 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Jumalan laki
Perusluonteiset opinkohdat 19
Jumalan lain suuret periaatteet on ilmaistu kymmenessä käskyssä, ja
niiden noudattamisesta Kristus antoi elämässään esimerkin. Niissä ilmenee
Jumalan rakkaus sekä se, mikä ihmisen käyttäytymisessä ja ihmissuhteissa
on Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaista, ja ne velvoittavat kaikkia
ihmisiä kaikkina aikoina. Nämä käskyt muodostavat perustan liitolle,
jonka Jumala on tehnyt kansansa kanssa, ja mittapuun Jumalan tuomiolla.
Pyhän Hengen vaikutuksen kautta ne osoittavat synnin ja herättävät
ihmisen tajuamaan Vapahtajan tarpeensa. Pelastus on kokonaan armosta eikä
teoista, mutta sen hedelmänä on kuuliaisuus Jumalan käskyille. Tämä
kuuliaisuus kehittää kristillistä luonnetta ja edistää hyvinvointiamme.
Se on osoituksena rakkaudestamme Herraan ja huolenpidostamme
lähimmäisiämme kohtaan. Uskon kuuliaisuus osoittaa Kristuksen voiman
muuttaa ihmiselämää, ja siten se vahvistaa kristillistä todistusta.
Kaikki silmät olivat kohdistuneet vuoreen. Sen huippua peitti paksu
pilvi, joka kävi yhä synkemmäksi ja laskeutui alaspäin kunnes koko vuori
oli salaperäisen verhon peitossa. Salamat leimahtelivat pimeydessä ja
ukkosen jylinä kiiri kallioiden välissä. "Siinainvuori oli kauttaaltaan
savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin
tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. Torven ääni kasvoi kasvamistaan"
(2.Moos. -19:-18,19). Niin väkevä oli tämä Jumalan läsnäolon
majesteettinen ilmestyminen, että koko Israel vapisi pelosta.
äkkiä jylinä ja torven ääni vaikeni, ja tilalle tuli pelottava
hiljaisuus. Sitten Jumala puhui häntä ympäröivästä pimeydestä hänen
seistessään vuoren huipulla. Syvästä rakkaudesta kansaansa kohtaan Jumala
julisti Kymmenen käskyn lain.
Antaessaan Siinailla lakinsa Jumala ei ainoastaan ilmoittanut
itseään koko maailmankaikkeuden korkeimpana valtiaana. Hän ilmaisi
itsensä myös kansansa vapauttajana (2.Moos. 20:-2). Koska hän on
Vapahtaja, hän kutsui Israelin lisäksi kaikkia ihmisiä (Saarn.- 12:-13)
tottelemaan noita kymmentä lyhyttä mutta kaiken kattavaa ja arvovaltaista
säädöstä, joihin sisältyy ihmisolentojen velvollisuus Jumalaa ja toisia
ihmisiä kohtaan.
Niin Jumala sanoi:
"Sinulla ei saa olla muita jumalia.
"älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä
siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan
päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. älä kumarra äläkä palvele
niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina
kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä
pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta
polven minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja
noudattavat minun käskyjäni.
"älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä
rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.
"Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida
kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi,
sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi
eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään
muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki
taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen
päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä
maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
"älä tapa.
"älä te aviorikosta.
"älä varasta.
"älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.
"älä tavoittele toisen taloa. älä tavoittele hänen vaimoaan,
älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä
mitään, mikä on hänen" (2.Moos. -20:-3 - 17).
Lain luonne
Jumalan luonteen heijastuksena Kymmenen käskyn laki on moraalinen,
hengellinen ja kaiken kattava, sen sisältämät periaatteet ovat
yleismaailmalliset.
Heijastus lainantajan luonteesta. Raamattu osoittaa, että
Jumalan laissa ilmenee hänen luonteensa. Jumala on täydellinen, siksi hän
on antanut myös "täydellisen lain" (Ps. 19:8). "Käsky on pyhä, oikea ja
hyvä" (Room.- 7:-12). "Sinun käskyissäsi on totuus. Jo kauan olen
tiennyt, millainen liittosi on: sinä olet säätänyt sen ikiajoiksi" (Ps.
119:-151,-152). "Käskysi ovat hyvät ja oikeat" (Ps. 119:-172).
Moraalinen laki. Kymmenen käskyä sisältävät Jumalan
antaman mallin inhimilliselle käyttäytymiselle. Ne määrittelevät
suhteemme Luojaamme ja Lunastajaamme sekä velvollisuutemme lähimmäisiämme
kohtaan. Raamattu nimittää Jumalan lain rikkomista synniksi (1.-Joh.
-3:4).
Hengellinen laki. "Laki on hengellinen" (Room.- 7:14).
Sen vuoksi vain ne, jotka ovat hengellisiä ja jotka omistavat Hengen
tuottamaa hedelmää, voivat totella sitä (Joh.- 15:4; Gal. -5:-22,23).
Jumalan Henki antaa meille voimaa hänen tahtonsa tekemiseen (Ap.t. 1:8;
Ps. -51:12 - 14). Pysymällä Kristuksessa saamme tarvitsemamme voiman
tuottaaksemme hedelmää hänen kunniakseen (Joh. 15:5).
Inhimilliset lait koskevat vain tekoja. Mutta Jumalan käskyt
ovat "ylen avarat" (Ps. 119:-96, VKR), ne koskevat salaisimpiakin
ajatuksiamme, halujamme ja tunteitamme. Vuorisaarnassa Jeesus korosti
tätä lain hengellistä ulottuvuutta ja osoitti, että rikkomus saa alkunsa
sydämessä (Matt.- 5:-21,22-,-27,28;- Mark. 7:-21 - 23).
Myönteinen laki. Dekalogi on enemmän kuin vain lyhyt
sarja kieltoja; se sisältää kauaskantoisia periaatteita. Se ei koske vain
tekoja, joita meidän ei tule tehdä, vaan myös sitä, mitä meidän tulisi
tehdä. Meidän ei tule vain pidättyä pahoista teoista ja ajatuksista;
meidän on opittava käyttämään Jumalalta saamiamme kykyjä ja lahjoja
hyvään. Näin jokaisella kiellolla on myönteinen ulottuvuutensa.
Esimerkiksi käskyllä "älä tapa" on myönteinen merkityksensä:
"Edistä elämää." "Jumalan tahto on se, että hänen seuraajansa pyrkivät
edistämään jokaisen heidän vaikutuspiiriinsä tulevan henkilön
hyvinvointia ja onnea. Syvällisessä merkityksessä evankeliumin
levittäminen - hyvä uutinen pelastuksesta ja ikuisesta elämästä
Jeesuksen Kristuksen yhteydessä - perustuu sille myönteiselle
periaatteelle, joka on ilmaistuna käskyssä 'älä tapa'." *1
Kymmenen käskyn lakia ei tulisi nähdä "niinkään kieltona kuin
siunauksena. Sen kiellot ovat varmana takeena kuuliaisuuteen liittyvästä
onnesta. Kun se vastaanotetaan Kristuksessa, se vaikuttaa meissä
luonnetta puhdistavasti ja tuottaa meille iloa kautta ikuisten aikojen.
Kuuliaiselle se on suojaavana muurina. Näemme siinä Jumalan hyvyyttä;
ilmaisemalla ihmisille vanhurskauden muuttumattomat periaatteet Jumala
pyrkii suojelemaan heitä rikkomuksen pahoilta seurauksilta." *2
Yksinkertainen laki. Kymmenen käskyä ovat
yksinkertaisessa laaja - alaisuudessaan hyvin syvälliset. Ne ovat niin
lyhyet, että lapsikin voi nopeasti oppia ne ulkoa; kuitenkin ne ovat
samalla niin kauaskantoiset, että niiden piiriin kuuluvat kaikki
mahdolliset synnit.
"Jumalan laissa ei ole mitään salaperäisyyttä. Kaikki voivat
ymmärtää sen sisältämät suuret totuudet. Heikoinkin äly voi tajuta näiden
sääntöjen merkityksen; tietämättöminkin voi säännellä elämäänsä ja
muodostaa luonnettaan tämän jumalallisen ihanteen mukaisesti." *3
Periaatteellinen laki. Kymmenen käskyä muodostavat
yhteenvedon kaikista oikeista periaatteista - ne soveltuvat koko
ihmiskuntaan kaikkina aikoina. Raamattu sanoo: "Tässä on lopputulos
kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä
koskee jokaista ihmistä" (Saarn. 12:13).
Dekalogi - kymmenen sanaa tai kymmenen käskyä (2.Moos.
34:28) - muodostuu kahdesta osasta, mikä ilmenee siitäkin, että Jumala
kirjoitti ne kahteen kivitauluun (5.Moos. 4:13). Ensimmäiset neljä käskyä
(alkuperäisen käskyjaotuksen mukaan) koskevat velvollisuuttamme Luojaamme
ja Lunastajaamme kohtaan, ja loput kuusi käskyä säätävät
velvollisuuksiamme muita ihmisiä kohtaan. *4
Tämä kaksiosaisuus perustuu niihin kahteen suureen rakkauden
perusperiaatteeseen, jotka ovat Jumalan valtakunnan toiminnan perustana:
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko
voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"
(Luuk. 10:27; vrt. 5.-Moos. -6:-4,5; 3.-Moos.- 19:18). Ne, jotka elävät
näiden periaatteiden mukaan, ovat täysin sopusoinnussa kymmenen käskyn
kanssa, sillä nuo käskyt ilmaisevat yksityiskohtaisemmin näiden
periaatteiden sisällön.
Ensimmäinen käsky ohjaa palvomaan ainoaa tosi Jumalaa. Toinen
kieltää epäjumalankuvien tekemisen ja palvonnan. *5 Kolmas kieltää
Jumalan nimen turhan, halventavan ja väärän käytön. Neljäs kutsuu
viettämään sapattia ja muistuttaa siitä, että tosi Jumala on taivaan ja
maan Luoja.
Viides käsky vaatii lapsia olemaan alamaisia vanhemmilleen,
jotka Jumala on asettanut välittämään hänen ilmoitettua tahtoaan
tuleville sukupolville (ks. 5.-Moos. -4:-6 - 9; -6:-1 - 7). Kuudes
suojelee ihmisen henkeä, koska elämä on pyhä. Seitsemäs vaalii puhtautta
ja suojelee aviosuhdetta. Kahdeksas suojaa omaisuutta. Yhdeksäs vartioi
totuutta ja kieltää väärän valan. Kymmenes koskee kaikkien ihmissuhteiden
juuria kieltämällä himoitsemasta ja tavoittelemasta sitä, mikä kuuluu
toisille. *6
Ainutlaatuinen laki. Kymmenen käskyä muodostavat ainoat
sanat, jotka Jumala on koskaan lausunut ääneen kokonaisen kansan kuullen
(5.-Moos. 5:-22). Jumala ei kuitenkaan jättänyt tätä lakia vain ihmisten
heikon muistin varaan, vaan hän kaiversi sen sitten omalla sormellaan
kahteen kivitauluun, joita oli säilytettävä ilmestysmajassa olevan arkun
sisällä (2.Moos.- 31:-18; 5.Moos. -10:-2).
Auttaakseen Israelia käskyjen soveltamisessa Jumala antoi
israelilaisille lisäksi muita lakeja, joissa annettiin yksityiskohtaisia
määräyksiä heidän suhteistaan Jumalaan ja toisiinsa. Jotkut näistä
laeista koskivat Israelin yhteiskunnallisia asioita (siviilioikeudelliset
lait), toiset taas sisälsivät määräyksiä pyhäkköpalveluksesta
(seremonialait). Jumala antoi nämä lait kansalle välittäjänä toimineen
Mooseksen kautta. Mooses kirjoitti ne "lain kirjaan", joka asetettiin
"liitonarkun viereen" (5.Moos. 31:-25,-26) - ei itse arkkuun, jonne oli
sijoitettu dekalogi, Jumalan tahdon ylin ilmoitus. Tuosta lain kirjasta
käytettiin myös nimitystä "Mooseksen lain kirja" (Joos.-8:-31; Neh.-8:-1)
tai yksinkertaisesti "Mooseksen laki" (2.-Kun. 23:-25; 2.-Aik. 23:-18;
25:-4). *7
Iloa tuottava laki. Jumalan laki on sielun innoittaja.
Psalmista sanoi: "Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä
sitä tutkin." "Minä rakastan sinun käskyjäsi, ne ovat minulle kalliimmat
kuin puhtain kulta." "Minä olen joutunut ahdinkoon ja hätään, mutta sinun
käskyistäsi saan ilon" (Ps.-119:-97,-127,-143). Ne, jotka rakastavat
Jumalaa, pitävät hänen käskynsä, "eivätkä ne ole raskaita noudattaa"
(1.-Joh.- 5:-3). Lainrikkojat pitävät lakia raskaana ikeenä, sillä lihan
pyrkimykset "eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua" (Room.-
8:-7).
Lain tarkoitus
Jumala antoi lakinsa antamaan ihmisille runsaita siunauksia ja johtamaan
heitä pelastavaan suhteeseen itsensä kanssa. Pane merkille seuraavat lain
erityiset tehtävät:
Se ilmoittaa ihmiselle Jumalan tahdon. Kymmenen käskyä
ilmentävät Jumalan luonnetta ja rakkautta, ja ne ilmoittavat hänen
tahtonsa ja tarkoituksensa ihmiskuntaa kohtaan. Ne vaativat täydellistä
kuuliaisuutta, "sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta
rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin" (Jaak. -2:-10).
Laki on elämän sääntö, ja siksi kuuliaisuus laille on elintärkeätä
pelastuksellemme. Kristus itse sanoi: "Jos haluat päästä sisälle elämään,
noudata käskyjä" (Matt.- 19:-17). Tämä kuuliaisuus on mahdollista
ainoastaan sen voiman avulla, minkä uskovassa asuva Pyhä Henki antaa.
Se on Jumalan liiton perusta. Mooses kirjoitti kymmenen
käskyä sekä muita lakeja kirjaan, jota nimitettiin liiton kirjaksi
(2.-Moos. -20:1 - 24:-8). *8 Myöhemmin kymmenen käskyä sisältäviä
kivitauluja nimitettiin "liiton tauluiksi", mikä osoitti niiden tärkeyttä
ikuisen liiton perustana (5.Moos. -9:-9; vrt. 4:-13. Enemmän liitoista
tämän kirjan luvussa 7).
Se toimii arvosteluperusteena tuomiolla. Kaikki Jumalan
käskyt ovat oikeat, vanhurskaat (Ps. 119:-172). Siksi laki asettaa
vanhurskauden normit. Jokainen ihminen tuomitaan näiden vanhurskaiden
periaatteiden mukaan, ei omantunnon mukaan. Raamattu sanoo: "Pelkää
Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala
vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin
pahoista" (Saarn. -12:-13,14; vrt. Jaak. 2:-12).
Ihmisten omatunto vaihtelee. Joidenkin omatunto on "heikko",
toisten taas "likaantunut","paha" tai siinä on "polttomerkki" (1.Kor.
-8:-7,12; Titus 1:-15; Hepr. 10:-22; 1.Tim.- 4:-2). Omatunto on kellon
kaltainen: toimipa se muuten miten hyvin tahansa, se on ensin asetettava
oikeaan aikaan ennen kuin siitä on hyötyä. Omatuntomme sanoo meille, että
meidän tulee tehdä oikein, mutta se ei kerro, mikä on oikein. Vain
Jumalan suuren normin - hänen lakinsa - mukaan säädetty omatunto voi
pitää meitä erossa synnistä. *9
Se osoittaa, mikä on syntiä. Ilman kymmenen käskyn lakia
ihminen ei voi nähdä Jumalan pyhyyttä, omaa syyllisyyttään eikä
tarvettaan kääntyä.
Kun ihminen ei tiedä rikkovansa Jumalan lakia, hän ei myöskään
tajua kadotettua tilaansa eikä ymmärrä tarvitsevansa Kristuksen
sovittavaa verta.
Jotta ihmiset näkisivät todellisen tilansa, laki toimii kuin
peilinä (ks. Jaak. 1:-23 - 25). Ne, jotka katsovat siihen, näkevät oman
luonteensa puutteet Jumalan vanhurskaan luonteen taustaa vasten. Näin
moraalilaki osoittaa, että koko maailma on syyllinen Jumalan edessä
(Room. 3:19) ja joutuu vastaamaan hänelle.
"Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on" (Room.
3:20), sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1.Joh.-3:-4).
Paavali sanoikin: "Vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin"
(Room. 7:7). Laki saa syntisen vakuuttuneeksi synnistään. Se auttaa
syntistä tajuamaan, että hän on Jumalan vihan tuomitsema ja että hänen
rangaistuksensa on ikuinen kuolema. Laki saattaa hänet tuntemaan
äärimmäisen avuttomuutensa.
Se on välikappale kääntymisessä. Pyhä Henki käyttää
Jumalan lakia johtamaan meitä kääntymykseen. Kun nähtyämme oman
luonteemme tajuamme olevamme syntisiä, kuolemaan tuomittuja ja ilman
toivoa, tunnemme tarvitsevamme Vapahtajaa. Silloin evankeliumin hyvä
uutinen tulee meille todella merkitykselliseksi. Siten laki ohjaa meitä
kohti Kristusta. Hän on ainoa, joka voi auttaa meitä tässä epätoivoisessa
tilanteessamme. *10 Tätä taustaa vasten Paavali viittasi sekä
moraalilakiin että seremonialakiin, kun hän kirjoitti: "Niinmuodoin on
laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta
vanhurskaiksi tulisimme" (Gal.- 3:24, VKR). *11
Mutta vaikka laki paljastaa meille syntimme, se ei voi
pelastaa meitä. Niin kuin vesi on väline, jolla voimme puhdistaa likaiset
kasvot, samoin nähtyämme Jumalan moraalilain peilistä likaisuutemme me
käymme sille lähteelle, "joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta"
(Sak. 13:-1) ja pesemme itsemme "Karitsan veressä" (Ilm. -7:14). Meidän
on katsottava Kristukseen, "ja kun Kristus paljastetaan meille Golgatan
ristillä kuolemassa koko maailman syntien alla, Pyhä Henki näyttää meile
- - miten Jumala suhtautuu kaikkiin niihin, jotka katuvat
rikkomuksiaan." *12 Silloin toivo täyttää sydämemme ja uskossa käännymme
Vapahtajamme puoleen, joka antaa meille ikuisen elämän lahjan (Joh.
-3:-16).
Se antaa todellisen vapauden. Kristus sanoi, että
"jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34). Kun rikomme
Jumalan lakia, emme ole vapaita, mutta kuuliaisuus kymmenelle käskylle
takaa meille todellisen vapauden. Jumalan lain mukainen elämä merkitsee
vapautta synnistä. Se merkitsee myös vapautta synnin seurauksista -
jatkuvista loukatun omantunnon vaivoista ja lisääntyvästä syyllisyydestä,
mikä kuluttaa elinvoimia. Psalmista sanoi: "Sinun säädöstesi mukaan minä
tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin" (Ps. 119:45). Jaakob
nimitti dekalogia "vapauden täydelliseksi laiksi" (Jaak.- 1:25).
Voidaksemme vastaanottaa tämän vapauden, Jeesus kutsuu meitä
tulemaan hänen tykönsä syntitaakkoinemme. Hän tarjoaa meille niiden
sijaan oman ikeensä, joka on kevyt ja hyvä kantaa (Matt. 11:29,30). Ies
on palveluksen apuväline. Ies jakaa kuorman painon ja tekee tehtävän
suorittamisen helpommaksi. Kristus tarjoutuu jakamaan ikeen kanssamme.
"Ies, joka sitoo meidät palvelukseen, on Jumalan laki. Tuo suuri
rakkauden laki, joka ilmoitettiin Eedenissä, julistettiin Siinailla, ja
uudessa liitossa kirjoitetaan sydämeen, on se, mikä sitoo inhimillisen
työntekijän Jumalan tahtoon." *13 Kun olemme ottaneet Kristuksen ikeen
harteillemme, hän kantaa raskaan kuorman ja tekee kuuliaisuudesta ilon.
Hän tekee meidät kykeneviksi onnistumaan siinä, mikä aikaisemmin oli
mahdotonta. Näin laista, joka on kirjoitettu sydämeemme, tulee riemun ja
ilon lähde. Olemme vapaita, sillä me haluamme noudattaa hänen käskyjään.
Jos lakia opetetaan ilman Kristuksen pelastavaa voimaa, ei
koeta vapautta synnistä. Mutta Jumalan pelastava armo, joka ei tee lakia
tyhjäksi, tuo mukanaan synnistä vapauttavan voiman, sillä "missä Herran
Henki on, siellä on vapaus" (2.-Kor.- 3:-17).
Se ehkäisee pahuutta ja tuo siunauksia. Lisääntyvä
rikollisuus, väkivalta, siveettömyys ja jumalattomuus, mikä tulvan tavoin
leviää maailmassa, on dekalogin väheksymisen seurausta. Kun tätä lakia
kunnioitetaan, se ehkäisee syntiä, edistää oikeita tekoja ja ylläpitää
oikeutta. Ne kansakunnat, jotka ovat sisällyttäneet sen periaatteita
lakeihinsa, ovat kokeneet suurta siunausta. Toisaalta sen periaatteiden
hylkääminen johtaa jatkuvaan rappeutumiseen.
Vanhan testamentin aikoina Jumala usein siunasi kansoja ja
yksilöitä sen mukaan, miten kuuliaisia he olivat hänen lailleen.
"Vanhurskaus on kansalle kunniaksi," sanoo Raamattu, ja "ilman oikeutta
ei valtaistuin kestä" (Sananl.- 14:-34; 16:-12). Ne, jotka kieltäytyivät
tottelemasta Jumalan käskyjä, kohtasivat onnettomuuksia (Ps. 89:-31 -
33). "Jumalattoman kodissa on Herran kirous, mutta oikeamielisten
asuinsijan hän siunaa" (Sananl. 3:33; vrt. 3.Moos.- 26; 5.-Moos. -28).
Sama yleinen periaate pitää paikkansa tänäänkin. *14
Lain pysyvyys
Koska kymmenen käskyn moraalilaki on heijastusta Jumalan luonteesta, sen
periaatteet eivät ole ajasta tai tilanteesta riippuvia, vaan ne ovat
ehdottomia, muuttumattomia ja pysyvästi päteviä ihmiskunnalle. Kautta
vuosisatojen kristityt ovat tukeneet Jumalan lain pysyvyyttä ja
voimakkaasti vakuuttaneet sen jatkuvaa arvoa. *15
Laki ennen Siinaita. Laki oli olemassa kauan ennen kuin
Jumala antoi Israelille dekalogin. Jos niin ei olisi ollut, ennen
Siinaita ei olisi myöskään ollut syntiä, "sillä synti merkitsee Jumalan
lain rikkomista" (Jaak. 3:-4). Se tosiasia, että Saatana ja hänen
enkelinsä tekivät syntiä, osoittaa, että laki oli olemassa jo ennen
luomista (2.-Piet. -2:4).
Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan omaksi kuvakseen, hän asetti
lain moraaliset periaatteet heidän mieleensä. Tästä johtui, että heistä
oli luonnollista noudattaa Jumalan tahtoa. Heidän rikkomuksensa toi
synnin ihmisperheeseen (Room. -5:12).
Myöhemmin Jumala sanoi Abrahamista, että hän "oli minun
äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän
piti minun käskyni, määräykseni ja lakini" (1.Moos. -26:5). Mooseskin
opetti Jumalan säädöksiä ja lakeja ennen Siinaita (2.-Moos.- 16; 18:-16).
Ensimmäisen Mooseksen kirjan tutkiminen osoittaa, että kymmenen käskyä
tunnettiin hyvin ennen Siinaita. Kirjasta ilmenee, että ihmiset tiesivät
jo ennen dekalogin antamista, että siinä kielletyt teot olivat vääriä.
*16 Tämä yleinen tieto moraalilaista osoittaa, että Jumala oli antanut
ihmiskunnalle tiedon kymmenestä käskystä.
Laki Siinailla. Egypti oli kansakunta, joka ei tuntenut
oikeaa Jumalaa (2.-Moos. -5:2). Ollessaan pitkään orjuudessa Egyptissä,
israelilaiset joutuivat elämään epäjumalanpalveluksen ja turmeluksen
keskellä. Siitä oli seurauksena, että he suuressa määrin kadottivat
käsityksen Jumalan pyhyydestä, puhtaudesta ja moraalisista periaatteista.
Orjina heidän oli myös vaikea ylläpitää oikeaa jumalanpalvelusta.
Kun israelilaiset huusivat epätoivoissaan apua, Jumala
vastasi. Hän muisti Abrahamin kanssa tekemänsä liiton ja päätti vapauttaa
kansansa tuosta "sulatusuunista" (5.-Moos.- 4:-20) viemällä israelilaiset
maahan, jossa "he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen
laeistansa vaarin" (Ps. -105:-43 - 45).
Vapautettuaan israelilaiset Herra johti heidät Siinain vuoren
luo antaakseen heille moraalilain, joka on hänen hallituksensa normina,
sekä seremonialait, joiden tarkoituksena oli opettaa heille, että tie
pelastukseen käy Vapahtajan sovitusuhrin kautta. Siinailla Jumala siis
antoi lain selvin, yksinkertaisin sanoin "osoittamaan rikkomukset" (Gal.-
3:-19), "näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi" (Room.
-7:-13). Vain siten, että israelilaisten huomio kiinnitettiin
voimakkaasti Jumalan moraalilakiin, he saattoivat tulla tietoisiksi
rikkomuksistaan, havaita avuttomuutensa ja nähdä pelastuksen tarpeensa.
Laki ennen Kristuksen takaisintuloa. Raamattu paljastaa,
että Jumalan laki on Saatanan hyökkäysten kohteena ja että hänen
taistelunsa sitä vastaan saavuttaa huippunsa juuri ennen Kristuksen
toista tulemusta. Profetia ilmaisee, että Saatana johtaa suuren
enemmistön maapallon asukkaista olemaan tottelemattomia Jumalalle (Ilm.
12:-9). Toimimalla petovallan välityksellä Saatana kiinnittää koko
maailman huomion petoon Jumalan sijasta (Ilm. 13:3; enemmän näistä
profetioista tämän kirjan 12. luvussa).
1. Laki hyökkäyksen kohteena. Danielin 7. luvussa tämä
sama valta kuvataan pienenä sarvena. Tässä luvussa kerrotaan neljästä
suuresta pedosta, jotka kristillisen aikakauden alusta lähtien Raamatun
selittäjät ovat tunnistaneet Babylonian, Meedia - Persian, Kreikan ja
Rooman valtakunniksi. Neljännen pedon kymmenen sarvea esittävät Rooman
valtakunnan hajoamisen yhteydessä (476 jKr.) syntyneitä valtioita. *17
Danielin näky keskittyy pieneen sarveen, suuria sanoja
puhuvaan ja Korkeimman pyhiä tuhoavaan valtaan, joka nousi noiden
kymmenen sarven keskeltä, mikä osoittaa, että tämä pelottava valta nousi
Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen. Tämä valta yrittäisi muuttaa
Jumalan lain (Dan. -7:25) ja jatkaisi toimintaansa aina Kristuksen
takaisintuloon asti (ks. tämän kirjan lukua 19). Tämä hyökkäys on jo
itsessään todiste lain jatkuvasta merkityksestä pelastussuunnitelmassa.
Näky päättyy Jumalan kansalle annettuun rohkaisuun, jonka mukaan tämä
valta ei onnistu hävittämään lakia, sillä oikeuden päätöksellä pieni
sarvi tuhotaan (Dan.- 7:-26 - 28).
2. Pyhät puolustavat lakia. Kuuliaisuus on
luonteenomaista pyhille, jotka odottavat Kristuksen tulemusta.
Viimeisessä taistelussa he asettuvat korottamaan Jumalan lakia. Raamattu
kuvailee heitä näin: he "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat
Jeesukseen" (Ilm. 12:17; -14:12) ja he odottavat kärsivällisesti
Jeesuksen takaisintuloa.
Valmistuksena Kristuksen toiselle tulemukselle nämä kristityt
julistavat evankeliumia ja kutsuvat muita kumartamaan Herraa Luojana
(Ilm. 14:-6,7). Ne, jotka palvelevat Jumalaa rakkaudesta, ovat hänelle
kuuliaisia. Johanneshan sanoi: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että
pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa" (1.-Joh.
-5:-3).
3. Jumalan tuomiot ja laki. Tottelemattomiin
kohdistuvat Jumalan rangaistustuomiot seitsemän viimeisen vitsauksen
muodossa ovat lähtöisin taivaan temppelistä, "todistuksen teltasta"
(Ilm.- 15:-5). Israel tunsi hyvin samaa tarkoittavat nimitykset
"telttamaja", "pyhäkköteltta", "liitonarkkua suojaava teltta" (4.-Moos.
-1:-50,53; 17:8; 18:2). Kaikkeinpyhimmässä oli liitonarkku (2.Moos.
-26:34), joka sisälsi "kaksi kivistä liitontaulua" (2.Moos. -31:-18;
40:-20). Kymmenen käskyn laki oli todistuksena ihmiskunnalle Jumalan
tahdosta.
Mutta Ilm. 15:5 viittaa taivaassa olevaan todistuksen
telttaan. Mooseksen rakennuttama telttamaja oli pelkkä jäljennös
taivaallisesta temppelistä (2.-Moos. 25:-8,-40; Hepr. 8:-1 - 5); kymmenen
käskyn lain suuri alkuperäiskappale säilytetään taivaan temppelissä.
Kymmenen käskyn pysyvyydestä todistaa lisäksi se seikka, että lopulliset
tuomiot liittyvät läheisesti Jumalan lain rikkomiseen.
Ilmestyskirja kuvaa myös taivaan temppelin avaamista, jolloin
näkyviin tulee liitonarkku (Ilm. 11:-19). Liitonarkulla tarkoitetaan
maallisessa pyhäkössä arkkua, jossa säilytettiin kymmenen käskyä
sisältävät liiton taulut (5. Moos.- 9:-9,10; vrt. 2.Moos.- 34:27;
4.Moos.- 10:-33). Liitonarkku taivaallisessa temppelissä on se
alkuperäinen arkku, joka sisältää ikuisen liiton sanat, alkuperäisen
dekalogin. On näin ollen selvää, että Jumalan lopulliset
rangaistustuomiot liittyvät taivaan temppelin avautumiseen. Siellä huomio
kohdistuu kymmenen käskyä sisältävään arkkuun - todellakin sopiva kuva
Jumalan lain korottamisesta tuomion normina.
Laki ja evankeliumi
Pelastus on lahja, joka annetaan armosta. Se ei perustu ihmisen tekoihin,
vaan se on Jumalan lahja (Ef.- 2:8,9). "Eivät mitkään lain teot, eivät
kiitettävimmätkään yritykset eivätkä hyvät työt - olipa niitä paljon
tai vähän - voi millään tavoin vanhurskauttaa syntistä (Tiit.- 3:-5;
Room. -3:-20)." *18
Läpi koko Raamatun vallitsee täydellinen sopusointu lain ja
evankeliumin välillä; ne tukevat toisiaan.
Laki ja evankeliumi ennen Siinaita. Kun Aadam ja Eeva
lankesivat syntiin, he oppivat tietämään, mitä merkitsee syyllisyys,
pelko ja hätä (1.-Moos. -3:-10). Jumala vastasi heidän tarpeisiinsa,
mutta se ei tapahtunut siten, että hän olisi mitätöinyt lain, joka
tuomitsi heidät. Sen sijaan hän tarjosi heille evankeliumia, joka
palauttaisi ennalleen heidän suhteensa Jumalaan ja tekisi heistä jälleen
kuuliaisia Jumalalle.
Tämä evankeliumi sisälsi lupauksen lunastuksesta. Sen
toteuttaisi Vapahtaja, joka olisi naisen sukua (jälkeläinen) ja joka
eräänä päivänä tulisi ja murskaisi pahan vallan (1.-Moos.- 3:-15).
Jumalan asettama uhrijärjestelmä opettaisi ihmisille tärkeän totuuden
sovituksesta: anteeksiantamus voitaisiin aikaansaada vain vuodattamalla
verta - Vapahtajan kuoleman kautta. Kun he uskoivat, että uhrieläimen
kuolema oli vertauskuva Vapahtajan sovituskuolemasta heidän puolestaan,
he saivat anteeksi syntinsä. *19 He pelastuivat armosta.
Tämä evankeliumin lupaus on keskeisenä siinä Jumalan ikuisessa
armoliitossa, jonka hän tarjosi ihmiskunnalle (1.Moos.- 12:-1 - 3;
15:-4,5; 17:-1 - 9). Se liittyi läheisesti kuuliaisuuteen Jumalan laille
(1.-Moos. -18:-18,19; 26:-4,5). Jumalan liiton takaajana oli Jumalan
Poika, joka maailman luomisesta alkaen oli evankeliumin ydinsanoman
mukaisesti "teurastettu Karitsa" (Ilm. 13:-8). Näin siis Jumalan armo
alkoi toimia niin pian kun Aadam ja Eeva olivat langenneet syntiin.
Daavid kirjoitti: "Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille,
jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen
uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen
käskynsä ja elävät niiden mukaan" (Ps. -103:-17,18).
Laki ja evankeliumi Siinailla. Dekalogin ja evankeliumin
välillä vallitsee läheinen suhde. Esimerkiksi lain johdantolauseessa
viitataan Jumalaan Vapauttajana (2.-Moos. -20:-1). Ja käskyjen antamisen
jälkeen Jumala opetti israelilaisia rakentamaan alttarin ja uhraamaan
sillä uhreja, jotka kuvasivat hänen pelastavaa armoaan.
Siinain vuorella Jumala antoi Moosekselle suuren osan
seremonialaista, joka käsitteli pyhäkön rakentamista. Pyhäkössä Jumala
asuisi kansansa keskellä ja kohtaisi heitä jakaakseen siunauksiaan ja
antaakseen anteeksi heidän syntinsä (2.-Moos. 24:-9 - 31:-18). Tämä
merkitsi sen yksinkertaisen uhrijärjestelmän laajentamista, joka oli
ollut olemassa jo ennen Siinaita, ja se esikuvasi Kristuksen välitystyötä
syntisten lunastamiseksi ja Jumalan lain pyhyyden ja arvovallan
vahvistamiseksi.
Jumalan ilmestymisen paikka oli maallisen pyhäkön
kaikkeinpyhimmässä, kymmenen käskyä sisältävän arkun kannen yläpuolella.
Jokainen osa pyhäkköpalveluksesta oli vertauskuvaa Vapahtajasta. Verta
vuotavat uhrit viittasivat hänen sovituskuolemaansa, joka lunastaisi
ihmissuvun lain vaatimalta rangaistustuomiolta (ks. lukuja 4 ja 9).
Dekalogi asetettiin arkun sisälle, mutta seremonialait ja
siviilioikeudelliset lait, jotka Jumala antoi, kirjoitettiin "lain
kirjaan" ja asetettiin liitonarkun viereen "todistuskappaleeksi" Israelin
kansaa vastaan (5.-Moos. -31:-26). Milloin tahansa joku kansasta teki
syntiä, tämä "todistaja" tuomitsi hänen tekonsa mutta antoi myös tarkkoja
ohjeita siitä, miten asianomainen saattoi tulla sovitetuksi Jumalan
kanssa. Siinailta aina Kristuksen kuolemaan asti dekalogin rikkojat
saivat toivoa, anteeksiantamusta ja puhdistusta uskoessaan evankeliumiin,
jota seremonialain säätämät pyhäkköpalvelusmenot kuvasivat.
Laki ja evankeliumi ristin jälkeen. Kuten monet kristityt
ovat havainneet, Raamattu osoittaa, että vaikka Kristuksen kuolema
mitätöi seremonialain, se vahvisti moraalilain pysyvyyden. *20 Pane
merkille seuraavat todisteet:
1. Seremonialaki. Kun Kristus kuoli, hän täytti
uhrijärjestelmän profeetalliset vertauskuvat. Esikuva saavutti
täyttymyksensä ja seremonialaki lakkasi olemasta voimassa. Vuosisatoja
aiemmin Daniel oli ennustanut, että Messiaan kuolema "on lakkauttava
teuras - ja ruokauhrin" (Dan.- 9:-27; ks. tämän kirjan lukua 4). Kun
Jeesus kuoli, temppelin väliverho repäistiin yliluonnollisella tavalla
rikki ylhäältä alas asti (Matt.- 27:-51), mikä osoitti
temppelipalvelusten hengellisen merkityksen päättymistä.
Vaikka seremonialailla oli tärkeä tehtävä ennen Kristuksen
kuolemaa, se oli monella tavoin puutteellinen, koska se oli vain "varjo
tulevasta, paremmasta todellisuudesta" (Hepr.-10:-1). Se oli palvellut
väliaikaista tarkoitusta ja se oli annettu Jumalan kansalle "ainoastaan
siihen asti, kun pysyvä järjestys astuu voimaan" (Hepr.9:-10 vrt. Gal.-
3:-19) - siihen asti, kun Kristus kuoli todellisena Jumalan Karitsana.
Kristuksen kuollessa seremonialain tehtävä oli suoritettu
loppuun. Kristuksen sovitusuhri tarjosi anteeksiantamuksen kaikista
synneistä. Kun Kristus "antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän
kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen
mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin" (Kol.- 2:-13,14; vrt. 5.-Moos.-
31:-26). Sitten ei enää ollut välttämätöntä toimittaa monimutkaisia
seremonioita, jotka eivät missään tapauksessa olleet kykeneviä poistamaan
syntejä tai puhdistamaan omaatuntoa (Hepr.- 10:4; 9:9,-14). Enää ei
tarvinnut huolehtia seremonialaeista, jotka sisälsivät monimutkaisia
säädöksiä ruoka - ja juomauhreista, erilaisten juhlien (pääsiäisen,
helluntain jne.) viettämisestä, uusista kuista tai seremoniallisista
sapateista (Kol. -2:-16; vrt. Hepr. 9:-10), jotka olivat vain "sen
varjoa, mikä on tulossa" (Kol. 2:17). *21
Kun Jeesus oli kuollut, uskovilla ei ollut enää mitään tarvetta
käsitellä Kristuksessa ilmenevän todellisuuden varjoja. Nyt he saattoivat
lähestyä suoraan Vapahtajaa itseään, sillä "todellista on Kristuksen
ruumis" (Kol. -2:-17).
Juutalaiset olivat tulkinneet seremonialakia siten, että siitä
oli tullut este heidän ja muiden kansojen välille. Siitä oli tullut
heidän lähetystehtäväänsä suuresti vaikeuttava tekijä, joka esti heitä
valaisemasta maailmaa Jumalan kirkkaudella. Kristuksen kuolema kumosi
tämän "lain käskyineen ja säädöksineen"; se hajotti juutalaisia ja
pakanoita "erottaneen vihollisuuden muurin" ja kokosi noista kahdesta
ihmisryhmästä yhden uuden perheen, kun Kristus ristillä "sai aikaan
sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille" (Ef. -2:-14 - 16).
2. Dekalogi ja risti. Samalla kun Kristuksen kuolema
lopetti seremonialain, se vahvisti kymmenen käskyn arvovallan. Kristus
poisti lain kirouksen ja vapautti uskovat sen tuomiosta. Tämä ei
kuitenkaan merkinnyt sitä, että laki olisi kumottu ja että meillä olisi
vapaus rikkoa sen periaatteita. Raamatun lukuisat vakuutukset lain
pysyvyydestä torjuvat sellaisen näkemyksen.
Calvin sanoi oikein vakuuttaessaan, että "meidän ei tule
kuvitella, että Kristuksen tulo on vapauttanut meidät lain arvovallasta,
sillä laki on hartaan ja pyhän elämän ikuinen ohje ja sen on siitä syystä
oltava yhtä muuttumaton kuin Jumalan oikeuden." *22
Paavali kuvaili sitä suhdetta, mikä vallitsee kuuliaisuuden ja
pelastavan armon evankeliumin välillä. Hän kutsui uskovaisia pyhään
elämään ja kehotti heitä: "Antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet
hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä
te ette ole lain vaan armon alaisia" (Room. -6:-13,14). Kristityt eivät
siis noudata lakia hankkiakseen itselleen pelastuksen. Ne, jotka
yrittävät tehdä niin, havaitsevat olevansa yhä lujemmin synnin
orjuudessa. "Niin kauan kun ihminen on lain alaisuudessa, hän pysyy myös
synnin alaisena, sillä laki ei voi vapauttaa ketään sen enempää synnin
tuomiosta kuin synnin vallastakaan. Mutta ne, jotka ovat armon alaisia,
saavat sekä vapautuksen tuomiosta (Room. -8:-1) että voimaa synnin
voittamiseen (Room. -6:4). Siten synnillä ei enää ole hallintavaltaa
heihin." *23
"Kristus on näet lain loppu," Paavalin lisää, "ja niin tulee
vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo" (Room. -10:-4). Jokainen, joka uskoo
Kristukseen, ymmärtää, että Kristukseen loppuu lain käyttö vanhurskauden
saavuttamisen välineenä. Itsessämme olemme syntisiä, mutta Jeesuksessa
Kristuksessa olemme vanhurskaita, kun hänen vanhurskautensa on luettu
hyväksemme. *24
Armon alaisena oleminen ei kuitenkaan anna uskovalle oikeutta
tehdä jatkuvasti syntiä, "jotta armo tulisi yhä suuremmaksi" (Room.-
6:-1). Sen sijaan armo antaa voimaa, joka tekee kuuliaisuuden ja voiton
synnistä mahdolliseksi. "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka
ovat Kristuksessa Jeesuksessa (ja jotka eivät vaella lihan vaan Hengen
mukaan)" (Room. -8:-1; sulkeissa oleva lisäys on eräissä
käsikirjoituksissa).
Kristuksen kuolema korotti lakia ja sen yleistä arvovaltaa.
Jos dekalogi olisi voitu muuttaa, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla.
Mutta koska tämä laki on ehdoton ja muuttumaton, sen rikkomuksen
rangaistukseksi vaadittiin kuolemaa. Kristus täytti täysin tämän
vaatimuksen kuolemalla ristillä. Näin hän teki ikuisen elämän
mahdolliseksi kaikille, jotka hyväksyvät hänen suurenmoisen uhrinsa.
Kuuliaisuus laille
Ihminen ei voi ansaita pelastusta hyvillä teoillaan. Kuuliaisuus on
Kristuksen hankkiman pelastuksen hedelmää. Ihmeellisellä armollaan, joka
näkyi erityisesti ristillä, Jumala on vapauttanut kansansa synnin
rangaistuksesta ja kirouksesta. Vaikka he olivat syntisiä, Kristus antoi
henkensä voidakseen tarjota heille ikuisen elämän lahjan. Jumalan
ylitsevuotava rakkaus herättää katuvassa syntisessä vastarakkautta, joka
ilmenee rakastavana kuuliaisuutena. Tämä kuuliaisuus on mahdollista sen
armon voimasta, jota niin runsaana tarjotaan ihmiselle. Uskovat, jotka
ymmärtävät, että Kristus pitää lakia arvossa, ja jotka myös ymmärtävät
kuuliaisuuteen sisältyvän siunauksen, haluavat elää Kristuksen kaltaista
elämää.
Kristus ja laki. Kristus pitää kymmenen käskyn lakia mitä
suurimmassa arvossa. Hän itse oli se suuri "Minä olen", joka julisti
Isänsä moraalilain Siinailta (Joh. -8:-58; 2.-Moos.- 3:-14; ks. tämän
kirjan lukua 4). Osana maanpäällistä tehtäväänsä "Herra päätti tehdä
lakinsa suureksi, tehdä sen loistavaksi" (Jes. -42:-21). Psalmin
kohdassa, jota Uusi testamentti soveltaa Kristukseen, kuvataan hänen
asennettaan lakia kohtaan: "Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,
sinun lakisi on minun sydämessäni" (Ps. -40:-9: vrt. Hepr.- 10:-5,7).
Kristuksen evankeliumi synnyttää uskon, joka korostaa
dekalogin pätevyyttä. Paavali huudahtaa: "Kumoammeko me siis lain
vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä
laki sanoo" (Room. -3:-31).
Kristus ei siis tullut ainoastaan lunastamaan ihmistä, vaan
myös puolustamaan Jumalan lain pyhyyttä ja arvovaltaa. Hän opetti
ihmisille sen loistoa ja kirkkautta, ja hän antoi ihmisille esimerkin
siitä, miten lakiin tuli suhtautua. Kristuksen seuraajien tehtävänä on
korostaa omassa elämässään Jumalan lakia. Kristus itse oli elänyt
kuuliaisena, ja siksi hän teroitti seuraajilleen, että heidän tuli
noudattaa käskyjä. Kun Jeesukselta kysyttiin ikuisen elämän
pääsyvaatimuksia, hän vastasi: "Jos haluat päästä sisälle elämään,
noudata käskyjä" (Matt.- 19:-17). Hän myös varoitti: "Ei jokainen, joka
sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee
se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." Lainrikkojilta kielletään
sinne pääsy (Matt. 7:-21 - 23).
Kristus itse täytti lain - ei siten, että olisi kumonnut
sen, vaan noudattamalla sitä elämässään. Hän sanoi: "Totisesti, laista ei
häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa
katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut" (Matt.-5:-18). Kristus korosti
voimakkaasti sitä, että aina on pidettävä mielessä Jumalan lain suuri
tarkoitus: rakastaa Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi
ja mielestäsi ja rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi
(Matt.-22:-37,38). Hän ei kuitenkaan halunnut seuraajiensa rakastavan
toisiaan siten kuin maailma tulkitsee rakkauden - itsekkäästi tai
pelkän tunteen varassa. Selittääkseen, millaisesta rakkaudesta hän puhui,
Jeesus antoi "uuden käskyn" (Joh.- 13:-34). Tämän uuden käskyn
tarkoituksena ei ollut syrjäyttää dekalogia, vaan tarjota uskoville
"esimerkki todella epäitsekkäästä rakkaudesta, sellaisesta rakkaudesta,
jonka kaltaista maailmassa ei koskaan aikaisemmin ollut nähty. Tässä
merkityksessä hänen käskyään voidaan nimittää uudeksi. Jeesus ei pyytänyt
opetuslapsia vain rakastamaan toisiaan, vaan rakastamaan "niin kuin minä
olen rakastanut teitä" (Joh. -15:-12). Itse asiassa meillä on tässä vain
yksi lisäesimerkki siitä, miten Kristus teki Isänsä lain suureksi." *25
Kuuliaisuus on osoitus sellaisesta rakkaudesta. Jeesus sanoi:
"Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni" (Joh. 14:-15).
"Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä
olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan" (Joh.-
15:-10). Samoin: jos rakastamme Jumalan lapsia, rakastamme Jumalaa ja
"pidämme hänen käskynsä" (1.-Joh. -2:3).
Vain pysymällä Kristuksessa voimme olla sydämestämme
kuuliaisia. "Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa",
Jeesus sanoi, "samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. - -
Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää.
Ilman minua te ette saa aikaan mitään" (Joh. 15:-4,5). Pysyäksemme
Kristuksessa meidän on tultava ristiinnaulituksi hänen kanssaan ja
koettava se, mistä Paavali kirjoitti: "Enää en elä minä, vaan Kristus
elää minussa" (Gal. 2:-20). Niille, jotka ovat tässä tilassa, Kristus voi
täyttää uuden liiton lupauksensa: "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä,
kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat
minun kansani" (Hepr.- 8:-10).
Kuuliaisuuden siunaukset. Kuuliaisuus kehittää
kristillistä luonnetta ja saa uskovat kasvamaan kuin "vastasyntyneet
lapset"; samalla he muuttuvat Herran kirkkauden kaltaisiksi (ks. 1.-Piet.
2:-2; 2.-Kor. -3:18). Tämä muutos on voimakas todistus Kristuksen
voimasta.
Raamattu julistaa autuaiksi eli onnellisiksi ne, jotka
"seuraavat Herran lakia" (Ps.- 119:-1), jotka löytävät ilonsa Herran
laista ja tutkivat sitä päivin ja öin (Ps.- 1:-2). Kuuliaisuutta seuraa
monia siunauksia: (1) viisaus (Ps.- 119:-98); (2) rauha (Ps. 119:-165;
Jes. -48:-18); (3) vanhurskaus (5.Moos. 6:25; Jes.- 48:-18); (4) puhdas,
siveellinen elämä (Sananl. 7:-1 - 5); (5) tieto totuudesta (Joh. -7:-17);
(6) suoja sairauksilta (2.-Moos.- 15:-26); (7) pitkä ikä (Sananl.-
3:-1,2; 4:-10,22) ja (8) rukousten kuuleminen (1.Joh.- 3:-22; vrt. Ps.
-66:18).
Kutsuessaan meitä kuuliaisuuteen Jumala lupaa runsaita
siunauksia (3.-Moos. -26:-3 - 10; 5.-Moos. 28:-1 - 12). Kun vastaamme
hänen kutsuunsa myöntävästi, meistä tulee hänen oma kansansa (2.Moos.
19:-5,6; 1.-Piet. -2:-5,9; 5.-Moos. 28:-1,13;).
Lähdeviitteet:
1. Holbrook, "What God's Law Means to Me", Adventist Review,
15.1.1987, s. 16. |
 |
 |
 |
 |
 |