JUMALAN PELASTAVA TOIMINTA

Raamatun sisältämä hyvä uutinen on se, että Jumala on tehnyt aloitteen ja ryhtynyt pelastamaan meitä. Hän tulee luoksemme ja tarjoaa pelastusta sen kaikessa täyteydessään.

Evankeliumi toimii vastoin kaikkea inhimillistä ymmärrystä ja inhimillisiä pyrkimyksiä. Luonnostamme noudatamme periaatetta, jonka mukaan palkkion tulee vastata suoritusta. Mutta evankeliumin hyvä uutinen on se, että "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room.6:23). Sillä "missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi". (Room.5:20) Jumala ylittää ymmärryksemme jakaessaan rakkauttaan tuhlailevan runsaasti.

Kaikkialta Raamatusta ilmenee, että Jumala tekee pelastustyössä aina aloitteen. Kun ihminen oli langennut syntiin, hän lähti etsimään ihmistä, ja hänen huutonsa "Missä sinä olet?" (1 Moos.3:9) kaikuu kautta aikakausien. Hän kutsui Aabrahamin ja teki hänestä uskovien isän. (1 Moos.12:1-3; 15:6-21; Hepr.11:8-10) Egyptissä hän teki aloitteen heprealaisten pelastamiseksi orjuudesta, (2 Moos.3:6-10) ja Baabelissa hän jälleen puuttui asiaan ja johdatti heidät kotiin pakkosiirtolaisuudesta. 2 Aikak.36:22,23)

1. Jumalan vanhurskaus tuo pelastuksen

Tätä Jumalan pelastavaa toimintaa ilmaistaan sanalla vanhurskaus. Raamattu osoittaa Jumalan vanhurskauden sillä, mitä hän tekee; Jumalan vanhurskaus ilmenee ainutlaatuisella tavalla hänen pelastavassa toiminnassaan. Tuossa toiminnassa on Israelin toivo. Niinpä psalmista huudahtaa: "Sinä olet vanhurskas, pelasta minut". (Ps.31:2; Ps.71:2) Jumala puolestaan julistaa "Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana, olen tuonut sen lähelle teitä. Minun apuni ei ole myöhässä". (Jes.46:13 vrt. 51:5; 56:1 jne) Voimme siis sanoa, että Jumalan vanhurskaus tuo pelastuksen; siksi Jumalaa kutsutaan nimellä "Herra on meidän vanhurskautemme". (Jer.23:6)

Jumalan pelastava vanhurskaus ei ole ristiriidassa hänen ikuisen lakinsa kanssa. Siinailla laki annettiin kirjoitetussa muodossa osana Jumalan pelastavaa tekoa. Se annettiin määrittelemään Jumalan ja hänen lastensa välisen liiton ehdot, mutta sitä ei annettu pelastuksen saavuttamisen välineeksi. Laki vakuuttaa, että Jumala ei julista syyllistä syyttömäksi eli vanhurskaaksi (2 Moos.23:7 vanha käännös). Niinpä psalmin kirjoittaja rukoileekin: "älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön". (Ps.143:2)

Koska Jumala on "koko maailman tuomari" (1 Moos.18:25) eikä voi toimia epäoikeudenmukaisesti, jokaisella ihmisellä on odotettavanaan tekojensa perusteella rangaistustuomio. Jumalan antama laki ilmoittaa ihmisille, mitä heidän on tehtävä, mutta se ei kerro, miten he voivat saada pelastuksen. Vain Jumala voi luoda puhtaan sydämen, (Ps.51:12) ja profeetta ilmoittaa, että Jumalan Valittu "tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. - - Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa". (Jes.53:11,12)

2. Kristuksen sovitustyö

Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan pelastava toiminta saavuttaa ainutlaatuisen huippunsa. Jumala oli jatkuvasti puuttunut ihmiskunnan asioihin tuodakseen pelastuksen; nyt hän tekee suurimman tekonsa tulemalla ihmiseksi Kristuksessa. "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme". (Joh.1:14) Hän tuli yhdeksi meidän kanssamme, jakoi meidän osamme ja osoitti meille, mitä on tosi ihmisyys - Jumalan kuvaksi luotu ihmisyys.

Hän kärsi ja joutui koeteltavaksi kamppaillessaan kiusaajan kanssa. Häntä on "koeteltu kaikessa samalla tavalla kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin". (Hepr.4:15; ks. myös 2:4,17; 5:7-9) Sanoin sekä elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jumala-ihminen Jeesus Kristus tuo hyvän uutisen Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan ja hänen hankkimastaan pelastuksesta. (Joh.3:16)

Uudelleen ja uudelleen Jeesuksen elämä ja opetukset ilmaisevat Jumalan luonteen. (Joh.1:18) Sen sijaan että vapisisimme kauhun vallassa tai kapinoiden pakenisimme häntä, saamme kutsua häntä Isäksemme (Matt.6:9). Kaikki se hyvyys, huolenpito ja rakkaus, jota näemme ilmenevän inhimillisessä isyydessä; on parhaimmillaankin vain heikkoa heijastusta taivaallisesta Isästä. Hän on jumalallinen Huoltaja, joka pitää huolta jopa kukista ja linnuista (Matt.6:25-34). Hän on jumalallinen Rakastaja, joka pitää jokaista maan päällä lapsenaan, vaikka hänen isyyttään ei edes tunnustettaisi (Matt.5:43-48). Hän on jumalallinen Antaja, joka iloitsee saadessaan vuodattaa siunauksiaan lapsilleen (Matt.7:7-12).

Hänen auliutensa hämmästyttää meitä. Hän jakaa tuhlaten pelastusta: me emme tee mitään ansaitaksemme sitä. Hän ei ole ankara yksinvaltias eikä vaativa tuomari. Sitä vastoin hän jakaa lahjojaan avokätisesti, lainkaan välittämättä siitä, mitä me ansaitsisimme. Emme voi esittää hänelle mitään vaatimuksia; voimme vedota ainoastaan tarpeisiimme. (vrt. Matt.18:23-25; 20:1-6)

Jumalan armo yllättää aina itsevanhurskaan (Luuk.18:9-14). Juuri nk. "vanhurskaat" asettavat Jeesuksen opetukset kyseenalaisiksi. He eivät voi käsittää sitä, että pelastus on täysin vapaa lahja. He takertuvat johonkin ansiokkaaksi ajattelemaansa inhimilliseen toimintaan, johonkin omien saavutustensa jäännökseen, josta he voivat saada salaista tyydytystä (Matt.21:31; Luuk.14:11).

Jeesuksen tehtävä vastaa tätä ilmoitusta Jumalasta. Hän tulee Isän lähettämänä, kadotettuun maailmaan kohdistuvan jumalallisen rakkauden elävänä ruumiillistumana (Joh.5:36,37). Hän ei ole tullut tuomitsemaan meitä vaan pelastaakseen meidät (Joh.3:16-21; Matt.1:21).

Jeesuksen tehtävänä on vapauttajan tehtävä (Luuk.4:16-21). Hän päästää meidät vapauteen paholaisen vankeudesta. Hän vapauttaa meidät iankaikkisesta kuolemasta (Hepr.2:14,15). Hän vapauttaa meidät syyllisyydestä. Hän julistaa "Herran riemuvuotta" (Luuk.4:19) ja tarjoaa anteeksiantamusta kaikille, jotka uskovat. Me tulemme hänen tykönsä masentuneina, taakkojen painamina orjuutettuina. Me lähdemme eteenpäin riemuiten, uudestiluotuina elääksemme anteeksiantavan Jumalan poikina ja tyttärinä.

Jeesuksen vapauttajan työ johti väistämättä ristille. Hän näki sen etukäteen, hän kavahti sitä, mutta hän suostui siihen sopusoinnussa jumalallisen tahdon kanssa. Hänen koko elämänsä oli tähdännyt siihen; niin tärkeää kuin hänelle olikin elää meidän keskellämme ja meitä varten, kuitenkin vain hänen kuolemansa kautta Jumala saattoi pelastaa meidät (Room.3:21-26).

Hän oli teurastettu Karitsa "maailman luomisesta alkaen". Jo ennen maailman luomista Jumala oli tehnyt liiton, jossa hän oli sitoutunut kohtaamaan synnin ja kuoleman kriisin. Synti ei ole mikään vähäpätöinen asia, eikä Jumala sivuuta sitä kevyesti. Jumalallinen pelastustyö täyttää rikotun lain vaatimukset. Jumala on vanhurskas, ja hän vanhurskauttaa sen, joka uskoo Jeesukseen - ristin kautta (Room.3:26). Jumala ei ainoastaan tulisi lihaksi ja taistelisi kiusausten kanssa niihin myöntymättä. Huipentumana jumalallisten käsittämättömien tekojen sarjassa hän kuolisi halveksitulla ristillä sijaiskuoleman meidän kaikkien edestämme. "Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti" (Fil.2:8).

Jeesus kuoli jokaisen ihmisen puolesta, elipä tämä missä tahansa ja milloin tahansa. Tähän tapahtumaan Vanhan testamentin uhrit viittasivat. Jeesuksen kuolema sovitti maailman Jumalan kanssa (2 Kor.5:19). Se vapautti ihmiskunnan saatanan vallasta. Se avasi oven Jumalan yhteydessä elettävälle elämälle. Kristittyinä emme sen vuoksi häpeä ristiä. Se on takuu anteeksiantamuksestamme, perustus pelastusvarmuudellemme ja vakuus ikuisesta elämästämme Jumalassa. "Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä". (Gal.6:14)

3. Pyhän Hengen tehtävä

Vaikka Kristuksen risti ja ylösnousemus ovatkin aikakausien polttopiste (vrt. Hepr.9:26), jumalallinen pelastustyö ei päättynyt siihen. Ylösnoussut Kristus, astuneena Isän oikealle puolelle pyytää Pyhää Henkeä lähetettäväksi maailmaan (Joh. 14:16,26). Henki oli aina johdatellut ihmisiä seuraamaan Jumalaa, mutta nyt hän tulee uudella tavalla. Ilman häntä tahtomme on heikko ja niin taipunut pahaan, että emme itsestämme voi valita hyvää. Mutta Henki vahvistaa tahtomme niin, että voimme vastata hyvään uutiseen ja vastaanottaa pelastuksen lahjan (Joh.3:5-8; 7:17; Fil.2:13).

Tällä tavoin Jeesuksen palvelustyö jatkuu. Henki "paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä synti on, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio" (Joh.16:8).

Kertomus pelastuksesta on siten kertomusta armosta ja rakkaudesta. Jumala, joka iloitsee saadessaan antaa anteeksi, on lunastanut maailman Jeesuksen Kristuksen kautta. Kertomuksen jokaisessa kohdassa Jumala on aloitteentekijänä pelastavassa toiminnassa.

Seuraava luku:
Ihmisen vastaus Jumalan armotarjoukseen

Edelliselle tasolle

Etusivulle