 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Kristuksen elama, kuolema ja ylosnousemus
Perusluonteiset opinkohdat 9
Kristus oli täydellisesti kuuliainen Jumalan tahdolle, ja tämä Kristuksen
elämä, hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa on Jumalan
järjestämä ainoa keino ihmisen synnin sovittamiseksi, jotta ne, jotka
uskon kautta ottavat vastaan tämän sovituksen, saisivat iankaikkisen
elämän ja koko luomakunta voisi paremmin ymmärtää Luojan ääretöntä ja
pyhää rakkautta. Tämä täydellinen sovitus vahvistaa todeksi Jumalan lain
vanhurskauden ja hänen luonteensa laupeuden, sillä se sekä tuomitsee
meidän syntimme että hankkii meille anteeksiantamuksen. Kristuksen
kuolema on sijaiskuolema ja hyvityskuolema, se sovittaa ja muuttaa
ihmisen. Kristuksen ylösnousemus julistaa Jumalan voittoa
turmiovalloista, ja niille, jotka ottavat vastaan sovituksen, se
varmistaa heidän lopullisen voittonsa synnistä ja kuolemasta. Se
julistaa, että Jeesus Kristus on Herra, jonka edessä on kaikkien niin
taivaassa kuin maan päällä polvistuttava.
Avoin ovi johti maailmankaikkeuden keskukseen, taivaaseen. ääni kutsui:
Nouse tänne ja katso, mitä täällä tapahtuu! Hengessä apostoli Johannes
katsoi sisälle Jumalan valtaistuinsaliin.
Häikäisevä smaragdinvärinen sateenkaari ympäröi keskellä
olevaa valtaistuinta, ja siitä lähti salamoita, ääniä ja ukkosen jylinää.
Pienemmillä valtaistuimilla istui arvokkaita henkilöitä, vanhimpia,
joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele.
Ylistyslaulun täyttäessä ilman vanhimmat heittäytyivät maahan ja
palvoivat valtaistuimella istujaa, ja samalla he heittivät kultaiset
seppeleensä valtaistuimen eteen.
Valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli kirjakäärö, joka
oli sinetöity seitsemällä sinetillä. Mahtava enkeli huusi kovalla
äänellä: "Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
(Ilm. 5:2). Pettyneenä Johannes näki, ettei kukaan taivaassa eikä maan
päällä ollut arvollinen avaamaan kirjakääröä. Lopulta hän puhkesi itkuun,
jolloin yksi vanhimmista lohdutti häntä: "älä itke. Juudan heimon
leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa
kaikki seitsemän sinettiä" (Ilm. 5:5).
Katsoessaan uudelleen majesteettiselle valtaistuimelle
Johannes näki Karitsan, joka oli teurastettu mutta joka nyt oli elossa ja
täynnä Jumalan Henkeä. Kun tämä Karitsa otti kirjan, olennot ja vanhimmat
lauloivat uuden laulun: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan
sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista. Olet
tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat
hallitsemaan maan päällä" (Ilm. 5:9,10). Jokainen luotu olento taivaassa
ja maan päällä yhtyy heidän lauluunsa: "Hänen, joka istuu
valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti
aina ja ikuisesti" (Ilm. 5:13).
Mikä tässä kirjakäärössä on niin tärkeätä? Se sisältää
kertomuksen ihmissuvun pelastamisesta siitä lähtien, kun ihmiskunta
joutui Saatanan orjuuteen, aina siihen asti, jolloin Jumala saa synnistä
lopullisen voiton. Se paljastaa niin täydellisen pelastuksen, että synnin
vangitsemat voivat päästä vankilastaan jos vain tahtovat. Kauan ennen
syntymäänsä Betlehemissä Karitsa ilmoitti: "Katso, minä tulen;
kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun
Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni"
(Ps. 40:8,9, VKR; Hepr. 10:7). Kysymys oli sen Karitsan tulemisesta,
jonka elämänkirjaan on kirjoitettu pelastettujen nimet maailman
luomisesta alkaen (Ilm. 13:8).
Jumalan pelastava armo
Raamattu ilmoittaa meille Jumalan, joka kaikin tavoin pyrkii pelastamaan
ihmiskunnan. Jumaluuden persoonat ovat liittoutuneet johtaakseen ihmiset
takaisin Luojansa yhteyteen. Jeesus kuvasi Jumalan pelastavaa rakkautta
sanoessaan: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan
Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan
saisi iankaikkisen elämän" (Joh. 3:16).
Raamattu julistaa, että "Jumala on rakkaus" (1.Joh. 4:8). Hän
on aina rakastanut ihmistä (Jer. 31:3). Jumala ulottaa pelastuskutsunsa
kaikille, mutta vaikka hän onkin kaikkivoipa, hänen rakkautensa vaatii
häntä antamaan jokaiselle vapauden henkilökohtaiseen valintaan (Ilm.
3:20,21). Pakkokeinot ovat vastoin hänen luonnettaan, eikä niillä ole
mitään osaa hänen suunnitelmissaan.
Jumalallinen aloite. Kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä,
Jumala teki aloitteen heidän etsimisekseen. Kun syyllinen pari kuuli
Luojansa äänen, se ei juossut iloiten häntä vastaan niin kuin oli tehnyt
aikaisemmin. Sensijaan Aadam ja Eeva piiloutuivat. Mutta Jumala ei
hyljännyt heitä. Entistä päättäväisemmin Jumala kutsui: "Missä sinä
olet?"
Syvästi surren Jumala selosti heille heidän
tottelemattomuutensa seurauksia - kipua ja vaikeuksia, joita he
kohtaisivat. Mutta tuossa ehdottoman toivottomassa tilanteessa Jumala
ilmoitti myös suurenmoisen suunnitelman, johon liittyi lupaus synnistä ja
kuolemasta saavutettavasta lopullisesta voitosta (1.Moos. 3:15).
Armo vai oikeus? Myöhemmin, Israelin Siinailla
tapahtuneen luopumuksen jälkeen, Herra paljasti Moosekselle armollisen -
mutta - oikeudenmukaisen luonteensa julistamalla: "Herra, Herra on
laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen
hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja
antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä
rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen
polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista" (2.Moos.
34:6,7).
Jumalan luonne ilmentää ainutlaatuista armon ja oikeuden
sekoitusta, halukkuutta antaa anteeksi ja haluttomuutta jättää syyllistä
rankaisematta. Ainoastaan Kristuksen persoonassa voimme ymmärtää, miten
nämä luonteen ominaisuudet voivat liittyä toisiinsa.
Anteeksianto vai rangaistus? Israelin luopumuksen aikoina
Jumala usein vetosi kansaansa, että se tunnustaisi rikoksensa ja palaisi
takaisin Jumalan luo (Jer. 3:12 - 14). Mutta Israel ei suostunut (Jer.
5:3).
Vaikka Jumala on armollinen, hän ei voi armahtaa niitä, jotka
hänet hylkäävät (Jer. 5:7). Anteeksiannolla on tarkoituksensa. Jumala
tahtoo muuttaa syntisiä pyhiksi: "Hylätköön jumalaton tiensä ja
väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herra luo, sillä hän armahtaa,
turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas" (Jes.
55:7). Hänen pelastuksen sanomansa kaikuu kautta maailman: "Kääntykää
minun puoleeni, maan kaikki ääret, antakaa pelastaa itsenne, sillä minä
olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole" (Jes. 45:22).
Jumalan viha syntiä kohtaan. Syntiinlankeemus synnytti
ihmismielessä vihollisuuden Jumalaa kohtaan (Kol. 1:21). Tämän vuoksi
olemme vihan alaisia, sillä Jumala on "tuhkaksi polttava tuli" (Hepr.
12:29; vrt. Hab. 1:13). Vakava totuus on, että "kaikki ovat tehneet
syntiä" (Room. 3:23), kaikki olemme "luonnostamme vihan alaisia" (Ef.
2:3; vrt. 5:6) ja kuolevia, sillä "synnin palkka on kuolema" (Room.
6:23).
Raamatun mukaan Jumalan viha "kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen
ja vääryyteen" (Room. 1:18). Jumalan ilmoittaman tahdon - hänen
lakinsa - tietoinen hylkääminen herättää hänen vanhurskaan vihansa
(2.Kun. 17:16 - 18; 2.Aikak.
36:16). G.E.Ladd kirjoittaa: "Ihmiset ovat eettisesti syntisiä, ja kun
Jumala ottaa huomioon heidän rikkomuksensa häntä vastaan, hänen on
pidettävä heitä syntisinä, vihollisina, jumalallisen vihan kohteina. On
eettinen ja uskonnollinen välttämättämyys, että Jumalan pyhyys ilmenee
vihana syntiä kohtaan." *1 Kuitenkin Jumala samanaikaisesti haluaa
pelastaa kapinoivan maailman. Vaikka hän vihaa jokaista syntiä, hän
tuntee rakastavaa huolta jokaisesta syntisestä.
Ihmisen vastaus. Jumalan toiminta Israelin hyväksi
saavutti huippunsa Jeesuksen Kristuksen palvelustyössä. Hän osoitti
kaikkein selvimmin Jumalan rakkauden ja "kuinka äärettömän runsas on
hänen armonsa" (Ef. 2:7). "Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,
kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa" (Joh. 1:14). Paavali
kirjoitti seurakuntalaisille: "Jumalan vaikutusta on se, mitä te
Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille
viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin
toteutuu kirjoitus: 'Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta'" (1.Kor.
1:30,31). Ei ihme, että Paavali kysyy: "Halveksitko sinä Jumalan suurta
hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että
Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?" (Room. 2:4).
Ihmisen vastaus Jumalan pelastustarjoukseen ei sekään ole
alkuisin ihmisestä vaan Jumalasta. Uskomme on Jumalan lahja (Room. 12:3),
Jumala myös johdattaa kääntymykseen (Ap.t. 5:31). Rakautemme syntyy
vastauksena Jumalan rakkauteen (1.Joh. 4:19). Emmme voi itse pelastaa
itseämme Saatanan, synnin, kärsimyksen ja kuoleman vallasta. Oma
vanhurskautemme on "kuin tahrainen riepu" (Jes. 64:5). "Jumalan laupeus
on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän
teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa.
- - Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.
Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu
ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä" (Ef. 2:4,5,8,9).
Kristuksen sovittava virka
Hyvä uutinen on se, että "Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman
kanssa" (2.Kor. 5:19). Tämä sovinnon tekeminen merkitsee Jumalan ja
ihmissuvun välisen suhteen palauttamista ennalleen. Jumalan laatima
pelastussuunnitelma oli jumalallisen alentumisen ihme.
Olemme jo aiemmin todenneet, että aloite ihmisen ja Jumalan
välisen suhteen korjaamiseksi tuli Jumalalta. Paavali kirjoittaa, että
"Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen
vihollisiaan" (Room. 5:10). "Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun
nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman
sovituksen" (Room. 5:11).
Monet kristityt rajoittavat 'sovitus' - käsitteen merkityksen
yksinomaan Kristuksen ihmiseksitulemisen, kärsimisen ja kuoleman
aikaansaamaan lunastukseen. Pyhäkköpalveluksessa sovitus ei kuitenkaan
rajoittunut vain uhrikaritsan teurastamiseen, vaan siihen sisältyivät
myös vuodatettuun vereen liittyvät papilliset sovitusmenot itse pyhäkössä
(ks. 3.Moos. 4:20,26,35; 16:15 - 18,32,33). Raamatullisen käytännön
mukaisesti sovitus siis voi viitata sekä Kristuksen kuolemaan että hänen
papilliseen palvelukseensa taivaallisessa pyhäkössä. Siellä hän
Ylipappina toimii loppuunsuoritetun ja täydellisen sovitusuhrinsa
perusteella saattaakseen ihmiset sovintoon Jumalan kanssa. *2
Vincent Taylor toteaakin, että oppiin sovituksesta sisältyy
kaksi näkökulmaa: "a) Kristuksen pelastava teko ja b) hänen pelastavan
työnsä soveltaminen uskossa yksityiseen ihmisen ja seurakuntaan. Sovitus
muodostuu näistä kummastakin yhdessä." *3
Tässä luvussa keskitymme sovitukseen sen suhteessa Kristuksen
kuolemaan. Hänen ylipapilliseen palvelukseensa liittyvää sovitusta
käsitellään tuonnempana (luvussa 23).
Kristuksen sovittava uhri
Kristuksen sovittava uhri Golgatalla merkitsi käännekohtaa Jumalan ja
ihmisuvun välisissä suhteissa. Vaikka ihmisten synnit on merkitty
muistiin, sovituksen vuoksi Jumala ei lue niitä heidän viakseen (2.Kor.
5:19). Tämä ei merkitse sitä, että Jumala jättäisi synnin rankaisematta
tai että synti ei enää herättäisi hänen vihaansa. Se merkitsee sen sijaan
sitä, että Jumalalla on keino, jonka avulla hän voi antaa anteeksi
katuville syntisille samalla kun hän pitää oikeudellisesti voimassa
ikuisen lakinsa.
Kristuksen kuoleman välttämättömyys. Jotta rakastava
Jumala voisi pitää voimassa oikeutensa ja vanhurskautensa, Jeesuksen
Kristuksen sovittavasta kuolemasta tuli "moraalinen ja oikeudellinen
välttämättömyys". Jumalan oikeudenmukaisuus "vaatii, että synti viedään
tuomiolle. Siksi Jumalan on tuomittava synti ja siten myös syntinen.
Tällä tuomiolla Jumalan Poika otti meidän paikkamme, syntisen paikan,
Jumalan tahdon mukaisesti. Sovitus oli tarpeen, koska ihminen oli Jumalan
vanhurskaan vihan alainen. Tässä on syntien anteeksiannon evankeliumin
ydin ja Kristuksen ristin salaisuus: Kristuksen täydellinen vanhurskaus
tyydytti jumalallisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset, ja Jumala on
halukas hyväksymään Kristuksen uhrin ihmisen kuoleman asemesta." *4
Ihmiset, jotka eivät halua hyväksyä Kristuksen sovittavaa
verta, eivät saa syntejään anteeksi ja ovat edelleen Jumalan vihan
alaisia. "Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei
tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy
hänen yllään" (Joh. 3:36).
Tämän vuoksi risti on osoitus sekä Jumalan armosta että hänen
oikeudenmukaisuudestaan. "Hänet (Kristuksen) Jumala on asettanut
sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.
Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti
menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän
osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi
sen, joka uskoo Jeesukseen" (Room. 3:25 - 26).
Mitä sovittava uhri saa aikaan? Isä itse asetti Poikansa
"sovitusuhriksi" (Room. 3:25, kreik. hilasterion), "armoistuimeksi"
(VKR). Tämän sanan (hilasterion) käytöllä Uudessa testamentissa ei ole
mitään tekemistä sen pakanallisen ajatuksen kanssa, jonka mukaan oli
"lepytettävä vihaista Jumalaa" tai "hyvitettävä kostonhimoista,
mielivaltaista ja oikullista Jumalaa." *5 Teksti osoittaa, että "Jumala
armollisessa tahdossaan antoi Kristuksen sovitusuhriksi pyhälle vihalleen
ihmisen syyllisyyden vuoksi, koska hän hyväksyi Kristuksen ihmisen
edustajaksi ja jumalallliseksi Sijaiseksi kärsimään rangaistuksen
synnistä." *6
Tästä näkökulmasta voi ymmärtää Paavalin sanontaa, kun hän
kirjoittaa Kristuksen antaneen "meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä
tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle" (Ef. 5:2; vrt. 1.Moos. 8:21; 2.Moos.
29:18; 3.Moos. 1:9). "Kristuksen uhri miellyttää Jumalaa, koska se poisti
Jumalan ja syntisen ihmisen välillä olleen esteen siten, että Kristus
kärsi täydessä mitassa ihmisen syntiin kohdistuneen Jumalan vihan.
Kristuksen kautta Jumalan viha ei muutu rakkaudeksi vaan kääntyy pois
ihmisestä Jumalan itsensä kannettavaksi." *7
Room. 3:25 osoittaa myös, mitä Kristuksen sovittava uhriveri saa
aikaan katuvan syntisen hyväksi. Syntinen kokee anteeksiantamuksen,
henkilökohtaisen syyllisyyden poistamisen ja puhdistumisen synnistä. *8
Kristus synninkantaja meidän puolestamme. Raamattu
esittää Kristuksen ihmissuvun 'synninkantajaksi'. Syvällistä
profeetallista kieltä käyttäen Jesaja kirjoittaa, että "meidän
rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet
ruhjoneet; - - Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen
kannettavakseen. - - Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että
hänet lävistettiin. - - Hän antoi itsensä sovitusuhriksi, - -
hän otti kantaakseen monien synnit" (Jes.53:5,6,10,12; vrt. Gal. 1:4).
Paavalilla oli tämä profetia mielessään kun hän kirjoitti: "Kristus kuoli
meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu" (1.Kor. 15:3).
Nämä raamatunkohdat viittaavat erääseen tärkeään tosiasiaan
pelastussuunnitelmassa: synnit ja syyllisyys, jotka ovat saastuttaneet
meidät, voidaan siirtää syntiemme kantajan päälle, jolloin me tulemme
puhtaiksi ja syyttömiksi (Ps. 51:12). Vanhan testamentin pyhäkön
uhrimenot paljastivat tämän Kristuksen tehtävän. Siellä synnin
siirtäminen katuvalta syntiseltä viattomaan karitsaan oli vertauskuva
synnin siirtämisestä Kristukseen, syntiemme kantajaan (ks. tämän kirjan
4.lukua).
Mikä on veren merkitys? Veri esitti keskeistä osaa
pyhäkköpalveluksen sovitusmenoissa. Jumalalla oli mielessään sovitus kun
hän sanoi: "Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen
määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa
sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen"
(3.Moos. 17:11). Teurastettuaan uhrieläimen papin oli otettava sen verta
ja toimitettava sovitusmenot ennen kuin tapahtui anteeksiantamus.
Uusi testamentti ilmoittaa, että Vanhan testamentin menot
anteeksiantamuksen, puhdistuksen ja sovituksen aikaansaamiseksi veren
kautta saavuttivat täyttymyksensä Kristuksen antaessa Golgatalla uhrinsa
ja vuodattaessa sovittavan verensä. Viitattuaan vanhan liiton menoihin
Uusi testamentti julistaa: "Kuinka paljon paremmin puhdistaakaan
Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä
virheettömänbä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän
omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa"
(Hepr. 9:14). Hänen verensä tuo sovituksen (Room. 3:25). Johannes
kirjoittaa, että koska Jumala on rakastanut meitä, hän on "lähettänyt
Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi (hilasmos)" (1.Joh. 4:10).
Lyhyesti sanottuna: "Jumalan ihmiseen kohdistuva sovitusteko
on suoritettu loppuun hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen sovittavan
(uhri)veren kautta. Näin Jumala 'on sekä sovituksen hankkija että
vastaanottaja'." *9
Kristus maksoi lunnaat
Kun ihmiset joutuivat synnin valtaan he joutuivat Jumalan lain tuomion ja
kirouksen alaisiksi (Room. 6:4; Gal. 3:10 - 13). Synnin orjina (Room.
6:17) ja kuoleman alaisina he eivät voineet paeta. "Henkeään ihminen ei
voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa" (Ps. 49:8).
Ainoastaan Jumala on kykenevä lunastamaan. "Tuonelan kädestä minä heidät
päästän, kuolemasta minä heidät lunastan" (Hoos. 13:14, VKR). Miten
Jumala lunasti heidät?
Jeesuksen kautta. "Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi,
vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (Matt.
20:28; ks. 1.Tim. 2:6). Paavalikin kehotti Efesoksen vanhimpia
huolehtimaan "seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen
lunastanut" (Ap.t. 20:28). "Kristuksen veressä meillä on lunastus,
rikkomustemme anteeksianto" (Ef. 1:7; vrt. Room. 3:24). Kristus "antoi
itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi
kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka
kaikin voimin tekee hyvää" (Tiit. 2:14).
Mitä lunnailla saatiin aikaan? Kristuksen kuolema
vahvisti Jumalan omistusoikeuden ihmissukuun. "Te ette itse omista
itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta" (1.Kor.
6:19,20; ks. myös 1.Kor. 7:23).
Kuolemallaan Kristus mursi synnin hallintavallan, lopetti
hengellisen vankeuden, poisti lain tuomion ja kirouksen ja saattoi
ikuisen elämän kaikkien katuvien syntisten ulottuville. Pietarin mukaan
meidät on lunastettu isiltä peritystä "tyhjänpäiväisestä elämästä"
(1.Piet. 1:18). Paavali kirjoittaa, että oltuamme synnin orjia mutta
päästyämme vapaiksi synnistä saamme korjata satona pyhityksen ja lopuksi
ikuisen elämän (Room. 6:22).
"Sivuuttamalla Jumalan sovitustekoon liittyvän
lunastusperiaatteen menetämme armon evankeliumin ytimen ja kiellämme
suurimman kiitollisuuden aiheen Jumalan Karitsaa kohtaan." *10 Tämä
periaate on keskeisenä niissä ylistyslauluissa, joita lauletaan
Karitsalle taivaallisessa valtaistuinsalissa: "Sinut on teurastettu, olet
verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista
kielistä, kansoista ja maista. Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän
Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä" (Ilm. 5:9,10).
Kristus ihmiskunnan edustajana
Sekä Aadam että Kristus - "viimeinen Aadam" eli "toinen ihminen"
(1.Kor. 15:45,47) - edustavat koko ihmiskuntaa. Vaikka luonnollinen
syntymä saattaa jokaisen ihmisen osalliseksi Aadamin rikkomuksen
seurauksista, jokainen hengellisesti uudestisyntynyt saa osakseen
Kristuksen täydellisen elämän ja uhrin edut. "Sillä niin kuin kaikki
ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta
osallisina tehdään eläviksi" (1.Kor. 15:22).
Aadamin kapina johti kaikki synnin, tuomion ja kuoleman
alaisuuteen. Kristus muutti tämän alaspäin johtavan suunnan. Suuressa
rakkaudessaan hän alistui itse jumalallisen tuomion kohteeksi ja tuli
ihmissuvun edustajaksi. Hänen sijaiskuolemansa tarjosi vapautuksen synnin
rangaistuksesta ja ikuisen elämän lahjan katuville syntisille (2.Kor.
5:21; Room. 6:23; 1.Piet. 3:18).
Raamattu opettaa selvästi Kristuksen sijaiskuoleman
yleismaailmallista ulottuvuutta. "Armollisen Jumalan tahto näet oli, että
Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta" (Hepr. 2:9).
Aadamin tavoin kaikki ovat tehneet syntiä (Room. 5:12), sen vuoksi
jokainen joutuu kokemaan kuoleman - ensimmäisen kuoleman. Se kuolema,
jonka Kristus maistoi jokaisen puolesta, oli toinen kuolema - synnin
täysi kirous (Ilm. 20:6; ks. tämän kirjan 26. lukua).
Kristuksen elämä ja pelastus
"Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun
olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä
pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty" (Room. 5:10). Tarvittiin
sekä Kristuksen elämä että hänen kuolemansa silloittamaan synnin
aiheuttama kuilu. Molemmat ovat välttämättömiä ja koituvat pelastuksemme
hyväksi.
Mitä Kristuksen täydellinen elämä voi tehdä hyväksemme?
Jeesus eli puhtaan, pyhän ja rakastavan elämän. Tämän kallisarvoisen
elämänsä hän antaa katuville syntisille lahjaksi. Hänen täydellistä
luonnettaan kuvataan hääpukuna (Matt. 22:11) tai vanhurskauden viittana
(Jes. 61:10), jonka hän antaa peittämään ne tahraiset rievut, jotka
kuvaavat ihmisen omia yrityksiä hankkia itselleen vanhurskautta (Jes.
64:5).
Huolimatta inhimillisestä turmeltuneisuudestamme, kun antaudumme
Kristukselle, meidän sydämemme yhtyy hänen sydämeensä, tahtomme sulautuu
hänen tahtoonsa, mielemme tulle yhdeksi hänen mielensä kanssa ja
ajatuksemme saatetaan kuuliaiseksi hänelle; me elämme hänen elämäänsä.
Meidät verhotaan hänen vanhurskautensa viitalla. Kun Jumala katsoo
uskovaa, katuvaa syntistä, hän ei näe synnin epämuodostuneisuutta ja
alastomuutta vaan vanhurskauden viitan, jonka on aikaansaanut Kristuksen
täydellinen kuuliaisuus laille. *11 Kukaan ei voi ilman tätä viittaa olla
todella vanhurskas.
Vertauksessa hääpuvusta vieras, joka saapui omissa
vaatteissaan, ei joutunut heitetyksi ulos epäuskonsa tähden. Hän oli
vastaanottanut kutsun saapua hääaterialle (Matt. 22:10). Mutta hänen
saapumisensa ei ollut kylliksi. Hän tarvitsi hääpuvun. Samoin mekin
tarvitsemme Kristuksen täydellisen elämän, hänen vanhurskaan luonteensa,
voidaksemme astua Kuninkaan eteen.
Syntisinä emme tarvitse vain velkamme mitätöimistä, vaan
tarvitsemme myös pankkitilimme kuntoon saattamista. Tarvitsemme enemmän
kuin pääsyä vapaaksi vankilasta - tarvitsemme tulla otetuiksi Kuninkaan
perheen jäsenyyteen. Ylösnousseen Kristuksen välitystyöllä on
kaksitahoinen tarkoitus: antaa anteeksi ja pukea. Hänen kuolemansa ja
elämänsä vaikuttavat elämäämme ja asemaamme Jumalan edessä. Golgatan "Se
on täytetty" merkitsi täydellisen elämän ja täydellisen uhrin
toteutumista. Syntinen tarvitsee kumpaakin.
Kristuksen elämän innoitus. Kristuksen elämä maan päällä
antoi ihmiskunnalle mallin siitä, miten tulee elää. Pietari esittää hänet
meille esimerkkinä tavasta, jolla tulee suhtautua henkilökohtaisesti
koettuun vääryyteen (1.Piet. 2:21 - 23).
Kristuksen ylösnousemus ja pelastus
"Mutta ellei Kristusta ole herätetty," Paavali kirjoittaa, "silloin
meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne - -
ja te olette yhä syntienne vallassa" (1.Kor.15:14,17). Jeesus Kristus
nousi ruumiillisesti kuolleista (Luuk. 24:36 - 43), astui Jumal -
ihmisenä taivaaseen ja aloitti ratkaisevan tärkeän papillisen
palveluksensa Välittäjänä Isän oikealla puolella (Hepr. 8:1,2; ks. tämän
kirjan 4. lukua).
Kristuksen ylösnousemus antoi ristille merkityksen, jota
hämmentyneet opetuslapset eivät tajunneet perjantaina, jolloin Jeesus
ristiinnaulittiin. Hänen ylösnousemuksensa muutti nuo miehet mahtavaksi
voimaksi, joka muutti historian kulun. Ylösnousemuksesta - aina
kiinteässä yhteydessä ristiinnaulitsemiseen - tuli heidän lähetystyönsä
keskeinen totuus. He julistivat elävää, ristiinnaulittua Kristusta, joka
oli voittanut pahan vallat. Tässä oli apostolien sanoman voima.
"Kristuksen ylösnousemus," kirjoittaa Philip Schaff, "on
korostetusti koetin, josta riippuu kristinuskon totuudellisuus tai
valheellisuus. Se on joko historian suurin ihme tai sitten historian
suurin hämäys." *12 Wilbur M. Smith toteaa: "Kristuksen ylösnousemus on
kristillisen uskon varsinainen linnake. Tämä oppi käänsi maailman
ylösalaisin ensimmäisellä vuosisadalla, se kohotti kristinuskon
ratkaisevasti juutalaisuuden ja Välimeren maailman pakanauskontojen
yläpuolelle. Jos se sortuu, silloin täytyy lähes kaiken muunkin, mikä
Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa on ainutlaatuista ja
elintärkeää, sortua: 'Ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on
pohjaa vailla' (1.Kor. 15:17)." *13
Kristuksen nykyinen palvelustoimi perustuu hänen kuolemaansa
ja ylösnousemukseensa. Vaikka Golgatalla annettu sovitusuhri oli riittävä
ja täydellinen, ilman ylösnousemusta meillä ei olisi vakuutusta siitä,
että Kristus päätti menestyksellisesyti jumalallisen tehtävänsä maan
päällä. Kristuksen ylösnousemus vahvisti, että haudan tuolla puolen on
todellista elämää ja että Jumalan lupaus ikuisesta elämästä hänessä pitää
paikkansa.
Kristuksen pelastavan palvelustyön tulokset
Kristuksen sovittava palvelustyö ei vaikuta ainoastaan ihmiskuntaan vaan
koko maailmankaikkeuteen.
Sovitus kautta koko maailmankaikkeuden. Paavali paljastaa,
miten valtava on Kristuksen pelastustyö seurakunnassa ja sen kautta:
"Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan
välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan" (Ef.
3:10). Hän esittää edelleen, että Jumala näki hyväksi Kristuksen
välityksellä "tehdä sovinnon
ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan
päällä ja taivaissa" (Kol. 1:20). Paavali paljasti tämän sovituksen
hämmästyttävät tulokset: "Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien
polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja
jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: 'Jeesus Kristus
on Herra'" (Fil. 2:10,11).
Jumalan lain vahvistaminen. Kristuksen täydellinen
sovitusuhri korosti Jumalan pyhän lain vanhurskautta eli hyvyyttä ja
oikeudenmukaisuutta samoin kuin hänen armollisuuttaan. Kristuksen kuolema
ja hänen maksamansa lunnaat tyydyttivät lain vaatimuksen (että synti oli
rangaistava), samalla kun katuvat syntiset voitiin vanhurskauttaa hänen
armonsa kautta. Paavali kirjoittaa: "Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten
synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää,
toteutuisi lain vaatima vanhurskaus" (Room. 8:3,4).
Vanhurskauttaminen. Sovitus astuu voimaan vasta sitten
kun anteeksiantamus on otettu vastaan. Tuhlaajapoika sovitettiin isänsä
kanssa kun hän vastaanotti isänsä rakkauden ja anteeksiantamuksen.
"Ne, jotka uskossa hyväksyvät Jumalan sovitusteon Kristuksessa
ja jotka alistuvat hänen tahtoonsa, saavat Jumalalta vanhurskauttamisen
verrattoman lahjan, jonka välitön seuraus on rauha Jumalan kanssa. Room.
5:1. Vanhurskautetut uskovat eivät enää ole Jumalan vihan vaan hänen
suosionsa kohteena. Koska heillä on vapaa pääsy Jumalan valtaistuimelle
Kristuksen kautta, he saavat Pyhän Hengen voiman murtaakseen ihmisten
väliltä kaikki vihamielisyyden muurit, joiden vertauskuvana oli
juutalaisten ja pakanoiden välinen vihamielisyys. Katso Ef. 2:14 - 16."14
Pelastus tekojen perusteella mahdotonta. Jumalan
sovitustyö paljastaa, miten mahdotonta on ihmisen yritys saavuttaa
pelastusta lain tekojen avulla. Kun ihminen tajuaa Jumalan armon, se
johtaa hänet vastaanottamaan sen vanhurskauden, joka on saatavissa
uskossa Kristukseen. Anteeksiantamuksen kokemuksesta nouseva kiitollisuus
tekee kuuliaisuudesta ilon. Silloin teot eivät ole pelastuksen perustusta
vaan sen hedelmää. *15
Uusi suhde Jumalan kanssa. Kun ihminen kokee Jumalan
armon, joka tarjoaa Kristuksen täydellisen kuuliaista elämää, hänen
vanhurskauttaan ja hänen sovituskuolemaansa vapaana lahjana, tämä kokemus
johtaa syvempään suhteeseen Jumalan kanssa. Kiitollisuus, ylistys ja ilo
nousevat esiin, kuuliaisuus muuttuu mielihaluksi, Jumalan sanan
tutkimisesta tulee ilo ja mieli avautuu Pyhän Hengen asunnoksi. Jumalan
ja katuvan syntisen välille syntyy uusi suhde. Se on yhteyttä, joka
perustuu rakkauteen eikä pelkoon tai velvollisuuteen (vrt. Joh.15:1 -
10).
Mitä enemmän ymmärrämme Jumalan armoa ristin valossa, sitä
siunatummaksi tunnemme itsemme. Sama Pyhän Hengen voima, joka vaikutti
Kristuksen ylösnousemuksessa, muuttaa elämäämme. Saamme kokea päivittäin
voittoja synnistä.
Motivaatiota lähetystyöhön. Se hämmästyttävä rakkaus,
joka ilmenee Jeesuksen Kristuksen välityksellä tapahtuvassa Jumalan
sovitustyössä, antaa myös itsellemme motivaation jakaa evankeliumin hyvää
sanomaa toisille. Kun olemme itse sen kokeneet, emme voi pitää salassa
sitä tosiasiaa, että Jumala ei lue rikkomuksia niiden viaksi, jotka
hyväksyvät Kristuksen uhrin syntien sovitukseksi. Silloin välitämme
toisille evankeliumin liikuttavan kutsun: "Suostukaa sovintoon Jumalan
kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki
meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor.
5:20,21).
Lähdeviitteet:
1. George E. Ladd, A Theology of the New Testament (Grand Rapids,
MI: Wm. B. Eerdmans, 1974), s. 453. |
 |
 |
 |
 |
 |