 |
|||
            |  |
Perusopinkohdat -
Herran ehtoollinen
Perusluonteiset opinkohdat 16
Herran ehtoollisella osallistumme Jeesuksen ruumiin ja veren
vertauskuvista ja siten ilmaisemme uskomme häneen, Herraamme ja
Vapahtajaamme. Ehtoollisessa Kristus on läsnä kohdatakseen ja
vahvistaakseen kansaansa. Siitä osallistuessamme me iloiten julistamme
Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee takaisin. Ehtoolliselle
valmistautumiseen kuuluu itsetutkistelu, katumus ja synnintunnustus.
Mestari asetti jalkainpesun palveluksen kuvaamaan toistuvaa puhdistusta,
ilmaisemaan halukkuutta toistensa palvelemiseen Kristuksen kaltaisessa
nöyryydessä ja yhdistämään sydämemme rakkaudessa. Ehtoollispalvelus on
avoin kaikille uskoville kristityille.
Pölyisin jaloin he saapuivat yläsaliin viettämään pääsiäistä. Joku oli
tuonut paikalle vesiruukun, pesuvadin ja pyyheliinan tavanmukaista
jalkojen pesua varten, mutta kukaan ei halunnut ryhtyä tuohon halpa -
arvoiseen tehtävään.
Tietoisena lähestyvästä kuolemastaan Jeesus sanoi
murheellisena: "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian
teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö
pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa"
(Luuk.- 22:-15,16).
Kateus, jota opetuslapset tunsivat toisiaan kohtaan, täytti
Jeesuksen sydämen surulla. Hän tajusi, että he kiistelivät edelleenkin
siitä, ketä olisi pidettävä suurimpana hänen valtakunnassaan (Luuk.-
22:-24; Matt. -18:-1; 20:-21). Heidän asemien tavoittelunsa, heidän
ylpeytensä ja omanarvontuntonsa esti heitä nöyrtymästä, asettumasta
palvelijan paikalle ja pesemästä toisten jalkoja. Mahtaisivatko he
koskaan oppia, että Jumalan valtakunnassa todellinen suuruus ilmenee
nöyryytenä ja rakastavana palveluna?
Kesken aterian (Joh.- 13:2,4) *1 Jeesus nousi hiljaa, otti
palvelijan pyyhkeen, kaatoi vettä pesuastiaan, polvistui ja alkoi pestä
opetuslasten jalkoja. Mestari palvelijana! Opetuslasten mielet valtasi
häpeä, kun he ymmärsivät sanattoman nuhteen. Kun Jeesus oli lopettanut
työn ja palannut paikalleen, hän sanoi: "Jos nyt minä, teidän herranne ja
opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä
toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman
minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa
suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja
myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat" (Joh.- 13:-14 - 17).
Silloin Jeesus asetti pääsiäisen tilalle palveluksen, joka
muistuttaisi hänen suuresta uhristaan: Herran ehtoollisen. Jeesus otti
happamattoman leivän, "siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen
sanoen: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän
puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.'" Sitten Jeesus "otti maljan,
kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: 'Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on
minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien
anteeksiantamiseksi.'" "'Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun
muistokseni.' Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä
maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee"
(ks. Matt. -26:-26 - 28; 1.Kor. -11:24 - 26; 10:16).
Kristus asetti Herran ehtoollisen yhteyteen jalkojen pesun
auttaakseen meitä läheisempään yhteyteen hänen kanssaan.
Jalkojen pesun pyhä toimitus
Pääsiäisen viettoon juutalaisessa perheessä kuului, että ennen
ensimmäistä happamattoman leivän päivää kaikki hapantaikina - synnin
vertauskuvana - oli poistettava talosta. Samoin uskovaisten tuli
tunnustaa syntinsä ja kääntyä siitä pois - mukaanluettuna ylpeys,
kateus, katkeruus ja itsekkyys - ennen kuin he voivat oikeassa hengessä
kohdata Kristuksen ehtoollisella.
Tämän vuoksi Kristus asetti jalkojen pesun pyhän toimituksen.
Hän ei ainoastaan näyttänyt esimerkkiä, vaan sanoi opetuslapsilleen, että
heidän pitäisi tehdä samoin, ja lupasi heille siunauksen: "Kun te tämän
tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat"
(Joh.-13:-17). Tämä Herran ehtoollista edeltävä toimitus palvelee sen
kehotuksen noudattamisessa, että jokaisen tulisi tutkia itseään, jotta ei
osallistuisi Herran ateriasta "arvottomalla tavalla" (1.-Kor. 11:-27 -
29).
Toimituksen merkitys. Tämä toimitus ilmaisee jotakin sekä
Kristuksen tehtävästä että toimitukseen osallistuvan kristityn
kokemuksesta.
1. Muisto Kristuksen alentumisesta. Jalkojen pesun
toimitus muistuttaa Kristuksen nöyrtymisestä hänen lihaksi tulemisessaan
ja palvelustyössään. *2 Vaikka hän oli asemaltaan Isän vertainen taivaan
kirkkaudessa, hän luopui asemastaan ja "otti orjan muodon ja tuli
ihmisten kaltaiseksi" (Fil. -2:-7).
Jumalan Pojalle oli nöyryyttävää tulla niiden hylkäämäksi,
joita hän tuli pelastamaan. Kautta Kristuksen maallisen elämän Saatana
oli päättänyt häväistä häntä kaikissa tilanteissa. Mitä häpeää ja tuskaa
täytyikään hänelle - Viattomalle - tuottaa tulla ristiinnaulituksi
kuin rikollinen!
Kristus eli elämän, joka oli epäitsekkään palveluksen elämää.
Hän ei "tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan" (Matt. -20:-28). Jalkojen
pesun toimituksella hän osoitti, että hän tekisi miten alhaista
palvelustyötä tahansa pelastaakseen ihmisiä. Näin hän painoi oman
nöyryytensä ja palvelevan elämänsä seuraajiensa mieleen.
Tällä valmistavalla toimituksella Kristus tahtoi johtaa
uskovia sellaiseen hellyyden ja rakkauden tilaan, jossa he olisivat
valmiita palvelemaan toisia. Tämä toimitus rohkaisee niitä, jotka
mietiskelevät sen merkitystä, kohtelemaan muita nöyrästi ja
hienotunteisesti. Seuraamalla Kristusta jalkojen pesun toimituksessa
tunnustamme seuraavamme hänen periaatettaan: "rakastakaa ja palvelkaa
toisianne" (Gal. -5:-13).
Vaikka osallistuminen tähän palvelukseen on nöyryyttävää, se
on kaikkea muuta kuin alentavaa. Kuka ei pitäisi etuoikeutena saada
kumartua Kristuksen edessä ja pestä juuri ne jalat, jotka naulittiin
ristiin? Jeesus sanoi: "Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä
vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle" (Matt.- 25:-40).
2. Esikuva syvemmästä puhdistuksesta. Jalkojen
peseminen sai aikaan enemmän kuin vain puhdisti opetuslasten jalat. Siinä
oli kysymys syvemmästä puhdistumisesta - sydämen puhdistuksesta. Kun
Pietari pyysi Jeesus pesemään hänet kokonaan, Jeesus vastasi: "Se, joka
on kylpenyt, tarvitsee vain jalkojen pesun, muutoin hän on jo puhdas"
(Joh. -13:10, KR:n alav.).
Kylpenyt on puhdas. Kuitenkin avoimissa sandaaleissa olevat
jalat tulevat nopeasti pölyisiksi ja tarvitsevat taas pesua. Samoin oli
opetuslastenkin laita. Heidän syntinsä oli pesty pois kasteessa, mutta
kiusaus oli saanut heidät hellimään ylpeyttä, kateutta ja muuta syntiä
sydämessään. He eivät olleet valmiita läheiseen yhteyteen Herransa
kanssa eivätkä valmiita vastaanottamaan sitä uutta liittoa, jota Jeesus
oli tekemässä heidän kanssaan. Jalkojen pesun välityksellä Jeesus halusi
valmistaa heitä osallistumaan Herran ehtoolliseen. Juudasta, kavaltajaa,
lukuun ottamatta he kokivat Kristuksen armon puhdistavan heidän sydämensä
itsekkyydestä ja ylpeydestä, ja heitä yhdisti toisiinsa keskinäinen
rakkaus. Jeesuksen epäitsekäs teko teki heistä nöyriä ja kykeneviä
ottamaan vastaan opetusta.
Kun olemme vastaanottaneet Kristuksen ja meidät on kastettu,
olemme opetuslasten tavoin hänen verensä puhdistamia. Mutta
kristillisessä vaelluksessamme usein kompastumme. Jalkamme tulevat
pölyisiksi. Meidän on tultava uudelleen Kristuksen luo ja annettava hänen
puhdistavan armonsa pestä pois kertyneen lian. Meidän ei kuitenkaan
tarvitse mennä uudestaan kasteelle, sillä "se, joka on kylpenyt,
tarvitsee vain jalkojen pesun" (Joh. -13:-10). *3 Jalkojen pesun toimitus
muistuttaa meitä siitä, että tarvitsemme toistuvaa puhdistusta ja että
olemme täysin riippuvaisia Kristuksen verestä. Jalkojen peseminen ei
itsessään voi puhdistaa synnistä. Ainoastaan Kristus voi meidät
puhdistaa.
3. Anteeksiantamuksen yhteys. Tähän toimitukseen
osallistuvien keskuudessa vallitseva anteeksiannon asenne osoittaa, että
tämän palveluksen kuvaama puhdistus on tapahtunut. Vain antamalla
anteeksi voimme kokea Jumalan anteeksiantamuksen. "Jos te annatte
toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen
Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei
Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne" (Matt. - 6:14,15).
Jeesus sanoi: "Jos nyt minä - - olen pessyt teidän
jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat" (Joh.- 13:14). Meidän
tulee olla valmiita pesemään toistemme jalat ja olemaan myös valmiita
toistemme pestäviksi. Viimeksi mainitussa tilanteessa tunnustamme
olevamme hengellisen avun tarpeessa.
Kun jalkojenpesutoimitus on ohi, usko vakuuttaa meille, että
olemme puhtaita, koska syntimme on pesty pois. Kuka ne on pessyt?
Kristus. Mutta tämän Kristuksen palvelun vertauskuvasta osallistumme
uskonveljemme ja - sisaremme avulla, ja näin tästä toimituksesta tulee
anteeksiantamuksen yhteys. *4
4. Kristuksen ja uskovien yhteys. Tämä
jalkojenpesutoimitus kuvaa, miten Kristus on osoittanut rakkauttaan
seuraajiaan kohtaan "loppuun asti" (Joh. -13:-1). Pietarin vastustellessa
jalkojensa pesemistä Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla
ole sijaa minun luonani" (jae 8). Ei puhdistusta, ei yhteyttä. Ne, jotka
haluavat jatkuvaa yhteyttä Kristuksen kanssa, osallistuvat tähän
toimitukseen.
Samana iltana Jeesus sanoi: "Minä annan teille uuden käskyn:
rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa
tekin toinen toistanne" (jae 34). Tämän toimituksen sanoma on selvä:
"rakastakaa ja palvelkaa toisianne" (Gal.- 5:-13). Tällainen rakkaus
merkitsee sitä, että luovutamme mielellämme korkeimman paikan
lähimmäisillemme ja pidämme toista parempana kuin itseämme (Fil.- 2:-3).
Se velvoittaa meitä rakastamaan niitäkin, jotka ovat eri mieltä
kanssamme. Se ei salli meidän tuntea ylemmyyttä eikä toimia
puolueellisesti. Elämäntyylimme heijastaa rakkauttamme uskonsisariimme ja
- veljiimme. Kun polvistumme heidän edessään ja pesemme heidän jalkojaan
me iloitsemme siitä, että saamme elää heidän kanssaan ikuisesti. Kaikki,
jotka noudattavat Jeesuksen siinä antamaa esimerkkiä, saavat jollakin
tavoin kokea, mitä merkitsee rakastaa niin kuin Jeesus rakasti.
Sellaisella rakkaudella voi olla väkevä todistamisvoima.
Eräs buddhalainen munkki pyysi kerran kristityltä
lähetyssaarnaajalta ehdotusta kuvasta, joka esittäisi olennaista
kristinuskosta. Taiteilijoiden oli määrä koristaa buddhalaisen luostarin
suuren salin seinät freskoilla, jotka kuvasivat suuria maailmanuskontoja.
Hetken mietittyään lähetyssaarnaaja alkoi lukea kertomusta Johanneksen
evankeliumin 13. luvusta. "Munkki ei sanonut mitään sitä lukiessani,"
lähetyssaarnaaja kertoo, "mutta tunsin outoa, pelottavaa hiljaisuutta ja
voimaa lukiessani kuvausta siitä, miten Jeesus pesi opetuslastensa
jalat." Tuossa kulttuurissa jalkojen mainitsemista julkisessa
keskustelussa pidettiin osoituksena alhaisesta käytöksestä.
"Kun olin lopettanut lukemisen, vallitsi hetken hiljaisuus.
Munkki katsoi minua epäluuloisena ja sanoi: 'Tarkoitatteko, että
uskontonne perustaja pesi oppilaittensa jalat?'
"Kyllä, minä vastasin. Munkin tavallisesti tyynet kasvot
ajeltuine kulmakarvoineen vääntyivät hämmästyksestä. Hän oli sanaton,
samoin minäkin. Nielaisin tyhjää muutaman kerran, ja kumpikin olimme tuon
vaikuttavan kuvauksen valtaamia. Katsellessani buddhalaismunkkia epäilevä
ilme hänen kasvoillaan muuttui katseeksi, josta heijastui syvä,
pelonsekainen kunnioitus. Jeesus, kristinuskon perustaja, oli koskettanut
kalastajien likaisia jalkoja! Hetken kuluttua hän saavutti taas itsensä
hallinnan ja nousi seisomaan. 'Nyt minä tajuan kristinuskon sisimmän
olemuksen.'" *5
Herran ehtoollisen vietto
Herran ehtoollinen on Suomessa tavallisin nimitys sille, mitä Uudessa
testamentissa nimitetään Herran ateriaksi (1. Kor. - 11:-20; vrt. Matt.
-26:26; Mark. -14:-22; Luuk. -22:14; Joh.- 13:-2). Muita Uudessa
testamentissa käytettyä nimityksiä ovat 'Herran pöytä' (1.Kor. -10:-21)
ja 'leivän murtaminen' (Ap.t. -2:-42; 20:7). Kirkollisessa
luterilaisessa kielenkäytössä on lisäksi 'alttarin sakramentti',
katolisessa 'eukaristia' (kreik. eukaristia, kiittäminen) ja 'kommuunio'
(lat. communio, yhteys).
Herran ehtoollisen on määrä olla riemullinen, ei surullinen
tilaisuus. Sitä edeltävä jalkojen pesu tarjoaa tilaisuuden
itsetutkisteluun, syntien tunnustamiseen, erimielisyyksien sovittamiseen
ja anteeksiantamiseen. Saatuaan vakuutuksen siitä, että Vapahtajan veri
on puhdistanut heidät, uskovat ovat valmiita Herran aterialle. He
saapuvat Herran pöytään iloiten, he ovat ristin pelastavassa valossa
eivätkä varjossa, valmiina juhlimaan Kristuksen hankkimaa lunastusta ja
voittoa.
Herran ehtoollisen merkitys. Herran ehtoollinen on tullut
vanhan liiton aikaisen pääsiäisjuhlan tilalle. Pääsiäinen saavutti
täyttymyksensä kun Kristus pääsiäislampaana antoi henkensä. Ennen
kuolemaansa Kristus itse asetti sen tilalle hengellisen Israelin suuren
juhlan, jota vietetään uudessa liitossa. Tämän vuoksi monet Herran
ehtoollisen vertauskuvallisista juurista ulottuvat historiassa taaksepäin
pääsiäisen viettoon.
1. Synnistä vapauttamisen muisto. Kuten Israel vietti
pääsiäisjuhlaa Egyptin orjuudesta vapautumisensa muistoksi, samoin Herran
ehtoollinen on juhla sen muistoksi, että Jumalan kansa on vapautunut
hengellisestä Egyptistä, synnin orjuudesta.
Pääsiäiskaritsan verta siveltiin ovenpieliin ja ovenkamanaan
suojaamaan talon asukkaita kuolemalta; sen lihan tarjoama ravinto antoi
heille voimaa paeta Egyptistä (2.-Moos.- 12:-3 - 8). Samoin Kristuksen
uhri tuo vapautuksen kuolemasta; uskovat ovat turvassa osallistuttuaan
hänen lihastaan ja verestään (Joh.- 6:54). Herran ehtoollinen julistaa,
että Kristuksen kuolema ristillä hankki meille pelastuksen,
anteeksiantamuksen ja takasi ikuisen elämän.
Jeesus sanoi: "Tehkää tämä minun muistokseni" (1.-Kor.-
11:24). Herran ateria korostaa Kristuksen sovitustyön sijaisluonnetta.
"Tämä on minun ruumiini," Jeesus sanoi, "joka annetaan teidän
puolestanne" (1.-Kor. -11:24; vrt. Jes.- 53:-4 - 12). Ristillä Viaton
astui syyllisen sijaan, Vanhurskas epävanhurskaan paikalle. Tämä
suunnaton teko tyydytti lain vaatimukset syntisen kuolemasta ja hankki
anteeksiantamuksen, rauhan ja vakuutuksen ikuisesta elämästä katuville
syntisille. Risti poisti tuomiomme ja hankki meille Kristuksen
vanhurskauden viitan sekä voiman pahan voittamiseen.
a. Leipä ja viiniköynnöksen anti. Jeesus käytti monia
kielikuvia opettaakseen erilaisia itseään koskevia totuuksia. Hän sanoi:
"Minä olen portti" (Joh.- 10:9), "Minä olen tie" (Joh. -14:6), "Minä olen
tosi viinipuu" (Joh.- 15:-1) ja "Minä olen elämän leipä" (Joh.- 6:-35).
Emme voi ymmärtää näitä ilmaisuja kirjaimellisesti, sillä Jeesus ei ole
läsnä jokaisessa portissa tai viinipuussa. Sensijaan hän käyti näitä
vertauskuvia havainnollistaakseen syvempiä totuuksia.
Ruokkiessaan 5000 ihmistä Jeesus paljasti ruumiinsa ja verensä
syvemmän merkityksen. Todellisena leipänä Jeesus sanoi: "'Ei Mooses
teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille
antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa
maailmalle elämän.' He sanoivat: 'Anna meille aina sitä leipää.' Jeesus
sanoi: 'Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole
nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan'" (Joh.-
6:-32 - 35). Hän uhrasi lihansa ja verensä tyydyttääkseen meidän syvimmän
nälkämme ja janomme (Joh. -6:50 - 54).
Jeesuksen syömä pääsiäisleipä oli happamatonta, ja viinipuun
anti käymätöntä. *7 Hapatetta, joka aiheuttaa käymisen ja saa taikinan
nousemaan, pidettiin synnin vertauskuvana (1.Kor.-5:6 - 8), joten se oli
sopimaton Kristuksen, "tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan"
(1.Piet. -1:19) vertauskuvaksi. *8 Ainoastaan happamaton eli "käymätön"
taikina ja siitä leivottu leipä saattoi kuvata Kristuksen synnitöntä
ruumista. Samoin ainoastaan turmeltumaton viiniköynnöksen hedelmä -
käymätön viini - kuvaa sopivasti Vapahtajan puhdistavan veren
tahratonta täydellisyyttä. *9
b. Syöminen ja juominen. "Ellette te syö Ihmisen Pojan
lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö
minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä
minä herätän hänet" (Joh. -6:-53,54).
Kristuksen lihan syöminen ja hänen verensä juominen on
vertauskuvallista kieltä. Sillä tarkoitetaan osallistumista Jumalan
sanasta, jonka välityksellä uskova pitää yllä yhteyttä taivaaseen ja
omistaa hengellistä elämää. Jeesus sanoi: "Ne sanat, jotka olen teille
puhunut, ovat henki ja elämä" (Joh.- 6:63). "Ei ihminen elä ainoastaan
leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta" (Matt.-
4:4).
Uskova syö Kristusta, elämän leipää, osallistumalla elämän
sanasta - Raamatusta. Tuo sana välittää Kristuksen elämää antavaa
voimaa. Ehtoollisjumalanpalveluksessa osallistumme Kristuksesta
nauttiessamme hänen sanaansa Pyhän Hengen avulla. Tästä syystä sanan
saarnaaminen liittyy jokaiseen Herran ehtoolliseen.
Koska uskon kautta käytämme hyväksemme Kristuksen sovitusuhrin
ansioita, Herran ehtoollinen on paljon enemmän kuin vain muistoateria.
Osallistuminen ehtoollisjumalanpalvelukseen merkitsee sitä, että
Kristuksen ylläpitävä voima uudistaa elämäämme, antaa meille elinvoimaa
ja iloa. Lyhyesti sanoen nämä vertauskuvat osoittavat, että "hengellinen
elämämme on yhtä riippuvainen Kristuksesta kuin fyysinen elämämme on
riippuvainen ruoasta ja juomasta." *10
Herran aterialla me "siunaamme" maljan (1.-Kor.- 10:16). Se
merkitsee sitä, että niin kuin Kristus, ottaessaan maljan, "kiitti
Jumalaa" (Matt. -26:-27), samoin mekin ilmaisemme kiitollisuutemme
Jeesuksen verestä.
2. Seurakunnallinen yhteys Kristukseen. Maailmassa,
joka on täynnä kiistoja ja jakautuneisuutta, meidän yhteinen
osallistumisemme näihin seurakunnallisiin tilaisuuksiin edistää
seurakunnan ykseyttä ja tasapainoisuutta. Samalla se osoittaa, millaista
on oikea yhteys Kristukseen ja toisiin jäseniin. Paavali kirjoittaa:
"Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö
leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on
yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä
tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä" (1.-Kor. 10:16,17).
"Tässä on viittaus siihen tosiasiaan, että ehtoollisleipä
murretaan moniin palasiin, jotka seurakunnan jäsenet syövät. Niin kuin
kaikki nuo palaset ovat peräisin samasta leivästä, samoin kaikki Herran
aterialle osallistuvat uskovat ovat yhtä hänessä, jonka murrettua
ruumista tuo murrettu leipä kuvaa. Osallistumalla yhdessä tähän ateriaan,
kristityt osoittavat julkisesti, että he ovat yhtä ja kuuluvat yhteen
suureen perheeseen, jonka pää on Kristus." *11
Kaikkien seurakunnan jäsenten tulisi osallistua pyhään
ehtoolliseen, koska siinä, Pyhän Hengen välityksellä, "Kristus kohtaa
kansansa ja antaa sille läsnäolollaan voimaa. Ehtoollinen voidaan jakaa
kelvottomin sydämin ja käsin, ja kuitenkin Kristus on siellä itse
palvelemassa lapsiaan. Kaikki, jotka tulevat sinne lujasti uskoen häneen,
saavat suuria siunauksia. Jokainen, joka laiminlyö nämä jumalallisen
etuoikeuden hetket, menettää paljon. Heistä voidaan sopivasti sanoa:
'Ette kaikki ole puhtaat.'" *12
Koemme yhteytemme voimakkaimmin ja syvimmin Herran pöydässä.
Siinä kohtaamme toisemme yhteisellä pohjalla, kaikki erottavat raja -
aidat kaadettuina. Siinä tajuamme, että vaikka yhteiskunnassa on paljon
sellaista, mikä erottaa meitä, Kristuksessa on kaikki mitä tarvitaan
meidän yhdistämiseksemme. Jakaessaan ehtollismaljastaan Jeesus vahvisti
opetuslapsilleen uuden liiton. Hän sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä
on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien
anteeksiantamiseksi" (Matt.- 26:-27,28). Niin kuin vanha liitto
vahvistettiin eläinuhrien verellä (2.Moos.- 24:-8), niin uusi liitto
vahvistettiin Kristuksen verellä. Herran aterialla uskovat uudistavat
uskollisuuden lupauksensa Herralleen. He tunnustavat uudelleen olevansa
osa siitä hämmästyttävästä sopimuksesta, jolla Jumala Jeesuksessa sitoi
itsensä ihmiskuntaan. Koska he ovat osa tästä liitosta, heillä on aihetta
juhlia sitä. Näin siis Herran ehtoollinen on sekä muistoateria että
kiitosjuhla ikuisen armonliiton sinetöimisen johdosta. Siitä saadut
siunaukset ovat suhteessa osallistujien uskoon.
3. Toisen adventin odotus. "Niin usein kuin te syötte
tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa,
siihen asti kun hän tulee" (1.-Kor. -11:-26). Ehtoollispalvelus yhdistää
Golgatan toiseen adventtiin. Se kytkee toisiinsa ristin ja valtakunnan.
Se liittää toisiinsa "jo nyt" ja "ei vielä", jotka muodostavat Uuden
testamentin maailmankuvan keskeisen olemuksen. Se pitää yhdessä
Vapahtajan uhrin ja hänen toisen tulemuksensa - hankitun pelastuksen ja
päätökseen saatetun pelastuksen. Se julistaa, että Kristus on läsnä
Henkensä välityksellä kunnes hän tulee näkyvästi.
"Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia
ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni
valtakunnassa" (Matt.- 26:-29). Tämä Kristuksen vakuutus on
profeetallinen. Se suuntaa uskomme tulevaisuuden ehtoollisateriaan
Vapahtajamme kanssa valtakunnassa. Tuo suuri juhla on "Karitsan
hääateria" (Ilm.- 19:9).
Kristus antoi ohjeet valmistautumiseksi tuota tapahtumaa
varten: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa
niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti
avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka
heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy,
kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä" (Luuk. 12:-35 - 37).
Juhlapöytään kokoontuneiden seuraajiensa kanssa Kristus
viettää ehtoollista niin kuin hän teki Jerusalemissa. Niin kauan hän on
odottanut tätä tilaisuutta, ja nyt kaikki on valmista. Hän nousee
valtaistuimeltaan ja ryhtyy palvelemaan. Hämmästys valtaa kaikki
läsnäolijat. He tuntevat olevansa täysin arvottomia Kristuksen
palveltaviksi. He esittävät vastalauseita ja sanovat: "Anna meidän
palvella!" Mutta Kristus pitää tyynesti sanansa ja pitää heidät istumassa
paikoilaan.
"Milloinkaan ei Kristus maan päällä ollessaan ollut suurempi
kuin tuona muistorikkaana hetkenä Herran ehtoollisella, kun hän otti
palvelijan paikan ja nöyryytti itsensä. Milloinkaan ei Kristus ole
suurempi taivaassa kuin hänen palvellessaan pyhiään." *13 Tähän
huippukohtaan Herran ehtoollinen suuntaa odotuksemme, tulevan kirkkauden
iloon, joka perustuu henkilökohtaiselle suhteelle Kristuksen kanssa hänen
ikuisessa valtakunnassaan.
Osallistumisen edellytykset. Kaksi suurta ja pyhää
toimitusta tukee kristityn uskoa: kaste ja Herran ehtoollinen. Edellinen
on portti seurakuntaan, jälkimmäinen tuo siunausta niille, jotka ovat
seurakunnan jäseniä. *14 Jeesus jakoi ehtoollista vain niille, jotka
tunnustautuivat hänen seuraajikseen. Herran ehtoollinen on sen vuoksi
tarkoitettu uskoville kristityille. Lapset eivät yleensä osallistu
ehtoolliselle ellei heitä ole kastettu. *15
Raamattu opettaa uskovia viettämään ehtoollista asianmukaisen
kunnioittavasti, sillä "se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja
juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan"
(1.Kor.- 11:-27). Tuo 'arvoton tapa' tarkoittaa "joko sopimatonta
käytöstä (ks. jae 21) tai sitä, että henkilö ei todella usko Kristuksen
sovitusuhriin." *16 Sellainen merkitsisi Vapahtajan hylkäämistä ja
osallisuutta niiden syyllisyyteen, jotka ristiinnaulitsivat hänet.
Ne, jotka syövät ja juovat arvottomalla tavalla,
"ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista," syövät ja juovat
itselleen tuomion (1.Kor.- 11:29). He eivät tee eroa tavallisen ruoan ja
Kristuksen sovituskuolemaa kuvaavien pyhitettyjen ehtoollisaineiden
välillä. "Uskovien ei tule pitää tätä toimitusta pelkkänä muistona
historiallisesta tapahtumasta. Se on sitä, mutta se on paljon enemmän. Se
muistuttaa meitä siitä, mitä synti on maksanut Jumalalle ja mitä ihminen
on velkaa Vapahtajalle. Se on myös väline pitää tuoreena mielessä uskovan
velvollisuus todistaa julkisesti uskostaan Jumalan Pojan
sovituskuolemaan." *17
Näiden varoitusten tähden Paavali neuvoo uskovaa tutkimaan
itseään ennen kuin osallistuu Herran ehtoolliseen (1.Kor.- 11:28). Ennen
osallistumistaan uskovan tulisi rukoillen tarkastella hengellistä
kokemustaan, tunnustaa syntinsä ja saattaa ennalleen rikkoutuneet
ihmissuhteet.
Adventistiuranuurtajien kokemus osoittaa, millaista siunausta
sellainen tutkistelu voi tuottaa: "Kun lukumäärämme oli vähäinen,
ehtoollisen vietto oli mitä hyödyllisin tilaisuus. Edellisenä perjantaina
jokainen seurakunnan jäsen pyrki selvittämään ja poistamaan kaiken
sellaisen, mikä voisi erottaa häntä hänen veljistään ja Jumalasta.
Sydäntä tutkittiin huolellisesti. Rukoiltiin hartaasti jumalallista
valaistusta kätkössä olevien syntien havaitsemiseksi. Tunnustuksia
tehtiin petollisuudesta liiketoimissa, harkitsemattomista puheista,
hellitystä synnistä. Herra tuli lähelle, ja me koimme suurta vahvistusta
ja rohkaisua." *18
Tällainen tutkistelu on luonteeltaan henkilökohtaista. Toinen
ei voi sitä tehdä toisen puolesta, sillä kuka voi nähdä sydämeen tai
erottaa valhevehnää oikeasta viljasta? Kristus, meidän esimerkkimme, ei
torjunut ketään ehtoollispöydästä. Vaikkakin julkinen, jatkuva syntielämä
sulkee pois ehtoollisaterialta (1.-Kor. 5:-11), Jeesus itse jakoi aterian
Juudaksen kanssa, vaikka tämä ulkonaisesta Kristuksen seuraamisestaan
huolimatta oli varas ja pettäjä.
Edellytyksenä ehtoollistilaisuuteen osallistumiselle ei siis
ole jonkin määrätyn seurakunnan jäsenyys, vaan sydämen tila -
antautuminen Kristukselle ja usko hänen uhriinsa. Näin ollen kaikkien
kristillisten yhteisöjen uskovat jäsenet voivat ottaa osaa Herran
ehtoolliseen. Kaikkia kutsutaan viettämään usein tätä uuden liiton suurta
juhlaa ja osallistumisellaan todistamaan siitä, että ovat vastaanottaneet
Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen. *19
Lähdeviitteet ja huomautukset
1. Katso Robert Odom, "The First Celebration of the Ordinance of
the Lord's House", Ministry, Jan.1953, s. 20; White, Alfa ja omega 5, s.
198 - 201.
17 Hengelliset lahjat ja palveluvirat
|
 |
 |
 |
 |
 |