 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Kristuksen toinen tulemus
Perusluonteiset opinkohdat 25
Kristuksen toinen tulemus on seurakunnan autuas toivo, evankeliumin
valtava huippukohta. Vapahtajan tulemus on oleva kirjaimellinen,
henkilökohtainen, näkyvä ja maailmanlaajuinen. Hänen tullessaan takaisin
vanhurskaat kuolleet herätetään ja yhdessä elossa olevien vanhurskaiden
kanssa heidät kirkastetaan ja otetaan taivaaseen, mutta jumalattomat
kuolevat. Useimpien profeetallisten ennustussarjojen lähes täydellinen
täyttymys samoin kuin maailman nykyinen tila osoittavat, että Kristuksen
tulemus on lähellä. Tuon tapahtuman aikaa ei ole ilmoitettu, ja siksi
meitä kehotetaan olemaan aina valmiina.
"äiti," sanoi pikkutyttö nukkumaan mentäessä, "mulla on niin ikävä
Jeesusta. Eikö hän jo pian tule?"
Tuo lapsi tuskin tiesi, että hänen pienen sydämensä kaipaus on
noussut lukemattomista sydämistä kautta aikojen. Raamatun viimeisissä
sanoissa on lupaus Jeesuksen pikaisesta tulosta: "Tämä on tosi, minä
tulen pian." Ja Johannes, Ilmestyskirjan näkijä ja Jeesuksen uskollinen
seuraaja, lisää: "Aamen. Tule Herra Jeesus!" (Ilm. 22:20).
Saada nähdä Jeesus! Saada yhtyä ikuisiksi ajoiksi hänen
seuraansa, joka rakastaa meitä enemmän kuin osaamme kuvitella! Saada
loppu kaikelle maailman kärsimykselle! Saada viettää ikuisuutta niiden
ylösnousseiden rakkaiden kanssa, jotka nyt lepäävät haudoissaan! Ei ihme,
että Kristuksen taivaaseen astumisesta lähtien hänen ystävänsä ovat
odottaneet tuota päivää.
Jonakin päivänä hän tulee, vaikka pyhillekin hänen tulonsa on
oleva yllätys - sillä kaikki ovat nukahtaneet väsyneinä pitkään
odotukseen (Matt. 25:5). "Keskellä yötä", maailman pimeimpänä hetkenä,
Jumala ilmaisee voimansa ja vapauttaa kansansa. Raamattu kuvaa tuota
tapahtumaa: "Silloin kuului temppelin valtaistuimelta mahtava ääni, joka
sanoi: 'Hetki on tullut.' Salamat leimusivat, ukkonen jylisi, ja tuli
ankara maanjäristys, niin ankara järistys, ettei sellaista ole ollut koko
sinä aikana, jonka ihminen on ollut maan päällä" (Ilm. 16:17,18). Vuoret
huojuvat, kalliolohkareet sinkoilevat sinne tänne ja koko maankuori
aaltoilee kuin valtameren pinta. Maan pinta murtuilee "ja joka maassa
kaupungit sortuivat. - - Kaikki saaret katosivat, eikä vuoria näkynyt
enää" (jakeet 19,20). "Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään
kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan" (Ilm. 6:14).
Huolimatta fyysisessä maailmassa vallitsevasta kaaoksesta
Jumalan kansa rohkaistuu nähdessään "Ihmisen Pojan merkin" (Matt. 24:30).
Hänen laskeutuessaan taivaan pilvien päällä kaikkien silmät näkevät
Elämän Ruhtinaan. Hän ei tällä kertaa tule kipujen miehenä vaan
voittajana noutamaan omiaan. Orjantappurakruunun sijasta hän kantaa
kirkkauden kruunua, ja "hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu
nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra" (Ilm. 19:16).
Hänen tullessaan epätoivo valtaa ne, jotka ovat kieltäytyneet
tunnustamasta Jeesusta Vapahtajaksi ja Herraksi ja jotka ovat hyljänneet
hänen lakinsa elämänsä ohjeena. Mikään ei saa hänen armonsa torjujia
tuntemaan syyllisyyttään kipeämmin kuin tuo ääni, joka on vedonnut niin
kärsivällisesti: "Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te
kuolisitte" (Hes. 33:11). "Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen
johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin
vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat vuorille ja
kallioille: 'Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan
katseelta ja Karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut -
kuka voi sen kestää?'" (Ilm. 6:15 - 17).
Mutta niiden riemu, jotka ovat kauan häntä odottaneet, ylittää
jumalattomien epätoivon. Lunastajan tulo merkitsee Jumalan kansan
historian loistavaa huippukohtaa; se on sille vapautuksen hetki.
Hurmioituneesti palvoen Jumalan omat huutavat: "Tämä on meidän Jumalamme!
Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen
me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa
meidät" (Jes. 25:9).
Kun Jeesus tulee lähemmäksi, hän kutsuu nukkuvat pyhät esiin
haudoistaan ja "lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan
kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut" (Matt.
24:31). Kaikkialla maailmassa vanhurskaat kuolleet kuulevat hänen äänensä
ja nousevat haudoistaan - mikä riemullinen hetki!
Sitten elossa olevat vanhurskaat muutetaan "yhtäkkiä,
silmänräpäyksessä" (1.Kor. 15:52). Yhdessä ylösnousseiden pyhien kanssa
heidät kirkastettuina ja kuolemattomina temmataan Herraa vastaan
yläilmoihin, ja niin he saavat olla iäti Herran kanssa (1.Tess. 4:16,17).
Kristuksen tulemuksen varmuus
Apostolit ja varhaiset kristityt pitivät Kristuksen takaisintuloa
"autuaana toivona" (Tit. 2:13; vrt. Hepr. 9:28). He odottivat kaikkien
Raamatun ennustusten ja lupausten täyttyvän Kristuksen tullessa (ks.
2.Piet. 3:13; vrt. Jes. 65:17), sillä se on kristityn pyhiinvaelluksen
varsinainen päämäärä. Kaikki, jotka rakastavat Jeesusta, odottavat
hartaina sitä päivää, jolloin he voivat kohdata hänen kasvoista
kasvoihin.
Raamatun todistus. Toisen tulemuksen varmuus perustuu
Raamatun luotettavuuteen. Juuri ennen kuolemaansa Jeesus kertoi
opetuslapsilleen, että hän palaisi Isänsä tykö valmistaakseen heille
sijaa. Mutta hän lupasi tulla sitten takaisin (Joh. 14:3).
Niin kuin Kristuksen ensimmäinen tuleminen maan päälle oli
ennustettu, samoin hänen toinen tulemuksensa on ennustettu monessa
Raamatun kohdassa. Jo ennen vedenpaisumusta Jumala kertoi Henokille, että
Kristuksen tulo kirkkaudessa lopettaisi synnin. Hän ennusti: "Katso,
Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen
tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jokaisesta teosta, jonka he
jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikista julkeista puheista, joita
nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet" (Juud. 14,15).
Tuhat vuotta ennen Kristusta psalmista puhui Herran
tulemisesta kokoamaan kansansa: "Meidän Jumalamme tulee, hän ei enää
vaikene. Tuhon tuli kulkee hänen edellään, myrsky raivoaa hänen
ympärillään. Hän kutsuu todistajikseen taivaan ja maan, hän vaatii
kansansa tilille. 'Kootkaa luokseni kaikki minun palvelijani, jotka ovat
uhrein tehneet kanssani liiton" (Ps. 50: 3 - 5).
Kristuksen opetuslapset iloitsivat lupauksesta, että hän tulee
takaisin. Kaikkien vaikeuksiensa keskellä he saivat uutta rohkeutta ja
voimaa tuon lupauksen antamasta varmuudesta. Heidän Mestarinsa tulisi
takaisin ja veisi heidät hänen Isänsä kotiin!
Ensimmäisen adventin antama takuu. Toinen adventti on
läheisesti kytketty Kristuksen ensimmäiseen adventtiin. Jos Kristus ei
olisi tullut ensimmäistä kertaa ja saanut ratkaisevaa voittoa synnistä ja
Saatanasta (Kol. 2:15), silloin meillä ei olisi mitään syytä uskoa, että
hän lopulta tulisi lopettamaan Saatanan vallan tässä maailmassa ja
palauttamaan maailman alkuperäiseen täydellisyyteensä. Mutta koska meillä
on todistus siitä, että hän on tullut tähän maailmaan "hävittääkseen
synnin uhrillaan", meillä on syy uskoa, että "hän ilmestyy vielä kerran,
mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat"
(Hepr. 9:26,28).
Kristuksen taivaallinen palvelus. Kristuksen antama
ilmestys Johannekselle osoittaa selvästi, että taivaan pyhäkkö on
keskeisessä asemassa pelastussuunnitelmassa (Ilm. 1:12,13; 3:12; 4:1 - 5;
5:8; 7:15; 8:3; 11:1,19; 14:15,17; 15:5,6,8; 16:1,17). Profetiat jotka
osoittavat, että hän on aloittanut lopullisen palveluksensa syntisten
hyväksi, lujittavat varmuutta siitä, että hän tulee takaisin viemään
kansansa kotiin (ks. tämän kirjan edellistä lukua). Luottamus siihen,
että Kristus toimii parhaillaan saattaakseen päätökseen lunastustyön,
jonka kertakaikkisen ja täydellisen uhrin hän jo antoi ristillä, on
rohkaissut suuresti kristittyjä, jotka odottavat hänen takaisintuloaan.
Kristuksen takaisintulon tapa
Kun Kristus puhui merkeistä, jotka osoittaisivat hänen tulonsa
läheisyyttä, hän ilmaisi myös huolensa siitä, ettei hänen seuraajiaan
vain johdettaisi harhaan väärillä väitteillä. Hän varoitti, että ennen
toista adventtia "vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he
tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos
mahdollista, valitutkin harhaan." Hän sanoi: "Jos joku silloin sanoo
teille: 'Täällä on Messias', tai: 'Messias on tuolla', älkää uskoko"
(Matt. 24:24,23). Auttaakseen uskovia erottamaan aidon ja väärän
tulemuksen toisistaan, useat Raamatun tekstit kertovat
yksityiskohtaisesti, millä tavalla Kristus tulee takaisin.
Kirjaimellinen ja henkilökohtainen tulemus. Kun Jeesus
nousi taivaaseen ja pilvi vei hänet näkyvistä, kaksi enkeliä puhutteli
opetuslapsia, jotka yhä katselivat ylöspäin Herransa poistumista:
"Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä
Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin,
samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän" (Ap.t. 1:11).
Toisin sanoen: he sanoivat, että sama Herra, joka juuri oli
jättänyt heidät - todellinen, persoonallinen olento, ei pelkkä henki
(Luuk. 24:36 - 43) - palaisi takaisin maan päälle. Ja hänen toinen
tulemuksensa olisi yhtä kirjaimellinen ja henkilökohtainen kuin hänen
taivaaseen menonsakin.
Näkyvä paluu. Kristuksen tulemus ei tule olemaan mikään
sisäinen, näkymätön kokemus, vaan todellinen kohtaaminen näkyvän
Persoonan kanssa. Jeesus ei halunnut jättää mitään epäselväksi paluunsa
näkyvyyden suhteen. Siksi hän vertaisi sitä salaman leimahduksen (Matt.
24:27).
Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskaat ja jumalattomat
näkevät hänen tulemuksensa samanaikaisesti. Johannes kirjoittaa: "Katso,
hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet" (Ilm. 1:7). Kristus
kertoi jumalattomien suhtautumisesta: "Kaikki maan sukukunnat puhkeavat
valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä
suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (Matt. 24:30).
Kuuluva paluu. Raamattu korostaa Kristuksen takaisintulon
julkisuutta toteamalla, että se ei ainoastaan näy vaan myös kuuluu: "Itse
Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan
pasuunan kaikuessa" (1.Tess. 4:16). "Suuren torven soidessa" hän kokoaa
kansansa (Matt. 24:31). Tässä ei ole mitään salamyhkäistä.
Loistava paluu. Kun Kristus saapuu, hän tulee voittajana
"Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa" (Matt. 16:27). Ilmestyskirjassa
kuvataan Kristuksen tulemuksen loistoa mitä dramaattisimmalla tavalla.
Kristus kuvataan ratsastamassa valkoisella hevosella ja johtamassa
taivaan suunnatonta sotajoukkoa. Kirkastetun Kristuksen yliluonnollinen
loisto on kaikille ilmeinen (Ilm. 19:11 - 16).
äkillinen, yllättävä paluu. Kristityt, jotka kaipaavat ja
odottavat Krituksen paluuta, ovat selvillä sen lähestymisestä (1.Tess.
5:4 - 6). Mutta maailman ihmisistä yleisesti Paavali kirjoitti: "Herran
päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: 'Kaikki on
hyvin, ei mitään hätää', tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin
synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon" (1.Tess.
5:2,3; vrt. Matt. 24:43).
Jotkut ovat päätelleet edellä lainattujen Paavalin sanojen
tarkoittavan sitä, että Kristus tulee jollakin salaisella, näkymättömällä
tavalla. Sellainen näkemys on kuitenkin ristiriidassa Raamatun toisaalla
antaman kuvan kanssa, jonka mukaan Kristuksen tulemus tapahtuu kaikkien
nähtävissä olevalla tavalla (Ilm. 1:7). Paavalin tarkoitus ei ollut
sanoa, että Kristuksen tulo olisi salainen tapahtuma, vaan että
maailmanmielisille se tapahtuu yllättäen ja arvaamatta kuin varkaan tulo.
Kristus korostaa samaa asiaa verratessaan tuloaan
vedenpaisumusta edeltäneen maailman odottamattomaan tuhoon
vedenpaisumuksessa. "Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat,
menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona
Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, enne kuin tulva tuli ja
vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee" (Matt.
24:38,39). Vaikka Nooa oli saarnannut monia vuosia tulevasta tulvasta, se
yllätti useimmat ihmiset. Silloin eli kahdenlaisia ihmisiä. Toiset
uskoivat Nooan sanaa, menivät arkkiin ja pelastuivat. Toiset päättivät
pysyä arkin ulkopuolella, ja "tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään"
(Matt. 24:39).
Mullistava tapahtuma. Myös Nebukadnessarin uni
metallisesta kuvapatsaasta kuvaa sitä mullistavaa tapaa, jolla Kristus on
perustava kirkkauden valtakuntansa (katso tämän kirjan lukua 4).
Nebukadnessar näki suuren kuvapatsaan, joka oli tällainen: "pää puhdasta
kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sääret
rautaa, jalat osaksi rautaa, osaksi savea". Hänen sitä katsellessaan
"lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka
olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Niin murtuivat yhtä lailla rauta,
savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistä tuli kuin ruumenia kesäisellä
puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikä niitä löytynyt mistään.
Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti
koko maailman" (Dan. 2:32 - 35).
Tämän unen muodossa Jumala antoi Nebukadnessarille luonnoksen
maailmanhistoriasta. Hänen päiviensä ja Kristuksen ikuisen valtakunnan
(kivi) perustamisen välisenä aikana neljä suurta maailmanvaltaa ja niiden
jälkeen heikkojen ja vahvojen kansakuntien rykelmä hallitsisi maailman
näyttämöllä.
Kristuksen ajasta lähtien Raamatun tulkitsijat ovat tässä
kuvapatsaassa Babylonian (605 - 539 eKr), Meedian - Persian (539 - 331
eKr), Kreikan (331 - 168 eKr) ja Rooman (168 eKr - 476 jKr)
maailmanvallat. *1 Kuten profetiassa ennustettiin, mikään suuri
maailmanvalta ei seurannut Roomaa. Neljännellä ja viidennellä
vuosisadalla jKr. se jakaantui lukuisiksi pienemmiksi valtakunniksi,
joista Euroopan nykyiset valtiot ovat peräisin. Vuosisatojen aikana
voimakkaat hallitsijat - kuten Kaarle Suuri, Kaarle V, Napoleon,
keisari Wilhelm ja Hitler - ovat yrittäneet perustaa uuden
maailmanvallan. Kukin niistä on epäonnistunut, niin kuin profetia
ennustikin: "Valtakunnat - - eivät yhdisty, niin kuin ei rautakaan
yhdisty saveen" (Dan. 2:43).
Lopuksi uni keskittyy dramaattiseen huippukohtaansa: Jumalan
ikuisen valtakunnan perustamiseen. Käden koskematta irtaantuva kivi kuvaa
Kristuksen kirkkauden valtakuntaa (Dan. 7:14; Ilm. 11:15), joka
perustetaan ilman ihmisvoimia Kristuksen toisessa tulemuksessa.
Tämä Kristuksen valtakunta ei ole samanaikainen minkään
maallisen valtakunnan kanssa. Hänen eläessään maan päällä Rooman
hallitessa maailmaa, tuo kivi, joka murskaisi kaikki muut valtakunnat, ei
ollut vielä tullut. Sen aika tulisi vasta raudan ja saven sekaisten
valtakuntien jälkeen. Se perustetaan toisessa tulemuksessa, jolloin
Kristus erottaa vanhurskaat jumalattomista (Matt. 25:31 - 34).
Kun tuo kivi irtoaa, se iskee "patsaan jalkoihin, jotka olivat
rautaa ja savea". "Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat" - -
"eikä niitä löytynyt mistään" (Dan. 2:34,44,35). Toinen adventti on
todella maata mullistava tapahtuma.
Toinen adventti ja ihmiskunta
Kristuksen toinen tulemus koskettaa kumpaakin ihmiskunnan kahdesta
suuresta ryhmästä - niitä, jotka ovat vastaanottaneet Kristuksen ja
hänen tarjoamansa pelastuksen, ja niitä, jotka ovat kääntäneet hänelle
selkänsä.
Valittujen kokoaminen. Tärkeä yksityiskohta Kristuksen
ikuisen valtakunnan perustamisessa on kaikkien lunastettujen kokoaminen
(Matt. 24:31; 25:32 - 34; Mark. 13:27) siihen taivaalliseen kotiin, jonka
Kristus on valmistanut (Joh. 14:3).
Kun valtionpäämies vierailee toisessa maassa, vain harvoilla
ihmisillä on mahdollisuus olla mukana vastaanottajien ryhmässä. Mutta kun
Kristus saapuu, jokainen uskova, joka koskaan on elänyt maan päällä,
riippumatta iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, taloudellisesta asemasta
tai rodusta on mukana tuossa suuressa adventtijuhlassa. Kaksi tapahtumaa
tekevät mahdolliseksi tämän yleismaailmallisen kokoontumisen:
vanhurskaiden kuolleiden ylösnousemus ja elävien pyhien muuttaminen.
1. Kristuksessa kuolleiden ylösnousemus. Kun pasuunan
ääni ilmoittaa Kristuksen saapuvan, vanhurskaat kuolleet herätetään
katoamattomina ja kuolemattomina (1.Kor. 15:52,53). Tuona hetkenä "ensin
nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina" (1.Tess.
4:16). Toisin sanoen he nousevat ennen kuin elossa olevat pyhät temmataan
heidän kanssaan Herraa vastaan.
Ylösnousseet kohtaavat jälleen ne, jotka surivat heidän
poisnukkumistaan. Nyt he huudahtavat riemuissaan: "Missä on voittosi,
kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?" (1.Kor. 15:55).
Ylösnousemuksessa nousevat ruumiit eivät ole enää sairaita,
raihnaisia tai runneltuja, jollaisina ne laskettiin hautaan, vaan ne ovat
uusia, kuolemattomia, täydellisiä ruumiita, joissa ei enää näy synnin
jälkiä. Ylösnousseissa pyhissä näkyy Kristuksen ennallistavan työn
täyttymys; heidän mielensä, sielunsa ja ruumiinsa heijastaa täydellisesti
Jumalan kuvaa (1.Kor. 15:42 - 54; ks. tämän kirjan lukua 25).
2. Elossa olevien uskovien muuttaminen. Kun
vanhurskaat kuolleet herätetään eloon, elossa olevat vanhurskaat, jotka
elävät maan päällä Kristuksen tullessa, muutetaan. "Tämän katoavan on
näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen"
(1.Kor. 15:53).
Kristuksen tullessa mikään uskovien ryhmä ei saa etusijaa
toisten rinnalla. Paavali kirjoittaa, että elossa olleet ja muutetut
uskovat "temmataan sitten yhdessä heidän
Epäuskoisten kuolema. Uskoville Kristuksen tulemus on ilon
ja riemun aikaa, mutta kadotetuille se on oleva kauheaa aikaa. He ovat
vastustaneet Kristuksen rakkautta ja hänen pelastuskutsuaan niin kauan,
että he ovat joutuneet petollisten eksytysten pauloihin (ks. 2.Tess. 2:9
- 12; Room. 1:28 - 32). Kun he näkevät Hänet, jonka he ovat hyljänneet,
tulevan kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, he tietävät että
heidän tuomionsa on sinetöity. Epätoivon ja kauhun valtaamina he huutavat
vuorille ja kallioille, että ne peittäisivät heidät (Ilm. 6:16,17).
Tuona aikana Jumala hävittää Babylonin, kaikkien
luopiouskontojen yhteenliittymän. "Hänet poltetaan tuhkaksi" (Ilm. 18:8).
Tuon liittoutuman johtajan - kadotuksen ja vääryyden ihmisen - "Herra
Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa
kirkkaudella" (2.Tess. 2:8). Ne vallat, jotka ovat vastuussa pedon merkin
pakottamisesta (ks. tämän kirjan lukua 12), "heitettiin elävinä tuliseen
järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Loput saivat surmansa
miekasta, joka lähti ratsastajan suusta" (Ilm. 19:20,21).
Jeesuksen Kristuksen pikaisen paluun merkit
Raamattu ei paljasta ainoastaan Kristuksen tulemuksen tapaa ja
tarkoitusta, vaan se kuvailee myös niitä merkkejä, jotka kertovat tuon
suuren tapahtuman lähestymisestä. Ensimmäiset merkit Jeesuksen tulemuksen
lähestymisestä näkyivät yli 1700 vuotta Kristuksen taivaaseen astumisen
jälkeen. Toisia merkkejä seurasi, ja ne kaikki muistuttivat samasta
tosiasiasta.
Merkkejä luonnon maailmassa. Kristus ennusti, että
"auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä" (Luuk. 21:25). Hän
selitti yksityiskohtaisesti, että "aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan,
tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään
Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja
kirkkaudessaan" (Mark. 13:24 - 26). Johannes näki lisäksi, että taivaalla
näkyviä merkkejä edeltäisi suuri maanjäristys (Ilm. 6:12). Kaikki nämä
merkit osoittaisivat, että 1260 vuoden vainon aika olisi päättymässä (ks.
tämän kirjan lukua 12).
1. Maan todistus. Tämän ennustuksen täyttymyksenä
"suurin tunnettu maanjäristys" *2 tapahtui 1. marraskuuta 1755. Se
tunnetaan Lissabonin maanjäristyksen nimellä, mutta sen vaikutukset
olivat tunnettavissa Euroopassa, Afrikassa ja Amerikassa, kaikkiaan noin
4 miljoonan neliömailin kokoisella alueella. Sen tuhovoiman keskus oli
Lissabonissa, Portugalissa, missä se muutamassa minuutissa ravisteli maan
tasalla julkiset rakennukset ja asuinrakennukset ja aiheutti tuhansien
kuoleman. *3
Tämän maanjäristyksen aiheuttamat fyysiset tuhot olivat
suuret, mutta sen vaikutus tuon ajan ihmisten ajatteluun oli aivan yhtä
merkittävä. Monet aikalaiset pitivät sitä profeetallisena ajan merkkinä
*4 ja alkoivat ajatella vakavasti Jumalan tuomioita ja viimeisiä päiviä.
Lissabonin maanjäristys lisäsi kiinnostusta profetioiden tutkimiseen.
2. Auringon ja kuun todistus. Kaksikymmentäviisi
vuotta myöhemmin täyttyi seuraava ennustuksessa mainittu merkki: auringon
ja kuun pimeneminen. Kristus oli viitannut tuon merkin täyttymyksen
ajankohtaan sanoessaan, että se tapahtuisi ahdingon ajan jälkeen. Tuolla
ahdingon ajalla tarkoitetaan 1260 vuoden pituista paavillisen vainon
aikaa, josta on puhuttu muualla Raamatussa (Matt. 24:29; ks. tämän kirjan
lukua 12). Mutta Kristus sanoi, että noita merkkejä edeltävää ahdingon
aikaa lyhennettäisiin (Matt. 24:21,22). Uskonpuhdistuksen ja siitä
lähteneiden liikkeiden vaikutuksesta paavillisen vainon aika todellakin
lyhennettiin niin että se oli 1700 - luvun puoliväliin tultaessa lähes
kokonaan päättynyt.
Tämän profetian täyttymyksenä 19. toukokuuta 1780
epätavallinen pimeys laskeutui Pohjois - Amerikan koillisosan ylle. *5
Tätä tapahtumaa muistellessaan Yalen yliopiston rehtori
Timothy Dwight kertoi: "Toukokuun 19. päivä 1780 oli ainutlaatuinen
päivä. Monissa taloissa sytytettiin kynttilöitä. Linnut vaikenivat ja
hävisivät näkyvistä, ja kanat vetäytyivät orrelle nukkumaan. - -
Varsin yleinen oli se käsitys, että tuomiopäivä oli käsillä." *6
Samuel Williams Harvardista raportoi, että pimeys "saapui
pilvien mukana lounaasta 'kello 10 ja 11 välisenä aikana ja kesti
seuraavaan keskiyöhön asti', vaihdellen eri paikkakunnilla kestoltaan ja
syvyydeltään. Joissakin paikoin 'ihmiset eivät nähneet lukea tavallista
painettua tekstiä ulkosalla.'" *7
Samuel Tennysonin mukaan "pimeys oli seuraavana iltana luultavasti yhtä
täydellinen kuin mitä se koskaan on voinut olla siitä lähtien, kun
Kaikkivaltias käskysanallaan kutsui esiin valon. - - Jos kaikki
maailmankaikkeuden valaisevat taivaankappaleet olisi kääritty valoa
läpäisemättömään vaippaan tai hävitetty olemattomiin, pimeys ei olisi
voinut olla täydellisempi." *8
Kello 21 tuona iltana kohosi täysi kuu, mutta pimeys jatkui
yli keskiyön. Kun kuu tuli näkyviin, se oli väriltään verenpunainen.
Ilmestyskirjassa oli ennustettu tuon päivän erikoislaatuisista
tapahtumista. Siinä kerrotaan, että maanjäristyksen jälkeen "aurinko
pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan
verenpunaiseksi" (Ilm. 6:12).
3. Tähtien todistus. Kristus oli ennustanut sekä
evankeliumeissa että Ilmestyskirjassa myös tähtien putoamisesta, mikä
olisi merkkinä Kristuksen tulon läheisyydestä (Ilm. 6:13; vrt. Matt.
24:29). Tämän ennustuksen täytti suuri meteorisade 13. marraskuuta 1833
- laajin ja voimakkain tähdenlentosade mistä on tietoja. On arvioitu,
että yksittäinen tarkkailija saattoi nähdä keskimäärin 60 000 meteoria
eli tähdenlentoa tunnissa. *9 Tämä ilmiö nähtiin Pohjois - Amerikassa
Kanadasta Meksikoon ja Atlantin keskivaiheilta Tyynellemerelle, *10 ja
monet kristityt pitivät sitä Raamatun profetian täyttymyksenä. *11
Eräs silminnäkijä kertoi, että "taivaankannessa tuskin oli
kohtaa, joka ei olisi joka hetki ollut näiden putoavien meteoriittien
täyttämä, eikä siinä yleisesti ottaen näkynyt juuri eroja tähdenlentojen
tiheydessä; kuitenkin ne ajoittain muodostivat kuin rykelmiä ja toivat
mieleen sen miten 'viikunat varisevat puusta myrskyn sitä
ravistellessa'." *12
Kristus antoi nämä merkit herättääkseen kristittyjen huomiota
hänen tulemuksensa läheisyyteen, jotta he voisivat iloita sitä
odottaessaan ja olla valmistuneet hänen tulolleen. "Kun nuo tapahtumat
alkavat," hän sanoi, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän
vapautuksenne on lähellä." Hän lisäsi: "Katsokaa viikunapuuta, tai mitä
puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta,
että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan
tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä" (Luuk. 21:28 - 31).
Tämä ainutlaatuinen maan, auringon, kuun ja tähtien todistus,
joka esiintyi juuri oikeassa järjestyksessä ja Kristuksen ennustamana
aikana, kiinnitti monien huomion toista adventtia koskeviin profetioihin.
Merkkejä uskonnollisessa maailmassa. Raamattu ennustaa,
että lukuisat tärkeät merkit uskonnollisessa maailmassa ilmaantuvat juuri
ennen Kristuksen takaisintuloa.
1. Maailmanlaajuinen herätysliike. Ilmestyskirja
paljastaa, että ennen Kristuksen toista tulemusta nousee esiin suuri,
maailmanlaajuinen uskonnollinen liike. Johannes näki näyssä tätä liikettä
symbolisoivan enkelin, joka julisti Kristuksen takaisintuloa: "Minä näin
taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen
tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille
kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä:
'Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on
tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien
lähteet'" (Ilm. 14:6,7).
Tuo sanoma itsessään ilmaisee, milloin sitä on julistettava.
Ikuista evankeliumia on julistettu kautta aikojen. Mutta tätä sanomaa,
joka korostaa evankeliumiin liittyvää tuomion näkökulmaa, voitiin
julistaa vasta lopun aikana, sillä se ilmoittaa, että "hänen tuomionsa
aika on tullut".
Danielin kirja kertoo meille, että sen profetiat olisivat
sinetillä suljettuja lopun aikaan asti (Dan. 12:4). Vasta lopun aikana
ihmiset ymmärtäisivät sen salaisuuksia. Kirjan sinetit aukaistiin, kun
1260 vuotta kestänyt paavillisen ylivallan ajanjakso päättyi paavin
vangitsemiseen 1798. Paavin joutuminen maanpakoon ja luonnon maailmassa
ilmenneet merkit johtivat monia kristittyjä tutkimaan profetioita toista
adventtia edeltävistä tapahtumista. Tuloksena oli noiden profetioiden
uusi, syvempi ymmärtäminen.
Tämä keskittyminen toiseen adventtiin synnytti
maailmanlaajuisen adventtiherätyksen. Samalla tavoin kuin 16. vuosisadan
uskonpuhdistusliike alkoi samanaikaisesti eri maissa kautta kristikunnan,
niin oli myös adventtiliikkeen laita. Tämän liikkeen maailmanlaajuinen
luonne on yksi selvimmistä merkeistä Kristuksen tulon lähestymisestä.
Niin kuin Johannes Kastaja valmisti tietä Kristuksen ensimmäiselle
adventille, samoin adventtiliike valmistaa tietä hänen toiselle
adventilleen. Se tekee näin julistaessaan Ilmestyskirjan 14. luvussa
jakeissa 6 - 12 esitettyä sanomaa, Jumalan viimeistä kutsua valmistautua
Vapahtajan loistavalla paluulle (ks. tämän kirjan lukuja 12 ja 23). *13
2. Evankeliumin julistus. Jumala on määrännyt päivän,
"jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman" (Ap.t. 17:31).
Varoittaessaan meitä tuosta päivästä Kristus ei sanonut, että se tulisi
vasta sitten kun koko maailma on kääntynyt. Sen sijaan hän sanoi, että
"tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille
kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu" (Matt. 24:14). Siksi
Pietari rohkaisee uskovia, "jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat
sen tuloa" (2.Piet. 3:12).
Tilastot Raamatun kääntämisestä ja levityksestä tällä
vuosisadalla osoittavat evankeliumin julistuksen kasvua. Vuonna 1900
Raamattu tai osia siitä oli saatavissa 537 kielellä. Vuonna 1980 se oli
käännetty kokonaan tai osaksi 1811 kielelle, mikä kattaa lähes 96
prosenttia maailman väestöstä. Vastaavalla tavalla Raamattujen vuotuinen
levitys on kasvanut 5,4 miljoonasta (1900) 36,8 miljoonaan koko
Raamattuun ja lähes 500 miljoonaan Raamatun osaan (1980). *14
Tämän lisäksi kristikunnalla on nyt käytettävissään ennen
näkemätön valikoima keinoja missionsa toteuttamiseen: palveluyksikköjä,
kasvatus- ja lääkintälaitoksia, kansallisia ja kansainvälisiä
työntekijöitä, radio- ja televisiolähetyksiä ja vaikuttavia taloudellisia
voimavaroja. Nykyään voimakkaat lyhytaaltoasemat lähettävät evankelioivaa
radio-ohjelmaa käytännöllisesti katsoen maapallon jokaiseen maahan. Pyhän
Hengen johdolla nämä verrattomat välineet tekevät realistiseksi
päämääränä olevan maailman evankelioimisen meidän aikanamme.
Seitsemännen päivän adventistit, joiden jäsenistö edustaa noin
700 eri kieltä ja 1000 murretta, julistavat evankeliumia 190 maassa. Noin
90 prosenttia jäsenistöstä elää Pohjois-Amerikan ulkopuolella.
Adventisteina uskomme, että lääkintä- ja kasvatustyöllä on olennainen
tehtävä lähetyskäskyn täyttämisessä. Siksi käytössämme on lähes 600
sairaalaa, hoitokotia ja lääkintäasemaa, 19 lääkintäalusta, 27
terveellisiä elintarvikkeita valmistavaa tehdasta, 86 collegea ja
yliopistoa, 834 oppikoulua, 4166 ala-astetta vastaavaa oppilaitosta, 125
kirjeellistä raamattuopistoa ja 33 kieli-instituuttia. Puolisensataa
kustannusliikettämme tuottaa kirjallisuutta 190 kielellä ja
lyhytaaltoradioasemiemme kuuluvuusalue kattaa n. 75 prosenttia maapallon
väestöstä. Pyhä Henki on runsaasti siunannut lähetystyömme.
3. Uskonnollinen rappeutuminen. Evankeliumin
laajamittainen julistaminen ei välttämättä merkitse aidon kristillisyyden
voimakasta kasvua. Sen sijaan Raamattu ennustaa, että tosi hengellisyys
rappeutuu lähestyttäessä ajan loppua. Paavali kirjoitti: "Sinun on
tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin
ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja
pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat
kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä,
panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia,
petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän
nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät
uskon voiman" (2.Tim. 3:1 - 5).
Itserakkaus, aineellisten arvojen ja maailman rakastaminen on
nykyisin työntänyt syrjään Kristuksen Hengen monessa sydämessä. Ihmiset
eivät enää anna Jumalan ja hänen lakinsa periaatteiden ohjata elämäänsä.
Laittomuus on saanut vallan. "Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus
kylmenee" (Matt. 24:12).
4. Paavikunnan nousu. Raamatun profetian mukaan 1260
vuotta kestäneen ajanjakson lopussa paavikunta saisi "surmaniskun" mutta
ei kuitenkaan kuolisi (katso tämän kirjan lukua 12). Raamattu paljastaa,
että tämä kuolinhaava paranisi. Paavikunnan vaikutusvalta ja arvostus
lisääntyisi suuresti - "koko maailma ihmetteli petoa ja lähti
seuraamaan sitä" (Ilm. 13:3). Jo nyt monet pitävät paavia koko maailman
moraalisena johtajana.
Suuressa määrin paavikunnan kasvava vaikutus on johtunut
siitä, että kristityt ovat korvanneet Raamatun arvovallan traditioilla,
ihmisopeilla ja tieteellä. Näin tehdessään he ovat joutuneet alttiiksi
sen vallan vaikutukselle, joka tulee "suurella voimalla, tehden
petollisia tunnustekoja ja ihmeitä" (2.Tess. 2:9). Saatana ja hänen
välikappaleensa tulevat saamaan aikaan pahuuden liittoutuman, jonka
vertauskuvana on lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan epäpyhä
kolminaisuus ja joka johtaa harhaan koko maailman (Ilm. 16:13,14; vrt.
13:13,14). Vain ne, joiden oppaana on Raamattu ja "jotka noudattavat
Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. 14:12), voivat
menestyksellisesti vastustaa tämän liiton aikaansaamaa ylivoimaista
eksytystä.
5. Uskonnonvapauden rappeutuminen. Paavikunnan elpyminen
tulee vaikuttamaan kristikuntaan dramaattisella tavalla. Suurin uhrauksin
hankittu uskonnonvapaus, jota kirkon ja valtion ero on taannut, näyttää
profetioiden mukaan tulevan rakoilemaan ja lopulta häviämään.
Hallituksilta saamallaan voimakkaalla yhteiskunnallisella tuella tämä
luopiovalta pyrkii pakottamaan omaa jumalanpalvelusjärjestystään kaikille
ihmisille. Jokaisen on valittava näiden kahden välillä: joko kuuliaisuus
Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan tai kuuliaisuus petoa ja sen kuvaa
kohtaan (Ilm. 14:6 - 12).
Jotta ihmiset saataisiin mukautumaan pedon tahtoon, käytetään
mm. taloudellisia pakotteita: "Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä
mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen
luku" (Ilm. 13:17). Lopulta ne, jotka kieltäytyvät tästä, joutuvat
kuolemanrangaistuksen uhan alaisiksi (Ilm. 13:15). Tämän viimeisen
ahdingon aikana Jumala astuu puolustamaan kansaansa ja vapauttaa
jokaisen, jonka nimi on kirjoitettu elämän kirjaan (Dan. 12:1; vrt. Ilm.
3:5; 20:15).
Jumalattomuuden lisääntyminen. Kristikunnassa tapahtunut
hengellinen rappeutuminen ja vääryyden ihmisen esiin nousu on johtanut
lisääntyvään välinpitämättömyyteen Jumalan lakia kohtaan seurakunnassa ja
uskovien elämässä. Monet ovat alkaneet uskoa, että Kristus on kumonnut
lain ja että kristittyjen ei tarvitse sitä enää noudattaa. Tämä Jumalan
lain vähättely on johtanut lisääntyvään rikollisuuteen ja epäsiveelliseen
käyttäytymiseen.
1. Rikollisuuden kasvu. Kristikunnassa nykyisin
vallalla oleva Jumalan lain väheksyntä on myötävaikuttanut myös
nykyaikaisen yhteiskunnan halveksuntaan lakia ja järjestystä kohtaan.
Kaikkialla maailmassa rikollisuus on ryöstäytymässä hallinnasta. "Kuten
Yhdysvalloissa, rikollisuus on lisääntymässä lähes kaikissa maissa ympäri
maapallon." "Lontoosta Moskovaan ja Johannesburgiin rikollisuudesta on
nopeasti tulossa keskeinen uhkatekijä, joka muuttaa monien ihmisten
elintapoja."15
2. Seksuaalinen vallankumous. Välinpitämättömyys
Jumalan lakia kohtaan on myös murtanut säädyllisyyden ja puhtauden
pidäkkeet, mistä on ollut seurauksena siveettömyyden tulva. Meidän
aikanamme seksiä ihannoidaan ja markkinoidaan elokuvien, television,
videon, äänitteiden ja painotuotteiden välityksellä.
Seksuaalinen vallankumous on johtanut avioerojen
hätkähdyttävään yleistymiseen, avoliittoihin, lasten sukupuoliseen
hyväksikäyttöön, aborttien määrän kauhistuttavaan kasvuun, laajalle
levinneeseen homoseksuaalisuuteen ja lesbosuhteisiin, sukupuolitautien
lisääntymiseen ja hiljattain esille nousseeseen AIDS - ongelmaan.
Sotia ja katastrofeja. Jeesus ennusti, että ennen hänen
tuloaan "kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,
ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja.
Kauhistuttavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä"
(Luuk. 21:10,11; vrt. Mark. 13:7,8; Matt. 24:7). Kun loppu lähenee ja
taistelu saatanallisten ja jumalallisten voimien välillä voimistuu, nämä
katastrofitkin käyvät yhä yleisemmiksi ja rajummiksi. Ne saavuttavat
ennen näkemättömän täyttymyksen juuri meidän aikanamme.
1. Sotia. Vaikka sodat ovat olleet ihmiskunnan
vitsauksena kautta historian, koskaan aikaisemmin ne eivät ole olleet
niin globaalisia ja tuhoisia. Ensimmäinen ja toinen maailmansota
aiheuttivat enemmän uhreja ja kärsimystä kuin kaikki aikaisemmat sodat
yhteensä. *16
Monet näkevät mahdollisuuden jälleen uuteen maailmanlaajuiseen
konfliktiin. Toinen maailmansota ei lopettanut sotia. Sen päättymisen
jälkeen on maailmassa ollut puolisentoistasataa tavanomaisin asein käytyä
sotaa, joissa kymmenisen miljoonaa ihmistä on kuollut. *17 Ydinasein
käytävän sodankaan uhka ei ole pois suljettu.
2. Luonnon tuhot. Luonnossa tapahtuneet tuhoisat
katastrofit ovat huomattavasti lisääntyneet viime vuosina. Sääoloissa
esiintyneet muutokset ovat aiheuttaneet tuhoja, jotka ovat saaneet monet
kyselemään, onko luonto joutunut raivon valtaan - ja onko maapallolla
tapahtumassa säässä suuria muutoksia, jotka vain kasvavat
voimakkuudeltaan tulevaisuudessa. *18
3. Nälänhätää. Nälänhätää on esiintynyt usein menneinä
aikoina, mutta sitä ei ole ollut niin suuressa mittakaavassa kuin tällä
vuosisadalla. Koskaan aikaisemmin maailmassa ei ole ollut miljoonia
ihmisiä, jotka kärsivät nälästä tai aliravitsemuksesta. *19 Tulevaisuuden
kuvat eivät tässä suhteessa näytä valoisilta. Nälän ennennäkemätön
laajuus on selvä merkki siitä, että Kristuksen tulemus on lähellä.
Ole aina valmiina
Raamattu vakuuttaa toistuvasti, että Jeesus tulee takaisin. Mutta tuleeko
hän vuoden kuluttua? Viiden vuoden kuluttua? Kymmenen vuoden?
Kahdenkymmen vuoden? Kukaan ei tiedä varmasti. Jeesus itse sanoi: "Mutta
sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes
Poika, sen tietää vain Isä" (Matt. 24:36).
Maallisen toimintansa loppuvaiheessa Jeesus esitti vertauksen
kymmenestä morsiustytöstä kuvatakseen seurakunnan kokemusta viimeisinä
päivinä. Nuo kaksi ryhmää morsiustyttöjä edustavat kahdenlaisia uskovia,
jotka sanovat odottavansa Herransa tuloa. Heitä nimitetään myös
neitsyeiksi koska he tunnustavat puhdasta uskoa. Heidän lamppunsa
kuvaavat Jumalan sanaa, ja öljy kuvaa Pyhää Henkeä.
Ylimalkaisesti tarkastellen nuo kaksi ryhmää näyttävät
samanlaisilta. Molemmat menevät sulhasta vastaan, molemmilla on öljyä
lampuissaan, eikä ryhmien käytyminenkään näytä eroavan toisistaan. He
kaikki ovat kuulleet sanoman Kristuksen pikaisesta tulosta, ja he
odottavat sitä. Mutta sitten tapahtuu viipyminen - heidän uskonsa
joutuu koetukselle.
äkkiä, keskiyöllä - maailman historian synkimmällä hetkellä
- he kuulevat huudon: "Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!" (Matt. 25:6).
Nyt noiden kahden ryhmän erot paljastuvat: jotkut eivät ole valmiita
kohtaamaan ylkää. Nämä "tyhmät" neidot eivät ole tekopyhiä; he
kunnioittavat totuutta, Jumalan sanaa. Mutta heiltä puuttuu öljyä -
Pyhä Henki ei ole heitä sinetöinyt (vrt. Ilm. 7:1 - 3). He ovat tyytyneet
ylimalkaiseen valmistautumiseen. Heillä on jumalisuuden muoto mutta ei
Jumalan voimaa.
Kun Ylkä tulee, vain ne, jotka ovat valmiita, menevät hänen
kanssaan hääjuhlaan, ja ovi suljetaan. Lopulta tyhmät neidot, jotka ovat
menneet ostamaan öljyä, palaavat ja huutavat: "Herra, Herra, avaa
meille!". Mutta Ylkä vastaa: "Totisesti, minä en tunne teitä" (Matt.
25:11 - 12).
Miten murheellista, että kun Kristus tulee takaisin, hänen on
sanottava nuo sanat joillekin, joita hän rakastaa. Hän varoitti: "Monet
sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me
profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun
nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat kuulla
minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani,
vääryydentekijät!'" (Matt. 7:22 - 23).
Ennen vedenpaisumusta Jumala lähetti Nooan varoittamaan
silloista maailmaa tulevasta tuhosta. Samalla tavoin Jumala lähettää
kolminkertaisen varoitussanoman valmistamaan maailmaa Kristuksen tulolle
(kats Ilm. 14:6 - 16).
Kaikki, jotka vastaanottavat Jumalan armonsanoman,
riemuitsevat toisen adventin odotuksessa. Heille kuuluu vakuutus:
"Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle" (Ilm. 19:9).
Todellakin, "hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan
pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat" (Hepr. 9:28).
Lunastajan paluu merkitsee Jumalan kansan historian loistavaa
huippukohtaa. Se on heidän vapautuksensa hetki, ja iloiten ja palvoen he
huutavat: "Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän
pelasti meidät - - iloitkaamme ja riemuitkaamme!" (Jes. 25:9).
Lähdeviitteet
1. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 1, s. 456,894;
vol. 2, s. 528,784; vol. 3, s. 252,744; vol. 4, s. 396,846. Ks. myös
tämän kirjan luku 23. |
 |
 |
 |
 |
 |