 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Profetoimisen lahja
Perusluonteiset opinkohdat 18
Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu
jään-nösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten
palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat
jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle
lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi,
että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on
koeteltava.
Josafat, Juudan kuningas, oli ahdistunut. Vihollisjoukot olivat
lähestymässä, ja tilanne näytti toivottomalta. "Pelästyneenä Josafat
kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston"
(2.-Aikak.- 20:-3). Kansaa alkoi virrata Herran temppelin uudelle
esipihalle rukoilemaan Jumalalta armoa ja vapautusta.
Kun Josafat johti rukouspalvelusta hän pyysi Jumalaa
muuttamaan olosuhteet. Hän rukoili: "Sinä olet Jumala, joka asut
taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja
valta, kukaan ei voi sinua vastustaa" (jae 6). Eikö Jumala ollutkin
suojellut omiaan menneisyydessä? Eikö hän ollutkin antanut tätä maata
valitulle kansalleen? Niinpä Josafat jatkoi rukoustaan: "Jumalamme,
rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa
sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi
tehdä. Sinuun me katsomme" (jae 12).
Koko Juudan kansan seistessä Herran edessä, Herran henki tuli
joukon keskellä seisovaan leeviläiseen Jahasieliin. Hänen sanomansa valoi
rohkeutta ja antoi opastusta pelokkaalle kansalle. Hän sanoi: "älkää
säikähtäkö älkääkä pelätkö - - sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan
Jumalan. - - Teidän ei pidä ryhtyä taisteluun. Jääkää vain
paikoillenne ja katselkaa, millaisen avun Herra teille antaa. - -
Herra on teidän kanssanne" (jakeet 15 - 17). Aamulla kuningas Josafat
sanoi joukoilleen: "Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä
voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin" (jae
20). *1
Niin täysin tämä kuningas luotti Jahasieliin, tuohon vähän
tunnettuun profeettaan, että "hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen
laulajat, jotka pyhä asu yllään lauloivat Herralle ylistystä: -
Kiittäkää Herraa, iäti kestää hänen armonsa!" Uskon sävelten täyttäessä
ilman Herra aiheutti sekaannuksen Juudaa vastaan liittoutuneissa
joukoissa. Juudan viholliset tuhosivat toisensa niin että yksikään
vihollisista "ei ollut jäänyt henkiin" (jae 24).
Jahasiel oli Herran sanansaattaja juuri tuota aikaa varten.
Profeetoilla oli tärkeä tehtävä sekä Vanhan että Uuden
testamentin aikoina. Mutta lakkasiko profetian lahja toimimasta silloin
kun Raamatun pyhien kirjoitusten kokoelma eli kaanon suljettiin?
Vastauksen löytääksemme luokaamme katsaus profetian historiaan.
Profeetallinen lahja Raamatun aikoina
Vaikka synti lopetti Jumalan ja ihmisen keskeisen välittömän
kanssakäymisen (Jes. 59:2), Jumala ei lopettanut yhteyttään ihmiskuntaan;
päinvastoin hän kehitti muita yhteydenpidon muotoja. Hän alkoi lähettää
rohkaisun, varoituksen ja nuhteen sanomiaan profeettojen välityksellä. *2
Raamatussa profeetta tarkoittaa "henkilöä, joka vastaanottaa
Jumalalta sanomia ja välittää niiden sisällön hänen kansalleen." *3
Profeetat eivät profetoineet omasta aloitteestaan, sillä "yksikään
profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset
ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet"
(2.-Piet. -1:-21).
Vanhassa testamentissa sana profeetta on yleensä käännetty
heprean sanasta nabi. Sen merkitystä selittää 2.-Moos.- 7:-1,2: "Herra
sanoi Moosekselle: 'Minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljestäsi
Aaronista tulee sinun profeettasi (nabi). Sano sinä Aaronille, mitä minä
käsken sinun sanoa, ja veljesi Aaron ilmoittakoon sen faraolle."
Mooseksen suhde faraoon oli samanlainen kuin Jumalan suhde kansaansa.
Niin kuin Aaron välitti Mooseksen sanat faraolle, samoin profeetta
välitti Jumalan sanat kansalle. Nimitys profeetta tarkoittaa siis Jumalan
puolestapuhujaa. Kreikan kielessä heprean nabi - sanaa vastaava nimitys
on prophetes, josta sana on johdettu moniin mieliin.
"Näkijä" on toinen profetian lahjan omistavista henkilöistä
käytetty nimitys. Se on käännetty heprean sanoista roeh (Jes.30:-10) tai
chozeh (2.-Sam. -24:-11; 2.-Kun.- 17:-13). Nimitykset profeetta ja näkijä
liittyvät läheisesti toisiinsa. Raamattu selittää: "Muinoin
israelilaisilla oli näet tapana sanoa: 'Mennään näkijän luo', kun he
lähtivät kysymään neuvoa Jumalalta. Siihen aikaan profeettaa sanottiin
näkijäksi" (1.-Sam.- 9:9). Nimitys 'näkijä' korosti jumalallisen sanoman
vastaanottamista. Jumala avasi profeetan 'silmät' eli mielen
vastaanottamaan sitä informaatiota, jota hän tahtoi profeetan välittävän
kansalleen.
Kautta vuosien Jumala on antanut kansalleen ilmoituksia
tahdostaan sellaisten henkilöiden kautta, joilla on ollut profetian
lahja. "Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan
palvelijoilleen, profeetoille" (Aam.- 3:-7; vrt. Hepr.- 1:-1).
Profeetallisen lahjan toiminta Uudessa testamentissa. Uusi
testamentti antaa profetialle merkittävän aseman Pyhän Hengen lahjojen
joukossa. Kerran se mainitaan ensimmäisenä ja kahdesti toisena
seurakunnalle hyödyllisimmistä lahjoista (ks. Room.- 12:-6; 1.-Kor.
-12:-28; Ef.- 4:-11). Uskovia kehotetaan erityisesti tavoittelemaan tätä
lahjaa (1.-Kor. -14:-1,39).
Uuden testamentin mukaan profeetoilla oli seuraavia tehtäviä:
*4
1. He avustivat seurakunnan perustamisessa. Seurakunta
on rakennus, "jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka
kulmakivenä on itse Kristus Jeesus" (Ef.- 2:-20).
2. He rohkaisivat seurakuntaa lähetystyöhön.
Profeettojen kautta Pyhä Henki valitsi Paavalin ja Barnabaan heidän
ensimmäiselle lähetysmatkalleen (Ap.t.- 13:-1,2) ja antoi ohjeita, missä
heidän tulisi toimia (Ap.t.- 16:-6 - 10).
3. He rakensivat seurakuntaa. "Profetoiva rakentaa
seurakuntaa," Paavali kirjoitti korinttilaisille. "Se, joka profetoi,
puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa" (1.Kor. -14:-4,3).
Jumalan antoi profetian lahjan seurakunnalle "varustaakseen kaikki
seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen"
(Ef.- 4:-12).
4. He yhdistivät ja suojelivat seurakuntaa. Profeetat
edistivät seurakunnassa uskon yhteyttä ja suojelivat seurakuntaa vääriltä
opeilta, jotta seurakunnan jäsenet eivät olisi "alaikäisiä, jotka
ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä" (Ef. -4:14).
5. He varoittivat tulevista vaikeuksista. Yksi Uuden
testamentin profeetoista varoitti lähestyvästä nälänhädästä. Sen johdosta
seurakunta aloitti avustusohjelman nälänhädän uhrien auttamiseksi (Ap.t.
-11:-27 - 30). Toiset profeetat varoittivat Paavalia pidätyksestä ja
vankeudesta Jerusalemissa (Ap.t.- 20:-23; 21:-4,10 - 14).
6. He vahvistivat uskoa kiistatilanteissa.
Ensimmäisessä seurakuntien yhteisessä yleiskokouksessa Pyhä Henki ohjasi
seurakuntaa ratkaisuun pakanakristittyjä koskevassa kiistakysymyksessä.
Sitten Henki vahvisti profeettojen kautta uskovia oikeassa opissa. Kun
kokouksen päätöksestä kerrottiin jäsenistölle, "Juudas ja Silas, jotka
hekin olivat profeettoja, puhuivat veljille monin sanoin rohkaisten ja
vahvistaen heitä" (Ap.t.- 15:-32).
Profeetallinen lahja viimeisinä päivinä
Monet kristityt luulevat, että profetian lahja lakkasi vaikuttamasta
apostolisen aikakauden päättyessä. Mutta Raamattu osoittaa, että
seurakunta tarvitsee erityistä jumalallista ohjausta lopun ajan
kriiseissä. Se todistaa profetian lahjan jatkuvasta tarpeesta ja
toiminnasta Uuden testamentin ajan jälkeenkin.
Hengellisten lahjojen jatkuva toiminta. Ei ole mitään
raamatullista todistetta siitä, että Jumala ottaisi takaisin ne
hengelliset lahjat, jotka hän antoi seurakunnalle ennen kuin ne olivat
saaneet päätökseen tehtäväänsä (Ef. -4:-13). Koska seurakunta ei ole
vielä saavuttanut sitä, mitä tuossa jakeessa kuvataan, se tarvitsee
edelleenkin kaikkia Hengen lahjoja. Nämä lahjat, mukaan luettuna
profetian lahja, jatkavat toimintaansa Jumalan kansan hyväksi Kristuksen
paluuseen asti. Tästä syystä Paavali varoitti uskovia: "älkää sammuttako
Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa" (1.-Tess.- 5:-19,20). Hän
neuvoi myös: "Tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen
lahjaa" (1.-Kor.- 14:-1).
Näitä lahjoja ei ole aina esiintynyt runsaasti kristillisessä
seurakunnassa. *5 Apostolien kuoleman jälkeen profeettoja arvostettiin
monissa piireissä aina 300 - luvulle asti. *6 Mutta hengellisyyden
väheneminen kirkossa ja seurauksena ollut luopumus (ks. tämän kirjan
lukua 12) johti sekä Pyhän Hengen läsnäolon että lahjojen vähenemiseen.
Samaan aikaan väärät profeetat synnyttivät epäluottamusta profetoimisen
lahjaa kohtaan.*7
Profetoimisen lahjan vaikutuksen väheneminen joinakin
kirkkohistorian kausina ei merkinnyt sitä, että Jumala olisi poistanut
lahjan käytöstä pysyvästi. Raamattu osoittaa, että lopun lähetessä tämä
lahja auttaa seurakuntaa selviytymään noista vaikeista ajoista. Itse
asiassa Raamattu viittaa tuon lahjan lisääntyvään toimintaan.
Profetoimisen lahja juuri ennen toista adventtia. Jumala
antoi profetoimisen lahjan Johannes Kastajalle, jotta tämä julistaisi
Kristuksen ensimmäistä adventtia. Samalla tavoin voimme odottaa Jumalan
lähettävän profetoimisen lahjan jälleen julistamaan toista adventtia,
jotta jokaisella olisi tilaisuus valmistautua kohtaamaan Vapahtajaa.
Kristus mainitseekin väärien profeettojen esiintymisen yhtenä
merkkinä siitä, että hänen tulemuksensa on lähellä (Matt.- 24:11,24).
Ellei lopun aikana olisi lainkaan oikeita profeettoja, Kristus olisi
varoittanut kaikista, jotka sanovat omistavansa profetoimisen lahjan.
Hänen varoituksensa vääristä profeetoista edellyttää, että on olemassa
myös oikeita profeettoja.
Profeetta Joel ennusti erityisen profetoimisen lahjan vuodatuksen
tapahtuvan juuri ennen Kristuksen paluuta. "Tämän jälkeen on tapahtuva,
että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja
tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne
ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina
päivinä. Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä:
verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen,
ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava" (Joel 3:1 - 4).
Ensimmäisenä helluntaina nähtiin huomattava Hengen
ilmeneminen. Pietari - Joelin profetiaan viitaten - osoitti, että
Jumala oli luvannut sellaisia siunauksia (Ap.t.2:-2 - 21). Voimme
kuitenkin kysyä, saavuttiko Joelin profetia lopullisen täyttymyksensä
helluntaina, vai onko vielä odotettavissa toinen, vieläkin täydellisempi
täyttymys. Meillä ei ole mitään todisteita siitä, että Joelin mainitsemat
ilmiöt auringossa ja kuussa toteutuivat tuon hengenvuodatuksen edellä tai
jäljessä. Ne eivät toteutuneet ennen kuin useita vuosisatoja myöhemmin
(ks. tämän kirjan lukua 24).
Helluntai oli siis esimakua siitä Hengen vuodatuksesta, joka
tapahtuu ennen toista adventtia. Niin kuin Palestiinan varhaissade, joka
lankesi maahan syksyllä kohta kylvön ja istutuksen jälkeen, Pyhän Hengen
vuodatus helluntaina aloitti Hengen aikakauden. Joelin profetian
täydellinen ja lopullinen täyttymys vastaa myöhäissadetta, joka lankeaa
keväällä ja kypsyttää sadon (Joel 2:23). Samoin Jumalan Hengen lopullinen
vuodatus tapahtuu juuri ennen toista adventtia. auringossa, kuussa ja
tähdissä esiintyviksi ennustettujen merkkien jälkeen (vrt. Matt.
-24:-29;- Ilm. -6:-12 - 17;- Joel 3:4). Myöhäissateen tavoin tämä
viimeinen Hengen vuodattaminen kypsyttää maan elon (Matt. 13:-30,39), ja
"jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu" (Joel 3:5).
Profetoimisen lahja seurakunnan jäännöksessä.
Ilmestyskirjan 12. luku paljastaa kaksi merkittävää vainon aikakautta.
Ensimmäinen ulottui vuodesta 538 vuoteen 1798 (Ilm.- 12:-6,14; ks. tämän
kirjan lukua 12), jona aikana Jumalalle uskolliset kristityt kärsivät
ankaraa vainoa. Uudelleen, juuri ennen toista adventtia, Saatana hyökkää
"naisen muita lapsia vastaan", seurakunnan jäännöstä vastaan, joka
kieltäytyy luopumasta uskollisuudestaan Kristukselle. Ilmestyskirja
luonnehtii uskollisia, jotka muodostavat jäännöksen, niiksi "jotka ovat
uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm. 12:-17).
Myöhemmästä keskustelusta enkelin ja Johanneksen välillä
ilmenee, että puhe 'Jeesuksen todistuksesta' tarkoittaa profeetallista
ilmestystä ja sanomaa. *8
Ilmestyskirjan lopulla enkeli sanoo olevansa "sinun ja sinun
veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm.-
19:-10, VKR), "sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija" (Ilm.-
22:-9, VKR). Näistä rinnakkaisilmaisuista käy selvästi ilmi, että juuri
profeetoilla on 'Jeesuksen todistus.' *9 Tämä selittää myös enkelin
lausuman, jonka mukaan "Jeesuksen todistus on profetian henki" (Ilm.-
19:-10, VKR), "Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki" (KR).
Tästä tekstistä James Moffat kirjoitti: "'Jeesuksen (antama)
todistus on profetian henki (muodostaa profetian hengen).' Tämä - -
määrittelee erityisesti ne veljet, jotka omistavat Jeesuksen todistuksen,
profeetallisen innoituksen haltijoiksi. Jeesuksen todistus on käytännössä
samaa kuin se, mitä Jeesus todistaa (22:20). Se on Jeesuksen
itseilmoitusta (Ilm. 1:1:n mukaan viime kädessä Jumalasta lähtenyttä),
joka innoittaa kristittyjä profeettoja." *10
Näin ollen ilmaisu profetian henki voi viitata (1) Pyhään
Henkeen, joka innoittaa profeettaa Jumalasta peräisin olevalla
ilmestyksellä, (2) profetoimisen lahjan toimintaan tai (3) profetian
välittäjään.
Profetoimisen lahja, Jeesuksen todistus "seurakunnalle
profetiaa välittävän henkilön kautta" *11 muodostaa seurakunnan
jäännökselle ominaisen piirteen. Jeremia kytkee tämän lahjan puuttumisen
laittomuuteen. "Enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa
näkyjä Herralta" (Valit.- 2:-9). Ilmestyskirja osoittaa, että lopun ajan
seurakunnalla on nämä molemmat erityisinä ominaispiirteinään: sen jäsenet
"ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" -
profetoimisen lahjalle (Ilm. -12:-17).
Jumala antoi Egyptistä lähteneelle "seurakunnalleen"
profetoimisen lahjan organisoidakseen, opettaakseen ja ohjatakseen
kansaansa (Ap.t-. -7:-38). "Herra toi Israelin Egyptistä, profeetta sitä
johti, profeetta sitä paimensi" (Hoos.-12:-14). Ei näin ollen ole mikään
yllätys havaita, että tämä lahja toimii myös niiden keskuudessa, jotka
ovat mukana viimeisessä exoduksessa - paossa synnin saastuttamalta Maa
- planeetalta taivaalliseen Kanaaniin. Tämä exodus, joka seuraa toista
adventtia, on viimeinen ja lopullinen täyttymys Jesajan profetialle
(11:11): "Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä vapauttaakseen
kansansa jäännöksen."
Apu viimeisessä ahdingossa. Raamattu osoittaa, että
Jumalan kansa kokee maailmanhistorian viimeisinä päivinä saatanallisen
lohikäärmeen vallan täyden vihan, kun tämä ryhtyy lopulliseen
yritykseensä Jumalan kansan tuhoamiseksi (Ilm. -12:-17). Se tulee olemaan
"ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja
on ollut" (Dan.- 12:-1). Auttaakseen kansaansa selviytymään tästä
aikakausien ankarimmasta ahdingosta, Jumala on rakkaudessaan antanut
kansalleen vakuutuksen siitä, että se ei joudu olemaan yksin. Jeesuksen
todistus, profetoimisen Henki, tulisi opastamaan sitä turvallisesti
lopulliseen päämääräänsä - Vapahtajan kohtaamiseen toisessa adventissa.
Seuraava kuvaus valaisee suhdetta, joka vallitsee Raamatun ja
Raamatun jälkeisen profetoimisen lahjan välillä: "Olettakaamme, että
olemme lähdössä merimatkalle. Aluksen omistaja on antanut meille
ohjekirjan, jossa hänen sanojensa mukaan on riittävästi ohjeita koko
matkaa varten; niitä noudattamalla pääsisimme turvallisesti
määräsatamaamme. Nostamme purjeet ja avaamme kirjamme seurataksemme sen
ohjeita. Huomaamme, että kirjan tekijä antaa yleisiä periaatteita, joita
matkan aikana tulee noudattaa, ja opettaa myös niin pitkälle kuin on
käytännössä mahdollista, miten tulee toimia eri tilanteissa, joita voi
ilmaantua matkan loppuun asti. Mutta kirjassa kerrotaan myös, että matkan
loppuosa tulee olemaan erityisen vaarallinen. Rannikon muodot vaihtelevat
myrskyjen ja lentohiekan vuoksi, mutta tätä loppumatkaa varten, kirjassa
kerrotaan, on järjestetty luotsi. Hän tulee antamaan sellaisia ohjeita,
joita olosuhteet ja vaaratilanteet edellyttävät, ja hänen neuvojaan tulee
noudattaa. Kirjan ohjeiden mukaisesti saavumme matkamme loppuvaiheisiin,
ja kirjan lupauksen mukaisesti luotsi nousee laivaan. Mutta hänen
tarjotessa palveluksiaan jotkut laivan miehistöstä alkavat vastustaa
häntä. 'Meillä on alkuperäinen ohjekirja,' he sanovat, 'ja se riittää
meille. Me noudatamme sitä ja yksin sitä; emme halua kuunnella sinua.'
Ketkä nyt noudattavat alkuperäisen ohjekirjan määräyksiä? Nekö, jotka
torjuvat luotsin, vaiko ne, jotka ottavat hänet vastaan, niin kuin
ohjekirja neuvoo? Ratkaiskaa itse." *12
Raamatun ajan jälkeen tulevat profeetat ja Raamattu
Profeetallinen lahja synnytti itse Raamatun. Raamatun ajan jälkeisinä
aikoina se ei syrjäytä Raamattua eikä lisää siihen mitään, sillä Raamatun
pyhien kirjoitusten kaanon on nyt suljettu.
Profetoimisen lahja toimii lopun aikana suuressa määrin samoin
kuin se toimi apostolien aikana. Se pyrkii korottamaan Raamattua uskon ja
elämän ohjeena, selittämään sen opetuksia ja soveltamaan sen periaatteita
jokapäiväiseen elämään. Se on lujittamassa ja rakentamassa seurakuntaa ja
tekemässä sitä kykeneväksi toteuttamaan Jumalalta saamaansa tehtävää.
Profeetallinen lahja nuhtelee, varoittaa, opastaa ja rohkaisee sekä
yksilöitä että seurakuntaa. Se suojelee seurakunnan jäseniä harhaopeilta
ja liittää heitä yhteen Raamatun totuuksien perustalla.
Raamatun jälkeiset profeetat toimivat samaan tapaan kuin
Naatan, Gad, Asaf, Semaja, Asarja, Elieser, Ahia, Mirjam, Debora, Hulda,
Simeon, Johannes Kastaja, Agabus, Silas, Hanna ja Filippoksen neljä
tytärtä, jotka elivät Raamatun aikoina mutta joiden todistukset eivät
tulleet osaksi Raamattua. Sama Jumala, joka puhui niiden profeettojen
kautta, joiden kirjoitukset ovat Raamatussa, innoitti näitäkin
profeettoja. Heidän sanomansa eivät olleet ristiriidassa aiemmin muistiin
merkityn jumalallisen ilmoituksen kanssa.
Profetoimisen lahjan koetteleminen. Koska Raamattu
varoittaa, että ennen Kristuksen takaisintuloa esiintyy vääriä
profeettoja, meidän on tutkittava tarkoin profeettoina esiintyvien
väitteet. "älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja
pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta" (1.Tess.
-5:-20 - 22; vrt. 1.-Joh. -4:1).
Raamattu esittää useita periaatteita, joiden avulla voimme
erottaa aidon profetoimisen lahjan väärästä.
1. Onko sanoma sopusoinnussa Raamatun kanssa? "Ei yli
sen, mikä kirjoitettu on" (1.-Kor. 4:-6, VKR). Profeetan sanomien tulee
olla sopusoinnussa Raamatun pyhien kirjoitusten kanssa. Myöhempi
profeetta ei saa olla ristiriidassa aikaisempien profeettojen kanssa.
Pyhä Henki ei puhu vastoin aikaisemmin antamaansa todistusta, sillä
Jumalan luona "ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi" (Jaak.- 1:-17).
2. Toteutuvatko ennustukset? "Jos alatte kysellä
mielessänne, mistä tiedätte, mikä sana ei ole lähtöisin Herralta,
muistakaa tämä: Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu,
se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. älkää
kuulko häntä" (5.Moos. -18:-21,22; vrt. Jer.- 28:-9). Vaikka ennustukset
voivat muodostaa suhteellisen pienen osan profeetallisesta sanomasta,
niiden paikkansapitävyys on osoitettava.
3. Tunnustaako profeetta Kristuksen lihaan tulemisen?
"Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa
Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään
henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta" (1.Joh.- 4:-2,3). Tässä
on kysymys enemmästä kuin pelkästään sen tunnustamisesta, että Jeesus
Kristus eli maan päällä. Oikean profeetan on tunnustettava Raamatun
opetus Kristuksen lihaan tulemisesta - uskottava hänen jumaluuteensa ja
ennalta olemiseensa, hänen neitseelliseen syntymäänsä, todelliseen
ihmisyyteensä, synnittömään elämäänsä, sovittavaan uhrikuolemaansa,
ylösnousemukseensa, taivaaseen astumiseensa, välittäjän työhönsä
taivaassa ja hänen toiseen tulemukseensa.
4. Tuottaako profeetta hyvää vai pahaa "hedelmää"?
Profeetallinen sana tulee julki siten, että ihmiset puhuvat "Pyhän Hengen
johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet" (2.Piet.- 1:-21). Voimme
tunnistaa väärät profeetat heidän hedelmistään. "Hyvä puu tekee hyviä
hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä
kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee
hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis
tunnette heidät" (Matt.- 7:-17 - 20).
Tämä neuvo on ratkaisevan tärkeä arvioitaessa profeetan
väitteitä. Siinä puhutaan ensin profeetan elämästä. Se ei tarkoita, että
profeetan pitäisi olla ehdottoman täydellinen - Eliakin oli samanlainen
ihminen kuin me, "yhtä vajavainen" (Jaak.- 5:17, VKR). Mutta profeetan
elämässä tulee näkyä Hengen hedelmiä, ei lihan tekoja (ks. Gal. -5:-19 -
23).
Toiseksi tämä periaate koskee myös profeetan vaikutusta. Mitä
seurauksia on nähtävissä niiden elämässä, jotka ottavat vastaan sanoman?
Varustavatko profeetan sanomat Jumalan kansaa toteuttamaan sille annettua
tehtävää ja yhdistävätkö ne seurakunnan jäseniä uskossa (Ef.- 4:-12 -
16)?
Jokaisen, joka väittää omaavansa profetoimisen lahjan, tulee
alistua näin Raamatulla koeteltavaksi. Jos hän täyttää nämä
arvosteluperusteet, voimme luottaa siihen, että Pyhä Henki on todella
antanut tuolle henkilölle profetoimisen lahjan.
Profetian henki seitsemännen päivän adventistien keskuudessa
Profetoimisen lahja vaikutti Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli
yksi seitsemännen päivän adventistien yhteisön perustajia. Hän on
välittänyt innoitettua opetusta Jumalan kansalle, joka elää lopun aikana.
Se 1800 - luvun alkupuolen maailma, jossa Ellen White alkoi jakaa
Jumalalta saamiaan sanomia, oli miesten maailma. Hän joutui
profeetallisen kutsumuksensa vuoksi kriittisen tarkastelun alaiseksi.
Mutta hän läpäisi raamatulliset kokeet ja jatkoi seurakunnan palvelemista
saamallaan hengellisellä lahjalla 70 vuotta. Vuodesta 1844, jolloin hän
oli 17 - vuotias, aina vuoteen 1915, jolloin hän kuoli, hän sai yli 2000
näkyä. Tuona aikana hän työskenteli Pohjois - Amerikassa, Euroopassa ja
Australiassa. Hänen työnsä käsitti sielunhoitoa, ohjausta, uusien
työmuotojen perustamista, saarnaamista ja kirjoittamista.
Ellen White ei koskaan käyttänyt itsestään profeetan nimeä,
mutta hän ei esittänyt vastalausetta, kun toiset nimittivät häntä
profeetaksi. Hän selitti: "Varhaisessa nuoruudessani minulta kysyttiin
useita kertoja: Oletko sinä profeetta? Olen aina vastannut, että olen
Herran sanansaattaja. Tiedän, että monet ovat nimittäneet minua
profeetaksi, mutta en itse ole vaatinut tuota nimitystä. - - Miksi en
ole väittänyt olevani profeetta? Koska meidän aikanamme monet, jotka
rohkeasti väittävät olevansa profeettoja, ovat häpeäksi Kristuksen
asialle, ja koska minun työni sisältää paljon enemmän kuin mitä sana
'profeetta' merkitsee. - - En ole koskaan väittänyt olevani
profeetta. Jos muut kutsuvat minua sillä nimellä, en käy väittämään
vastaan. Mutta minun työni on kattanut niin monia alueita, että en voi
kutsua itseäni muuksi kuin sanansaattajaksi." *13
Profeetallisten koetinkivien soveltaminen. Miten Ellen
Whiten palvelutyö vastaa niitä vaatimuksia, joita Raamatun mukaan on
profeetalle asetettava?
1. Sopusointu Raamatun kanssa. Hänen laaja kirjallinen
tuotantonsa sisältää kymmeniä tuhansia raamatunkohtia, joihin liittyy
usein yksityiskohtaisia tulkintoja ja selityksiä. Huolellinen tutkimus on
osoittanut, että hänen kirjoituksensa ovat johdonmukaisia,
paikkansapitäviä ja täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa.
2. Ennustusten paikkansapitävyys. Ellen Whiten
kirjoituksissa on suhteellisen vähän ennustuksia. Jotkut niistä ovat
parhaillaan täyttymässä, toiset odottavat täyttymystään. Mutta ne
ennustukset, joihin voidaan soveltaa koetinkiviä, ovat täyttyneet
hämmästyttävän tarkasti. Seuraavassa pari esimerkkiä hänen
profeetallisesta näkökyvystään.
a. Nykyaikaisen spiritismin nousu. Vuonna 1850,
jolloin spiritismi - liike, joka väittää olevansa yhteydessä
henkimaailmaan ja kuolleisiin - oli vasta noussut esiin, Ellen White
nimitti sitä viimeisten päivien petokseksi ja ennusti sen kasvavan
nopeasti. Vaikka liike tuohon aikaan oli jyrkästi kristillisyyden
vastainen, hän näki että tämä vihamielisyys muuttuisi ja että siitä
tulisi arvostettu kristittyjen keskuudessa. *14 Tuosta ajasta lähtien
spiritismi on levinnyt kaikkialle maailmaan ja saanut miljoonia
kannattajia. Sen kristillisyyden vastainen asenne on muuttunut; monet
nimittävätkin itseään kristityiksi spiritualisteiksi (spiritisteiksi). He
väittävät, että heillä on oikea kristillinen usko ja että "spiritualistit
ovat ainoita uskonnon edustajia, jotka ovat käyttäneet Kristuksen
lupaamia lahjoja; näillä lahjoilla he parantavat sairaita ja osoittavat
tulevaa tietoista ja edistyvää olemassaoloa." *15 He vieläpä väittävät,
että spiritismi (tai spiritualismi, jota nimitystä spiritistit mieluummin
liikkeestään käyttävät) "antaa sinulle tiedon kaikista suurista
uskonnoista ja vielä enemmänkin: se antaa sinulle enemmän tietoa
kristillisestä Raamatusta kuin kaikki selitysteokset yhteensä. Raamattu
on spiritualistinen kirja." *16
b. Läheinen yhteistyö protestanttien ja katolilaisten
välillä. Ellen Whiten elinaikana protestanttien ja katolilaisten
välillä vallitsi kuilu, joka näytti estävän kaiken yhteistyön näiden
kahden ryhmän välillä. Voimakas katolisuuden vastaisuus vallitsi
protestanttien keskuudessa. Ellen White ennusti, että huomattavat
muutokset protestanttisuudessa johtaisivat luopumiseen uskonpuhdistuksen
perusteista. Tästä seuraisi, että erot protestanttien ja katolilaisten
välillä vähenisivät, mikä johtaisi sillan rakentamiseen niitä erottavan
kuilun yli. *17
Hänen kuolemansa jälkeiset vuodet ovat nähneet ekumeenisen
liikkeen nousun, Kirkkojen maailmanneuvoston perustamisen, Vatikaanin
toisen kirkolliskokouksen ja protestanttien keskuudessa vallitsevan
tietämättömyyden ja luopumisen niistä profeetallisen tulkinnan
periaatteista, joita uskonpuhdistus edusti. *18 Nämä suuret muutokset
ovat murtaneet maahan protestanttien ja katolilaisten väliset raja -
aidat ja johtaneet lisääntyvään yhteistyöhön.
3. Kristuksen lihaan tulemisen tunnustaminen. Ellen
White kirjoitti laajasti Kristuksen elämästä. Hänen asemansa Herrana ja
Vapahtajana, hänen sovittava uhrinsa ristillä ja hänen parhaillaan
tapahtuva palvelutyönsä välittäjänä hallitsevat Ellen Whiten kirjallista
tuotantoa. Hänen kirjaansa Aikakausien Toivo (Desire of Ages) on väitetty
yhdeksi kaikkein hengellisimmistä esityksistä, mitä koskaan on
kirjoitettu Kristuksen elämästä. Hänen laajimmalle levinnyt kirjansa Tie
Kristuksen luo (Steps to Christ) on johtanut miljoonia syvempään
suhteeseen Kristuksen kanssa. Hänen teoksensa esittävät Kristuksen
selvästi tosi Jumalana ja tosi ihmisenä. Hänen tasapainoiset
raamatunselityksensä huolellisesti välttävät korostamasta Kristuksen
kumpaakaan luontoa toisen kustannuksella. Näin hän on käsitellyt Raamatun
omaan näkemykseen pitäytyen aihetta, joka on synnyttänyt niin paljon
kiistoja kautta koko kristikunnan historian.
Ellen White käsittelee Kristuksen työn kokonaisuutta
käytännöllisesti. Mitä näkökulmaa hän kosketteleekin, hänen keskeisin
pyrkimyksensä on johtaa lukija läheisempään suhteeseen Vapahtajan kanssa.
4. Hänen palvelutyönsä vaikutus. Yli sata vuotta on
kulunut siitä kun Ellen White sai vastaanottaa profetoimisen lahjan.
Hänen kirkkokuntansa ja niiden elämä, jotka ovat noudattaneet hänen
neuvojaan, ilmaisevat hänen elämäntyönsä ja sanomiensa vaikutuksen
laadun.
"Vaikka hänellä ei ollut mitään virallista asemaa, vaikka hän
ei ollut virkaan vihitty sananpalvelija eikä saanut kirkolta palkkaa
ennen kuin vasta miehensä kuoleman jälkeen, hänen vaikutuksensa on
muovannut seitsemännen päivän adventistikirkkoa enemmän kuin mikään muu
tekijä Pyhää Raamattua lukuunottamatta." *19 Hän oli liikkeelle panevana
voimana perustettaessa kirkon kustannustoimintaa, koulutoimintaa,
lääkintälähetystyötä ja maailmanlaajuista lähetysohjelmaa, joka on tehnyt
adventtikirkosta yhden suurimmista ja nopeimmin kasvavista
protestanttisista lähetysjärjestöistä.
Hänen kirjoittamansa aineisto täyttää yli 80 kirjaa, 200
traktaattia ja 4600 aikauslehtiartikkelia. Saarnat, päiväkirjat,
erityistodistukset ja kirjeet käsittävät lisäksi 60 000
käsikirjoitussivua.
Tämän aineiston kattama alue on hämmästyttävän laaja. Ellen
Whiten käsittelemät aiheet eivät rajoittuneet vain muutamiin aloihin.
Herra antoi hänelle neuvoja terveyden ja kasvatuksen alalta, perhe -
elämästä, raittiudesta, evankelioinnista, kustannustoiminnasta,
terveellisestä ruokavaliosta, lääkintätyöstä ja monista muista asioista.
Kenties hänen kirjoituksensa terveyden alalta ovat herättäneet eniten
huomiota, koska hänen näkemyksensä, joita hän esitti jo yli sata vuotta
sitten, ovat saaneet nykyaikaisen tieteellisen tutkimuksen vahvistuksen.
Hänen kirjoituksensa keskittyvät Jeesukseen Kristukseen, ja ne
korostavat kristillisen perinteen korkeita moraalisia ja eettisiä arvoja.
Vaikka monet hänen kirjoituksistaan on suunnattu seitsemännen
päivän adventisteihin, myös laajempi lukijakunta on osoittanut arvostusta
hänen kirjallista tuotantoaan kohtaan. Hänen suosittu kirjansa Tie
Kristuksen luo on käännetty yli sadalle kielelle ja sitä on myyty yli 15
miljoonaa kappaletta. Hänen suurin kirjallinen työnsä on arvostettu
viisiosainen Aikakausien taistelu - sarja (ilmestynyt suomeksi myös 8 -
osaisena sarjana nimellä Alfa ja Omega), jossa käsitellään
yksityiskohtaisesti Kristuksen ja Saatanan välistä suurta taistelua
synnin ilmaantumisesta aina siihen asti kun se hävitetään
maailmankaikkeudesta.
Hänen kirjoituksillaan on syvällinen vaikutus lukijaansa.
Andrewsin yliopiston yhteydessä toimiva seurakuntatoiminnan laitos
toteutti äskettäin tutkimuksen, jossa vertailtiin hänen kirjojaan
säännöllisesti lukevien adventistien asenteita ja käyttäytymistä niihin,
jotka eivät lue hänen kirjojaan. Tutkimuksessa ilmeni hänen
kirjoitustensa voimakas vaikutus. Tutkimuksessa päädyttiin seuraaviin
johtopäätöksiin: "Lukijoilla on läheisempi suhde Kristukseen, he tuntevat
suurempaa varmuutta Jumala - suhteessaan ja ovat paremmin selvillä
hengellisistä lahjoistaan. He suhtautuvat myönteisemmin yleiseen
evankeliointityöhön ja tukevat varoillaan muita alttiimmin myös
paikallisia lähetyskohteita. He ovat valmiimpia todistamaan ja he
todellisuudessa osallistuvatkin aktiivisemmin lähetysohjelmien
toteuttamiseen. He ovat ahkerampia tutkimaan päivittäin Raamattua,
rukoilemaan toisten ihmisten puolesta, osallistumaan seurakunnallisiin
tilaisuuksiin ja pitämään perhehartauksia. He suhtautuvat seurakuntaansa
myönteisemmin." *20
Profetian henki ja Raamattu. Ellen Whiten kirjoitukset
eivät ole Raamatun korvike. Niitä ei voida asettaa samalle tasolle. Pyhä
Raamattu on ainoa normi, jolla hänen kirjoituksensa ja kaikkien muidenkin
kirjoitukset on arvosteltava.
1. Raamattu on korkein normi. Seitsemännen päivän adventistit
antavat täyden tukensa uskonpuhdistuksen periaatteelle sola scriptura,
jonka mukaan Raamattu on oma selittäjänsä ja yksin Raamatun on oltava
kaikkien oppien perustana. Adventtikirkon uranuurtajat päätyivät
opillisiin peruskäsityksiinsä Raamattua tutkimalla. He eivät saaneet
näitä oppeja Ellen Whiten näkyjen kautta. *21
Ellen White itse uskoi ja opetti, että Raamattu oli
seurakunnassa korkein auktoriteetti ja normi. Ensimmäisessä kirjassaan
vuodelta 1851 hän lausui: "Suosittelen sinulle, kallis lukija, Jumalan
sanaa uskosi ja elämäsi ohjeeksi. Sen sanan kautta meidät tuomitaan." *22
Hän ei koskaan muuttanut näkemystään tässä asiassa. Monia vuosia
myöhemmin hän kirjoitti: "Jumala on sanassaan antanut ihmisille kaiken
tarpeellisen tiedon pelastuksesta. Pyhät kirjoitukset on otettava vastaan
Jumalan tahdon ohjeellisena ja erehtymättömänä ilmoituksena. Ne
muodostavat luonteen mittapuun, oppien ilmaisijan, kokemusten
koetinkiven." *23 Vuonna 1909, puhuessaan viimeisen kerran adventtikirkon
yleiskokouksessa, hän avasi Raamatun, kohotti sitä kädessään
kuulijakunnan edessä ja sanoi: "Veljet ja sisaret, minä suosittelen
teille tätä Kirjaa." *24
Vastauksena niille uskoville, jotka pitivät hänen
kirjoituksiaan lisäyksenä Raamattuun, hän kirjoitti: "Otin kalliin
Raamatun ja asetin sen ympärille useita osia sarjasta Testimonies
(Todistuksia seurakunnalle). - - Monikaan teistä ei tiedä, mitä
todistukset todella sisältävät. Te ette myöskään tunne Raamattua. Jos
olisitte valinneet Jumalan sanan tutkistelunne aiheeksi - - ette
olisi tarvinneet Todistuksia. Mutta koska ette ole perehtyneet Jumalan
innoitettuun Kirjaan, hän on koettanut saavuttaa teidät yksinkertaisin,
suorin todistuksin kiinnittääkseen huomiotanne niihin innoitettuihin
sanoihin, joita ette ole totelleet, näin kehottaen teitä saattamaan
elämänne sopusointuun sen puhtaitten ja ylevien opetusten kanssa." *25
2. Takaisin Raamattuun. Ellen White näki tehtäväkseen
johtaa ihmisiä takaisin Raamattuun. "Raamattuun on kiinnitetty vain vähän
huomiota," hän sanoi, "ja niin Herra on antanut vähemmän valon johtaa
ihmisiä suurempaan valoon." *26 "Jumalan sana riittää valaisemaan
pimeimmänkin mielen, ja se on jokaisen ymmärrettävissä, joka vähänkin
haluaa ymmärtää sitä. Mutta siitä huolimatta jotkut, jotka sanovat
valinneensa Raamatun erityiseksi tutkistelun kohteeksi, elävät täysin
ristiriidassa sen selvimpien opetusten kanssa. Sen vuoksi Jumala antaa
selviä ja sattuvia todistuksia saattaakseen ihmiset jälleen sen sanan
luo, jonka seuraamisen he ovat laiminlyöneet, niin että heillä ei olisi
mitään millä puolustautua." *27
3. Opas Raamatun ymmärtämiseen. Ellen White piti
kirjoituksiaan oppaana, joka auttaisi selkeämmin ymmärtämään Raamattua.
"Uusia totuuksia ei ole esitetty, vaan Jumala on Todistusten välityksellä
yksinkertaistanut antamansa suuret totuudet, ja omalla valitsemallaan
tavalla esittänyt ne ihmisille herättääkseen heitä ja painaakseen ne
heidän mieleensä, ettei kenelläkään olisi mitään millä puolustautua."
"Kirjoitettuja todistuksia ei ole annettu uudeksi valoksi, vaan
teroittamaan ihmismieliin aikaisemmin annettuja innoitettuja totuuksia."
*28
4. Opas Raamatun periaatteiden soveltamiseen. Monet
hänen kirjoituksistaan soveltavat Raamatun ohjeita jokapäiväisen elämään.
Ellen White sanoi, että häntä "käskettiin julkaisemaan yleisiä
periaatteita puhein ja kirjoituksin ja samalla erikseen mainitsemaan
joidenkin yksilöiden vaaroista, erehdyksistä ja synneistä, jotta kaikki
saisivat varoituksia, nuhteita ja neuvoja." *29 Kristus oli luvannut
seurakunnalleen tällaista profeetallista ohjausta. Ellen White
huomauttikin: "Tosiasia, että Jumala on ilmoittanut tahtonsa ihmisille
sanansa kautta, ei kuitenkaan ole tehnyt Pyhän Hengen jatkuvaa läsnäoloa
ja ohjausta tarpeettomaksi. Päinvastoin Vapahtajamme lupasi Hengen
avaamaan sanaa palvelijoilleen, valaisemaan ja selittämään sen
opetuksia." *30
Haaste uskovalle. Ilmestyskirjan profetia, jonka mukaan
"profetoimisen Henki" ilmenisi Jeesuksen todistuksessa ja Jeesuksen
todistajissa maailmanhistorian viimeisinä päivinä, merkitsee haastetta
jokaiselle uskovalle. Kenenkään ei tule ottaa välinpitämätöntä tai
epäuskoista asennetta, vaan "koetella kaikkea" ja pitää "se mikä on
hyvää". On paljon voitettavissa - tai menetettävissä - siitä
riippuen, toteutammeko tätä Raamatun antamaa kehotusta. Josafat sanoi:
"Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa
hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin" (2. Aikak. -20:20).
Hänen sanansa pitävät paikkansa tänäkin päivänä.
Lähdeviitteet ja huomautukset
1. Kursiivi lisätty. |
 |
 |
 |
 |
 |