 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Hengelliset lahjat ja palveluvirat
Perusluonteiset opinkohdat 17
Jumala lahjoittaa seurakuntansa kaikille jäsenille kaikkina aikoina
hengellisiä lahjoja, joita jokaisen jäsenen tulee käyttää rakastavassa
palvelutyössä seurakunnan ja ihmiskunnan yhteiseksi hyödyksi. Näihin
lahjoihin, joita Pyhä Henki jakaa kullekin jäsenelle niin kuin tahtoo,
kuuluvat kaikki kyvyt ja palveluvirat, joita seurakunta tarvitsee
täyttääkseen Jumalalta saamansa tehtävät. Raamatun mukaan niihin
sisältyvät lahjat uskoa, parantaa, profetoida, julistaa, opettaa, toimia
johtajana; niihin kuuluu sovituksen virka, myötätunto ja itsensä uhraava
rakkauden palvelus ihmisten auttamiseksi ja rohkaisemiseksi. Jotkut
jäsenet Jumala kutsuu Hengen varustamina tehtäviin, jotka seurakunta
tunnustaa ja jotka ovat luonteeltaan pastoraalisia, evankelioivia,
apostolisia ja opetusvirkoja. Niitä tarvitaan erityisesti varustamaan
jäseniä palvelukseen, kasvattamaan seurakuntaa hengelliseen kypsyyteen ja
edistämään yhteyttä uskossa ja Jumalan tuntemuksessa. Kun jäsenet Jumalan
moninaisen armon hyvinä haltijoina käyttävät näitä hengellisiä lahjoja,
seurakunta varjeltuu väärien oppien turmiolliselta vaikutukselta, saa
kasvunsa Jumalalta ja rakentuu uskossa ja rakkaudessa.
Sanat, jotka Jeesus lausui juuri ennen taivaaseen astumistaan, tulisivat
muuttamaan historian kulun. "Menkää kaikkialle maailmaan," hän käski
opetuslapsiaan, "ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille" (Mark.
16:15).
Kaikkialle maailmaan? Kaikille luoduille? Varmasti
opetuslapset ajattelivat sen olevan mahdoton tehtävä. Kristus ymmärsi
heidän avuttomuutensa ja neuvoi heitä pysymään Jerusalemissa ja
"odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut." Sitten hän vakuutti
heille: "Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette
minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan
ääriin saakka" (Ap.t. -1:-4,8).
Jeesuksen noustua taivaaseen opetuslapset käyttivät paljon
aikaa rukoukseen. Sopusointu ja nöyryys korvasivat nyt erimielisyyden ja
kateuden, jotka olivat aikaisemmin niin usein häirinneet opetuslasten
välisiä suhteita. Opetuslapset olivat kääntyneet. Heidän läheinen
yhteytensä Kristukseen ja siitä seurannut keskinäinen ykseys oli
välttämätöntä valmistautumista Pyhän Hengen vuodatukselle.
Niin kuin Jeesus vastaanotti erityisen Hengen voitelun, joka
auttoi häntä hänen työssään (Ap.t.- 10:-38), samoin opetuslapset
vastaanottivat Pyhän Hengen kasteen (Ap.t. 1:51), joka teki heidät
kykeneviksi todistamaan. Tulokset olivat hätkähdyttäviä. Samana päivänä,
jona he saivat Pyhän Hengen lahjan, he kastoivat kolmetuhatta henkeä
(ks.Ap.t.- 2:-41).
Pyhän Hengen lahjat
Kristus kuvasi Pyhän Hengen lahjoja vertauksella: "Silloin on käyvä näin:
Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja
uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi
talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen
kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta" (Matt. -25:-14,15).
Mies, joka oli muuttamassa maasta, kuvasi Kristusta, joka oli
siirtymässä taivaaseen. Miehen palvelijat ovat Kristuksen seuraajia,
jotka on ostettu "täydestä hinnasta" (1.-Kor. -6:20) "Kristuksen - -
kalliilla verellä" (1.-Piet.- 1:-19). Kristus lunasti heidät palvelusta
varten, ja he eivät elä enää itselleen vaan "hänelle, joka on kuollut ja
noussut kuolleista heidän tähtensä" (2.Kor. 5:-15).
Kristus antoi kullekin palvelijalle omaisuutta hänen kykyjensä
mukaan, samoin "kullekin palvelijalle oman tehtävän" (Mark.- 13:34).
Muiden lahjojen ja kykyjen ohella (ks. tämän kirjan lukua 20) tämä
omaisuus kuvasi erityisiä Hengen antamia lahjoja. *1
Erityisessä mielessä Kristus antoi näitä hengellisiä lahjoja
seurakunnalleen helluntaina. Raamatussa sanotaankin, että noustessaan
korkeuteen hän antoi lahjoja ihmisille (Ef. 4:-8). "Kukin meistä on
saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa" (Ef.
4:7). Pyhä Henki "jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo" (1.Kor.-
12:11). Näiden lahjojen tarkoituksena on tehdä seurakunta kykeneväksi
tekemään sille uskotun tehtävän.
Hengellisten lahjojen tarkoitus
Pyhä Henki antaa erityisiä kykyjä jäsenelle, jotta tämä voisi auttaa
seurakuntaa toteuttamaan jumalallisen tehtävänsä.
Sopusointu seurakunnan sisäpuolella. Korintin
seurakunnalta ei puuttunut mitään hengellistä lahjaa (1.-Kor. -1:-4,7).
Valitettavasti he kiistelivät lasten tavoin siitä, mitkä lahjat olivat
kaikkein tärkeimpiä.
Paavali oli huolissaan Korintin seurakunnassa esiintyvästä
jakautuneisuudesta. Siksi hän kirjoitti korinttilaisille näiden lahjojen
todellisesta luonteesta ja siitä, miten ne oli tarkoitettu toimimaan.
Hengelliset lahjat ovat armolahjoja, hän selitti. Armolahjoja niin kuin
palvelutehtäviäkin on monenlaisia. Mutta Paavali korosti, että Jumala,
"joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama" (1.Kor. -12:-4 - 6).
Henki jakaa lahjoja jokaiselle uskovalle - seurakunnan
rakentamiseksi. Herran työn tarpeet ratkaisevat, mitä Henki jakaa ja
kenelle. Kaikki eivät saa samoja lahjoja. Paavali sanoi, että Henki
antaa yhdelle kyvyn jakaa viisautta, toiselle kyvyn jakaa tietoa,
toiselle uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman
tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa henget
toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita
tällaista puhetta. "Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka
jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo" (jae 11). Kiitollisuus
lahjan toimimisesta seurakunnassa tulisi osoittaa lahjan Antajalle eikä
henkilölle, joka lahjaa käyttää. Ja koska lahjat on annettu seurakunnalle
eikä yksilölle, vastaanottaneiden ei tulisi pitää lahjoja yksityisenä
omaisuutenaan.
Koska Henki jakaa lahjoja siten kuin näkee sopivaksi, mitään
lahjaa ei tule halveksia eikä vähätellä. Kenelläkään seurakunnan
jäsenellä ei ole oikeutta pöyhkeilyyn jonkin saamansa viran tai tehtävän
vuoksi, eikä myöskään kenenkään tulisi tuntea alemmuutta siksi, että
hänelle on annettu vaatimaton asema.
1. Toimintamalli. Paavali käytti ihmisruumista
kuvatakseen lahjojen moninaisuuden sopusointua. Ruumiissa on monta osaa,
joista kukin edistää elimistön toimintaa ainutlaatuisella tavalla.
"Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin
on nähnyt hyväksi" (jae 18).
Ruumiin minkään osan ei tulisi sanoa toiselle: "Minä en
tarvitse sinua!" Ne kaikki ovat riippuvaisia toisistaan, ja "juuri ne
ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat
välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita
emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne,
joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse.
Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille
jäsenille suuremman kunnian" (jakeet 22 - 24).
Minkä tahansa elimen epäkuntoon joutuminen vaikuttaisi koko
ruumiiseen. Jos ruumiilla ei olisi lainkaan aivoja, mahalaukku ei
toimisi; ja jos sillä ei olisi mahalaukkua, aivotkaan eivät saisi
ravintoa. Samoin seurakuntakin kärsisi, jos jokin osa, miten
merkityksettömältä näyttävä tahansa, puuttuisi.
Tietyt ruumiin osat, jotka ovat rakenteeltaan muita heikompia,
tarvitsevat erityistä suojaa. Ihminen voisi elää ilman kättä tai jalkaa,
mutta ei ilman sydäntä tai keuhkoja. Tavallisesti paljastamme kasvomme ja
kätemme, mutta verhoamme vaatteilla toisia ruumiinosia säädyllisyyden
vuoksi. Sen sijaan että vähättelisimme pienempiä lahjoja, meidän tulee
kohdella niitä suuremmalla huolella, koska seurakunnan terveys on niistä
riippuvainen.
Jumala järjesti hengellisten lahjojen jakamisen, "jotta
ruumiissa ei syntyi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen
huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki
muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat
kaikki muutkin sen kanssa" (jakeet 25,26).
Käsiteltyään kunkin lahjan arvoa, Paavali jatkaa: "Jumala on
seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut
profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä
ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia
johtajana tai puhua kielillä" (jae 28); vrt. Ef.- 4:-11). Koska
kenelläkään ei ole kaikkia lahjoja, Paavali kehotti kaikkia
tavoittelemaan "kaikkein arvokkaimpia armolahjoja" (jae 31) tarkoittaen
niitä, joista on eniten hyötyä seurakunnalle. *2
2. Välttämätön ulottuvuus. Pyhän Hengen lahjat eivät
itsessään ole kuitenkaan kylliksi. On olemassa tie, "joka on
verrattomasti muita parempi" (jae 31). Kun Hengen lahjat katoavat
Kristuksen tullessa, Hengen hedelmä on ikuinen. Se sisältää rakkauden
ikuisen hyveen sekä rauhan, hyvyyden ja vanhurskauden, jotka rakkaus tuo
mukanaan (ks. Gal. -5:-22,23; Ef.-5:-9). Kun profetoiminen, kielillä
puhuminen ja tieto katoavat, usko, toivo ja rakkaus pysyvät. Ja "suurin
niistä on rakkaus" (1.Kor.- 13:13). *3
Tämä Jumalan antama rakkaus (kreikaksi agape) on
itsensäuhraavaa rakkautta (1.Kor.- 13:-4 - 8). Se on "korkeamman
laatuista rakkautta, joka tunnustaa jotakin arvokasta rakkauden
kohteessa; rakkautta, joka rakentuu periaatteelle, ei tunteelle;
rakkautta, joka kasvaa kunnioituksesta kohteensa ihailtavia ominaisuuksia
kohtaan." *4 Lahjat, joista puuttuu rakkaus, aiheuttavat sekaannusta ja
hajaannusta seurakunnassa. Verrattomasti muita parempi tie on siis se,
että jokainen, jolla on hengellisiä lahjoja, omistaa myös epäitsekästä
rakkautta. "Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja"
(1.Kor. -14:-1).
Eläminen Jumalan kunniaksi. Paavali kirjoitti
hengellisistä lahjoista myös kirjeessään roomalaisille. Hän kutsui
kaikkia uskovia elämään Jumalan kunniaksi (Room.- 11:-36 - 12:-2) ja
käytti jälleen ruumiin jäseniä kuvaamaan sitä monimuotoisuutta mutta
samalla yhteyttä, mikä on ominaista uskoville, jotka ovat liittyneet
yhteen seurakunnassa (jakeet 3 - 6).
Uskovat pysyvät näyrinä, koska he ymmärtävät, että usko ja
hengelliset lahjat ovat lähtöisin Jumalan armosta. Mitä enemmän uskovalle
on annettu lahjoja, sitä suurempi on hänen hengellinen vaikutuksensa ja
sitä suurempi tulisi olla myös hänen riippuvuutensa Jumalasta.
Tässä luvussa Paavali luettelee seuraavia lahjoja:
profetoimisen lahja, palvelutehtävän lahja, opetustehtävän lahja,
rohkaisemisen lahja, antamisen lahja, johtamisen lahja ja köyhien
auttamisen lahja. Niin kuin 1. Korinttolaiskirjeen 12. luvussa hän
tässäkin päättää lahjoja koskevan esityksensä kristinuskon suurimpaan
periaatteeseen - rakkauteen (jae 9).
Pietari esitti hengellisiä lahjoja koskevan opetuksensa lopun
ajan taustaa vasten: "Kaiken loppu on lähellä" (1.Piet.- 4:7). Ajan
lyhyys korostaa lahjojen käyttämisen välttämättömyyttä. "Palvelkaa kukin
toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen
armon hyvinä haltijoina" (jae 10). Paavalin tavoin Pietari opetti, että
nämä lahjat eivät ole ihmisen itsensä korottamiseksi, vaan "jotta Jumala
tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta" (jae 11).
Hänkin kytki lahjoihin rakkauden (jae 8).
Kasvu seurakunnassa. Kun Paavali kolmannen ja viimeisen
kerran kirjeissään käsittelee hengellisiä lahjoja, hän kehottaa uskovia
elämään saamansa kutsun arvoisesti, nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä.
"Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan
sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys" (Ef.- 4:-1 - 3).
Hengelliset lahjat edistävät ykseyttä, joka johtaa seurakunnan
kasvuun. Jokainen uskova on saanut "oman armolahjansa, sen jonka Kristus
on nähnyt hyväksi antaa" (jae 7).
Kristus itse "antoi seurakunnalle sekä apostolit että
profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat,
varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen
ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan
uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden,
Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden" (jakeet 11 - 13). Niiden, jotka
vastaanottavat hengellisiä lahjoja, tulee erityisesti palvella uskovia ja
kouluttaa heitä heidän lahjojaan vastaaviin palvelumuotoihin. Tämä
kasvattaa seurakuntaa sellaiseen kypsyyteen, joka vastaa Kristuksen
täyteyttä.
Nämä palvelumuodot lisäävät hengellistä tasapainoisuutta ja
vahvistavat seurakuntaa sen puolustautuessa vääriä oppeja vastaan, niin
että uskovat eivät enää ole "alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten
opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten
pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme
kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää" (jakeet 14,15).
Lopuksi hengelliset lahjat tuovat seurakuntaan sekä yhteyttä
että menestystä Kristuksessa. "Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää
sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman
tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa" (jae
16). Jotta seurakunta voisi kokea Jumalan tarkoittamaa kasvua, jokaisen
jäsenen tulee käyttää niitä armolahjoja, joita Kristus antaa.
Tästä seuraa, että seurakunta kokee kahdenlaista kasvua -
jäsenmäärän kasvua ja yksittäisten hengellisten lahjojen lisääntymistä.
Tähänkin kutsuun kuuluu rakkaus, sillä seurakunta voi osallistua tästä
rakentumisesta ja kasvusta vain silloin, kun se käyttää näitä lahjoja
rakkaudessa.
Hengellisten lahjojen vaikutuksia
Yhteinen palvelu. Raamattu ei tue käsitystä, että vain
seurakunnan palkatut sananpalvelijat palvelisivat ja muut jäsenet vain
lämmittäisivät kirkon penkkejä ja odottaisivat tulevansa ruokituiksi.
Kaikki seurakunnan jäsenet muodostavat yhdessä seurakunnan, "Jumalan oman
kansan" (1.-Piet.- 2:-9). Yhdessä he ovat vastuussa seurakunnan
menestyksestä ja hyvinvoinnista. Heidät on kutsuttu työskentelemään
yhdessä, kukin Kristukselta saamiensa erityisten lahjojen mukaisesti.
Lahjojen moninaisuus johtaa erilaisiin palvelumuotoihin, jotka kaikki
yhdessä antavat todistuksensa, levittävät Jumalan valtakuntaa ja
valmistavat maailmaa kohtaamaan Vapahtajansa (Matt.- 28:-18 - 20; Ilm.-
14:-6 - 12).
Saarnaajakunnan tehtävä. Oppi hengellisistä lahjoista
asettaa vastuun seurakunnan kouluttamisesta saarnaajan harteille. Jumala
on antanut seurakunnalle apostoleja, profeettoja, evankelistoja, paimenia
ja opettajia varustamaan Jumalan kansaa sananpalvelukseen. "Saarnaajien
ei tulisi tehdä sitä työtä, mikä kuuluu seurakunnalle. Siten he
uuvuttavat itsensä ja estävät toisia suorittamasta omia tehtäviään.
Heidän tulisi opettaa jäseniä, miten toimia seurakunnassa ja
yhteiskunnassa." *5
Saarnaaja, jolla ei ole kouluttamisen lahjaa, ei sovellu
paimenen työhön, vaan johonkin muuhun toimeen Herran työssä. *6 Jumalan
seurakuntaa koskevan suunnitelman menestys riippuu sen pastorien
halukkuudesta ja kyvyistä kouluttaa jäseniä käyttämään Jumalalta saamiaan
lahjoja.
Lahjat ja tehtävä. Jumala antaa hengellisiä lahjoja koko
yhteisön hyväksi, ei pelkästään hyödyttämään niitä yksilöitä, joille
lahja on annettu. Ja kuten vastaanottaja ei saa lahjaa itseään varten,
samoin ei myöskään seurakunta saa lahjojen kokonaisuutta vain itseään
varten. Jumala antaa seurakunnalle lahjojaan, jotta se voisi täyttää
Jumalalta saamansa tehtävän maailmassa.
Hengelliset lahjat eivät ole palkkioita hyvin tehdystä työstä,
vaan ne ovat työkaluja, jotta työ voitaisiin tehdä hyvin. Henki antaa
tavallisesti sellaisia lahjoja, jotka soveltuvat asianomaisen henkilön
luontaisiin lahjoihin, vaikkakaan luonnolliset kyvyt eivät sellaisinaan
ole hengellisiä lahjoja. Jotta Henki voi antaa ihmiselle erityistä
voimaa, hänen tulee uudestisyntyä. Meidän on synnyttävä uudesti
voidaksemme saada hengellisiä lahjoja.
Ykseyttä moninaisuudessa, ei yhdenmukaisuutta. Jotkut
kristityt yrittävät muuttaa kaikki muut uskovat itsensä kaltaisiksi. Tämä
on inhimillinen mutta ei jumalallinen suunnitelma. Se, että seurakunta
säilyttää ykseytensä huolimatta hengellisten lahjojen moninaisuudesta,
osoittaa näiden lahjojen olevan luonteeltaan toisiaan täydentäviä. Se
osoittaa, että Jumalan seurakunnan menestys riippuu jokaisesta uskovasta.
Jumalan tarkoitus on, että kaikki lahjat, palvelumuodot ja
seurakuntatoiminnot liittyvät toisiinsa ja rakentavat seurakuntaa sen
muinaiselle perustukselle. Jeesuksessa Kristuksessa, kulmakivessä, koko
rakennus liittyy yhteen "niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi"
(Ef. -2:-21).
Lahjojen tarkoitus: todistaminen. Uskovien saamien
lahjojen moninaisuus osoittaa, että jokaisella on oma yksilöllinen
palvelutehtävänsä. Kuitenkin jokaisen uskovan tulisi pystyä todistamaan
uskostaan, jakaa uskonkäsityksiään ja kertoa muille, mitä Jumala on
tehnyt hänen elämässään. Jokaisen Jumalan antaman lahjan tarkoitus, olipa
lahja mikä tahansa, on auttaa sen saajaa todistamaan.
Ellei hengellisiä lahjoja käytetä. Uskovat, jotka
kieltäytyvät ottamasta hengellisiä lahjojaan käyttöön, eivät ainoastaan
havaitse lahjojensa surkastuvan, vaan he asettavat myös ikuisen elämänsä
vaaraan. Vertauksessaan talenteista Jeesus varoittaa siitä kohtalosta,
jonka talenttinsa käyttämättä jättänyt "kelvoton ja laiska palvelija"
joutui kokemaan (Matt.- 25:-26 - 30). *7 Uskoton palvelija myönsi, että
oli itse syypää epäonnistumiseensa. Siksi hän joutui itse kantamaan siitä
vastuun. "Tuona suurena viimeisen tuomion päivänä ne, jotka ovat vain
kulkeneet virran mukana, vältellen tilaisuuksia ja kaihtaen vastuuta,
joutuvat suuren Tuomarin luokittelussa luetuiksi pahantekijöiden
joukkoon." *8
Hengellisten lahjojen löytäminen
Jotta seurakunnan jäsenet voisivat ottaa menestyksekkäästi osaa
seurakunnan missioon, heidän tulee olla selvillä omista lahjoistaan.
Lahjat toimivat kompassin tavoin. Ne ohjaavat omistajaansa kohti palvelua
ja yltäkylläistä elämää (Joh.-10:10). Siinä määrin kuin me "valitsemme
(tai yksinkertaisesti laiminlyömme) olla tunnustamatta, kehittämättä ja
harjoittamatta lahjojamme, seurakunta on vähemmän kuin se voisi olla.
Vähemmän kuin Jumala suunnitteli sen olevan." *9
Hengellisten lahjojemme löytämiseen *10 tulisi kuulua
seuraavia vaiheita:
Hengellinen valmistautuminen. Apostolit rukoilivat
hartaasti kykyä puhua tavalla, joka johtaisi syntisiä Kristuksen luo. He
lopettivat erimielisyytensä ja taistelunsa korkeimmista paikoista, mikä
oli erottanut heitä toisistaan. Syntien tunnustaminen ja katumus johti
heitä läheiseen yhteyteen Kristuksen kanssa. Ne, jotka tänään ottavat
vastaan Kristuksen, tarvitsevat samankaltaista kokemusta
valmistautuessaan vastaanottamaan Pyhän Hengen kastetta.
Hengen kaste ei ole ainutkertainen tapahtuma; voimme kokea sen
päivittäin. *11 Meidän tulee anoa Herralta tuota kastetta, sillä se antaa
seurakunnalle voimaa todistamiseen ja evankeliumin julistamiseen. Siksi
meidän on jatkuvasti antauduttava Jumalalle, elettävä Kristuksen
yhteydessä ja pyydettävä häneltä viisautta löytääksemme omat lahjamme
(Jaak.- 1:-5).
Raamatun tutkiminen. Kun tutkimme rukoillen, mitä Uusi
testamentti opettaa hengellisistä lahjoista, Pyhä Henki saa tilaisuuden
vaikuttaa mieleemme ja ilmaista meille, mitä palvelutyötä hän tahtoisi
meidän tekevän. On tärkeätä että uskomme Jumalan antaneen meille ainakin
yhden lahjan käytettäväksi hänen palveluksessaan.
Avoimuus kaitselmuksen ohjaukselle. Meidän ei tule
käyttää Henkeä, vaan Hengen tulee saada käyttää meitä, sillä "Jumala saa
teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen
hyvä tarkoituksensa" (Fil. -2:-13). On etuoikeus saada toimia millä
tahansa palvelun saralla, minkä Jumala kaitselmuksessaan osoittaa. Meidän
tulee antaa Jumalalle tilaisuus työskennellä toisten kautta pyytääkseen
meidän apuamme. Niinpä meidän tulee olla valmiita vastaamaan seurakunnan
tarpeisiin milloin tahansa ne ilmenevätkin. Meidän ei tulisi pelätä
kokeilla uusia asioita, mutta meidän pitäisi myös tuntea itsemme vapaiksi
kertomaan apuamme pyytäville omista lahjoistamme ja kokemuksestamme.
Yhteisön vahvistus lahjoille. Koska Jumala antaa näitä
lahjoja seurakuntansa rakentamiseen, meidän tulisi odottaa lopullisen
vahvistuksen lahjoillemme tulevan Kristuksen ruumiin harkinnan
perusteella eikä omista tunteistamme. Usein on vaikeampaa tunnistaa omia
lahjojaan kuin toisten. Meidän ei tule ainoastaan olla halukkaita
kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavaa meidän lahjoistamme, vaan meidän
tulee myös olla valmiita tunnustamaan ja vahvistamaan Jumalan lahjat
toisissa henkilöissä.
Mikään ei ole kiinnostavampaa ja tyydyttävämpää kuin tietää,
että suoritamme juuri sellaista palvelustyötä, jonka Kaitselmus on meitä
varten järjestänyt. Mikä siunaus onkaan saada käyttää hänen
palveluksessaan sellaista lahjaa, jonka Kristus on meille antanut Pyhän
Hengen kautta. Kristus tahtoo jakaa armolahjojaan. Tänään voimme hyväksyä
hänen kutsunsa ja havaita, mitä hänen lahjansa voivat saada aikaan Hengen
täyttämässä elämässä!
Lähdeviitteet ja huomautukset
1. Ks. esim. White, Kristuksen vertaukset, s. 239. Emme voi aina
helposti erottaa toisistaan yliluonnollisia, perittyjä ja hankittuja
kykyjä. Hengen jodossa olevilla nämä kyvyt näyttävät useinkin sulautuvan
toisiinsa. |
 |
 |
 |
 |
 |