 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Luominen
Perusluonteiset opinkohdat 6
Jumala on kaiken Luoja, ja hän on Raamatussa esittänyt luotettavan
kertomuksen luomistyöstään. "Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan"
ja kaikki elävät olennot maan päällä ja lepäsi tuon ensimmäisen viikon
seitsemäntenä päivänä. Siten hän asetti sapatin loppuun suoritetun
luomistyönsä ainaiseksi muistomerkiksi. Ensimmäinen mies ja nainen
tehtiin Jumalan kuvaksi, luomistyön kruunuksi. Heille annettiin valta
hallita maailmaa ja velvollisuus pitää siitä huolta. Kun maailman
luominen oli saatu päätökseen, maailmassa "kaikki oli hyvää" ja julisti
Jumalan kunniaa.
Raamatun ilmoitus on yksinkertainen. "Kuutena päivänä Herra teki taivaan
ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on" (2.Moos. 20:11). Kuudessa
päivässä "autio ja tyhjä" planeetta muuttui elämää uhkuvaksi maailmaksi,
joka oli täynnä kirkkaita ja puhtaita värejä, muotoja ja tuoksuja.
Jokainen olio todisti tekijänsä hyvästä mausta, ja jokainen yksityiskohta
toimi tarkasti ja oikein.
Sitten Jumala "lepäsi", hän pysähtyi nauttimaan ja juhlimaan
kättensä tekoja. Noiden kuuden päivän kauneutta ja majesteettisuutta
muisteltaisiin ikuisesti juuri siksi, että Jumala sai työnsä päätökseen.
Katsotaanpa, mitä Raamattu kertoo kaiken alusta.
"Alussa Jumala loi taivaan ja maan." Maata ympäröi vesi ja
pimeys. Ensimmäisenä päivänä Jumala erotti valon pimeydestä. Hän nimitti
valon päiväksi ja pimeyden yöksi.
Toisena päivänä Jumala erotti "vedet toisistaan". Hän
muodosteli ilmakehän, jonka alapuolella olivat maahan kuuluvat vedet, ja
näin muodostuivat elämälle suotuisat olosuhteet. Kolmantena päivänä
Jumala keräsi vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara erottui
merestä. Sitten Jumala verhosi alastomat rannat, kukkulat ja laaksot:
"Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka
kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä" (1.Moos.
1:12).
Neljäntenä päivänä Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet
merkeiksi osoittamaan "määräaikoja, hetkiä ja vuosia". Aurinko hallitsi
päivää ja kuu yötä (1.Moos. 1:14 - 16).
Jumala muotoili linnut ja vesieläimet viidentenä päivänä.
Kaikki luotiin lajeittain, "lajinsa mukaan" (1.Moos. 1:21, VKR). Tämä
viittasi siihen, että luodut oliot tuottaisivat oman lajinsa mukaisia
jälkeläisiä.
Kuudentena päivänä Jumala teki eläinkunnan korkeampia muotoja.
"Jumala sanoi: 'Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki
karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.' Ja niin tapahtui"
(1.Moos. 1:24).
Sitten, luomistyönsä kruunuksi, "Jumala loi ihmisen kuvakseen,
Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät"
(1.Moos. 1:27). "Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli
hyvää" (1.Moos. 1:31).
Jumalan luova sana
"Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot"
(Ps. 33:6). Miten tämä luova sana toimi?
Luova sana ja olemassaoleva materia. Genesiksen (Mooseksen
1. kirjan) sanat "Jumala sanoi" viittaavat väkevään jumalalliseen
käskyyn, joka sai aikaan kuuden luomispäivän majesteettiset tapahtumat
(1.Moos. 1:3,6,9,11,14,20,24). Jokaiseen käskyyn liittyi luova voima,
joka muutti aution ja tyhjän planeetan paratiisiksi. "Mitä hän sanoi, se
tapahtui, mitä hän käski, se pysyi" (Ps. 33:9). Todellakin "maailmat on
luotu Jumalan sanalla" (Hepr. 11:3).
Tämä luova sana ei ollut riippuvainen olemassa olevasta
materiasta, vaan Jumala loi tyhjästä (ex nihilo). "Uskon avulla me
ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt
näkymättömästä" (Hepr. 11:3). Vaikka Jumala toisinaan käytti olemassa
olevaa materiaa - Aadam tehtiin maan tomusta ja Eeva Aadamin
kylkiluusta (1.Moos. 2:7,19,22) - kaikki materia oli alkujaan Jumalan
luomaa.
Luomiskertomus
Genesiksen luomiskertomuksen johdosta on esitetty monia kysymyksiä.
Ovatko Raamatun ensimmäisen kirjan sisältämät kaksi luomiskertomusta
ristiriitaisia keskenään vai ovatko ne sopusoinnussa? Ovat luomispäivät
kirjaimellisia vai kuvaavatko ne pitkiä ajanjaksoja? Luotiinko aurinko,
kuu ja vieläpä avaruuden tähdetkin todella vasta 6000 vuotta sitten?
Kaksi luomiskertomusta. Raamatun kaksi kertomusta
luomisesta - toinen 1.Moos. 1:1 - 2:3 ja toinen 1.Moos. 2:4 - 25 -
ovat sopusoinnussa keskenään.
Ensimmäinen kertomus esittää aikajärjestyksessä kaiken
luomisen.
Toinen kertomus alkaa sanoin: "Tämä on kertomus - - ".
Samalla tavalla alkavat Genesiksen myöhemmät sukuhistorian esitykset
(vrt. 5:1; 6:9; 10:1). Tämä kertomus selostaa ihmisen asemaa luomisessa.
Se ei etene ehdottomassa aikajärjestyksessä, vaan sen tarkoituksena on
osoittaa, että kaikki palveli ympäristön saattamista sopivaksi ihmiselle.
*1 Se esittää enemmän yksityiskohtia Aadamin ja Eevan luomisesta ja
Edenin puutarhasta kuin edellinen kertomus. Sen lisäksi tämä kertomus
antaa meille tietoa ihmisluonnosta ja jumalallisesta hallinnosta. Vain
siinä tapauksessa, että nämä kaksi luomiskertomusta hyväksytään
kirjaimellisiksi ja historiallisiksi esityksiksi, ne ovat sopusoinnussa
Raamatun muun ilmoituksen kanssa.
Luomispäivät. Raamatun luomiskertomuksen päivät
tarkoittavat kirjaimellisia 24 - tuntisia ajanjaksoja. Ilmaus 'tuli ilta
ja tuli aamu' (1.Moos. 1:5,8,13,19,23,31) kuvaa Vanhan testamentin
muuallakin ilmaisemaa tapaa aloittaa vuorokausi illasta eli auringon
laskusta (ks. 3.Moos. 23:32; 5.Moos. 16:6). Ei ole mitään perustetta
väitteelle, että ilta ja aamu merkitsisivät luomiskertomuksessa jotain
muuta kuin muualla Mooseksen kirjoissa.
Heprean kielen sana, joka 1. Moos. 1.luvussa on käännetty
päiväksi, on jom. Kun jom - sanaan liittyy järjestysluku, se tarkoittaa
aina kirjaimellista 24 - tuntista vuorokautta (esim. 1.Moos. 7:11;
2.Moos. 16:1). Tämäkin vahvistaa käsitystä, jonka mukaan
luomiskertomuksessa on kysymys kirjaimellisista, 24 - tuntisista
vuorokausista.
Kymmenen käskyn laki antaa uuden todisteen siitä, että
luomisviikko koostui kirjaimellisista päivistä. Sapattikäskyssä Herra
sanoo: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida
kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi,
sapatti. Silloin et saa tehdä työtä - - . Sillä kuutena päivänä Herra
teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta
seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja
pyhitti sen" (2.Moos. 20:8 - 11).
Lyhyen ytimekkäästi Jumala toistaa luomiskertomuksen. Kukin
päivä (jom) oli täynnä Jumalan luomistekoja, ja sitten seurasi sapatti,
joka kruunasi luomisviikon. 24 - tuntinen sapatinpäivä on näin ollen
muisto kirjaimellisesta luomisviikosta. Sapattikäsky olisi merkityksetön,
jos luomispäivät olisivat olleet pitkiä aikakausia. *2
Jotkut lainaavat tekstiä, jonka mukaan "Herralle yksi päivä on
kuin tuhat vuotta" (2.Piet. 3:8), ja haluavat sillä todistaa, että
luomisen päivät eivät olleet 24 - tuntisia vuorokausia. He jättävät
kuitenkin huomiotta sen, että sama jae päättyy: "ja tuhat vuotta kuin
yksi päivä". Ne, jotka lukevat luomispäiviin tuhansia vuosia tai pitkiä
miljoonien, jopa miljardien vuosien ajanjaksoja, asettavat
epäilyksenalaiseksi Jumalan sanan - juuri niin kuin käärme houkutteli
Eevaa tekemään.
Mitä tarkoittaa taivaan luominen? Jotkut ovat syystäkin
hämmentyneitä jakeista, joiden mukaan Jumala loi "taivaan ja maan"
(1.Moos. 1:1; vrt. 2:1; 2.Moos. 20:11), sekä siitä, että hän teki
auringon, kuun ja tähdet luomisviikon kuudentena päivänä 6000 vuotta
sitten (1.Moos. 1:14 - 19). Luotiinko kaikki taivaankappaleet tuolloin?
Luomisviikko ei koskenut sitä taivasta, jossa Jumala on asunut
kautta ikuisuuden. Raamatun alkuluvuissa mainittu 'taivas' luultavasti
viittaa maapalloa lähinnä oleviin planeettoihin ja tähtiin.
Sen sijaan että maa olisi ollut Kristuksen ensimmäinen
luomisteko, se oli luultavimmin hänen viimeisensä. Raamattu esittää,
kuinka Jumalan pojat, luultavasti kaikkien lankeamattomien maailmojen
Aadamit, kokoontuivat Herran eteen (Job 1:6 - 12). Tähän mennessä
avaruustutkimus ei ole löytänyt muita asuttuja planeettoja. Ne
sijaitsevat ilmeisesti niin kaukana avaruudessa, että ovat varmasti
meidän synnin saastuttaman aurinkokuntamme ulottumattomissa.
Luomisen Jumala
Millainen Jumala meidän Luojamme sitten on? Onko sellainen ääretön
Persoona kiinnostunut meistä - mitättömistä elämän hiukkasista jossakin
hänen suunnattoman universuminsa reunalla? Luotuan maan jatkoiko hän
suurempien ja parempien maailmojen luomista?
Huolehtiva Jumala. Raamatun luomiskertomus alkaa Jumalasta
ja jatkuu ihmisiin. Siitä ilmenee, että luodessaan taivaan ja maan Jumala
valmisti ihmiskunnalle täydellisen ympäristön. Ihmissuku, joka muodostui
miehistä ja naisista, oli hänen loistava mestariteoksensa.
Kertomus paljastaa Jumalan huolelliseksi suunnittelijaksi,
joka kantoi huolta luomakunnastaan. Hän istutti erityisen puutarhan
heidän kodikseen ja antoi heille vastuun sen viljelemisestä. Hän loi
ihmiset sellaisiksi, että nämä saattoivat olla yhteydessä häneen. Tämän
suhteen ei pitänyt olla luonnoton tai pakotettu, vaan Jumala antoi
ihmisille valinnan vapauden ja kyvyn rakastaa ja palvella häntä.
Kristus Luojana. Kolmiyhteinen Jumala toimi luomisessa
(1.Moos.1:2,26). Jumaluuden toinen persoona, ennaltaollut Kristus, oli
luomisen aktiivi tekijä. Mooses kirjoitti luomiskertomuksen alkusanoissa:
"Alussa Jumala loi taivaan ja maan." Näihin sanoihin liittyen Johannes
täsmensi Kristuksen asemaa luomisessa: "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan
luona, ja Sana oli Jumala. - - Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään,
mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä" (Joh. 1:1 - 3). Myöhemmin
samassa kappaleessa Johannes ilmaisee selvästi, kenestä hän kirjoitti:
"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" (Joh.1:14). Jeesus oli
Luoja, joka kutsui maailman olemaan (ks. myös Ef. 3:9; Hepr. 1:2).
Jumalan rakkauden osoitus. Miten syvä Jumalan rakkaus
onkaan! Kun Kristus kumartui Aadamin ylle muotoillakseen tämän
ensimmäisen ihmisen käden, hän tiesi että eräänä päivänä ihmiskädet
tulisivat naulitsemaan hänet ristille. Tietyssä mielessä luominen ja
risti liittyvät yhteen, sillä Kristus oli teurastettu Karitsa maailman
luomisesta alkaen (Ilm. 13:8). Jumalallinen ennaltatietämys *3 ei
pysäyttänyt häntä. Golgatan uhkaavan pilven alla Kristus puhalsi Aadamin
sieraimiin elämän henkäyksen tietoisena siitä, että tämä luomisteko
riistäisi häneltä hengen. Luomisen perustana on käsittämätön rakkaus.
Luomisen tarkoitus
Rakkaus on Jumalan kaikkien tekojen vaikuttimena, sillä Jumala on rakkaus
(1.Joh. 4:8). Hän ei luonut meitä vain siksi, että me voisimme rakastaa
häntä, vaan myös siksi, että hän voisi rakastaa meitä. Raamattu
osoittaakin, mikä on koko maailmankaikkeuden ja sen asukkaiden
olemassaolon tarkoitus.
Julistaa Jumalan kunniaa. Luomistekojensa välityksellä
Jumala ilmaisee kirkkautensa ja kunniansa. "Taivaat julistavat Jumalan
kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne
päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka
voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli
merten ääriin" (Ps. 19:2 - 5).
Luonto todistaa Jumalasta. Jumalan tarkoituksena on, että
hänen luomistekonsa johtaisivat ihmisiä kääntymään Luojansa tykö. "Hänen
näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat
maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen
teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua", kirjoittaa Paavali
(Room. 1:20).
Kun luonto johtaa meitä Jumalan luo, me opimme enemmän Jumalan
ominaisuuksista, joita voidaan liittää omaankin elämäämme. Ja
heijastamalla Jumalan luonnetta tuotamme Jumalalle kunniaa ja siten
täytämme sitä tarkoitusta, jonka vuoksi meidät luotiin.
Asuttaa maailma. Luojan tarkoituksena ei ollut, että
maailma olisi yksinäinen, tyhjä planeetta, vaan se oli tarkoitettu
asuttavaksi (Jes. 45:8). Kun ensimmäinen mies tunsi tarvitsevansa
kumppania, Jumala loi naisen (1.Moos. 2:20; 1.Kor. 11:9). Siten hän
asetti avioliiton (1.Moos. 2:22 - 25). Ja Luoja ei ainoastaan antanut
ihmisparin hallintaan koko vastaluotua maailmaa, vaan hän antoi heille
myös etuoikeuden osallistua sen luomiseen sanoessaan: "Olkaa
hedelmälliset, lisääntykää" (1.Moos. 1:28).
Luomisopin merkitys
Ihmiset ovat taipuvaisia vähättelemään luomisopin merkitystä. "Mitä väliä
sillä on, miten Jumala loi maailman?" he sanovat. "Sensijaan tarvitsemme
tietoa siitä, miten pääsemme taivaaseen." Kuitenkin oppi Jumalan
luomistyöstä muodostaa "välttämättömän perustan kristilliselle ja
raamatulliselle teologialle". *4 Useat perusluonteiset raamatulliset
käsitykset rakentuvat sille. *5 Itse asiassa tieto siitä, miten Jumala
loi "taivaan ja maan" voi auttaa ihmistä lopulta löytämään tien siihen
uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, josta Johannes Ilmestyskirjassa
puhuu. Tarkastelemme seuraavassa joitakin seikkoja, jotka liittyvät
oppiin luomisesta.
Suoja epäjumalanpalvelusta vastaan. Koska Jumala on Luoja,
hän on täysin erilainen kuin kaikki muut jumalat (1.Aikak. 16:24 - 27;
Ps. 96:5,6; Jes. 40:18 - 26; 42:5 - 9; 44). Meidän tulee palvella
Jumalaa, joka on tehnyt meidät, eikä jumalia, jotka me olemme tehneet.
Koska Jumala on Luoja, hän ansaitsee täydellisen alamaisuutemme. Kaikki
sellaiset suhteet, jotka häiritsevät tätä alamaisuutta, ovat
epäjumalanpalvelusta ja niitä kohtaa jumalallinen tuomio. Näin ollen
uskollisuus Luojaa kohtaan on asia, jossa on kysymys elämästä ja
kuolemasta.
Oikean jumalanpalveluksen perustus. Meidän
jumalanpalveluksemme perustuu sille tosiasialle, että hän on meidän
Luojamme ja me olemme hänen luotujaan (Ps. 95:6). Tämän totuuden tärkeys
ilmenee siitäkin, että se mainitaan kaikille maailman asukkaille
osoitetussa sanomassa juuri ennen Kristuksen tuloa. Kaikkia kutsutaan
kumartamaan "häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien
lähteet" (Ilm. 14:7).
Sapatti - luomisen muistomerkki. Jumala asetti
seitsemännen päivän sapatin, jotta meillä olisi viikoittainen muistutus
siitä, että olemme hänen luomiaan olentoja. Sapatti oli armon lahja, joka
ei kerro meidän teoistamme vaan Jumalan teoista. Jumala antoi tälle
päivälle erityisen siunauksensa ja pyhitti sen, jotta me emme koskaan
unohtaisi, että työn lisäksi elämään tulee kuulua yhteys Luojan kanssa,
lepo ja Jumalan mahtavien luomistekojen ylistäminen (1.Moos. 2:2,3).
Korostaakseen sapatin tärkeyttä Luoja asetti sitä koskevan muistutuksen
siveyslakinsa keskelle luomisen ikuiseksi merkiksi ja symboliksi (2.Moos.
20:8 - 11; 31:13 - 17; Hes. 20:20; ks. tämän kirjan l9. lukua).
Avioliitto - jumalallinen asetus. Luomisviikon aikana
Jumala asetti avioliiton. Hän tarkoitti tämän kahden yksilön välisen
pyhän liiton peruuttamattomaksi: miehen tuli liittyä vaimoonsa "niin että
he tulevat yhdeksi lihaksi" (1.Moos. 2:24; ks. myös Mark. 10:9; ks. tämän
kirjan 22. lukua).
Ihmisarvon perusta. Luomiskertomus ilmoittaa, että ihminen
on luotu Jumalan kuvaksi. Tämän ymmärtäminen antaa meille oikean
käsityksen yksilön arvosta. Se ei jätä mahdollisuutta itsensä
vähättelyyn. Meille on annettu luomisessa ainutlaatuinen asema, johon
liittyy erityinen etuoikeus olla jatkuvassa yhteydessä Luojaan ja
mahdollisuus muuttua yhä enemmän hänen kaltaisekseen.
Todellisen veljeyden perusta. Jumalan asema luojana
merkitsee, että hän on kaikkien Isä (Mal. 2:10) ja että kaikki ihmiset
ovat veljiä keskenään. Hän on meidän Isämme ja me olemme hänen lapsiaan.
Sukupuolesta, rodusta, kasvatuksesta tai asemasta riippumatta kaikki on
luotu Jumalan kuvaksi. Jos tämä ymmärrettäisiin ja sitä sovellettaisiin
käytäntöön, maailmasta häviäisi rotukiihko ja kaikenlainen syrjintä.
Henkilökohtainen vastuu. Koska Jumala on meidät luonut,
me kuulumme hänelle. Tähän tosiasiaan liittyy se, että meillä on pyhä
vastuu uskollisesti huolehtia fyysisistä, henkisistä ja hengellisistä
kyvyistämme. Osoitamme kiittämättömyyttä, jos toimimme täysin
riippumattomina Luojastamme. (Ks. tämän kirjan 20. lukua.)
Vastuu ympäristöstä. Luomisessa Jumala asetti ensimmäisen
miehen ja naisen puutarhaan (1.Moos. 2:8). Heidän tuli viljellä maata ja
"vallita" koko luomakuntaa. Tämän mukaisesti meillä on Jumalan antama
vastuu elinympäristömme suojelusta.
Ruumiillisen työn arvo. Luoja antoi ihmiselle tehtäväksi
"viljellä ja varjella" Eedenin puutarhaa (1.Moos. 2:15). Tämä osoittaa,
että Jumala pitää arvossa ruumiillista työtä.
Aineellisen maailman arvo. Jumala totesi luomistyönsä
jokaisessa vaiheessa, että kaikki se, mitä hän oli tehnyt, oli hyvää
(1.Moos. 1:10,12,17,21,25,31). Luotu aine ei siis ole olemukseltaan paha
vaan hyvä.
Lääkettä pessimismiin, yksinäisyyteen ja merkityksettömyyteen.
Luomiskertomus paljastaa, että kaikella on tarkoituksensa ja että
mikään ei syntynyt sattumalta. Ihmiskunta oli suunniteltu elämään
ikuisesti kestävässä suhteessa itse Luojaansa. Kun ymmärrämme, että
luomisellamme on tarkoitus, elämästä tulee merkityksellinen ja rikas.
Monien ilmaisema tyytymättömyys ja tuskaisa tyhjyyden tunne häviää, ja
tilalle tulee Jumalan rakkaus.
Jumalan lain pyhyys. Jumalan laki oli olemassa jo ennen
syntiinlankeemusta. Lankeamattomassa tilassaan ihmisolennot olivat tuon
lain alaisia. Sen tarkoituksena oli varoittaa ihmistä itsetuhosta ja
osoittaa vapauden rajat (1.Moos. 2:17) sekä turvata Jumalan valtakunnan
alamaisten rauha ja onni (1.Moos. 3:22 - 24; ks. tämän kirjan 18. lukua).
Elämän pyhyys. Elämän Luoja on jatkuvasti mukana
ihmiselämän syntymisessä, ja siksi elämä on pyhää. Daavid ylistää Jumalaa
siitä, että Jumala on ollut mukana hänen elämässään alusta alkaen: "Sinä
olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun
tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni
kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki
kirjoitettu" (Ps. 139:13 - 16). Jesajan kirjassa Herra ilmoittaa itsensä
olentona, "joka jo kohdussa muovasi sinut" (Jes. 44:24). Koska elämä on
Jumalan lahja, meidän on kunnioitettava sitä. Moraalinen velvollisuutemme
on säilyttää elämää.
Jumalan luova toiminta jatkuu
Onko Jumala lopettanut luomistyönsä? Luomiskertomus päättyy
toteamukseen: "Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä
on" (1.Moos. 2:1). Uusi testamentti vahvistaa, että "hänen työnsä ovat
olleet valmiina maailman luomisesta asti" (Hepr. 4:3). Merkitseekö tämä
sitä, että Kristuksen luova voima ei ole enää toiminnassa? Ei lainkaan.
Hänen luova sanansa toimii yhä monin tavoin.
1. Kristus ja hänen luova sanansa. Neljä vuosituhatta
luomisen jälkeen sadanpäällikkö sanoi Jeesukselle: "Sano vain sana, ja
palvelijani paranee" (Matt. 8:8). Aivan samoin kuin hän oli tehnyt
luomisessa, Jeesus sanoi sanan - ja palvelija parani. Koko Jeesuksen
maallisen toiminnan ajan sama luova voima, joka toi elämän Aadamin
elottomaan ruumiiseen, herätti kuolleita ja toi uutta elämää
ahdistetuille, jotka pyysivät hänen apuaan.
2. Luova sana tänään. Ei tämä maailma enempää kuin
koko maailmankaikkeuskaan toimi minkään oman sisäisen voimansa varassa.
Jumala, joka ne loi, pitää niitä yllä. "Hän peittää pilvillä taivaan ja
lähettää maan päälle sateen, hän panee versomaan vuorien ruohon. Hän
antaa karjalle ravinnon, hän ruokkii korpin pojat, jotka huutavat
nälissään" (Ps. 147:8,9; vrt. Job 26:7 - 14). Hän ylläpitää kaikkea
sanansa voimalla, "ja hän pitää kaiken koossa" (Kol. 1:17; vrt. Hepr.
1:3).
Elimistömme jokaisen solun toiminta riippuu Jumalasta.
Jokainen henkäys, jokainen sydämen syke, jokainen silmämme räpäys kertoo
rakastavan Luojan huolenpidosta. "Hänessä me elämme, liikumme ja olemme"
(Ap.t. 17:28).
Jumalan luova voima ei vaikuta ainoastaan luomisessa, vaan
myös lunastuksessa ja ennalleen asettamisessa. Jumala luo uudesti
sydämemme (Jes. 44:21 - 28; Ps. 51:12). "Mekin olemme Jumalan tekoa,"
kirjoittaa Paavali, "luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan
niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut" (Ef.
2:10). "Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus"
(2.Kor.5:17). Jumala, joka levitti lukemattomat galaksit avaruuteen,
käyttää tuota samaa voimaa luodakseen uudesti turmeltuneimmankin syntisen
oman kuvansa kaltaiseksi.
Tämä lunastava, uudistava voima ei rajoitu ihmiselämän
muuttamiseen. Sama voima, joka alussa loi taivaan ja maan, on viimeisen
tuomion jälkeen luova ne uudesti, tekevä niistä uuden, loistavan
luomakunnan, uuden taivaan ja uuden maan (Jes. 65:17 - 19; Ilm. 21,22).
Luominen ja pelastus
Jeesuksessa Kristuksessa luominen ja pelastus liittyvät yhteen. Hän loi
majesteettisen universumin ja täydellisen maailman. Sekä luomisen ja
pelastuksen vastakohdat että niiden väliset yhtymäkohdat ovat
merkittäviä.
Luomisen kesto. Luomisessa Kristus käski ja se tapahtui.
Hän loi kaiken kuudessa päivässä. Miksi hän käytti luomiseen kuuttakaan
päivää? Eikö hän olisi voinut sanoa sanan vain kerran ja saattaa kaiken
olemaan hetkessä?
Ehkä hän nautti voidessaan kuutena päivänä vaihe vaiheelta
luoda uutta planeettamme pinnalle. Tai ehkä hän "kulutti" aikaa
osoittaakseen selvemmin, miten hän arvosti luomiaan olentoja, tai kenties
hän halusi jättää seitsenpäiväisen viikon ihmiselle malliksi työnteon ja
levon rytmistä.
Mutta Kristus ei ainoastaan sanalla toteuta pelastusta.
Pelastustyö ulottuu yli vuosituhansien. Siihen sisältyvät vanha ja uusi
liitto, Kristuksen runsaat 33 vuotta maan päällä ja sitä seuraava
välitystyönsä taivaassa. Tähän kaikkeen on kulunut pitkä aika -
Raamatun kronologian mukaan jo noin 6000 vuotta luomisesta - ja
vieläkään ihminen ei ole palannut takaisin Eedenin puutarhaan.
Aika, joka kului luomiseen toisaalta ja uudesti luomiseen
toisaalta, osoittaa, että Jumalan toimii aina siten kuin on ihmisen
kannalta parasta. Luomiseen käytetyn ajan lyhyys heijastaa Jumalan
halukkuutta kutsua nopeasti esiin täydellisiä olentoja, jotka saattoivat
nauttia hänen luomisteoistaan. Pitkien aikojen kuluessa tapahtuvan hitaan
kehityksen tie olisi ollut vastoin rakastavan Jumalan luonnetta.
Toisaalta uudestiluomiseen käytetty aika osoittaa Jumalan halua pelastaa
niin monia ihmisiä kuin mahdollista (2.Piet. 3:9).
Kristuksen luova toiminta. Eedenissä Kristus sanoi luovan
sanansa. Betlehemissä "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme"
(Joh. 1:14). Luoja tuli osaksi luomakuntaa - mikä äärimmäinen
alentuminen! Vaikka kukaan ihmisistä ei ollut katsomassa, kun Kristus loi
maailman, monet saattoivat todistaa voimasta, joka antoi sokealle näön
(Joh. 9:6,7), mykälle puhekyvyn (Matt. 9:32,33), spitaaliselle terveyden
(Matt. 8:2,3) ja kuolleelle elämän (Joh. 11:14 - 45).
Kristus tuli maailmaan toisena Aadamina, ihmissuvun uutena
alkuna (Room. 5). Hän antoi Eedenissä ihmiselle elämän puun; ihminen
naulitsi hänet Golgatalla ristinpuuhun. Paratiisissa ihminen seisoi
ryhdikkäänä Jumalan kuvana; Golgatalla Ihminen riippui rikollisen kuvana.
Sekä luomisviikon perjantaina että ristiinnaulitsemisen perjantaina sanat
"Se on täytetty" julistivat päätökseen saatettua luovaa työtä (1.Moos.
2:2; Joh. 19:30). Ensimmäisen työnsä Kristus toteutti Jumalana, toisen
työnsä hän toteutti Ihmisenä.
Kristuksen täydelliset, jumalalliset kädet antoivat ihmiselle
elämän. Samoin Kristuksen lävistetyt, veren tahrimat kädet antavat
ihmiselle ikuisen elämän. Sillä ihmistä ei ole vain luotu, vaan hänet
voidaan myös uudesti luoda. Kumpikin luomisteko on Kristuksen työtä,
kumpikaan ei toteudu luonnollisen kehityksen tietä.
Koska meidät on luotu Jumalan kuvaksi, meidät on kutsuttu
elämään Jumalan kunniaksi. Luomistyönsä kruunaavana tekona Jumalan kutsuu
meitä jokaista yhteyteensä. Kun päivittäin etsimme Kristuksen
uudestiluovaa voimaa, voimme heijastaa täydellisemmin hänen kuvaansa
Jumalan kunniaksi.
Lähdeviitteet:
1. L. Berkhof, Systematic Theology, 4. uudistettu laitos (Grand
Rapids, MI: Wm. B. Eerdmans, 1941), s. 182. |
 |
 |
 |
 |
 |