 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat - Oppi
seurakunnasta
11. Seurakunta
11. Seurakunta
Seurakunta on niiden uskovien yhteisö, jotka tunnustavat Jeesuksen
Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi. Vanhan testamentin aikana eläneen
Jumalan kansan jatkona meidät on kutsuttu ulos maailmasta ja me liitymme
toisiimme jumalanpalvelusta ja seurakunnallista yhteyttä varten
saadaksemme opetusta Jumalan sanasta, viettääksemme Herran ehtoollista,
palvellaksemme koko ihmiskuntaa ja julistaaksemme evankeliumia kaikkialla
maailmassa. Seurakunta saa arvovaltansa Kristukselta, joka on ihmiseksi
tullut Sana, ja Raamatusta, joka on kirjoitettu Sana.
Seurakunta on Jumalan perhettä; sen jäsenet, jotka Jumala on ottanut
lapsikseen, elävät uuden liiton perustalla. Seurakunta on Kristuksen
ruumis, uskon yhteisö, jonka päänä on itse Kristus. Seurakunta on
morsian, jonka puolesta Kristus kuoli voidakseen hänet pyhittää ja
puhdistaa. Voittoisassa paluussaan Kristus asettaa eteensä kirkastetun
seurakunnan, kaikkien aikojen uskolliset, hänen verellään ostetut, joissa
ei ole tahraa eikä ryppyä, pyhän ja moitteettoman seurakunnan. (1.Moos.
12:3; Ap.t. 7:38; Ef. 4:11-15; 3:8-11; Matt. 28:19,20; 16:13-20; 18:18;
Ef. 2:19-22; 1:22,23; 5:23-27; Kol. 1:17,18.)
12. Jäännös ja sen lähetystehtävä
Kaikkien aikojen yleismaailmalliseen seurakuntaan kuuluvat kaikki, jotka
todella uskovat Kristukseen, mutta viimeisinä päivinä, laajalle levinneen
luopumuksen aikana, on kutsuttu esiin jäännös, joka noudattaa Jumalan
käskyjä ja uskoo Jeesukseen. Tämä jäännös ilmoittaa tuomion ajan
koittaneen, julistaa pelastusta Kristuksessa ja kaiuttaa hänen toisen
tulemuksensa lähestymistä.
Tämän julistuksen vertauskuvina ovat Ilmestyskirjan 14. luvun kolme
enkeliä; sen kanssa samanaikaisesti on taivaassa käynnissä tuomiotoimi,
ja maan päällä julistus johtaa parannukseen ja uskonpuhdistukseen.
Jokaista uskovaa kutsutaan osallistumaan henkilökohtaisesti tähän
maailmanlaajuiseen todistamiseen. (Ilm. 12:17; 14:6-12; 18:1-4; 2.Kor.
5:10; Juud. 3,14; 1.Piet. 1:16-19; 2.Piet. 3:10-14; Ilm. 21:1-14.)
13. Yhteys Kristuksen ruumiissa
Seurakunta on yksi ruumis, mutta siinä on monta jäsentä, jotka on
kutsuttu kaikista kansoista, heimoista, kielistä ja maista. Kristuksessa
olemme uutta luomakuntaa; rotua, kulttuuria, koulutusta ja kansallisuutta
koskevien erilaisuuksien tai eron ylhäisen ja alhaisen, rikkaan ja
köyhän, miehen ja naisen välillä ei tule erottaa meitä toisistamme.
Olemme kaikki samanarvoisia Kristuksessa, joka on liittänyt meidät
yhdessä Hengessä yhdeksi yhteisöksi hänen kanssaan ja toistemme kanssa;
meidän tulee palvella toisiamme ja saada palvelua toisiltamme varauksitta
ja puolueettomasti. Raamatun ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta on antanut
meille saman uskon ja toivon, ja esitämme tämän yhteisen todistuksemme
kaikille. Tämän yhteyden lähtökohtana on meidät lapsikseen ottaneen
kolmiyhteisen Jumalan ykseys. (Room. 12:4,5; 1.Kor. 12:12-14; Matt.
28:19,20; Ps. 133:1; 2.Kor. 5:16,17; Ap.t. 17:26,27; Gal. 3:27,29; Kol.
3:11- 15; Ef. 4:1-6,14-16; Joh. 17:20-23.)
14. Kaste
Kasteessa tunnustamme uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja
ylösnousemukseen ja todistamme kuolemastamme synnille ja
tarkoituksestamme vaeltaa uudessa elämässä. Siten me tunnustamme
Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, liitymme hänen kansaansa ja meidät
otetaan jäseniksi hänen seurakuntaansa. Kaste on vertauskuva
yhteydestämme Kristukseen, syntiemme anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengen
vastaanottamisesta. Kaste tapahtuu veteen upottamalla ja sen
edellytyksenä on kastettavan antama vakuutus uskostaan Jeesukseen ja
synnistä kääntyminen. Kaste seuraa Raamatun opettamista ja sen opetusten
vastaanottamista. (Room. 6:1-6; Kol. 2:12,13; Ap.t. 16:30-33; 22:16;
2:38; Matt. 28:19,20.)
15. Herran ehtoollinen
Herran ehtoollisella osallistumme Jeesuksen ruumiin ja veren
vertauskuvista ja siten ilmaisemme uskomme häneen, Herraamme ja
Vapahtajaamme. Ehtoollisessa Kristus on läsnä kohdatakseen ja
vahvistaakseen kansaansa. Siitä osallistuessamme me iloiten julistamme
Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee takaisin. Ehtoolliselle
valmistautumiseen kuuluu itsetutkistelu, katumus ja synnintunnustus.
Mestari asetti jalkainpesun palveluksen kuvaamaan toistuvaa puhdistusta,
ilmaisemaan halukkuutta toistensa palvelemiseen Kristuksen kaltaisessa
nöyryydessä ja yhdistämään sydämemme rakkaudessa. Ehtoollispalvelus on
avoin kaikille uskoville kristityille.(1.Kor. 10:16,17; 11:23-30; Matt.
26:17-30; Ilm. 3:20; Joh. 6:48-63; 13:1-17.)
16. Hengelliset lahjat ja palveluvirat
Jumala lahjoittaa seurakuntansa kaikille jäsenille kaikkina aikoina
hengellisiä lahjoja, joita jokaisen jäsenen tulee käyttää rakastavassa
palvelutyössä seurakunnan ja ihmiskunnan yhteiseksi hyödyksi. Näihin
lahjoihin, joita Pyhä Henki jakaa kullekin jäsenelle niin kuin tahtoo,
kuuluvat kaikki kyvyt ja palveluvirat, joita seurakunta tarvitsee
täyttääkseen Jumalalta saamansa tehtävät.
Raamatun mukaan niihin sisältyvät lahjat uskoa, parantaa, profetoida,
julistaa, opettaa, hallita; niihin kuuluu sovituksen virka, myötätunto ja
itsensä uhraava rakkauden palvelus ihmisten auttamiseksi ja
rohkaisemiseksi. Jotkut jäsenet Jumala kutsuu Hengen varustamina
tehtäviin, jotka seurakunta tunnustaa ja jotka ovat luonteeltaan
pastoraalisia, evankelioivia, apostolisia ja opetusvirkoja. Niitä
tarvitaan erityisesti varustamaan jäseniä palvelukseen, kasvattamaan
seurakuntaa hengelliseen kypsyyteen ja edistämään yhteyttä uskossa ja
Jumalan tuntemuksessa.
Kun jäsenet Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina käyttävät
näitä hengellisiä lahjoja, seurakunta varjeltuu väärien oppien
turmiolliselta vaikutukselta, saa kasvunsa Jumalalta ja rakentuu uskossa
ja rakkaudessa. (Room. 12:4-8; 1.Kor. 12:9-11,27,28; Ef. 4:8,11-16; Ap.t.
6:1-7; 1.Tim. 3:1-13; 1.Piet. 4:10,11.)
17. Profetian lahja
Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetian lahja. Tämä lahja kuuluu
jäännösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten
palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat
jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle
lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi,
että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on
koeteltava. (Joel 2:28,29; Ap.t. 2:14-21; Hepr. 1:1-3; Ilm. 12: 17;
19:10.)
|
 |
 |
 |
 |
 |