 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Kristuksen palvelus taivaallisessa pyhakossa
Perusluonteiset opinkohdat 24
Taivaassa on pyhäkkö, todellinen pyhäkköteltta, jota ei ole pystyttänyt
ihminen vaan Herra itse. Siinä Kristus suorittaa palvelusta meidän
hyväksemme; hän tekee uskoville mahdolliseksi saada hyväkseen hänen
sovitusuhrinsa, jonka hän uhrasi ristillä ainutkertaisesti kaikkien
puolesta. Hänet asetettiin virkaansa meidän suureksi ylipapiksemme
taivaaseenastumisensa yhteydessä, jolloin hän myös aloitti välitystyönsä.
Profeetallisen 2300 päivää käsittävän ajanjakson lopussa vuonna 1844 hän
ryhtyi suorittamaan sovittavan palvelutyönsä toista ja viimeistä
vaihetta. Tämä työ liittyy taivaalliseen oikeudenkäyntiin, tutkivaan
tuomioon, joka on osa kaiken synnin lopullisesta hävittämisestä, mistä
muinaisen heprealaisen pyhäkön puhdistaminen suurena sovituspäivänä oli
vertauskuva. Tuossa vertauskuvallisessa toimituksessa pyhäkkö
puhdistettiin eläinuhrien verellä, mutta taivaalliset puhdistetaan
Jeesuksen veren täydellisellä uhrilla. Tutkiva tuomio paljastaa
taivaallisille olennoille, ketkä kuolleista ovat kuolleet Kristukseen
uskovina ja sen vuoksi on hänessä katsottava arvollisiksi saamaan osan
ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Se myös osoittaa, ketkä elävistä pysyvät
Kristuksessa, noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen ja ovat
sen vuoksi hänessä valmiit muutettaviksi hänen iankaikkiseen
valtakuntaansa. Tällä tuomiolla osoitetaan Jumalan toimineen
oikeudenmukaisesti pelastaessaan ne, jotka uskovat Jeesukseen. Sen
perusteella julistetaan, että ne, jotka ovat pysyneet uskollisina
Jumalalle, saavat ottaa vastaan valtakunnan. Tämä Kristuksen palvelustyön
päätökseen saattaminen merkitsee ihmiskunnan armonajan loppumista ennen
toista tulemusta.
Iltauhrin aika on tullut. Jerusalemin temppelin esipihassa seisoo pappi
valmiina teurastamaan uhrikaritsan. Hänen kohottaessaan veitsen karitsan
teurastamiseksi maa tärähtelee. Kauhuissaan hän pudottaa veitsen ja
karitsa pakenee. Maanjäristyksen jylinän läpi hän kuulee voimakkaan
ratkeamisesta aiheutuvan äänen, kun näkymätön käsi repäisee temppelin
väliverhon kahtia ylhäältä alas asti.
Kaupungin laidalla tummat pilvet peittävät näkyvistä ristin.
Kun Jeesus, Jumalan pääsiäiskaritsa, huutaa "Se on täytetty", hän kuolee
maailman syntien tähden.
Esikuva on saavuttanut täyttymyksensä. Juuri se, mihin
temppelin palvelusmenot ovat kautta vuosisatojen viitanneet, on nyt
tapahtunut. Vapahtaja on antanut sovittavan uhrinsa. Koska vertauskuva on
kohdannut todellisuuden, tähän uhriin tähdänneet toimitukset saavat nyt
loppua. Siksi väliverho repäistiin halki, veitsi putosi ja karitsa pääsi
pakoon.
Mutta pelastushistoriaan sisältyy enemmän. Se ulottuu ristin
jälkeiseen aikaan. Jeesuksen ylösnousemus ja taivaaseen astuminen
johtavat huomiomme taivaalliseen temppeliin, jossa Jeesus palvelee
pappina. Kristus on kerran uhrattu, "jotta hän ottaisi pois kaikkien
synnit" (Hepr. 9:28); nyt hän jakaa kaikkien saataville tämän sovittavan
uhrinsa ansiot.
Pyhäkkö taivaassa
Mooses sai käskyn rakentaa Jumalalle pyhäkkö, jotta Jumala voisi asua
kansansa keskellä (2. Moos. 25:8). Tämä ensimmäinen pyhäkkö toimi
ensimmäisen (vanhan) liiton alaisuudessa (Hepr. 9:1). Pyhäkkö oli paikka,
jossa ihmisille opetettiin pelastuksen tietä. Noin 400 vuotta myöhemmin
kuningas Salomon rakentama pysyvä temppeli Jerusalemissa korvasi
Mooseksen rakentaman kannettavan telttamajan. Nebukadnessarin hävitettyä
Jerusalemin temppelin, Baabelin vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset
rakensivat toisen temppelin, jota Herodes Suuri kaunisti ja jonka
roomalaiset hävittivät vuonna 70 jKr.
Uusi testamentti osoittaa, että uudella liitolla on myös
pyhäkkö. Tuo pyhäkkö on taivaassa. Siinä Kristus toimii ylipappina
"Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella". "Hän toimittaa palvelusta
taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt
ihminen vaan Herra itse" (Hepr. 8:1,2). *1 Siinain vuorella Moosekselle
näytettiin "malli", "kaava", "esikuva" taivaallisesta pyhäköstä (2.Moos.
25:9,40). *2 Raamattu nimittää hänen rakentamaansa pyhäkköä taivaan
todellisuuden kuvaksi ja "todellisen pyhäkön kuvaksi" (Hepr. 9:23,24).
Maallisen pyhäkön ja siinä toimitetun palveluksen tuli siis antaa meille
erityistä valoa taivaallisen pyhäkön merkityksen ymmärtämiseen.
Raamatussa on paljon viittauksia taivaalliseen pyhäkköön tai
temppeliin (esim. Ps. 11:4; Miika 1:2,3) *3 Näyssä Ilmestyskirjan
kirjoittaja Johannes näki taivaallisen pyhäkön. Hän käytti siitä
nimitystä "taivaan temppeli, todistuksen teltta" (Ilm. 15:5); hän
mainitsee myös, että "taivaassa avattiin Jumalan temppeli" (Ilm. 11:19).
Hän näki esineitä, joiden mukaan maallisen pyhäkön etummaisen osan eli
pyhän kalusteet oli valmistettu, kuten seitsemän lampunjalkaa (Ilm. 1:12)
ja suitsutusalttari (Ilm. 8:3). Hän näki siellä myös liitonarkun, joka
muistutti sitä, mitä pidettiin maallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä (Ilm.
11:19).
Taivaallinen suitsutusalttari sijaitsi Jumalan valtaistuimen
edessä (Ilm. 8:3; 9:13), ja tämä valtaistuin oli Jumalan taivaallisessa
temppelissä (Ilm. 4:2; 7:15; 16:17). Tästä voimme päätellä, että Danielin
saama näky valtaistuinsalista (Dan. 7:9,10) koski taivaallista temppeliä
eli pyhäkköä. Tämän vuoksi Jumalan rangaistustuomiot eli viimeiset
vitsaukset lähetetään taivaan temppelistä (Ilm. 15:5 - 8).
On sen vuoksi selvää, että Raamattu esittää taivaallisen
temppelin todellisena paikkana (Hepr. 8:2), ei pelkkänä kielikuvana tai
ajatusluomuksena. *4 Taivaallinen pyhäkkö on Jumalan varsinainen asumus.
Palvelus taivaallisessa pyhäkössä
Pyhäkön sanoma oli sanoma pelastuksesta. Jumala käytti pyhäkön menoja
julistaakseen evankeliumia (Hepr. 4:2). Maallisen pyhäkön menot kuvasivat
Kristuksen työtä meidän hyväksemme (Hepr. 9:9 - 12). "Vertauskuvien ja
uhrimenojen avulla Jumalan tarkoitus oli kohdistaa Israelin usko maailman
Lunastajan uhriin ja pappispalvelukseen. Hän oli 'Jumalan Karitsa', joka
ottaisi pois maailman synnin (Gal. 3:23; Joh. 1:29)." *5
Pyhäkkö kuvasi kolmea vaihetta Kristuksen palvelustyössä: 1)
sijaisuhria, 2) papillista välitystyötä ja 3) lopullista tuomiota.
Sijaisuhri. Jokainen pyhäkön uhri oli vertauskuva
Jeesuksen kuolemasta syntien anteeksi antamiseksi ja paljasti sen
totuuden, ettei "anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta"
(Hepr. 9:22). Nuo uhrit kuvasivat seuraavia totuuksia:
1. Jumala tuomitsee synnin. Koska synti on syvälle
juurtunutta kapinaa kaikkea sitä vastaan, mikä on hyvää, puhdasta ja
totta, sitä ei voida jättää huomiotta. "Synnin palkka on kuolema" (Room.
6:23).
2. Kristuksen sijaiskuolema. "Me harhailimme eksyneinä
kuin lampaat - - mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen
kannettavakseen" (Jes. 53:6). "Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,
niin kuin oli kirjoitettu" (1.Kor. 15:3).
3. Jumala antaa sovitusuhrin. Tuo uhri on Jeesus
Kristus. "Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo
sovituksen uskossa vastaanotettavaksi" (Room. 3:24,25). "Kristukseen,
joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me
hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21). Kristus otti
Lunastajana synnin tuomion kannettavakseen. "Kristusta kohdeltiin meidän
ansiomme mukaan, jotta meitä voitaisiin kohdella hänen ansionsa mukaan.
Hänet tuomittiin meidän syntiemme tähden, joihin hänellä ei ollut mitään
osaa, jotta meidät voitaisiin vanhurskauttaa hänen vanhurskautensa
tähden, johon meillä ei ole mitään osaa. Hän kärsi kuoleman, joka kuului
meille, jotta me saisimme elämän, joka oli hänen. 'Hänen haavainsa kautta
me olemme paratut.'" *6
Maallisen pyhäkön uhrit olivat toistuvia. Tämä vertauskertomus
lunastuksesta kerrottiin uudelleen ja uudelleen, vuodesta toiseen. Sen
sijaan esikuvan täyttymys - Herramme todellinen sovituskuolema -
tapahtui Golgatalla vain yhden ainoan kerran (Hepr. 9:26 - 28; 10:10 -
14).
Ristillä ihmisen synnin rangaistus maksettiin kokonaan.
Jumalallinen oikeus tyydytettiin. Oikeudellisesta näkökulmasta maailma
palautettiin Jumalan suosioon (Room. 5:18). Sovitus, rekonsiliaatio,
suoritettiin loppuun ristillä, niin kuin uhrit olivat esikuvanneet, ja
katuva uskova voi luottaa tähän Herramme täytettyyn työhön. *7
Papillinen välittäjä. Jos uhri sovitti synnin, miksi
tarvittiin pappia?
Papin tehtävä kiinnitti huomiota siihen, että tarvittiin
välittäjää syntisten ja pyhän Jumalan välillä. Papillinen välitystyö
paljastaa synnin vakavuuden ja sen vieraantumisen, mikä on aiheutunut
synnittömän Jumalan ja syntisen luodun välille. "Aivan niin kuin jokainen
uhri kuvasi Kristuksen kuolemaa, samoin jokainen pappi kuvasi Kristuksen
välitystyötä, jota hän suorittaa ylipappina taivaallisessa pyhäkössä.
'Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä,
ihminen Kristus Jeesus' (1.Tim. 2:5)." *8
1. Välittäjä ja sovitus. Sovittavan veren käyttö papin
suorittaman välitystyön yhteydessä esitetään Raamatussa myös osana
sovitusmenoja (3.Moos. 4:34,35). Niin kuin Kristuksen sovituskuolema
sovitti maailman Jumalan kanssa, samoin Kristuksen välitystyö eli hänen
synnittömän elämänsä ja sijaiskuolemansa ansioiden hyväksikäyttö tekee
sovituksen Jumalan kanssa uskovalle henkilökohtaiseksi todellisuudeksi.
Leeviläinen pappeus havainnollisti sitä pelastavaa palvelusta,
jota Kristus on toimittanut kuolemastaan lähtien. Meidän ylipappimme,
joka palvelee taivaassa Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella,
"toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa,
jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse" (Hepr. 8:1,2).
Taivaallinen pyhäkkö on suuri johtokeskus, jossa Kristus
toimittaa papillista palveluaan meidän pelastuksemme hyväksi. "Siksi hän
pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät
Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan" (Hepr. 7:25). Sen
vuoksi meitä rohkaistaan astumaan "rohkeasti armon valtaistuimen eteen,
jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä
tarvitsemme" (Hepr. 4:16).
Maallisessa pyhäkössä papit toimittivat kahta erillistä
palvelusta - jokapäiväistä palvelusta pyhäkön ensimmäisessä osassa eli
pyhässä (katso tämän kirjan lukua 4) ja vuotuista palvelusta pyhäkön
toisessa osassa eli kaikkeinpyhimmässä. Nämä palvelukset kuvasivat
Kristuksen papillista palvelustyötä. *9
2. Palvelus pyhässä. Pyhäkön ensimmäisessä osassa,
pyhässä, tapahtuvaa pappispalvelusta voitaisiin luonnehtia palvelukseksi,
joka oli esirukousta, anteeksiantamusta, sovitusta ja ennalleen
asettamista. Se oli jatkuvaa palvelusta, joka tarjosi jatkuvan pääsyn
Jumalan tykö papin välityksellä. *10 Se oli vertauskuvaa siitä
totuudesta, että katuvalla syntisellä on välitön ja jatkuva pääsy Jumalan
tykö esirukoilijana ja välittäjänä toimivan Kristuksen pappispalvelun
kautta (Ef. 2:18; Hepr. 4:14 - 16; 7:25; 9:24; 10:19 - 22).
Kun katuva syntinen *11 tuli pyhäkköön mukanaan uhrieläin, hän
asetti kätensä viattoman eläimen pään päälle ja tunnusti syntinsä. Tämä
teko vertauskuvallisesti siirsi hänen syntinsä ja siitä aiheutuvan
rangaistuksen tuon uhrin kannettavaksi. Tästä seurasi, että hän sai
anteeksiannon synneistään. *12 Juutalainen tietosanakirja esittää:
"Käsien laskeminen uhrin pään päälle on tavallinen rituaali, jolla
aikaansaadaan syntien siirtäminen ja samalla syyllisyyden siirto."
"Jokaisessa uhritoimituksessa on esillä ajatus korvaamisesta, sijaan
asettamisesta; uhrieläin ottaa syntisen ihmisen paikan." *13
Syntiuhrin verta käsiteltiin kahdella tavalla: a. Jos sitä
vietiin pyhäkköön, sitä pirskotettiin väliverhon edessä ja siveltiin
suitsutusalttarin sarviin (3.Moos. 4:6,7,17,18). b. Jos sitä ei viety
pyhäkköön, sitä siveltiin esipihassa olevan polttouhrialttarin sarviin
(3.Moos. 4:25,30). Tässä tapauksessa pappi söi osan uhrilihasta (3.Moos.
6:25,26,30). Kummassakin tapauksessa uhraajat ymmärsivät, että heidän
syntinsä ja syyllisyytensä oli siirretty pyhäkköön ja sen papistoon. *14
"Tässä vertauskuvallisessa rituaalissa pyhäkkö otti vastuun
katuvan syntisen syyllisyydestä - ainakin toistaiseksi - kun syntinsä
tunnustava ihminen uhrasi syntiuhrin. Hän lähti pois anteeksisaaneena,
vakuuttuneena siitä, että Jumala oli hänet hyväksynyt. Samoin tämän
vertauskuvan täyttymyksessä, kun Pyhä Henki saa katuvan syntisen
vastaanottamaan Kristuksen Vapahtajakseen ja Herrakseen, Kristus ottaa
päälleen hänen syntinsä ja syyllisyytensä. Hänelle annetaan synnit
anteeksi ilmaiseksi. Kristus on uskovan Takaaja samoin kuin hänen
Sijaisensa." *15
Pyhässä tapahtuva palvelus keskittyy sekä vertauskuvassa että
todellisuudessa ensisijaisesti yksilöön. Kristuksen pappispalvelus
koituu kaikkien niiden hyväksi, jotka hänen välityksellään lähestyvät
Jumalaa (Hepr. 7:25). "Kristuksen tähden Jumala armahtaa katuvan
syntisen, lukee hänen hyväkseen Poikansa vanhurskaan luonteen ja
kuuliaisuuden, antaa anteeksi hänen syntinsä ja kirjoittaa hänen nimensä
elämän kirjaan tunnustaen näin hänet lapsekseen (Ef. 4:32; 1.Joh. 1:9;
2.Kor. 5:21; Room. 3:24; Luuk. 10:20). Ja kun uskova pysyy Kristuksen
yhteydessä, Herramme jakaa hänelle Pyhän Hengen kautta armoaan, niin että
hän kypsyy hengellisesti ja heijastaa jumalallisen luonteen ominaisuuksia
(2.Piet. 3:18; Gal. 5:22,23)." *16
Pyhässä tapahtuva palvelus saa aikaan uskovan
vanhurskauttamisen ja pyhityksen.
Lopullinen tuomio. Suuren sovituspäivän tapahtumat
kuvaavat kolmea vaihetta Jumalan lopullisessa tuomiossa. Ne ovat 1)
tuhatvuotiskautta edeltävä tuomio (jota myös nimitetään "adventtia
edeltäväksi" tai "tutkivaksi" tuomioksi); 2) tuhatvuotiskauden aikana
tapahtuva tuomio ja 3) tuomion täytäntöön pano, joka tapahtuu
tuhatvuotiskauden lopussa.
1. Palvelus kaikkeinpyhimmässä. Pappispalveluksen
toinen osa keskittyy ensisijaisesti pyhäkköön, ja siinä on kysymys
pyhäkön ja Jumalan kansan puhdistamisesta. Tämä palvelus, joka keskittyi
pyhäkön kaikkeinpyhimpään ja jota ainoastaan ylipappi saattoi toimittaa,
rajoittui yhteen päivään uskonnollisessa vuosikalenterissa.
Pyhäkön puhdistusmenoihin tarvittiin kaksi vuohipukkia -
toinen pukki Herralle ja toinen Asaselille. Teurastettuaan syntiuhripukin
ylipappi toimitti "pyhäkön Ylipappi otti Herralle kuuluvan syntiuhripukin verta, joka
kuvasi Kristuksen verta, kaikkeinpyhimpään, jossa hän pirskotti verta
Jumalan edessä kymmenen käskyä sisältävän liitonarkun kanteen
tyydyttääkseen Jumalan pyhän lain vaatimukset. Tämä toimitus kuvasi sitä
ääretöntä hintaa, minkä Kristus joutui maksamaan meidän syntiemme tähden,
ja se osoitti samalla, miten halukas Jumala on tekemään sovinnon kansansa
kanssa (vrt. 2.Kor. 5:19). Sitten ylipappi astui "ulos alttarin luo, joka
on Herran edessä" ja toimitti sen puhdistusmenot. Hän otti sonnin ja
pukin verta, siveli sitä alttarin sarviin ja pirskotti sitä alttarille.
Näin hän toimitti pyhäkön pyhimmän osan eli kaikkeinpyhimmän
puhdistusmenot samoin kuin pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot ja
toimitti "sovituksen papeille ja koko Israelin seurakunnalle" (3.Moos.
16:16 - 20, 30 - 33).
"Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön, pyhäkköteltan ja
alttarin puhdistusmenot, hän tuokoon esiin elävän pukin, asettakoon
molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten
kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset
ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi ja
lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan"
(3.Moos. 16:20,21). Ylipappi kuvasi Kristusta välittäjänä. Hän otti
päälleen ne synnit, jotka olivat saastuttaneet pyhäkön, ja siirsi ne
elävän pukin kannettavaksi. Tämä Asaselille omistettu pukki ajettiin
sitten Jumalan kansan leiristä pois autiomaahan. Tämä toimitus poisti
kansan synnit, jotka oli vertauskuvallisesti siirretty katuvilta
uskovilta uhrieläinten veren välityksellä pyhäkköön jokapäiväisessä
palveluksessa. Tällä tavoin pyhäkkö puhdistettiin syntien tuomasta
epäpuhtaudesta ja valmistettiin uutta palvelusvuotta varten (3.Moos.
16:16 - 20, 30 - 33). *17 Näin kaikki asetettiin kohdalleen Jumalan ja
hänen kansansa välillä. *18
Suuri sovituspäivä kuvaa siis sellaista oikeusprosessia, joka
käsittelee synnin hävittämistä. Tuona päivänä toimitettu sovitus "oli
esikuva Kristuksen ansioiden lopullisesta soveltamisesta, jonka
tarkoituksena on karkottaa synti ikuisiksi ajoiksi ja saada aikaan koko
maailmankaikkeuden täydellinen sovittaminen yhdeksi sopusointuiseksi
hallinnoksi Jumalan alaisuudessa." *19
2. Asasel. "Hän heittäköön arpaa siitä, kumpi pukeista
kuuluu Herralle ja kumpi Asaselille" (3.Moos. 16:8). *20 Kun tutkitaan
tarkkaan 3.Moos. 16.lukua havaitaan, että Asasel edustaa Saatanaa, ei
Kristusta, niin kuin jotkut ovat ajatelleet. Tämän tulkinnan tueksi
voidaan esittää seuraavia todisteita: 1) "Asaselille arvottua pukkia ei
teurastettu kuten uhrieläimet teurastettiin eikä sitä sen vuoksi voitu
käyttää anteeksiannon välineenä, sillä anteksianto ei ole mahdollinen,
"ellei vuodateta uhriverta" (Hepr. 9:22); 2) pyhäkön puhdistusmenot
toimitettiin Herralle arvotun pukin verellä ennen kuin Asaselille arvottu
pukki tuotiin esiin (3.Moos. 16:20); 3) Raamatun teksti käsittelee
Asaselia persoonallisena olentona, joka on vastakkainen Herralle (3.Moos.
16:8). Tämän vuoksi, kun otetaan huomioon koko pyhäkköpalveluksen
vertauskuvallisuus, on johdonmukaisinta nähdä Herran pukissa vertauskuva
Kristuksesta ja Asaselin pukissa vertauskuva Saatanasta." *21
3. Tuomion eri vaiheet. Asasel - rituaali suurena
sovituspäivänä viittasi Golgatan toiselle puolen syntiongelman
lopulliseen päätökseen - synnin ja Saatanan hävittämiseen ikuisiksi
ajoiksi. "Täysi vastuu synnin olemassaolosta vyörytetään Saatanalle, joka
on synnin alkuunpanija ja siihen yllyttäjä. Saatana, hänen seuraajansa ja
kaikki synnin jäljet hävitetään maailmankaikkeudesta. Lopullinen tuomio
aikaansaa näin täysin sovitetun ja sopusointuisen maailmankaikkeuden
(Kol. 1:20). Tämä on se tavoite, jonka Kristuksen pappispalveluksen
toinen ja lopullinen vaihe taivaallisessa pyhäkössä toteuttaa." *22 Tämä
tuomio merkitsee sitä, että Jumalan oikeudenmukaisuus vahvistetaan
lopullisesti koko maailmankaikkeuden edessä. *23
Suuri sovituspäivä kuvasi lopullisen tuomion kolmea eri
vaihetta:
a. Syntien poistaminen pyhäköstä liittyy tuomion ensimmäiseen
eli adventtia edeltävään, tutkivaan vaiheeseen. Se "keskittyy elämän
kirjaan kirjoitettuihin nimiin niin kuin suuri sovituspäivä keskittyi
tunnustettujen syntien poistamiseen pyhäköstä. Valeuskovaiset seulotaan
pois; todellisten uskovaisten usko ja heidän yhteytendä Kristukseen
vahvistetaan koko uskollisen universumin edessä, ja heidän syntiensä
muistiinmerkinnät pyyhitään pois." *24
b. Asaselille arvotun pukin karkottaminen autiomaahan kuvaa
Saatanan tuhatvuotista vankeutta autioituneen maan päällä. Tuo vankeus
alkaa Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä, ja sen aikana taivaassa
käydään tuomion toista vaihetta (Ilm. 20:4; 1.Kor. 6:1 - 3). Tähän
tuhatvuotiskauden aikainen oikeudenkäynti koskee jumalattomien tuomion
tarkastusta, ja siitä on hyötyä pelastetuille, jotka näin saavat
selvemmän käsityksen siitä, miten Jumala on käsitellyt syntiä ja niitä
syntisiä, jotka eivät pelastu. Sen aikana lunastetut saavat vastauksen
kaikkiin kysymyksiinsä, joita heillä voi olla Jumalan armosta ja
oikeudenmukaisuudesta (ks. lukua 26).
c. Puhdas leiri kuvaa tuomion kolmatta eli
täytäntöönpanovaihetta, jolloin tuli hävittää jumalattomat ja puhdistaa
maan (Ilm. 20:11 - 15; Matt. 25:31 - 46; 2.Piet. 3:7 - 13; ks. tämän
kirjan lukua 26).
Taivaallinen pyhäkkö profetiassa
Edellä olemme tarkastelleet pyhäkköä vertauskuvan ja täyttymyksen
näkökulmasta. Nyt katselemme sitä profeetallisen sanan valossa.
Taivaallisen pyhäkön voiteleminen. Danielin 9. luvun
profetia 70 vuosiviikosta viittasi Kristuksen pappispalveluksen
alkamiseen taivaallisessa pyhäkössä. Yksi viimeisistä tapahtumista, jotka
toteutuivat 490 - vuotisen ajanjakson aikana, oli kaikkeinpyhimmän
voiteleminen (Dan. 9:24; ks. tämän kirjan lukua 4).
Kuten maallisen pyhäkön vihkimisen yhteydessä se voideltiin
pyhällä öljyllä ja erotettiin pyhää palvelusta varten, samoin
taivaallinen pyhäkkö oli voideltava Kristuksen välitystyötä varten.
Taivaaseen astumisensa yhteydessä pian kuolemansa jälkeen (Dan. 9:27) *25
Kristus aloitti palveluksensa ylipappinamme ja esirukoilijanamme.
Taivaallisen pyhäkön puhdistaminen. Kirjoittaessaan
taivaallisen pyhäkön puhdistamisesta Heprealaiskirje toteaa: "Lain mukaan
melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen,
ellei vuodateta uhriverta. Kun siis taivaan todellisuuden kuvat
Useat selittäjät ovat kiinnittäneet huomiota tähän
raamatulliseen opetukseen. Henry Alford huomauttaa, että "itse taivas
tarvitsi ja sai puhdistuksen Kristuksen sovittavan veren voimasta." *26
B.F. Westcott toteaa: "Voidaan sanoa, että myöskin 'taivaalliset', 'itse
todellisuus', siinä määrin kuin ne ilmentävät ihmisen tulevaa elämää,
kokivat syntiinlankeemuksessa jotakin sellaista, mikä edellytti
puhdistusta." Kristuksen veri oli hänen mukaansa saatavilla "maallisen
pyhäkön taivaallisen perikuvan puhdistamista varten." *27
Kuten Jumalan kansan synnit asetettiin uskossa syntiuhrin
päälle ja sitten vertauskuvallisesti siirrettiin maalliseen pyhäkköön,
samoin uudessa liitossa katuvan ihmisen tunnustamat synnit asetetaan
uskossa Kristuksen päälle. *28
Ja niin kuin vertauskuvallisena suurena sovituspäivänä
maallisen pyhäkön puhdistusmenoissa poistettiin sinne kertyneet synnit,
samoin taivaallinen pyhäkkö puhdistetaan poistamalla lopullisesti taivaan
kirjoihin tehdyt syntimerkinnät. Mutta ennen kuin merkinnät lopullisesti
poistetaan, niitä tutkitaan jotta voidaan päättää, ketkä ovat katuneet
syntejään ja uskoneet Kristukseen niin että ovat oikeutettuja astumaan
hänen ikuiseen valtakuntaansa. Taivaallisen pyhäkön puhdistaminen
sisältää sen vuoksi tutkimus - ja tuomiotoimen *29, joka täysin vastaa
suuren sovituspäivän luonnetta tuomion päivänä. *30 Tämän tuomion, joka
vahvistaa päätöksen siitä, ketkä pelastuvat ja ketkä joutuvat
kadotukseen, on tapahduttava ennen Kristuksen toista tulemusta, sillä
silloin Kristuksella on jo palkka mukanaan, ja hän maksaa "kullekin hänen
tekojensa mukaan" (Ilm. 22:12). Silloin myös Saatanan syytöksiin annetaan
vastaus (vrt. Ilm. 12:10).
Kaikki, jotka ovat todella katuneet ja uskossa vedonneet
Kristuksen sovitusuhrin vereen, ovat saaneet armahduksen. Kun heidän
nimensä tulee esille tällä tuomiolla ja heidän havaitaan olevan puettuina
Kristuksen vanhurskauden viittaan, heidän syntimerkintänsä poistetaan ja
heidät katsotaan arvollisiksi ikuiseen elämään (Luuk. 20:35). Jeesus
sanoo: "Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi
hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja
hänen enkeliensä edessä" (Ilm. 3:5).
Profeetta Daniel paljastaa tämän tutkivan tuomion luonteen.
Samanaikaisesti kun pienen sarven kuvaama luopiovalta jatkaa pilkkaavaa
ja vainoavaa työtään Jumalaa ja hänen maan päällä olevaa kansaansa
kohtaan (Dan. 7:8,20,21,25), istuimet asetetaan paikoilleen ja Jumala
istuu johtamaan oikeuden istuntoa. Tämä oikeus kokoontuu taivaallisen
temppelin valtaistuinsalissa, ja siihen osallistuu suuri joukko
taivaallisia todistajia. Kun oikeus on asettunut istumaan, kirjat
avataan, mikä merkitsee tutkivan käsittelyn alkamista (Dan. 7:9,10).
Vasta tämän oikeuden istunnon jälkeen luopiovalta tuhotaan (Dan. 7:11).
*31
Tuomion aika. Sekä Kristus että Isä Jumala osallistuvat
tähän tutkivaan tuomioon. Ennen paluutaan maan päälle "taivaan pilvissä",
Kristus tulee Ihmisen Poikana "taivaan pilvien keskellä" Isän Jumalan eli
"Ikiaikaisen eteen" (Dan. 7:13). Taivaaseen astumisestaan lähtien Kristus
on toiminut ylipappina, välittäjänämme Jumalan edessä (Hepr. 7:25). Mutta
tällä kertaa hän saapuu vastaanottamaan vallan ja kuninkuuden (Dan.
7:14).
1. Kristuksen pappispalveluksen hämärtäminen. Danielin
8. luku kertoo hyvän ja pahan välisestä taistelusta ja Jumalan
lopullisesta voitosta. Tuo luku paljastaa, että Kristuksen ylipapillisen
palveluksen alkamisen ja taivaallisen pyhäkön puhdistamisen välisenä
aikana eräs maallinen valta pyrkisi hämärtämään Kristuksen palvelustyötä.
Tuossa näyssä pässi kuvasi Meedia - Persian valtakuntaa (Dan.
8:2) - kaksi sarvea, joista toinen oli pitempi kuin toinen ja kasvoi
myöhemmin esiin, kuvasi selvästi valtakunnan kahta vaihetta, joista
hallitseva Persia nousi valta - asemaansa viimeksi. Kuten Daniel ennusti,
tämä itäinen valtakunta laajensi valtaansa "länteen, pohjoiseen ja
etelään" ja "tuli yhä mahtavammaksi" (Dan. 8:4).
Lännestä tullut vuohipukki kuvasi Kreikan valtakuntaa, ja
suuri sarvi sen otsassa, "ensimmäinen kuningas", kuvasi Aleksanteri
Suurta (Dan. 8:21). Aleksanteri'Suuri tuli lännestä ja valloitti nopeasti
Persian. Muutama vuosi hänen kuolemansa jälkeen hänen valtakuntansa
jakautui neljäksi kuningaskunnaksi (Dan. 8:8,22) - Kassanderin,
Lysimakuksen, Seleukoksen ja Ptolemaioksen valtakunniksi.
"Ja kun niiden valta on lopullaan" (Dan. 8:23), eli
jakautuneen Kreikan valtakunnan lopulla, nousisi esiin "pieni sarvi"
(Dan.8:9). Jotkut katsovat, että tämän osan profetiasta täytti Antiokos
Epifanes, syyrialainen kuningas, joka hallitsi Palestiinaa lyhyen ajan
toisella vuosisadalla eKr. Toiset, mukaan luettuina monet
uskonpuhdistajista, ovat samastaneet tämän pienen sarven Roomaan, sekä
pakanalliseen että paavilliseen. Tämä viimeksi mainittu tulkinta sopii
tarkasti Danielin antamiin tuntomerkkeihin, kun taas edellinen tulkinta
ei sovi. *32 Huomaa seuraavat yksityiskohdat:
a. Pienen sarven valta ulottuu Kreikan valtakunnan
kukistumisesta lopun aikaan asti (Dan. 8:17). Vain Rooma, pakanallinen ja
paavillinen, vastaa näitä aikamääreitä.
b. Danielin luvut 2,7 ja 8 ovat rinnasteisia (katso kaaviota
sivulla 347). Danielin 2. luvun kuvapatsaan metallit ja 7. luvun neljä
eläintä kuvaavat samoja maailmanvaltoja: Babyloniaa, Meedia - Persiaa,
Kreikkaa ja Roomaa. Sekä rautaa ja savea olevat jalat että neljännen
eläimen kymmenen sarvea kuvaavat Rooman jakautumista; tuo jakautuminen
jatkuisi Kristuksen toiseen tulemukseen asti. Huomaa, että molemmat
profetiat viittaavat Roomaan, joka on Kreikan seuraaja ja viimeinen
maailmanvalta ennen toista tulemusta ja lopullista tuomiota. Danielin 8.
luvun pieni sarvi sopii samaan sarjaan: se seuraa Kreikkaa ja se tuhotaan
yliluonnollisella tavalla, "käden koskematta" (Dan. 8:25; vrt. Dan.
2:34). *33
c. Meedia - Persia tuli "yhä mahtavammaksi", Kreikka "tuli
hyvin mahtavaksi" ja pieni sarvi "kasvoi kasvamistaan" (Dan. 8:4,8,9).
Rooma, yksi suurimmista maailmanvalloista, sopii tähän kuvaukseen.
d. Vain Rooma ulotti valtakuntaansa etelään (Egypti), itään
(Makedonia ja Vähä - Aasia) ja "Ihanaa maata" (Palestiinaa) päin, juuri
niin kuin profetia ennusti (Dan. 8:9).
e. Rooma nousi vastustamaan "taivaan joukon valtiasta" ja
"ruhtinaiden ruhtinasta" (Dan. 8:11,25), joka ei ollut kukaan muu kuin
Jeesus Kristus. "Häntä ja hänen kansaansa samoin kuin hänen pyhäkköään
vastaan Rooman valta kävi hämmästyttävää taistelua. Tämä kuvaus kattaa
sekä Rooman pakanallisen että paavillisen vaiheen. Kun pakanallinen Rooma
vastusti Kristusta ja kirjaimellisesti hävitti Jerusalemin temppelin,
paavillinen Rooma hämärsi tehokkaasti sen papillisen välitystyön, jota
Kristus tekee syntisten hyväksi taivaallisessa pyhäkössä (ks. Hepr.
8:1,2), asettamalla sen sijaan pappeuden, joka väittää voivansa tarjota
anteeksiannon ihmisten toimittaman välitystyön kautta." *34 (Ks. lukua
12.) Tämä luopiovalta olisi menestyksellinen, sillä "sarvi menestyi yhä
kaikissa toimissaan" (Dan. 8:12).
2. Ennalleen asettamisen, puhdistamisen ja tuomion aika.
Jumala ei sallisi Kristuksen ylipapillista palvelusta koskevan
totuuden hämärtämistä loputtomiin. Uskollisten, jumalaapelkäävien miesten
ja naisten välityksellä hän herätti evankeliumin totuuden jälleen eloon.
Uskonpuhdistus löysi osittain uudelleen totuuden Kristuksen tehtävästä
välittäjänämme, ja se aiheutti suuren herätyksen kristikunnassa.
Kuitenkin oli vielä lisää totuutta paljastettavana Kristuksen
taivaallisesta palveluksesta.
Danielin näky antoi ymmärtää, että Kristuksen asema suurena
ylipappinamme tulisi erityisen voimakkaasti esille "lopun aikana" (Dan.
8:17), jolloin hän alkaisi erityisen puhdistus - ja tuomiotoimen
jatkuvan välitystyönsä lisäksi (Hepr. 7:25). *35 Näky ilmaisee, milloin
Kristus alkaisi tämän suuren sovituspäivän palvelustyönsä - tutkivan
tuomiotoimen (Dan. 7) ja pyhäkön puhdistusmenot (3.Moos. 16): se
tapahtuisi sitten, kun kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut;
"sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan", "sitten pyhäkkö asetetaan jälleen
oikeuteensa" (Dan. 8:14, VKR). *36 Koska näky viittaa lopun aikaan, sen
mainitsema pyhäkkö ei voi olla maallinen pyhäkkö, sillä se hävitettiin
vuonna 70 jKr. Profetian on sen vuoksi viitattava uuden liiton pyhäkköön
taivaassa, paikkaan, missä Kristus toimittaa pappispalvelusta
pelastuksemme hyväksi.
Mitä ovat "2300 iltaa - aamua", kuten alkuperäinen
hepreankielinen teksti sen ilmaisee? *37 Raamatun ensimmäisen luvun
(1.Moos. 1) mukaan "ilta ja aamu" tarkoittavat yhtä päivää, vuorokautta.
Olemme todenneet tämän kirjan luvuissa 4 ja 12, että vertauskuvallisessa
profetiassa myös aikajaksot ovat vertauskuvallisia: profeetallinen päivä
vastaa yhtä vuotta. Sen mukaisesti, niin kuin monet kristityt kautta
vuosisatojen ovat uskoneet, Danielin 8. luvun 2300 iltaa ja aamua
(päivää) tarkoittaa 2300 kirjaimellista vuotta. *38
a. Danielin 9. luku avaa 8. luvun. Jumala lähetti
enkeli Gabrielin Danielin luo ja sanoi: "Selitä hänelle tämä näky" (Dan.
8:16). Mutta näyn vaikutus Danieliin oli niin voimakas, että hän
sairastui ja Gabrielin oli keskeytettävä selityksensä. Luvun lopussa
Daniel huomauttaa: "Minä olin hämmentynyt näystäni enkä saanut siihen
selvyyttä" (Dan. 8:27).
Tämän keskeytyksen vuoksi Gabrielin oli lykättävä tuonnemmaksi
selityksensä aikajaksosta - se oli ainoa osa näystä, jota hän ei vielä
ollut selittänyt Danielille. Danielin 9. luvussa kerrotaan enkelin
paluusta suorittamaan loppuun velvollisuutensa. Danielin 8. ja 9. luku
liittyvät siis toisiinsa; viimeksi mainittu sisältää avaimen, jolla 2300
päivän salaisuus voidaan ratkaista. *39 Palattuaan Gabriel sanoi
Danielille: "Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. Heti
kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen
sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa,
niin ymmärrät näkysi" (Dan. 9:22,23). Tässä hän viittaa taaksepäin 2300
päivän näkyyn. Hänen halunsa selittää Danielin 8. luvun näyn aikajaksoa
tekee ymmärrettäväksi, miksi hän aloittaa selityksensä 70 vuosiviikon
profetialla.
Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa eli 490 vuotta oli "määrätty"
eli "säädetty" juutalaisille ja Jerusalemille (Dan. 9:24). Tekstissä
käytetty heprean kielen verbi on chathak. Vaikka tämä verbi esiintyy
vain kerran Raamatussa, sen merkitys ymmärretään muista hepreankielisistä
lähteistä. *40 Geseniuksen tunnettu heprealais - englantilainen sanakirja
esittää, että sanan perusmerkitys on "leikata" tai "jakaa". *41
Tätä taustaa vasten Gabrielin selitykset ovat hyvin
valaisevia. Hän kertoo Danielille, että 490 vuotta oli leikattu pois
pitemmästä 2300 vuoden ajanjaksosta. Lähtökohdaksi 490 vuoden jaksolle
Gabriel mainitsee "Jerusalemin entiselleen palauttamista ja rakentamista
koskevan sanan" lausumisen (Dan. 9:25), mikä tapahtui vuonna 457 eKr.,
Artakserkseen seitsemäntenä hallitusvuotena (ks. tämän kirjan lukua 4).
*42
Nuo 490 vuotta päättyivät vuonna 34 jKr. Kun leikkaamme 490
vuotta pois 2300 vuodesta, meille jää 1810 vuotta. Koska 2300 vuoden
ajanjakson tuli siis ulottua 1810 vuotta eteenpäin vuodesta 34 jKr., ne
ulottuvat vuoteen 1844. *43
b. Kohti Kristuksen työn täydempää ymmärtämistä. Viime
vuosisadan alkupuolella monet kristityt - heidän joukossaan oli
baptisteja, presbyteriaaneja, metodisteja, luterilaisia, anglikaaneja,
episkopaaleja, kongregationalisteja ja muita - tutkivat
perusteellisesti Danielin 8. luvun profetiaa. *44 Kaikki nämä Raamatun
tutkijat odottivat jotain merkittävää tapahtuvan 2300 vuoden aikajakson
päättyessä. Siitä riippuen, miten he tulkitsivat pienen sarven vallan ja
pyhäkön, he odottivat tuon profeetallisen ajanjakson päättyvän
seurakunnan puhdistamiseen, Palestiinan ja Jerusalemin vapauttamiseen,
juutalaisten paluuseen, Turkin vallan kukistumiseen, paavikunnan
hävittämiseen, oikean jumalanpalveluksen ennallistamiseen, maallisen
tuhatvuotisen valtakunnan alkamiseen, tuomion päivään, maan
puhdistamiseen tulella tai Kristuksen toiseen tulemiseen. *45
Mikään näistä odotuksista ei toteutunut, ja kaikki, jotka
niihin uskoivat, kokivat pettymyksen. Pettymyksen ankaruus oli tietenkin
suhteessa odotetun tapahtuman luonteeseen. On selvää, että niiden
pettymys, jotka odottivat Kristuksen tulevan takaisin 1844, oli
traumaattisempi kuin niiden, jotka odottivat juutalaisten paluuta
Palestiinaan. *46
Seurauksena pettymyksestä oli se, että monet luopuivat
kokonaan profetioiden tutkimisesta tai hylkäsivät profetioiden
historisoivan tulkintatavan, joka oli johtanut heidät näihin
johtopäätöksiin. *47 Kuitenkin jotkut jatkoivat tämän profetian ja
pyhäkkökysymyksen tutkimista. He rukoilivat paljon ja hartaasti, ja
tarkastelivat uudelleen Kristuksen palvelusta taivaallisessa pyhäkössä
heidän puolestaan. Tuloksena oli, että he saivat runsaasti uusia
näkemyksiä tuosta palvelustyöstä. He havaitsivat, että varhaisen
seurakunnan ja uskonpuhdistuksen ajan historiallis - profeetallinen
näkemys oli yhä pätevä. Profeetallista aikaa koskeneet laskelmat olivat
oikeita. Nuo 2300 vuotta päättyivät 1844. Heidän erehdyksensä - ja
kaikkien tuon ajan selittäjien erehdys - oli heidän käsityksensä siitä,
mitä piti tapahtua tuon profeetallisen aikajakson päättyessä. Uusi
näkemys Kristuksen pyhäkköpalveluksesta muutti heidän pettymyksensä
toivoksi ja iloksi. *48
Pyhäkköä koskevien Raamatun opetusten tutkiminen paljasti,
että vuonna 1844 Kristus oli tullut Ikiaikaisen luo ja aloittanut
viimeisen vaiheen ylipapillisessa palveluksessaan taivaallisessa
pyhäkössä. Tämä palvelus oli täyttymystä sille suurena sovituspäivänä
tapahtuvalle pyhäkön puhdistamiselle, jota Danielin 7. luvussa kuvataan
adventtia edeltävänä tutkivana tuomiona eli taivaallisen oikeuden
istuntona.
Tämä uusi näkemys Kristuksen taivaalliseen palvelustyöhön "ei
merkinnyt poikkeamista historiallisesta kristinuskosta. Se merkitsi
päinvastoin tuon uskon johdonmukaista lopputulosta ja väistämätöntä
täyttymystä. Se oli yksinkertaisesti ikuisen evankeliumin lopunajallinen
profeetallinen täyttymys, joka päättäisi tuon evankeliumin julistamisen
koko maailmalle." *49
Merkitys suuressa taistelussa
Danielin 7. ja 8. luvun profetiat paljastavat laajoja näköaloja Jumalan
ja Saatanan väliseen suureen taisteluun.
Jumalan luonteen puolustaminen. Pienen sarven toiminnan
avulla Saatana on yrittänyt asettaa kyseenalaiseksi Jumalan arvovallan.
Tuon vallan teot ovat tallanneet ja häpäisseet taivaallista pyhäkköä,
Jumalan hallituksen päämajaa. Danielin näyt viittaavat adventtia
edeltävään tuomioon, jossa Jumala julistaa tuomiopäätöksen pienelle
sarvelle ja siten Saatanalle itselleen. Kaikki Saatanan haasteet
torjutaan Golgatan valossa. Kaikki tulevat ymmärtämään ja tunnustamaan,
että Jumala on oikeassa; että hän ei ole vastuussa syntiongelmasta.
Jumalan luonne osoitetaan vanhurskaaksi ja hänen rakkauden hallituksensa
vahvistetaan.
Jumalan kansan puolustaminen. Samalla kun tuomio
langetetaan pienen sarven luopiovallalle, "Korkeimman pyhät saivat
oikeutensa" (Dan. 7:22). Tämä tuomiopäätös osoittaa Jumalan oikeaksi
maailmankaikkeuden edessä, ja samalla se vapauttaa myös hänen kansansa
kaikista syytöksistä. Vaikka pyhiä on kautta vuosisatojen halveksittu ja
vainottu siksi, että he ovat uskoneet Kristukseen, tämä tuomio asettaa
asiat kohdalleen. Jumalan kansa saa kokea todeksi Kristuksen lupauksen:
"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan
omakseni Isäni edessä taivaissa" (Matt. 10:32; vrt. Luuk. 12:8,9; Ilm.
3:5).
Tuomio ja pelastus. Vaarantaako tutkiva tuomio niiden
pelastuksen, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen? Ei suinkaan.
Todelliset uskovaiset elävät yhteydessä Kristukseen ja luottavat häneen
välimiehenään (Room. 8:34). Heidän pelastusvarmuutensa perustuu
lupaukseen, että "meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas:
Jeesus Kristus" (1.Joh. 2:1).
Miksi sitten tarvitaan adventtia edeltävää tuomiota? Tämä
tuomio ei ole tarpeellinen Jumalalle. Se on ensisijaisesti hyödyksi
maailmankaikkeudelle, sillä se vastaa Saatanan haasteisiin ja antaa
lankeamattomalle luomakunnalle varmuuden siitä, että Jumala päästää
valtakuntaansa vain niitä, jotka ovat todella kääntyneitä. Sen vuoksi
Jumala avaa muistikirjat puolueettomalle tarkastukselle (Dan. 7:9,10).
Ihmiset kuuluvat johonkin näistä kolmesta ryhmästä: 1)
jumalattomiin, jotka hylkäävät Jumalan arvovallan; 2) aitoihin uskoviin,
jotka uskossa luottavat Kristuksen ansioihin ja osoittavat kuuliaisuutta
Jumalan laille; ja 3) niihin, jotka esiintyvät aitoina uskovina mutta
eivät sitä ole.
Lankeamattomat olennot voivat helposti tunnistaa ensimmäisen
ryhmän. Mutta kuka on aito uskova ja kuka ei? Molemmat ryhmät ovat
kirjoitettuina elämän kirjaan, joka sisältää kaikkien niiden nimet, jotka
ovat joskus ryhtyneet palvelemaan Jumalaa (Luuk. 10:20; Fil. 4:3; Dan.
12:1; Ilm. 21:27). Seurakunnassa itsessään on sekä aitoja että
valeuskovia, vehnää ja rikkaviljaa (Matt. 13:28 - 30).
Jumalan luomat lankeamattomat olennot eivät ole
kaikkitietäviä; he eivät kykene näkemään sydämeen. "Siksi tarvitaan
tuomiota - ennen Kristuksen toista tulemusta - erottamaan oikeat
vääristä ja osoittamaan kiinnostuneelle maailmankaikkeudelle, että Jumala
on oikeudenmukainen pelastaessaan vilpittömän uskovan. Kysymys on Jumalan
ja maailmankaikkeuden välisestä suhteesta, ei Jumalan ja hänen todellisen
lapsensa suhteesta. Tämän vuoksi kirjat on avattava, jolloin nähdään,
ketkä ovat tunnustaneet uskoa Jumalaan ja keiden nimet on kirjoitettu
elämän kirjaan." *50
Kristus kuvasi tätä tuomiota vertauksessaan häävieraista,
jotka vastasivat evankeliumin avaraan kutsuun. Koska kaikki, jotka
valitsevat olla kristittyjä, eivät ole aitoja opetuslapsia, kuningas
tulee tarkastamaan vieraitaan ja katsomaan, ketkä ovat pukeutuneita
hääpukuun. "Vertauksen häävaatteilla kuvataan sitä puhdasta, tahratonta
luonnetta, joka Kristuksen tosi seuraajilla tulee olemaan. Se annetaan
seurakunnalle, joka saa 'pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja
puhtaaseen', eikä siinä ole 'tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta
sellaista'. Tämä liinavaate, sanoo Raamattu,'on pyhien vanhurskautus'
(Ilm. 19:8; Ef. 5:27). Se on Kristuksen vanhurskaus, hänen oma tahraton
luonteensa, joka uskon kautta annetaan kaikille, jotka ottavat hänet
vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen." *51 Kun kuningas
tarkastaa häävieraita, vain ne, jotka ovat pukeutuneet Kristuksen
vanhurskauden viittaan, joka on vapaasti tarjottu evankeliumin kutsussa,
hyväksytään aitoina uskovina. Ne, jotka väittävät olevansa Jumalan
seuraajia mutta elävät tottelemattomuudessa eivätkä ole Kristuksen
vanhurskauden verhoamia, pyyhitään pois elämän kirjasta (ks. 2.Moos.
32:33).
Käsitys, jonka mukaan kaikki, jotka sanovat uskovansa
Kristukseen, joutuvat läpikäymään tutkivan tuomion, ei ole ristiriidassa
sen raamatullisen opetuksen kanssa, että pelastus on armosta, uskon
kautta. Paavali tiesi, että eräänä päivänä hän joutuisi tuomiolle. Sen
vuoksi hän ilmaisi toivon, että "kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin
minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa
vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko kristukseen
ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo" (Fil. 3:9). Kaikki, jotka ovat
yhteydessä Kristuksen kanssa, ovat saaneet varmuuden pelastuksesta.
Viimeisen tuomion adventtia edeltävässä vaiheessa aidot uskovat, joilla
on pelastava suhde Kristukseen, saavat vahvistuksen pelastukselleen koko
lankeamattoman maailmankaikkeuden edessä.
Kristus ei kuitenkaan voi taata pelastusta niille, jotka
esiintyvät kristittyinä vain sillä perusteella, miten paljon hyviä tekoja
he ovat tehneet (ks. Matt. 7:21 - 23). Taivaalliset muistikirjat ovat sen
vuoksi enemmän kuin vain väline aidon erottamiseksi väärästä. Niiden
perusteella voidaan myös vahvistaa aidot uskovat enkeleiden edessä.
"Sen sijaan että oppi pyhäköstä riistäisi uskovalta hänen
pelastusvarmuutensa Kristuksessa, se päinvastoin vahvistaa sitä. Se
valaisee ja selvittää hänelle pelastussuunnitelmaa. Katuvan uskovan sydän
riemuitsee tajutessaan sen todellisuuden, että Kristuksen sijaiskuolema
hänen syntiensä vuoksi on esitetty jo edeltä uhritoimituksissa. Sen
lisäksi hänen uskonsa kurottuu tavoittamaan sen merkitystä elävässä
Kristuksessa, joka on hänen papillinen Asianajajansa pyhän Jumalan
edessä." *52
Aika olla valmis. Jumalan tarkoituksena on se, että tämä
hyvä uutinen Kristuksen lopullisesta pelastustyöstä tavoittaisi koko
maailman ennen Kristuksen takaisintuloa. Tämän sanoman keskuksena on
ikuinen evankeliumi, jota on julistettava kiireellisesti, koska "hänen
tuomionsa aika on tullut" (Ilm. 14:7). Tämä kutsu varoittaa maailmaa
siitä, että Jumalan tuomion aika on juuri nyt.
Tällä hetkellä elämme suuren sovituspäivän täyttymyksen aikaa.
Niin kuin israelilaisia pyydettiin paastoamaan tuona päivänä (3.Moos.
23:27), samoin Jumala kutsuu kansaansa nyt sydämestä lähtevään
katumukseen. Kaikkien, jotka haluavat säilyttää nimensä elämän kirjassa,
tulee tehdä asiat selväksi Jumalan ja lähimmäistensä kanssa tänä Jumalan
tuomion aikana (Ilm. 14:7).
Kristuksen työ ylipappina on lähestymässä päätöstään.
Ihmiskunnan armonaika *53 on kulumassa loppuun. Kukaan ei tiedä, milloin
Jumalan ääni julistaa: "Se on tapahtunut." Kristus sanoi: "Pitäkää
varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä, milloin se aika tulee"
(Mark. 13:33).
Vaikka elämmekin suuren sovituspäivän vakavan täyttymyksen
aikaa, meidän ei tarvitse pelätä. Jeesus Kristus, joka on sekä uhri että
pappi, palvelee meidän puolestamme taivaallisessa pyhäkössä. "Koska
meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus,
Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos
kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu
kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut
syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta
saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä
tarvitsemme" (Hepr. 4:14 - 16).
Lähdeviitteet ja huomautukset:
1. Heprealaiskirje puhuu taivaassa olevasta todellisesta
pyhäköstä. Jakeessa Hepr. 8:2 oleva sana "pyhäkkö" ("Hän toimittaa
palvelusta taivaan pyhäkössä") on käännetty kreikan kielen sanasta ta
hagia, joka on monikkomuoto pyhää paikkaa (esinettä) tarkoittavasta
sanasta. Sama monikkomuoto esiintyy mm. seuraavissa Heprealaiskirjeen
kohdissa: 9:8, 12, 24, 25; 10:19; 13:11. Useissa erikielisissä
käännöksissä edellä mainittu sana (ta hagia) on käännetty myös
kaikkeinpyhimmäksi tai pyhäksi. Tämä johtuu siitä, että kääntäjät ovat
pitäneet ta hagiaa ns. intensiivisenä monikkona, joka voidaan kääntää
myös yksiköksi. Mutta Septuagintan ja Josephuksen tutkiminen osoittaa,
että termi ta hagia viittaa johdonmukaisesti 'pyhiin esineisiin' tai
'pyhiin paikkoihin' - siis pyhäkköön itseensä. Se on yleistermi, jota
käytetään tarkoitettaessa koko pyhäkköä, johon sisältyvät pyhä ja
kaikkeinpyhin. |
 |
 |
 |
 |
 |