 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Kaste
Perusluonteiset opinkohdat 15
Kasteessa tunnustamme uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja
ylösnousemukseen ja todistamme kuolemastamme synnille ja
tarkoitukses-tamme vaeltaa uudessa elämässä. Siten me tunnustamme
Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, liitymme hänen kansaansa ja meidät
otetaan jäseniksi hänen seurakuntaansa. Kaste on vertauskuva
yhteydestämme Kristukseen, syntiemme anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengen
vastaanottamisesta. Kaste tapahtuu veteen upottamalla ja sen
edellytyksenä on kastettavan antama vakuutus uskostaan Jeesukseen ja
synnistä kääntyminen. Kaste seuraa Raamatun opettamista ja sen opetusten
vastaanottamista.
Nyangwira oli Keski-Afrikassa elävä perheenäiti, joka oli yli vuoden ajan
tutkinut innokkaasti Raamattua. Hän halusi tulla kristityksi.
Eräänä iltana hän kertoi miehelleen jotakin siitä, mitä oli
oppinut. Raivostuneena mies huusi: "En halua tällaista uskontoa kotiini,
ja jos jatkat sen tutkimista, minä tapan sinut." Vaikka Nyangwira oli
masentunut miehensä uhkauksesta, hän jatkoi kuitenkin Raamatun
tutkimista. Pian hän oli vakuuttunut siitä, että hänen tuli mennä
kasteelle.
Ennen lähtöään kastetilaisuuteen Nyangwira polvistui
aviomiehensä edessä ja kertoi hänelle, että aikoi mennä kasteelle. Mies
tarttui suureen metsästysveitseensä ja huusi: "Olenhan sanonut sinulle,
että en halua sinua kastettavan. Sinä päivänä, jona sinut kastetaan, minä
tapan sinut."
Mutta Nyangwira oli päättänyt seurata Herraansa, ja hän lähti
miehensä uhkausten kaikuessa korvissaan.
Ennen astumistaan veteen Nyangwira tunnusti syntinsä ja pyhitti
elämänsä Vapahtajalleen tietämättä, joutuisiko antamaan tuona päivänä
myös henkensä Herransa tähden. Rauha täytti hänen sydämensä kun hänet oli
kastettu.
Palattuaan kotiinsa hän vei veitsen miehelleen.
"Onko sinut kastettu?" mies kysyi vihaisena.
"Kyllä," Nyangwira vastasi lyhyesti. "Tässä on veitsi."
"Oletko valmis tapettavaksi?"
"Kyllä, minä olen."
Hämmästyneenä vaimonsa rohkeudesta mies ei enää halunnutkaan
tappaa häntä. *1
Miten tärkeä kaste on?
Kannattaako kasteen takia asettaa henkeään vaaralle alttiiksi? Vaatiiko
Jumala todella kastetta? Riippuuko ihmisen pelastus siitä, onko hänet
kastettu?
Jeesuksen esimerkki. Eräänä päivänä Jeesus jätti
puusepänverstaan Nasaretissa, sanoi kotiväelleen jäähyväiset ja lähti
Jordanille, jossa hänen serkkunsa Johannes saarnasi. Jeesus lähestyi
Johannesta ja pyysi kastetta. Hämmästyneenä Johannes yritti torjua hänen
pyyntönsä sanoen: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada
sinulta kaste!"
"älä nyt vastustele," Jeesus vastasi. "Näin meidän on tehtävä,
jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon" (Matt. -3:-13 - 15).
Jeesuksen kaste antoi tälle asetukselle *2 jumalallisen leiman
(Matt. -3:-13 - 17; vrt. Matt. -21:25). Koska Kristus, vaikka oli
synnitön, kastettiin, jotta Jumalan vanhurskas tahto täytettäisiin,
meidät, jotka olemme syntisiä, meidätkin tulee kastaa.
Jeesuksen käsky. Maanpäällisen toimintansa päättyessä
Kristus antoi opetuslapsilleen käskyn: "Menkää siis ja tehkää kaikki
kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen
käskenyt teidän noudattaa" (Matt.- 28:19,20).
Tässä käskyssään Kristus osoitti selvästi, että hän vaati
kastetta niiltä, jotka halusivat liittyä hänen seurakuntaansa, hänen
hengelliseen valtakuntaansa. Kun Pyhä Henki johti ihmisiä parannukseen ja
vastaanottamaan Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen, heidät tuli kastaa
kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Kaste osoittaisi, että he olivat astuneet
henkilökohtaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa ja olivat sitoutuneet
elämään sopusoinnussa hänen armon valtakuntansa periaatteiden kanssa.
Kristus päätti kastekäskynsä vakuutukseen: "Katso, minä olen teidän
kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen apostolit julistivat
kasteen välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä (Ap.t. 2:-38; 10:-48;
22:16). Apostolien julistuksesta oli seurauksena, että suuria
kansanjoukkoja kastettiin; he muodostivat Uuden testamentin seurakunnan
(Ap.t.- 2:-41,47;- 8:12) ja tunnustivat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
arvovallan.
Kaste ja pelastus. Kristus sanoi opetuslapsilleen: "Menkää
kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka
sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen" (Mark.- 16:-15,16). Apostolisessa seurakunnassa kaste
automaattisesti seurasi Kristuksen vastaanottamista. Se oli vahvistus
uuden uskovan uskolle (vrt. Ap.t.- 8:-12;- 16:-30 - 34).
Pietari käytti vedenpaisumusta kuvaamaan kasteen ja
pelastuksen välistä suhdetta. Ennen vedenpaisumusta synti oli saavuttanut
sellaiset mittasuhteet että Jumala Nooan välityksellä varoitti maailmaa
tuhosta ellei se tekisi parannusta. Vain kahdeksan ihmistä uskoi, astui
arkkiin ja pelastui "veden kantamana". "Tuon esikuvan mukaisesti teidät
pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta
elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen
perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus" (1.Piet.- 3:-20,21).
Pietari selitti, että meidät pelastaa nyt kaste, niin kuin Nooa
ja hänen perheensä pelastuivat veden avulla. Tietenkin Nooan pelasti
Jumala eikä vesitulva. Samoin uskovan synnit poistaa Kristuksen veri eikä
kastevesi. "Mutta kaste, kuten Nooan kuuliaisuus hänen astuessaan
arkkiin, on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa. Kun ihminen Jumalan
voimasta vastaa myöntävästi Jumalalle, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus
saattaa pelastuksen voimaan." *3
Vaikka kaste on kiinteästi liittyneenä pelastukseen, se ei
kuitenkaan takaa pelastusta. *4 Paavali katsoi Israelin lähdön Egyptistä
olevan vertauskuvallinen esitys kasteesta: *5 "Veljet, haluan teidän
tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat
meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen
seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa
hengellistä juomaa." Israelin kansa sai vertauskuvallisesti kasteen -
pilvi yllä ja vesi kummallakin puolella - kulkiessaan meren poikki.
Tästä kokemuksesta huolimatta "useimmat heistä Jumala hylkäsi" (1.-Kor.
-10:-1 - 5). Samoin tänäänkään ei kaste automaattisesti takaa pelastusta.
Israelin kokemus "on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää
lopun aikoja. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu" (1.Kor.-
10:-11,12).
"Yksi kaste"
Kasteen toimittaminen vaihtelee kristikunnassa. Jotkut käyttävät
upotuskastetta, toiset pirskottamista, toiset taas valelua. Hengen
aikaansaamalle ykseydelle Jumalan seurakunnassa on ominaista myös se,
että käytössä on vain "yksi kaste" (Ef. -4:5). *6 Mitä Raamattu paljastaa
kastamisen käytännöllisestä toimittamisesta ja mitä sen hengellisestä
merkityksestä?
'Baptidzoo' - verbin merkitys Uudessa testamentissa.
'Kastaa' - verbi on suomennettu kreikan sanasta baptidzoo (kantasana on
verbi baptoo), joka viittaa upottamiseen. *7 Kun kysymys on
vesikasteesta, kastamiseen sisältyy ajatus ihmisen upottamisesta tai
painamisesta veden alle. *8
Uudessa testamentissa verbiä 'kastaa' käytetään eri
merkityksissä: (1) sanalla viitataan vesikasteeseen (esim. Matt. -3:6;
Mark. -1:9; Ap.t.- 2:41); (2) sanaa käytetään kielikuvana Kristuksen
kärsimyksistä ja kuolemasta (Mark.-10: 38,39; Luuk.- 12:-50); (3) Pyhän
Hengen tulemisesta (Matt.- 3:11; Mark.- 1:-8; Luuk.- 3:-16; Joh.- 1:-33;
Ap.t.- 1:-5;-11:-16) ja (4) rituaalisesta puhdistautumisesta (Mark.-
7:-3,4; Luuk. -11:-38). Tässä neljännessä käyttöesimerkissä on kysymys
seremoniallisen epäpuhtauden poistamisesta, jossa kädet upotettiin
(kastettiin) veteen ennen ateriaa. *9 Raamattu käyttää substantiivia
kaste (baptisma) sekä vesikasteesta että Kristuksen kuolemasta (Matt.-
3:-7; Mark.- 10:-38,39).
J.K.Howard huomauttaa, että Uusi testamentti "ei sisällä
mitään todistetta siitä, että pirskottaminen olisi koskaan ollut
apostolinen käytäntö; kaikki viittaa siihen, että se on otettu käyttöön
vasta myöhemmin." *10
Kastemuoto Uudessa testamentissa. Uuden testamentin
mainitsemat vesikasteet toimitettiin siten, että kastettava upotettiin
veteen. Johanneksen sanotaan kastaneen Jordanissa (Matt. -3:-6; vrt.
Mark. -1:-5). Hän kastoi "Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti
vettä" (Joh.- 3:-23). Vain upostuskasteeseen tarvittiin "runsaasti
vettä".
Johannes kastoi myös Jeesuksen upottamalla. Hän kastoi
Jeesuksen "Jordanissa", ja tultuaan kastetuksi Jeesus nousi "vedestä"
(Mark.- 1:9,10; vrt. Matt.- 3:16). *11
Myös apostolisessa seurakunnassa kastettiin veteen
upottamalla. Kun evankelista Filippos kastoi etiopialaisen hoviherran,
"he molemmat - - astuivat veteen" ja kasteen jälkeen myös nousivat
vedestä (Ap.t.- 8:-38,39).
Upotuskaste historiassa. Ennen kristillistä aikakautta
juutalaiset kastoivat käännynnäisiään upottamalla. Qumranin essealaiset
noudattivat upotuskastekäytäntöä sekä jäseniinsä että käännynnäisiin. *12
Maalaukset katakombeissa ja kirkoissa, lattiamosaiikeissa,
seinissä, katoissa ym. todistavat, että "upotus oli normaali kastemuoto
kristillisessä kirkossa aina 1400 - luvulle asti." *13 Vanhojen kirkkojen
yhteydessä olevat kastealtaat ja niiden rauniot Pohjois - Afrikassa,
Turkissa, Italiassa, Ranskassa ja muualla todistavat yhä tämän vanhan
käytännön puolesta. *14
Kasteen merkitys
Kasteen merkitys liittyy läheisesti sen muotoon. Alfred Plummer
kirjoittaa: "Kasteen koko merkitys käy ilmi vain silloin, kun kaste
toimitetaan upottamalla." *15
Vertauskuva Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Kuten vyöryvät vedet kuvasivat vaikeuksia ja ahdinkoa (Ps. 42:8; 69:2,3;
124:4,5), samoin Jeesuksen vesikaste oli profeetallinen kuvaus hänen
kärsimyksestään, kuolemastaan ja hautaamisestaan (Mark.- 10:-38; Luuk.
-12:-50), ja hänen nousemisensa vedestä kasteen jälkeen kuvasi hänen
ylösnousemustaan kuolleista (Room.- 6:-3 - 5).
Kasteella ei olisi ollut mitään merkitystä Kristuksen
kärsimyksen vertauskuvana, "jos apostolinen seurakunta olisi noudattanut
jotakin muuta kastemuotoa kuin upotuskastetta." Tämän vuoksi "voimakkain
peruste upotuskastekäytännölle on teologinen." *16
Vertauskuva synnistä pois kuolemisesta ja elämisestä
Jumalalle. Kasteessa uskova astuu kärsimysyhteyteen Herramme kanssa.
Paavali kirjoittaa: "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen
Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa
annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin
alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus - - herätettiin
kuolleista" (Room. 6:-3,4).
Uskovan suhdetta Kristukseen kuvataan sellaisilla sanonnoilla
kuin "Kristukseen Jeesukseen kastetut", "kastettu hänen kuolemaansa" ja
"kasteessa - - haudattiin yhdessä hänen kanssaan". Howard toteaa:
"Vertauskuvallisessa kastetoimituksessa uskova astuu Kristuksen
kuolemaan, ja tuosta kuolemasta tulee todellisuudessa hänen kuolemansa;
samoin hän kasteessa liittyy Kristuksen ylösnousemukseen, ja tuosta
ylösnousemuksesta tulee hänen ylösnousemuksensa." *17 Mitä uskovan
osallistuminen kasteessa Herramme kärsimyksiin merkitsee?
1. Kuolemista pois synnistä. Kasteessa "yhtäläinen
kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen (Kristuksen) kanssaan" (Room.
-6:5); uskova on kasteessa "Kristuksen kanssa ristiinnaulittu" (Gal.
-2:-19). "Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan
ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä
enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi
synnin vallasta" (Room. 6:-6,7).
Uskovat ovat hyljänneet entisen elämäntyylinsä. He ovat
kuolleet pois synnistä - "vanha on kadonnut" (2.Kor. -5:-17) ja heidän
elämänsä on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kaste kuvaa vanhan
elämän ristiinnaulitsemista. Kysymys ei ole vain kuolemasta, vaan myös
hautaamisesta: "Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin"
(Kol.- 2:12). Kuten hautaaminen seuraa henkilön kuolemaa, samoin uskovan
astuessa kasteessa vesihautaan hänen vanha elämänsä, joka kuoli hänen
ottaessaan vastaan Jeesuksen Kristuksen, haudataan.
Kasteessa uskova hylkää maailman. Herra sanoo: "Lähtekää pois
heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään
saastaiseen" (2.Kor.- 6:-17). Tälle käskylle kuuliaisina kaste -
ehdokkaat ilmaisevat julkisesti hylkäävänsä Saatanan palvelemisen ja
vastaanottavansa Kristuksen elämäänsä.
Apostolisessa seurakunnassa kutsu kääntymykseen sisälsi myös
kutsun ottaa kaste (Ap.t.- 2:-38). Kaste on siten merkkinä todellisesta
kääntymyksestä. Uskovat kuolevat pois lain rikkomisesta ja saavat
vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen Kristuksen puhdistavan
veren kautta. Kastetoimitus kuvaa sisäistä puhdistautumista -
tunnustettujen syntien pesemistä pois.
2. Elämistä Jumalalle. Kristuksen ylösnousemusvoima
alkaa työnsä elämässämme. Se tekee meidät kykeneviksi elämään uutta
elämää (Room.- 6:-4): "te olette kuolleet pois synnistä ja elätte
Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. -6:-11). Kasteemme todistaa,
että ainoa toivomme elää voittoisaa elämää on ylösnousseen Herramme
armossa. Hän on Pyhän Hengen elävöittävän voiman kautta hankkinut meille
uuden hengellisen elämän. Tämä uusi elämä kohottaa meidän inhimillisessä
kokemuksessamme uudelle, korkeammalle tasolle, jossa saamme uudet arvot,
toiveet ja tavoitteet. Elämämme keskittyy Jeesuksee Kristukseen, johon
olemme sitoutuneet. Olemme Vapahtajamme uusia opetuslapsia, ja kaste on
opetuslapseutemme merkki.
Vertauskuva liittosuhteesta. Vanhan testamentin aikoina
ympärileikkaus oli merkkinä liittosuhteesta Jumalan ja Abrahamin välillä
(1.Moos.- 17:-1 - 7).
Abrahamilaisella liitolla oli sekä hengellinen että
kansallinen merkitys. Ympärileikkaus oli merkki kansallisesta
identiteetistä. Abraham itse ja kaikki kahdeksan päivän ikäiset ja sitä
vanhemmat miespuoliset jäsenet hänen perhekunnastaan oli ympärileikattava
(1.Moos.- 17:-10 - 14,-25 - 27). Jokainen miespuolinen ympärileikkaamaton
oli poistettava Jumalan kansan keskuudesta, sillä hän oli rikkonut liiton
(1.Moos.- 17:-14).
Abraham oli aikuinen, kun Jumala teki hänen kanssaan liiton.
Tämä osoittaa, että liitolla oli hengellinen ulottuvuus. Abrahamin
ympärileikkaus oli merkkinä ja vahvistuksena hänen sitä edeltäneestä
uskonvanhurskauden kokemuksestaan. "Hän sai ympärileikkauksen merkin sen
vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän
ympärileikkaamattomana uskoi" (Room.- 4:11).
Mutta pelkkä ympärileikkaus ei taannut pääsyä todelliseen
hengelliseen liittoon. Profeetat varoittivat toistuvasti, että vain
hengellinen ympärileikkaus olisi riittävä. "Ympärileikatkaa siis
sydämenne - taipukaa kuuliaisiksi Herralle älkääkä enää niskoitelko"
(5.-Moos. -10:-16; vrt. 30:6; Jer. -4:4). Sydämeltään
ympärileikkaamattomat saisivat rangaistuksen pakanoiden kanssa (Jer.
-9:25).
Kun juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen Messiaana, he rikkoivat
liittosuhteensa Jumalaan ja siten heidän erityisasemansa Jumalan
valittuna kansana päättyi (Dan.- 9:-24 - 27; ks. tämän kirjan lukua 4).
Vaikka Jumalan liitto ja lupaukset pysyivät muuttumattomina, hän valitsi
uuden kansan. Hengellinen Israel tuli juutalaisen kansakunnan tilalle
(Gal. 3:-27 - 29; -6:-15,16).
Kristuksen kuolema vahvisti uuden liiton. Tähän liittoon
astuttiin hengellisen ympärileikkauksen kautta - uskon vastauksena
Jeesuksen sovituskuolemaan. Evankeliumi kuuluu uudessa liitossa yhtä
hyvin ympärileikkaamattomille kuin ympärileikatuille (Gal. -2:7). Uusi
liitto edellyttää sisäistä uskoa eikä ulkonaista riittiä niiltä, jotka
haluavat kuulua hengelliseen Israeliin. Ihminen voi syntymänsä
perusteella olla juutalainen, mutta ihminen voi olla kristitty ainoastaan
uudestisyntymisen perusteella. "Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää,
onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava
usko" (Gal.- 5:6). "Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota
ei saa aikaan laki, vaan Henki" (Room. 2:-29).
Kaste edustaa tätä hengellistä ympärileikkausta, se on merkki
pelastavasta suhteesta Jeesukseen. "Häneen teidät on yhdistänyt
ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus,
jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen
kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka
voimallaan herätti Kristuksen kuolleista" (Kol. -2:-11,12).
"Kun 'syntinen luonto' on Jeesuksen suorittamassa
hengellisessä ympärileikkauksessa poistettu, kastettu pukeutuu
Kristukseen ja astuu liittosuhteeseen hänen kanssaan. Tästä on
seurauksena, että hänellä on oikeus omistaa itselleen liiton
lupaukset."18 "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette
pukeneet Kristuksen yllenne. - - Ja jos te kerran olette Kristuksen
omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle
oli luvattu" (Gal.- 3:-27 - 29). Niille, jotka ovat astuneet tähän uuteen
liittoon, Jumala vakuuttaa: "Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun
kansani" (Jer. -31:33).
Vertauskuva antautumisesta Kristuksen palvelukseen.
Kasteessaan Jeesus vastaanotti Pyhän Hengen erityisen vuodatuksen, joka
oli merkkinä hänen voitelemisestaan Isältään saamansan tehtävän
suorittamiseen (Matt. 3:-13 - 17; Ap.t. 10:38). Hänen kokemuksensa
osoittaa, että vesikaste ja henkikaste kuuluvat yhteen, että kaste ilman
Pyhän Hengen vastaanottamista on vajaa.
Apostolisessa seurakunnassa Pyhän Hengen vuodatus yleensä
seurasi vesikastetta. Samoin on tänäänkin: kun meidät kastetaan Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, meidät pyhitetään kolmiyhteisen Jumalan
palvelukseen levittämään ikuista evankeliumia.
Pyhä Henki valmistaa meitä tähän palvelutehtävään
puhdistamalla sydämemme synnistä. Johannes julisti Jeesuksesta: "Hän
kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella" (Matt.- 3:11). Jesaja
ilmoitti, että Jumala puhdistaisi kansansa lian "oikeuden hengellä,
puhdistavalla hengellä" (Jes.- 4:4). "Minä puhdistan sinut niin kuin
hopea puhdistetaan, - - minä irrotan sinusta kaiken kuonan" (Jes.
1:25). Synnille "meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli" (Hepr.-
12:-29). Pyhä Henki puhdistaa kaikkien niiden elämän, jotka hänelle
antautuvat.
Sitten Pyhä Henki varustaa heidät lahjoillaan. Nämä lahjat
ovat "kasteen yhteydessä annettuja erityisiä jumalallisia kykyjä, jotka
tekevät uskovan kykeneväksi palvelemaan seurakuntaa ja niitä, jotka eivät
vielä ole vastaanottaneet Jeesusta Kristusta." *19 Pyhän Hengen kaste
antoi varhaisseurakunnalle voiman todistamiseen (Ap.t.- 1:-5,8), ja sama
kaste tekee seurakunnan kykeneväksi saattamaan päätökseen
lähetystehtävänsä, valtakunnan ikuisen evankeliumin julistamisen (Matt.-
24:-14; Ilm. 14:-6).
Vertauskuva seurakuntaan liittymisestä. Kaste on merkki
ihmisen uudestisyntymisestä (Joh. 3:3,5) samoin kuin hänen astumisestaan
Kristuksen hengelliseen valtakuntaan. *20 Koska kaste yhdistää uskovan
Kristukseen, se toimii myös ovena seurakuntaan. Kasteen kautta Herra
lisää uusia opetuslapsia uskovien yhteisöön - hänen ruumiiseensa,
seurakuntaan (Ap.t. 2:-41,47, 1.-Kor.- 12:-13). Tämän jälkeen he ovat
Jumalan perheen jäseniä. Ketään ei voida kastaa ilman että hän liittyisi
seurakuntaperheeseen.
Kasteen edellytykset
Raamattu vertaa Kristuksen ja hänen seurakuntansa suhdetta avioliittoon.
Avioliitossa kummankin osapuolen tulisi olla selvillä avioliittoon
liittyvistä velvollisuuksista ja vastuista. Kastetta haluavien tulee
ilmentää elämässään uskoa, katumusta ja kääntymyksen hedelmiä. Heidän
tulee myös ymmärtää kasteen ja siihen liittyvän hengellisen suhteen
merkitys. *21
Usko. Yksi kasteen edellytys on usko Jeesuksen
sovitusuhriin, joka on ainoa pelastuskeino synnistä. Jeesus sanoi: "Joka
sen (evankeliumin) uskoo ja saa kasteen, on pelastuva" (Mark.- 16:-16).
Apostolisessa seurakunnassa kastettiin ainoastaan ne, jotka uskoivat
evankeliumin (Ap.t. 8:-12,36,37; 18:-8).
Koska "usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää
Kristuksen sana" (Room.- 10:-17), opetus on olennainen osa kasteelle
valmistautumista. Kristuksen suuri lähetyskäsky vahvistaa sellaisen
opetuksen tärkeyden: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja
opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän
noudattaa" (Matt. -28:-19 - 20). Opetuslapseksi tuleminen edellyttää
perusteellista opetusta.
Kääntymys. "Pietari vastasi: 'Kääntykää ja ottakaa itse
kukin kaste'" (Ap.t.- 2:38). Jumalan sanan opetus ei synnytä ainoastaan
uskoa vaan myös kääntymystä. Vastauksena Jumalan kutsuun ihminen näkee
kadotuksenalaisen tilansa, tunnustaa syntinsä, antautuu Jumalalle, katuu
syntejään, hyväksyy Kristuksen aikaansaaman sovituksen ja pyhittäytyy
uuteen elämään hänen yhteydessään. Ilman kääntymystä ihminen ei voi
päästä henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Vain
kääntymyksen kautta ihminen voi kokea kuoleman synnille - mikä on
kasteen edellytys.
Kääntymyksen hedelmät. Niiden, jotka haluavat kastetta,
tulee tunnustaa uskonsa ja kääntyä. Mutta elleivät he tee hedelmää, jossa
heidän kääntymyksensä näkyy (Matt.- 3:-8), he eivät täytä kasteen
raamatullisia edellytyksiä. Heidän tulee elämässään osoittaa
sitoutuneensa totuuteen sellaisena kuin se on Jeesuksessa ja ilmaista
rakkautensa Jumalaan noudattamalla hänen käskyjään. Valmistautuessaan
kasteelle heidän tulee luopua erheellisistä uskomuksista ja tavoista.
Heidän elämässään ilmenevät Hengen hedelmät osoittavat, että Herra asuu
heissä ja he hänessä (Joh. 15:-1 - 8). Ellei tämä ilmene heidän
suhteessaan Kristukseen, he eivät ole vielä valmiita liittymään
seurakuntaan. *22
Kaste-ehdokkaiden tutkiminen. Seurakunnan jäseneksi
tuleminen merkitsee hengellisen askelen ottamista; kysymys ei ole vain
nimen merkitsemisestä johonkin kirjaan. Kasteen toimittaja on vastuussa
kaste - ehdokkaan valmiuden toteamisesta. Hänen tulee varmistua siitä,
että kaste - ehdokas ymmärtää ne periaatteet, joita seurakunta puolustaa,
ja että kaste - ehdokkaan voidaan havaita kokeneen uudestisyntymisen ja
olevan henkilökohtaisessa suhteessa Herraan Jeesukseen. *23
Kasteen toimittajan tulee kuitenkin varoa arvostelemasta kastetta
haluavan vaikuttimia. "Kun henkilö ilmaisee haluavansa liittyä
seurakunnan jäseneksi, meidän tulee tarkastella hänen elämänsä hedelmiä
ja jättää vastuu hänen vaikuttimistaan hänen itsensä kannettavaksi." *24
Jotkut on haudattu elävinä kasteen hautaan. Oma minä ei ole
kuollut. He eivät vastaanottaneet uutta elämää Kristuksessa. Ne, jotka
tällä tavoin ovat liittyneet seurakuntaan, ovat tuoneet mukanaan
heikkouden ja luopumuksen siemeniä. Heidän pyhittymätön vaikutuksensa
hämmentää sekä seurakunnan sisäpuolella että sen ulkopuolella olevia ja
vaarantaa seurakunnan todistustehtävän.
Tulisiko vastasyntyneitä ja lapsia kastaa? Kasteessa uusia
uskovia liitetään seurakunnan yhteyteen jäseninä, jotka ovat
"uudestisyntyneitä". Olemme edellä nähneet, että kääntymys on kasteen ja
seurakunnan jäsenyyden edellytyksenä (Ap.t.- 8:12,13,-29 - 38;- 9:17,18;-
1.Kor.- 1:-14). Karl Barth myönsi: "Uudessa testamentissa ei ole
ainuttakaan kohtaa, missä vastasyntyneen kaste mainittaisiin." *25
G.R.Beasley - Murray tunnusti: "Havaitsen mahdottomaksi tunnistaa
vastasyntyneen kasteessa Uuden testamentin seurakunnan kastetta." *26
Koska vastasyntyneet ja pienet lapset eivät voi kokea
kääntymystä, he eivät täytä kasteen edellytystä. Merkitseekö tämä sitä,
että heidät on jätettävä uuden liiton yhteisön ulkopuolelle? Ei
tietenkään! Jeesus ei sulkenut heitä armon valtakuntansa ulkopuolelle.
Hän sanoi: "'Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun
luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.' Hän pani kätensä
heidän päälleen" (Matt.- 19:-14,15). Uskovat vanhemmat suorittavat
tärkeää tehtävää ohjatessaan lapsiaan sellaiseen suhteeseen Kristuksen
kanssa, että he tulevat johdetuiksi myös kasteelle.
Jeesuksen myönteinen suhtautuminen äiteihin, jotka toivat
lapsiaan hänen siunattavakseen, on johtanut seurakunnassa
jumalanpalveluksen yhteydessä järjestettävään juhlahetkeen. Siinä
pyydetään erityistä siunausta lapselle, jonka vanhemmat tuovat kirkkoon
Jumalan eteen hänen siunattavakseen.
Minkä ikäisenä henkilö voidaan kastaa? Henkilö voidaan kastaa,
jos hän (1) on kyllin vanha ymmärtämään kasteen merkityksen, (2) on
antautunut Kristukselle ja kääntynyt, (3) ymmärtää kristinuskon
perusperiaatteet ja (4) ymmärtää seurakunnan jäsenyyden merkityksen.
Ihminen saattaa pelastuksensa vaaraan vain silloin, kun hän on
saavuttanut vastuullisen iän ja siitä huolimatta torjuu Pyhän Hengen
vaikutuksen.
Yksilöllisistä eroista johtuu, että eri henkilöt saavuttavat
hengellisen kypsyyden eri ikäisinä. Jotkut ovat näin ollen valmiita
kasteelle aikaisemmin kuin toiset. Ei siis voida asettaa mitään ehdotonta
vähimmäisikärajaa kasteen toimittamiselle. Kun vanhemmat suostuvat
lapsensa kastamiseen varhaisessa iässä, heidän tulee ottaa samalla vastuu
lapsensa hengellisestä kasvusta ja luonteen kehityksestä.
Kasteen hedelmä
Kasteen arvokkain hedelmä on Kristukselle eletty elämä. Kastetun
tavoitteet ja päämäärä keskittyy Kristukseen, ei omaan itseen. "Jos siis
teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin
tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla
puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan
päällä" (Kol. 3:1,2). Kasvaessamme hengellisesti saamme Kristukselta
jatkuvasti armoa toisten palvelemiseksi. "Yhä runsaampana tulkoon
osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen
Kristuksen tunteminen antaa" (2.Piet.- 1:-2). Kun pysymmy sitoutuneina
kastelupauksiimme, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, jonka nimeen meidät on
kastettu, jakaa meille apua kaikkeen, mitä kohtaamme kasteemme
jälkeisessä elämässä.
Toinen kasteen hedelmä on Kristuksen seurakunnalle eletty
elämä. Emme ole enää muista erossa olevia yksilöitä; meistä on tullut
Kristuksen seurakunnan jäseniä. Elävinä kivinä muodostamme Jumalan
temppelin (1.Piet.- 2:-2 - 5). Ylläpidämme erityistä suhdetta
Kristukseen, seurakunnan päähän, jolta vastaanotamme päivittäin armoa
kasvaaksemme ja kehittyäksemme rakkaudessa (Ef. -4:-12). Saamme
kantaaksemme velvollisuuksia uuden liiton yhteisössä, jonka jäsenet
kantavat vastuuta äsken kastetuista (1.-Kor. -12:-12 - 26). Näiden uusien
jäsenten oman samoinkuin seurakunnankin edun vuoksi heidät on saatava
mukan seurakunnan jumalanpalveluselämään, yhteiseen rukoukseen ja
rakastavaan palveluun (Ef. 4:12).
Kasteen viimeinen hedelmä on maailmassa ja maailman hyväksi
eletty elämä. On totta, että me kastetut olemme taivaan kansalaisia
(Fil.- 3:-20). Mutta meidät on kutsuttu ulos maailmasta yksinkertaisesti
saadaksemme harjoitusta Kristuksen ruumiissa ja palataksemme maailmaan
palvelijoina, Kristuksen työtovereina hänen pelastustyössään. Todelliset
opetuslapset eivät vetäydy maailmasta sulkeutuaksemme seurakuntaan;
olemme syntyneet Kristuksen valtakuntaan lähetystyöntekijöiksi.
Uskollisuus kasteessa tekemällemme liitolle sisältää toisten johtamisen
armon valtakuntaan. *27
Tänään Jumala odottaa hartaasti meitä astumaan siihen
yltäkylläiseen elämään, jonka hän on armossaan meille varannut. "älä
vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna
pestä syntisi pois" (Ap.t. 22:-16).
Huomautuksia ja lähdeviitteitä
1. S.M. Samuel, "A Brave African Wife", Review and Herald,
February 14,1963, s. 19. |
 |
 |
 |
 |
 |