 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Kristuksen ja Saatanan valinen taistelu
Perusluonteiset opinkohdat 8
Koko ihmiskunta on nyt mukana Kristuksen ja Saatanan välisessä suuressa
taistelussa, joka koskee Jumalan luonnetta, hänen lakiaan ja hänen
ylivaltaansa maailmankaikkeudessa. Tämä taistelu sai alkunsa taivaassa,
kun luodusta olennosta, jolle oli annettu valinnan vapaus, itsekorotuksen
kautta tuli Saatana, Jumalan vastustaja, joka johti osan enkeleistä
kapinaan. Hän toi kapinahengen tähän maailmaan johtaessaan Aadamin ja
Eevan syntiin. Syntiinlankeemuksen seurauksena oli Jumalan kuvan
turmeltuminen ihmisessä, luodun maailman joutuminen epäjärjestykseen ja
lopulta maailman tuhoutuminen maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen
yhteydessä. Kaikki luodut tarkkailevat tätä maailmaa, josta tuli koko
maailmankaikkeutta koskevan ristiriidan näyttämö. Siinä lopullisesti
osoitetaan, että rakkauden Jumala on oikeassa ja että häneen kohdistetut
syytökset ovat vääriä. Auttaakseen kansaansa tässä taistelussa Kristus
lähettää Pyhän Hengen ja uskolliset enkelit opastamaan, suojelemaan ja
vahvistamaan sitä pelastuksen tiellä.
Raamattu kertoo kosmisesta taistelusta hyvän ja pahan, Jumalan ja
Saatanan välillä. Kun opimme ymmärtämään tätä taistelua, joka koskee koko
maailmankaikkeutta, ymmärrämme myös paremmin, miksi Jeesus tuli tähän
maailmaan.
Taistelun kosmiset näköalat
Taistelu hyvän ja pahan välillä alkoi taivaassa, niin käsittämättömältä
kuin se tuntuukin. Miten oli mahdollista, että synti sai alkunsa
ympäristössä, missä kaikki oli täydellistä?
Enkelit oli luotu elämään läheisessä yhteydessä Jumalaan (Ilm. 1:1; 3:5;
5:11). Enkelit luotiin voimakkaiksi olennoiksi, jotka toteuttivat Jumalan
käskyjä (Ps. 103:20) ja he olivat palvelijoita, "palvelevia henkiä"
(Hepr. 1:14). Vaikka enkelit ovat tavallisesti ihmissilmälle
näkymättömiä, ne ilmestyvät toisinaan ihmismuodossa (1. Moos. 18,19;
Hepr. 13:2). Yhden tällaisen enkeliolennon kautta synti tuli
maailmankaikkeuteen.
Miten taistelu sai alkunsa. Kuvaillessaan tämän kosmisen taistelun
alkua Raamattu käyttää Babylonin ja Tyroksen kuninkaita vertauskuvana
langenneesta enkeliruhtinaasta, 'Kointähdestä', 'sädehtivästä
vartijaenkelistä', jonka asumus oli Jumalan luona (Jes. 14:12; Hes.
28:14). *1 Raamattu sanoo: "Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä
viisautta, itse kauneus. - - Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä
päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan" (Hes.
28:12,15).
Vaikka synnin alkuperä on selittämätön ja ilman puolustusta,
sen juuret juontavat Luciferin ylpeyteen: "Kauneutesi houkutti sinut
korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi" (Hes. 28:17).
Lucifer ei tyytynyt siihen korkeaan asemaan, johon Luoja oli hänet
asettanut. Itsekkäästi hän kadehti yhdenvertaisuutta itse Jumalan kanssa:
"Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: 'Minä tahdon nousta taivaisiin!
Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle - - olen
korottava itseni Korkeimman vertaiseksi'" (Jes. 14:13,14). Mutta vaikka
hän halusi Jumalan asemaa, hän ei halunnut hänen luonnettaan. Hän
tavoitteli Jumalan valtaa mutta ei hänen rakkauttaan. Luciferin kapina
Jumalan hallitusta vastaan oli ensimmäinen vaihe hänen muuttumisessaan
Saatanaksi, "vastustajaksi".
Luciferin toiminta sokaisi monia enkeleitä ja esti heitä
näkemästä Jumalan rakkautta. Tyytymättömyys ja kapinamieli Jumalan
hallitusta vastaan kasvoi kunnes kolmas osa enkeleistä liittyi Saatanan
puolelle (Ilm. 12:4). Jumalan valtakunnan rauha rikkoutui ja "taivaassa
syttyi sota" (Ilm. 12:7). Taivaallinen taistelu johti siihen, että
Saatana, jota kuvattiin suureksi lohikäärmeeksi, Paholainen ja eksyttäjä,
"syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit" (Ilm. 12:9).
Miten ihminen joutui mukaan taisteluun? Tultuaan
karkoitetuksi taivaasta Saatana levitti kapinansa meidän maailmaamme. Hän
esiintyi puhuvana käärmeenä ja käytti samoja väitteitä, jotka olivat
johtaneet hänen omaan lankeemukseensa. Hän onnistui heikentämään Aadamin
ja Eevan luottamusta Luojaansa (1. Moos. 3:5). Saatana herätti Eevassa
tyytymättömyyttä saamaansa asemaan. Ajatus yhdenvertaisuudesta Jumalan
kanssa kiehtoi Eevaa ja sai hänet uskomaan kiusaajan sanaan - ja
epäilemään Jumalan sanaa. Eeva rikkoi Jumalan käskyn ja söi kielletyn
hedelmän sekä sai miehensäkin tekemään samoin. Uskoessaan käärmeen sanaa
enemmän kuin Luojan sanaa he osoittivat epäluottamusta Jumalaa kohtaan.
Taivaassa alkaneen taistelun siemenet alkoivat näin itää ja juurtua Maa -
planeetalla (ks. 1.Moos. 3).
Vieteltyään esi-isämme syntiin Saatana salakavalasti riisti
heiltä oikeuden maapallon hallintaan. Saatana alkoi sitten väittää
olevansa "tämän maailman ruhtinas". Maa-planeetalta käsin hän uhkasi
Jumalaa, hänen hallitustaan ja koko maailmankaikkeuden rauhaa.
Vaikutus ihmissukuun. Kristuksen ja Saatanan välisen
taistelun vaikutukset kävivät pian ilmeisiksi, kun synti vääristi Jumalan
kuvan ihmisessä. Vaikka Jumala tarjosi ihmissuvulle armoliittoaan Aadamin
ja Eevan välityksellä (1.Moos. 3:15; ks. tämän kirjan lukua 7), heidän
ensimmäinen lapsensa Kain tappoi veljensä (1.Moos. 4:8). Jumalattomuus
lisääntyi jatkuvasti kunnes Jumala joutui lopulta surullisena toteamaan
ihmisistä, että "heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan
pahat" (1.Moos. 6:5).
Jumala käytti suurta vedenpaisumusta puhdistamaan maailman
katumattomista asukkaista ja antamaan ihmiskunnalle mahdollisuuden alkaa
alusta (1.Moos. 7:17 - 20). Mutta ennen pitkää uskollisen Nooan
jälkeläiset hylkäsivät Jumalan liiton. Vaikka Jumala oli luvannut olla
koskaan enää hukuttamatta maailmaa vedenpaisumuksella, ihmiset osoittivat
epäluottamustaan Jumalaa kohtaan rakentamalla Baabelin tornin. Heidän
tavoitteenaan oli sen avulla välttyä tuhoutumasta seuraavassa
mahdollisessa vedenpaisumuksessa. Tällä kertaa Jumala torjui ihmisen
kapinan sekoittamalla ihmiskunnan yhteisen kielen (1.Moos. 9:1,11; 11).
Vähän myöhemmin, kun maailma oli täydellisen luopumuksen
partaalla, Jumala teki liiton Abrahamin kanssa. Abrahamin välityksellä
Jumala siunaisi maailman kaikkia kansoja (1.Moos. 12:1 - 3; 22:15 - 18).
Abrahamin jälkeen tulleet sukupolvet osoittivat kuitenkin epäuskoa
Jumalan armoliittoa kohtaan. Synnin pettäminä he auttoivat Saatanaa
saavuttamaan tarkoituksensa suuressa taistelussa ristiinnaulitsemalla
liiton tekijän ja vakuuden Jeesuksen Kristuksen.
Maailma, maailmankaikkeuden näyttämö. Jobin kirjassa
esitetty kertomus kosmisesta kokoontumisesta, jossa oli mukana edustajia
eri osista maailmankaikkeutta, antaa lisävaloa tähän suureen taisteluun.
Kertomus alkaa: "Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja
asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. Herra kysyi
Saatanalta: 'Mistä sinä tulet?' Saatana vastasi: 'Olen kuljeksinut pitkin
ja poikin maita mantereita (Job 1:6,7; vrt. 2:1 - 7).
Silloin Herra sanoi: "Oletko pannut merkille palvelijani
Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja
nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea
pahaa" (Job 1:8).
Kun Saatana vastasi "Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä?
Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi" Herra (Kristus) salli Saatanan
koetella Jobia kaikin tavoin viemättä kuitenkaan Jobin henkeä (Job 1:9 -
2:7).
Jobin kirjan kosmiset näköalat tarjoavat voimakkaan
todistuksen siitä suuresta taistelusta, jota käydään Kristuksen ja
Saatanan välillä. Tämä planeetta on näyttämö, jolla esitetään
dramaattinen taistelu oikean ja väärän välillä. Raamattu sanoo: "olemme
- - areenalla, koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten"
(1.Kor. 4:9).
Synti rikkoi Jumalan ja ihmisen välisen suhteen, ja "kaikki,
mikä ei perustu uskoon, on syntiä" (Room. 14:23). Jumalan käskyjen tai
lakien rikkominen on välitöntä seurausta uskon puutteesta ja todiste
rikkoutuneesta suhteesta. Pelastussuunnitelmallaan Jumala aikoo palauttaa
luottamuksen Luojaa kohtaan ja siten synnyttää rakastavan suhteen, mikä
ilmenee kuulaisuutena. Kuten Kristus huomautti, rakkaus johtaa
kuuliaisuuteen (Joh. 14:15).
Nykyisenä laittomuuden aikakautena mikään ei ole ehdotonta,
epärehellisyyttä ylistetään, lahjonta kuuluu elämään, aviorikokset ovat
yleisiä ja sopimuksia - olivatpa ne kansainvälisiä tai henkilökohtaisia
- rikotaan. Etuoikeutemme on nostaa katseemme tästä toivottomasta
maailmasta rakastavaan, kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Tämä laajempi näköala
paljastaa meille Vapahtajamme aikaansaaman sovituksen merkityksen. Se
johtaa tämän taistelun päätökseen.
Taistelun pääkysymys
Mistä tässä taistelussa elämästä ja kuolemasta on varsinaisesti kysymys?
Jumalan hallitus ja laki. Jumalan siveyslaki on aivan
yhtä välttämätön maailmankaikkeuden olemassaololle kuin ne luonnonlait,
jotka pitävät sitä koossa ja toiminnassa. "Synti merkitsee Jumalan lain
rikkomista" (1.Joh.3:4) eli 'laittomuutta', kuten kreikan kielen sana
anomia ilmaisee. Laittomuus merkitsee Jumalan ja hänen hallituksensa
hylkäämistä.
Sen sijaan että Saatana tunnustaisi vastuunsa maailmassa
vallitsevasta laittomuudesta, hän syyttää siitä Jumalaa. Hän väittää,
että Jumalan laki, jota hän pitää mielivaltaisena, rajoittaa yksilöllistä
vapautta. Hän väittää edelleen, että koska lakia on mahdotonta totella,
se on ristiriidassa luotujen olentojen etujen kanssa. Hyökkäämällä
jatkuvasti ja kavalasti lakia vastaan Saatana pyrkii kukistamaan Jumalan
hallituksen ja itse Jumalankin.
Kristus ja kysymys kuuliaisuudesta. Ne kiusaukset, joita
Kristus kohtasi maanpäällisen toimintansa alussa, paljastivat taistelun
vakavuuden. Kysymys oli kuuliaisuudesta ja alistumisesta Jumalan tahtoon.
Kohdatessaan nuo kiusaukset, jotka valmistivat häntä olemaan "armahtava
ja uskollinen ylipappi" (Hepr. 2:17), Kristus joutui vastakkain
vaarallisen vihollisen kanssa. Kun Kristus oli autiomaassa paastonnut
neljäkymmentä päivää, Saatana kiusasi häntä muuttamaan kivet leiviksi
todistaakseen siten olevansa todella Jumalan Poika (Matt. 4:3). Kuten
Saatana oli vietellyt Eevaa epäilemään Jumalan sanaa Eedenissä, samoin
hän nyt koetti saada Kristuksen epäilemään sitä, mitä Jumala oli lausunut
hänen kasteensa yhteydessä: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen
mieltynyt" (Matt. 3:17). Jos Kristus olisi ottanut asiat omiin käsiinsä
ja luonut kivistä leipää todistaakseen siten jumaluutensa, hän olisi
Eevan tavoin osoittanut epäluottamusta Jumalaa kohtaan. Hänen missionsa
olisi päättynyt epäonnistumiseen.
Mutta Kristuksen korkeimpana päämääränä oli elää sopusoinnussa
Isänsä sanan kanssa. Ankarasta nälästään huolimatta hän vastasi Saatanan
kiusaukseen: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta
sanasta, joka lähtee Jumalan suusta" (Matt. 4:4).
Toisessa yrityksessään voittaa Kristus Saatana näytti hänelle
kaikki maailman valtakunnat ja lupasi: "Kaiken tämän minä annan sinulle,
jos polvistut eteeni ja kumarrat minua" (Matt. 4:9). Saatana antoi
ymmärtää, että Kristus siten saisi maailman takaisin hallintaansa ja
toteuttaisi missionsa joutumatta kärsimään Golgatan tuskaa. Hetkeäkään
epäröimättä ja ehdottoman uskollisena Jumalalle Jeesus sanoi: "Mene pois,
Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja
ainoastaan häntä palvella'" (Matt. 4:10). Nämä sanat merkitsivät
taistelun päätöstä. Vaikka Kristus oli säilyttänyt täydellisen
riippuvuutensa Isästään, hän oli voittanut Saatanan.
Loppuratkaisu Golgatalla. Tämä kosminen taistelu saavutti
huippukohtansa Golgatalla. Kun Jeesuksen maanpäällinen tehtävä lähestyi
päätöstään Saatana tehosti yrityksiään sen keskeyttämiseksi. Saatana
onnistui erityisen hyvin käyttämään sen ajan uskonnollisia johtajia,
jotka olivat kateellisia Jeesuksen saamasta kansansuosiosta. Heidän
aiheuttamiensa häiriöiden vuoksi Jeesus lopetti julkisen toimintansa
(Joh. 12:45 - 54). Yhden opetuslapsensa kavaltamana ja väärien
todistusten perusteella Jeesus vangittiin, häntä kuulusteltiin ja lopulta
hänet tuomittiin kuolemaan (Matt. 26:63,64; Joh. 19:7). Ehdottoman
kuuliaisena Isänsä tahdolle Jeesus pysyi uskollisena kuolemaan asti.
Kristuksen elämän ja kuoleman vaikutukset ulottuvat yli
ihmiskunnan rajojen. Puhuessaan rististä Jeesus sanoi: "Nyt tämän
maailman ruhtinas syöstään vallasta" (Joh. 12:31); "tämän maailman
ruhtinas on tuomittu" (Joh. 16:11).
Kosminen taistelu saavutti huippunsa ristillä. Se rakkaus ja
uskollinen kuuliaisuus, mitä Kristus osoitti ristillä Saatanan julmuuden
edessä, horjutti Saatanan asemaa ja varmisti hänen lopullisen häviönsä.
Taistelu totuudesta sellaisena kuin se on Jeesuksessa
Nykyään Kristuksen arvovallasta käytävä taistelu ei koske ainoastaan
hänen lakiaan vaan myös hänen sanaansa, Raamattua. Raamatun
tulkitsemiseksi on kehitetty menetelmiä, jotka jättävät kovin vähän jos
lainkaan tilaa jumalalliselle ilmoitukselle. *2 Raamattua käsitellään
ikään kuin se olisi mikä tahansa muinaisajalta peräisin oleva dokumentti,
ja sitä analysoidaan samanlaisin kriittisin menetelmin. Yhä useammat
kristityt, heidän joukossaan myös teologeja, eivät enää pidä Raamattua
Jumalan sanana, erehtymättömänä ilmoituksena hänen tahdostaan. Tästä on
ollut seurauksena, että on asetettu kyseenalaiseksi Raamatun esittämä
näkemys Jeesuksen Kristuksen persoonasta; hänen olemustaan, neitseellistä
syntymäänsä, ihmetekojaan ja ylösnousemustaan pidetään laajalti
kiistanalaisina. *3
Ratkaisevin kysymys. Kun Jeesus kysyi: "Kuka Ihmisen
Poika on? Mitä ihmiseyt hänestä sanovat?" opetuslapset vastasivat:
"Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia,
joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista" (Matt. 16:13,14).
Toisin sanoen, useimmat hänen aikalaisistaan pitivät häntä pelkkänä
ihmisenä. Raamattu jatkaa selostusta:
"'Entä te?' kysyi Jeesus. 'Kuka minä teidän mielestänne olen?'
Tänään jokainen joutuu vastaamaan samaan kysymykseen, minkä
Jeesus esitti opetuslapsilleen. Vastaus tähän elämän ja kuoleman
kysymykseen riippuu vastaajan uskosta Jumalan sanan todistukseen.
Raamatun oppien keskus. Kristus on Raamatun pyhien
kirjoitusten keskus. Jumala kutsuu meitä ymmärtämään sitä totuutta, "joka
Jeesuksessa on" (Ef. 4:21), sillä hän on totuus (Joh. 14:5). Yksi
Saatanan strategioista tässä kosmisessa taistelussa on saada ihmiset
vakuuttuneiksi siitä, että he voivat ymmärtää totuuden ilman Jeesusta.
Siten on esitetty monia totuuden lähteitä - joka yksinään tai
yhteydessä toisiin lähteisiin: (1) ihminen, (2) luonto eli havaittava
maailmankaikkeus, (3) Raamattu ja (4) seurakunta.
Vaikka kaikilla näillä on osuutensa totuuden ilmoittamisessa,
Raamattu esittää Kristuksen kaikkien edellä mainittujen luojana ja niiden
yläpuolella olevana. Ne kaikki saavat todellisen merkityksensä vain
Hänessä, josta ne ovat saaneet alkunsa. Jos Raamatun opit irrotetaan
Kristuksesta, ymmärrämme väärin häntä, joka on "tie, totuus ja elämä"
(Joh.14:6). Antikristuksen luonteeseen ja tarkoitusperiin soveltuu hyvin
esittää muita totuuden keskuksia Kristuksen rinnalle. (Alkuperäisessä
kreikan kielessä sana antikristus ei merkitse välttämättä Kristuksen
"vastaista" vaan voi myös tarkoittaa Kristuksen "sijaista".) Asettamalla
kirkon oppeihin muita keskuksia kuin Kristuksen Saatanan on onnistunut
siirtää huomio pois hänestä, joka on ihmiskunnan ainoa toivo.
Kristillisen teologian tehtävä. Saatana on pyrkinyt
riistämään Kristukselta hänelle kuuluvan aseman sekä maailmankaikkeudessa
että totuudessa. Teologian, joka merkitsee oppia Jumalasta ja hänen
suhteestaan luotuihinsa, on tarkasteltava kaikkia oppeja Kristuksen
valossa. Kristillisen teologian tehtävänä on herättää luottamusta Jumalan
sanan arvovaltaan ja poistaa kaikki muut totuuden lähteet Kristuksen
tieltä. Niin tehdessään oikea kristillinen teologia palvelee hyvin
seurakuntaa, sillä se ulottuu kosmisen taistelun juuriin, paljastaa ne ja
kohtaa ne ainoalla vastaansanomattomalla todistuksella - Raamatussa
itsensä ilmoittavalla Kristuksella. Tästä lähtökohdasta käsin teologia
voi toimia tehokkaana välineenä, joka auttaa ihmiskuntaa vastustamaan
Saatanan hyökkäyksiä.
Tämän opinkohdan merkitys
Oppi suuresta taistelusta paljastaa ankaran kamppailun, jota käydään
jokaisesta tähän maailmaan syntyneestä ihmisestä. Itse asiassa tämä
taistelu koskettaa koko maailmankaikkeutta. Raamattu sanoo: "Emmehän me
taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän
pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan" (Ef.
6:12).
Auttaa olemaan varuillaan. Tämän opinkohdan ymmärtäminen
saa meidät vakuuttumaan siitä, että on tarpeellista vastustaa pahaa.
Onnistumme tässä taistelussa vain luottamalla Jeesukseen Kristukseen,
sotajoukkojen johtajaan. "Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on
Herra, voiton sankari" (Ps. 24:8). Paavali neuvoo, miten voimme
selviytyä tässä taistelussa: "Ottakaa siis yllenne Jumalan
taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään
vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina!
Kiinnittäää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja
sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa
kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat
nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan
sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen
antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien
pyhien puolesta" (Ef. 6:13 - 18). Mikä etuoikeus onkaan todellisella
kristityllä elää elämää, jolle on ominaista kärsivällisyys ja uskollisuus
sekä jatkuva riippuvuus Hänestä, joka antaa meille kaikissa ahdingoissa
"riemuvoiton" (Room. 8:37).
Valaisee kärsimyksen salaisuutta. Pahan alkuperä ei ole
Jumalassa. Häntä, joka rakastaa oikeutta ja vihaa vääryyttä (Hepr. 1:9),
ei voida syyttää maailman kurjuudesta. Saatana, langennut enkeli, on
vastuussa julmuudesta ja kärsimyksestä. Voimme paremmin ymmärtää, miksi
maailmassa tapahtuu ryöstöjä, murhia ja onnettomuuksia, kun näemme ne
osana suurta taistelua.
Risti todistaa sekä synnin tuhoisuudesta että Jumalan
rakkaudesta syntistä kohtaan. Siten näkemys suuresta taistelusta opettaa
meitä vihaamaan syntiä ja rakastamaan syntistä.
Korostaa Kristuksen rakkautta ja huolenpitoa. Palattuaan
taivaaseen Kristus ei jättänyt omiaan orvoiksi. Hän varusti meidät
kaikella mahdollisella avulla taistelussa pahaa vastaan. Pyhän Hengen
tehtävänä on olla jatkuvana puolustajanamme siihen asti kunnes Kristus
tulee takaisin (Joh. 14:16; vrt. Matt. 28:20). Enkelien tehtävänä on myös
osallistua hänen pelastavaan työhönsä (Hepr.1:14). Voittomme on varma.
Voimme olla täynnä toivoa ja rohkeutta kohdatessamme tulevaisuuden, sillä
Mestarimme on johdossa. Voimme ylistää häntä hänen hankkimastaan
pelastuksesta.
Paljastaa ristin kosmisen merkityksen. Ihmiskunnan
pelastus riippui Kristuksen elämästä ja kuolemasta, sillä hän antoi
henkensä lunnaiksi syntiemme tähden. Tällä teollaan hän osoitti oikeaksi
Isänsä luonteen, lain ja hallituksen, joita vastaan Saatana oli esittänyt
vääriä syytöksiä.
Kristuksen elämä vahvisti Jumalan oikeudenmukaisuuden ja
hyvyyden sekä osoitti, että Jumalan laki ja hallitus olivat vanhurskaita.
Kristus osoitti perusteettomiksi Saatanan hyökkäykset Jumalaa vastaan.
Hän osoitti, että kun katuvat uskovat turvautuvat täysin Jumalan voimaan
ja hänen armoonsa, he voivat elää voitollista elämää.
Lähdeviitteet
1. Latinankielinen nimitys 'Lucifer' merkitsee 'valon tuoja'.
Nimitystä on käytetty Kointähdestä eli Venuksesta. Paholaisen
nimitykseksi se on tullut siitä syystä, että Jes. 14:12 nimitetään
paholaista symboloivaa Babylonin kuningasta taivaasta pudonneeksi
Kointähdeksi.
9 Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus
|
 |
 |
 |
 |
 |