 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Kolminaisuus
Perusluonteiset opinkohdat 2
On olemassa yksi Jumala: Isä ja Poika ja Pyhä Henki, kolmen yhtä
iankaikkisen persoonan ykseys. Jumala on kuolematon, kaikkivoipa,
kaikkitietävä, kaikkea korkeampi ja aina läsnä oleva. Hän on ääretön ja
ylittää ihmisen käsityskyvyn; kuitenkin hän on tehnyt itsensä tunnetuksi
ilmoittamalla itsensä. Hän on arvollinen saamaan koko luomakunnan ikuisen
ylistyksen, palvonnan ja palveluksen.
Golgatalla melkein kaikki hylkäsivät Jeesuksen. Vain muutamat käsittivät,
kuka Jeesus todella oli. Yksi näistä oli kuoleva ryöväri (Luuk. 23:42),
ja toinen roomalainen sotilas, joka sanoi: "Tämä mies oli todella Jumalan
Poika!" (Mark. 15:39).
Johannes kirjoitti Jeesuksesta: "Hän tuli omaan maailmaansa,
mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan" (Joh. 1:11). Näin
kirjoittaessaan Johannes ei ilmeisesti tarkoittanut vain sitä
kansanjoukkoa, joka oli kerääntynyt ristin ympärille tai edes Israelia,
vaan jokaista sukupolvea, joka on elänyt maan päällä. Koko ihmiskunta,
pientä osaa lukuunottamatta, on tuon Golgatalla hälisevän kansanjoukon
tavoin ollut tunnistamatta Jeesuksessa Jumalaansa ja Vapahtajaansa. Tämä
ihmiskunnan suurin ja traagisin erehdys osoittaa, että ihmiskunnan tieto
Jumalasta on ratkaisevasti puutteellinen.
Tietomme Jumalasta
On olemassa monia teorioita, joilla pyritään selittämään Jumalaa, ja
monia väitteitä on esitetty sekä hänen olemassaolonsa puolesta että sitä
vastaan. Tämä osoittaa, että inhimillinen viisaus ei pysty tunkeutumaan
jumaluuteen. Pelkkään inhimilliseen viisauteen turvautuminen oppiaksemme
tuntemaan Jumalaa on samaa kuin käyttäisimme suurennuslasia avaruuden
tähtijärjestelmien tutkimiseen. Tästä syystä Jumalan viisaus on monille
salattua ja kätkettyä viisautta (1. Kor. 2:7). Heille Jumala on
salaisuus. Paavali kirjoitti, että kukaan tämän maailman valtiaista ei
tätä Jumalan viisautta tuntenut, "sillä jos he olisivat sen tunteneet, he
eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa" (1. Kor. 2:8).
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi
ja mielestäsi" (Matt. 22:37; vrt. 5.Moos. 6:5). Jeesus sanoi, että tämä
on suurin ja ensimmäinen käsky. Emme voi rakastaa ketään sellaista, josta
emme mitään tiedä. Jobin kirjassa kysytään: "Tavoitatko sinä Jumalan
syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden?" (Job
11:7). Miten me sitten voimme oppia tuntemaan ja rakastamaan Luojaamme?
Jumala voidaan tuntea. Jumala oli selvillä tästä
inhimillisestä ongelmasta, ja siksi hän rakkaudessaan ja myötätunnossaan
kurottautui meidän puoleemme Raamatun välityksellä. Raamattu paljastaa,
että "kristinusko ei ole kertomusta siitä, miten ihminen etsii Jumalaa,
vaan se on tulosta siitä, että Jumala on ilmoittanut itsensä ja
tarkoituksensa ihmiselle". *1 Tämän itsensä ilmoittamisen tarkoituksena
on rakentaa silta sen kuilun yli, joka erottaa toisistaan kapinoivan
maailman ja maailmasta huolehtivan Jumalan.
Jumalan rakkauden suuruus ilmeni hänen korkeimmassa
ilmoituksessaan, Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Pojassa. Jeesuksen
kautta me voimme tuntea Isän. "Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on
tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on
Todellinen" (1. Joh. 5:20). Ja Jeesus itse sanoi: "Ja ikuinen elämä on
sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka
olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen" (Joh. 17:3).
Tämä on hyvä uutinen. Vaikka on mahdotonta tuntea Jumalaa
täysin, Raamattu tarjoaa meille hänestä riittävästi käytännöllistä tietoa
voidaksemme päästä pelastavaan suhteeseen hänen kanssaan.
Miten opimme tuntemaan Jumalan. Tieto Jumalasta on yhtä
paljon sydämen kuin aivojen asia. Siinä on kysymys koko ihmisestä, ei
vain älystä. Ihmisen on avauduttava Pyhälle Hengelle ja oltava halukas
tekemään Jumalan tahdon (Joh. 7:17; vrt. Matt. 11:27). Jeesus sanoi:
"Autuaita ovat puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan" (Matt. 5:8).
Jumalan tunteminen edellyttää uskoa. Paavali huudahti: "Missä
ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole
tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut
viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan
Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne,
jotka uskovat" (1. Kor. 1:20,21).
Se tapa, millä me Raamatusta opimme tuntemaan Jumalaa, eroaa
kaikista muista tiedon hankinnan menetelmistä. Emme voi asettua Jumalan
yläpuolelle ja esitellä häntä kuin analysoitavaa ja punnittavaa
tutkimuskohdetta. Pyrkiessämme tuntemaan Jumalaa meidän on alistuttava
kuuntelemaan Raamattua, jossa hän ilmoittaa itsensä. Koska Raamattu on
oma selittäjänsä, meidän on noudatettava niitä periaatteita ja
menetelmiä, joita Raamattu itse antaa. Ilman näitä raamatullisia ohjeita
emme voi oppia tuntemaan Jumalaa.
Miksi niin monet ihmiset Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana
olivat kykenemättömiä näkemään Jeesuksessa Jumalan itseilmoitusta? Koska
he kieltäytyivät alistumasta Pyhien Kirjoitusten kautta vaikuttavan Pyhän
Hengen ohjaukseen, he tulkitsivat väärin Jumalan sanoman ja
ristiinnaulitsivat Vapahtajansa. Heidän ongelmansa ei ollut älyllinen.
Heidän suljetut sydämensä pimensivät myös heidän mielensä, ja seurauksena
oli ikuinen menetys.
Jumalan olemassaolo
Kaksi päälähdettä esittävät todistuksia Jumalan olemassaolosta. Ne ovat
luonnon kirja ja Pyhä Raamattu.
Luomisen todistus. Jokainen voi oppia Jumalasta jotakin
luonnon ja inhimillisen kokemuksen kautta. Daavid kirjoitti: "Taivaat
julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan" (Ps.
19:2). Paavali todistaa: "Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen
ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet
nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi
puolustautua" (Room. 1:20).
Myös ihmiselämässä on todisteita Jumalan olemassaolosta.
Ateenalaisten tuntemattomalle Jumalalle pystyttämässä alttarissa Paavali
näki todisteen uskosta Jumalaan. Hän sanoi: "Juuri sitä, mitä te
tuntemattanne palvotte, minä teille julistan" (Ap.t. 17:23). Paavali
sanoi myös, että pakanoiden käyttäytyminen osoitti, että heidän
omatuntonsa todisti Jumalasta ja osoitti, että Jumalan laki oli
"kirjoitettu heidän sydämeensä" (Room. 2:14,15). Tätä tajua Jumalan
olemassaolosta esiintyy sellaistenkin ihmisten keskuudessa, jotka eivät
tunne Raamattua. Tämä yleinen ilmoitus Jumalasta on johtanut lukuisten
järkiperäisten todisteiden esittämiseen Jumalan olemassaolon puolesta. *2
Raamatun todistus. Raamattu ei todistele Jumalan
olemassaoloa. Se pitää sitä itsestään selvänä lähtökohtana. Raamattu
alkaa sanoin: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" (1. Moos. 1:1).
Raamatun mukaan Jumala on kaiken luomakunnan luoja, ylläpitäjä ja
hallitsija. Luomistyössä ilmenevä Jumalan ilmoitus on niin voimakas,
ettei ateismille ole mitään puolustusta. Jumalankielteisyys johtuu
jumalallisen totuuden salaamisesta tai siitä, että ihmismieli kieltäytyy
tunnustamasta Jumalan olemassaolon puolesta puhuvien todisteita (Ps.
14:1; Room. 1:18 - 22,28).
Jumalan olemassaolon puolesta on riittävästi todisteita
vakuuttamaan jokainen, joka vakavasti pyrkii löytämään totuuden hänestä.
Jumalan yhteyteen pääsemisen edellytyksenä on kuitenkin usko, sillä
"ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka
astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän
kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä" (Hepr. 11:6).
Usko Jumalaan ei kuitenkaan ole sokea. Se perustuu riittäville
todisteille, joita löydämme Jumalan ilmoituksesta sekä Raamatun että
luonnon välityksellä.
Raamatun Jumala
Raamattu paljastaa Jumalan olemusta kertomalla hänen nimistään,
toiminnastaan ja ominaisuuksistaan.
Jumalan nimet. Raamatun kirjoittamisaikana nimet olivat
tärkeitä, kuten ne yhä ovat Raamatun maissa. Nimen katsottiin paljastavan
omistajansa luonnetta, hänen todellista yksilöllisyyttään ja
ominaislaatuaan. Jumalan olemusta, luonnetta ja ominaisuuksia
paljastavien Jumalan nimien merkitystä korostetaan hänen käskyssään: "älä
käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä" (2. Moos. 20:7). Daavid lauloi:
"Ylistän Herran, Korkeimman, nimeä" (Ps. 7:18). "Hän on pelottava, hän on
pyhä!" (Ps. 111:9). "Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, sillä hänen
nimensä yksin on ylhäinen" (Ps. 148:13).
Hepreankieliset nimet El ja Elohim ("Jumala") ilmaisevat
Jumalan jumalallista voimaa. Ne kuvaavat Jumalaa väkevänä ja mahtavana
olentona, luomisen Jumalana (1. Moos. 1:1; 2. Moos. 20:2; Dan. 9:4).
Elyon ("Korkein") ja El Elyon ("Korkein Jumala") korostaa hänen asemaansa
kaiken yläpuolella (1. Moos. 14:18 - 20; Jes. 14:14). Adonai ("Herra")
kuvaa Jumalaa kaikkivaltiaana hallitsijana (Jes. 6:1; Ps. 35:23). Nämä
nimet korostavat Jumalan majesteettisuutta ja tuonpuoleisuutta.
Muut Jumalan nimet kuvaavat hänen halukkuuttaan päästä
yhteyteen ihmisten kanssa. Shaddai ("Kaikkivaltias") ja El Shaddai
("Jumala Kaikkivaltias") esittävät Jumalan kaikkivaltiuden siunauksen ja
lohdun lähteenä (2. Moos. 6:3; Ps. 91:1). Nimi Jahve *3, joka on
käännetty sanalla Herra, joissakin käännöksissä myös sanalla Jehova,
korostaa Jumalan liittouskollisuutta ja armoa (2. Moos. 15:2,3; Hoos.
12:5,6). Moosekselle (2.Moos. 3:14) Jahve kuvailee itseään sanoilla "Minä
olen se joka olen", mikä kuvaa hänen muuttumatonta suhdettaan kansaansa.
Joissakin yhteyksissä Jumala ilmoitti itsensä myös läheisesti "isäksi"
(5. Moos. 32:6; Jes. 63:16; Jer. 31:9; Mal. 2:10; vrt. 2. Moos. 4:22; 5.
Moos. 32:19).
Uusi testamentti käyttää vastaavia nimityksiä Jumalasta.
Jeesus käytti nimeä Isä osoittaakseen, miten läheinen ja henkilökohtainen
voi suhteemme Jumalaan olla (Matt. 6:9; Mark. 14:36; vrt. Room. 8:15;
Gal. 4:6).
Jumalan toimintaa. Raamatun kirjoittajat käyttivät enemmän
aikaa kuvatakseen Jumalan toimintaa kuin hänen olemustaan. Jumala
esitellään luojana (1. Moos. 1:1; Ps. 24:1,2), maailman ylläpitäjänä
(Hepr. 1:3), vapauttajana ja sovittajana (5. Moos. 5:6; 2. Kor. 5:19),
joka kantaa huolta siitä, että ihmiskunta saavuttaa lopullisen
päämääränsä. Jumala laatii suunnitelmia (Jes. 46:11), ennustaa tulevia
tapahtumia (Jes. 46:10) ja antaa lupauksia (5. Moos. 15:6; 2. Piet. 3:9).
Hän antaa anteeksi syntejä (2. Moos. 34:7) ja näin ollen ansaitsee meidän
palvontamme (Ilm. 14:6,7). Raamatun Jumala on ikuinen kuningas,
kuolematon, näkymätön, ainoa Jumala (1. Tim. 1:17). Hänen tekonsa
todistavat, että hän on persoonallinen Jumala.
Jumalan ominaisuuksia. Raamatun kirjoittajat antavat
tietoa Jumalan olemuksesta myös kertomalla hänen jumalallisista
ominaisuuksistaan.
Jumalan jumalalliseen luontoon liittyy ominaisuuksia, joita ei
ole annettu millekään luodulle olennolle. Jumala on itsestään oleva,
sillä hän on "elämän lähde" (Joh. 5:26). Hän on riippumaton sekä
tahdoltaan että kyvyltään (Ef. 1:5; Ps. 115:3). Hän on kaikkitietävä (Job
37:16; Ps. 139:1 - 18; 147:5; 1.Joh. 3:20), koska hän alfana ja omegana
(Ilm. 1:8) tuntee lopun alusta asti (Jes. 46:9 - 11).
Jumala on kaikkialla läsnäoleva (Ps. 139:7 - 12; Hepr. 4:13).
Hän on iankaikkinen (Ps. 90:2; Ilm. 1:8); aika ei rajoita häntä, mutta
kuitenkin hän on läsnä jokaisena hetkenä.
Jumala on kaikkivoipa. Mikään ei ole hänelle mahdotonta, minkä
vuoksi hän voi tehdä, mitä ikinä tahtoo (Dan. 4:14,22,32; Matt. 19:26;
Ilm. 19:6). Hän on muuttumaton, koska hän on täydellinen. Hän sanoo:
"Minä, Herra, en muutu" (Mal. 3:6; ks. Ps. 33:11; Jaak. 1:17).
Edellämainitut Jumalan ominaisuudet kuuluvat yksin hänelle.
Jumalalla on myös ominaisuuksia, joista hänen luotunsa voivat osallistua
ja jotka ilmentävät hänen suhdettaan koko ihmiskuntaan. Näihin
ominaisuuksiin kuuluvat rakkaus (Room. 5:8), armo (Room. 3:24),
armahtavaisuus ja laupeus (Ps. 145:8), kärsivällisyys (2.Piet. 3:15),
pyhyys (Ps. 99:9), armollisuus, vanhurskaus (Esra 9:15; Joh. 17:25).
Näistä lahjoista voimme osallistua vain osallistumalla niiden antajasta.
Jumalan suvereniteetti
Raamattu opettaa selvästi Jumalan suvereniteettiä, hänen
riippumattomuuttaan kaikista valloista. "Tahtonsa mukaisesti hän tekee -
- eikä ole ketään, joka voisi estää hänen työtään" (Dan. 4:32). "Sillä
sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi
luotu." (Ilm. 4:11). "Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee, taivaassa ja
maan päällä" (Ps. 135:6). Niinpä Salomo saattoi sanoa: "Kuin kastelupuro
on Herran kädessä kuninkaan sydän, hän ohjaa sen minne tahtoo" (Sananl.
21:1). Tietoisena Jumalan kaikkivallasta Paavali kirjoitti: "Tulen kyllä
uudelleen luoksenne, jos Jumala suo" (Ap.t. 18:21; ks. Room. 15:32).
Samoin Jaakob kehotti: "Näin teidän tulisi sanoa: 'Jos Herra tahtoo, niin
me elämme ja teemme sitä ja sitä'" (Jaak. 4:15).
Ennaltamääräys ja ihmisen vapaus. Raamattu osoittaa, että
maailma on täysin Jumalan hallinnassa. Hän on "edeltä määrännyt" ihmisiä
"Poikansa kaltaisiksi" (Room. 8:29,30). Hän on edeltäpäin määrännyt
meidät "yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden";
"Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän
oli suunnitellut ja ennalta määrännyt" (Ef. 1:4,5,11). Mitä tämä
jumalallinen määräysvalta vaikuttaa ihmisen vapauteen?
Jotkut katsovat näiden raamatunkohtien opettavan, että Jumala
mielivaltaisesti valitsee toiset pelastukseen ja toiset kadotukseen
riippumatta ihmisten omasta valinnasta. Mutta kun näitä raamatunkohtia
tutkitaan tekstiyhteydessään, niin ilmenee, että Paavali ei puhu lainkaan
siitä, että Jumala sulkisi mielivaltaisesti jonkun pelastuksen
ulkopuolelle.
Raamattu opettaa selvästi, että Jumala "tahtoo, että kaikki
ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1. Tim. 2:4).
"Hän - - ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki
kääntyisivät" (2. Piet. 3:9). Ei ole olemassa mitään todisteita siitä,
että Jumala olisi määrännyt jotkut henkilöt kadotukseen; sellainen
määräys kieltäisi Golgatan, jossa Jeesus kuoli kaikkien puolesta.
Evankeliumissa opetetaan, ettei yhdenkään tarvitse hukkua, vaan
jokaisella on mahdollisuus pelastua: "Jumala on rakastanut maailmaa niin
paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo,
joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh. 3:16).
"Ihmisen vapaa tahto on ratkaiseva tekijä, kun on kysymys
hänen henkilökohtaisesta kohtalostaan. Tämä ilmenee siitä tosiasiasta,
että Jumala esittää jatkuvasti, mitä seurauksia on kuuliaisuudesta ja
tottelemattomuudesta, ja kehottaa syntistä valitsemaan kuuliaisuuden ja
elämän (5. Moos. 30:19; Joos. 24:15; Jes. 1:16,20; Ilm. 22:17). Sitä
osoittaa myös se tosiasia, että uskovan, joka on kerran ottanut vastaan
armon, on mahdollista langeta siitä pois ja joutua kadotetuksi (1. Kor.
9:27; Gal. 5:4; Hepr. 6:4 - 6; 10:29). - -
"Jumala voi etukäteen nähdä, minkä valinnan kukin yksilö
tekee, mutta hänen ennaltatietämyksensä ei määrää, mikä tuon valinnan on
oltava - - . Raamatullinen ennaltamääräys sisältää sen jumalallisen
tarkoituksen, että kaikki, jotka valitsevat uskoa Kristukseen, pelastuvat
(Joh. 1:12; Ef. 1:4 - 10)." *4
Mitä sitten Raamattu tarkoittaa, kun se sanoo, että Jumala
rakasti Jaakobia mutta vihasi Eesauta (Room. 9:13) ja että Jumala
paadutti faraon sydämen (jakeet 17,18; vrt. jakeet 15,16; 2. Moos. 9:16;
4:21)? Tekstiyhteys osoittaa, että kysymys on lähetystehtävästä eikä
pelastuksesta. Lunastus on kaikkien ulottuvilla, mutta Jumala valitsee
tiettyjä henkilöitä erityisiä tehtäviä varten. Pelastus oli tarjona yhtä
hyvin Jaakobille kuin Eesaullekin, mutta Jumala valitsi Jaakobin eikä
Eesauta olemaan osana siitä sukulinjasta, jonka kautta hän välittäisi
pelastuksen sanoman koko maailmalle. Jumala harjoittaa riippumattomana
omaa lähetysstrategiaansa.
Kun Raamattu sanoo, että Jumala kovetti tai paadutti faraon
sydämen, se lukee Jumalan teoksi sen, minkä hän sallii väittämättä, että
Jumala olisi niin määrännyt. Faraon kielteinen vastaus Jumalan kutsuun
itse asiassa osoittaa, että Jumala kunnioitti hänen valinnanvapauttaan.
Ennaltatietämys ja ihmisen vapaus. Jotkut uskovat, että
Jumala ei tiedä ihmisen valintaa ennen kuin tämä tekee valintansa; että
Jumala tietää joitakin tulevia tapahtumia, kuten Kristuksen tulemuksen
mutta että hänellä ei ole etukäteistietoa siitä, ketkä tulevat
pelastumaan. Heidän mielestään Jumalan dynaaminen suhde ihmiskuntaan
vaarantuisi, jos hän tietäisi etukäteen kaiken, mitä tapahtuisi halki
ikuisuuden.
Mutta Jumalan tietämys siitä, mitä yksilöt tekevät, ei vaikuta
heidän tosiasiallisiin valintoihinsa enempää kuin historioitsijan
tietämys siitä, mitä ihmiset tekivät menneinä aikoina, vaikuttaa heidän
tekoihinsa. Aivan kuten kamera tallentaa näkymän muuttamatta sitä,
ennaltatietämys katsoo tulevaisuuteen muuttamatta sitä. Jumalan
ennaltatietämys ei koskaan rajoita ihmisen vapautta.
Jumalan kolminaisuus
Miten voimme yhdistää ajatuksen yhdestä Jumalasta Raamatun opetukseen
Kristuksen ja Pyhän Hengen jumaluudesta?
Yksi Jumala. Toisin kuin ympäröivät pakanakansat Israel
uskoi, että oli olemassa vain yksi Jumala (5. Moos. 4:35; 6:4; Jes. 45:5;
Sak. 14:9). Uusi testamentti korostaa samoin Jumalan ykseyttä (Mark.
12:29 - 32; Joh. 17:3; 1. Kor. 8:4 - 6; Ef. 4:4 - 6; 1. Tim. 2:5). Tämä
monoteistinen korostus ei ole ristiriidassa kristillisen käsityksen
kanssa Jumalan kolmiyhteisyydestä eli kolminaisuudesta - Isä, Poika ja
Pyhä Henki - sillä halutaan pikemminkin sanoutua irti pakanallisesta
monijumalaisuudesta.
Kolmiyhteinen Jumala. Vaikka Vanha testamentti ei
nimenomaisesti opeta, että Jumala on kolmiyhteinen, se viittaa kuitenkin
jumaluuden monipersoonaisuuteen. Toisinaan Jumala käyttää puhuessaan
itsestään monikkomuotoja: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme,
kaltaiseksemme" (1. Moos. 1:26); "Ihminen on nyt kuin me" (1. Moos.
3:22); "Menkäämme" (1. Moos. 11:7). Toisinaan Herran enkeli samastetaan
Jumalaan. Ilmestyessään Moosekselle Herran enkeli sanoi: "Minä olen sinun
isäsi Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala" (2. Moos. 3:6).
Luomiskertomuksessa kerrotaan, miten "Jumalan henki liikkui
vetten yllä" (1. Moos. 1:2). Joissakin teksteissä viitataan Jumalan
kolmeen persoonaan lunastustyössä: "Ja nyt Herra, minun Jumalani [Isä],
on antanut minuun [Poika] henkensä [Pyhä Henki]" (Jes. 48:16); "Henkeni
olen [Isä] laskenut hänen [Jumalan Pojan] ylleen, hän tuo oikeuden
kansojen keskuuteen" (Jes. 42:1).
Jumaluuden persoonien suhteet. Kristuksen ensimmäinen
tulemus antaa meille selkeämmän näkemyksen kolmiyhteisestä Jumalasta.
Johanneksen evankeliumi paljastaa, että jumaluuteen kuuluu Isä Jumala
(ks. tämän kirjan lukua 3), Poika Jumala (luku 4) ja Pyhä Henki Jumala
(luku 5), kolmen iankaikkisen persoonan yhteys, joiden kesken vallitsee
ainutlaatuinen ja salaperäinen suhde.
1. Yhteys rakkaudessa. Kun Kristus huusi: "Jumalani,
Jumalani, miksi hylkäsit minut?" (Mark. 15:34), hän kärsi siitä erosta,
minkä synti oli aikaansaanut hänen ja Isän välillä. Synti rikkoi
ihmiskunnan alkuperäisen suhteen Jumalaan (1. Moos. 3:6,10; Jes. 59:2).
Viimeisinä hetkinään Jeesus, joka ei synnistä tiennyt, tuli meidän
tähtemme synniksi. Ottaessaan meidän syntimme, meidän paikkamme, hän koki
sen eron Jumalasta, mikä oli meidän osanamme.
Syntiset eivät koskaan voi käsittää, mitä Jeesuksen kuolema
merkitsi jumaluudelle. Ikuisesti hän oli ollut Isänsä ja Pyhän Hengen
kanssa. Jumaluuden persoonien välillä vallitsi täydellinen, ehdoton
rakkaus. Johanneksen sana "Jumala on rakkaus" (1. Joh. 4:8) merkitsee,
että jumaluuden persoonat kokivat täydellisen onnen ja rakkauden
täyttymyksen.
Kolmiyhteisen Jumalan persoonien välillä ei ole mitään
etäisyyttä. Jokainen jumaluuden persoonista on Jumala. Vaikka
jumaluudessa on kolme persoonaa, Jumala on yksi tarkoitusperältään,
mieleltään ja luonteeltaan. Tämä ykseys ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaa,
että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat jumaluuden persoonia. Toisaalta
persoonien kolminaisuus jumaluudessa ei tee tyhjäksi Raamatun
monoteistista korostusta, jonka mukaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi
Jumala.
2. Yhteys toiminnassa. Jumaluudessa vallitsee toiminnan
ekonomia ja tarkoituksenmukaisuus. Jumala ei tarpeettomasti tee työtä
kahteen kertaan. Järjestys on taivaan ensimmäinen laki, ja Jumala toimii
järjestelmällisesti. Tämä järjestelmällisyys on peräisin jumaluudesta ja
säilyttää jumaluuden yhteyden.
Inkarnaatiossa eli Jumalan ihmiseksitulemisessa ilmenee
kauniilla tavalla jumaluuden kolmen persoonan keskinäinen toiminta. Isä
antoi Poikansa, Kristus antoi itsensä ja Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä
(Joh. 3:16; Matt. 1:18,20). Enkelin todistus Marialle osoittaa selvästi
jumaluuden kolmen persoonan toiminnan siinä salaperäisessä tapahtumassa,
jossa Jumala tuli ihmiseksi. "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman
voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä,
ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi" (Luuk. 1:35). Jumaluus
kokonaisuudessaan oli läsnä Kristuksen kasteessa: Isän ääni kuului
taivaista (Matt. 3:17), Kristus itse antautui kastettavaksi meidän
esimerkkinämme (Matt. 3:13 - 15) ja Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle
(Luuk. 3:21,22).
Maanpäällisen elämänsä loppupuolella Jeesus lupasi lähettää
Pyhän Hengen puolustajaksi (Joh. 14:16). Vähän myöhemmin riippuessaan
ristillä Jeesus huusi Isälleen: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit
minut?" (Matt. 27:46). Noina pelastushistorian huippuhetkinä Isä, Poika
ja Pyhä Henki toimivat yhdessä.
Tänään Isä ja Poika kurottautuvat meidän luoksemme Pyhän
Hengen kautta. Jeesus sanoi: "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet
Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta"
(Joh. 15:26). Isä ja Poika lähettävät Hengen kirkastamaan Kristusta
jokaiselle ihmiselle. Pietari sanoi, että uskovaiset "Isä Jumala
suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle
Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina" (1.
Piet. 1:2).
Apostolinen siunaus sisältää jumaluuden kaikki kolme
persoonaa. "Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen
armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys" (2. Kor. 13:13). Kristus
mainitaan tässä ensimmäisenä. Jumala kohtaa ihmisen Jeesuksen Kristuksen
kautta - hänessä Jumala tuli ihmiseksi. Vaikka kaikki kolminaisuuden
kolme persoonaa toimivat yhdessä ihmisen pelastamiseksi, vain Jeesus eli
ihmisenä, kuoli ihmisenä ja tuli meidän vapahtajaksemme (Joh. 6:47; Matt.
1:21; Ap.t. 4:12). Mutta koska "Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon
maailman kanssa" (2. Kor. 5:19), Jumalaa voidaan nimittää myös meidän
vapahtajaksemme (vrt. Tit. 3:4), sillä hän pelasti meidät vapahtajamme
Kristuksen kautta (Ef. 5:23; Fil. 3:20; vrt. Tit. 3:6).
Pelastus kaiken keskuksena
Varhaiskristillinen seurakunta kastoi "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen" (Matt. 28:19). Mutta koska Jumalan rakkaus ja pelastustahto
ilmoitettiin Jeesuksen kautta, Raamattu keskittyi ilmoituksessaan häneen.
Hän on se toivo, johon Vanhan testamentin uhrit ja juhlat varjon tavoin
viittasivat. Hän on evankeliumien keskus. Hän on se hyvä uutinen, jota
opetuslapset julistivat saarnoissaan ja kirjoituksissaan - autuaallinen
toivo. Vanha testamentti katsoo eteenpäin hänen tulemukseensa; Uusi
testamentti kertoo hänen ensimmäisestä tulemuksestaan ja katsoo eteenpäin
hänen takaisintuloonsa.
Näin Kristus, välimies Jumalan ja meidän välillämme, yhdistää
meidät jumaluuteen. Jeesus on "tie ja totuus ja elämä" (Joh. 14:6).
Evankeliumin hyvät uutiset keskittyvät henkilöön eivätkä pelkkään oppiin
tai elämäntapaan. Siinä on kysymys henkilökohtaisesta suhteesta, ei
joistakin säännöistä - sillä kristinusko on Kristus. Löydämme hänessä
kaiken totuuden ja elämän ytimen ja sisällön.
Katsoessamme ristille katsomme suoraan Jumalan sydämeen.
Ristillä hän vuodatti rakkautensa. Kristuksen kautta jumaluuden koko
rakkaus täyttää meidän tyhjän sydämemme. Jeesus riippui ristillä Jumalan
lahjana ja meidän sijaisenamme. Golgatalla Jumala laskeutui maan alimpaan
paikkaan kohdatakseen meidät; mutta se on korkein paikka, minne me voimme
nousta. Kun menemme Golgatalle, olemme nousseet niin korkealle kuin
voimme kohti Jumalaa.
Ristillä Kolminaisuus paljasti täysin epäitsekkyytensä. Siinä
näemme täydellisimmän ilmoituksen Jumalasta. Kristus tuli ihmiseksi
kuollakseen ihmiskunnan puolesta. Ristillä Kristus tuli meille
"vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi" (1. Kor. 1:30). Mikä
tahansa meidän arvomme tai merkityksemme onkin ollut tai tulee olemaan,
se kaikki perustuu hänen uhriinsa tuolla ristillä.
Ainoa tosi Jumala on ristin Jumala. Kristus paljasti koko
maailmankaikkeudelle jumaluuden äärettömän rakkauden ja pelastavan
voiman. Hän paljasti kolmiyhteisen Jumalan, joka oli halukas kestämään
eron tuskan, koska hän rakasti varauksettomalla rakkaudella kapinoivaa
planeettaa. Tältä ristiltä Jumala julistaa meille rakastavan kutsunsa:
Antakaa sovittaa itsenne. "Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken
ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte
Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil. 4:7).
Lähdeviitteet
1. Gordon R. Lewis, Decide for Yourself: A Theological Workbook
(Downers Grove, IL: Inter Varsity Press, 1978), s.15. |
 |
 |
 |
 |
 |