 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Pelastuskokemus
Perusluonteiset opinkohdat 10
äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän
syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, jotta me hänessä saisimme
Jumalan vanhurskauden. Pyhän Hengen johtamina me tajuamme tarpeemme,
tunnustamme syntisyytemme, kadumme rikkomuksiamme ja turvaudumme uskossa
Jeesukseen, Herraan ja Kristukseen, Sijaiseen ja Esimerkkiin. Tämä usko,
joka ottaa vastaan pelastuksen, tulee Jumalan sanan voimasta ja on
Jumalan armon lahja. Kristuksen kautta meidät vanhurskautetaan, otetaan
Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ja vapautetaan synnin herruudesta. Henki
synnyttää meidät uudesti ja pyhittää meidät; Henki uudistaa mielemme,
kirjoittaa Jumalan rakkauden lain sydämeemme ja antaa meille voimaa elää
pyhää elämää. Hänessä pysyen tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi
ja omistamme pelastusvarmuuden sekä nyt että tuomiolla.
Satoja vuosia sitten Hermaan Paimen näki unta ryppyisestä vanhasta
rouvasta, joka oli elänyt hyvin kauan. Tuossa unessa nainen alkoi ajan
kuluessa vähitellen muuttua. Vaikka hänen ruumiinsa näytti yhä vanhalta
ja hänen hiuksensa valkoisilta hänen kasvonsa alkoivat nuortua. Lopulta
nainen palautui entiseen nuoruuteensa.
T.F.Torrance vertasi tuota naista seurakuntaan. *1 Kristityt
eivät voi pysyä muuttumattomina. Jos Kristuksen Henki asuu heissä (Room.
8:9), heissä tapahtuu jatkuvaa muuttumista.
Paavali kirjoittaa: "Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi
henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä
ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja
moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä" (Ef. 5:25 - 27).
Sellainen puhdistaminen on seurakunnan päämääränä. Siksi seurakunnan
jäsenet, uskovat, voivat todistaa, että "vaikka ulkonainen ihmisemme
murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä" (2.Kor.
4:16). "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran
kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi,
kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki" (2.Kor.
3:18). Tämä muuttuminen on lopullinen sisäinen helluntai.
Raamattu puhuu uskovan kokemuksesta - pelastuksesta,
vanhurskauttamisesta, pyhityksestä, puhdistuksesta ja lunastuksesta -
1) jo toteutuneena tapahtumana, 2) parhaillaan toteutuvana tapahtumana ja
3) tulevaisuudessa täyttyvänä kokemuksena. Näiden kolmen näkökulman
tajuaminen auttaa ratkaisemaan niitä ongelmia, joita näyttää syntyvän
korostettaessa vanhurskauttamista ja pyhitystä. Siksi tämä luku on jaettu
kolmeen pääjaksoon, joissa käsitellään pelastusta uskovan menneisyydessä,
nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Pelastuskokemus menneisyydessä
Pelkkä tieto Jumalasta ja hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan ei riitä.
Yritys Kristuksesta erillään kehittää itsessään hyvyyttä ei johda
myönteiseen tulokseen. Sielun syvyyksiin asti ulottuva pelastuskokemus on
yksin Jumalan aikaansaama. Tästä kokemuksesta puhuessaan Kristus sanoi:
"Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan
valtakuntaa. - - Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei
pääse Jumalan valtakuntaan" (Joh. 3:3,5).
Pelastuskokemus voidaan saada vain Jeesuksen Kristuksen
kautta, sillä "mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole
ihmisille annettu koko taivaankannen alla" (Ap.t. 4:12). Jeesus sanoi:
"Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin
minun kauttani" (Joh. 14:6).
Pelastuskokemukseen kuuluu kääntymys, synnintunnustus,
anteeksiantamus, vanhurskauttaminen ja pyhitys.
Kääntymys. Vähän ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus
lupasi opetuslapsilleen Pyhän Hengen, joka paljastaisi maailmalle, "mitä
on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio" (Joh. 16:8). Kun
helluntaipäivänä Pyhä Henki sai ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että he
tarvitsevat Vapahtajaa, ja kun he kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä,
Pietari vastasi: "Kääntykää!" (Ap.t. 2:37,38; vrt. 3:19,20).
1. Mitä on kääntymys? Kääntymys samoin kuin katumus ja
parannus on käännetty usein kreikan sanasta, jonka verbimuoto on metanoeo
ja joka tarkoittaa 'muuttaa mielensä', 'katua'. Vastaava heprean sana on
naham, joka merkitsee 'olla pahoillaan', 'katua'. Aito kääntymys johtaa
radikaaliin muutokseen suhteessa Jumalaan ja syntiin. Pyhä Henki saa
ihmisen vakuuttuneeksi synnin vakavuudesta saattamalla ihmisen tajuamaan
Jumalan vanhurskauden ja oman kadotetun tilansa. Ihminen kokee silloin
surua ja syyllisyyttä. Ihminen tunnustaa syntinsä, sillä hän ymmärtää
Raamatun ilmaiseman totuuden: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka
ne tunnustaa ja hylkää, saa armon" (Sananl.28:13). Ihminen päättää
antautua täysin Vapahtajalle ja hylätä entisen syntielämänsä. Tämä johtaa
kirjaimelliseen kääntymiseen Jumalan puoleen (kreik. epistrofe, 'kääntyä
jotakin kohti', vrt. Ap.t. 15:3). *2
Daavidin katumus aviorikoksen ja murhan jälkeen osoittaa
elävästi, miten kääntymyskokemus valmistaa tietä synnin voittamiseen.
Hengen vaikutuksesta Daavid murehti syntiään ja anoi puhdistusta: "Minä
tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Sinua, sinua
vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi." "Jumala, ole
minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren
laupeutesi tähden." "Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut,
anna vahva henki." (Ps. 51:5,6,3,12.) Daavidin tämän jälkeinen kokemus
osoittaa, että Jumalan anteeksiantoon liittyy myös voima synnin
voittamiseen.
Vaikka katumus ja kääntymys edeltää anteeksiantamusta,
syntinen ei katumuksellaan voi hankkia itselleen Jumalan siunausta.
Todellisuudessa ihminen ei voi omatoimisesti kääntyä, vaan siihen
tarvitaan Jumalan johdatusta - kääntymys niin kuin anteeksiantamuskin
on Jumalan lahja (Ap.t. 5:31; vrt.Room. 2:4). Pyhä Henki vetää syntistä
Kristuksen luo, jotta hän tulisi kääntymykseen ja katuisi syntejään.
2. Kääntymisen vaikutin. Kristus sanoi: "Kun minut
korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni" (Joh. 12:32). Sydämemme
sulaa ja pehmenee tajutessamme, että Kristuksen kuolema vanhurskauttaa
meidät ja vapauttaa meidät kuolemanrangaistuksesta. Kuvittele
kuolemansellissä teloitusta odottavan vangin tunteita kun hänelle
yllättäen annetaan tieto armahduksesta.
Kristuksessa katuvaa syntistä ei ainoastaan armahdeta, vaan hänet
julistetaan syyttömäksi - vanhurskautetaan! Hän ei ansaitse eikä voi
ansaita sellaista kohtelua. Kuten Paavali korostaa, Kristus kuoli meidän
puolestamme kun me olimme heikkoja, syntisiä, jumalattomia ja Jumalan
vihollisia (Room. 5:6 - 10). Mikään ei niin kosketa sielumme syvyyksiä
kuin tunto Kristuksen anteeksiantavasta rakkaudesta. Kun syntinen miettii
tätä käsittämätöntä jumalallista rakkautta, joka paljastettiin ristillä,
hän tuntee voimakkainta mahdollista tarvetta katumukseen ja
kääntymykseen. Juuri tämä Jumalan hyvyys johtaa kääntymiseen (Room. 2:4).
Vanhurskauttaminen. äärettömässä rakkaudessaan ja
armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli
puhdas synnistä, "jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden"
(2.Kor. 5:21). Kun uskomme Jeesukseen, sydämemme täyttyy hänen
Hengellään. Tämän saman uskon kautta, joka on Jumalan lahja (Room. 12:3;
Ef. 2:8) katuva syntinen vanhurskautetaan (Room. 3:28, VKR).
'Vanhurskauttaminen' on käännös kreikan kielen sanasta dikaioosis
(Room. 4:25), joka merkitsee syyttömäksi toteamista, tai dikaiooma (Room.
5:16), joka tarkoittaa (vapauttavaa) tuomiota. Sen pohjana oleva verbi
dikaioo, vanhurskauttaa, tarkoittaa oikeaksi tai vanhurskaaksi
tunnustamista ja julistamista. *3
Teologisessa kielenkäytössä 'vanhurskauttaminen' on
"jumalallinen teko, jolla Jumala julistaa katuvan syntisen vanhurskaaksi
ja pitää häntä vanhurskaana. Vanhurskauttaminen merkitsee vapauttavaa
tuomiota, jonka vastakohtana on kadotustuomio (Room. 5:16)." *4
Vanhurskauttamisemme perustana ei ole meidän kuuliaisuutemme, vaan
Kristuksen kuuliaisuus: yhden ainoan - Kristuksen - vanhurskas teko
riittää "antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden", "yhden kuuliaisuus
tekee kaikista vanhurskaita" (Room. 5:18,19). Kristus antaa tämän
kuuliaisuutensa niille uskoville, jotka "saavat hänen armostaan lahjaksi
vanhurskauden" (Room. 3:24). "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden
tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta" (Tiit.3:5).
1. Uskon ja tekojen osuus. Monilla on se väärä käsitys,
että heidän asemansa Jumalan edessä riippuu heidän hyvistä tai pahoista
teoistaan. Käsitellessään kysymystä miten ihminen vanhurskautetaan
Jumalan edessä, Paavali kirjoittaa: "Olen heittänyt kaiken roskana pois,
jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun
hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen
perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko
Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo" (Fil.3:8,9). Hän
viittasi Abrahamiin, joka "uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi
hänet vanhurskaaksi" (Room. 4:3; 1.Moos.15:6). Abraham vanhurskautettiin
hänen ollessaan vielä ympärileikkaamaton; häntä ei siis vanhurskautettu
ympärileikkauksen perusteella (Room. 4:9,10).
Minkälainen oli tuo Abrahamin omistama usko? Raamattu kertoo,
että "usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään - -
vaikka ei tiennyt, minne oli menossa" (Hepr. 11:8, 10; vrt.1.Moos. 12:4;
13:18). Hänen kuuliaisuutensa osoitti, että hänellä oli aito, elävä usko
Jumalaan. Siksi hänet vanhurskautettiin.
Apostoli Jaakob varoitti toisenlaisesta vanhurskauttamista
koskevasta väärästä käsityksestä: että ihminen voi olla vanhurskautettu
ilman että hänessä ilmenee vastaavia tekoja. Hän osoitti, että aitoa
uskoa ei voi olla olemassa ilman tekoja. Paavalin tavoin Jaakobkin otti
opetuksensa havainnollistamiseksi kuvauksen Abrahamin elämästä. Abraham
ilmaisi uskonsa siinä, että hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille
(Jaak. 2:21). "Huomaat", Jaakob kirjoitti, "että usko vaikutti yhdessä
hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi" (Jaak. 2:22). "Näin on
uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut" (Jaak. 2:17).
Abrahamin kokemus osoitti, että teot ovat todisteena aidosta
suhteesta Jumalaan. Usko, joka johtaa vanhurskauttamiseen, on siis elävää
ja toimivaa uskoa (Jaak. 2:24).
Paavali ja Jaakob olivat samaa mieltä vanhurskauttamisesta.
Kun Paavali torjui sellaisen harhaopetuksen, jonka mukaan
vanhurskauttaminen saavutettaisiin tekojen perusteella, Jaakob oikaisi
yhtä vaarallisen harhakäsityksen, jossa vedottiin vanhurskauttamiseen
vaikka vastaavat teot puuttuivat. Vanhurskauttamisen perustana eivät ole
teot eikä myöskään kuollut usko. Tarvitaan aitoa uskoa, joka vaikuttaa
rakkautena (Gal.5:6) ja puhdistaa sielun.
2. Vanhurskauttamiskokemus. Kun uskomme Kristukseen ja
meidät vanhurskautetaan, Kristuksen vanhurskaus luetaan hyväksemme.
Olemme vanhurskaita Jumalan edessä koska Kristus on Sijaisemme.
"Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän
syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21).
Katuvina syntisinä olemme saaneet täyden anteeksiannon. Jumala on
sovittanut meidät!
Sakarjan näky ylipappi Joosuasta kuvaa hyvin
vanhurskauttamista. Joosua seisoo Herran enkelin edessä puettuna
likaisiin vaatteisiin, jotka kuvaavat synnin saastaisuutta. Hänen siinä
seisoessaan Saatana vaatii hänen tuomitsemistaan. Saatanan syytökset ovat
oikeita - Joosua ei ansaitse vapauttavaa tuomiota. Mutta armossaan
Jumala nuhtelee Saatanaa: "Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?"
(Sak. 3:2).
Herra määrää likaiset vaatteet heti poistettavaksi ja julistaa
sitten Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä
puetan sinut juhlavaatteisiin" (Sak. 3:4). Rakastava, armollinen
Jumalamme pyyhkäisee Saatanan syytökset syrjään, vanhurskauttaa vapisevan
syntisen ja verhoaa hänet Kristuksen vanhurskauden viitalla. Niin kuin
Joosuan likaiset vaatteet kuvasivat syntiä, vastaavasti uusi juhlavaate
kuvasi uskovan uutta kokemusta Kristuksessa. Vanhurskauttamisessa
tunnustettu ja anteeksiannettu synti siirretään puhtaaseen ja pyhään
Jumalan Poikaan, Karitsaan, joka kantaa syntimme. "Ansioita vailla oleva
katuva uskovainen puetaan Kristuksen luettuun vanhurskauteen. Tämä
vaatteiden vaihtaminen, tämä jumalallinen pelastava toimenpide, on
raamatullinen vanhurskauttamisoppi." *5 Vanhurskautettu uskova on saanut
anteeksiannon ja puhdistettu synneistään.
Seuraukset. Mitkä ovat kääntymyksen ja vanhurskauttamisen
seuraukset?
1. Pyhitys. Sana on käännös kreikan sanasta hagiasmos,
joka pohjautuu verbiin hagiazoo, 'pyhittää, erottaa pyhään
tarkoitukseen'; heprean kielessä vastaava verbi on qadash, 'erottaa
tavanomaisesta käytöstä' *6.
Oikea kääntymys ja vanhurskauttaminen johtavat pyhitykseen.
Vanhurskauttaminen ja pyhitys liittyvät läheisesti toisiinsa *7, ne ovat
erillisiä mutta eivät koskaan erossa toisistaan. Ne kuvaavat pelastuksen
kahta eri puolta: vanhurskauttaminen on sitä, minkä Jumala tekee meidän
puolestamme, kun taas pyhitys on sitä, mitä Jumala tekee meissä.
Ei vanhurskautus eikä pyhityskään ole seurausta ihmisen
ansioista. Molemmat perustuvat yksinomaan Kristuksen armoon ja
vanhurskauteen. "Vanhurskaus, jolla meidät vanhurskautetaan, luetaan
hyväksemme; vanhurskaus, jolla meidät pyhitetään, annetaan osaksemme.
Edellinen antaa meille oikeuden taivaaseen, jälkimmäinen tekee meidät
sopiviksi taivaaseen." *8
Raamattu esittää pyhityksessä kolme vaihetta: 1. uskovan
menneisyydessä tapahtunut pyhittäminen, 2. parhaillaan jatkuva pyhitys
uskovan nykyisessä kokemuksessa ja 3. pyhityksen lopullinen vaihe, jonka
uskova kokee Kristuksen tullessa takaisin.
Samalla hetkellä kun uskova vanhurskautetaan hänet myös
pyhitetään "Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen
voimasta" (1.Kor. 6:11). Hänestä tulee 'pyhä'. Uskova on lunastettu ja
kuuluu kokonaan Jumalalle.
Uskovia nimitetään pyhiksi, sillä he ovat Jumalan kutsumia
(Room. 1:1) "Kristuksen Jeesuksen pyhiä" eli pyhiä "Kristuksessa
Jeesuksessa" (Fil. 1:1; ks. myös Joh. 15:1 - 7). He eivät ole pyhiä
siksi, että olisivat saavuttaneet jonkin synnittömyyden tilan. Pelastus
on nykyinen kokemus. "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme
tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät
puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät"
(Tit. 3:5), "uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta"
(VRK). Meidät erotettiin pyhää tarkoitusta varten ja vaeltamaan
Kristuksen kanssa.
2. Lapseksiotto Jumalan perheeseen. Samassa yhteydessä
uusi uskova on saanut 'lapseuden hengen', "Hengen, joka antaa meille
lapsen oikeuden" (Room. 8:15). Jumala on ottanut uskovat lapsikseen, he
ovat siis Kuninkaan poikia ja tyttäriä! "Mutta jos olemme lapsia, olemme
myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa" (Room.
8:17). Mikä etuoikeus, kunnia ja ilo!
3. Pelastusvarmuus. Vanhurskauttaminen antaa uskovalle
myös varmuuden siitä, että hänet on hyväksytty. Se tuo ilon siitä, että
uskova on nyt liitetty uudelleen Jumalan yhteyteen. Olipa hänen entinen
elämänsä ollut miten syntinen tahansa, Jumala antaa kaikki synnit
anteeksi emmekä ole enää lain tuomion ja kirouksen alaisia. Lunastuksesta
on tullut todellisuutta: "Kristuksen veressä meillä on lunastus,
rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden
tulla runsaana osaksemme" (Ef. 1:7,8).
4. Uuden ja voittoisan elämän alku. Sen tajuaminen, että
Vapahtajan veri peittää syntisen menneisyytemme, päästää parantavat
voimat vaikuttamaan koko ihmisessä. Syyllisyyden tunteista voidaan
luopua, sillä Kristuksessa kaikki on annettu anteeksi, kaikki on uutta.
Kristus lahjoittaa meille päivittäin armonsa ja siten alkaa muuttaa meitä
Jumalan kuvan kaltaisuuteen.
Kun uskomme häneen kasvaa, meidän parantumisemme ja muuttumisemme
edistyy, ja hän antaa meille lisääntyvässä määrin voittoja taistelussa
pimeyden valtoja vastaan. Koska hän on voittanut maailman, se on takeena
siitä, että meidätkin vapautetaan synnin orjuudesta (Joh. 16:33).
5. Ikuisen elämän lahja. Uusi suhteemme Kristukseen tuo
mukanaan ikuisen elämän lahjan. Johannes vakuuttaa: "Jolla on Poika,
sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää" (1.Joh.
5:12). Syntinen menneisyytemme on annettu anteeksi ja meissä asuvan
Hengen avulla voimme nauttia pelastuksen siunauksista.
Pelastuskokemus nykyisyydessä
Kristuksen veren ansiosta tapahtuu puhdistaminen, vanhurskauttaminen
ja pyhittäminen. Kristukseen uskova "on siis uusi luomus. Vanha on
kadonnut, uusi on tullut tilalle!" (2.Kor. 5:17).
Kutsu pyhityselämään. Pelastukseen sisältyy pyhityselämän
eläminen sen perustalla, mitä Kristus sai aikaan Golgatalla. Paavali
vetosi uskoviin, että nämä eläisivät eettisesti Jumalan tahdon mukaista,
pyhää elämää (1.Tess. 4:7). Tehdäkseen uskovat tähän kykeneviksi Jumala
antaa heille "pyhyyden Hengen" (Room. 1:4). "Rukoilen", Paavali
kirjoittaa, "että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään
vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu
teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja
kasvupohja" (Ef. 3:16,17).
Uusina luomuksina uskovilla on uusia velvollisuuksia. "Ennen
te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte
aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän
pyhittää teidät" (Room. 6:19). Nyt uskovien tulee elää "Hengen varassa"
(Gal. 5:25).
Hengen täyttämät uskovat elävät Hengen eivätkä lihan mukaista
elämää (Room. 8:4). He ovat muuttuneet toisenlaisiksi, sillä "lihan
pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan"
(Room. 8:6). Koska heissä asuu Jumalan Henki, he eivät elä oman luontonsa
"vaan Hengen alaisina" (Room. 8:9).
Hengen täyttämän ihmisen korkein tavoite on elämällään
miellyttää Jumalaa (1.Tess. 4:1). "Jumalan tahto on, että te pyhitytte.
Kavahtakaa siveettömyyttä. - - Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään
veljensä kustannuksella. - - Jumala ei näet ole kutsunut meitä
elämään synnillistä, vaan pyhää elämää" (1.Tess. 4:3,6,7).
Sisäinen muutos. Kristuksen toisessa tulemuksessa me
muutumme fyysisestikin. Tämä katoava ja kuolevainen ruumiimme pukeutuu
kuolemattomuuteen (1.Kor. 15:51 - 54). Sitä ennen meidän meidän
luonteemme tulee muuttua ja valmistautua toista adventtia varten.
Luonteen muuttumiseeen sisältyvät Jumalan kuvan henkiset ja
hengelliset ulottuvuudet, tuo "sisäinen ihmisemme", joka "uudistuu päivä
päivältä" (2.Kor. 4:16; vrt. Room. 12:2). Niin kuin tuo vanha nainen
Hermaan Paimenen kertomuksessa, seurakunta nuortuu sisäisesti, kun
jokainen täysin antautunut kristitty muuttuu kirkkaudesta kirkkauteen
kunnes - Kristuksen toisessa tulemuksessa - hänen muuttumisensa
Jumalan kuvan kaltaisuuteen toteutuu täydellisesti.
1. Kristuksen ja Pyhän Hengen osuus. Vain Luoja voi
toteuttaa elämässämme koko olemuksemme pyhittämisen (1.Tess. 5:23). Hän
ei kuitenkaan tee sitä ilman meidän osallistumistamme. Meidän on
antauduttava hengen työskentelyn kohteeksi katsomalla Kristukseen. Kun
mietiskelemme Kristuksen elämää, Pyhä Henki uudistaa fyysiset, henkiset
ja hengelliset kykymme (vrt. Tit. 3:5). Pyhän Hengen työhön sisältyy
Kristuksen kirkastaminen ja hänen kuvansa palauttaminen meihin (vrt.
Room. 8:1 - 10).
Jumala haluaa elää kansansa keskellä. Hän on antanut
lupauksen: "Minä asetun heidän keskelleen" (2.Kor. 6:16; vrt. 1.Joh.
3:24; 4:12). Siksi Paavali saattoi sanoa: "Kristus elää minussa" (Gal.
2:20; vrt. Joh. 14:23). Luojan asuminen uskovassa uudistaa häntä
päivittäin sisäisesti (2.Kor. 4:16). Se merkitsee mielen muuttumista ja
uudistumista (Room. 12:2; ks. myös Fil. 2:5).
2. Osallisuus jumalallisesta luonnosta. Kristuksen
lahjoittamat "suuret ja kalliit lupaukset" auttavat meitä tulemaan
"osallisiksi jumalallisesta luonnosta" (2.Piet. 1:4). Tämä jumalallinen
voima tekee meidät kykeneviksi osoittamaan uskossamme "lujuutta,
lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä
kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä
kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta" (2.Piet. 1:5 - 7). Pietari jatkaa:
"Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää
toimettomiksi eikä meidän Herramme Jesuksen Kristuksen tunteminen jää
teissä vaille hedelmää. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on
likinäköinen, suorastaan sokea" (2.Piet. 1:8,9).
a. Vain Kristuksen kautta. Ihmisen muuttuminen Jumalan
kuvan kaltaiseksi merkitsee sitä, että puemme yllemme Herran Jeesuksen
Kristuksen ja olemme osallisia hänestä (Room. 13:14; Hepr. 3:14). Se
merkitsee sitä, että Pyhä Henki uudistaa ihmisen (Tit. 3:5). Se merkitsee
sitä, että "Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut
meissä päämääränsä" (1.Joh. 4:12). Tässä on samankaltainen salaisuus kuin
Jumalan Pojan ihmiseksituleminen. Niin kuin Pyhä Henki teki Kristukselle
mahdolliseksi osallistua ihmisluonnosta, samoin Henki tekee meille
mahdolliseksi osallistua jumalallisesta luonnosta, jumalallisen luonteen
ominaisuuksista. Tämä jumalallisesta luonnosta osallistuminen uudistaa
sisäisen ihmisen ja tekee meistä Kristuksen kaltaisia, vaikkakin eri
tasolla: vaikka Kristus tuli ihmiseksi, uskova ei tule Jumalaksi. Sen
sijaan uskovat tulevat luonteeltaan Jumalan kaltaisiksi.
b. Dynaaminen prosessi. Pyhitys on edistyvää. Rukous
ja Raamatun tutkiminen auttaa meitä jatkuvasti kasvamaan Jumalan
yhteydessä.
Pelastussuunnitelman pelkkä älyllinen ymmärtäminen ei riitä.
"Jeesus sanoi heille: 'Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan
lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö
minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä
minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on
todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy
minussa, ja minä pysyn hänessä" (Joh. 6:53 - 56).
Jeesuksen käyttämä kuvakieli korostaa sitä, että uskovien
tulee sisäistää Kristuksen sanat. Jeesus sanoi: "Ne sanat, jotka olen
teille puhunut, ovat henki ja elämä" (Joh. 6:63; ks. myös Matt. 4:4).
Luonne muodostuu siitä, mitä mieli 'syö ja juo'. Kun nautimme
elämän leipää, me muutumme Kristuksen kaltaisiksi.
3. Kaksi muuttumista. Vuonna 1517, samana vuonna jolloin
Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen, Raffaello
alkoi maalata Roomassa kuuluisaa teostaan Transfiguraatio - Kristuksen
kirkastus.
Maalaus kuvaa Kristusta seisomassa vuorella ja riivattua
katsomassa toiveikkaana häneen alhaalta laaksosta (vrt. Mark. 9:2 - 29).
Kaksi opetuslapsiryhmää - toinen vuorella, toinen laaksossa - kuvaa
kahdenlaisia kristittyjä.
Vuorella olevat opetuslapset halusivat pysyä Kristuksen
kanssa, ja heitä eivät näyttäneet huolettavan alhaalla laaksossa olevien
tarpeet. Vuosisatojen aikana monet ovat rakennelleet 'vuoria', jotka ovat
etäällä maailman tarpeista. Heidän kokemukseensa sisältyy rukousta mutta
ei tekoja.
Toisaalla ovat taas opetuslapset laaksossa. He työskentelivät
ilman rukousta, ja heidän yrityksensä ajaa pois paha henki olivat
tuloksettomia. Monet ovat vaikeuksissa joko siksi, että he toimivat ilman
rukousta tai siksi, että he rukoilevat paljon mutta eivät toimi toisten
hyväksi. Nämä molemmat kristittyjen ryhmät tarvitsevat Jumalan kuvan
palauttamista olemukseensa.
a. Todellinen muuttuminen. Jumala toivoo saavansa muuttaa
langenneet olennot kuvansa kaltaisiksi muuttamalla heidän tahtonsa,
mielensä, halunsa ja luonteensa. Pyhä Henki aiheuttaa uskovissa
ratkaisevan muutoksen. "Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys,
ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä" ovat Hengen
hedelmää (Gal. 5:22,23) ja kuuluvat nyt heidän elämäntyyliinsä - vaikka
he pysyvätkin turmeltuneina kuolevaisina Kristuksen takaisintuloon asti.
Jos emme vastusta Kristusta, hän on "samastava itsensä meidän
ajatustemme ja päämääriemme kanssa, taivuttava sydämemme ja mielemme niin
tahtonsa mukaisiksi, että totellessamme häntä toteutamme vain omia
ajatuksiamme. Pyhittynyt ja jalostunut tahto pitää suurimpana ilonaan
hänen palvelemistaan." *9
b. Kaksi päämäärää. Kristuksen kirkastus oli tuossa
tilanteessa vastakkainen tapahtuma sille, mitä oli tapahtunut vuoren
juurella olevalle pojalle, joka oli muuttunut paholaisen kuvan
kaltaiseksi (ks. Mark. 9:1 - 29). Siinä oli nähtävissä kaksi vastakkaista
suunnitelmaa - Jumalan suunnitelma meidän ennalleen palauttamiseksemme
ja Saatanan suunnitelma meidän turmelemiseksemme. Raamattu sanoo, että
Jumalalla on voima varjella meidät lankeamasta (Juud. 24). Saatana taas
tekee kaiken voitavansa pitääkseen meidät langenneina.
Elämään kuuluu jatkuva muutos. Ei ole olemassa puolueetonta
aluetta. Me joko jalostumme tai rappeudumme. Olemme joka 'synnin orjia'
tai 'vanhurskauden palvelijoita' (Room. 6:17,18). Joka omistaa mielemme
omistaa meidät. Jos Kristus omistaa mielemme Pyhän Hengen kautta, meistä
tulee Kristuksen kaltaisia ihmisiä - Hengen voimalla "vangitsemme
kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle" (2.Kor. 10:5). Mutta jos
olemme poissa Kristuksesta, olemme erossa elämän lähteestä ja tuloksena
on lopulta kadotus.
Täydellisyys Kristuksessa. Mitä on raamatullinen
täydellisyys? Miten se voidaan vastaanottaa?
1. Raamatullinen täydellisuus. Sanat 'täydellinen' ja
'täydellisyys' ovat tavallisesti käännöksiä heprean sanoista tam ja
tamim, jotka merkitsevät nuhteetonta, viatonta, virheetöntä. Kreikan
kielessä vastaavista sanoista tärkein on teleios eri johdannaisineen. Sen
alkumerkitys on päämäärän (telos) saavuttanut. Tavallisesti sanalla
tarkoitetaan täysikasvuista, kypsää, täysin kehittynyttä. *10
Vanhassa testamentissa sanaa käytetään ihmisistä puhuttaessa
suhteellisessa merkityksessä. Nooasta, Abrahamista ja Jobista käytetään
nimityksiä 'oikeamielinen', 'nuhteeton' (1.Moos. 6:9; 17:1; 22:18; Job
1:1,18), vaikka jokaisella heistä oli puutteita (1.Moos. 9:21; 20; Job
40:2 - 5).
Uudessa testamentissa sanalla teleios (täydellinen, aikuinen)
kuvataan usein kypsiä henkilöitä, jotka ovat seuranneet parhainta
saatavissa olevaa valoa ja saavuttaneet sen, mikä heidän hengellisille,
henkisille ja fyysisille voimilleen ja kyvyilleen oli mahdollista (vrt.
1.Kor. 14:20; Fil. 3:15; Hepr. 5:14). Uskovien tulee olla täydellisiä
omassa rajallisessa piirissään niin kuin Jumala on täydellinen
rajattomassa piirissään (vrt. Matt. 5:48). Jumala nimittää sellaista
henkilöä täydelliseksi, joka on koko sydämestään antautunut palvelemaan
Jumalaa, joka jatkuvasti kasvaa Jumalan tuntemisessa ja joka Jumalan
armon avulla noudattaa kaikkea saamaansa valoa ja elää voittoisaa elämää
(vrt. Kol. 4:12; Jaak.3:2).
2. Täysi täydellisyys Kristuksessa. Miten meistä voi
tulla täydellisiä? Pyhä Henki tuo meille Kristuksen täydellisyyden.
Uskossa Kristuksen täydellinen luonne tulee omaksemme. Ihminen ei voi
koskaan väittää omistavansa täydellisyyttä itsenäisesti, ikäänkuin se
olisi hänen luontaista omaisuuttaan. Täydellisyys on Jumalan lahja.
Ilman Kristusta ihminen ei voi omistaa vanhurskautta. "Se,
joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman
minua te ette saa aikaan mitään" (Joh. 15:5). Kristuksen "Jumala on
antanut meille viisaukseksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja
lunastukseksi" (1.Kor. 1:30).
Kristuksessa nämä ominaisuudet muodostavat meidän
täydellisyytemme. Hän toteutti täydellisesti ja kerta kaikkiaan meidän
pyhityksemme ja lunastuksemme. Kukaan ei voi lisätä mitään siihen, mitä
hän on tehnyt. Meidän hääpukumme eli vanhurskauden viittamme hankittiin
Kristuksen elämällä, kuolemalla ja ylösnousemuksella. Pyhä Henki ottaa
nyt valmiin tuotteen ja toteuttaa sen kristityn elämässä. Tällä tavalla
"Jumalan koko täyteys" valtaa meidät (Ef. 3:19).
3. Matkalla kohti täydellisyyttä. Mikä on meidän
osuutemme uskovina tässä kaikessa? Meissä asuvan Kristuksen avulla
kasvamme kohti hengellistä täysikasvuisuutta. Niiden lahjojen avulla,
joita Jumala on antanut seurakunnalleen, "saavutamme aikuisuuden,
Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden" (Ef. 4:13). Meidän tulee kasvaa
pois hengellisestä alaikäisyydestä (Ef. 4:14), kristillisen kokemuksemme
alkeista ja siirtyä 'vahvaan ruokaan', joka "on tarkoitettu aikuisille"
(Hepr. 5:14). "älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan
edetkäämme täyteen tietoon" (Hepr. 6:1, "pyrkikäämme täydellisyyteen",
VKR). "Rukoilen myös," Paavali kirjoittaa, "että teidän rakkautenne
kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että
osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja
moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan
kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan
Jeesus Kristus" (Fil. 1:9 - 11).
Pyhitetty elämä ei ole elämää, josta puuttuvat vaikeudet ja
vastoinkäymiset. Paavali kehottaa uskovaisia: "Tehkää peläten ja vavisten
työtä pelastuaksenne." Mutta hän lisää nämä rohkaisevat sanat: "Jumala
saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on
hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil. 2:12,13).
"Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo
sana 'tänä päivänä' on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin
viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain
loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo
alussa olemme päässeet" (Hepr. 3:13,14; vrt. Matt. 24:13).
Mutta Raamattu varottaa: "Jos me näet teemme syntiä ehdoin
tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole
enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea
tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat" (Hepr.
10:26:27).
Nämä kehotukset osoittavat, että kristityt tarvitsevat
"enemmän kuin vain puhtaasti oikeudellista vanhurskautusta ja pyhitystä.
He tarvitsevat luonteen pyhyyttä, vaikka pelastus onkin aina uskosta.
Oikeus päästä taivaaseen perustuu kokonaan Kristuksen vanhurskauteen.
Vanhurskauttamisen lisäksi Jumalan pelastussuunnitelma tarjoaa tämän
oikeuden kautta myös sopivuuden taivaaseen sydämessä asuvan Kristuksen
kautta. Tämän sopivuuden tulee näkyä ihmisen moraalisessa luonteessa
todistuksena siitä, että ihminen on jo pelastunut." *11
Mitä tämä merkitsee käytännössä? Tarvitsemme jatkuvaa
rukousta elääksemme pyhittynyttä elämää, joka on kussakin
kehitysvaiheessaan täydellistä. "Olemme lakkaamatta rukoilleet teidän
puolestanne - - että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen
mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja
kasvaisitte Jumalan tuntemisessa" (Kol. 1:9,10).
Jokapäiväinen vanhurskauttaminen. Kaikki uskovat, jotka
elävät Hengen täyttämää pyhitettyä elämää (Kristukselle antautuneina)
tarvitsevat jatkuvasti jokapäiväistä vanhurskauttamista (Kristuksen
lahjoittamaa). Tarvitsemme sitä tietoisten rikkomustemme tähden sekä
niiden erehdysten tähden, joita voimme tehdä tietämättämme. Daavid oli
selvillä ihmisen sydämen syntisyydestä, ja siksi hän rukoili: "Puhdista
minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe" (Ps. 19:13; vrt.
Jer. 17:9). Nimenomaan uskovien synneistä puhuessaan Raamattu vakuuttaa,
että "jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja,
joka on vanhurskas: Jeesus Kristus" (1.Joh. 2:1).
Pelastuskokemus tulevaisuudessa
Pelastuksemme on lopullisesti ja täysin toteutunut silloin, kun meidät
kirkastetaan ylösnousemuksessa tai muutetaan kuolemaa maistamatta
taivaaseen. Kirkastamisessa Jumala jakaa lunastetuilla omaa kirkkauttaan.
Tämä on se toivo, jonka täyttymistä kaikki Jumalan lapset odottavat. "Me
riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen" (Room.
5:2).
Se toteutuu Kristuksen toisessa tulemuksessa, kun hän ilmestyy
"pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat" (Hepr. 9:28).
Kirkastaminen ja pyhitys. Sydämessämme asuva Kristus on
yksi tulevan pelastuksen - kuolevaisen ruumiimme kirkastamisen -
ehdoista. Paavalin mukaan "Kristus teissä" on kirkkauden toivo (Kol.
1:27). Toisessa kohdassa hän opettaa: "Jos siis teissä asuu Jumalan
Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti
Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset
ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla" (Room. 8:11). Paavali
vakuuttaa: "Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki
pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen. Tähän juuri, Jeesuksen
Kristuksen kirkkauden omistamiseen, hän kutsui teidät" (2.Tess. 2:13,14).
Hänessä me olemme jo taivaan valtaistuinsalissa (Kol. 3:1 -
4). Ne, jotka ovat "tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä", ovat
todellisuudessa "kokeneet tulevan maailman voimia" (Hepr. 6:4,5).
Mietiskelemällä Herran kirkkautta ja kiinnittämällä katseemme Kristuksen
luonteen rakastettavuuteen, me "muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi,
kirkkaudesta kirkkauteen" (2.Kor. 3:18). Näin valmistumme siihen
muutokseen, jonka koemme Kristuksen toisessa tulemuksessa.
Lopullinen lunastuksemme ja Jumalan lapseksi ottomme tapahtuu
tulevaisuudessa. Paavali kirjoittaa: "Koko lumakunta odottaa hartaasti
Jumalan lasten ilmestymistä", ja hän lisää: "myös me - - huokailemme
odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista" (Room.
8:19,23; vrt.Ef. 4:30).
Tämä suuri tapahtuma toteutuu sinä aikana, "jolloin kaikki
pannaan kohdalleen" (Ap.t. 3:21). Kristus nimittää sitä 'uuden maailman
syntymiseksi' (Matt. 19:28; 'uudestisyntymiseksi', VKR). Silloin
luomakuntakin "pääsee pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten
vapauteen ja kirkkauteen" (Room. 8:21).
Tämä raamatullinen näkemys, jonka mukaan tietyssä mielessä
lapseksiotto ja lunastus eli pelastus on "jo" tapahtunut ja että
toisaalta ne ovat vielä lopullisesti toteutumatta, on hämmentänyt
joitakin. Kun tutkimme Kristuksen työtä Pelastajanamme laajemmin,
ymmärrämme asian. "Paavalin yhdisti nykyisen pelastuksemme Kristuksen
ensimmäiseen tulemiseen. Kristuksen historiallinen risti, ylösnousemus ja
pappispalvelus taivaassa varmistivat lopullisesti meidän
vanhurskautuksemme ja pyhityksemme. Meidän tulevan pelastuksemme, meidän
ruumiimme kirkastuksen, Paavali kuitenkin yhdisti Kristuksen toiseen
tulemiseen.
"Tämän vuoksi Paavali voi samanaikaisesti sanoa: "meidät on
lunastettu" ja "meitä ei vielä ole lunastettu". Ensimmäinen väite viittaa
Kristuksen ristiin ja ylösnousemukseen, toinen taas hänen toiseen
tulemiseensa, jolloin hän lunastaa meidän ruumiimme." *12
Nykyisen pelastuksemme korostaminen siten, että samalla
sivuutamme kokonaan tulevan pelastuksemme, synnyttää virheellisen ja
valitettavan vääristyneen käsityksen Kristuksen täydellisestä
pelastuksesta.
Kirkastus ja täydellisyys. Joillakin on virheellinen
käsitys, jonka mukaan lopullinen täydellisyys on jo ihmisen
omistettavissa. Mutta Paavali kirjoitti itsestään lähestyessään ajallisen
elämänsä päätöstä: "En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni
tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen,
kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omkaseen. Veljet, en katso
vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni
sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen
kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne
Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat" (Fil. 3:12 - 14).
Pyhitys kestää koko eliniän. Olemme täydellisiä nyt vain
Kristuksessa, mutta lopullinen, kaiken kattava muuttumisemme Jumalan
kuvan kaltaiseksi tapahtuu Kristuksen toisessa tulemuksessa. Paavali
varoittaa: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu" (1.Kor.
10:12). Israelin historia sekä Daavidin, Salomon ja Pietarin kokemukset
ovat meille kaikille vakavana varoituksena. "Niin kauan kun elämme,
meidän tulee määrätietoisesti valvoa halujamme ja tunteitamme. On
sisäistä turmelusta ja on ulkoisia kiusauksia. Missä tahansa Jumalan työ
edistyy, siellä Saatana suunnittelee olosuhteiden järjestämistä siten,
että kiusaus kohtaa sielun vastustamattomalla voimalla. Emme voi olla
hetkeäkään turvassa ellemme turvaudu Jumalaan, ellei elämämme ole
kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa." *13
Lopullinen luova muuttumisemme toteutuu silloin, kun meistä
tulee katoamattomia ja kuolemattomia, kun Pyhä Henki palauttaa täysin
ennalleen alkuperäisen luomuksen.
Millä perusteella Jumala hyväksyy meidät
Jumala ei hyväksy meitä Kristuksen kaltaisen luonteemme perusteella, ei
myöskään moitteettoman käytöksemme vuoksi. Pelastava vanhurskaus on
peräisin Jeesukselta, ainoalta vanhurskaalta Ihmiseltä, ja Pyhä Henki tuo
sen meidän omaksemme. Me emme voi lisätä mitään Kristuksen vanhurskauden
lahjaan, voimme vain ottaa sen vastaan. Kristus on ainoa vanhurskas
(Room. 3:10); meidän oma vanhurskautemme on vain likaisia riepuja (Jes.
64:6; ks. myös Dan. 9:7,11,20; 1.Kor. 1:30). *14
Sekään, mitä teemme vastauksena Kristuksen pelastavaan
rakkauteen, ei voi muodostaa perustaa Jumalan hyväksymiselle. Jumala
hyväksyy meidät vain sen perusteella, mitä Kristus on tehnyt.
Kristus sekä vanhurskauttaa että pyhittää meidät. Kumpaan
vaiko molempiin perustuu meidän hyväksymisemme Jumalan edessä? Jean
Calvin huomautti, että "Kristusta ei voida jakaa osiin, joten
vanhurskauttaminen ja pyhitys, jotka hänessä yhtyvät, ovat
erottamattomia." *15 Kristuksen työ on nähtävä kokonaisuutena. Siksi
meidän on vältettävä spekuloimista näillä kahdella termillä ja lakattava
"yrittämästä määritellä vanhurskauttamisen ja pyhityksen hienoja
yksityiskohtaisia eroja. - - Miksi yrittäisimme olla
yksityiskohtaisempia kuin jumalallinen innoitus on käsitellessään
uskonvanhurskauden elintärkeitä kysymyksiä?" *16
Aivan niin kuin auringon säteet valaisevat ja lämmittävät -
nuo ominaisuudet ovat auringossa erottamattomat mutta kuitenkin
toiminnaltaan erilaiset - samoin Kristus on annettu meille sekä
vanhurskaudeksi että pyhitykseksi (1.Kor. 1:30). Hänessä olemme sekä
täysin vanhurskautetut että täysin pyhitetyt.
Pyhä Henki tuo Golgatan täytetyn työn - "Se on täytetty!" -
meidän ulottuvillemme; vain sen perusteella Jumala voi hyväksyä ihmisen.
Tämä "Se on täytetty" - huuto ristillä tekee tyhjäksi kaikki muut
inhimilliset yritykset tulla hyväksytyksi Jumalan edessä. Kun Pyhä Henki
tuo ristiinnaulitun sydämeemme, Henki tuo sen ainoan perustan, jolla
Jumala voi meidät hyväksyä. Vain tämän perusteella olemme sekä
oikeutettuja että sopivia pelastukseen.
Lähdeviitteet:
1. T.F. Torrance, Royal Priesthood, Scottish Journal of Theology
Occasional Papers, no. 3 (Edinburgh: Oliver and Boyd, 1963), s. 48. |
 |
 |
 |
 |
 |