 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Uusi maa
Perusluonteiset opinkohdat 28
Uudessa maassa, jossa vanhurskaus asuu, Jumala tarjoaa lunastetuille
yhteydessään ikuisen kodin ja täydellisen ympäristön loppumatonta elämää,
rakkautta, iloa ja tiedon hankkimista varten. Siellä Jumala itse on asuva
kansansa kanssa, ja kärsimys ja kuolema ovat kadonneet. Suuri taistelu on
päättynyt, ja syntiä ei enää ole. Koko luomakunta julistaa, että Jumala
on rakkaus - ja hän hallitsee aina ja ikuisesti. Aamen.
Pelastuttuaan täpärästi kuolemasta eräs poika sanoi helpottuneena:
"Kotini on kyllä taivaassa, mutta en tunne koti - ikävää." Monet
ajattelevat hänen tavallaan, että kuoleman kohdatessa taivas olisi kyllä
parempi vaihtoehto sille "toiselle paikalle", mutta että mikään ei vedä
kuitenkaan vertoja tälle nykyiselle todellisuudelle - elämälle tässä ja
nyt. Jos monien ihmisten käsitykset tämän jälkeisestä elämästä olisivat
tosia, tuollainen asenne olisi puolustettavissa. Mutta Raamatun antamien
kuvausten mukaan Jumala on valmistamassa lunastetuille jotakin niin
loistavaa nykyiseen elämäämme verrattuna, että tuskin kukaan, joka tämän
oikein ymmärtää, epäröisi vaihtaa tätä maailmaa tuohon uuteen.
Uuden maan ominaisuuksia
Käsin kosketeltavaa todellisuutta. Raamatun kaksi
ensimmäistä lukua kertovat Jumalan luomasta täydellisestä maailmasta,
joka oli tarkoitettu hänen luomiensa ihmisolentojen kodiksi. Raamatun
kaksi viimeistäkin lukua puhuvat Jumalan luomasta täydellisestä
maailmasta ihmiskunnalle - mutta tällä kertaa on kysymys
uudestiluomisesta, maailman palauttamisesta ennalleen synnin
aiheuttamista tuhoista.
Uudelleen ja uudelleen Raamattu opettaa, että tämä
lunastettujen ikuinen koti on todellinen paikka, jossa todelliset ihmiset
voivat nähdä, kuulla, tuntea ja kokea. Tämän todellisen taivaan Jumala
sijoittaa uuteen maahan.
Pietarin toisen kirjeen 3. luku esittää lyhyesti raamatullisen
taustan tälle käsitykselle. Pietari puhuu vedenpaisumusta edeltäneestä
maailmasta "sen ajan maailmana", joka hävitettiin vedenpaisumuksessa.
Toinen maailma on "nykyinen maa", joka on "tulen tuhoa odottamassa". Se
tekee pian tilaa kolmannelle maailmalle, uudelle maalle, jossa
vanhurskaus asuu (jakeet 6,7,13). *1 "Kolmas maailma" on oleva yhtä
todellinen kuin ensimmäiset kaksi.
Jatkuvuutta ja erilaisuutta. Nimitys 'uusi maa' ilmaisee
sekä jatkuvuutta että erilaisuutta suhteessa nykyiseen maailmaan. *2
Pietari ja Johannes kuvaavat, miten vanha maa puhdistetaan tulella
kaikesta saastasta ja sitten uudistetaan (2.Piet.. 3:10 - 13; Ilm.
21:1).3 Uusi maa on siis ensinnäkin tämä maa, ei jokin vieras paikka.
Vaikka se onkin uudistettu, se pysyy tuttuna - kotina. Se on kuitenkin
uusi siinä merkityksessä, että Jumala poistaa siitä kaikki synnin
aiheuttamat vauriot.
Uusi Jerusalem
Uusi Jerusalem on tämän uuden maan pääkaupunki. Heprean kielessä
Jerusalem merkitsee 'rauhan kaupunki'. Nykyinen maallinen Jerusalem on
harvoin vastannut nimeään, mutta nimitys Uusi Jerusalem vastaa tarkoin
todellisuutta.
Yhdistävä side. Tietyssä mielessä tuo kaupunki kytkee
toisiinsa taivaan ja uuden maan. Taivaalla voidaan tarkoittaa maapalloa
ympäröivää ilmakehää (1.Moos. 1:20) tai tähtitaivasta (1.Moos. 1:14 -
17), mutta Uusi testamentti puhuu myös 'kolmannesta taivaasta', jolla
tarkoitetaan paratiisia (2.Kor. 12:2 - 4). Näin taivas tuli paratiisin
synonyymiksi; sillä tarkoitetaan silloin paikkaa, jossa on Jumalan
valtaistuin ja asumus. Tämän mukaisesti Raamattu nimittää Jumalan
hallintoa ja ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti hyväksyvät hänen
hallitusvaltansa, 'taivasten valtakunnaksi'.
Herran rukouksessa rukoilemme: "Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa." Jumala
vastaa tähän anomukseen yli kaikkien odotusten sijoittamalla Uuden
Jerusalemin tämän maan päälle (Ilm. 21:1,2). Hän ei ainoastaan uudista
tätä maapalloa, vaan hän myös korottaa sen asemaa siitä, mitä se oli
ennen syntiinlankeemusta. Siitä tulee maailmankaikkeuden pääkaupunki.
Kaupungin fyysiset piirteet. Johannes turvautuu
romanttisiin kuviin kuvaillessaan Uuden Jerusalemin kauneutta. Kaupunki
on "niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten" (Ilm. 21:2).
Hänen kuvauksensa kaupungin fyysisistä ominaisuuksista korostavat meille
sen todellisuutta.
1.Kaupungin valaistus. Ensimmäinen seikka, jonka
Johannes mainitsee kuvatessaan pyhää kaupunkia, on sen loisto ja kirkkaus
(Ilm. 21:9,11). Jumalan kirkkaus valaisee sen niin, että auringon ja kuun
valo ovat tarpeettomia (Ilm. 21:23,24). Mitkään pimeät varjot eivät
synkennä Uutta Jerusalemia, sillä sen muurit ja kadut ovat läpikuultavia
"ja yötä siellä ei olekaan" (Ilm. 21:25). "Eivätkä he tarvitse lampun tai
auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa" (Ilm. 22:5).
2. Kaupungin rakenne. Kaupunkia rakentaessaan Jumala
on käyttänyt vain hienoimpia materiaaleja. Sen muuri on rakennettu
jaspiskivestä, "se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas
jaspis" (Ilm. 21:11,18). Muurin perustukset on kaunistettu kahdellatoista
kalliilla kivellä. Ne ovat: jaspis, safiiri, kalsedoni, smaragdi,
sardonyksi, karneoli, krysoliitti, berylli, topaasi, krysopraasi,
hyasinttikivi ja ametisti (Ilm. 21:19,20).
Nämä jalokivet eivät kuitenkaan ole varsinaista
rakennusmateriaalia. Jumala rakensi kaupungin - sen rakennukset ja
kadut - pääasiassa kullasta (Ilm. 21:18,21). Tuota kallisarvoista
metallia on käytetty sen rakentamiseen yhtä runsaasti kuin nykyisin maan
päällä käytetään betonia. Tämä kulta on hienompaa kuin mikään nykyisin
tunnettu kulta, sillä Johannes sanoo sen olevan "kimmeltävää,
lasinkirkasta" (Ilm. 21:18).
Sisäänkäynti kaupunkiin tapahtuu kahdestatoista portista,
joista jokainen on tehty yhdestä helmestä. "Helmet ovat tulosta
kärsimyksestä: pieni häiritsevä hiukkanen pääsee pujahtamaan
simpukankuoren sisään, ja kun tuo pieni luontokappale kärsii, se muuttaa
tuon häiritsevän tekijän loistavaksi helmeksi. Portit on tehty helmestä.
Sinun sisäänpääsysi, minun sisäänpääsyni Jumala takasi äärettömällä
henkilökohtaisella kärsimyksellään, kun hän Kristuksessa sovitti kaiken
itsensä kanssa." *4
Yhtä merkityksellinen kuin on nykyaikana luettelo kaupungin
rakentamiseen tarvituista materiaaleista on se tosiasia, että enkeli,
joka näytti Johannekselle kaupunkia, mittasi kaupungin ja sen muurin.
Että se voitiin mitata, että sillä oli pituutensa, leveytensä ja
korkeutensa, korostaa nykyaikaiselle tietoyhteiskunnan jäsenelle
kaupungin todellisuutta.
3. Kaupungin ruoka - ja vesivarat. Kaupungin
keskustassa olevasta Jumalan valtaistuimesta kumpuaa elämän veden virta
(Ilm. 22:1). Ja monirunkoisen banianpuun tavoin elämän puu kasvaa "virran
haarojen keskellä" ,"virran molemmilla puolilla" (VKR). Sen kahdettoista
hedelmät sisältävät niitä elintärkeitä aineksia, joita ihmissuku on ollut
vailla siitä lähtien kun Aadam ja Eeva joutuivat lähtemään Eedenistä -
aineita, jotka estävät ikääntymisen, uupumuksen ja tavallisen väsymyksen
(Ilm. 22:2; 1.Moos. 3:22). Ne, jotka syövät tämän puun hedelmiä, eivät
tarvitse yön lepoa (vrt. Ilm. 21:25), sillä uudessa maassa he eivät
koskaan tunne itseään väsyneiksi.
Ikuinen kotimme
Raamattu tekee selväksi, että pelastetut lopulta perivät tämän maan
(Matt. 5:5; Ps. 37:9, 29; 115:16). Jeesus lupasi valmistaa seuraajilleen
asuinsijoja Isänsä kotiin (Joh. 14:1 - 3). Kuten olemme todenneet,
Raamatun mukaan Isän valtaistuin ja taivaallinen päämaja on Uudessa
Jerusalemissa, joka on laskeutuva tämän maan päälle (Ilm. 21:2,3,5).
Kaupunkikoti. Uusi Jerusalem on se kaupunki, jota Abraham
odotti (Hepr. 11:10). Tuohon valtavaan kaupunkiin Kristus valmistaa
asuinsijoja (Joh. 14:2) - todellisia koteja.
Maaseutukoteja. Mutta lunastetut eivät ole suljettuja
Uuden Jerusalemin muurien sisäpuolelle. He perivät koko maan. Lunastetut
voivat lähteä kaupunkikodeistaan maaseudulle suunnittelemaan ja
rakentamaan omia unelmakotejaan, istuttamaan viinitarhoja ja nauttimaan
niiden hedelmää (Jes. 65:21).
Kotona Jumalan ja Kristuksen kanssa. Uudessa maassa
Jeesuksen opetuslapsilleen antama lupaus saavuttaa ikuisen
täyttymyksensä: "saisitte olla siellä missä minä olen" (Joh. 14:3).
Jumalan inkarnaation eli ihmiseksitulon tarkoitus, 'Jumala meidän
kanssamme', on silloin lopullisesti täyttynyt. "'Katso, Jumalan asuinsija
ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen
kansansa. Jumala itse on heidän luonaan'" (Ilm. 21:3). Siellä
pelastetuilla on etuoikeus elää Isän ja Pojan kanssa.
Elämä uudessa maassa
Millaista elämä uudessa maassa on?
Hallitsemista Jumalan ja Kristuksen kanssa. Jumala ottaa
lunastetut mukaan valtakuntansa asioiden hoitoon. "Kaupungissa on Jumalan
ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. - - He
hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti" (Ilm. 22:3 - 5; vrt. 5:10).
Emme tiedä heidän hallinta - alueensa rajoja. Voimme kuitenkin
olettaa, että heidän tärkeisiin tehtäviinsä kuuluu toimia Kristuksen
lähettiläinä maailmankaikkeudessa. He kertovat oman kokemuksensa Jumalan
rakkaudesta. Heidän suurin ilonsa on tuottaa kunniaa Jumalalle.
Fyysisiä toimia uudessa maassa. Elämä uudessa maassa
tarjoaa haasteita kenelle tahansa ikuisiksi ajoiksi. Jotkut välähdykset
lunastettujen mahdollisuuksista herättävät kiinnostustamme, mutta ne
eivät alkuunkaan rajoitu siihen.
Olemme jo nähneet raamatullisia lupauksia, joiden mukaan
lunastetut "rakentavat taloja ja saavat asua niissä" (Jes. 65:21).
Rakentaminen edellyttää suunnittelua niin kuin kaikkea muutakin siihen
liittyvää toimintaa. Asuminen puolestaan viittaa jokapäiväisen elämän
moniin eri toimintoihin.
Kaiken tarkoituksena on palauttaa ennalleen se, mitä Jumala
alunperin luomisessa oli suunnitellut. Eedenissä Jumala antoi ensimmäisen
ihmisparin tehtäväksi "viljellä ja varjella" puutarhaa (1.Moos. 2:15).
Jos, niin kuin Jesaja sanoi, uudessa maassa istutetaan viinitarhoja,
miksi ei myös puutarhoja ja viljavainioita? Jos, niin kuin Ilmestyskirja
antaa ymmärtää, siellä soitetaan harppua, miksi ei myös torvia ja muita
soittimia? Loppujen lopuksi juuri Jumala itse asetti ihmiseen
luomistarpeen ja sijoitti hänet rajattomien mahdollisuuksien maailmaan
(1.Moos. 1:28 - 31).
Sosiaalinen elämä uudessa maassa. Suuri osa ikuisuuden
iloista toteutuu suhteissamme toisiin luotuihin.
1. Ystävät ja perheenjäsenet. Tunnemmeko enää
ystäviämme ja perheemme jäseniä sen jälkeen kun olemme tulleet
kirkastetuiksi, kun meidät on muutettu Jeesuksen kuvan kaltaisiksi? Kun
Kristus oli noussut kuolleista, opetuslapset pystyivät tunnistamaan
hänet. Maria tunsi hänet äänestä (Joh. 20:11 - 16), Tuomas hänen
fyysisistä piirteistään (Joh. 20:27,28) ja Emmauksen opetuslapset hänen
käyttäytymistavastaan (Luuk. 24:30,31,35). Taivasten valtakunnassa
Abraham, Iisak ja Jaakob tunnetaan yhä nimestään ja identiteetistään
(Matt. 8:11). Voimme hyvällä syyllä olettaa, että uudessa maassa jatkamme
suhteitamme niihin, joita nytkin tunnemme ja rakastamme.
Itse asiassa juuri ihmissuhteet - eivätkä vain tutut ja
nykyiset ystävyyssuhteet - tuottavat meille siellä iloa ja tekevät
taivaasta toivomme kohteen. Sen monet aineelliset edut "näyttävät
mitättömiltä verrattuina niihin ikuisiin arvoihin, jotka liittyvät
suhteisiimme Isään Jumalaan, Vapahtajaamme, Pyhään Henkeen, enkeleihin,
pyhiin kaikista heimoista, kansoista, kielistä ja sukukunnista sekä oman
perheemme jäseniin. - - Ei enää häiriintyneitä suhteita,
rikkoontuneita perheitä eikä katkenneita yhteyksiä." *5
"Rakkautta ja myötätuntoa, jotka Jumala itse on sieluun
istuttanut, voidaan siellä osoittaa mitä aidoimmalla ja suloisimmalla
tavalla. Puhdas yhteiskunta pyhine olentoineen, sopusointuinen seurustelu
pyhien enkelien ja kaikkien aikojen uskollisten kanssa - - kaikki
nämä osaltaan lisäävät pelastettujen onnea." *6
2. Avioliitto? Jotkut Jeesuksen aikalaisista nostivat
esiin kysymyksen naisesta, jolla oli ollut kaikkiaan seitsemän aviomiestä
mutta joka oli jäänyt kaikista heistä leskeksi. Jeesukselta kysyttiin,
kenen vaimo nainen olisi ylösnousemuksen jälkeen. Ei tarvita paljonkaan
mielikuvitusta tajuamaan, miten loputtoman monimutkaisia suhteita
syntyisi, mikäli tässä ajassa solmitut avioliitot uudistettaisiin
taivaassa. Kristuksen vastaus ilmentää jumalallista viisautta: "Ei
ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat
kuin enkelit taivaassa" (Matt. 22:30).
Jäävätkö siis lunastetut vaille niitä etuja ja siunauksia,
jotka nyt liittyvät avioliittoon? Uudessa maassa lunastetut eivät jää
vaille mitään hyvää! Jumala on luvannut, ettei hän kiellä hyvää niiltä,
jotka nuhteettomasti vaeltavat (Ps. 84:12). Jos se pitää paikkansa tässä
elämässä, miten paljon enemmän se onkaan totta tulevassa elämässä.
Olennaisinta avioliitossa on rakkaus. Rakkauden ilmaisemisessa
koetaan ilon ruumiillistuminen. Raamattu sanoo: "Jumala on rakkaus" ja
"sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen
onni" (Ps. 16:11). Uudessa maassa keneltäkään ei puutu rakkautta, iloa
eikä nautintoa. Kukaan ei siellä tunne itseään yksinäiseksi, nälkäiseksi
eikä rakkauden puutteessa olevaksi.
Voimme luottaa siihen, että rakastava Luoja, joka suunnitteli
avioliiton tuomaan iloa tähän nykyiseen maailmaan, tuo jotain vieläkin
parempaa tulevaan maailmaan - jotakin sellaista, joka on avioliittoa
niin paljon parempaa kuin hänen luomansa uusi maailma on nykyistä
parempi.
älyllinen elämä uudessa maassa
Henkinen ennallistaminen. Elämän puun "lehdistä kansat
saavat terveyden" (Ilm. 22:2). Se terveys, mistä Ilmestyskirja puhuu,
merkitsee ennalleen asettamista, sillä kukaan ei siellä tule koskaan
sairaaksi (Jes. 33:24,20). Kun lunastetut syövät elämän puusta, heissä
uudistuu jatkuvasti Jumalan kuva.
Rajattomat mahdollisuudet. Ikuisuus tarjoaa rajattomia
älyllisiä ulottuvuuksia. Uudessa maassa "tulevat kuolemattomat olennot
ehtymättömällä ihastuksella tutkistelemaan luovan voiman ihmeitä ja
lunastavan rakkauden salaisuuksia. Siellä ei ole julmaa, petollista
vihollista, joka kiusaisi unohtamaan Jumalan. Jokaisen sielunvoimat
kasvavat ja jokaisen kyvyt lisääntyvät. Tiedon hankkiminen ei väsytä
mieltä eikä uuvuta voimia. Siellä voidaan viedä perille mitä
suurenmoisimpia yrityksiä, siellä toteutuvat ylevimmät toiveet ja siellä
onnistuvat korkeimmatkin pyrkimykset; ja yhä kohoaa uusia korkeuksia
saavutettaviksi, uusia ihmeitä ihailtaviksi, uusia totuuksia tajuttaviksi
ja uusia tarkoitusperiä hengen, sielun ja ruumiin voimien
elvyttämiseksi." *7
Hengellisiä tavoitteita. Ilman Kristusta ikuinen elämä
olisi merkityksetöntä. Kautta ikuisuuden lunastetut isoavat ja janoavat
enemmän Jeesusta - suurempaa kykyä ymmärtää hänen elämäänsä ja työtään,
enemmän yhteyttä hänen kanssaan, enemmän aikaa todistaa lankeamattomille
maailmoille hänen verrattomasta rakkaudestaan, luonnetta, joka paremmin
heijastaisi hänen luonnettaan. Lunastetut elävät Kristukselle ja hänen
kanssaan. He lepäävät hänessä täysin tyydytettyinä ikuisesti!
Kristus itse eli palvellakseen muita (Matt. 20:28), ja hän
kutsui seuraajiaan samankaltaiseen elämään. Työskentely yhdessä hänen
kanssaan on jo nyt itsessään palkitsevaa. Ja tuohon suhteeseen liittyy
vielä suurempi siunaus ja etuoikeus: saada työskennellä hänen kanssaan
uudessa maassa. Siellä - suurta iloa ja tyydytystä tuntien - "hänen
palvelijansa palvelevat häntä" (Ilm.22:3, VKR).
Vaikka lunastetuilla on tilaisuus tutkia Jumalan luomakunnan
aarteita, suosituin tutkimuskohde on risti. Kun heidän älynsä on
palautettu sille tasolle, jolle Jumala sen tarkoittikin, ja kun synnin
aiheuttama sokeus on poistettu, lunastetut ovat kykeneviä tajuamaan
hengellisiä totuuksia tavalla, josta he nyt voivat vain uneksia. He
tulevat tekemään pelastuksesta - sen syvyydestä, korkeudesta ja
leveydestä, mikä ylittää kaiken mielikuvituksen - tutkimuksensa ja
laulunsa aiheen halki ikuisuuden. Tämä tutkistelu auttaa lunastettuja
näkemään yhä suurempia ulottuvuuksia totuudesta sellaisena kuin se on
Jeesuksessa.
Viikosta toiseen pelastetut kohtaavat toisensa sapatin
jumalanpalveluksessa: "Jokaisena sapattuna tulee koko ihmissuku, ja
kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra" (Jes. 66:23).
Kaikki entinen on kadonnut
Kaikki paha on poistettu. Uutta maata koskevista
lupauksista eräitä ilahduttavimpia ovat maininnat siitä, mitä siellä ei
ole. "Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä
kaikki entinen on kadonnut" (Ilm. 21:4).
Kaikki nämä murhetta tuottavat asia katoavat koska Jumala
poistaa synnin, kaiken pahuuden syyn, sen kaikissa muodoissa. Raamattu
mainitsee elämän puun osana uutta maata, mutta kertaakaan ei mainita
hyvän ja pahan tiedon puuta eikä mitään muutakaan kiusauksen lähdettä.
Tuossa hyvässä maassa kristityn ei tarvitse enää koskaan taistella
maailmaa, lihaa tai paholaista vastaan.
Takeena siitä, että uusi maa pysyy "uutena" siitä huolimatta,
että sinne tuodaan siirtolaisia synnin saastuttamasta vanhasta maasta, on
se tosiasia, että Jumala jättää sen ulkopuolelle "koirat ja noidat,
irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka
rakastavat valhetta ja noudattavat sitä" (Ilm. 22:15; vrt. 21:8). Hänen
on pakko näin menetellä, sillä synti turmelee kaiken, minne se
päästetään.
"Kaikki kirouksen jäljet katoavat. - - Jää vain yksi
muistuttaja: meidän Lunastajamme tulee aina kantamaan
ristiinaulitsemisensa merkkejä. Hänen haavoitetussa päässään, hänen
kyljessään sekä hänen käsissään ja jaloissaan ovat ne ainoat merkit,
jotka muistuttavat synnin julmasta työstä. - - Golgatalla saadut
haavat tulevat kautta ikuisten aikojen julistamaan hänen kiitostaan ja
todistamaan hänen voimastaan." *8
Menneitä ei enää muistella. Uudesta maasta
kirjoittaessaan Jesaja lausuu: "Menneitä ei enää muistella, ne eivät
nouse mieleen" (Jes. 65:17). Tekstiyhteys kuitenkin ilmaisee, että
kysymys on menneitten murheitten unohtamisesta (Jes. 65:16). Lunastetut
eivät unohda Jumalan hyviä tekoja, hänen ylitsevuotavaa armoaan, jolla
hän heidät on pelastanut. Pyhien oma kokemus Kristuksen pelastavasta
armosta on heidän todistuksensa ydinsisältönä halki ikuisuuden.
Synnin oma historia muodostaa tärkeän elementin joka takaa,
että "toista kertaa ei teitä kohtaa onnettomuus" (Nah. 1:9). Synnin
aikaansaamien surullisten tulosten muisto estää ikuisesti ketään
valitsemasta uudelleen tuhoon johtavaa polkua. Mutta vaikka menneet
tapahtumat palvelevatkin tärkeää tarkoitusta, taivaan ilmapiiri puhdistaa
pois mielestä tuskaiset muistot. Lupauksen mukaan lunastetut eivät enää
tunne surua, murhetta, pettymystä eikä mieliharmia.
Mitä hyötyä on uskosta uuteen luomiseen?
Oppi uudesta maasta antaa siihen uskovalle kristitylle monia
käytännöllisiä etuja.
Se rohkaisee kestävyyteen. Se auttoi Kristusta
itseäänkin. "Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti
ristillä kärsimykset" (Hepr. 12:2). Paavali rohkaisi itseään miettimällä
tulevaa kirkkautta: "Sen tähden me emme lannistu. - - Tämä
hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren,
ikuisen kirkkauden" (2.Kor. 4:16,17).
Se antaa iloa ja varmuutta. Kristus itse sanoi: "Iloitkaa
ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri" (Matt.
5:12). Paavali toistaa samaa ajatusta: "Se, jonka rakennus kestää, saa
palkan" (1.Kor. 3:14).
Se antaa voimaa kiusauksen voittamiseen. Mooses pystyi
torjumaan synnin tarjoamat ohimenevät nautinnot ja koko Egyptin aarteet,
"sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon" (Hepr. 11:26).
Se antaa esimakua taivaasta. Kristityn palkka ei ole vain
tulevaisuudessa. Kristus sanoo: "Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa
oven, minä tulen hänen luokseen" (Ilm. 3:20). "Ja kun Kristus tulee, hän
tuo aina taivaan mukanaan." Seurustelu hänen kanssaan merkitsee "taivasta
sydämessä; se merkitsee jo alkanutta kirkkautta; se on pelastuksen
ennakointia ja esimakua." *9
Se johtaa suurempaan tehokkuuteen. Joidenkin mielestä
kristityt ovat niin keskittyneitä taivaaseen, ettei heistä ole mitään
maallista hyötyä. Mutta juuri tuo usko tämänjälkeiseen maailmaan antaa
kristitylle kiintopisteen, josta käsin hän voi liikuttaa koko maailmaa.
C.S. Lewis toteaakin: "Jos luet historiaa tulet havaitsemaan, että ne
kristityt, jotka saivat eniten aikaan tässä maailmassa, olivat juuri
niitä, jotka ajattelivat eniten tulevaa. - - Koska kristityt ovat
suuressa määrin lakanneet ajattelemasta toista maailmaa, heistä on tullut
niin tehottomia tässä maailmassa. Tavoittele taivasta, niin saat maan
kaupanpäällisiksi; tavoittele maata, niin et saa kumpaakaan." *10
"Viisas keskittyy huolellisemmin marmoriveistoksen
veistämiseen kuin lumiukon luomiseen." *11 Kristitty, joka aikoo elää
ikuisesti, muotoilee elämäänsä luonnollisesti huolellisemmin (ja siten
vaikuttaa myös yhteiskuntaan rakentavammin) kuin henkilö, joka ajattelee
olevansa vain tätä elämää varten, syntyneensä vain pois heitettäväksi.
"Taivaallisten aiheiden pohdiskelu, jota Pyhä Henki tukee,
vaikuttaa voimakkaasti mieleen. Sen avulla mieli kohoaa ja jalostuu. Sen
näkökenttä ja toiminta - alue laajenee, ja se voi selkeämmin arvioida
näkyvien ja näkymättömien asioiden suhteellisia arvoja." *12
Se paljastaa Jumalan luonteen. Maailma - sellaisena
kuin sen nyt näemme - antaa aivan väärän kuvan sekä Jumalan luonteesta
että hänen alkuperäisestä suunnitelmastaan tämän planetan suhteen. Synti
on niin vahingoittanut maapallon fyysistä ekosysteemiä, että monet tuskin
osaavat kuvitella mitään yhteyttä tämän maailman ja sen paratiisin
välillä, josta Raamatun alkuluvuissa kerrotaan. Nykyiselle elämälle on
luonteenomaista jatkuva taistelu eloonjäämisestä. Ei edes uskova, jonka
on taisteltava maailmaa, lihaa ja paholaista vastaan, ilmennä elämässään
täsmällisesti Jumalan alkuperäistä suunnitelmaa. Siinä, mitä Jumala on
suunnitellut lunastetuille - maailma vapaana Saatanan vaikutuksesta,
maailma, jossa yksin Jumalan tarkoitukset hallitsevat - meillä on
oikeampi esitys hänen luonteestaan.
Se vetää meitä Jumalan luo. Viimekädessä Raamattu
kuvailee uutta maata houkutellakseen ihmisiä Kristuksen luo. Eräs
henkilö, jolle kerrottiin pyhien lopullisena kotina olevan tämä maa, joka
on ennallistettu Eedenin kauneuteen ja jossa ei ole mitään surua, kipua
eikä kuolemaa, väitti vastaan.
"Eihän se voi pitää paikkaansa," hän sanoi, "sehän sopisi
tälle maailmalle, juuri sellaisestahan jumalattomat pitäisivät."
"Monet näyttävät ajattelevan, että kristittyjen lopullinen
palkka on jotakin sellaista, mitä maailma ei lainkaan kaipaisi; niinpä
kun mainitaan jostakin onnen tilasta, jota ihmissydän langenneessa
tilassaankin todella kaipaisi, he ajattelevat, ettei sellainen voi kuulua
aitoon uskoon." *13 Mikään ei voi olla kauempana totuudesta.
Jumalan tarkoitus, kertoessaan mitä hän on valmistanut niille,
jotka häntä rakastavat, on houkutella yksilöitä, jotka ovat kiintyneet
tähän maailmaan. Hän haluaa auttaa heitä tajuamaan tulevan maailman arvo
ja antaa heille välähdys siitä kauniista, mitä Isä rakkaudessaan on
valmistanut.
Ikuisesti uusi
Tässä vanhassa maailmassa tavataan sanoa, että "kaikki hyvä loppuu
aikanaan". Parasta uutta maata koskevissa uutisissa onkin se, että se ei
lopu koskaan. Silloin toteutuvat nuo Halleluja - kuoron sanat: "Koko
maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen
Voidellulleen. Hän on hallitseva aina ja ikuisesti" (Ilm. 11:15; vrt.
Dan. 2:44; 7:27). Ja kaikki luodut yhtyvät hymniin: "Hänen, joka
valtaistuimella istuu, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja
mahti aina ja ikuisesti" (Ilm. 5:13).
"Suuri taistelu on päättynyt. Syntiä ja syntisiä ei enää ole.
Koko maailmankaikkeus on puhdas. Sama sopusoinnun ja ilon sykintä tuntuu
läpi koko suuren luomakunnan. Hänestä, joka kaiken on luonut, virtaa
elämää, valoa ja iloa rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin.
Pienimmästä atomista suurimpaan maailmaan kaikki oliot, elolliset ja
elottomat, julistavat himmentämättömässä kauneudessaan ja täydellisessä
ilossaan, että Jumala on rakkaus." *14
Huomautuksia ja lähdeviitteitä
1. Ks. James White, "The New Earth. The Dominion Lost in Adam
Restored Through Christ", "Review and Herald, Mar. 22,1877, s. 92,93.
|
 |
 |
 |
 |
 |