UUSI ELÄMÄ KRISTUKSESSA

Uusi asema Kristuksessa on erottamattomassa suhteessa uuteen elämään. uskolla vastaanotettu pelastuksen lahja tekee meistä uusia ihmisiä. Jumalallinen, aloitteentekevä rakkaus herättää meissä vastarakkautta, ja meitä muutetaan Jumalan kaltaisuuteen. Tähän muutokseen liittyy useita ulottuvuuksia.

1. Uudestisyntyminen

Kukaan ei voi täysin selvittää uudestisyntymisen salaisuutta. Pyhä Henki työskentelee meidän hyväksemme, ja me "synnymme uudesti" (Joh. 3:4-8). Elämämme suunnassa, asenteissamme, arvostuksissamme tapahtuu perustavanlaatuinen muutos. Säilytämme oman yksilöllisyytemme, mutta se ei ole enää itsekeskeinen. Olemme kääntyneet pois oman minämme ruokkimisesta kohti Jumalan ja lähimmäisen palvelemista. "Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä" (Joh.3:6).

2. Ennalleen palauttaminen

Pyhän Hengen voiman vaikutuksesta Jumalan kuva palautuu ennalleen. Tämä ennalleen palauttaminen koskee koko olemustamme (1 Tess.5:23). Ahdistuneisuuden ja sisäisten ristiriitojen sijasta omistamme Jumalan rauhan,"joka ylittää kaiken ymmärryksen" (Fil.4:7). Meillä on kestävä ilo Herrassa, haluamme antaa Jumalan vaikuttaa meissä niin, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuu, ja tahdomme elää hänen kunniakseen. Tuotamme ruumiillamme, joka on Pyhän Hengen temppeli, Jumalalle kunniaa, antamalla palvelukseen "koko elämämme pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi" (1 Kor.6:19,20; Room.12:1,2).

Ennalleen palauttaminen koskee myös ihmissuhteita. Katselemme kaikkia ihmisiä Jumalan näkökulmasta luokittelematta heitä rodun, yhteiskunnallisen aseman, sukupuolen tai uskonnon perusteella. Kaikki ovat yhtä Jeesuksessa Kristuksessa (Gal.3:28). Me rakastamme toisia, pidämme heitä arvossa sellaisina kuin he ovat, koetamme ymmärtää heidän elämäänsä muovanneita olosuhteita, osoitamme heitä kohtaan Kristuksen kaltaista huolenpitoa.

Myös ihmisen suhde häntä ympäröivään fyysiseen maailmaan palautetaan ennalleen. Esivanhemmillemme annettu hallintavalta luomakunnan yli (1 Moos.1:26) on synnin tähden muuttunut riistoksi. Nyt Kristuksen alaisuudessa tapahtuva vastuullinen taloudenhoito astuu jälleen voimaan. Pidämme maailman rikkauksia Jumalan meille antamina lahjoina.

3. Kasvaminen

Uusi elämä merkitsee kasvamista Kristuksessa. Herraamme katselemalla me muutumme hengen vaikutuksesta (2 Kor.3:18). Tätä muuttumista nimitetään tavallisesti pyhitykseksi, vaikka Raamattu käyttääkin siitä monenlaisia ilmaisuja. "Meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle" (2 Kor.7:1). Tämän tarkoituksena on se, että "kasvaisimme kaikin tavoin kiinni Kristukseen" (Ef.4:15).

Hengellinen kasvu ilmenee sanoissamme ja teoissamme. Nämä "teot" eivät kuitenkaan ole keino pelastuksen saavuttamiseen, vaan ne ovat seurausta pelastuksestamme. "Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä" ovat hedelmää, jota meissä asuvan Hengen kautta kannamme (Gal.5:22). Tämä hedelmä on osoituksena siitä, että meistä on tullut Jumalan poikia ja tyttäriä.

Kristillinen elämä merkitsee uutta suhdetta Jumalan lakiin. Sen sijaan että olisimme pahoillamme jumalallisista ohjeista ja koettaisimme olla niistä piittaamatta, me nyt iloitsemme Jumalan tahdon tuntemisesta ja seuraamisesta (Ps.40:9). Asetamme tahtomme Jumalan tahdon puolelle ja kartamme kaikkea, minkä tiedämme synniksi. Siten hänen lakinsa täyttyy meidän elämässämme (Room.8:1-4; 13:8-10; Gal.5:14).

Kuuliaisuus johtaa meitä yhä lisääntyvässä määrässä ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto meihin nähden. Jeesuksen elämä ja opetukset suurensivat lain sisällön. Siitä näemme, että laki on paljon enemmän kuin ulkonaista noudattamista edellyttävä sääntökokoelma. Havaitsemme, että se tutkii vieläpä ajatuksemme ja vaikuttimemmekin sekä sydämemme halut ja aikomukset.

Kuuliaisuus ei ole pelkästään rikkomuksen välttämistä, vaan se on elämää, jossa hyvyys vaikuttaa. Se keskittyy välittömään, rakastavaan toimintaan suhteessa jokaiseen henkilöön, jonka elämää kosketamme. Se on elämää, joka omassa piirissään kuvastaa samaa kuin Jumalan elämä omassaan, kun toisten auttamisen ja siunaamisen halu virittyy sisältäpäin jatkuvana herätteenä (Matt.5:20-48).

Tämän ymmärtäessämme emme voi yrittää pitää lukua kuuliaisuudestamme Jumalan lakia kohtaan. Vaikka pystyisimmekin laatimaan luettelon välttämistämme pahoista teoista ja tekemistämme ystävällisyyden teoista, emme pystyisi lukemaan oman sydämemme salaisuuksia. Emme myöskään voisi sanoa, että olemme rakastaneet niin kuin olisimme voineet rakastaa tai niin kuin Jumala rakastaa.

Kuuliaista elämää voidaan punnita sillä, miten täysin olemme turvautuneet Kristukseen. Olemme luopuneet kaikesta luottamuksesta itseemme. Mitä enemmän tulemme Kristuksen kaltaisiksi, sitä vähemmän luotamme itseemme ja sitä enemmän tajuamme, miten paljon yhä puutumme jumalallisesta mallistamme. Mutta uskon kautta meidät on puettu Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen, ja Kristus on täyttänyt lain kaikki vaatimukset.

Meidän pelastuksemme ei perustu sille, mitä ihminen voi tehdä, vaan sille, mitä Jumala voi tehdä ihmisen hyväksi Kristuksen kautta. Kun luovutamme itsemme kokonaan Jumalalle ja täysin uskomme, Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Omatunto voi vapautua tuomiosta. Uskon kautta hänen vereensä kaikki voivat tulla tehdyiksi täydellisiksi Kristuksessa Jeesuksessa. Kiitos Jumalalle, että emme ole tekemisissä mahdottomuuksien kanssa. Meillä on oikeus osallistua pyhityksestä.

4. Armo ja usko

Elämme kristillistä elämää samallaa tavalla kuin alussa, kun otimme vastaan pelastuksen. Emme edelleenkään luota inhimillisiin saavutuksiin (Gal.3:1-5). Uuden elämän jokaisessa kohdassa, sen alusta alkaen aina sen lopulliseen kirkastamiseen asti, olemme täysin riippuvaisia armosta, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään" Kol.2:6). Pyhän Hengen kautta "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" Fil.2:13). Jumalallinen voima pitää yllä elämäämme Kristuksessa niin kuin se antoi elämällemme alunkin.

Meidän on vaalittava uskoa. Kasvu ei tapahdu automaattisesti, kuuliaisuus ei ole mekaanista. Jumala tahtoo luoda meidät uudesti kuvakseen, mutta meidän on oltava halukkaita hoitamaan suhdettamme häneen (Joh.15:1-8). Meidän on ravittava itseämme hänen sanallaan, seurusteltava hänen kanssaan rukouksessa ja kerrottava, mitä hän on tehnyt hyväksemme (2 Tim.3:16,17; 1 Tess.5:17; Mark.5:19). Päivä päivältä meidän tulee oppia ymmärtämään hänen tahtoaan täydellisemmin ja antautumaan hänelle kokonaisemmin.

5. Pelastusvarmuus

Uuteen elämään kuuluu varmuus (Hepr.10:19-22). Pelastuksemme takeena on ratkaisevin jumalallinen teko historiassa: Kristuksen kuolema ja ylösnousemus. Tiedämme, että hän, joka on alkanut meissä hyvä työn, ei jätä meitä kilvoittelemaan yksin (2 Tim.1:12). Tiedämme, että niin kauan kuin panemme turvamme häneen, hän pitää meistä kiinni kädellä, joka ei koskaan irrota meistä otettaan.

Hän on kykenevä toteuttamaan meissä tarkoituksensa ja asettamaan meidät eteensä nuhteettomina, riemuitsevina (Fil.1:6; 1 Kor.1:8; 1 Tess.5:23; Juuda 24). Jo nyt olemme siirtyneet kuolemasta elämään, jo nyt Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan poikia ja tyttäriä (1 Joh.3:14; 5:18-20; Room.8:16). Hän antaa meille rauhansa keskellä taistelua, ja hänen voimansa riittää jokaiseen tarpeeseemme (Joh.14:27; 2 Kor.12:9). Jumala on Kristuksessa antanut kertakaikkisen uhrin syntiemme tähden, mutta ei siinä kaikki: nyt meillä on suuri Ylimmäinen Pappi taivaallisessa pyhäkössä, jossa hän aina elää rukoillakseen meidän puolestamme ja lähettääkseen armoistuimelta ajankohtaista apua (Hepr.7:25; 4:16).

6. Ylistys

Niinpä me riemuitsemme ja iloitsemme Herrassa (Ps.20:6;Fil.4:4). Jokaisessa elämän kokemuksessa, pimeydessä niin kuin valossakin, hän on meidän kanssamme (Hepr.13:5). Hänen iestään on hyvä kantaa ja hän antaa meille levon Matt.11:28-30). Juurtumalla häneen, rakentamalla elämämme hänen varaansa ja vahvistumalla uskossa kaikuu kiitoksemme runsaana (Kol.2:7).

Hän toimii kaikessa meidän hyväksemme; "meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut" (Room.8:28,37). Sapattina juhlimme hänen luomistekoaan, hänen pelastustaan ja hänen vapauttavaa läsnäoloaan. Itse asiassa jokainen elämän velvollisuus on pyhitetty rakkauden Herralle, joka on päästänyt meidät vapauteen. Suorittamalla uskollisesti vaatimattomimmankin tehtävän ja kertomalla rakastaen pelastuksen hyvät uutiset me pyrimme tuottamaan kunniaa taivaalliselle Isällemme (Matt.5:13-6).

Viimeinen luku:
Täyttymys

Edelliselle tasolle

Etusivulle