 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat - Oppi
kristillisestä elämästä
18. Jumalan laki
18. Jumalan laki
Jumalan lain suuret periaatteet on ilmaistu kymmenessä käskyssä, ja
niiden noudattamisesta Kristus antoi elämässään esimerkin. Niissä ilmenee
Jumalan rakkaus sekä se, mikä ihmisen käyttäytymisessä ja ihmissuhteissa
on Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaista, ja ne velvoittavat kaikkia
ihmisiä kaikkina aikoina. Nämä käskyt muodostavat perustan liitolle,
jonka Jumala on tehnyt kansansa kanssa, ja mittapuun Jumalan tuomiolla.
Pyhän Hengen vaikutuksen kautta ne osoittavat synnin ja herättävät
ihmisen tajuamaan Vapahtajan tarpeensa.
Pelastus on kokonaan armosta eikä teoista, mutta sen hedelmänä on
kuuliaisuus Jumalan käskyille. Tämä kuuliaisuus kehittää kristillistä
luonnetta ja edistää hyvinvointiamme. Se on osoituksena rakkaudestamme
Herraan ja huolenpidostamme lähimmäisiämme kohtaan. Uskon kuuliaisuus
osoittaa Kristuksen voiman muuttaa ihmiselämää, ja siten se vahvistaa
kristillistä todistusta. (2.Moos. 20:1-17; Ps. 40:8,9; Matt. 22: 36-40;
5.Moos. 28:1-14; Matt. 5:17-20; Hepr. 8:8-10; Joh. 15:7-10; Ef. 2:8-10;
1.Joh. 5:3; Room. 8:3,4; Ps. 19:8-15.)
19. Sapatti
Hyvää tekevä Luoja lepäsi seitsemäntenä päivänä kuuden luomispäivän
jälkeen ja asetti sapatin kaikille ihmisille luomisen muistomerkiksi.
Jumalan muuttumattoman lain neljäs käsky velvoittaa viettämään tätä
seitsemännen päivän sapattia lepo- ja jumalanpalveluspäivänä sekä
kristillisen palvelun päivänä Jeesuksen, sapatin Herran, opetuksen ja
esimerkin mukaisesti. Sapatti on päivä, jolloin iloitsemme yhteydestämme
Jumalaan ja toisiimme.
Se on vertauskuva lunastuksestamme Kristuksessa, merkki
pyhittämisestämme, tunnus uskollisuudestamme ja esimakua ikuisesta
tulevaisuudestamme Jumalan valtakunnassa. Sapatti on Jumalan iäti pysyvä
merkki hänen ikuisesta liitostaan itsensä ja kansansa välillä. Kun tätä
pyhää aikaa vietetään iloiten illasta iltaan, auringonlaskusta
auringonlaskuun, juhlitaan Jumalan luomis- ja lunastustekoja. (1. Moos.
2:1-3; 2.Moos. 20:8-11; Luuk. 4:16; Jes. 56:5-7; 58:13,14; Matt. 12:1-12;
2.Moos. 31:13-17; Hes. 20:12,20; 5.Moos. 5:12-15; Hepr. 4:1-11; 3.Moos.
23:32; Mark. 1:32.)
20. Kristillinen taloudenhoito
Me olemme Jumalan taloudenhoitajia, joille hän on uskonut aikaa ja
tilaisuuksia, kykyjä ja omaisuutta, maan antimia ja siunauksia. Olemme
vastuussa Jumalalle niiden oikeasta käytöstä. Me tunnustamme Jumalan
omistusoikeuden palvelemalla häntä ja lähimmäisiämme uskollisesti,
palauttamalla kymmenykset ja antamalla uhrilahjoja hänen evankeliuminsa
julistustyöhön ja hänen seurakuntansa tukemiseen. Taloudenhoitovastuu on
Jumalan meille antama etuoikeus kasvaaksemme rakkaudessa ja voittaaksemme
itsekkyyden ja ahneuden. Kristillinen taloudenhoitaja iloitsee niistä
siunauksista, jotka hänen uskollisuutensa seurauksena tulevat muiden
osaksi. (1.Moos. 1:26-28; 2:15; 1.Aikak. 29:14; Hagg. 1:3-11; Mal.
3:8-12; 1.Kor. 9:9-14; Matt. 23:23; 2.Kor. 8:1-15; Room. 15:26,27.)
21. Kristityn elämäntavat
Meidät on kutsuttu elämään jumalisesti, ajattelemaan, tuntemaan ja
toimimaan sopusoinnussa taivaan periaatteiden kanssa. Jotta Henki voisi
luoda meihin uudesti Herramme luonnetta, me osallistumme vain sellaiseen,
mikä edistää elämässämme Kristuksen kaltaista puhtautta, terveyttä ja
iloa. Tämä merkitsee sitä, että huvimme ja ajanviettomme tulee vastata
kristillisyyden korkeimpia normeja.
Vaatetuksemme tulee olla - eri maiden kulttuurierot huomioon ottaen -
yksinkertainen, vaatimaton ja siisti, sopivaa sellaisille, joiden
todellinen kauneus ei perustu ulkonaiseen vaan salassa olevan sydämen
ihmisen, lempeän ja sävyisän hengen katoamattomaan kaunistukseen. Se
merkitsee myös sitä, että meidän tulee järkevästi hoitaa ruumistamme,
koska se on Pyhän Hengen temppeli.
Meidän on pidettävä huolta siitä, että saamme riittävästi liikuntaa ja
lepoa sekä että noudatamme mahdollisimman terveellistä ruokavaliota
emmekä käytä ravinnoksemme sellaista, mikä Raamatun mukaan on saastaista.
Koska alkoholijuomien, tupakan ja muiden päihteiden käyttö sekä
lääkkeiden väärinkäyttö on elimistöllemme vahingollista, meidän tulee
pidättyä niistäkin. Sen sijaan meidän tulee harrastaa sellaista, mikä
saattaa ajatusmaailmamme ja ruumiimme kuuliaiseksi Kristukselle, joka
ajattelee meidän parastamme, terveyttämme ja onneamme. (Room. 12:1,2;
1.Joh. 2:6; Ef. 5:1-21; Fil. 4:8; 2.Kor. 10:5; 6:14 - 7:1; 1.Piet. 3:1-4;
1.Kor. 6:19; 10:31; 3.Moos. 11:1-47; 3.Joh. 2.)
22. Avioliitto ja perhe
Jumala asetti avioliiton Eedenissä, ja Jeesus vahvisti sen toisiaan
rakastavan miehen ja naisen elinikäiseksi liitoksi ja toveruudeksi.
Kristitty antaa aviolupauksen paitsi puolisolleen myös Jumalalle, ja
avioliitto tulisi solmia vain niiden kesken, joilla on sama usko. Tämän
suhteen aineksia ovat keskinäinen rakkaus, kunnioitus, arvonanto ja
vastuu. Kristuksen ja hänen seurakuntansa väliselle suhteelle ominaisen
rakkauden, pyhyyden, läheisyyden ja kestävyyden tulisi heijastua
aviosuhteessa.
Avioerosta Jeesus opetti, että henkilö, joka eroaa puolisostaan muun kuin
huoruuden tähden ja nai toisen, tekee aviorikoksen. Vaikkakaan
perhesuhteet eivät joissakin tapauksissa kenties vastaa ihannetta,
aviopuolisot, jotka Kristuksessa täysin sitoutuvat toisilleen, voivat
hengen johdatuksen ja seurakunnan kasvatuksen alaisina saavuttaa
rakastavan yhteyden. Jumala siunaa perhettä, ja hänen tarkoituksensa on,
että perheen jäsenet auttavat toisiaan kasvamaan kohti täyttä kypsyyttä.
Vanhempien tulee kasvattaa lapsiaan rakastamaan ja tottelemaan Herraa.
Esimerkillään ja sanoillaan heidän tulee opettaa heille, että Kristus on
rakastava kurinpitäjä, aina hellä ja huolehtiva, joka tahtoo liittää
heidät jäseniksi omaan ruumiiseensa, Jumalan perheeseen. Perhesiteiden
lujittuminen on viimeisen evankeliumin sanoman vaikutuksen tunnusmerkki.
(1.Moos. 2:18-25; Matt. 19:3-9; Joh. 2:1-11; 2.Kor. 6:14; Ef. 5:21-33;
Matt. 5:31,32; Mark. 10:11,12; Luuk. 16:18; 1.Kor. 7:10,11; 2.Moos.
20:12; Ef. 6:1-4; 5.Moos. 6:5-9; Sananl. 22:6; Mal. 4:5,6.)
|
 |
 |
 |
 |
 |