 |
|||
            |  |
Kotimaan uutiset
Päivitetty 18.1.2010 Palautteet Mervi Tukiainen
15.01.10 Kansainvälinen ADRA antamassa hätäapua maanjäristyksen uhreille Haitissa
26.11.09 Iloinen mieli -tapahtuma Somerolla
ADRA ilmoittaa kokemuksen osoittaneen, että pitkällä tähtäimellä tämän suuruusluokan katastrofin uhrien auttamiseen ADRA tulee tarvitsemaan ainakin 1 milj. dollaria. Kiireelliseen apuun tarvitaan 500 000 dollaria. Miljoonia vedenpuhdistustabletteja on jo saatu, mutta ruokaa, generaattoreita, telttoja ja lääkkeitä tarvitaan vielä epätoivoisesti. Lähde: ADRA International.
Voitko sinä auttaa?
Suomen Adventtikirkon katastrofitili: 800018-71068699, viite: 440
Lahjoitukset 28.2.2010 mennessä. Tämän jälkeen tilille tulevat lahjoitukset käytetään tuleviin katastrofikohteisiin.
Somerolla oli jaossa iloista mieltä, josta saivat osansa lahjoittajat, jakajat ja ennen kaikkea avun saajat. Kiiruun koulun juhlasali, jossa olemme pitäneet monet Someron kesäjuhlat, täyttyi tällä kertaa erilaisista avustustavaroista.
Aluksi pohdimme, miten saada valtava tavaramäärä järjestettyä isoon saliin. Leena Sundin asiantuntemuksella ja johdolla 12 henkilön tiimi sai ihmeitä aikaan. Pöydillä ja ripustimilla vaatteet olivat kauniisti esillä, eteisessä ruoka- ja lahjapöydät valmiina. Jokainen tiesi myös tehtävänsä.
Käytettyä vaatetavaraa olimme saaneet lahjoittajilta pitkällä aikavälillä. Tilat kävivät jo ahtaaksi kirkollamme. Kaksi viikkoa ennen tapahtumaa olimme kiertäneet liikkeissä ja pankeissa, ja saimme uutta tavaraa, mm. kenkiä. Rahalahjoilla ostimme paketteihin säilykkeitä, juustoa, sokeria ym.
Saimme kokea myös ihmeen koskien leipää. Turusta eräs henkilö soitti ja kysyi, haluammeko vastaleivottuja sämpylöitä. Hän lainasi suuren auton peräkärryn, lastasi sen täyteen leipäsäkkejä ja toi ne meille. Leipähuolemme olivat näin ohi. Turun Pelastusarmeija oli tämä lahjoittaja.
Jumalan suoranaista johdatusta olemme kokeneet monessa käytännön asiassa. Noin kaksi viikkoa ennen tapahtumaa heräsi ajatus tarkistaa salia, jonka olimme varanneet jo kuukausia sitten. Saimme vastauksen, että sali oli varattu liikuntatapahtumaan. Kyse ei ollut syrjinnästä, sillä rehtori oli hyvä ystävämme. Hän oli unohtanut asian. Muutaman päivän kuluttua hän soitti ja kertoi, että saimme koulun käyttöömme.
Vahtimestaripalvelut ovat kalliita varsinkin viikonloppuisin. Iloitsimmekin siitä, että meihin luotettiin ja saimme koko koulun avaimet käyttöömme. Sapatti-iltana päätimme mennä kokeilemaan, pääsisimmekö sisälle. Emme päässeet. Hälytyslaitteen avain ei toiminut. Saimme kuitenkin illalla kiinni henkilön, joka vaihtoi avaimen. Sunnuntaiaamuna klo 8.30 ovet olivat auki.
Herra herätteli meitä kos-kien asioita, joiden olisi pitänyt olla kunnossa, mutta jotka eivät olleet. Kaikki tämä johdatus todistaa sen, että Jumala haluaa antaa iloista mieltä saavuttamillemme ihmisille ja että hän rakastaa heitä. Noin 70 avunsaajaa oli läsnä.
Kun pöydät oli purettu ja tavarat pakattu, mieli oli kiitollinen. Kiitimme Herraa käsi kädessä myös siitä, että olimme saumatta tehneet yhdessä työtä. Rukoilimme myös siunausta ihmisille, joita olimme kohdanneet.
Someron seurakunnan puolesta suuret kiitokset ADAlle ja kaikille tiimissä mukana olleille. – Lähde NA 48/09
Polunkävijäohjaajien järjestämä perinteinen syysvaellus suuntautui Ruotsin Lappiin 22.–29.8. Kahdeksan hengen iskuryhmän matka alkoi Turusta ja jatkui kohti Tukholmaa. Laivamatka sujui hyttijumalanpalveluksen ja aulapiknikin merkeissä. Ruotsissa suunnaksi otettiin pohjoinen, sillä päämääränä oli Tärnaby lähellä Norjan rajaa. Se löytyi seuraamalla Pohjantähteä pilvisestä yöstä huolimatta. Aamun sarastaessa haettiin sadesuojaa paikallisista luolista, jotka parhaimmillaan laskeutuivat viidenkymmenen metrin syvyyteen.
Itse vaellus alkoi seuraamalla isoa virtaa, Tärnaåta. Joki tarjosi juomavettä, kylpemismahdollisuuden sekä iltapalaa. Maastossa tehtiin myös hyvä työ: Juhani Ketola ja Veli-Pekka Hynönen korjasivat joen yli vievän sillan kaiteen. Kävelyvauhti oli välillä melko ripeääkin, erityisesti Marjaana Leppäahon pitäessä vauhtia hiuksiin sitomiensa teinisaparoiden voimin. Ilman rinkkoja tehtiin päiväretki läheisen järven riippusilloille. Siltojen tukivaijereiden suojaputket tarjosivat oivan mahdollisuuden ohjattuun keihäskisaan, jonka voittajaksi selviytyi suvereenisti Tommy Löwendahl ensimmäisellä ja ainoalla yrityksellään. Vielä nostettiin taakat selkään ja aloitettiin kipuaminen vuoren rinteelle, josta löytyikin leiripaikka melko pian.
Kolmantena vaelluspäivänä vuorossa oli retken todellinen haaste, kiipeäminen 1768 metriselle Norra Sytertoppenille, joka lymyili salaperäisesti usvaverhossa. Osa retkueesta nousi louhikkoista ja jyrkkää rinnettä ilman hikipisaraakaan, osa infarktin partaalla puuskuttaen hitaasti mutta varmasti. Pilvisellä huipulla korkeuden aisti, kun jyrkänteeltä alas heitetyn kiven kopsahdus kuului vasta useiden sekuntien jälkeen. Ryhmäkuvien ja lyhyen laskeutumisen jälkeen pilvet haihtuivat ja kaukana retkeläisten alapuolella laaksossa joet ja purot kimmelsivät auringon valossa upeasti. Niille, joille kiipeäminen oli helppoa, alastulo oli vaikeaa ja päinvastoin. Näin toteutui reilun pelin sääntö, kaikki saivat yhtä paljon tuskaa osakseen. Seuraavan vuorokauden aikana nähtiin erilaisia näytteitä jäykillä jaloilla kävelemisestä.
Kahden huipun väliin nousseessa leirissä vietettiin aamulla Senni Hakkaraisen synttäreitä lauluineen ja lahjoineen. Juhlista ei tingitä erämaassakaan, ainakaan jos VP Hynönen on mukana! Vaellus jatkui puuttomalla ylängöllä poropolkuja pitkin. Luonto antoi kulkijoille kantarelleja, kaloja ja seitsemää erilaista marjaa. Lisänsä herkkupöytään toivat suuret mustikat, joita asialle perin omistautunut Jukka Iivari oli noukkinut matkan varrelta kokonaisen pakillisen.
Viimeisenä vaellusaamuna syötiin brunssia verkkaisesti. Ohjelmassa olivat myös vaelluksen aikana jo rutiineiksi muodostuneet aamujumppa ja aamuhartaus. Matka autoille taittui ripeästi, sillä kantamukset olivat kevenneet kaikilla, paitsi Ida Hakkaraisella, joka kantoi useamman kilon jäljelle jääneitä kantarelleja. Autot saavutettiin, ja suunnaksi Tukholma. Ajomatka oli pitkä erityisesti Mikko Tuomelle, joka omasi porukan parhaan ajokunnon, sekä Jukka Iivarille, jolla puolestaan oli paras apukuskikunto.
Laivalla hieno vaellusreissu päätettiin samaan tapaan kuin se oli aloitettukin, yhdessä syömiseen ja yhteiseen jumalanpalvelukseen, jossa väsyneinä mutta iloisina kiitettiin hienosta matkasta. Polunkävijäohjaajat ja heidän erähenkiset ystävänsä saivat jälleen kokea Jumalan suuruutta, jota riittää tosi syvälle ja tosi korkealle. – Lähde NA 47/09
Perjantaina 30.10. Huhtaharjun koulun tilat vilisivät lapsia, nuoria ja aikuisia perheiden kokoontuessa viettämään nuorten aikuisten päiviä ja lasten- päiviä Jyväskylään.
Lastenpäivien ohjelman teema oli ”Sankareitten sankari”. Teema korosti sitä, kuinka Jeesus on kaikkein suurin sankari. Hän kuoli ristillä meidän puolestamme ja vapautti meidät synnistä. Jeesuksen armosta saamme elää ja toimia hänen sankareinaan maan päällä. Sankareita olemme palvellessamme taivaallista Isäämme eli noudattamalla hänen tahtoaan. Autamme myös muita, ja teemme heille hyviä asioita. Jeesus on se, joka tekee meistä sankareita!
Näytelmän hahmot Taavi, Tiiti ja ukki seikkailivat viikonloppuna lastenohjelmissa. Taavi ja Tiiti haaveilivat supersankaruudesta löytäessään ukin ja mummin lapsuudenaikaiset sankarivaatteet mummilan ullakolta. Näytelmässä Taavi & Tiiti kuitenkin huomasivat, että vain suurimman sankarin, Jeesuksen läsnäolo elämässä auttaa tekemään onnistuneita valintoja ja tekoja, joista voi olla ylpeä supersankarin tavoin.
Sapatin lastenkirkossa lapset pääsivät konkreettisesti tekemään sankaritekoa. He piirsivät ja kirjoittivat kannustavia ja iloisia viestejä eräälle 5-vuotiaalle sairaalle tytölle. Nämä piirustukset lähetetään tälle tytölle toivoksi ja rohkaisuksi.
Yksi lastenpäivien kohokohtia oli, kun Sub Ju-niori -kanavalta tuttu Pekka Laukkarinen konsertoi yhdessä Yle Radio 1:n ”Pikku ykkösestä” tutun Matti Laitisen kanssa. He lauloivat lapsille tuttuja hengellisiä lauluja. Mukana oli paljon erilaisia soittimia, hyvää mieltä ja huumoria. Nimikirjoitusjonot olivat konsertin jälkeen pitkät, olivathan kaksi taivaan Isän sankaria juuri todistaneet Jeesuksesta laulun sanoin ja musiikin sävelin.
Lastenpäivät olivat nuorten aikuisten päivien tavoin tänä vuonna kolmipäiväinen tapahtuma. Lapsia riitti vielä sunnuntainkin puolelle, ja yhdessä tekemisen ilo näkyi koko viikonlopun ajan lasten, vanhem-pien ja ohjaajien välillä. Suurin Sankarimme Jeesus oli läsnä joka hetki. - Lähde NA 47/09
Tämänkertaisista nuorten aikuisten päivistä Jyväskylässä vastuun kantoivat nuorisotyön vastaava Sirpa Karstenberg ja Jyväskylän seurakuntalaiset Ansku Jaakkolan johdolla. Vaivannäkö näkyi tapahtumassa: ohjelmaa ja yksityiskohtia oli mietitty. Osallistujana oli miellyttävää olla. Koko viikonlopun tuotto käytetään terveysaseman rakentamiseen Anyinesuson kylään, Ghanaan. Asema rakennetaan Jyväskylän seurakunnan ja Maranatha Volunteers Finlandin yhteystyönä.
Viikonloppu käynnistyi perjantaina Tuluksen ja Gospel Coverta-jien yhteisellä konsertilla. Tulus on nuorten aikuisten kuoro, jonka historia yltää yli viidentoista vuoden päähän. Jyväskyläläinen Gospel Covertajat on puolestaan kolmen miehen yhtye, joka täydensi kuoroa soittimien ja laulun avulla. Yhteistyö tuotti mukavan raikkaan ja erilaisen kuoro-elämyksen. Ennen tai jälkeen konsertin oli mahdollisuus syödä ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Monien ystävien näkeminen olikin yksi viikonlopun kohokohdista. Sen huomasi siitä, kuinka pöytäseu-rueissa kuului nauru ja käytäville muodostui rupattelevia porukoita. Hymyjä ja halauksia oli ilma täynnä!
Viikonlopun teema oli Soul Reboot. Ilmaisu tulee tietokonesanastosta. Kun tietokone tai tekninen laite on ollut jonkin aikaa käytössä, sillä on taipumus jumittua ja hidastua. Silloin on syytä rebootata kone, eli päivittää se niin, että se toimii taas paremmin. Samoin meidän olisi syytä päivittää sielumme tilaa aika ajoin.
Ensimmäisen kerran kuulimme viikonlopun puhujaa, amerikkalaista pastoria Matthew Gamblea, perjantai-iltana. Hän aloitti puheensa luomiskertomuksesta ja syntiin lankeemuksesta. Gamble muistutti, että meillä kaikilla on sama kiusaus kuin Eevalla oli puutarhassa. Synti voidaan luokitella kolmeen luokkaan: ruumiin halut, sil-mien pyyteet ja mahtaileva elämä (1. Moos. 3:6, 1. Joh. 2:16–17). Jeesus tuli maan päälle kuolemaan meidän syntiemme tähden. Koska olemme itsessämme turmeltuneita, tarvitsemme uuden alun, yhteyden elävän Jumalan kanssa. Tarvitsemme ”soul rebootin” eli päivityksen elämällemme.
Illalla oli vielä mahdollisuus kokea afrikkalaista ylistystä Gospel Revival Groupin johdolla. Ryhmän musiikkia kuunnellessa tuli mieleen, kuinka monissa maissa ja monin eri tavoin ylistetään samaa Jumalaa. Mahtavaa! Samaan aikaan oli mahdollisuus hiljentyä rukouspuutarhassa, joka oli rakennettu yhteen luokkahuoneeseen. Siellä kynttilöiden loisteessa sai omaan tahtiin rukoilla. Pienet muistot jäivät muistuttamaan rukousaiheista ja syistä olla kiitollinen. Tällainen rukouspuutarha erilaisine rukoustapoineen on hieno idea, ja koin jotkut sen pisteet hyvin siunaavina.
Sapatin aamiaisen jälkeen saimme aloittaa päivän ohjelman laulamalla tätä tapahtumaa varten kootun bändin, RTS:n (Ready To Serve) johdolla. Bändi soitti meidät upeasti sapatin tunnelmaan. Ylistyslaulussa on voimaa kun sitä laulavat sadat nuoret! Viikonlopun kävijämäärä nousi yli viidensadan. Gamble kertoi puheessaan siitä, kun hän oli varastanut karkkia viisivuotiaana. Hän muistutti meitä 1. Joh. 2:16–17:n sanoin siitä, että Jeesus ha-luaa pelastaa meidät synnistä. Muissa päivän puheissaan Gamble haastoi meitä kääntämään katseemme itsestämme Jeesukseen: ”Ota Jeesus mukaan kaikkeen, mitä teet!”
Kahteen otteeseen tapahtumassa mukana olevilla oli mahdollisuus jakautua pohdintapajoihin, joissa mietittiin elämän suuria ja pieniä kysymyksiä hyvinkin erilaisista näkökulmista. Pääpuhujan pitämät pajat olivat suosittuja, mutta monisatapäisen vierasjoukon jakaan-tuessa ryhmiin kävijöitä riitti myös muihin pajoihin.
Oman lisäsävynsä puheisiin toi tulkkina toiminut Orvo Miettinen, joka tulkkasi elävästi ja humoristisesti pääpuhujan puheenvuorot. Värikkyyttä ja iloa tilaisuuksiin toivat myös Exclusive-tanssiryhmän tanssi ilosta ja Jenni Saarelan tanssi, joka kertoi Jeesuksen jalat pesseestä naisesta. Näiden tanssien kieli oli koskettavaa eikä jäänyt epäselväksi, kenelle kunnia tanssista kuului.
Sapatti-iltapäivällä oli paljon ohjelmaa, josta valita. Bändi laulatti salissa tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin lauluja. Osittain samaan aikaan oli mahdollisuus pohtia lähetysaihetta Markku Heinäsen johdolla, lähestyä sitä maalaamalla seinälakanoita Sirpa Karstenbergin kanssa tai lähteä ympäristöön jakamaan mainoksia illan konsertista. Mainoksia käytiin jakamassa myös jäähallilla. Näiden mainosten takia muutama ihminen innostui tulemaan illan konserttiin, jossa saimme Matthew Gamblen puheen lisäksi kuulla Simo Ahosen lauluja ja pääesiintyjää Nina Åströmiä. Ahonen lauloi omia, sanoiltaan puhuttelevia lauluja ja lopuksi vielä tilaisuutta varten säveltämänsä ”lämppärikappaleen”. Nina Ås-tröm Trio toi kuultavaksemme monipuolista musiikkia. Pääasiassa Åströmin omia kappaleita sisältänyt konsertti oli elämänmakuinen. Hän lauloi siitä, kuinka Jeesus on mukanamme koko päivän, ja kuinka hän vaikuttaa elämässämme.
Lauantai-illan päätteeksi Vesa ja Krista Nurminen musisoivat. Samaan aikaan oli mahdollisuus ostaa pientä purtavaa ja samalla tukea Suomen kristillisen yhteiskoulun lentopalloilijoita ja Joensuun adventtinuoria. Taas oli tilaisuus vaihtaa kuulumisia monien tuttujen kanssa.
Sunnuntaina oli mahdollista vielä kuulla Gamblea kolmessa workshopissa. Monet viettivät kuitenkin aktiivista aikaa sählyturnauksen merkeissä. Ympäri Suomea kootut joukkueet ottivat toisistaan mittaa kahdessa lohkossa. Finaalin voitti lopulta Suomen kristillisen yhteiskoulun IBK saaden mukaansa näyttävän kiertopalkinnon, joka luovutetaan uudelle voittajalle vuoden päästä Turun seudulla. Tervetuloa jälleen nuorten aikuisten päiville ensi syksynä! Sitä ennen nuoret tapaavat kuitenkin muissa nuorten tilaisuuksissa, seuraavaksi pikkujoulugaalassa Suomen kristillisellä yhteiskoululla, Kaarinassa. - Lähde NA 47/09
Suomen Adventtikirkon ylimääräinen yleiskokous teki historiaa vahvistaessaan 1.11. Tampereen Aitolahdessa yksimielisesti päätöksen perustaa ADRA Finland säätiö. Säätiö tulee jatkamaan ennen Suomen Adventtikirkon hallituksen alaisuudessa toimineiden ADRA Finlandin ja kotimaan yksikön ADAn tekemää sosiaalista ja humanitääristä katastrofi- ja avustustyötä sekä kehitysyhteistyötä.
Säätiöittämisen ensisijaisena tavoitteena on tehostaa ADRAn työtä ja mahdollistaa sen itsenäisempi toiminta. Tämä itsenäisyys vapauttaa adventtikirkon hallituksen voimavaroja muihin asioihin. Kokouksessa myös päätettiin luovuttaa ADRA säätiölle perustamispääoma (35 000 euroa Unionin kehitysrahastosta) sekä Avustuspalvelu ADAn toimintaan osoitetut varat ja omaisuus. Kirkon hallinnon alaisuuteen jää rahastoja kuten Afrikan lasten rahasto ja ADRA rahasto, joihin lahjoittaneet henkilöt ovat nimenneet lahjakirjat nimenomaan Suomen Adventtikirkolle. Näistä rahastoista ADRA säätiö voi anoa varoja mm. ulkomaanprojekteja varten.
ADRA säätiön tulorahoitus koostuu Sympatia-keräyksen osuuksista, ulkoasianministeriön projektien kehitysavusta, Teuvo Miettisen säätiön yleisavustuksesta, muista yleisavustuksista sekä yksittäisistä muista lahjoituksista. Tavoitteena on myös kehittää säätiön omaa varainhankintaa. ADRA säätiön taloushallinnossa tullaan pitämään erillään kotimaantyöhön ja ulkomaantyöhön lahjotetut varat.
Säätiönä ADRAn yhteistyömahdollisuudet ministeriöiden ja muiden järjestöiden kanssa kasvavat. Vaikka ADRA säätiö ei toimikaan suoranaisesti adventtikirkon hallituksen alaisuudessa, se on edelleenkin adventtikirkon hallinnoima. Kirkko valitsee valtuuskunnan valvomaan säätiön toimintaa. Valtuuskunta valitsee ja tarvittaessa myös erottaa säätiön hallituksen. Säätiö on kuitenkin juridisesti itse vastuussa toimistaan.
Aitolahden kokouksessa oli läsnä myös Trans-Euroopan osaston ADRAn johtaja Stephen Cooper. Cooper iloitsi yhdessä ADRA Finlandin toiminnanjohtajan Markku Heinäsen ja ADAn vt. johtajan Leena Sundin kanssa yleiskokouksen päätöksestä säätiöittää ADRA. Leena Sund oli kiitollinen Jumalalle ja edustajistolle ADRAn ja ADAn osakseen saamasta luottamuksesta ja edustajiston innosta auttaa ihmisiä. Hän toivoi, että Jumala avaa ovet ADRA säätiölle sekä kotimaassa, että ulkomailla tahtonsa mukaan tulevaisuudessakin. ADRA Finland säätiö aloittanee toimintansa vuoden 2010 alussa. S.L./K.G.
Faktoja koskien ADRA Finlandin työtä:
Lauantaina 17.10. noin 500 eri kirkkokuntien työntekijää, vapaaehtoista ja pariskuntaa saapui Lahden urheilutaloon viettämään päivää parisuhteen palikoiden merkeissä. ”Parisuhteen palikat” on kirkkohallituksen aloittama hanke, jossa on mukana useita kirkkokuntia ja parisuhdetyötä tekeviä kristillisiä järjestöjä. Lahdessa pidetty ”Rakkaus on” -tapahtuma oli hankkeen ensimmäinen suurtapahtuma.
Opettavaisen ja hengellisen aamupäivän jälkeen tunnelma tiivistyi ovien avautuessa kaikille aiheesta kiinnostuneille. Urheilutalon katsomon 1500 paikkaa olivat lähes täynnä. Tuntui hyvältä olla yhdessä muiden kristittyjen kanssa yhteisen asian tiimoilta. Tunnelma oli hengellinen ja lämmin, eikä tapahtumasta kovinkaan moni selvinnyt ilman kostuneita silmäkulmia tai mahanpohjassa kutkuttavaa naurua. Sapatin lepo oli läsnä tässäkin tapahtumassa. Jumalan läheisyydessä sai olla oma itsensä ja jakaa hetkiä oman puolison tai tuttavan kanssa.
Iltapäivällä Anu ja Jukka Mattsson astelivat lavalle työhaalarit yllään, kottikärryjen ja rakennustarvikkeiden kanssa. Oli aika rakentaa parisuhteen talo. Perustuksena siinä on sitoutuminen, muina rakennusmateriaaleina tunteet, sek-suaalisuus, riidat, sanat, teot, luottamus ja anteeksianto. Kattona pään päällä on rak-kaus. Oli koskettavaa seurata kyseisen avioparin työskentelyä heidän rakentaessaan pala palalta oman parisuhteensa taloa. He ja heidän suhteensa Jumalaan vaikuttavat siihen, millaista talossa on asua. Jumalalla on taloon valmiit piirustukset. Niitä seuraamalla ei voi mennä vikaan, vaikka aina ei helppoa olekaan.
Talon valmistuessa saimme kuulla avioparien haastatteluja. Pariskunnat kertoivat omasta liitostaan saaden monet ajattelemaan omaa parisuhdettaan ja parisuhteensa hengellistä puolta. Rakkauden talo tuli valmiiksi. Sisätöitä jäi kuitenkin tehtäväksi vielä pitkäksi aikaa. Aivan kuten taloissa yleensäkin, uuteen taloon ei millään jaksaisi laittaa niitä viimeisiä yksityiskohtia kuten listoituksia. Vanha talo taas kaipaa remonttia vähän väliä. Samoin parisuhteen talo vaatii kokoaikaista huolenpitoa.
Myöhemmin iltapäivällä Johanna Kurkela lauloi: ”Riko minut että ehjäksi tulla saan, riko minut hellästi mutta kokonaan, kisko pois kaikki tarpeeton, silloin helpompi olla mun on, riko rakkaudellasi minut”.
Illalla yleisön eteen astelivat tutut ammattinäyttelijät Eija Vilpas ja Jarmo Mäkinen. “Rakastatko vielä?” -näytelmä alkoi hupaisasti suomalaisen huumorin tahdittamana. Se kuitenkin vakavoitui kosket-taen ja itkettäen yleisöä. Näytelmän perusajatuksena oli anteeksianto puolisoa ja perhettä kohtaan. Miten voimallinen onkaan anteeksianto! Samoin on anteeksipyynnönkin laita. Nämä ovat Jumalan tahto, ja ilman niitä parisuhde ei pääse eheytymään.
Illan viimeisessä ohjelmassa pariskunnat saivat rukoilla ja siunata toinen toistaan. Se oli helppoa sellaisellekin, joka ei ole tottunut rukoilemaan, sillä kaikki rukoukset johdettiin edestä Jukka Jämsenin johdolla. Sai olla hiljaa ja jättää Herralle vierellä olevan ihmisen sekä kaiken muun. Jumalan käsiin on hyvä jättää parisuhteen talo ja siellä asuvat ihmiset. – Lähde NA 46/09
Suomen ensimmäinen Jalanjäljissä-koulutus järjestettiin 25.–27.9.2009 Tampereella, Aitolahden seurakunnan ja Tampereen kristillisen koulun tiloissa. Koulutukseen osallistuivat tiimit Helsingin Annankadun, Joensuun ja Jyväskylän seurakunnista. Kouluttajana toimi Aitolahden Jalanjäljissä-tiimi sekä Trans-Euroopan osaston lastentyön johtaja Anne-May Wollan. Tiivis viikonloppukoulutus sisälsi paljon opetusta ja tiimityöskentelyä sekä käytännön esimerkkejä ja harjoittelua.
Koulutukseen osallistunut Jyväskylän seurakunnan pastori Ansku Jaakkola kommentoi Jalanjäljissä-toimintaa koulutuksen jälkeen: ”Jalanjäljissä tarjoaa välineen ja ajattelumallin, jota olemme pitkään tarvinneet ja joka voi hyvinkin olla oleellisesti tuomassa muutosta hengelliseen kuivuuteen ja apatiaan niin aikuisten kuin nuorempienkin keskuudessa. Voin vain kuvitella, millainen vaikutus sillä on seurakuntamme jäseniin, perheisiin, paikallisseurakuntiin ja sitä kautta koko adventtikirkkoon, kun vanhemmat ja lapset kasvavat yhdessä hengellisesti ja elävät uskoaan todeksi.”
Jalanjäljissä-toiminta on tarkoitettu perheille, lasten parhaaksi, mutta se koskettaa koko seurakunnan hyvinvointia. Seurakuntalaisten rukous ja halu toimia vanhempien tukena ja auttaa niin vanhempia kuin lapsia kasvamaan Jeesuksen opetuslapsina on äärettömän arvokasta ja tärkeää. Aitolahden Jalanjäljissä-tiimin puolesta kiitän kaikkia koulutukseen osallistuneita ja seurakuntia, jotka lähettivät tiimit. Jeesuksen jalanjäljissä on hyvä kulkea! – Lähde NA 44/09
13.9. saimme Jumalan armosta jälleen lähteä Iloinen mieli -avustusmatkalle kohti Kuusamoa ja neljää muuta paikkakuntaa (Iisalmi, Taivalkoski, Posio ja Varkaus).
Matka oli onnistunut! Monet kerrat sain kokea, kuinka Jumala johti asioita, valmisti niitä edeltäkäsin ja varusti ihmisiä. Oli sairastumisia ja oli paranemisia. Olin tehnyt suunnitelmia paikkakunnista, joissa kävisimme sekä aikatauluja tapahtumista. Isä muutti ne miltei kaikki, ja nyt matkan jälkeen tiedän miksi. Suuri ilo ja rauha täyttää sydämeni, kun huomaan, että Isä todella välittää ja huolehtii kaikista lastensa tarpeista, kunhan vain sallimme hänen niin tehdä!
Matkasta jäi päällimmäiseksi mieleen ilo; ilo auttaa, tehdä yhdessä ja olla yhdessä! Olimme yhtenä perheenä taivaan Isän johdatuksessa! Matkakokemuksista jaan kanssanne kolme tapahtumaa, jotka koskettivat minua erityisellä tavalla.
Kuusamosta tulleiden apulaisten mukana Taivalkosken tapahtumapaikkaan tuli sisälle eräs nainen, jonka luulin kuuluvan heihin. Nainen tuli viereeni istumaan ja kysyin häneltä, haluaisiko hän auttaa meitä. Hetken mietittyään nainen vastasi, että kyllä hän voi auttaa, jos tarvitaan. Keskustelun edetessä huomasin kuitenkin naisen olevan asiakkaamme ja niin pyytelin anteeksi erehdystäni. Vakuutin hänelle, että hän sai rauhassa istua ja katsella tavaroita.
Myöhemmin nainen tuotiin luokseni uudestaan ja häntä kehotettiin kertomaan minulle murheensa. Nainen pyysi minua lähtemään kanssaan kotiinsa, joka oli noin puolen kilometrin päässä. Päätin lähteä, ja menimme sinne naisen autolla. Matkan aikana hän kertoi olevansa seitsemän lapsen yksinhuoltaja. Viisi lapsista asuu vielä kotona. Hänen miehensä oli lähtenyt toisen naisen matkaan. Perhe oli asunut 14 vuoden ajan talossa, jossa vesi vuoti sisälle. Osa lapsista oli jo sairastunut astmaan vakavien homeongelmien vuoksi. Juuri tuona kyseisenä päivänä hän oli vihdoin saanut uuden kodin itselleen ja lapsilleen, ja sen hän halusi näyttää minulle.
Onnellisena nainen esitteli uuden kotinsa. Asunto oli täysin tyhjä! Ajattelin, että he tuovat tavaransa sinne myöhemmin, mutta kauhukseni kuulin, että kaikki mitä he sinne voisivat tuoda, olisivat ne tavarat, joita he löytäisivät meidän tapahtumastamme. Kaikki, mitä heillä oli ollut entisessä asunnossa, piti hävittää homeitiöiden takia.
On vaikea sanoin kuvailla sitä iloa, jota naisen katse loisti hänen kertoessaan, kuinka hän oli jo löytänyt lapsilleen vaatteita ja kuinka hän voisi nyt pestä heidät ja pukea puhtaisiin vaatteisiin. Hän oli myös löytänyt muutaman peiton, tyynyn ja lakanan. Näistä hän aikoi tehdä koko perheelle vuoteen lattialle.
Ennen tapahtuman alkua en tiennyt, miksi meillä oli omat patjamme mukana kuorma-autossa. Nyt tiesin! Taivaan Isällä oli niille käyttöä; me pärjäisimme kyllä muulla tavalla. Koin hyvin voimakkaasti, että juuri tämän perheen takia olimme tulleet sinä päivänä Taivalkoskelle. Ajoitus oli suorastaan taivaallinen!
Saimme lopulta koko perheelle patjat, peitot, tyynyt, lakanat ja pyyhkeet sekä äidille ja lapsille uudet, puhtaat vaatteet. Lopuksi hain kaupasta heille vielä kassillisen ruokaa, sillä sitäkään ei perheellä ollut.
Koskettavinta oli kuitenkin se, mitä tapahtui naisen läh-tiessä tapahtumasta. Hän oli saanut Aikakausien Toivo -kirjan. Olin ulkona naisen tullessa luokseni ja puristaessa kirjaa tiukasti sylissään kuin rakasta. Hän sanoi: ”Nyt minäkin olen saanut jotain!” Kyyneleet valuivat hänen silmistään.
Taivalkoskella tapahtui toinenkin iloinen asia. Sinikka Mäkivierikko oli syntymäpäivänsä kunniaksi järjestänyt konsertin Turussa, jonka tuoton hän halusi lahjoittaa Taivalkoskelle vähävaraisten lasten ja nuorten taideharrastusten tukemiseen. Taivalkosken sosiaalitoimen johtaja tuli paikalle ottamaan lahjoituksen vastaan. Hän oli hyvin iloinen lahjoituksesta ja sanoi: ”Kukaan ei ole koskaan muistanut meidän lapsiamme tällä tavalla!” Kokemus oli myös hänelle ainutlaatuinen.
Varkaudessa koimme kolmannen mieleenpainuneen tilanteen. Olin keittänyt sopan Varkauden sunnuntain tapahtumaa varten jo perjantaina, ja tarkoitus oli säilyttää soppa kuorma-automme kylmässä kontissa. Kylmäkone näytti toimivan moitteettomasti. Sapatti-iltana kävimme vielä katsastamassa tapahtumapaikan kuorma-auton kuljettajan kanssa. Hän haki takkiaan kuorma-autosta ja huomasikin hälytysvalon vilkkuvan kylmälaitteen näytöllä. Lämpötila nousi kontissa, kylmälaite ei toiminut. Kuljettajamme luki ohjekirjaa ja tutki kaikki mahdolliset viat, joita hänen mieleensä tuli. Vikaa ei löytynyt! Lopulta päätimme kääntyä taivaan Isän puoleen ja rukoilla.
Muutaman yrityksen jälkeen kylmäkone käynnistyi vaivalloisesti ja sen käyntiäänen perusteella kuljettajamme tiesi, missä vika piili. Kone ei saanut polttoainetta. Kuljettaja avasi polttoainesäiliön ja huomasi, että säiliössä oli suuri alipaine. Välittömästi korkin avaamisen jälkeen kylmäkone käynnistyi kunnolla. Tämä rukousvastaus osoitti, että Jumala välittää pienistäkin asioista.
Kiitos ja kunnia matkan onnistumisesta kuuluu taivaan Isälle! Kiitos myös jokaiselle matkaamme rukouksin muistaneelle; ne on kuultu ja niihin on vastattu! Avustuspalvelu ADAn työ tarvitsee edelleenkin rukoustukeanne! – Lähde NA 44/09
Missio 2010 -tapahtuman aloittivat useat sarjat eri puolella pääkaupunkiseutua. Joel Saarisen sarja ”Miten jaksaa, kun ei jaksa” alkoi ma 19.10. ja kokosi puolisensataa kuulijaa Kinaporin palvelukeskuksessa maanantaisin ja keskiviikkoisin pidettäviin iltoihin. Sanoma Jeesuksen rististä kosketti kuulijoita. He sanoivat yllättyneensä iltojen vahvasta hengellisestä luonteesta ja siitä, miten Jeesus tuli eläväksi ja todelliseksi kuullun sanan kautta.
Kalervo Aromäen sarja ”Arjen keskellä” alkoi ti 20.10. Balderin salissa, Helsingin ydinkeskustassa. Luennot lähestyvät tämän ajan ihmistä hänen tarpeittensa ja arjen todellisuuden kohtaamisen kentällä. Tilaisuudet pidetään kuuden viikon ajan tiistai-iltaisin aina 24.11. saakka Balderin salissa ja keskiviikkoisin Itäkeskuksen kirjastossa. Matti Markkanen on myös aloittanut su 27.9. sarjan Raamatun maista ja sanomasta Kallion adventtikirkossa, jossa on ollut useita kymmeniä kuulijoita. Matti Markkasen tilaisuudet pidetään sunnuntaisin ja keskiviikkoisin.
Esa Nystenin johtama Daniel-seminaari alkoi 8.9. Stoassa, Itäkeskuksessa, ja ti 3.11. hän aloittaa Ilmestyskirja-seminaarin Puotilassa, Vartiokylän yläasteella. Lauttasaaren yhteiskoulussa alkoi ti 13.10. Seppo Johanssonin johdolla Ilmestyskirja-seminaari.
Missio 2010 huipentuu maaliskuussa pidettävään kolmeviikkoiseen sarjaan, jossa puhujana toimii Trans-Euroopan osaston evankelioimistyön jaoston johtaja Janos Kovacs-Biro. Tarkempaa tietoa tapahtumista löytyy osoitteesta: www.venttiiliauki.fi. - Lähde NA 44/09
Suomen Adventtikirkko haastettiin oikeuteen riita-asiassa syyskuussa 2007 koskien kirkon vuosikokouksessa 15.6. 2007 tehtyä päätöstä tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä. Kanteen tekijät hakivat käräjäoikeudesta ko. päätöksen pätemättömäksi julistamista. Tampereen käräjäoikeus antoi asiasta 18.6.2008 päätöksen ja ”katsoo, että on jäänyt näyttämättä, että yhdistyksen päätös ei ole syntynyt asianmukaisessa järjestyksessä tai että se on muutoin lain tai yhdistyksen sääntöjen vastainen.” Käräjäoikeus hylkäsi kanteen kokonaan. Kanteen tekijät velvoitettiin korvaamaan Suomen Adventtikirkon oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.
Kanteen tekijät valittivat käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen syksyllä 2008. Turun hovioikeus antoi asiasta päätöksen 9.10.2009, jonka mukaan ”Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta”. Hovioikeus perustelee päätöstään sillä, että se otti 2.9.2009 vastaan saman näytön kuin käräjäoikeus ja että asiassa ei ole ilmennyt perusteita arvioida näyttöä ja lopputulosta toisin kuin käräjäoikeus. Käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ilmennyt aihetta. Kanteen tekijät velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Adventtikirkon oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Määräaika valitusluvan pyytämiseen korkeimmalta oikeudelta koskien hovioikeuden päätöstä päättyy 8.12. 2009. - Lähde NA 43/09
Energisellä ja iloisella asenteella Eliisa on tarttunut työhön palvellakseen seurakuntaamme ja toimiakseen erityisesti lastemme ja perheidemme parhaaksi.
Seurakuntiemme, adventtikirkon työntekijöiden ja LaNu-tiimin puolesta toivotan Eliisan erittäin tervetulleeksi mukaan tiimiimme. Jumalan siunausta elämääsi ja työhösi! - Lähde NA 38/09
Suomen Adventtikirkon hallitus valitsi 6.7.2009 kokouksessaan Kerttuli Giantzaklidiksen Nykyaika-lehden päätoimittajaksi 1.9.2009 alkaen. Hänet valittiin myös Kirjatoimen toimitusjohtajaksi samalla päivämäärällä. Giantzaklidis on hoitanut ko. tehtäviä keväästä 2009 alkaen virkaatekevänä. Tehtävä jatkuu Unionin sääntömääräiseen yleiskokoukseen kevääseen 2011 saakka. - Lähde NA 38/09
Lähdimme sunnuntaiaamuna 28.6. Suomen kristillisen yhteiskoulun pihasta hartaasti odotetulle matkalle Albaniaan. Heti matkamme al-kaessa bussissa vallitsi innostunut ja hilpeä tunnelma, kun huristimme Turun satamaan. Sieltä suuntasimme kohti määränpäätämme. Kolmen päivän ajomatkamme sujui rattoisasti bussissa rennon tiiviissä tunnelmissa. Väki kulutti aikaansa laulellen, kitaraa soitellen, pelejä pelaillen, musiikkia kuunnellen, piirrellen, lukien, kirjoittaen, elokuvia katsellen ja jutellen. Matkareittimme kulki ihanteellisten maisemien läpi Euroopan halki. Saimme ihailla mahtavia Alppeja, Italian auringonkukkaista maaseutua ja rannikon turkoosia merta.
Astuessamme Albanian kamaralle saimme heti ensivaikutelman maasta ja sen tavoista ajaessamme kohti Tiranaa. Ensinnäkin Albania on likainen maa: ihmiset heittävät roskat maahan ja jopa meressä lillui kaikennäköisiä jätöksiä. Toiseksi siellä on paljon köyhyyttä: meitä vastaan käveli useita kerjäläisiä, ja kaduilla kulki luurangonlaihoja kulkukoiria. Elintasoerot olivat valtavat kansalaisten välillä: Tiranassa oli moderneja kerrostaloja, mutta saman korttelin takana saattoi kyyhöttää rähjäinen slummialue. Etenkin Tiranassa heijastui maan omalaatuinen arkkitehtuuri räikeän värisissä kerrostaloissa. Albaniassa elää vieläkin heijastus 40-vuotisen eristäytymisen ajalta.
Saapuessamme Tiranaan ADRAn tukikohtaan meitä odotti Anna Syväsalmen sekä ADRAn paikallisen henkilökunnan sydämellisen lämmin vastaanotto. ADRAn tilat olivat positiivinen yllätys viihtyisine huoneineen ja siisteine pihapiireineen. Jo ensimmäisenä päivänä opimme, että ”aika” on Alba-niassa suhteellinen käsite (kuten monet muutkin -asiat). Aloimme tajuta, että Albaniassa kannatti varautua kaikkeen, sillä koskaan ei voinut tietää, mitä yllätyksiä matkan varrelle ilmaantuisi.
Ensimmäisenä päivänämme Albaniassa kävimme katsastamassa työkohteemme, jotka olivat maaseudulla pieni klinikka ja koulu. Tehtävämme oli purkaa kaikki rakennukset seuraavaa ryhmää varten, joka jatkaisi sitten työtä. Oppilaat jaettiin kahteen ryhmään työskentelemään molemmissa kohteissamme. Lattialaatat irtoilivat, katot ropisivat alas ja pöly lensi seinistä, kun rehkimme tarmokkaasti suomalaisella sisulla. Työmme eteni reipasta vauhtia. Pakko myöntää, että työ oli raskasta. Hiki virtasi otsalla, kun moukaroi monta tuntia seiniä painavalla hakulla. Samalla sai kuitenkin purkaa kaikki vuoden agg-ressiot. Onneksi meiltä löytyi riuskoja nuoria miehiä. Myös naisemme saivat kunnianosoitukset rivakkuudestaan. Aikaansaannoksemme näytti tekevän suuren vaikutuksen paikalliseen väkeen. Työntekoamme oli nimittäin katsomassa lukuisia albanialaisia silmäpareja, pikkulapsista nuoriin miehiin. Varmasti jokaisen motivaatiota lisäsi nähdä, keille työtä teimme. Albanialaisten oli mahdotonta ymmärtää, minkä takia joukko nuoria oli tullut jostain kaukaa tekemään ilmaista työtä ja vielä maksanut siitä.
Osa ryhmäläisistämme piti työaikana raamattukoulua paikallisille lapsille. Raamattukoulun pitäminen oli todella antoisaa, kun sai nähdä miten kolmen pojan lapsimäärä kasvoi räjähdysmäisesti kolmeenkymmeneen. Lasten kanssa laulaessa ja leik-kiessä oli ihanaa kokea, kuinka he lauloivat aidolla ilolla koko sydämestään. Ohjelmaamme kuuluivat myös englanninopetus ja opettavaiset nukketeatteriesitykset, joita lapset seurasivat innokkaasti. Tietenkin pidimme raamattutunteja kertomusten ja taululle piirrettyjen kuvien myötä. Päivämme päättyivät aina askarteluun, jotta lapset saivat viedä jotain koteihinsa. Vaikka emme ymmärtäneet toistemme kieltä muuten kuin tulkin välityksellä, tuntui välillämme olevan yhteys. Sanoja ei tarvittu tilanteissa, joissa lämmin kosketus ja hymy tekivät meistä ystäviä.
Pitkän kädenväännön jälkeen saimme luvan tehdä klinikalla yhden huoneen valmiiksi. Huone oli synnytyssali. Pääsimme pienen porukan kanssa maalaamaan sen seinät täyteen rauhoittavia kauniita köynnöksiä, perhosia, ruusuja, haikaran sekä kuvan äidistä ja lapsesta. Työpäi-vien jälkeen väsyneet työntekijämme torkkuivat matkan ADRAn tiloihin.
Matkamme ei kuitenkaan ollut pelkkää työntekoa. Kun olimme peseytyneet ja syöneet, oli päivän ohjelmassa jotain hauskaa. Kävimme mm. uimassa parinakin päivänä hienossa uimalassa ja saimme ihailla henkeäsalpaavia vuorimaisemia kiertoajelulla. Olimme myös shoppailemassa ostoskeskuksissa. Kerran ajoimme eräälle matkamuistokujalle, josta sai ostaa hienoja käsitöitä ja kaupallista tilpehööriä tuliaisiksi. Iloiseksi yllätykseksemme meille järjestettiin myös liput FC Lahden jalkapallo-otteluun, jossa se pelasi Tiranan joukkuetta vastaan. Toisena sunnuntaina vietimme päivän kauniilla hiekkarannalla. Meillä oli myös mahdollisuus jäädä ADRAn tiloihin lepäämään, jos ei halunnut osallistua päivän aktiviteettiin. Silloin auringonpalvojat imivät itseensä rusketusta, ja väki makoili nurmikolla ja lueskeli yhdessä. Iltaisin matkalaisista kootut ryhmät pitivät iltahartauden, johon kuului myös jokin mukava leikki tai aktiviteetti.
Joinain päivinä ohjelma perustui evankeliointiin, kun lähdimme pariin otteeseen Tiranan puistoon laulamaan ja soittamaan hengellisiä lauluja. Molempina sapatteina osallistuimme paikallisten kirkkojen jumalanpalveluksiin. Oli upeaa huomata, miten adventtikirkko elää ja on elänyt kauan entisessä kommunistivaltiossa ja nykyisessä muslimivaltiossa, jossa kristinuskoon suhtaudutaan jyrkän paheksuvasti. Kävimme myös päiväkodissa, jonka aiempi suomalaisryhmämme oli kunnostanut neljä vuotta sitten. Viimeisenä iltanamme vierailimme eräässä paikallisessa orpokodissa, mikä oli monille matkan ihanin kokemus.
Aikamme Albaniassa hujahti kuin siivillä. Lähtöpäivänämme hyvästelimme albanialaiset ystävämme pakahduttavan haikeissa tunnelmissa. Saimme loistavaa palautetta aikaansaannoksistamme ja työstämme. Ehdimme tehdä kaiken, mitä meiltä odotettiin ja paljon enemmänkin. Meidän sanottiin antaneen hyvän esimerkin paikallisille nuorille työllämme. Uskonkin, että työmme oli evankeliointia parhaalla mahdollisella tavalla. Emme tulleet saarnaamaan ihmisille, vaan näyttämään lähimmäisen rakkautta teoilla. Osoitimme, että välitämme heistä tekemällä työtä heidän hyväkseen.
Meidän aikaansaannoksemme ja työmme jätti jälkensä Albaniaan. Myös Albania jätti jälkensä meihin. Menimme sinne auttamaan ja opettamaan, mutta myös me itse opimme paljon. Koin, että vaikka albanialaisilla ei ollut paljoa, sen vähän mitä heillä oli, he jakoivat iloiten. Albanialaisten lämmin ystävällisyys ja sydämellinen vieraanvaraisuus ovat -asioita, joita suomalaiset voisivat heiltä oppia. Matkamme oli lähetysmatka, jossa menimme antamaan, mutta se oli myös äärettömän hauska matka, joka rikastutti ja antoi paljon. Kaikesta kokemastamme jäi jäljelle upeat muistot, joita kannamme sydämessämme loppuelämämme. Albaniassa huomasimme, miten epävarmaa voi kaikki olla. Koskaan ei tiedä mitä eteen tulee. Niin on elämässäkin. Matkallamme sattui ja tapahtui kaikenlaista, mutta Jumala oli koko ajan mukanamme ja varjeli niin, että selvisimme vain muutamilla pienillä tapaturmilla. Kun teimme hyvää työtä Jumalan kunniaksi, hän siunasi työmme ja työ siunasi meitä. Lopulta vai-keuksistakin huolimatta Jumala johdatti meidät turvallisesti kotiin. Toivottavasti työmme vaikutti niin, että voimme kerran taivaassa tavata ihmisiä, joita matkallamme kohtasimme. - Lähde NA 37/09
http://vastauskutsuun.blogspot.com
http://albanianmatka2009.blogspot.com
Nahkakantista Raamattua esitellyt Trans-Euroopan osaston kenttäsihteeri Paul Clee painotti Tampereen kristillisen koulun oppilaille Raamatun tärkeyttä. Hän puhui siitä, kuinka Raamattu kertoo ystävällisyydestä toisia kohtaan, antaa ohjeita miten elää päivittäistä elämää ja ilmaisee sen kuka Jeesus on. Clee kertoi myös kertomuksia Jumalan sanan muuttavasta voimasta niin yhteisön kuin yksilönkin elämässä. Raamattuun teini-ikäisenä väheksyvästi suhtautunut William Millerkin koki Raamatun äärellä muutoksen ja vaikutti siten kokonaisen kirkkokunnan syntyyn. Clee muistutti, ettei pelkästään Raamatun omistaminen tee muutosta, vaan sitä on myös luettava, seurattava ja siitä on kerrottava.
Lopuksi oppilaat tutustuivat henkilökohtaisesti muun muassa thain, ko-rean, afrikaansin, heprean, arabian ja marathin kielellä kirjoitettuun Raamattuun. Jokainen sai myös oman raamattuvuosikalenterin. Virallinen todistus Raamatun vierailusta täyttyi paikalla olijoiden puumerkeistä.
Helsingissä Paul Clee ja kiertävä Raamattu saivat ystävällisen vastaanoton SVKN:n, Frikyrlig Samverkanin ja kirkkohallituksen yhteisessä tilaisuudessa. Paikalla oli mm. arkkipiispa Jukka Paarma luterilaisesta kirkosta ja johtajia useista vapaista suunnista. Kokouksessa Paul Clee kertoi Seuraa Raamattua -projektin taustoista ja kertomusten välityksellä Raamatun sanoman muuttavasta voimasta. Illalla Raamattu saapui Helsingin Annankadun adventtikirkkoon. Mukana tilaisuudessa oli Suomen Pipliaseuran yhteyspäällikkö Kerstin Hagberg. Hän kertoi Pip-liaseuran 12 kielen projektista, jonka tarkoitus on saada Raamattu suomensukuisten kansojen luettavaksi heidän omalla äidinkielellään. Näitä kansoja ovat mm. Uralin länsipuolella asuvat komit ja udmurdit sekä Siperian puolella asuvat mansit ja hantit.
Lokakuussa 2008 Filippiineiltä alkanut Raamatun matka jatkui Suomesta Viroon. Baltian kierroksen jälkeen Raamattu jatkaa matkaansa mm. Kroatian ja Etelä-Amerikan kautta Yhdysvaltojen Atlantaan kansainvälisen adventtikirkon yleisko-kouksen avajaisiin kesäkuussa 2010. Kyseisen Raamatun oletetaan myös pääsevän vuoden 2011 Guinnessin ennätyskirjaan eniten maailmaa kiertäneenä Raamattuna. – S.L./k.g. - Lähde NA 37/09
Leiri järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa 13.–19.7. Kallioniemessä. Se on saanut alkunsa Unkarista ja Norjasta, ja nimensä mukaisesti se koostui kaikenikäisistä leiriläisistä. Ohjelma oli suunniteltu siten, että kaikille löytyi mielenkiintoista kuultavaa ja inter-aktiivista toimintaa. Aamupäivät vietettiin Jumalan sanan ja kanavien äärellä, iltapäivät sai itse täyttää joko omatoimisella tai ohjatulla toiminnalla. Oli myös lupa olla tekemättä mitään ja nauttia luonnon kauneudesta ja toisten leiriläisten seurasta. Iltaisin palattiin taas yhdessä Jumalan eteen ja päivä päätettiin leikkimielellä mm. vaahtokarkkeja ja tikkupullaa paistaen. Leirin painopiste oli Jumalan ja lähimmäisen paremmassa tuntemisessa sekä lämminhenkisessä yhdessäolossa.
Kansainvälistä yhteyttä
Tuulahduksen Jeesukseen usko-vien yhteydestä yli kansallisten rajojen toivat leirin pääesiintyjät, NIV-lauluryhmän jäsenet Englannista, Hollannista, Norjasta, Suomesta ja Tanskasta. NIV (Newbold International Version, perustettu 1988) a cappella -mieslauluryhmä koostuu entisistä Newboldin teologian opiskelijoista, jotka nyt palvelevat Jumalaa ympäri maailmaa erilaisissa tehtävissä. Ryhmän jäsenet kertoivat aamupäivisin ja iltaisin omakohtaisia kokemuk-siaan Jeesuksen rakkaudesta ja huolenpidosta. Heidän sanomansa ja musiikkinsa kosketti taidollaan, vilpittömyydellään ja selkeydellään. Evankeliumin ydinajatus: Jeesus, joka rakastaa meitä kaikkia juuri sellaisina kuin tällä hetkellä olemme ja joka on tehnyt kaikkensa meidän edestämme, tuli selväksi kuulijoille. Oman värinsä leirille antoivat myös ulkomaalaiset lomailijat sekä Suomessa asuvat kansainvälisen seurakunnan jäsenet, joita oli paikalla mm. Vaasasta.
Kanavat
Aamupäivisin jakaannuttiin oppimaan ja keskustelemaan meille tärkeistä -asioista erilaisten kanavien kautta. Uskon ja elämän kovia kysymyksiä puitiin Kimmo Ilolan johdolla, ja pohdittiin mm. Jumalan olemassaoloa ja rukouksen käytännön vaikutuksia. Rytmihäiriöitä ja sydäninfarkteja käsittelevissä kanavissaan Terho Paavilainen puolestaan keskusteli ryhmäläistensä kanssa näiden ongelmien taustatekijöistä ja hoitomahdollisuuksista.
Ylistyskoulussa (iWorship 24/7), NIV-lauluryhmän jäsen, pastori ja Newbold Collegen vastaava asuntolanhoitaja Geert Tap korosti jumalanpalveluksen kokonaisvaltaisuutta. Jumalanpalvelus ei ole pelkästään viikoittainen tapahtuma. Se on päivittäistä Jumalan kohtaamista, jossa ladataan hengellisiä akkuja Jumalan yhteydessä. Sapatin jumalanpalveluksessa nämä täydet akut sitten tyhjennetään ja jokaisella on jotakin annettavaa. Kanavassa tuli myös ilmi, että osallistujien toive oli elävä seurakunta. Laulut, hymnit ja musiikin tyyli ovat sivuasioita, joista Jumalan läsnäololla ladatut seurakuntalaiset eivät koe tarvetta kiistellä.
Tervettä seurakuntayhteisöä käsittelevässä kanavassa tutkittiin Ioannis Giantzaklidiksen johdolla raamatullista näkemystä terveestä eli kypsästä seurakunnasta. Huomattiin mm., että alkukielen sana ekklesia on tarkkaan valittu kuvaamaan uutta kristillistä seurakuntaa. Sanaan sisältyy mielleyhtymiä, jotka kuvaavat osuvasti terveen seurakunnan luonnetta ja toimintaa.
Leslie Ackie, NIV-ryhmän jäsen, pastori ja lapsityönkouluttaja Englannista johdatteli kanavassaan pohtimaan tunneperäisesti terveiden lasten kasvattamista. Jumala on antanut meille älyn lisäksi tunteet ja kasvattajalla tulee olla tunneälyä voidakseen auttaa lasta monimutkaisissa elämän kokemuksissa.
Teini-ikäisten kasvatuksesta keskusteltiin Merja Kinnusen kanavassa, jossa kasvattajan kasvaminen lapsen kasvun ja kehityksen mukana oli keskeisenä teemana. Puhuttiin teinien maailmasta ja etsittiin yhdessä keinoja keskusteluyhteyden säilyttämiseen teinien kanssa, tunteiden ymmärtämiseen, itsenäistymisen tukemiseen ja oman uskon ja seurakuntayhteyden rakentumiseen. Pohdittiin myös teinielämän ilmiöitä kuten musiikkia, seksuaalisuutta, uskoa ja kavereita.
Kalervo Aromäki johdatteli leiriläisiä miettimään muutoksia ja menetyksiä, jotka ovat väistämätön osa elämää. Meidät on kuitenkin varustettu kohtaamaan nämä haasteet. Esimerkiksi masennus on pääsääntöisesti Jumalan antama keino hiljentää ajattelemaan tapahtunutta ja kerätä uusia voimia muuttuneissa olosuhteissa.
Isovanhempien merkityksestä muuttuvien perherakenteiden keskellä keskusteltiin Outi Paavilaisen kanavassa. Todettiin, että isovanhemmuus voi olla pysyvä tekijä avioerojen ja uusperheiden muutoksen myllerryksessä. Vaihdettiin myös kokemuksia isovanhemmuudesta.
Atte Helmisen johdolla pohdittiin muuttuvaa maail-maa ja seurakunnan kykyä pysyä mukana muutoksissa. Todettiin mm. se, että lähetyshenkinen johtaja ei määrittele ennalta tulevaisuutta, vaan uudesta unelmoidaan yhdessä.
Aktiviteetit
Iltapäivisin kaikenikäiset leiriläiset saivat testata taitojaan erilaisten aktiviteettien parissa. Hölympialaisissa mm. heitettiin saapasta ja hypittiin säkissä. Kirkkoveneellä viiletettiin pitkin Peurunkajärven pintaa ja harjoiteltiin yhdessä soutamista. Vesiaktiviteetit houkuttivat nuorempia ja kiipeilyseinää kiivettiin iästä piittaamatta. Vanhimmat 9-metrisen kiipeilyseinän vallanneista olivat jo kunnioittavan 70. ikävuoden ylittäneitä. Porinapadassa juteltiin sitä sun tätä toisten mielipiteitä kuunnellen ja kunnioittaen.
Markkinahumua
Torstaina leiriläisillä oli mahdollisuus olla aktiivisesti vaikuttamassa Sympatia-keräyksen hyväksi järjestettyjen markkinoiden onnistumiseen. Monet olivat tuoneet myytävää jo kotoaan, toiset tarjosivat palveluja kuten hiustenleikkuuta, kasvo-, käsi- ja hartiahierontaa. Aurinkoisilta markkinoilta löytyi myös tuoretta kalaa, mansikkakakkua, muurinpohjalettuja, sirkuskoira, runonlausuja, akrobaatti, katusoittajia ja ihka oikea kerjäläinen. Kasvomaalaus-ta ja virkkuuta myös löytyi. Kaiken kaikkiaan markkinat olivat onnistuneet ja lähensivät leiriläisiä toisiinsa entisestään. Mielikuvitusrikkaiden ja ante-liaiden leiriläisten työn tuloksena Sympatialle kerättiin 1163 euroa.
Liian hyvä säilöttäväksi
Perjantai-iltana leiriläiset saivat nauttia NIV:n konsertista ja pienistä todistuksista ulkomaalaisten vieraiden kautta. Mukaan mahtui myös puhuttelevia pantomiimiesityksiä ja yhteislauluja. Siunatun ja rauhallisen sapatin jälkeen koitti haikeiden jäähyväisten aika. Geert Tap puhui siitä uudesta kodista, jota Jeesus on mennyt meille valmistamaan, ja jossa tulemme viimeistään tapaamaan toisemme uudelleen. Hän myös muistutti leiriläisiä siitä, että kertomus Jeesuksesta on liian hyvä, jotta sen voisi pitää vain itsellään. Pelastus on niin suurenmoinen asia, että sen koettuaan on tarve jakaa iloa myös toisten kanssa. Tämä jakaminen voi tapahtua pienien asioiden, kuten hymyn ja auttavien tekojen kautta.
Sunnuntaina Atte Helminen vielä muistutti siitä, että antaessaan saa. Vasta kun olemme valmiita luopumaan kaikesta Jumalan tähden, voimme vastaanottaa itse siunauksia.
Varaa paikkasi ajoissa
Nollastasataan-leiri täytti Kallioniemen majoitustilat äärimmilleen. Parhaimmillaan paikalla oli noin 160 leiriläistä. Onnistunut leiri ja hyvä palaute ovat varmistaneet sen, että leiri pidetään 12.–18.7.2010 uudestaan, ja paikalle odotetaan enemmän osanottajia kuin tänä vuonna. Puhujaksi on kutsuttu Milton Adams Yhdysvalloista. Adams perustaa yhdessä perheensä kanssa ns. ”Simple Church” -seurakuntia, kouluttaa koskien kasvuryhmiä ja koordinoi ”Simple Church” -verkostoa adventtikirkon Floridan alueella. Kannattaa siis varata paikka itselle, ystävälle ja perheelle ajoissa, unohtamatta varsinkaan niitä ystäviä, jotka eivät vielä Jeesusta tunne.
Ilmoittautumiset ensi kesän Nollastasataan -leirille puh. (03) 361 1111 tai helena.maentaka@adventtikirkko.fi –K.G. - Lähde NA 37/09.
Ulkoiset olosuhteet olivat jälleen pettämättömät; aurinko lämmitti, merivesi houkutteli ja rantasauna lämpeni iltaisin.
Sapatin jumalanpalveluksen vietimme yhdessä Toivonlinnan seurakunnan kanssa meren äärellä. Satu Mäkelän saarna kaikui kuten Jeesuksen sanat aikoinaan, vaikkei ihan veneestä niin laiturilta, ja kesätuulen siivittämänä saavutti kalliolla istuvat kuulijat.
Lauantai-iltapäivänä saimme tutustua mielenkiintoiseen Turun Luostarinmäen vanhaan käsityöläiskaupunginosaan. Illalla nauttimme yhden miehen saksofonikonsertista, kuulimme mm. vanhoja virsiä ja gospelmusiikkia. Terry DeCoteau ilahdutti meitä taidoillaan ja mukanaolollaan.
Pahoittelemme, ettei toinen puhujamme, Taija Aaltonen, sairastumisen tähden päässytkään leirille mukaan, mutta onpahan mitä odottaa! Ehkä ensi vuonna! Tapaamisiin! – Terhi Turkka - Lähde NA 34/2009
Leirin aikana teimme kaksi retkeä. Ensimmäinen retki suuntautui Kiteen eläinpuistoon, missä tutustuimme monenlaisiin eläimiin ja ihailimme Jumalan suuria luomistekoja. Toisen retken teimme Valamon luostariin Heinävedelle.
Keskiviikkona oli liikuntaan ja rentoutumiseen liittyvää ohjelmaa heinäpellolla. Siellä sai laittaa heiniä seipäille, haravoida ja niittää heinää viikatteella. Lapset olivat piilosilla heinäseipäiden takana, ja heinäkasojen yli oli kiva juosta kilpaa aitajuoksua. Heinäpellolla oli mukava vain loikoilla ja olla yhdessä. Lopuksi Antti Oksanen piti pellolla vielä -luennon parisuhteeseen liittyvästä aiheesta. Heinäpellolla vieraili myös toimittaja, joka teki tapahtumasta jutun paikalliseen lehteen.
Lauantaina oli juhlasapatti, johon tuli vieraita muun muassa Joensuun ja Kaavin seurakunnista. Lapsille ja nuorille oli koko leirin ajan omaa ohjelmaa, josta vastasivat Elsa Poikonen ja Saara Keronen. Jumalanpalveluksen lähetystuokiossa lapsilla ja nuorilla oli vaikuttava esitys katulapsista. Sen aikana ajattelin sitä, kuinka Jumala kutsuu meidät rakastamaan ja palvelemaan erityisesti niitä, joilla ei elämässä ole mitään toivoa ja tulevaisuutta. Miten siunattua onkaan auttaa juuri elämän kovaosaisia. Sapatin sanassa Antti Oksanen puhui muun muassa Jeesuksen kutsusta Sakkeukselle ja siitä, miten pelastus oli tullut tuona päivänä Sakkeuksen osaksi. Tuohon aiheeseen hän liitti kasteelle tulevat nuoret, jotka olivat vastanneet Jeesuksen kutsuun. Saarnan jälkeen oli koskettava kastejuhla, jossa viisi nuorta sai käydä liittoon Jeesuksen kanssa.
Jani Hämäläinen, Markus Martikainen sekä veljekset Turkka ja Petteri Grönholm ovat kaikki saaneet kasvaa adventistikodeissa ja seurakunnan parissa. Iitu Kavakka on tutustunut adventtiseurakuntaan koulukaverinsa Miina Heikuran sekä myöhemmin Asko Poikosen kautta.
11.7. vietimme vielä Simo Ylösen kastejuhlaa. Simo Ylönen on käynyt seurakuntakoulua ensin Joensuussa ja myöhemmin Siikasalmella ja ollut mukana myös adventtiseurakunnan toiminnassa. Hän kuvasi adventtiseurakuntaan liittymistä ympyrän sulkeutumisena. Simon pyynnöstä Jari Keronen lauloi kastevedessä koskettavan laulun Jeesuksen antamasta turvasta.
Jumalan siunausta ja varjelusta kaikille kastetuille matkalla kohti taivaskotia. Yksi leirillä ollut ystävä on vielä suunnitellut tulla kasteelle tänä kesänä. Myös toiset seurakuntaan kuulumattomat ystävät olivat kiitollisia ja vaikuttuneita leirin ohjelmasta. – Veli Keronen - Lähde NA 34/2009
Piirikunnan edustajiston kokous pidettiin sunnuntaina aamupäivällä. Suomen Adventtikirkon johtaja Atte Helminen valittiin Ruotsalaisen piirikunnan johtajaksi ja Ben Greggas uudelleen sihteeriksi ja talousjohtajaksi. Carsten Berglund jatkaa toiminnanjohtajana.
Hallitukseen valittiin Atte Helminen (pj), Engelbert Engblom (varapj), Ben Greggas, Tuire Sundvik, Majvor Eklund, Birgitta Maconi ja Jens Granbacka. Edustajiston kokouksen lopussa käsiteltiin Suomen Adventtikirkon (unionin) mahdollista muuttamista seurakuntien unioniksi. – Carsten Berglund - Lähde NA 34/2009
Tampereen kristillisen koulun antamien päättötodistusten keskiarvo on 8,68. Edelle kiilaavat ainoastaan Helsingin Normaalilyseo keskiarvolla 8,74 ja Suomalainen Yhteiskoulu keskiarvolla 9,17.
Tieto perustuu Etelä-Suomen Sanomien, Karjalaisen, Keskisuomalaisen ja Savon Sanomien tekemään vertailuun. Vertailu perustuu Opetushallituksen yläkouluilta keräämiin lukuihin.
Lehtinelikon mukaan peruskoulun päättävien oppilaiden todistuksissa on eri koulujen ja kuntien välillä huimia eroja, sillä suurimmillaan keskiarvojen ero on 2,49 numeroa. Päättötodistus voi vaikuttaa nuoren koko loppuelämään, sillä paperilla haetaan jatkokoulutukseen. – Aamulehti - Lähde NA 33/2009
Suuri, monikielinen Raamattu kiertää maailmaa ympäri kansainvälisissä tapahtumissa rohkaisten Jumalan sanan tutkimiseen. Matka alkoi 11.10.2008 Filippiineiltä maailmanlaajuisen Adventtikirkon vuosikokouksesta ja matka päättyy heinäkuussa 2010, jolloin se saapuu Atlantaan Adventtikirkon maailmanlaajuisen yleiskokouksen avajaisiin. Tämä suuri Raamattu on Suomessa 25 - 27.8.2009 välisenä aikana.
"Seuraa Raamattua" tapahtumat Suomessa:
Tämä kiertävä Raamattu on kirjoitettu 66 eri kielellä, mm. Danielin kirja on suomen kielellä. Se edustaa Jumalan sanomaa kaikille kansoille. Tämän aloitteen tavoite on rohkaista miljoonia adventtikirkon jäseniä ja kaikkia ihmisiä tutkimaan enemmän Raamattua. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vähemmän kuin 50% adventtikirkon jäsenistä tutkivat säännöllisesti Raamattua. Luku on valitettavasti vieläkin pienempi kun kaikki kristityt lasketaan mukaan. "Seuraa raamattua" rohkaisee uuden kipinän syttymiseen Jumalan sanan tutkimisessa. Se mahdollistaa syvemmän hengellisyyden löytymiseen Jumalan sanan lukijoiden keskuudessa. Mitä jos 16 miljoonaa adventistia tutkisivat Jumalan sanaa uskollisesti joka päivä? Mitä jos he löytäisivät henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen hänen sanastaan? Mitä jos heillä olisi uusi, elävä kokemus Herramme kanssa?
…Jumala vuodattaisi Pyhän Henkensä niin suurella voimalla että näkisimme todistamisen ja evankelioinnin lisääntyvän räjähdysmäisesti, tavalla jota kirkko ei ole koskaan nähnyt.
Suomen Adventtikirkko kutsuu jäsenensä ja kaikki suomalaiset tutkimaan päivittäin Jumalan sanaa.
Kun ETRA-yhdistyksiä alettiin 1950-luvulla perustaa suurimpiin kaupunkeihimme, oli kansan suurena terveysuhkana tupakka. Tupakoinnin haitoista oli julkaistu vakuuttava tieteellinen näyttö. ETRA aloittikin uraauurtavan työn koulujen tupakkavalistuksella ja tupakkavieroitustoiminnalla (”Irti tupakasta viidessä päivässä” ensimmäinen kurssi pidettiin 1964). Näin ETRA oli luomassa pohjaa sille menestystarinalle, jolla Suomen sotien jälkeiset korkeat tupakointiluvut saatiin alenemaan muutamassa vuosikymmenessä. Tupakkaosaamista ETRA on vienyt sittemmin myös ulkoasiainministeriön hanketuella Tansa-niaan, Kiinaan ja Nepaliin sekä omin voimavaroin kotimaahan ja sen lähialueille.
Toinen tärkeä haaste ETRAlle on ollut ravitsemuksen monipuolistaminen ”peruna-läskisoosilinjalta” kasvisten monipuoliseen käyttöön. Vuosikymmenien ajan ETRA onkin tarjonnut eri paikkakunnilla kasvisruokakursseja. Pietarsaaren Vegana on ollut edelläkävijä kasvisravintolatoiminnassa Suomessa. Nyt 2000-luvulla on perustettu Oulussa ja Turussa toimivat ETRAn kasvisravintolat ja Kuusamon ravintolahanketta ollaan käynnistämässä. Kasvisravintoloiden ylläpito ei ole vain liiketoimintaa, vaan tavoitteena on auttaa ihmisiä omaksumaan terveempiä ruokatottumuksia ja elämäntapoja. Myös raittius alkaa ravinnosta, sillä oikeanlainen ruoka vähentää riippuvuuksia ja helpottaa luonnollisen ruokahalukontrollin muotoutumista. Uusimmat ohjelmat Terveys-EXPO ja Omega-valmennus antavat oivalluksia parempiin arkivalintoihin.
ETRAn paikallisyhdistykset ovat itsenäisiä toimijoita, jotka järjestävät omilla paikkakunnillaan mm. terveyttä ja arvopohjaista elämäntapaa edistäviä terveys- ja liikuntatapahtumia. Yhteistyössä on myös tehty valtakunnallisia terveyspoliittisia kannanottoja tai osallistuttu paikallisiin tapahtumiin. Elämäntaitoihin ja perhekasvatukseen liittyvät tilaisuudet kouluissa, leireillä ja erilaisissa luentotapahtumissa ovat keskeistä ETRAn toimintaa sekä valtakunnallisesti että paikallisyhdistysten omana toimintana.
ETRA-liitto sai aiemmin valtionavustusta erityisesti kouluissa tapahtuvaan valistustoimintaan. Vuonna 1994 valtiovalta rajasi avustuksensa niihin raittiusjärjestöihin, jotka yhdistivät toimintansa muiden järjestöjen kanssa. Tuossa vaiheessa ETRAn valistustoiminta yhdistyi pääosin Raittiuden Ystäviin, jonne saatiin aluksi 2, sittemmin 1 palkattu henkilö (Ritva Kuusisto). Paikallistoiminnan resursointi ja koordinointi jäi adventtikirkon rahoituksen varaan (Aune Greggas, puolipäivätoiminen järjestösihteeri/toiminnanjohtaja). Tämä kirkon rahoitustuki on koostunut mm. Sympatia-keräyksen, Kuntoparantolasäätiön ja Nykyaika-lehden osuuksista sekä ulkoasiainministeriön hanketuesta kehitysyhteistyöprojektien osalta.
ETRA-liitto joutui uudenlaisen haasteen eteen, kun eri rahalähteiden niukentuessa Suomen Adventtikirkon avustus supistui tälle vuodelle 5000 euroon. Tilanteen pakottamana ETRA-liiton hallitus joutui maaliskuun kokouksessaan harkitsemaan Aune Greggaksen kanssa eri vaihtoehtoja, jotta toimintaa voitaisiin rahoitustilanteesta huolimatta jatkaa. Yhteinen päätös oli ulkoistaa järjestösihteeri/toiminnanjohtajan tehtävä. Näin ollen Aune Greggaksen työsuhde päättyy 23.10.2009. ETRA-liitolla on siis edessään todella suuri haaste pitää yllä toimintaa ilman palkattua työntekijää.
Juuri nyt talouslaman ja yhteiskunnallisten muutosten myllerryksessä kristilliselle terveys- ja raittiustyölle on aivan erityistä tarvetta. Niinpä ETRA-liitto ry päätti vuosikokouksessaan 12.6.2009 Laukaassa, että se suuntaa jäljellä olevat resurssinsa uuden suunnan luomiseen ja uu-sien resurssien etsintään. Koemme suurena johdatuksena, että saimme useita uusia toimijoita hallitukseen. Puheenjohtajaksi valittiin Reima Raappana Oulusta. Hän kuuluu Pohjois-Suomen ETRAn johtokuntaan ja on ammatiltaan asianajaja. Hän on toiminut useissa hallituksissa uudistamassa toimintaa. Muut hallitukseen valitut jäsenet ovat Kalervo Aromäki, Amy Heinänen, Atte Helminen, Irene Kuohukivi, Ritva Kuusisto, Päivi Laitinen, Eila Maunu, Ari Mönttinen, Päivi Ojanen, Terho Paavilainen, Esa Rouhe, Hannu Takkula, Anna-Liisa Tarro ja Jani Virolainen.
Terveysevankeliointi ei ole ihmisten narraamista koukkuun, vaan Jumalan rakastavan huolenpidon tarjoamista jokaiselle hänen luomalleen ihmiselle. Kristillisen toivon ja elämänkatsomuksen liittäminen valistukseen tekee terveystiedosta voimauttavaa vuoropuhelua. Haasteena on auttaa ihmistä löytämään oma arvonsa Jumalan lapsena ja valitsemiskykyisenä ihmisenä.
Haluamme kiittää Aune Greggasta pitkästä ja arvokkaasta työrupeamasta ETRA-liiton hyväksi. Pyydämme, että muistatte rukouksin ETRA-liiton uutta hallitusta ja koko terveystyötämme evankeliumin oikeana kätenä. Haluamme kannustaa jokaista lukijaa rukoilemaan myös henkilökohtaista näkyä siitä, miten toimia niin, että sekä oma että toisten hyvinvointi lisääntyisi.
ETRA-liiton hallitus - Lähde NA 31/2009
Työntekijäpäivien anti keskittyi evankeliointiteeman ympärille. Suomen Adventtikirkon johtaja Atte Helminen muistutti, että työssä on oltava rehellinen sille, mikä on tärkeintä. Työntekijöinä meidän tulisi pystyä vastaamaan ihmisten arkipäivän tilanteisiin. Jos näihin tilanteisiin ei vastata, silloin työtä ei ole tehty. Työn taakka ei kuitenkaan ole työntekijöiden harteilla, vaan Jumala on se, joka saa aikaan kääntymyksen ihmisten elämässä.
Vieraileva puhuja, Trans-Euroopan osaston evankelioimistyön ja seurakuntien istuttamistyön johtaja Janos Kovacs-Biro Unkarista, johdatteli työntekijöitä mm. miettimään mahdollisuuksia evankeliointiin. Hän totesi evankelioinnissa olevan kysymys siitä, mitä Jumala tekee, ei siitä, mitä me saamme aikaan. Jumalalla tulee aina olla ensimmäinen sija. Niin vaikealta kuin se saattaa tuntuakin, meidän tulisi malttaa mielemme ja odottaa kunnes ihmiset kysyvät meiltä Jumalaan liittyvistä asioista (1.Piet. 3:15). Liian usein annamme vastauksia jo ennen kuin niitä edes kaivataan. Kovacs-Biro myös totesi, että tärkein lähetyskenttämme on meitä lähellä. Hän kehotti leiriläisiä kirjoittamaan listan niistä ei-adventisteista, jotka tulisivat heidän hautajaisiinsa. Listojen lyhyys yllätti ja muistutti siitä, että saatamme olla niin itsekeskeisiä uskossamme, että emme ota aikaa ystävystyä ulkopuolisten kanssa. Muita evanke-lioinnin ohjeita olivat: tunne itsesi, tunne Jumalasi, tunne Jumalan sana ja tunne kuulijakuntasi, heidän ajatuksensa, suunnitelmansa, toiveensa ja kulttuurinsa. Evankelioinnin tulee aina vastata ihmisten tarpeisiin.
Työntekijäpäivien loppupuolella Riikka Heikkilä ja Ansku Jaakkola kertoivat vielä valmisteilla olevasta uudesta avioliittoon valmistautumismateriaalista. Perhetyön johtaja Jani Virolainen puolestaan esitteli ”Parisuhteen palikat” -yhteistyöhanketta, jonka tavoitteena on lisätä parisuhteen hyvinvointia (www.parisuhteenpalikat.fi).
Työntekijäpäivien jälkeen jatkettiin evankelioinnin teemaa missioleirillä. Joukkoon liittyi seurakuntalaisia eri puolilta Suomea ja Janos Kovacs-Biro johdatteli heitäkin ystä-vyys-evankelioinnin mielenkiintoiseen maailmaan. – K.G. - Lähde NA 30/2009
Pitkät välimatkat tuntuivat verottaneen juhlien osallistujamäärää. Kaukaisin juhlavieras saapui kuitenkin Utsjoelta asti. ”Kesäjuhlat ovat edelleen vuoden kohokohta etenkin niille, joiden paikkakunnalla toimintaa on vähän”, totesi juhlien Kuusamon adventtiseurakunnan pastori Paavo Hautala. Hänen mukaansa vuosittaisen kokoontumisen sosiaalista ja hengellistä merkitystä on vaikea yliarvioida. ”Väkeä on vähän, mutta meillä on yhtenäisiä tavoitteita, ja suurin niistä on hätä ihmisten pelastuksen puolesta”, tiivisti Hautala.
Teemana kesäjuhlilla oli Jumalan lupaus Heprealaiskirjeen 6. luvusta, ”Minä siunaan sinua!” Teemaa oli etsitty rukouksessa ja saatu jae, joka tuntui vastaavan seurakuntalaisten ajankohtaiseen tarpeeseen. ”Monissa seurakunnissa on epävarmuutta ja masennusta, kun kaikki pienenee. Väki vanhenee ja yhteiskunnan mullistukset huolettavat. Tässä tilanteessa on tärkeää muistuttaa, että Jumala ei ole hylännyt meitä. Jumala pitää lupauksensa.”
Kesäjuhlat avattiin perjantai-iltana seurakuntien tervehdyksillä. Kemin seurakunnasta terveiset välitti Ulla Pörhö, Kemijärveltä Paavo Hautala, Kempeleestä Eeva Keihäs, Kuusamosta Terho Hautala, Oulusta Harri Ahava, Rovaniemeltä Paavo Husa, Sodankylästä Kari Nikkarinen ja Torniosta Malla Präktig. Pienten seurakuntien edustajat toivat esiin huolen voimavarojen hiipumisesta, mutta myös valonpilkahduksia oli koettu joka seurakunnassa.
Kemiläiset kertoivat osallistuvansa täydestä sydämestään avustusjärjestö ADAn työhön, rovaniemeläisillä on yhteiskristillistä toimintaa ja Sodankylässä suunnitellaan kokoussarjoja muutaman vuoden tähtäimellä. Eräriparistaan tunnetussa Kuusamon seurakunnassa oli koettu tarvetta perustaa seurakunta myös naapuripitäjään Taivalkoskelle. Oulun seurakunnan uutuus on jumalanpalvelusten vapaamuotoinen toteuttaminen tiimityönä. Innostava projekti on Eila Maunun ideoima, Alfa-kurssien rinnalle perustettu Omega-valmennus, jossa johdatellaan Hengen temppelin vaalimiseen terveellisten elämäntapojen avulla. Kaikkia seurakuntia koskettava uutinen on Tienviitta-tiedotuslehden laajeneminen Oulun seurakunnasta koko Pohjois-Suomen lähetyksen alueelle.
Sapattina saatiin siunaus-teemaa sivuavaa hengellistä opetusta monesta näkökulmasta. Erityisopettajana uransa tehnyt Kari Nikkarinen muistutteli mieliin, ettei Jumalan opetussuunnitelma tähtää niinkään maallisiin siunauksiin, ja loppututkintokin läpäistään vasta ikuisuudessa. Atte Helminen osoitti puheensa etenkin lapsikuulijoille, mutta yksinkertaiseen vertauskuvaan perustuva puhe puhutteli vanhempiakin: elämämme tyhjyyttä on turha yrittää paikata ulkoisella materialla ja saavutuksilla. Lasin saa täyteen vain vedellä, jota Jeesus tarjoaa. Tällainen täyteys näkyy myös ulospäin. ”Jumala haluaa asua meidän sisällämme, mutta koska Jumala on meitä paljon suurempi, hän säteilee meistä ulospäin”, Helminen sanoi lainaten erään pikkutytön pohdintaa.
Pastori Mika Forsman eritteli suoraan Heprealaiskirjeen 6:14 Abrahamille annettua lupausta, jossa Jumala lupasi tehdä hänestä kansojen kantaisän. Abrahamin tavoin meidänkään ei tule epäillä mahdottomalta tuntuvaa lupausta, vaan odottaa kärsivällisesti sen toteutumista.
Rohkaiseva esimerkki rukouksen ihmeitä tuottavasta voimasta kuultiin jo kesäjuh-lien alkutervehdyksessä. Kemijärven seurakunnan edustaja Paavo Hautala kertoi tositarinan vuodelta 1949, joka on vieläkin innoituksena Lapin harvalukuisille adventisteille. Venäläiset hyökkäsivät, ja alkoi Kemijärven-Sallan suunnan ankarin taistelu talvisodassa. Suuren hädän vallassa kemijärveläinen adventistisisar rukoili polvillaan Suomen puolesta. Tapahtui ratkaiseva käänne ja venäläisten eteneminen pysähtyi. Ihmeeksi koetun tapauksen kunniaksi pystytettiin muistomerkki, jossa lukee: ”Tässä auttoi Herra”.
”Jumala voi vieläkin muuttaa kansakuntien historiaa”, vakuutti Paavo Hautala eurovaalien aattona. – Riikka Vuorijärvi - Lähde NA 28-29/2009
Saimme kuulla tervehdyksen Kreikasta Thessalonikin seurakunnan pastori Nikolaos Giantzaklidisiltä hänen 14-vuotiaan pojanpoikansa Nikon tulkkaamana. Kerttuli Giantzaklidis johdatteli Raamatun tutkistelussa, ja Ioannis Giantzaklidis saarnasi. Musiikista saimme nauttia kolmen nuoren kongolaisen esittämänä.
Oli kulunut jo tovi siitä, kun kirkossamme oli kastettu ketään. Nyt kasteratkaisuun oli tullut nuori Niko Giantzaklidis Helsingin Annankadun seurakunnasta. Niko sai astua kasteenhautaan äitinsä Kerttulin palvellessa häntä oman lapsuutensa seurakunnassa. Mukana olivat koko perhe sekä isovanhemmat Kreikasta ja suomalainen mummi puolisoineen. Toivotamme erityistä taivaan Isän siunausta juuri uudestisyntyneelle Nikolle ja hänen läheisilleen.
Taivaan Isä siunasi sapatin aivan erityisellä tavalla. Tuntui, kuin olisimme astuneet Paavalin jalanjäljissä Kreikan auringossa Thessalonikin seurakunnassa. Raamattu avautui aivan uudella tavalla. – Pirkko Aittala - Lähde NA 27/2009
”Jokaisen seurakunnan tulisi toimia kristillisten työntekijäin harjoituskouluna” (Ellen White: Elävä usko, s. 16). Imatralla toteutettiin 4.2.–22.4. kaksitoista viikkoa kestänyt henkilökohtaisen evankelioimisen kurssi. Keskiviikon kokoontumisiin sitoutui yksitoista jäsentä.
Betty Kukkuraisen johdolla opeteltiin viimeisten aikojen suuria, ratkaisevia maailmanhistorian tapahtumia Turvassa kriisin keskellä -kirjan pohjalta. Jorma Katainen valmensi Jeesuksesta todistamiseen ja kotikäyntityöhön. Raamatun avaintekstejä opeteltiin ulkoa. Jokainen esitti ryhmälle kolmen minuutin 1-2-3 tarinan (1. elämäni ennen uskoontuloani, 2. miten minusta tuli kristitty, 3. elämäni uskoontulon jälkeen).
Teoriaopetuksen jälkeen jalkauduttiin kotikäynneille kirkon ympäristöön 2–3 henkilön ryhmissä. Kohdattujen kanssa keskusteltiin, rukoiltiin, lahjoitettiin kirjallisuutta, tarjottiin Nykyajan kevätnumeroa ja toivotettiin tervetulleeksi seurakunnan tilaisuuksiin.
Kurssilaisten ajatuksia:
Kurssin jälkeen kotikäyntityö on jatkunut. – Jorma Katainen - Lähde NA 27/2009
Mikä oli avun hinta?
Avun hinnaksi tuli 2,83 ä henkilöä kohden. On syytä muistaa, että Suomen ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyömäärärahoja saatiin useisiin ulkomaankohteisiin. Sympatia-ke-räyksestä tuli 15 %:n omavastuuosuus ja valtiolta 85 % kehityshankkeen kokonaiskustannuksista. Kohdemaita olivat Nepal, Pakistan, Thaimaa, Etelä-Ossetia, Etelä-Afrikka ja Kenia. Ilman Sympatia-ke-räyksen osuutta näitä valtion varoja ei olisi saatu. Jokaisella 75 sentillä, joka lahjoitettiin Sympatia-keräykseen, saatiin autettua keskimäärin yhtä ihmistä. Tuhansien ihmisten kohdalla se merkitsi mahdollisuutta selviytyä elämässä, toivon syttymistä ja jopa pysyvää muutosta parempaan!
Mitä sinä saat 75 sentillä?
Kuinka monta 75-senttistä sinä voisit kerätä kokoon tänä vuonna? Tarvitsemme sinua! Esimerkiksi yksien kenkäparien hinnalla saadaan toimivat jalat rammalle lapselle. Hampuri-laisaterian hinnalla saadaan kuukauden kouluateriat. Yhden jäätelötötterön hinnalla saadaan puhdas vesi yhdelle henkilölle koko loppuelämäksi.
Maailman parantamisen talkoot
Nyt kun alat miettiä, millä tavalla sinä voisit osallistua keräykseen, kutsu mukaan myös perheesi ja seurakuntasi maailman parantamisen talkoisiin.
Kerääjien henkilökohtaiset tavoitteet:
Toivomme ja rukoilemme, että jokainen adventtiseurakunnan jäsen osallistuisi Sympatia-keräykseen kerääjänä, lahjoittajana tai vapaaehtoisena avustajana. Tästä työstä saa pysyvän ilon!
Markku Heinänen - Lähde NA 26/2009
Lasten kesäjuhlilla ihmeteltiin Jumalan suuruutta erilaisin keinoin: radoilla, aktiviteeteissa, ohjelmissa, näytelmissä, musiikin avulla ja toistemme seurassa jutustellen. Tärkeä oivallus oli se, että Jeesuksen tuloa odotellessa on hyvä oppia tuntemaan Jeesus paremmin. Hän tunnistaa omat lapsensa toisen tulemisen päivän koittaessa.
0–10-vuotiaat lapset osallistuivat toimeliaasti ja energisesti kaikkiin ohjelmiin. Yhdessä oli todella kiva puuhastella ja tutkia itseämme, toisiamme ja maailmaa, jossa jokainen on arvokas ja rakas, vaikka synti vielä vaikuttaa elämäämme. LaNun esittämässä pienessä näytelmässä lapset saivat esiintyä aikuisten puolellakin näytelmäroolien ja lauluesityksen kautta. Kokemusta Jeesuksen rakkauden levittämisestä kertyi. Kaikille ainakin tuli selväksi, millä taivaaseen oikein päästään.
Erityisen paljon ”jee, tätä lisää” -kommentteja kuului lauluista, näytelmistä, askartelu- ja puuhapisteestä. Liikuntaratakin innosti sekä pienet että vähän isommat lapset nauttimaan liikkumisen ilosta. Kaikkia aistejamme ja taitojamme käyttäen vietimme vilkkaan viikonlopun Peurungassa. Jäämme odottamaan sekä ensi kesän juhlia että entistä raikkaammalla innolla Jeesusta, parasta ystäväämme. Hänen ansiostaan saamme kerran olla juhlimassa ikuista elämää perillä taivaan kodissa. Kiitos lapsille kivoista juhlista! - Lähde NA 26/2009
Varhaisnuorten ja polunkävijöiden kesäjuhlat aloitettiin suunnitelmien muutoksella. Sateen kastelema frisbeegolfrata ei houkutellut. Suut kääntyivät kumminkin nopeasti hymyyn, kun aloitimme juhlamme hohtokeilauksen merkeissä mukavan joukon läsnä ollessa. Upeita kaatoja ja mahtavia rännityksiä nähtiin. Keilauksen jälkeen oli iltahartauden vuoro. Lauloimme, paahdoimme vaahtokarkkeja nuotiolla ja kuulimme Susanna Kinnusen pitämän iltahartauden.
Sapattiaamuna kokoonnuimme PowerPointsin merkeissä aiheella ”Näkymätön valtakunta”. Luimme Raamatusta vuorisaarnasta autuaaksijulistuksen. Rakensimme ”ystävyydenvuoria” ja tutkimme, ketkä ovat onnellisia. Onnellisiahan ovat hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset, vanhurskauden nälkäiset ja janoiset, armahtavaiset, puhdassydämiset, rauhantekijät sekä vainotut. Heille on luvassa palkka, ja tuo palkka on suuri. Jumalanpalveluksessa Kondran Anna kertoi meille, kuinka Isä Jumala on mennyt valmistamaan meille huonetta ja kuinka hän jonain päivänä tulee hakemaan meidät kotiin. Meidän tehtävämme on odottaa aktiivisesti hänen paluutaan ja noudattaa hänen antamiaan ohjeita.
Iltapäivän ”Paluu talveen” tapahtui luistinten ääressä Peurungan uudella Icecat-areenalla. Jäisestä kentästä huolimatta tunnelma kuumeni kentällä leikkien ja pelien merkeissä. Mukana oli toistakymmentä luistelijaa. Aluksi pelasimme vanhaa tuttua peliä ”Kuka pelkää valkoista poikaa?”, jonka jälkeen aloitimme jalkapallon pelaamisen ylisuurella lentopallolla luistimet jalassa. Alkuillasta osallistuimme liikuntakupolissa LaNun ohjelmaan, jonka jälkeen pääsimme vihdoin pelaamaan frisbeegolfia pienissä ryhmissä. Hieman oli pojilla vaikeuksia löytää kolmatta reikää kentällä, mutta pienen etsinnän jälkeen sekin löytyi. Frisbeegolfaamisen jälkeen Mariel Pilois piti iltahartauden. Päivä oli onnellisesti pulkassa.
Sunnuntaiaamuna suuntasimme kohti Kallioniemeä ja Multamäen kiipeilyseinää. Innokkaat kiipeilijät saivat kiivetä seinää ja Jaakobin tikkaita sydämensä kyllyydestä. Mietimme myös porukalla, miten kiipeily voi muistuttaa meitä uskostamme ja luottamuksestamme taivaan Isään. Häneen me luotamme. ”Minä tulen pian!” - Lähde NA 26/2009
Sapattiaamuna nuoret kokoontuivat saunakabinettiin raamattutunnille. Siellä tutkittiin vertausta lampaista ja vuohista ja keskusteltiin siitä, miksi olemme olemassa ja mitkä ovat tehtävämme. Ottaessamme Jeesuksen esimerkiksemme näemme, että niistä huolehtiminen, jotka eivät ole yhtä onnekkaita kuin me, on yksi velvollisuuksistamme. Nuoret pohtivat, millä puolella haluamme olla, kun Jeesus tulee takaisin.
Sapattina iltapäivällä nuorilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä, joihin Janos Kovacs-Biro parhaansa mukaan vastasi. Kysymykset vaihtelivat avoliitosta ihmeisiin tai niiden puutteeseen adventtiseurakunnassa. Lopuksi Kovacs-Biro rohkaisi nuoria rakentamaan suhdettaan Jumalaan ja lähimmäisiin.
Sapatti-iltana Erkki Haapasalo puhui aiheesta Kutsutut ja valitut. Jokainen on kutsuttu ja valittu erityiseen tehtävään, ja on etuoikeus kuulua Jumalan perheeseen. Sen jäseninä olemme mukana tekemässä Jumalan työtä. - Lähde NA 26/2009
Tämän vuoden kesäjuhlien teemaksi oli valittu Tule Herra Jeesus (Ilm. 22:20). Puheissa, lauluissa ja rukouksissa pyydettiin Jeesusta Herraksi niin kesäjuhlille, elämäämme kuin sydämeemmekin. Toivottiin myös hänen tulevan pian hakemaan meidät kotiin taivaaseen. Eräässä henkilökohtaisessa todistuksessa kysyttiin, rukoilenko, että Jeesus tulisi jo tänään vai ettei Jeesus tulisi vielä tänään. Kenties rukoilen vaihtelevasti näitä molempia. Kielteinen suhtautuminen Jeesuksen pikaiseen takaisintuloon ei välttämättä tarkoita sitä, että emme raaskisi luopua maallisista vaan myös sitä, että joku rakkaistamme ja läheisistämme ei ole vielä tehnyt valintaansa Jeesuksen puolelle.
Perjantain alkutahdit
Antti Oksanen laski puheessaan perustuksen olemassaolollemme, uskollemme ja toivollemme Jeesuksen tulosta. Hän puhui Jumalan vanhurskaudesta eli pelastavasta toiminnasta ihmisen hyväksi. Ihminen saa pelastuksen lahjaksi yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden. Tähän pelastukseen, uudestisyntymiseen, kuuluu olennaisesti uusi asemamme ja kohtalomme Jumalan lapsina.
Liberiassa työskentelevä Erkki Haapasalo näytti valkokankaalta William Holman Huntin kuuluisimman maalauksen The Light of the World (maailman valo), jossa Kristus on kolkuttamassa ovelle. Haapasalo kuvaili, kuinka polulle on kasvanut ruohoa ja sammalta, seinässä on murattia ja saranat ovat jo ruosteessa. Ovea ei ole avattu aikoihin. Holman Huntin oppilaat olivat huomauttaneet, että maalauksen ovessa ei ollut kahvaa. Siihen Hunt oli todennut, että sydämen oven voi avata vain sisäpuolelta.
Haapasalo nosti ajatuksen myös tuhlaajapoikavertauksesta, jossa vanhempi veli on kuin hyvässä maineessa oleva seurakunnan jäsen. Tuhlaajapojan palatessa kotiin veli sanoo isälleen: ”Sinun poikasi”, jonka isä kärsivällisesti korjaa: ”Sinun veljesi”.
Haapasalo rohkaisi uudelleen Jumalalle jättäytymiseen. Kymmenet ihmiset vastasivat kutsuun.
Illan päätti todistuskokous, joka täytti auditorion ääriä myöten. Markku Heinänen lämmitteli tilaisuutta muistuttamalla joukossamme olevista enkeleistä, jotka ovat tehneet valtavasti työtä hyväksemme koko vuoden. Omakohtaisena kokemuksena Heinänen kertoi kipeästä kaivinkonetarpeestaan, jonka puolesta hän perheineen oli eräänä iltana rukoillut. Aamulla hän heräsi ärtyneenä siihen, että joku naapuri oli aikaisin kaivamassa. Hän huomasi, että joku oli tullut läheiselle tielle poistamaan isoa kiveä. Eipä aikaakaan kun kaivinkonemies lupasi auttaa myös Heinäsen pihatöissä. Mies oli tullut yhden kiven takia kaukaa kaupungin toiselta puolelta. Heinänen ei vain ollut tiennyt sitä, että enkelit tupakoivat!
Todistuspuheenvuoron käyttäneet kertoivat myös myydyn talon homeongelmista ja pyysivät esirukoustukea; tuttavasta, jota oli rohkaissut pyytämään anteeksi; siitä, miten joku oli sotkeutunut sanoissaan ja alkanut tarkoittamattaan todistaa Raamatusta sekä esimiehestä, joka oli armollisesti suhtautunut työntekijän virheeseen.
Esko Mäkivierikko soitti kokouksessa huuliharpulla dylanmaisesti On armo suuri ihmeinen. Hän kertoi myös kokemuksensa Saksasta, kun autosta oli loppunut bensa ja satamaankin piti päästä. Levähdyspaikalle oli ajanut mies, jonka oli tarkoitus pitää tupakkatauko. Kuultuaan heidän ongelmistaan mies oli hinannut porukan vauhdilla satamaan, jolloin he ehtivät laivaan. Mäkivierikko huomautti, että vaikka mies oli koko ajan puhunut tupakka-tauon pitämisestä, hän ei ollut nähnyt miehen pistävän tupakaksi kertaakaan. Joten kyseenalaiseksi lopulta jäi, polttavatko enkelit tupakkaa vai eivät.
Sinikka Rajala osoitti kokemuksensa kautta, miten usein kyseenalaistamme Jumalan kehotukset sisimmässämme. Heinänen totesikin, että taivaassa tarvitaan erityistä luovuutta, jotta meidät ihmiset saataisiin liikkeelle. Ilta päättyi yhteisrukoukseen, jossa lyhyet kiitokset ja pyynnöt poksahtelivat kuin popcornit eri puolilta salia.
Monipuolinen sapattipäivä
Kesäjuhlien sapatin ohjelma alkoi Timo Flinkin aamuhartaudella. Hän puhui Kristuksesta Ilmestyskirjan 1. luvun pohjalta ja muistutti, että Kristus rakastaa seurakuntaa ja haluaa sen parasta. Ylösnousemuksen perusteella Jeesus on esikoinen, arvoltaan ensimmäinen. Ylösnousemus te-ki hänestä hallitsijan. Flink puhui myös siitä, kuinka sanat: ”Katso, hän tulee pilvissä!” (Ilm.1:7) elähdyttivät uranuurtajiamme ja ovat edelleen yksi tärkeimmistä ajatuksista näillä juhlilla. Jeesus tulee takaisin, joten on tärkeää, että hän on Vapahtajamme.
Keijo Vättö soitteli hiljentymismusiikkia ennen raamattutuntia. Raamattutunnilla Kalervo Aromäki korosti elämää saatuna lahjana. Saamme opetella ottamaan vastaan tätä lahjaa ja toteuttaa sitä. Elämän lahja on kuitenkin rikki, sillä toiset ovat tai itse olemme rikkoneet sitä. Lommoja ja kolhuja on kuin vanhassa autossa. Kenelläkään ei ole tuliterämersua. Aromäki haastoi tutkistelemaan, olemmeko katkeria eilisestä vai toiveikkaita ajatellessamme nykyisiä lähtökohtia ja mahdollisuuksia. Jos otamme vastuuta, löydämme ilon, sillä vastuunottaminen ja ilo kulkevat käsi kädessä. Lähetystuokiossa Erkki Haapasalo kertoi evankeliumin voitoista työalueellaan Länsi-Afrikassa. Erään kokoussarjan seurauksena kaksi pastoria toisesta seurakunnasta liittyi adventtiseurakuntaan. Presidentti Tarja Halosen tapaaminen Afrikassa oli hänelle myös sykähdyttävä kokemus. Orvo Miettinen kertoi Media7:n ohjelmatoiminnan haasteista.
Saarnatilaisuus alkoi ylistystuokiolla, jossa musisoi Tuomas Tommola band. Juhlien pääpuhuja oli veljeskansamme Unkarin Janos Kovacs-Biro, joka on osastomme evankelioimistyön ja seurakunnan istuttamistyön jaostojohtaja. Saarnassaan hän mainitsi: ”Kun näen surut ja murheet maailmassa, rukoilen: Tule, Herra Jeesus! Kun ajattelen siskoani, rukoilen: Herra, älä lähetä Jeesusta vielä. Toivon sisareni tulevan ensin lapseksesi.” Janos Kovacs-Biro puhui Ilm. 22:16,20 perusteella kotiinlähdöstä. ”Tule, Herra Jeesus” on kotiinlähtörukous. Tätä tärkeää ru-kousta meidän tulee rukoilla. Kun Jeesus tulee noutamaan omansa, Saatana on vihainen. Meidän tulee kuitenkin luottaa Jeesukseen, joka on pelastuksemme ”juuriverso ja kirkas aamutähti”. Kun Jeesus tulee, hän tuo palkan omilleen, eli sen kodin, jonne olemme matkalla. Siellä olemme hyväksyttyjä ja armahdettuja. Tätä Kovacs-Biro valotti Libyasta kotiin vangittuina lähetettyjen bulgarialaisten sairaanhoitajien kokemuksella. Synkkien vaiheiden ja tuomion jälkeen he saivat armahduksen omalta presidentiltään. Ratkaisevaa ei ole se, miltä näytämme tai minkälainen koulutus meillä on, vaan se, miten vastaamme taivaalliseen kutsuun. Monet halusivatkin vastata kutsuun ja uudistua. Vetoomuksen päätteeksi Kaisu Helminen lauloi: ”Kun Jeesus on omana mulla, niin kirkastuu myrskyinen sää.” Saarnatilaisuudessa Betel-kuoro esiintyi kaksi kertaa, Kaisu Helmisen johtamana. Solisteina toimivat nigerialainen Idem ja Onni Pietarinen.
Iltapäiväkokous sai oivan alkuvirityksen Anniina Nurmisen soittaessa sellolla kappaleen ”Menuetti” äitinsä Sirpa Nurmisen säestäessä pianolla. Jyrki Vehkavuori puhui heräyksen ajoista ja Jeesuksen ylimmäispapillisesta rukouksesta. Tämän ru-kouksen välityksellä voimme nähdä Jeesuksen sydämeen. Hän rukoilee omilleen varjelusta, pyhitystä totuudessa ja keskinäistä yhteyttä. Jeesus rukoili myös lähetystyön puolesta. Joka osallistuu siihen, vahvistuu henkilökohtaisessa uskossaan. Iltapäivän kokouksessa esiintyi myös Vaasan kansainvälinen ryhmä, joka koostuu kahdeksasta eri kansallisuudesta. Jari Keronen lauloi koskettavasti laulun Kaarisilta. Liia Kaitanen kertoi palavasti Helsingin venäjänkielisen työn iloista, uusista jäsenistä. Heidän laulunsa kajahti tasokkaasti. Hannu Huhtala vetosi seurakuntaan ennen lauluaan sanomalla, että meidän tulee kuulua yhteen. Sovinto on jo hankittu Golgatalla.
Toisessa iltapäiväko-kouksessa seurakuntamme johtajat Atte Helminen ja Kalervo Aromäki kiittivät Pekka Tähteä vuosikymmenten palveluksesta hänen eläkevuosiensa nyt alettua. Pekka Tähti puhui pelastusvarmuuden ja valossa vaeltamisen tärkeydestä (1. Joh. 1:7). Hän muistutti laulussaan siitä, että taivaan Isä pitää huolta lapsestaan. Aimo Helminen haastatteli Media7 Raamattuopiston opinto-ohjaajaa Hannele Amberlaa. Amberla kertoi, että tänä vuonna kursseilla on 800 uutta oppilasta. Hän kertoi myös parin oppi--laan kiitolliset kommentit: ”Kurssi on merkinnyt minulle uutta elämää” ja ”Siunattu olkoon se, joka pudotti Raamattuopiston mainoskortin postiluukustamme”. Idemin musiikkiesityksen jälkeen kuulimme rohkaisevia uutisia Salosta. Uutiset toivat Anna-Liisa Tarro ja Joel Saarinen. Saarinen painotti hätää lähimmäisistä ja aidon uskon tärkeyttä. Marle Himbergin laulun jälkeen Amy Heinänen ja Sakari Vehkavuori kertoivat Suomen kristillisen yhteiskoulun lähetysmatkasta Albaniaan. Matkan yksi tarkoitus on se, että nuoret saisivat maistiaisia lähetystyöstä. Markku Heinänen pyysi siunausta Albaniaan lähtijöille.
Iltakokous tarjosi vaihtelevan ohjelman. Polunkävijät virittelivät ensi kesän kansainvälistä Camporeeta Suomessa. Lasten ja nuorten jaoston ohjelmassa tutkailtiin, miten olla valmis maailman loppuun. Lauluryhmä Classic Praise Helsingistä, joka esittää klassista musiikkia gospel-musiikin vivahtein, lauloi vaikuttavasti ylistystä kuningasten Kuninkaalle Marjut Häkkisen johdolla. Esitystä täydensi Marjut Häkkisen laulu ”Katsella saamme kirkkauttaan”. Saarnansa aluksi Janos Kovacs-Biro antoi tunnustusta juhlien musiikkiesiintyjille. Hän jatkoi, että ensimmäinen suomalainen, jonka hän tapasi, oli Hannu Takkula. Kovacs-Biro antoi Takkulalle mahdollisuuden tuoda tervehdyksensä juhlakansalle. Puheessaan Kovacs-Biro kehotti: ”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia” (Ilm. 14:7). Kunnioitamme häntä olemalla kuuliaisia. Lisäksi Kovacs-Biro puhui siitä, kuinka erilaiset olennot ylistävät Jumalaa taivaallisessa kuorossa ja kuinka eri kuoroja muodostuu profeetan kerronnan edetessä (Ilm. 5:11–14). ”Oletko valmis liittymään tähän kuoroon?” haastoi Kovacs-Biro. Samalla hän kannusti ylistämään Jeesusta sanoin ja käytännön teoin.
Juhlapäivä heijasteli eteenpäin menoa ja yhdessä yrittämistä. Rukouspyyntöjä vietiin päivän aikana runsaasti Isän eteen. Joku pyysi Jumalalta mm. katkeruuden poistumista. Väkeä oli enemmän kuin viime vuonna, useita ensi kertaa. Kiitos Jumalalle suurenmoisesta juhlapäivästä.
Sunnuntain rohkaisukaneetti
Kai Arasola puhui sunnuntain radioidussa tilaisuudessa taivasmatkalle valmistautumisesta. (Radiojumalanpalvelus kuullaan Yle Radio 1:ssä 2.8. klo 18.) Muutettuaan perheineen Thaimaasta takaisin Suomeen hän toivoi, ettei heidän enää koskaan tarvitsisi muuttaa muualle kuin taivaaseen. Arasola jatkoi pohtimalla sitä, mitä taivasmatkalle tulisi pakata mukaan. Hän viittasi Johanneksen evankeliumiin, jossa Jeesus sanoo menevänsä valmistamaan sijaa ja tulevansa sitten takaisin hakemaan meidät kotiinsa. Kysymys onkin siitä, että Jeesus tekee ja Jeesus valmistaa. Kaikki perustuu Jumalan tekoon, ei meidän pakkaamiseemme. Samalla hetkellä kun ihminen saa synnit anteeksi ja hyväksyy Jeesuksen pelastajakseen, ihminen on valmis muuttoa varten; laukussa pakattuna Jumalan evankeliumi ja Jumalan rakkaus. Arasola otti vielä esille tutun kompastuskiven eli oman pyhityksen. Onko meidän pakattava -luettelo korjattavista asiois-ta? Hän vastasi Paavalin sanoin, että ”Henki pyhittää teidät” (2.Tess. 2:13). Oikea uskovan asenne on siis kiittää eikä olla huolissaan siitä, onko valmis. Sillä kaikki oleellinen on tehty. Arasola painotti, että jos yritämme pyhitystä omin voimin, käykin päinvastoin. Hengen hedelmän sijasta meissä vaikuttaakin vihan hedelmä. Laukkuun on siis pakattava annos Hengen tuomaa pyhitystä.
Suomen Adventtikirkon johtaja Atte Helminen puhui juhlien päätöspuheessa elämän kivusta ja tuskasta. Jo Jeesus Getsemanen puutarhassa kyseli, olisiko Jumalalla tilanteeseen B-suunnitelmaa. Ei olekaan siis ihme, jos me ihmiset usein pyydämme Jumalaa poistamaan kivun ja tuskan elämästämme. Tiedämme, että meidät on luvattu herättää kuolleista ja meille on luvattu antaa Jeesuksen ylösnousemisvoima. Emme aina kuitenkaan muista, mitä Jumalan mukainen intohimoinen suhde elämään tarkoittaa. Se on sitä, että hän tuo elämää meidän kipujemme ja epäilystemme keskelle. Helminen muistutti Paavalin sanoin, mistä Jeesuksen mukaisessa elämässä on aina kyse: ”Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa.” (Fil. 3:10.) Ristin tie sisältää aina verta, hikeä ja kyyneleitä. Vaikka Jeesus koki epäilyksiä ja tunsi itsensä Jumalan hylkäämäksi, hän ei kuitenkaan antanut periksi, vaan sanoi: ”Isä – – toteutukoon sinun tahtosi.” (Matt. 26:42.)
Helminen totesi, että meillä on seurakuntana ollut paljon haasteita, mutta olemme menossa yhdessä eteenpäin: ”Näen nyt toivoa enemmän kuin koskaan johtajuuteni aikana.” Helminen esitti kiitoksensa esirukouksista ja muistutti, että niiden avulla me kannattelemme toinen toistamme. Hän myönsi, että olemme kirkkona liian usein keskittyneet asiakysymyksiin ja ohittaneet ihmisen. Myös Suomalaisen piirikunnan johtaja Kalervo Aromäki koki, että juhlat olivat onnistuneet. Hän esitti kiitoksensa jokaiselle tiimille unohtamatta kuulijoita, joille kaikki valmistelut oli lopulta suunnattu.
Asialistalla vielä läpikäymättömiä asioita olivat kirkon yhtenäisyys (asialista kohta 14), hallituksen ehdotus kos-kien suunniteltua organisaatiouudistusta (kohta 15), mahdollinen sääntömuutos yhdyskuntajärjestykseen ja täydentäviin sääntöihin koskien rekisteröimättömän piirikunnan asemaa (kohta 16) ja adventtikirkon koulujen ja niiden kehittämisprojektin jatkotoimista päättäminen (kohta 17).
Jo kokouksen ensimmäisessä osassa oli selvitetty, että nykyinen yhdyskuntajärjestys ei riittävästi määritä Unionin ja Suomalaisen piirikunnan tehtäviä. Niinpä Suomalaisen piirikunnan varsinaisessa edustajiston kokouksessa 12.6. tehtyjen päätösten perusteella todettiinkin, että työskentely organisaation tarkistamiseksi alkaa Suomalaisen piirikunnan organisaatiotoimikunnassa. Kun kyseisen toimikunnan työ on päässyt hyvään vauhtiin, aloitetaan yhteistyö Unionin, Suomalaisen piirikunnan, Ruotsalaisen piirikunnan ja Pohjois-Suomen lähetyksen kanssa Unionin organisaatio- ja strategiatoimikunnassa. Yhteinen esitys organisaatiomallista esitetään edustajistoille ja yleiskokoukselle viimeistään sääntömääräisten kokousten yhteydessä keväällä 2011.
Päätettiin myös, että yhdyskuntajärjestyksen selkeyttäminen koskien Unionin, piirikuntien ja lähetyksen tehtäviä aloitetaan välittömästi -Unionin sääntötoimikunnassa. Siihen kuuluvat Unionin pääsihteeri (pj), Unionin johtaja, -Unionin talousjohtaja, Suomalaisen piirikunnan johtaja ja Annamari Rouhe. Toimikunnan kokoonpanoa tarkistet-tiin Suomalaisen piirikunnan edustajiston ehdotuksen mukaisesti, ja piirikunnan ehdottamat henkilöt hyväksyttiin.
Kokouksessa kävi ilmi, että tällä hetkellä eräs Suomen Adventtikirkon haastavimmista osa-alueista on kirkon yhtenäisyyden parantaminen. Puheenjohtaja Atte Helminen pohti esityksessään mm. kysymystä siitä, miksi adventtiliikkeen maailmanlaajuisesta kasvusta huolimatta työ länsimaissa ja lähemmin Suomessa on hidastunut. Sama suuntaus tuntuu pätevän muissakin protestanttisissa kirkkokunnissa. Hän aloitti tarkastelunsa adventismin historiasta ja päätyi toteamaan, että kun lähetysnäky menetetään, menee myös hengellinen identiteetti. Raamatullinen identiteetti puolestaan löytyy kysymyksestä ”Kuka Jeesus on?” Jeesuksen opetusten merkitys löytyykin hänen persoonastaan.
Helminen pyysi puheessaan anteeksi sitä, että seurakunnassa ei aina ole kunnioitettu ihmistä niin kuin olisi pitänyt. Ihmiset ovat saattaneet jäädä asioiden alle. Yhtenäisyyttä on myös rikkonut se, että seurakunnan sisäiset asiat ovat vieneet huomion ja voimavarat lähetystehtävän suorittamiselta. Joskus on toimittu itseriittoisesti unohtaen täydellinen riippuvuus Jumalasta. Meillä saattaa olla taipumus ottaa itsemme liian vakavasti, ja unohtaa huumorin merkitys ja keventävä vaikutus.
Koskien Suomen Adventtikirkon koulutoiminnan jatkamista hallitus oli päättänyt ehdottaa, että kokouksen ensimmäisessä osassa 17.5. kuultujen raporttien pohjalta koulujen kehittämisprojekti katsotaan päättyneeksi 31.5.2009 ja että Suomen kristillisen yhteiskoulun ja adventtikirkon muuta koulutoimintaa jatketaan. Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.
Joistakin kokouksessa käydyistä puheenvuoroista kävi ilmi, että vuosien aikana käydyistä keskusteluista huolimatta Suomen kristillistä yhteiskoulua koskevissa asioissa on edelleen vallalla väärinkäsityksiä. Suomen Adventtikirkon talousjohtaja Harri Saarinen korosti mm. sitä, että yhteiskouluun on annettu määrärahoja kymmenysvaroista kansainvälisen adventtikirkon ohjesäännöstön mukaisesti. Taloudellisesti haastavina -vuosina 2006–2007 Unionin myöntämät ylimääräiset määrärahat katettiin kuitenkin -Unionin muista varoista. Varojen käytössä ollaan myös oltu tarkkoja. Muunlaisiin väitteisiin suhtaudutaan hyvin vakavasti ja niille tulisi löytyä sel-keät perusteet.
Lopussa pitämässään puheessa Raafat Kamal antoi suomalaisille tunnustusta siitä, että he ovat intohimoisia seurakuntansa suhteen. Hän kuitenkin huomautti, että paljon aikaa on kulunut menneistä puhumiseen. Suomen kristillistä yhteiskoulua koskevat -asiat näyttävät tulevan esiin lähes jokaisessa keskustelussa. Kamal varoittikin siitä, että Paholainen haluaa seurakunnan jumittuvan Suomen kristillistä koulua koskeviin asioihin, jotta siltä ei liikenisi aikaa eikä voimavaroja muun lähetystehtävän suorittamiseen. Vihollisemme on ekspertti ns. ”varjolähetyskohteiden” luomisessa, joissa aikaa menee toisarvoiseen väittelyyn. Jokaisen tulee valita, haluaako viettää aikaansa ”varjolähetyskohteiden” parissa vai keskittyä todella merkittäviin, ihmisiä pelastukseen johtaviin asioihin. Kamal myös muistutti, että me kaikki olemme tavalla tai toisella vajaita verrattuna Jeesuksen täydellisyyteen. Odotuksemme toisiamme kohtaan tulee olla realistisia, ja lähetystehtävä on se, joka yhdistää. K.G. - Lähde NA 25/2009
Suomalaisen piirikunnan varsinaisen edustajiston kokouksen toinen osa pidettiin Kallioniemessä 12.6. Paikalla oli 124 edustajaa ja johtokunnan jäsentä. Kokouksen ilmapiiristä ja johtajien esityksestä kävi ilmi, että erityistoimikunnan työ oli purrut ja yhteinen linja Suomalaisen piirikunnan ja Suomen Adventtikirkon -unionin välille oli läytynyt. Tunnelma oli huomattavasti rauhallisempi ja toivorikkaampi aiempaan verrattuna.
Hartauden ja kokouksen avauksen jälkeen ehdollepanovaliokunta toi edustajien harkittavaksi ehdotuksensa Suomalaisen piirikunnan virkailijoista seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Suomalaisen piirikunnan sihteeriksi ja talousjohtajaksi valittiin Pertti Dammert. Suomalaisen piirikunnan evankelisen työn ja lapsityön rakenteeseen tuli muutoksia siten, että erillisistä jaostoista muodostettiin nyt tiimejä. Seurakuntatoiminnan koulutusjohtajaksi ja tiimin vetäjäksi valittiin Thaimaasta Suomeen palannut Kai Arasola. Tiimiin sisältyvät kenttätyön, sapattikoulutyön ja kotiseutulähetyksen jaostot. Näiden jaostojen johtajat valitsee uusi Suomalaisen piirikunnan johtokunta.
LANU-tiimin (Lasten ja nuorten tyä) johtajaksi valittiin Jani Virolainen. Hänen omana vastuualueenaan jatkuvat varhaisnuorityö ja polunkävijätoiminta. Nuorisotyöstä tulevana kautena tulee vastaamaan Sirpa Karstenberg ja hänen sijoituspaikastaan päättää piirikunnan johtokunta.
Ehdollepanovaliokunnan esitystä noudattaen kokous myös päätti, että Suomalaisen piirikunnan johtokunnan tulee valita alkaneelle kaksivuotiskaudelle lastentyönjohtaja. Näin ehdollepanovaliokunta ja kokouksen edustajisto tekivät selväksi, että lapsityötä ei voida enää laiminlyödä.
Suomalaisen piirikunnan johtokuntaan valittiin seuraavat henkilöt: Kalervo Aromäki (pj), Pertti Dammert (siht./tal.joht.), Ilkka Peltonen (maallikko varapj), Kai Arasola, Kari Arminen, Anne Harju, Marle Himberg, Liia Kaitanen, Juha Keronen, Ritva Lehti, Antti Oksanen, Ari-Pekka Ramula, Emilia Rouhe (nuori edustaja), Sanelma Suokko, Pirjo Syväoja, Ossi Turunen ja Jani Virolainen.
Kokouksen ensimmäisessä osassa valtuutettu erityistoimikunta esitti työnsä tulokset. Toimikunta oli kokoontunut kaksi kertaa ja siihen kuuluivat Suomalaisen piirikunnan edustajina Kalervo Aromäki, Ossi Turunen ja Ilkka Peltonen. Unionia edustivat Atte Helminen, Anne Leskinen ja Harri Saarinen. Trans-Euroopan osaston edustajana oli toiminut kenttäsihteeri Raafat Kamal. Keskustelun aiheita toimikunnassa olivat olleet: yhtenäisyys ja luottamus, taloudellisten resurssien käyttö, Unionin ja Suomalaisen piirikunnan roolien selkeyttäminen, Suomen kristillisen yhteiskoulun tulevaisuus sekä piirikunnan organisaatiotoimikunnan asettaminen pohtimaan kirkon organisatorista rakennetta.
Erityistoimikunnasta tuli mm. seuraavanlaisia suosituksia. Ehdotettiin, että Unionista tehtäisiin aloite, joka johtaisi sovinnon tekemiseen, paranemiseen ja asioiden korjaamiseen. Ehdotettiin myös, että Unionin tavoitteena olisi antaa sille tulevista laitoskymmenyksistä 40 % Toivonlinnan käyttöön ja loput 60 % käytettäisiin muiden laitosten kuten Kallioniemen ja Media7:n toiminnan tukemiseen. Toivottiin, että edustajiston kokous valitsee komitean pohtimaan tulevaa organisaatiomallia ja esittelemään sen Suomalaisen piirikunnan johtokunnalle. Työtä jatketaan sitten yhdessä Unionin kanssa. Piirikunnan organisaatiotoimikuntaan valittiin Kalervo Aromäki (pj), Kai Arasola, Pertti Dammert, Atte Helminen, Tuija Mäkelä, Pekka Pohjola ja Ossi Turunen. Edustajisto valitsi edustajiksi Unionin sääntötoimikuntaan Markku Heikkilän, Päivi Laitisen ja Kari Saarikosken. Ehdotuksena oli myös se, että perustettaisiin erityinen toimintaryhmä, jonka tehtävänä on selkeyttää ja vahvistaa adventistista kasvatusfilosofiaa ja identiteettiä. Toimintaryhmä tulisi perustaa mahdollisimman pian.
Asialistan kohdan 11 ehdotus Suomalaisen piirikunnan rekisteröinnin säilyttämisestä ja kirjanpidon eriyttämisestä muutettiin erityistoimikunnan ehdotuksesta seuraavasti: Ehdotettiin, että Suomalaisen piirikunnan rekisteröintiä ei pureta, mutta ei myöskään tehdä muutoksia kirjanpidon järjestämiseen. Tämän ehdotuksen mahdollistivat ne viestit, joita oltiin saatu välipäivien aikana keskusteluissa sekä osaston että tilintarkastajien kanssa. Edustajisto hyväksyi tämän ehdotuksen. Näin varmistui se, että matkaa voidaan jatkaa yhdessä eteenpäin pohtien sitä, minkälainen organisaatio palvelisi seurakuntaamme parhaalla mahdollisella tavalla. K.G. - Lähde NA 25/2009
Suomen Adventtikirkon suomalaisen piirikunnan varsinaisen edustajiston kokouksen ensimmäinen vaihe pidettiin Tampereella Ilomäentien adventtikirkossa helatorstaina 21.5. äänivaltaisia edustajia kokoukseen saapui 174 henkilöä. Kokouksen puheenjohtajana toimi piirikunnan johtaja Kalervo Aromäki ja sihteerinä Aimo Helminen Sibrina Kalliokosken ollessa estyneenä.
Edustajiston kokouksen haasteellisin kysymys koski Suomalaisen piirikunnan johtokunnan ehdotusta piirikunnan ja Unionin kirjanpitojen eriyttämisestä (esityslistan pykälä 11) ja piirikunnan rekisteröinnin säilyttämisestä. Useiden edustajien puheenvuoroissa ilmeni, että monet piirikunnan rekisteröintiin liittyvät asiat olivat vielä epäselviä. Joidenkin edustajien mielestä yksinkertaisin ratkaisu olisi purkaa Suomalaisen piirikunnan rekisteröinti. Näin piirikunta olisi edelleen adventtikirkon ohjesääntöjen mukainen organisaatioelin, mutta vapautuisi lain vaatimasta kirjanpidosta suhteessa valtioon. Sillä olisi myös kansainvälisessä adventtikirkossa piirikunnan oikeudet kuten tähänkin asti. Toiset edustajat taas tuntuivat pelkäävän, että rekisteröinnin purkaminen aiheuttaisi piirikunnan itsenäisyyden ja oi-keuksien menetyksen sekä kansainväliseen adventtikirkkoon että Suomen valtioon nähden.
Myös ajatus luottamuspulasta nousi esille. Trans-Euroopan osaston johtaja Bertil Wiklander totesikin, että tärkeä asia Suomen Adventtikirkossa on kysymys luottamuksesta. Koska luottamuspula näyttää vaikeuttaneen Unionin ja Suomalaisen piirikunnan yhteistyötä, Wiklander ehdotti valittavaksi uuden toimikunnan, jossa Suomalaisen piirikunnan ja Unionin edustajien lisäksi toimisi Trans-Euroopan osaston edustaja. Tämä toimikunta tutkisi Suomalaisen piirikunnan rekisteröintiin liittyviä asioita tarkemmin ja toisi sitten näkemyksensä ja ehdotuksensa edustajiston kokouksen toiseen vaiheeseen. Näin päätettiin tehdä.
Wiklander esitti myös toivomuksensa viisaudesta ja avoimuudesta tehdä päätöksiä, jotka edistäisivät seurakunnan yhtenäisyyttä. Hän muistutti meidän olevan Jumalan kansaa, jonka tehtävänä on viedä evankeliumia. Organisaatio on sitä varten, että se auttaa tämän tehtävän suorittamisessa.
Wiklander henkilökohtaisena mielipiteenään huomautti, että päätettiinpä Suomalaisen piirikunnan rekisteröinnistä puoleen tai toiseen, seurakuntien unioni -malli häämöttää taustalla varteenotettavana vaihtoehtona. Malli on jo käytössä Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa. Wiklander myös totesi, että malli sopisi Suomen kaltaiselle pienelle yhdyskunnalle, jossa Suomalainen piirikunta on kooltaan lähes koko Suomen Adventtikirkko. Kansainvälinen adventtikirkko on hyväksynyt seurakuntien unioni -mallin vuonna 2007.
Ratkaisu Suomalaisen piirikunnan ehdotukselle säilyttää rekisteröinti löytynee edustajiston kokouksen toisessa vaiheessa perjantaina 12.6. Kallioniemessä. Toivottavasti silloin Suomalaisen piirikunnan ja Unionin väliset suhteet, vastuualueet ja laillisuus selviävät ja luottamus piirikunnan ja Unionin johtajien välille on löytynyt. S.L./K.G. -Lähde NA 24/2009
Jo joutui armas, odotettu hetki, toukokuun viimeinen perjantai. Suomen kristillisen yhteiskoulun juhlasalissa raikui suvivirsi, kun kouluperhe ystävien ja sukulaisten kanssa oli kokoontunut viettämään kouluvuoden päätösjuhlaa. Ulkona paistoi aurinko ja koulutalon edustalla olevat kymmenet omenapuut olivat pukeutuneet kukkaloistoon. Rehtori Lisa Var-tiainen lausui kaikki tervetulleiksi Psalmin 128 sanoin: ”Onnellinen se, joka pelkää Herraa, se, joka vaeltaa hänen teitään. Saat nauttia työsi hedelmistä, hyvä on osasi, sinä onnellinen!” Kouluvuoden aikana on koululla ollut monenlaista toimintaa ja paljon on nähty vaivaa. Jumala on siunannut työmme, ja siitä saamme iloita, totesi rehtori.
Katsauksen kuluneen kouluvuoden tapahtumista esittivät Kristiina ja Riki Vehkavuori kuvien kera. Kouluvuoteen on mahtunut yllättävän paljon toimintaa, josta mainittakoon jaksamisen teemaviikko, kestävän kehityksen päivät, Sympatia-keräysmatkat, vanhempainviikonloput, sählyliiga, raamattu- ja lentopalloralli, matkat sählyturnaukseen Norjaan ja sisäjalkapalloturnaukseen Tans-kaan, lentopallon SDA-cup, kuorofestarit, kuoron joulukonsertti, Ristin juurella -tapahtuma, rukousviikot, seurakuntavierailuja, vierailut vanhainkoteihin ja hoitolaitoksiin sekä vaihto-oppilastoiminta sisarkoulujemme kanssa. Lukuvuoden aikana saimme vieraaksi kaksi opiskelijaa Saksasta ja kaksi oppilasta Espanjasta. Omista opiskelijoistamme yksi lähti Ruotsiin, kaksi Saksaan, neljä Hongkongiin sekä kaksi Englantiin.
Merja Laine ja Hanna Kivivirta jakoivat stipendit monin eri tavoin ansioituneille opiskelijoille ja oppilaille. Rehtori esitti kiitokset palveluksesta nuorten hyväksi niille henkilöille, joiden työsopimus päättyi.
Ohjelmassa oli runsaasti sekä korkeatasoista että mukaansatempaavaa musiikkia. Taru Tervamäen, Olivia Helteen ja Silvia Ahosen soittama ”Maa tulevaisuuden” tahditti päätösluokkien marssia salin eteen tilaisuuden alkaessa. Saimme nauttia Vivaldin teoksesta ”Vuodenajat – ’Kesä’ osa 1” Taru Tervamäen soit-taessa viululla ja Silvia Ahosen säestäessä. Kuoro lauloi bändin säestyksellä Pekka Simojoen ”Sateenkaaren tällä puolen”, josta mieleen jäivät sanat ”sateenkaaren tällä puolen toisiamme tarvitaan”. Tämän vauhdikkaan laulun jälkeen kuoro esitti koskettavan laulun ”The Lord is my shepherd” solistinaan Mia Majapuro. Orkesterin esittämä ”Mamma mia! Nyt on kevät!” sai raikuvat aplodit. Vivaldi–Abba-yhdistelmä oli loistava. Silvia Ahosen, kuoron ja bändin esittämä ”Vuoristorata” sai sekä esittäjät että yleisön hymyilemään ja muistamaan, että kesä aina yllättää.
Juhlapuheen piti Ilkka Peltonen, kahden päättötodistuksensa saaneen nuoren isä. Hän kohdisti sanansa koulunsa päättäville oppilaille ja muistutti, että jokainen heistä on ainutlaatuinen ja korvaamaton. Jokaisella on tärkeä osa elämän palapelissä. Jumalan silmissä jokainen on arvokas jalokivi. Olisi tärkeää antaa Jumalan hioa turhat särmät pois, jotta hän voisi käyttää itse kutakin sillä työsaralla, jonka hän näkee parhaaksi.
Peruskoulun päättötodistuksen sai tänä keväänä 30 oppilasta. Rehtori luki heille muistojakeeksi Ps. 37:18: ”Herra pitää huolen omiensa jokaisesta päivästä, eikä heidän perintöosansa koskaan häviä.” Rehtori toivoi, että se henkinen pääoma, jonka 9.-luokkalaiset ovat saaneet koululta, voisi kantaa läpi elämän, ja toivotti kaikille Jumalan siunausta ja johdatusta. Seidi Vartiainen esitti kiitokset luokkansa puolesta opettajille ja henkilökunnalle. Luokka kiitti luokanvalvojaansa Tiina Syrjästä.
Juhla huipentui yhdeksän ylioppilastutkinnon valmiiksi saaneen abiturientin lakitukseen. Osa abitu-rienteista on hajauttanut tutkinnon ja jatkaa sitä syksyllä. Rehtori toivotti uusille ylioppilaille siunausta ja elämälle iloa, onnea ja menestystä. Hän luki Psalmista 37 jakeet 23 ja 24: ”Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä.” Taru Mönttinen muisteli puheessaan lu-kion kolmea vuotta ja tiivisti tärkeimmät syynsä Suomen kristillisessä yhteiskoulussa opiskelulle: ystävät, hengellinen ympäristö, itsenäisyys sekä ryhmän tuki ja kannustus. Tänä vuonna abien ryhmänohjaajana toiminut Reijo Karhiniemi lausui uusille ylioppilaille Hemminki Maskulaisen 400 vuotta sitten kirjoittaman runon. Gaudeamus igitur -laulun jälkeen Salla Suonikko lausui tämän kevään ylioppilaille, erityisesti sisarelleen, kirjoittamansa runon.
Adventtikirkon tervehdyksen juhlaan toi Atte Helminen. Hän kiitti hyvästä työstä ja onnitteli päättötodistuksen saaneita. Hän muistutti myös siitä, miksi Suomen kristillinen yhteiskoulu on olemassa. Ensinnäkin, koulun tehtävä on antaa oppilaille parhaat mahdolliset eväät elämää varten, auttaa heitä löytämään elämälle suunta ja tarkoitus sekä johdattaa heitä kohtaamaan Kristus. Toiseksi olemme olemassa toisia varten. Olemme lähetyskoulu, jossa on enemmän tekoja kuin sanoja. Atte Helminen esitti kiitokset siitä, että oppilaat ja vanhemmat olivat valinneet Toivonlinnan, ja toivotti kaikille Jumalan siunausta.
Juhla päättyi Maamme-lauluun. Sydämestä nousi kiitos taivaan Isälle hänen johdatuksestaan ja siunauksestaan kuluneen kouluvuoden aikana sekä kiitollisuus oppilaista, henkilökunnasta, työrauhasta ja kaikista niistä pienistä asioista, joista koulun arki on koostunut. Tuorein suuri kiitosaihe on hyvä sijoitus Helsingin Sanomien julkaisemalla lukioiden ranking-listalla. Suomen 414 päivälukiota ovat listalla paremmuusjärjestyksessä ylioppilastutkintonsa valmiiksi saaneiden kokelaiden kirjoittamien neljän pakollisen aineen pisteitten perusteella. Koulumme on sijalla 70.
Kiitos, että muistatte Suomen kristillistä yhteiskoulua ja sen kasvatustyötä edelleen rukouksin. - Lähde NA 24/2009
Ristin juurella -festarit avattiin Atte Helmisen vaikuttavalla ja erittäin osuvalla puheella festivaalien teemaan liittyen. Siitä sapatti alkoi upeaksi laitetussa salissa Song servicellä. Heti viikonlopun alussa Santtu Ruuhisalmen ja Kristiina Vehkavuoren hykerryttävän ihana juonto mursi salissa jään. Nuoret saivat ylistää musiikilla hyvän Topila House bandin säestyksellä vauhdikkaissa tunnelmissa. Laulujen välissä Markus Nikkanen piti ajankohtaisen puheen evankelioinnista. Sonkkarin eli laulutuokion jälkeen oli iltapala. Ihmisillä oli mukavasti aikaa vain oleilla ja tehdä tuttavuutta keskenään ennen illan konserttia. Kaikki viikonlopun konserttien pääsymaksut kerättiin koulumme kesällä järjestettävän Albanian lähetysmatkan hyväksi. Perjantai-illan ohjelma päättyi kristillisen hevibändi HB:n upeaan konserttiin. Tajunnan räjäyttävä musiikki nostatti salin tunnelman kattoon ja nuoret olivat täysillä mukana. Ihmiset hyppivät innoissaan musiikin tahdissa ja heiluttivat käsiään. Konsertin päätyttyä yöllä varmasti valtaosan korvat soivat vielä pitkään.
Lauantaiaamun jumalanpalveluksessa oli nuorisolle sopiva rento ja vapautunut tunnelma, kun väki sai vapaasti istuskella festivaalisalin lat-tialla. Ohjelma alkoi Tuomas Tommola bandin johtamalla laulutuokiolla. Tilaisuudessa sai tuntea hienoa yhteenkuuluvuutta muiden nuorien kanssa, kun sai yhdessä ylistää Jumalaa upean musiikin ja laulujen kautta. Raamatuntutkiskeluryhmiin kokoonnuttiin Mariel Piloisin, Sakari Vehkavuoren ja Leena Poikosen johdolla. Niissä käsiteltiin aiheita liittyen siihen, mihin hengellisyys tämän päivän yhteiskunnassa on ajautunut ja miten asiaan voitaisiin vaikuttaa. Raamatuntutkiskelujen jälkeen seurasi lähetyskertomus, jossa esiteltiin Suomen kristillisen yhteiskoulun aiemmin järjestämiä lähetysmatkoja Albaniaan ja Bulgariaan. Matkoista näytettiin kuvia ja videopätkä hulvattoman selostuksen vauhdittamina. Samalla kerrottiin lähetysmatkasta Albaniaan ja kerättiin kolehti sen hyväksi. Mariel Pilois piti rohkaisevan sapatin sanan. Hän viittasi tarinassa viidestä leivästä ja kahdesta kalasta siihen, kuinka jokainen on osa Jumalan suunnitelmaa. Puhe herätti kysymyksen: mitä sellaista annettavaa minulla on, mistä Jumalan käsissä voi saada aikaan ihmeitä toisten ihmisten elämässä?
Jumalanpalveluksen jälkeen oli ruokailu. Oli aikaa seurustella ihmisten kanssa ja kävellä ulkona kirkkaassa auringonpaisteessa. Seuraavana ohjelmassa oli useita Mariel Piloisin, Leena Poikosen ja Mika Tenetzin pitämiä raamattukanavia, joista kukin sai valita mieleisensä. Kanavat pidettiin ulkona kauniissa, lämpimässä ilmassa, ja niissä keskusteltiin leppoisissa tunnelmissa uskoon ja uskovaisena olemiseen liittyvistä kysymyksistä. Varmasti jokaisen pää kääntyi katsomaan, kun Toivonlinnan alueelle pöristi äänekkäästi valtavan pitkä letka moottoripyöräilijöitä. Kyseinen jengi oli kristillinen moottoripyörärykelmä ”Gospel riders”, joka tuli puhumaan meille kiehtovasta toiminnastaan. Sitten seurasi paikallisille tutuksi tulleen Geeran konsertti, joka koostui rennon rempsekkäistä, hienoista kappaleista. Konsertin jälkeen kanavat jatkuivat festarisalissa, jossa jälleen laulettiin ja kuunneltiin Jari Nuuttisen ja Mika Tenetzin puhe evankelioinnista. Puhetta kehystävät lyhyet, hauskat sketsit toimivat hilpeinä, varoittavina esimerkkeinä evanke-lioinnin toimintatavoista. Kanavan jälkeen oli taas ruokailu, jonka yhteydessä ihmisillä oli aikaa käyskennellä ulkona, potkia palloa ja jutustella kavereiden kanssa. Lauantai-illan ohjelma huipentui Bass’n Helenin sykähdyttävään konserttiin. Upeat melodiat, soitto ja koskettavat sanoitukset eivät varmasti jättäneet ketään kuulijaa kylmäksi.
Sunnuntaiaamuna Leena Poikonen piti vielä viimeisen viikonlopun hartauden. Sen jälkeen Ristin juurella -festareiden viimeisenä päivänä kaikilla oli tilaisuus kääntää viikonlopun lähetystyön ja evankelioinnin puheet -teoiksi. Toivonlinnasta lähti Juha Mikkosen johdolla riuska ja reipas 12 henkilön joukko nuoria vanhainkotiin ja erään ikääntyneen rouvan kotiin. Saimme tehdä kaikenlaista hommaa raittiissa ulkoilmassa haravoiden, istutellen kukkia puutarhaan sekä ulkoiluttaen vanhempia mukavia setiä ja tätejä. Jokaiselle osallistujalle jäi varmasti iloinen mieli ja hieno tunne, että on tehnyt jotain hyvää jollekin ihmiselle ja auttanut lähimmäistään.
Ristin juurella -festarit oli hieno tapahtuma, jossa nuorilla oli tilaisuus kerääntyä yhteen ja viettää aikaa toistensa sekä Jumalan kanssa ristin juurella viikonlopun ajan. Nuoria yritettiin tavoittaa Jumalan yhteyteen monilla erityyppisillä ohjelmanumeroilla, ja toivottavasti jokainen sai jotain itselleen, ja ehkä joku löysi tien Jumalan luo. ”Ristin juurella” on upea teema, joka merkitsee jokaisen kohdalla sitä, että saamme tulla Jeesuksen eteen ja polvistua siihen omien syntiemme kanssa. Ristin juurella oleminen opettaa nöyryyttä ja muistuttaa siitä, mitä olemme tehneet ja mikä on meidän osamme ilman Jeesusta. Jeesus kantoi syntimme kuollessaan ristillä ja kärsi rangaistuksen, joka olisi meille jokaiselle kuulunut. Huolimatta siitä, mitä olemme, Jeesus rakasti meitä niin paljon, että kuoli puolestamme – ja tämä Kristuksen ääretön armo on syy tulla ristin juurelle yhä uudelleen. – Salla Suonikko - Lähde NA 22/2009
Trans-Euroopan osaston kenttäsihteeri Raafat Kamal toi aluksi osaston tervehdyksen edustajistolle. Puheessaan Kamal muistutti hengellisten sokeiden pisteiden mahdollisista vaaroista seurakunnalle. Voimme unohtaa, että Jumala on todellinen johtajamme. Unohdamme myös, miten hän on aiemmin meitä johtanut ja siunannut. Vaikeita asioita päätettäessä meidän tulisi katsoa Jumalan johtoon menneisyydessä ja olla vastaanottavaisia ja rauhallisia voidaksemme kuulla hänen äänensä.
Evankelista Joel Saarinen puolestaan herätteli edustajistoa vertaamalla Suomen adventtikansan tilannetta Israelin kansan tilanteeseen juuri ennen pakkosiirtolaisuutta. Erillinen kooste Joel Saarisen puheesta löytyy tästä lehdestä.
Puheiden jälkeen edustajisto jakaantui pienempiin ryhmiin rukoilemaan toistensa ja tilaisuuden puolesta. Suomen ADRAn toiminnanjohtaja Markku Heinänen johdatteli lopuksi kokouksen yhteiseen ru-koukseen.
Kokouksen avauksessa Suomen Adventtikirkon johtaja ja kokouksen puheenjohtaja Atte Helminen muistutti siitä, että monet esirukoilijat ovat tukeneet ja tukevat kevään kokouksia rukouksin. Paikalle oltiin tultu etsimään Jumalan tahtoa seurakunnalle rakkaissa ja tärkeissä -asioissa. Toinen toisensa kuunteleminen ja Herran tahdon toteutuminen voivat auttaa yhteisen linjan löytymisessä.
Varsinainen kokous aloitettiin adventtikirkon koulujen kehittämisprojektin arvioinnilla. Atte Helminen esitti Trans-Euroopan osaston ar-viointitoi-mikunnan raportit koskien Toivonlinnaa vuosilta 2005 ja 2007 sekä Suomen Adventtikirkon vastaukset näihin raportteihin. Pääsihteeri Anne Leskinen esitti koulujen kehittämisprojektin lähtökohdat ja tavoitteet sekä muiden raporttien päätteeksi lyhyen koosteen niiden toteutumisesta. Raporttien yhteydessä tuli selväksi, että Trans-Euroopan osaston arviointitoimikunnan mielestä Suomen kristillisessä yhteiskoulussa on tapahtunut selvää edistymistä mm. henkilöstön välisessä kommunikaatiossa ja ilmapiirin parantumisessa ajalla 2005–2007. Muihin vuoden 2007 raportissa mainittuihin haasteisiin Suomen kristillisessä yhteiskoulussa on tartuttu ripeästi. Mm. oppilaiden turvallisuutta on parannettu ja markkinointia lisätty.
Vuoden 2008 aikana tehtiin myös muutama kysely koskien Suomen kristillistä yhteiskoulua. Kari Heikkisen esittämästä oppilaskyselystä ilmeni, että SKYK:n oppilaat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä oppilaitokseensa, opettajiinsa, kursseihinsa ja koulunsa hengelliseen tarjontaan. Erääksi yhteiseksi parannuksen kohteeksi kyselyssä nousi kuitenkin ikäkaudelle tyypilliseen tapaan ruoka. Keijo Halinen kertoi koulun henkilökunnan haastatteluista ja ilmanpiirin kehittymisestä projektin aikana.
Adventtikirkon hallituksen toimesta suoritettiin puheenjohtaja Päivi Laitisen johdolla myös kysely seurakuntien jäsenille koskien heidän asennettaan adventistista koulukasvatusta ja varsinkin Suomen kristillistä yhteiskoulua kohtaan. Tarkoituksena oli kartoittaa koulutoiminnan edellytyksiä ja seurakuntalaisten halukkuutta tukea toimintaa. Kyselyyn vastasi yli 10 % jäsenistä (507 vastausta). Heistä 94 % oli sitä mieltä, että seurakuntakouluja tarvitaan ja 91 % että Suomen kristillistä yhteiskoulua tarvitaan. Ainoastaan 26 henkilöä kaikista vastaajista oli valmis lopettamaan koulut. Vastanneista 84 % harkitsi tai halusi olla mukana ”euro päivässä” -keräyksessä Toivonlinnan hyväksi.
Talousjohtaja Harri Saarisen, seurantaryhmän puheenjohtaja Mika Forsmanin ja Toivonlinnan kiinteistövastaava Juha Nurmisen raporteista kävi ilmi, että tällä hetkellä haastavin taloudellinen osa-alue Toivonlinnassa ovat asuntolatoiminta ja kiinteistöt. Koulutoiminta on lähes omavarainen tarviten vain noin 16 000 euroa seurakunnan tukea vuonna 2009. Kiinteistöt ja asuntolatoiminta puolestaan vaativat tukea noin 150 000–200 000 euroa. Ko-kouk-sessa vedottiinkin siihen, että jos edustajat äänestävät SKYK:n säilyttämisen puolesta, sitoutumisen tulee olla kokonaisvaltaista ja pitkäaikaista. Vain muutaman vuoden mittaiset sitoutumisjaksot eivät mahdollista pitkäaikaista kiinteistöjen saneeraamista.
Suomen kristillisen yhteiskoulun rehtori Lisa Vartiainen puhui vielä Suomen kristillisen yhteiskoulun merkityksestä, ei ai-noastaan kasvattajana, vaan lasten ja nuorten evankelioimisen välikappaleena. Työn tärkeydestä todistavat SKYK:ssä tehtävä päivittäinen hengellinen työ sekä vuosittaiset kastepäätökset.
Keskusteluosuuden alussa TED:n kenttäsih-teeri Rafaat Kamal kiitti rohkaisevista raporteista ja -kehotti rakentamaan - SKYK:n tulevaisuutta valmiiden onnistumisien päälle. Edustajien joukosta nousi puolestaan toive siitä, että sekä hallituksen virkailijat että piirikunta ilmaisisivat kantansa kos-kien SKYK:n säilyttämistä selkeämmin. Hallitus tuntui olevan myönteinen koulutoiminnan jatkamiselle ja Unionin virkailijat esittivät myönteisen kantansa koulutoiminnan puolesta edellyttäen, että koko seurakunta tukee koulutoimintaa. Hallitus valmistelee ehdotusta yleiskokouksen toiseen osaan. Suomalaisen piirikunnan johtaja Kalervo Aromäki puolestaan totesi, että kristillisellä koulukasvatuksella on tärkeä merkitys, samoin Suomen kristillisellä yhteiskoululla, jos kristillisen kasvatuksen funktio toteutuu.
Keskustelun yhteenvetona voitaisiin sanoa, että suuri osa edustajista tuntui olevan halukas säilyttämään Suomen kristillisen yhteiskoulun. Oltiin kuitenkin huolissaan siitä, että Toivonlinnan mahdollisuuksia paikkana ei tässä vaiheessa ole vielä otettu parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Myös huoli siitä, mistä rahat kiinteistöjen ylläpitämiseen ja sanee-raukseen tulevat, nousi esille. Suomen Adventtikirkon ylimääräinen yleiskokous jatkuu 14.6. Kallioniemessä, Peurunpirtissä. – K.G. - Lähde NA 22/2009
Mitä minä voin tehdä?
Perjantai-iltana kokoonnuimme Ilomäentien seurakunnan nuorten tilaan, Korneriin. Kynttilän valossa oli helppo rauhoittua keskustelemaan ja laulamaan - valmistautumaan sapatin tuloon. Illan aikana mietimme Mariel Piloisin johdolla sitä, miten voisimme paremmin näyttää elämällämme olevamme Jeesuksen opetuslapsia ja keskittyä vähemmän itseemme. Millaisena muut ihmiset näkevät meidät uskovaisina? Tulimme illan aikana siihen tulokseen, että teemme liian vähän.
Kerran matkalla nuortenillasta kotiin tapasin uskovan yläasteen aikaisen ystäväni bussissa. Pysäkki on lähellä kirkkoa. Tervehdimme toisiamme iloisesti ja hän kysyi uteliaana, mistä olin niin myöhään tulossa. "Nuortenillasta", vastasin rehellisesti. Ystäväni oli hiljaa ja näytti hieman mietteliäältä. "Siis tuolta adventtikirkosta, Ilomäentieltä", tarkensin. Ystäväni ilme kirkastui. "Ahaa... Mietinkin, missä täällä olisi muka paikka, jossa järjestetään sellaisia tilaisuuksia."
"Näytät ihan Jumalan lapselta. Elä siis sen mukaisesti."
Sapattina kirkossa oli niin paljon nuoria, että nuortenluokan vetäjä otti meistä kuvan. Jumalanpalveluksen jälkeen ohjelmassa oli ruokailu. Sen aikana vaihdettiin kuulumiset ja nautittiin maittavasta ruoasta. Iloisen lounaan kruunasi jäätelö ja keväinen auringonpaiste.
Pienen tauon jälkeen siirryimme kuuntelemaan Kalervo Aromäen syvällistä luentoa siitä, miten selvitä yhteiskunnan kovasta prässäyksestä yksilönä ja kristittynä. Luennossa käsiteltiin myös sitä, miten hallita omaa elämää. Keskustelimme näistä hieman vaikeistakin asioista pienissä ryhmissä. Mieleeni jäi erityisen hyvin seuraava opetus: Ei tarvitse osata kaikkea tai pystyä kaikkeen. Tärkeintä on, että Jumalalle antaa sen, mitä on.
Oli virkistävää nähdä niin monta sisarta ja veljeä kokoontuneena. Meitä on monta, meillä on kaikkivaltias Jumala apuna, meillä on siis resursseja toimia. Mielestäni tämän Youth Mattersin tarkoitus oli herättää meitä tekemään erityisesti konkreettisia rakkauden tekoja.
Jeesus kertoo miehestä, joka ryöstettiin ja jätettiin henkihieveriin tielle. Kukaan ei ehtinyt auttaa häntä. Tiellä hänet ohitti eräs pappi, jolla oli luultavasti kiire synagogaan. Samaa tietä kulki myös muuan leeviläinen, jolla oli myös muuta hyvin tärkeää tekemistä. Pysähdytkö sinä, kun vuorosi tulee? – Mari Ojwaka - Lähde NA 21/2009
Tutustutaan Suomen Vapaakirkkoon
Kevätkokouksen aluksi tutustuttiin Suomen Vapaakirkon toimintaan. Vapaakirkon kirkkokunnan johtaja Olavi Rintala aloitti toteamalla laman vaikutusten ulottuvan monien seurakuntien elämään. Aivan kuin Joosefin tapauksessa, Jumala on kuitenkin nähnyt kaiken etukäteen ja alkanut toimia hyvissä ajoin. Turvamme on siinä, että olemme Jumalan kädessä ja hänen asiallaan. Jumalan tahdon noudattaminen pitää sydämen tasapainossa ja voimme luottaa hänen ohjaukseensa.
Vapaakirkon lähetystyön johtaja Richard Brewis esitteli Suomen Vapaakirkon eri työmuotoja ulkomailla. Uusimpana työmuotona Suomen Vapaakirkolla on messiaanisen seurakunnan tukeminen Is-raelissa. Vapaakirkko on myös aktiivisesti mukana mm. Raamatun käännöstyössä ympäri maailmaa.
Nuorisotyön osalta Suomen Vapaakirkon nuorisotyönjohtaja Tommi Koivunen muistutti siitä, miten tärkeää on oppia tuntemaan Jeesus jo lapsena. Vapaakirkossa toimivatkin partion ja Kids’ Action Nighten ohessa Vapis316-ohjelma, joka tähtää lasten opetuslapseuttamiseen ja ”Seurakuntakoulu”, joka on rippikoulun tapainen leiri 15 vuotta täyttäneille. Myös lapsi- ja nuorisotyöntekijöistä pyritään huolehtimaan parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Diakoniasihteeri Kristian Vilkman huomautti, että seurakunnat ovat aina olleet edelläkävijöitä hädänalaisten auttamisessa. Tällä hetkellä Suomen Vapaakirkon diakoniatyö pitää sisällään mm. kummilapsityön, EU-ruoka-avun jakamisen ja ilmaisruokailujen järjestämisen. Esimerkiksi Kuopiossa Vapaakirkon järjestämillä aterioilla käy maanantaista torstaihin noin 70 henkilöä päivittäin.
SVKN:n toimikunnat ja tiimit
Varsinaisessa kokouksessa puheenjohtajana toimi Suomen Adventtikirkon johtaja Atte Helminen ja sihteerinä SVKN:n pääsihteeri Virpi Loukkola. Edustajia kokouksessa oli Baptistiyhdyskunnasta, Helluntaiherätyksestä, Metodistikirkosta, Pelastusarmeijasta ja Vapaakirkosta. Adventtikirkon edustajista puheenjohtajan lisäksi oli paikalla Anne Leskinen.
SVKN:n vuoden 2008 toimintakertomuksesta kävi ilmi, että kuluneen vuoden aikana suurin osa toimikunnista ja -jaostoista oli ollut aktiivisia. Lasten ja nuorten hyvinvointitoimikunta oli mm. valmistellut seuraavaa lasten ja nuorten hyvinvointikouluttajakoulutusta, ja Turvataitoja kehitysyhteistyömaihin -projektin (TUTAKE) erityistyöryhmä on jatkanut työtään. Adventtikirkkoa työryhmässä edustavat Merja Kinnunen ja Markku Heinänen.
Seurakunnan luontaisen kasvun (SLK) tiimi pyrki vuonna 2008 elvyttämään SLK-toimintaa ja tutkimusta Suomessa. Tiimin puheenjohtajaksi valittiin Tapio Sätilä Linkkiseurakunnasta. Tiimin adventtikirkon edustajana toimii Aimo Helminen.
Uutta vuonna 2008 oli syyskuussa perustettu sairaalasielunhoidon toimikunta, jossa adventtikirkkoa edustaa Pirkko Hellman. Kaikki toimikunnan jäsenet ovat sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutuksen käyneitä, edustamansa kirkkokunnan työntekijöitä.
SVKN:n musiikkijaostosta puuttuu tällä hetkellä adventtikirkon edustus.
Kannanottoja
Vuoden 2008 huomattavammaksi SVKN:n tekemäksi kannanotoksi muodostui vihkimisoikeuslakiprosessia koskeva lausunto. SVKN koki, että 1.10.2008 voimaantullut laki vihkimisoikeudesta (571/2008) lisäsi vapaakristillisten suun-tien eriarvoisuutta suhteessa suurempiin valtionkirkkoihin. Lain perusteella vihkimisoi-keus ei enää ole yhdyskuntakohtainen vaan henkilökohtainen, jolloin kirkkojen kustannukset nousevat. Joulukuussa 2008 SVKN:n hallitus laati asiasta lausunnon toimitettavaksi oikeusministerille. Oikeusministeriö ei kuitenkaan ole lausuntoa vielä saanut ja asiaa selvitellään.
Yhteistyötä
SVKN jatkoi vuoden 2008 aikana yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa alkoholiohjelman tiimoilta. Betel-kirkossa Turussa järjestettiin myös yhteistapaaminen Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen ja Frikyrliga Samverkanin kanssa. Keskusteltiin mm. suomalaisten vieraantumisesta kristillisistä kirkoista ja perinteistä sekä uskontojen kohtaamisesta Suomessa. Vuoden aikana Suomen lähetysneuvostoon (SLN) valittiin yhteistyön puitteissa SVKN:n edustajaksi mm. Aimo Helminen adventtikirkosta. Suomen Adventtikirkon johtaja Atte Helminen puolestaan esitelmöi Raamattu ja kirkon identiteetti -seminaarissa Kirkkohallituksessa 16.5. aiheenaan vapaakirkollisen identiteetin haasteet.
Keskustelua
Kevätkokouksen avoimessa keskustelussa Atte Helminen esitti huolestumisensa uusista opetussuunnitelman perusteista, jotka koskevat myös kristillisiä kouluja. Sen mukaan rukous on uskonnon harjoittamista, eikä sitä siksi voida harjoittaa normaaleilla oppitunneilla. Myöskään raamatullista luomista ei saa opettaa vaihtoehtona evoluutioteorialle biologian tunnilla. Kaikenlainen tunnustuksellinen käännytystyö on myös kouluissa lailla kielletty. Helpottuneina kuitenkin todettiin, että aamuhartauksia saa edelleenkin pitää ja lisäkursseissa voi opettaa myös kirkkokunnille tärkeitä opinkohtia.
Toiseksi pääpuheenaiheeksi muodostui vapaiden suuntien pastoreiden ja seurakuntien työntekijöiden koulutuksen mahdollinen yhteen sovittaminen. Todettiin, mm. eurooppalaiseen evankeliointiin liittyvän koulutuksen olevan tärkeää, vaikka muu koulutus tapahtuisikin muualla. Raamattukouluja tarvitaan edelleen tarjoamaan esimerkiksi lyhytaikaista johtajakoulutusta. SVKN:n edustajia tulisi myös säännöllisesti informoida koulujen toiminnasta. Kokouksen päätteeksi muistutettiin edustajia siitä, että vuosi 2009 on lapsenoikeuksien merkkivuosi. – KG
Adventtikirkon koulujen rehtoreilla on tapaaminen opetussuunitelmaan liittyvistä kouluasioista opetusneuvos Pekka Iivosen kanssa 13.5.2009. Pyydämme muistamaan tätä tapaamista rukouksin. -Lähde NA 17/2009
nä viikonvaihteena oli menossa adventtikirkon nuorten Pohjoismaiset kuorofestivaalit ja lentopalloturnaus ja nyt oli alkamassa sapatin musiikkijumalanpalvelus. Ohjelmasta vastasivat kuorolaiset Tanskan Vejlefjordin, Norjan Tyrifjordin ja Ruotsin Ekebyholmin kouluistamme sekä omasta Toivonlinnan koulustamme.
Ohjelma alkoi Silvia Ahosen mahtavalla urkusoololla, joka loi juhlallisen tunnelman tilaisuuteen. Pastorimme Aimo Helminen johti tilaisuuden ja toivotti juhlavieraat ja juhlayleisön tervetulleiksi. Tämän jälkeen koko suuri kuoro, noin 170 kuorolaista, lauloi muutaman kauniin ylistyslaulun. Yhteislaulun Oi Herra suuri säkeistöt laulettiin norjaksi, tanskaksi, ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi, sanat heijastettiin kankaalle. Koko kirkkorakennus täyttyi mahtavasta ylistyslaulusta. Jumalan ylistäminen avasi mielemme vastaanottamaan hänen siunauksiaan. Aimo johtaman rukouksen jälkeen saimme kuulla lähetyskertomuksia eri maiden nuorten esittäminä. Vejlefjordin koulussa nuoret ovat monella tavalla mukana sympatiakeräyksessä jakaen kirjallisuutta ja rukoillen ihmisten kanssa ja puolesta. Tyrifjordin koulussa on herätystä. Siellä toimii pienryhmiä nuorten keskuudessa ja innostus Raamatun lukemiseen ja rukoilemiseen on lisääntymässä. Eräs nuori oli monta kertaa pyytänyt toista nuorta mukaan pienryhmään, mutta tämä ei halunnut. Kerran tällä toisella nuorella oli vatsakipuja jolloin häntä mukaan pyytänyt nuori lupasi rukoilla, että Jumala parantaa hänen kipunsa. Kivut lakkasivat, nuori tuli mukaan pienryhmään ja on kovasti innostunut. Ekebyholmin koulussa nuoret osallistuvat myös ahkerasti sympatiakeräykseen. Sielläkin toimii pienryhmiä, joiden vetäjinä toimivat raamattulinjan opiskelijat. Heillä on erilaisia tempauksia, esimerkiksi torilla, joissa he jakavat ilmaista kirjallisuutta. Joulun alla he käärivät Tie Jeesuksen luo -kirjoja joulupaketeiksi ja lahjoittivat niitä piparkakkujen kera ihmisille. Toivonlinnan nuoret kertoivat lähetysmatkoistaan Albaniaan ja Bulgariaan, joissa maissa ovat jakaneet avustustarvikkeita sekä kunnostaneet ja korjanneet muun muassa vammaisten lastenkotia. Samalla he näyttivät videon Bulgarian-matkaltaan, mikä oli erittäin mielenkiintoinen. Kaikilta kouluilta saimme kuulla myös puhuttelevia lauluesityksiä koulun lähetystervehdyksen päätteeksi. Oli ilo nähdä ja kuulla näitä Jumalan työstä innostuneita ja rohkeita nuoria. Ennen saarnaa saimme hiljentyä kuuntelemaan huilu- ja harppusoolon.
Pastori Jyrki Vehkavuori totesi saarnassaan, että kun nyt olimme koolla sekä kuorolaulun että lentopallon merkeissä, niin hän oli miettinyt, mitä yhteistä on kuorolla, lentopallolla ja kristinuskolla. Hän totesi, että kaikki kolme ovat joukkuelajeja. Tarvitsemme toistemme tukea niin joukkuepeleissä kuin uskon tiellä. Siksi Jeesus perusti kristillisen seurakunnan ja hän itse on seurakunnan pää eli johtaja. On hienoa kuulua sellaiseen kuoroon, jossa on hyvä johtaja tai lentopallojoukkueeseen, jossa on hyvä valmentaja. Myös seurakunta menestyy, jos se kuuntelee ja pyrkii toteuttamaan johtajansa eli Jeesuksen Kristuksen ohjeita ja neuvoja toiminnassaan. Kuorossa ja peleissä pitää löytyä oikeanlainen rentous, ääntä ei saa pingottaa eikä käsi saa kangistua iskulyönneissä. Samoin kristinuskossa kaikki lähtee levosta Jeesuksen täytetyssä työssä meidän puolestamme. Suomen tasavallan presidentti Mauno Koivisto oli innokas lentopallon harrastaja, hän piti siitä, "koska siinä ei tönitä". Töniminen on kiellettyä myös kristinuskossa. Kristinusko on joukkuelaji: yksin emme pärjää, mutta Jeesuksen kanssa voitto on varma. Pysykäämme hänen joukkueessaan loppuun asti. Sain paljon siunauksia tästä saarnasta.
Tämän jälkeen saimme vielä kuulla koko ison kuoron laulavan instrumenttien säestyksellä ja loppusoitossa oli ihailemani instrumentti, trumpetti, mukana. Kaunista siunaavaa laulua ja musiikkia tarjottiin alusta loppuun. Jälkeenpäin seurakuntamme tarjosi maittavan kasvisaterian kiitollisille kuorolaisille.
Juhlahumussa lähdin kotiin Jumalaa kiittäen ja ylistäen.
Kopun, Siikasalmen ja Suomen kristillisen yhteiskoulun ala-asteen opettajat ja oppilaat kokoontuivat maaliskuussa jo perinteiseen liikuntapainotteiseen leirikouluun Siikasalmelle. Mukana oli myös joitakin oppilaiden vanhempia.
Torstaipäivä oli kaunis, auringonpaistetta ja luonto kauneimmillaan talvipuvussa. Aamulla pakkasta oli -20 C, mutta se ei estänyt jo kello seitsemän jälkeen innokkaimpia suuntaamasta suksille ja latua kiertämään. Päivän aikana lämpötila kohosi muutamaan pakkasasteeseen ja kaikilla oli mahdollisuus hiihtää, luistella, laskea pulkkamäestä ja hyppyristä. Isosta lumivuoresta muotoiltiin valtava norsu. Napakelkka ja pilkkionginta olivat hyvin suosittuja. Pilkkionkijoiden ohjaajana oli kokenut pilkkijä ja niinpä kalareissu ei mennyt hukkaan. Kasvot loistaen tultiin kertomaan, kuinka monta kalaa kukin oli saanut. Iltapäivällä oli mahdollisuus saunoa ja käydä avannossa uimassa.
Perjantaiaamuna käytiin kova taistelu hiihtomitaleista. Kaikki eivät halunneet kilpailla, mutta pitihän kannustajiakin olla. Iltapäivällä oli mahdollisuus uimiseen tai lasketteluun.
Sapatin jumalanpalveluksessa seurattiin kuvaelman muodossa vertausta kylväjästä: kokoussarjaan jaettiin kutsuja, mutta kaikki eivät olleet innokkaita ottamaan kutsua vastaan. Toiset lähtivät ko-kouksiin kyllä mielellään, mutta elämän huolet ja ystävien vaikutus karsivat kuulijoita pois kokoussarjan aikana. Kokouksien puhuja ”Markkanen” puhui vetoavasti ja mukaansatempaavasti, mutta niin kuin todellisessakin elämässä, evankelioiminen ei ole niin yksinkertaista. Kokoussarja saatiin kuitenkin päätökseen jumalanpalveluksen aikana, ja se päättyi kitarakuoron herätyslauluun. Sapatti-iltapäivänä tehtiin yhteinen hiihtoretki laavuille jäätä pitkin.
Joka ilta oli erilaista ohjelmaa, jonka jokainen koulu vuorotellen järjesti. Voimia koeteltiin niin köydenvedossa kuin tietokilpailuissakin.
Haastattelin muutamia henkilöitä ja kysyin, mitä leirikoulusta jäi mieleen.
Kolmen lapsen äiti: ”On ollut leppoisaa ja mukavaa. Lapsilla on tuntunut olevan hauskaa. Tämä on kotiäidille so-siaalinen tapahtuma, jossa voi vaihtaa ajatuksia muiden aikuisten kanssa. Etelän lapsille elämys, kun voi uida avannossa, hiihtää jäällä ja pilkkiä. Jos lapsemme eivät pääsisi leirikouluun, se olisi kauhea katastrofi. He odottavat sitä enemmän kuin joulua.”
Kaksi opettajaa: ”On kiva nähdä, kun lapset oppivat jotain uutta. Eräskin lapsi laski ensimmäistä kertaa laskettelurinteestä ja alastuloon meni puoli tuntia. Toinen kerta meni jo nopeammin, ja kolmannella kerralla hän tuli ihan yksin alas.”
Eräs opettaja tuumasi, että on kivaa katsella, kun lapset nauttivat leirikoulusta. Mieleen tuli tosin myös luuttu ja sanko, sillä kiertävä mahatauti oli leirin aikana ehtinyt kierroksellaan juuri Siikasalmen kohdalle.
Keittiön tytötkin olivat virkistyneet leirikoulun aikana.
Lapset: ”Kaikki on ollut kivaa. Sai hiihtää ja pilkkiminen oli mukavaa, samoin napakelkka ja avantouinti. Mukavaa ovat myös kaverit ja se ettei ole koulua ja läksyjä. Tosi kamalaa, jos leirikoulua ei olisi. Oli kiva nukkua patjahuoneessa.”
Kuudennen luokan tyttöjä harmitti, koska tämä oli heidän viimeinen leirikoulunsa. Tytöt miettivätkin, miten he pääsisivät seiskallakin leirikouluun: ”Iltaohjelmat ovat olleet kivoja. Pojat tosin meluaa. Se ei ollut kivaa, kun osa kavereista oli sairaana. Ruoka tosi hyvää! Täällä on ruutulattiat, se on tosi hienoo!”
Allekirjoittanut ja sivusta seurannut tuli siihen tulokseen, että lapsilla on valtavasti energiaa. On suurenmoista nähdä ja kuulla, miten lapset laulavat koko sydämestään ylistystä Jumalalle ja kertovat tarvittaessa oman kokemuksensa siitä, mitä Jeesus heille merkitsee. On suuri etuoikeus, kun lapsemme saavat käydä kristillistä koulua. Taivaan Isä saakoon siunata kaikkia mukana olleita. – Kaija Hämäläinen - Lähde NA 15/2009
Nurmikoti nyt
Nurmikoti (ennen Aitolahden vanhainkoti) on vanhainkoti, joka aikoinaan perustettiin adventtikirkon ja merkittävien seurakuntalaisilta saatujen lahjoitusten avulla palvelemaan seurakuntamme vanhuksia. Pitkään Nurmikodin asukkaat olivat pääasiassa seurakuntaamme kuuluvia henkilöitä, jotka olivat suhteellisen hyväkuntoisia ja vain vähän hoivapalveluja tarvitsevia. Vuosien mittaan tilanne on muuttunut. Nyt Nurmikodin asukkaista lähes kaikki tarvitsevat runsaasti apua päivittäisissä toiminnoissaan. Suurin osa on pitkäaikaissairaita ja vuodepotilaita. Nurmikodin tavoitteena on hoitaa asukas hänen elämänsä loppuun saakka samassa paikassa. Nurmikodin saattohoito on arvostettua.
Tampereen kaupunki on jo vuosia ostanut suurimman osan laitospaikoista (40–42) pitkäaikaishoivaa tarvitseville. Tampere ostaa palvelut vain tamperelaisille. Lopuille paikoille (1–4) on voinut hakeutua joko itse maksavana tai oman kotikuntansa maksusitoumuksella Tampereen ulkopuoleltakin. Tällä hetkellä asukkaista noin kolmannes on seurakuntamme jäseniä.
Nurmikodin taloudessa on merkittäviä haasteita. Palvelujen myyntihinnat eivät ole nousseet toivotulla tavalla. Toisaalta palkka-, ruoka-, lämmitys-, lääke-, hoitotarvike- ym. kustannukset ovat vuosittain nousseet. On jouduttu tekemään myös pakollisia hankintoja kuten sprinkler-palohälytysjärjestelmä ja kulunvalvontalaitteisto. Nurmikodin talous on kuitenkin kyetty hoitamaan niin, että adventtikirkon varoilla ei ole tarvinnut tukea Nurmikotia vuosiin... Tästä tulee kiitos taivaan Isälle ja Nurmikodin tukijoille.
Nurmikodin tulevaisuus
Valtakunnallisten tavoitteiden mukaisesti Tampereen kaupunki vähentää oleellisesti laitospaikkojensa määrää eikä enää vuoden 2011 jälkeen osta Nurmikodilta vanhainkotipaikkoja. Tampereen kaupungilla on kuitenkin kiinnostusta muunlaisten vanhusten tarvitsemien palvelujen ostamiseen Nurmikodilta. Kaupungin kanssa on sovittu, että vuosien 2009–2011 aikana Nurmikoti valmistelee uudenlaisen palvelutuotteen. Tätä tuotetta suunnittelemaan Suomen Adventtikirkko yhteistyössä Nurmikodin johtokunnan kanssa on nimennyt kehittämistyöryhmän, jonka tehtävänä on tutkia, miten Nurmikodin strategiset tavoitteet voitaisiin toteuttaa. Kehittämistyöryhmään kuuluvat Harriet Fagerholm, Kirsi Hänninen (sihteeri), Sirkka Korpi-Hyövälti, Ritva Kuusisto, Päivi Laitinen, Riitta-Liisa Peltonen, Ruut Ruohonen (puh.johtaja), Heljä Saarinen (henkilökunnan edustaja) ja Harri Saarinen.
Nurmikodin johtokunta ja työryhmä tutkivat työn tässä vaiheessa mahdollisuuksia muuttaa vanhainkoti palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen yksiköiksi, joissa olisi omat dementiayksikkönsä ja saattohoitomahdollisuutensa. Muitakin tuotteita on mietitty, mutta koska vanhushuollon osaaminen Nurmikodissa on vahvaa, päädyttiin ensisijaisesti selvittelemään vanhusten palveluihin liittyviä tuotteita.
Työskentelyn tässä vaiheessa katsottiin hyväksi, että seurakuntalaisia informoidaan tulevista muutoksista. Samalla annetaan seurakuntalaisille mahdollisuus esittää omia kehittämisajatuksia.
Kiinnostaako muuttaminen Nurmikotiin?
Työryhmä haluaisi jo nyt tietää, onko seurakunnan jäsenillä kiinnostusta muuttaa asumaan Nurmikodin palvelutaloon. Nurmikotiin voitaisiin saneerata muutamia huoneita vuokra-asumista varten. Henkilön ei tarvitsisi olla tamperelainen, mutta muutettuaan palvelutalon vuokra-asuntoon hänestä sellainen tulisi ja hän pääsisi Tampereen kaupungin tarjoamien palvelujen piiriin. Palveluasumismuodossa tulija asuisi siis omassa huoneessaan kuten vuokralainen. Tarvitsemiaan palveluja hän voisi hankkia Nurmikodilta (esim. ateriapalvelut). Kun iän/sairauden myötä tilanne muuttuisi, olisi asukkaalla tai pariskunnalla mahdollisuus edelleen asua omassa asunnossaan, mutta olla samalla tehostetun palveluasumisen piirissä. Nurmikodin yhteiset tilat ja viriketoiminnot olisivat asukkaiden käytössä, ja Aitolahden seurakunnan läheisyys, hengellinen ilmapiiri ja kaunis luonto tuovat oman lisänsä elämän laatuun.
Vaikka vielä emme voi varmuudella sanoa, miten suunnitelmat etenevät ja millaisiksi ne lopulta muodostuvat, pidämme tärkeänä selvittää tässä vaiheessa seurakuntalaisten mielipiteitä asiasta. Siksi työryhmä toivoo seurakuntalaisten ilmaisevan kiinnostuksensa vuokra-asumiseen tai esittävän kehittämisajatuk-siaan tai mielipiteitään siitä, onko ylipäätään tarkoituksenmukaista jatkaa Nurmikodin toimintaa. Vastaamalla voi parhaiten vaikuttaa Nurmikodin tulevaisuuteen. Toimi siis mahdollisimman nopeasti, kuitenkin viimeistään 20.4. mennessä osoitteella Nurmikoti, Ketarantie 4 A, 33680 Tampere tai sähköpostilla kirsi@nurmikoti.fi tai paivi.laitinen@pp.fimnet.fi.
Haluamme sulkeutua esirukouksiinne.
Työryhmän puolesta
Nurmikodin visio, missio Nurmikodin arvot
Media7 Raamattuopisto on palvellut suomalaisia jo 60 vuoden ajan levittämällä raamattutietoutta koteihin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kursseillemme on ilmoittautunut 30 712 oppilasta, joista 10 068 on käynyt kurssin loppuun ja saanut siitä todistuksen. Tarkoituksemme ei kuitenkaan ole vain jakaa tietoa Jumalan sanasta, vaan myös olla Pyhän Hengen käytössä johtaaksemme ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi ja hänen tulemustaan odottavan kansan joukkoon. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme saaneet osaltamme olla auttamassa hyvään uskonratkaisuun 415 ystävää. Iloitsemme siitä, että parin viime vuoden aikana kastettujen määrä on ilahduttavasti kaksinkertaistunut. Viime vuonna saimme liittää adventtikansan joukkoon 46 uutta sisarta ja veljeä, jotka ovat käyneet kurssejamme tai olleet mukana raamattuleireillä. Tahdomme muistaa heitä erityisesti esirukouksissamme. Vaikka työmme onkin tällä hetkellä myötätuulessa, rohkenemme silti vielä odottaa vahvaa herätystä adventtikansan keskuuteen ja yhteisen työmme vahvistumista ja kasvua tulevaisuudessa. Työmme tulokset ovat ennen kaikkea riippuvaisia Jumalan siunauksesta sekä siitä laajasta tuesta, jota olemme saaneet seurakuntamme uskollisilta jäseniltä ja työntekijöiltä. Tahdomme lausua siitä lämpimät kiitokset!
Viime vuoden lopulla saimme viettää opistomme 60-vuotisjuhlaa Helsingissä. Juhlapuheen piti hiljattain edesmennyt opiston pitkäaikainen johtaja pastori Auvo Helminen. Hän toi esille puheessaan ilonsa siitä, että oli saanut toimia elämänsä parhaat työvuodet seurakuntamme evankelioimistyön eturintamassa johtamassa Kirjeellisen Raamattuopiston työtä, jolla nimellä tämä työmuoto pääasiassa tuli tunnetuksi vuosikymmenien ajan. Työ on kantanut runsaan hedelmän Jumalan valtakuntaan, emmekä tässä ajassa aina saa nähdä kaikkea sitä hedelmää, jonka kerran saamme nähdä taivaassa. Moni raamattuopiston työssä vaikuttanut ja tämän työn kautta uskon tielle lähtenyt on jo päättänyt matkansa, ja heille on talletettuna voittajan seppele vanhurskasten ylösnousemuksessa. Tässä valossa työmme arvoa ei voi edes rahassa mitata.
Adventtiliike elää murrosvaihetta Suomessa. Tämän lisäksi talouden taantuma vaikuttaa monella tavoin yhteiskunnassa. Myös seurakunnassa aineellisten voimavarojen rajallisuus ohjaa meitä suuntaamaan entistä enemmän resurssejamme perustehtävämme suorittamiseen. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti paikallisten seurakuntien hengellisen hyvinvoinnin ja evankelioimistyön vahvistamista unohtamatta vastuutamme maailmanlaajuisesta lähetystyöstä. Uskon, että seurakunnissamme on heräämässä entistä voimakkaampi kaipaus saada kokea hengellinen herätys ja sen myötä uusi innostus adventtisanoman levittämiseen sekä henkilökohtaisten kontaktien että median välityksellä. Raamattuopisto elää myös mukana tässä murrosvaiheessa. Haluamme tulla entistä lähemmäksi jäsenistöämme ja tarjota yhteistyön kättä kaikille niille, joilla on intoa ja halua levittää adventtisanomaa kotiseudullaan.
Vaikka muuttunut aika on tuonut uusia haasteita työllemme, meillä ei kuitenkaan ole mitään pelättävää tulevaisuudessa, jos muistamme miten Jumala on johtanut meitä menneinä päivinä. Kohtaamme työssämme päivittäin uusia haasteita, josta esittäisin tässä muutamia raamattuopiston keskeisiin toimintoihin liittyviä.
Mainostaminen
Kursseillemme ilmoittautuu vuosittain noin 2000 uutta oppilasta. Joudumme kuitenkin etsimään heitä entistä tiheämmällä kammalla. Tämä tarkoittaa sitä, että mainostamiseen käytettäviä resursseja olisi lisättävä, jotta saisimme oppilasmäärää lisättyä tai pidettyä sen nykyisellä tasolla. Mainostaminen joissakin valtakunnallisissa hyvin laajalevikkisissä lehdissä kuten Yhteishyvä-lehdessä on jouduttu lopettamaan lehden uuden linjauksen tähden. Kokeilemme vielä jotain muuta laajalevikkistä lehteä tämän vuoden aikana. Suoramarkkinointiyhtiöiden kautta tehtävien massajakeluiden ongelmina ovat samalla kertaa jaettavien mainosten suuri määrä ja ajoittain heräävä epäilys jakelun luotettavasta perillemenosta. Kaikesta huolimatta olemme jo tämän vuoden puolella kustantaneet merkittävien lahjoitusten avulla laajoja mainosjakeluja Turun, Vantaan ja Helsingin -alueella. Aiempina vuosina vastaavia jakeluita on suoritettu lähes kaikissa Suomen kaupungeissa. Postijakelu on huomattavasti kalliimpaa suhteutettuna kappalemääriin, mutta onko se sittenkään ta-loudellisesti panos/tuotossuhteessa parempaa? Teemme tästä mahdollisesti kokeita rajatuilla alueilla tulevaisuudessa.
Kaikkein parhaiten viesti menee kuitenkin perille jäsenten viedessä mainoksia ovelta ovelle rukousten kera. Silloin mainos putoaa yksittäisenä kutsuna postiluukusta sisään ja saa parhaimman huomion. Ei koskaan tule myöskään unohtaa henkilökohtaisen kädestä käteen annetun tarjouksen merkitystä. -Jatkamme edelleen uusien mainosideoiden ja mainoskorttien kehittämistä. Antamalla mainoskortin lähimmäisellesi voit samalla toivottaa hänelle onnea ja siunausta! Anna siis onnentoivotusten kiertää kädestä käteen!
Sähköisten joukkoviestinten käyttö
Radio-ohjelmat, varsinkin kurssimme pohjalta tehty Raamattu Avautuu -sarja Radio Deissä on tuonut ilahduttavan runsaasti, nyt jo noin 300 uutta oppilasta sen lisäksi, että itse ohjelmia kuuntelee kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tämä rohkaisee meitä siirtymään myös mahdollisimman pian hyödyntämään kristillisen TV-kanavan, TV7:n, ja internetin tarjoamia mahdollisuuksia sanomamme eteenpäin viemiseksi. Internet mainoskanavana on myös suhteellisen uusi, ja sen mahdollisuuksia meidän on ryhdyttävä käyttämään tehokkaammin varsinkin siinä vaiheessa, kun kurssimme ovat jälleen siinä valmiudessa, että ne ovat netin kautta tarjolla. Myös audiopankkia vastaava ”videopankki” olisi synnytettävä mahdollisimman nopeasti samalla, kun koko kirkkomme internetsivut uudistuvat.
Uudet kurssit
Kurssitarjontamme on osin vanhentunutta painatuksen ja ulkoasun puolesta. Olemme parhaillaan viimeistelemässä kahta uutta kurssia, joista ensimmäisenä ha-luamme saattaa painokuntoon Jeesuksen elämästä, toiminnasta ja uskosta kertovan 25-osaisen kurssin ”Maailman valo”. Kurssin käännöksen tarkistamistyö on viimeistä silausta vailla, ja sitten on aika ryhtyä kurssin graafiseen suunnitteluun ja painotyöhön. Tällaiset hankkeet vaativat aikaa ja uhrimieltä. Olemme iloisia siitä, että tähän työhön Herra on kuitenkin jatkuvasti siunannut varoja niin, että tämäkin hanke voidaan toteuttaa lähitulevaisuudessa.
Seuraavana vuoroaan odottaa jo käsikirjoituksen muodossa kurssi Paavalin kirjeestä galatalaisille ja uusi Ilmestyskirja-kurssi. Kaikista näistä emme ehkä tee painettuja kurssivihkosia vaan tarjoamme niitä netin kautta käytäväksi tai sieltä ladattaviksi sekä materiaaliksi pienryhmille ja pienimuotoisille kokoussarjoille, seminaareille ja opintopiireille. Pyrimme jatkossa siihen, että uudet kurssit tulevat alkuperäisestä toteutustavasta huolimatta tarjolle aina myös netin välityksellä.
Raamattuleirit
Järjestämme jälleen tänä kesänä kaksi raamattuleiriä Kallioniemen leiritilalla Laukaassa. Aivan lähiaikoina lähetämme satoja kutsuja oppilaillemme ja tarjouksen vapaalipusta leirille. Vuosi vuodelta olemme huomanneet, kuinka ilmoittautumisia leireille tulee vähemmän ja vähemmän. Leiritilan mukavuudet eivät toki ole kovin korkealla tasolla, mutta kaunis luonto, hyvä ohjelma ja maukas ruoka korvaavat pitkälti olosuhteisiin liittyvät puutteet. Hotellitasoinen majoitus tekisi leiritoiminnasta niin kallista, että meidän olisi vaikeampi saada leirejä taloudellisesti toteuttamiskelpoisiksi. Viime aikoina kullekin leirille on osallistunut noin 50–60 leiriläistä. Heistä noin puolet on ollut seurakuntaamme kuulumattomia ystäviä. Kallioniemessä on myös ainutlaatuinen leiritunnelma, ja työn tuloksetkin ovat olleet erinomaisia parin viime kesän aikana, kuten monina edellisinä kesinä vuosikymmenien ajan. Viisikymmenvuotinen leiriperinne on kuitenkin jatkuvien haasteiden edessä, mutta uskomme, että evankelioimistyön vahvistuessa myös raamattuleirit voivat edelleen vahvistua.
Raamattuleirit tarvitsevat tuekseen tehokkaan valmistelutyön sekä entistäkin tehokkaamman jälkityön seurakunnissa. Tästä emme aina ole suoriutuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikkeen hengelliseen työhön kuuluu niin voittoja kuin tap-pioita. Kylväjän työ on usein vaativaa, eikä kaikki siemen idä ja kanna hedelmää. Tunnemme surua silloin, kun joidenkin kohdalla hyvin oraalle noussut kylvö kuitenkin kuihtuu ja kuivuu pois. Samoin myös Jumalan valtakunnan työssä on nousuja ja laskuja, ilon ja surun hetkiä, mutta lopullinen voitto on kuitenkin varma, koska me palvelemme elävää Vapahtajaa, joka on pian tuleva voimansa kirkkaudessa takaisin noutamaan omiaan. Sato alkaa pian kypsyä lopullista korjuuta varten. Olemmeko valmiit kun Herra saapuu? Mitä olemme tehneet niillä talenteilla, jotka Herra on itse kullekin uskonut. Nyt on aika tehdä työtä suuren päämäärän hyväksi, jotta jokaisella Suomessa asuvalla olisi mahdollisuus oppia tuntemaan Jeesus ja tulemaan hänen opetuslapsekseen.
Oppilailta tulleita vastauksia kysymykseen: Mitä kurssi on sinulle merkinnyt?
– Avannut minulle Raamatun uudessa valossa. Miten seurakunnan jäsenenä voit olla yhteistyössä raamattuopiston kanssa?
– Levitä kirjeopiston mainoskortteja kuin syksyn lehtiä. Huolehdi siitä, että seurakunnassasi mainoskorttien jakaminen on järjestelmällistä, ja innosta toisiakin mukaan. Rohkaise erityisesti nuoria mukaan ja järjestäkää vaikka yhteislähtöjä mainosten jakamiseksi.
Seurakuntalaisten kanssa on käyty suunnitellun organisaatiouudistuksen pohjalta keskusteluja helmi-maaliskuussa 2009 Toivonlinnassa, Vaasassa, Piikkiössä ja Salossa. Lähiaikoina vastaavia keskusteluja järjestetään myös Porissa, Turussa, Joensuussa, Helsingissä ja Tampereella, ja mahdollisesti myös muualla seurakuntalaisten kiinnostuksen mukaan. Ohessa lyhyt raportti organisaatiouudistuksen valmistelusta, taustoista ja joistakin seurakuntalaisten esittämistä kysymyksistä.
Mitä organisaatiotoimikunta esittää päätettäväksi?
Olemassa olevista kansainvälisen kirkon sääntöjen mukaisista vaihtoehdoista organisaatio- ja strategiatoimikunta on pohtinut seuraavia kolmea päälinjaa:
a. seurakuntien unioni Ensimmäinen päälinja a) käsittelee kirkon organisaatiomallin kokonaisvaltaista muutosta piirikuntien unionista seurakuntien unioniin. Toisessa päälinjassa b) piirikunnat säilyttävät rekisteröintinsä (Pohjois-Suomen lähetys ei ole rekisteröity). Nykyisenlaista piirikuntien unioni -mallia, jossa kahden rekisteröityneen yksikön (tässä tapauksessa Unioni ja Suomalainen piirikunta) taloudet on yhdistetty, ei voida sellaisenaan jatkaa kirjanpitolain muutoksen vuoksi. Suomalaisen piirikunnan säilyttäessä rekisteröintinsä, tarvitaan em. kirjanpitojen eriyttäminen ja omaisuuden jako. Kolmannessa päälinjassa c) Suomalaisen piirikunnan rekisteröinti puretaan, jolloin Unionin ja Suomalaisen piirikunnan yhteinen hallinto ja kirjanpidon järjestäminen jatkuvat kuten tähänkin saakka.
Lyhyesti sanottuna, kirkon tulee päättää ensin organisaatiomallistaan ja kirjanpito järjestetään sen jälkeen ko. päätöksen mukaisesti.
Mikäli kirkko päättää säilyttää piirikuntien unioni -statuksen, voi Ruotsalainen piirikunta jatkaa edelleen rekisteröitynä, koska sillä on oma erillinen hallinto ja kirjanpito.
Joka tapauksessa Suomen Adventtikirkon yhdyskuntajärjestys ja ohjesäännöt tarkistetaan kevään 2009 kokouksia varten edellämainitut päälinjat huomioon ottaen.
Analyysiä nykyisestä organisaatiomallista
Suomen Adventtikirkon toimintaa ohjaavat yhdyskuntajärjestys, kansainvälisen adventtikirkon ohjesäännöt ja Seurakuntakäsikirja sekä Suomen laki. Kirkon säännöissä on mm. määritelty, mitä varoja saa käyttää eri työmuotojen tukemiseen.
Suomen Adventtikirkon unioni on kirkon kaiken omaisuuden juridinen omistaja (kiinteistöt, kirkot, asunto-osakkeet, rahavarat, sijoitusomaisuus). Suomalainen piirikunta ja sen paikallisseurakunnat sekä Pohjois-Suomen lähetys ja sen paikallisseurakunnat eivät juridisessa mielessä omista mitään. Suomen Adventtikirkon unioni vastaanottaa kirkolle osoitetut testamentit ja lahjakirjat sekä kohdentaa saadut varat testamentin tai lahjakirjan ehtojen mukaisesti piirikuntien, lähetyksen tai laitosten resursseiksi. Käytännössä piirikunnat ja lähetys päättävät kuitenkin omien resurssiensa tarkemmasta kohdentamisesta.
Suomen Adventtikirkko on juridisesti ainoa rekisteröity työnantaja, mutta Suomalainen piirikunta ja Pohjois-Suomen lähetys päättävät työntekijöitään koskevista asioista yhdyskuntajärjestyksen mukaisesti.
Poikkeuksena edellisistä on Ruotsalainen piirikunta, joka on oman omaisuutensa juridinen omistaja, ottaa vastaan sille osoitetut testamentit ja lahjakirjat sekä toimii rekisteröitynä työnantajana.
Miksi hallintouudistusta valmistellaan?
Edellä mainittu organisaatiouudistuksen päälinja a) sisältyi vuoden 2006 sääntömääräisissä yleiskokouksessa ja edustajistojen kokouksissa käytyihin organisaatiota koskeviin keskusteluihin, koska seurakuntalaiset olivat esittäneet tarpeen hallinnon selkeyttämisestä jo aikaisemmin. Organisaatio- ja strategiatoimikunnat ovat selvittäneet asiaa viimeisten vuosien aikana jo Unionin edellisillä toimikausilla. Vuoden 2006 kokouksissa päätettiin kuitenkin odottaa pääkonferenssin raporttia koskien pienten unioneiden organisoitumista. Pääkonferenssi oli päättänyt vuonna 2005 selvittää sopivia vaihtoehtoja organisaatiomalleiksi ns. pienille unioneille. Pääkonferenssi hyväksyi suunnitelmansa mukaisesti syksyllä 2007 kirkon organisaatiomalleihin joustavuutta. Aikaisemmin organisaatiomallin muuttaminen ei ole ollut käytännössä mahdollista piirikuntien unionista seurakuntien unioniksi, koska piirikuntien unioni on ollut pitkään pääkonferenssin suosittelema organisaatiomalli. Pääkonferenssin tuottamaan englanninkieliseen materiaalin on mahdollista tutustua pyytämällä siitä kopio piirikunnasta.
Päälinjojen b) ja c) mukaisesti Suomen Adventtikirkon status piirikuntien unionina säilyisi. Muuttunut kirjanpitolaki ja voimassa oleva yhdyskuntajärjestys edellyttävät, että rekisteröityneillä yksiköillä on omat kirjanpidot. Tilintarkastajat ovat kehottaneet Suomen Adventtikirkkoa ja Suomalaista piirikuntaa selvittämään, kuinka kirkon kirjanpito järjestetään.
Lisäksi kirkon hallintoa pyritään selkeyttämään ja tehostamaan. Nykyinen organisaatiomalli on eräänlainen välimuoto piirikuntien unionista ja seurakuntien unionista, koska toisaalta taloushallinto on järjestetty seurakuntien unioni -mallin mukaisesti ja kuitenkin piirikunnat ja lähetys ovat olemassa ja toiminnassa.
Päälinjojen tarkempaa tarkastelua
Päälinja a)
Seurakuntien unioni -malliin siirtyminen tarkoittaa sitä, että Suomen Adventtikirkko järjestäytyisi uudelleen. Tähän tarvitaan muutoksia yhdyskuntajärjestykseen sekä uuden organisaatiomallin mukaisen yleiskokouksen järjestäminen. Tämä tarkoittaisi myös uuden hallinnon (virkailijat, hallitus, jaostojohtajat) valitsemista uudelleen järjestäytyvälle kirkkokunnalle. Mikäli edustajiston kokoukset ja ylimääräinen yleiskokous päätyisivät uuteen organisaatiomalliin siirtymiseen, tarvitaan tälle toimenpiteelle vielä Trans-Euroopan osaston ja pääkonferenssin hyväksynnät.
Suomi on pohjoismaista ainoa maa, jolla on vielä käytössä perinteinen kaksitasoinen piirikuntien unioni -malli. Tämän vuoden alusta seurakuntien unioni -malli on otettu käyttöön myös Euroopan ulkopuolella Suomea reilusti jäsenmäärältään, kieliryhmiltään ja pinta-alaltaan laajemmilla alueilla.
Seurakuntien unioni on yksitasoinen hallintomalli, joka edelleen mahdollistaa eri tehtävien delegoinnin lähemmäksi eri alueiden tai kieliryhmien seurakuntia. Seurakuntien unioni -mallissa päätösten tekoa onkin delegoitava sovittujen budjettien mukaisesti jaostoihin ja laitoksiin, jotta hallituksen käsittelemien asioiden määrä pysyy kohtuullisena. Samalla tämä johtaa asiantuntijajohtokuntien käyttämiseen laitoksissa.
Käytännössä Suomen Adventtikirkko toimisi tässä mallissa niin kuin yksi piirikunta.
Päälinja b) Hallinnon ja omaisuuden eriyttämisestä aiheutuu lisäkuluja. Toimistohenkilökunnan henkilöstömäärää joudutaan kasvattamaan, koska mm. raportoinnit/laskutukset yksiköiden välillä tulevat lisääntymään. Jonkinlaisen vertailukohdan saa ajalta, jolloin Unionin ja Suomalaisen piirikunnan hallintotoimistot toimivat eri yksikköinä. Tällöin toimistojen henkilökunnan määrä oli 15 henkilöä virkailijat mukaan lukien. Nykyinen vastaava hallinto- ja toimistohenkilökunnan määrä on 10,75 henkilöä, joka on mitoitettu Unionin ja Suomalaisen piirikunnan yhteisen hallintotoimiston tehtävien hoitamiseen.
Päälinja c) Rekisteröinnin purkamisen jälkeen piirikunta toimii kirkon sisällä itsenäisesti kansainvälisen adventtikirkon sääntöjen puitteissa, niin kuin tähänkin asti, jolloin sen asema Unioniin ja kansainväliseen adventtikirkkoon ei muutu. Rekisteröinnin purkamisella ei ole vaikutusta piirikunnan taloudellisiin resursseihin. Juridiset päätökset hyväksytetään Unionissa, kuten on tehty tähänkin saakka omaisuuskysymyksissä. Rekisteröinnin purun tapahtuessa tämä malli ei aiheuta suuria muutoksia, eikä myöskään tuo lisäkustannuksia tai säästöjä.
Nimenomaan tämän päälinjan kohdalla yhdyskuntajärjestys pitää tarkistaa.
Kysymyksistä
Kirkon hallinnolta kysytään hallintouudistuksesta puhuttaessa mm. ”menettävätkö paikallisseurakunnat vaikutusmahdollisuutensa kirkon organisaatiota uudistettaessa”. Paikallisseurakuntien vaikutusmahdollisuuden voidaan katsoa lisääntyvän, mikäli Suomen Adventtikirkko järjestäytyisi seurakuntien unioniksi, koska tällöin paikallisseurakuntien itsensä valitsemat edustajat (seurakuntalaiset) käyttäisivät ylintä päätäntävaltaa seurakuntien unionin yleiskokouksessa.
Huolenaiheena esitetään myös, että ”unioni tulee käyttämään piirikunnan rahat” laitoksien ylläpitämiseen ja tämän seurauksena ”evankeliointityöhön ja kirkkojen ylläpitämiseen yms. ei jäisi enää varoja”. Jotkut kommentoivat, että ”hyvä että on useampi johtaja, ettei yksi henkilö voi päättää kaikesta”. Seurakuntalaisten kanssa käydyissä keskusteluissa on havaittavissa sekä faktaa että fiktiota.
Suomen Adventtikirkko toimii edelleen kansainvälisen kirkon ohjesääntöjen mukaisesti niin kuin tähänkin asti. Lisäksi kirkkokunnan toimintaa ohjaa yhdyskuntajärjestys (viimeisin rekisteröity 9.3.2005).
Suomen Adventtikirkkoa eivät johda yksittäiset henkilöt, vaan kirkkokuntaa johtaa hallitus. Piirikuntia ja lähetyksiä johtavat johtokunnat. Virkailijoilta odotetaan tehokasta tiimijohtajuutta yhdessä hallituksen ja johtokuntien kanssa. Jeesuksen johtamismalli, palveleva johtajuus, tulee näkyä myös kirkkomme edellyttämissä johtajuustavoissa. Ylintä päätäntävaltaa, joka päättää kirkon linjauksista (mm. mihin käytettävissä olevat kymmenysvarat kohdennetaan kansainvälisen adventtikirkon sääntöjen puitteissa), käyttävät Unionissa yleisko-kous sekä piirikunnissa ja lähetyksessä edustajiston kokoukset. Toisin sanoen piirikuntien ja lähetyksen johtokuntien valitsemat edustajat (seurakuntalaiset) käyttävät päätäntävaltaa Unionin yleiskokouksessa sekä paikallisseurakuntien itsensä valitsemat edustajat (seurakuntalaiset) piirikuntien ja lähetyksen edustajiston kokouksissa.
Laitosten ylläpitäminen ei ole kirkon itsetarkoitus, vaan ajoittain on tarkasteltava kriittisesti, mitä toimintoja ylläpidetään ja miksi. Kevään 2009 ylimääräisessä yleiskokouksessa kirkon organisaatiomallin käsittelemisen lisäksi tarkastellaan erityisesti adventtikirkon ylläpitämiä kouluja.
Lyhyesti
Nykyisellään Suomalainen piirikunta on lähes koko maan kattava organisaatio, kuten myös Unioni. Jaostotyö on jaettu niiden kesken. Pohjois-Suomen lähetys toimii tällä hetkellä käytännössä Unionin alaisena alueorganisaationa ja Ruotsalainen piirikunta itsenäisenä yksikkönä (maailmanlaajuisen kirkkomme pienin piirikunta).
Kevään 2009 kokouksissa tulee päättää, mihin suuntaan Suomen Adventtikirkon organisaatiota kehitetään.
Suomalaisen piirikunnan, Ruotsalaisen piirikunnan ja Pohjois-Suomen lähetyksen edustajistojen ko-kousten 2009 tarvitsee päättää, ovatko ne kiinnostuneita Suomen Adventtikirkon organisaatiomallin muuttamisesta piirikuntien unionista seurakuntien unioniksi ja millä aikataululla. Unioni on kiinnostunut nimenomaan paikallisseurakuntien valitsemien edustajien näkemyksestä tässä asiassa ja tekee päätöksen edustajiston kokouksista saatujen palautteiden pohjalta.
Suomalaisen piirikunnan kohdalla kiireellisin kysymys keväällä 2009 on päättäminen piirikunnan rekisteröinnin purkamisesta tai jos piirikunta päättää säilyttää rekisteröintinsä, hallinnon eriyttämisestä ja omaisuuden jaosta. Siinä tapauksessa Unionin ylimääräisen yleiskokouksen on päätettävä kirkon omaisuuden jaosta.
Kevään 2009 aikana organisaatio- ja strategiatoimikunta sekä sääntötoimikunta tekevät työtä tarkentaakseen edellä mainittujen vaihtoehtojen vaikutuksia, jotta kokousedustajilla on mahdollisimman kattava materiaali käytettävissään jo ennen kevään kokouksia. - Lähde NA 13/2009
Muistan erään tapauksen: olimme jakelumatkalla Tornion seudulla ja yhtäkkiä kesken siivouksen sain päähäni, että juuri nyt on lähdettävä kauppaan. Niinpä ajelin muutaman avustajan kanssa Haaparannan puolelle ja tarkoitukseni oli mennä tiettyyn kauppaan, jossa olin ennenkin käynyt, mutta ”ajatuksissani” ajoin erään toisen kaupan pihaan. Ja kuinka ollakaan sieltä erään hyllyn takaa tulee eräs seurakuntalainen, jolla oli meille asiaa: olimme saaneet lahjoituksen Kemin Prismasta, joka oli tarkoitettu ”Iloinen mieli” -tapahtumissa jaettavaksi. Niinpä suuntasimme matkamme Kemiä kohti. Saimme hyvän ja arvokkaan lahjoituksen ja mikä hauskinta, pölypussit, joita olimme lähteneet Haaparannasta etsimään, löytyivätkin Kemin Prismasta. Ja tämä on vain yksi kokemus monien joukossa. Huomaan, että taivaan Isällä riittää myös huumoria matkan varrelle.
EU-ruoan jakelusta
EU-ruokaa saimme viime vuonna hiukan edellisvuotta vähemmän, mutta tarvetta olisi ollut huomattavasti suuremmalle määrälle. Viime vuonna EU-ruokaa oli jakamassa 29 seurakuntaa yhteensä 33 paikkakunnalla. Jaetun EU-ruoan määrä oli 117 935 kiloa. EU-ruoan jako on todettu seurakunnissa hyväksi toimintatavaksi kohdata avun tarpeessa olevia ihmisiä. Moni on saanut -ruoan lisäksi avustusta vaatetuksessa sekä kodin sisustamisessa ja kalustamisessa. Tärkein apu, mitä olemme pystyneet antamaan, on kuitenkin kuuntelu- ja keskusteluapu. Rukoushetket ovat olleet monelle päivän, joskus elämänkin, pelastus.
Seurakuntien yhteistulos
Vuodesta 2006 lähtien on alettu aktiivisesti kerätä seurakunnista tietoja erilaisista avustustapahtumista. Tulokset ovat mielenkiintoisia: vaikka jäsenlukumme pienenee, avustustapahtumat ovat vuosi vuodelta lisääntyneet. Liekö taivaan Isä lähettänyt enkeleitä avuksi? Varmasti! Joka tapauksessa olemme seurakuntana voineet vastata pienellä panoksella lähimmäistemme hädän lievittämiseen. Lama, jonka vaikutukset olivat nähtävissä jo viime syksynä, ei kulje jättämättä jälkiään. Ihmisten hätä selviytymisestä on todellista. Uhka lomauttamisesta tai irtisanomisesta on kaikkien yhteiskuntaluokkien pelkona. Turvattomuus luo epävarmuutta koko elämään, ja apua aletaan etsiä jopa kirkoista. Ihmisten kiinnostus hengellisiin asioihin on kasvanut samassa tahdissa työttömyyden kanssa.
Viime vuonna seurakunnissa oli yhteensä 1447 erilaista avustustapahtumaa. Vuonna 2007 luku oli 1237 ja vuonna 2006 yhteensä 252 tapahtumaa. Siis melkoinen harp-paus ylöspäin. Seurakuntalaisemme tapasivat 42 760 avuntarvitsijaa viime vuonna! Edellisen vuoden luku on 36 368 ihmistä.
Avun tarpeen näkee mielestäni parhaiten jaetun tavaran määrän runsaassa kasvussa. Avustustavaraa on jaettu peräti 165 375 kg viime vuoden aikana. Määrä on nelinkertaistunut edelliseen vuoteen verrattuna! Merkittävä kasvu! Annetun tavaran ja ruuan yhteisarvo lähentelee jo 440 000 euroa.
Kuinka paljon onkaan kertynyt tehtyjä työtunteja, puhuttuja puheluita tai kuljettuja kilometrejä, sitä ei tiedä kukaan, vain yksin Jumala. Varmaa on kuitenkin se, että avuntarve on kasvamassa. Se on meille seurakuntana haaste, kuinka vastaamme siihen kutsuun tänä vuonna.
Haluan koko sydämestä kiittää jokaista seurakuntalaista ja aikaansa uhrannutta. Työnne ei ole mennyt hukkaan! Olette saaneet tallettaa aarteita taivaan pankkiin. Saakoon taivaan Isä runsaasti palkita vaivannäkönne ja antakoon hän teille ilon jatkaa matkaa yhdessä maailmankaikkeuden Luojan kanssa. – Leena Sund - Lähde NA 12/2009
Iltapäivällä nuorisoryhmä vieraili paikallisessa vanhusten palvelutalossa lähetyskäynnillä. Käynnistä tuli menestys. Sekä vanhukset että nuoret itse kokivat tilaisuuden lämpimäksi. Viimeisen laulun jälkeen kaksi vanhusta nousi spontaanisti ylös alkaen yhtä aikaa kiittää nuoria tästä käynnistä. Huomasin, että moni vanhus oli selvästi liikuttunut. Nuorten ja vanhusten välille syntyi helponoloisesti keskustelua. Joku vanhuksista jatkoi keskustelua pyörätuolissaan vaatenaulakon juurella, toinen tarjoutui ohjaamaan nuoret talon sokkeloista ulos. Eräs vanhus (pirteä 92-vuo-tias) sanoi minulle: ”Kyllä sen huomasi, että nuorten kasvoilla säteillyt hymy oli aitoa sydämestä tulevaa eikä mitään tekohymyä.” Samaa ajattelin minäkin, kun heidän kasvojaan katselin heidän laulaessaan ja soittaessaan.
Oli ilo olla nuorten seurassa ja uskon, että myös nuoret itse olivat iloisia, että he olivat lähteneet tälle matkalle. Lähetyskipinä elää edelleen Toivonlinnassa. Siitä kiitos taivaan Isälle. Rukoilkaamme, että se syttyisi jokaisen toivonlinnalaisen samoin kuin meidän sydämissämme. – Päivi Laitinen - Lähde NA 11/2009
Viesti pelastuksesta ja Jeesuksen paluusta jokaiselle suomalaiselle Teksti: Atte Helminen
Jeesus huokasi rukouksessaan Isän puoleen näin: ”Että he olisivat yhtä” (Joh. 17:11 VKR). Tämä rukous on kirkkomme tärkein tavoite, jos aiomme onnistua näyssämme viedä ”viesti pelastuksesta ja Jeesuksen paluusta jokaiselle suomalaiselle”. Vain ja ainoastaan rukous voi saada aikaan herätystä. Kun jäsenistömme kääntyy Jumalan puoleen ja polvistuu Jumalan kasvojen edessä tunnustaen syntinsä, voi adventtikansastamme Suomessa jälleen tulla kasvava liike, ja saamme nähdä Jumalan toimivan keskuudessamme… “jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi” (2.Aik. 7:14). Uskomme kirkkona myös Sakarjan kirjan sanomaan “Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot” (Sak. 4:6). Rukous, todistaminen, Pyhällä Hengellä täyttyminen, rakkaus ja yhteisöllisyys olivat teemoja, jotka nousivat esiin viikonlopun aikana.
Rukouskampanja adventtikirkossa
Olemme käynnistämässä rukouskampanjaa Suomen Adventtikirkossa. Pyydämme, että jokainen jäsen lähtisi tähän kampanjaan, eikä se ole vaikeata. Miten se tapahtuu? Rukoile, tutki Raamattua ja vetoa Jumalan lupauksiin puolen tunnin ajan joko aamulla, päivällä tai illalla. Varmista että seurakuntasi/koulusi/yhteisösi jäsenet rukoilevat erityisesti sinä päivänä, joka on merkitty läänikohtaiseksi rukouspäiväksesi. Voit rukoilla yksin tai ryhmässä. Kampanjalle perustetaan lähiaikoina omat nettisivut, joilta voit käydä hakemassa myös rukousaiheita ja ideoita rukoustoiminnan kehittämiseksi.
Läänikohtaiset rukouspäivät:
Tässä vaiheessa tärkeintä on se, että kaikki seurakuntamme sitoutuvat nostamaan rukouksen prioriteetiksi jokaisena sapattina ja läänikohtaisena rukouspäivänä. Etsi ystävä, jonka kanssa voit rukoilla, tai ota aikaa yksin ja mene paikkaan, jossa saat hiljentyä Herrasi edessä. Järjestäkää rukousiltoja, opettakaa rukouksesta ja Jumalan kanssa kommunikoinnista. Rukoilkaa niin kuin Jaakobin kirjeessä sanotaan: ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.” (5:16.)
Keskustelu kirkon mahdollisista organisaatiomalleista
Lauantai-iltana kirkkomme pääsihteeri Anne Leskinen esitteli raportin strategia- ja organisaatiotoimikunnan työskentelystä, jossa kuvattiin työskentelyn tavoitteet ja eri organisaatiomallien plussat ja miinukset. Esityksen pohjalta käyty keskustelu oli todella rakentava ja hyvähenkinen. Tulevissa Nykyaika-lehdissä suunnitelmista kerrotaan tarkemmin, ja myös yleisiä keskustelutilaisuuksia on järjestetty tai ollaan järjestämässä eri puolilla Suomea, jotta jäsenistömme saa kysyä johdolta kevään kokousten valmisteluista. Organisaatiomalleissa vaihtoehtoja ei loppujen lopuksi ole monta. Joko jatkamme lähes nykyisellään piirikun-tien unionina tai siirrymme seurakuntien unioni -malliin. Mallia voisi kuvailla kolikolla, jonka yksi puoli näyttää Suomesta ulospäin unionilta, ja toinen puoli Suomen sisällä yhdeltä piirikunnalta. Seurakuntien unionin hallinto valitaan seurakuntien edustajien toimesta (edustuksellinen ja demokraattinen malli). Tilaisuudessa puhuttiin myös aikataulusta ja todettiin, että tänä keväänä on tehtävä selkeä ratkaisu suunnasta ja toteutus voidaan tehdä todennäköisemmin vuoden 2011 alusta.
Palaute Näky-seminaarista
Saamamme palaute ja yhteinen kokemus Näky-seminaarissa oli se, että kirkkomme on löytämässä yhteisen tavan toimia ja se näkyi myös Näky-seminaarin hyvässä ilmapiirissä. Kun Carsten Berglund (Ruotsalaisen piirikunnan toiminnanjohtaja) ja Kalervo Aromäki (Suomalaisen piirikunnan johtaja) puhuivat ja ohjasivat ryhmätyöskentelyä sapatti-iltapäivällä yhteisöllisyydestä ja rakkaudesta, saimme nähdä, miten seurakunta voi rakentua yhteisöksi, joka kasvaa rakkaudessa.
Leena Arminen osallistui Näky-seminaariin ja kommentoi sitä tähän tapaan: ”Viikonlopun aikana oli miellyttävä ilmapiiri, ajoittain jopa innostunut. Ajatustenvaihto oli keskustelutilaisuuksissa antoisaa ja esiin tuli monenlaisia näkökohtia eri puolelta Suomea. Lauantai-iltana saimme selkeät esitykset mahdollisista vaihtoehdoista kirkon organisaatiomuutoksen suhteen. Sain itse hyvät eväät tulevaa edustajistonkokousta varten, ymmärrän nyt huomattavasti paremmin, mitä on tulossa ja miksi. Kirkon edustajien viestintä oli avointa. Sain mukaani käytännöllisiä tuliaisia kotiin vietäväksi – (1) rukoushaaste, (2) ’yksi muutos omalla kohdalla’ (pelkkä puhe ja ajatustenvaihto – oli se kuinka antoisaa tahansa – ei riitä), (3) seurakunnan lasten nimien opettelu. Ohjelman aikataulutus oli onnistunut (ei liian tiukka ohjelma). Toivonlinnassa on hyvät puitteet (varsinkin luonto ja ruoka!).”
Sunnuntaiaamun Sanoista tekoihin -keskustelussa tuli esiin asioita, jotka oli opittu viikonlopun aikana tai jotka olivat tulleet muuten erityisen tärkeiksi osallistujille. Rukous nousi ykkösprioriteetiksi, jota lähes kaikki halusivat lisätä omassa elämässään ja paikallisseurakunnassa. Monien mielessä oli myös teema, jota Carsten Berglund korosti – ”kuluttajasta toimijaksi”. On helppo ajautua aktiiviseurakuntalaisesta penkinkuluttajaksi, joka keskittyy enemmän omien tarpeiden tyydyttämiseen sen sijaan että näkisi toisten tarpeet. Kalervo Aromäki muistutti Kennedyn kuuluisasta periaatteesta (valtio-sana vaihdettu seurakunnaksi): ”älä kysy mitä seurakuntasi voi tehdä sinulle, vaan kysy mitä sinä voit tehdä seurakunnallesi.” Keskusteluissa tuli esiin myös turhautuminen byrokratiaan ja kaipaus hengellisyyteen (Pyhän Hengen täyteyteen), jota kirkkomme tarvitsee. Myönteisenä palautteena tuli esiin kirkkomme johdon avoin tapa keskustella ja kohdata asiat – vuorovaikutuksen merkitys on entisestään lisääntynyt. Keskustelimme lähetyskoulu-näystä ja saimme kuulla tuoreita uutisia Toivonlinnan nuorten lähetysvierailuista seurakunnissa.
Matkalla yhteisöllisyyteen
Sanoista tekoihin -teeman yhteydessä Joel Saarinen kertoi Salon adventtiseurakunnan muutoksesta yhteisölliseksi ja kasvavaksi seurakunnaksi. Carsten Berglund kertoi Jönköpingin seurakunnasta. Keskustelusta nousi joitakin tärkeitä periaatteita esiin: Muutos lähtee liikkeelle rehellisen itsetutkistelun ja arvioinnin tuloksena. Kysymykset: olenko uudestisyntynyt, olenko Pyhällä Hengellä täytetty, käyttääkö Pyhä Henki minua, voiko Pyhä Henki toimia kauttani, johtavat usein synnintuntoon ja lopulta armon kokemiseen Pyhässä Hengessä. Pyhän Hengen muuttava voima ja usko Jeesukseen saa aikaan tarttuvan uskon, joka ei pysy ihmisen sisällä, vaan tulee ulos vähän joka puolelta, niin että toiset näkevät Jumalan läsnäolon. Jumalan suuruus tulee esille, ja ihminen nöyrtyy hänen edessään. Jumalan armosta yhteisö lakkaa tuomitsemasta ja korostamasta omaa erinomaisuutta. Yhteisö kysyy Jumalalta ohjausta. Usein se joutuu laskemaan rimaa, jotta kaikki ihmiset kokevat olevansa tervetulleita seurakunnan toimintaan. Jäsenillä syntyy rakkaus ja nälkä hukkuviin ihmisiin. Penkinkuluttajajäsenistä tulee toimijoita ja todistajia – uusia ihmisiä tulee mukaan ja elämä muuttuu. Jokainen seurakunta on erilainen, eikä seurakuntien pidä olla toistensa kopioita. Jokaisella seurakunnalla voi olla omaa uniikkitoimintaa, joka vastaa sen ympäristössä olevia tarpeita. Yhteisöllisyys saavutetaan yhdessä tekemisen kautta. Tarvitaan rohkeita ja pitkämielisiä ihmisiä, jotka eivät pelkää vastaanottaa Pyhää Henkeä. - Lähde NA 8 /2009
Kysyttiin, onko suunniteltu jotakin, johon kaikki halukkaat saisivat osallistua kirkkokuntamme rakentamiseksi.
Todettiin, että 13.–19.7.2009 järjestetään Kallioniemessä uusi ”Nollasta sataan -kesäleiri”. Uudella leirillä on mahdollisuus rakentaa yhteisöllisyyttä. Se on tarkoitettu kaikenikäisille seurakunnan jäsenille, ja sinne voi kutsua myös ystäviä mukaan. Luvassa on kokemusperäinen leiri uskovana olemisesta. Ohjelma on hengellistä aamulla ja illalla. Iltapäivisin on erilaista harrastustoimintaa tai vapaa-aikaa ystävien kanssa.
Kysyttiin, eikö vuosijuhlia voitaisi joskus järjestää muuallakin kuin Peurungassa.
Todettiin, että Laukaan Peurunka palvelee järjestelyjensä ja paikkansa puolesta hyvin kesäjuhlien tapahtumapaikkana ja että samalla Kallioniemi pystyy palvelemaan majoituspaikkana saaden näin myös tuloja toimintaansa.
Kysyttiin, onko raha este. Sanotaan, että lapset ja nuoret ovat tulevaisuutemme, mutta tarvitsemme seurakunnissa lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuorisotyöntekijöitä nyt.
Todettiin, että lapsiin ja nuoriin tulee satsata ja että jokaisen paikallisseurakunnan tarvitsee myös miettiä, mihin se käyttää vähäiset resurssinsa. Valitettavasti taloudelliset seikat vaikuttavat siinä, voidaanko palkata työntekijöitä. Kirkon tarvitsee toimia niissä puitteissa, jotka sillä on. Kevään 2009 edustajiston kokoukset päättävät linjauksista tässäkin asiassa.
Todettiin, että tutkimusten mukaan monet kirkkokunnat kasvavat, koska ne ”säilyttävät” omat lapsensa. Seurakunnan omiin lapsiin ja nuoriin tulee keskittyä jokaisella tasolla seurakunnassa, jumalanpalveluksista lähtien. Aitolahden adventtiseurakunnassa on opeteltu vuoden verran perheiden pienryhmien vetämistä. Ko. Jalanjäljissä-toiminnasta on tulossa ensimmäinen koulutus Suomen seurakunnille syyskuussa 2009. Jalanjäljissä-toiminnan ydin on perheiden pienryhmätapaamisessa. Tarkoituksena on, että vanhemmat jakavat lapsilleen kokemuksiaan uskosta.
Kysyttiin organisaatiomallin yksinkertaistamisesta, josta on ollut suunnitelmia kirkon piirissä jo pitkään.
Keskustelutilaisuudessa käytiin lyhyesti läpi edellisen illan organisaatiokeskustelun pääpiirteitä (ko. raportti julkaistaan Nykyaika-lehdessä myöhemmin).
Kysyttiin, mitä on tiedotettu seurakunnille Näky-seminaarissa esitetystä rukoushaasteesta.
Todettiin, että monen seurakuntalaisen sydämellä on ollut esirukouskampanja Suomessa tehtävän evankelioimistyön puolesta. Emmekö voisi kirkkona mennä polvillemme? Kuinka seurakunta saataisiin rukoilemaan? Rukous muuttaa ensin rukoilijaa ja sen jälkeen muita. Seuraa ilmoittelua läänikohtaisesta rukouskampanjasta, jossa rukousvartio toimii päivittäin.
Kysyttiin seurakunnasta eronneista. Eikö heidän suhteensa pitäisi tehdä jotakin?
Todettiin, että työntekijäpäivillä juuri ennen Näky-seminaaria seurakunnan huoltajilta pyydettiin selvitystä siitä, miten kaikkiin seurakunnan jäseniin tullaan ottamaan yhteyttä, niin aktiivisiin kuin ei-aktiivisiinkin. Myös Trans-Euroopan osasto on pyytänyt jokaista unionia miettimään suunnitelmaa seurakunnasta loitonneiden tavoittamiseksi ja mm. osaston nuorisojaosto työstää parhaillaan erityistä ”Churches of refuge” -ohjelmaa opiskelijoiden tavoittamiseksi. Tutkimusten mukaan suurin syy seurakunnan jättämiseen ovat ihmissuhteet. Keskustelussa korostettiin, että seurakuntapalvelun toimivuus on tärkeä jäsenten hyvinvoinnin kannalta.
Kysyttiin, mitä kirkon ja koulujemme johto voisivat tehdä, että Suomen kaikissa seurakunnissa tiedettäisiin koulujemme arvo evankeliumin levittäjinä.
Todettiin, että Nykyaika-lehdessä tulee jatkossakin ilmestymään artikkeleita koskien adventtikirkon kouluja. Tästä numerosta alkaen julkaistaan myös erityinen artikkelisarja, joka kertoo mitä Toivonlinnalle nykyään kuuluu ja mitä Toivonlinnassa tapahtuu.
Todettiin, että Toivonlinna tiedottaa kuukausittain kuulumisistaan Kuukausikirjeen muodossa, joka on luettavissa myös koulun nettisivuilla. Toivonlinnaa mainostetaan säännöllisesti Radio Deissä. Adventtikirkon kouluilla on järjestetty avoimien ovien päiviä, jolloin niihin voi hyvin tutustua. Lisäksi SKY:n oppilaat tekevät lähetyskäyntejä eri seurakuntiin ja vastavuoroisesti eri seurakuntien nuoret käyvät tutustumassa Toivonlinnaan.
Kaikki koulumme tarvitsevat edelleen rukouksianne.
Kysyttiin SKY:n oppilasmäärästä, sekä yläasteelta että lukiosta. Miltä näyttää SKY:n jatko?
Todettiin, että syksyllä 2008 virallisena laskentapäivänä perusopetuksessa oli 108 oppilasta ja lukiossa 64, joista asuntolassa 46. Näillä näkymin perusopetuksen oppilasmäärä laskee jonkin verran, mutta lukion osalta oppilasmäärässä on olemassa kasvupotentiaalia.
SKY:n tilanne on edelleen haastava: varsinainen koulutoiminta toimii hyvin lähes kokonaan valtiontuella, mutta asuntola tarvitsee kirkon tukea jatkossakin. Lisäksi alueen kiinteistöihin joudutaan tekemään merkittäviä korjauksia tulevinakin vuosina. Esitettiin kiitos vapaaehtoisten tekemästä talkootyöstä ja todettiin, että aktiivinen apu on edelleen tarpeen.
Kysyttiin, minkälaista tuottavaa toimintaa tai käyttöä on suunnitteilla Toivonlinnan asuntolaan ym. rakennuksiin.
Todettiin, että toimintaa, johon Suomen Adventtikirkolta on tullut lupa, on myös toteutettu. Toivonlinnan tiloja saataisiin kyllä markkinoitua myös erilaisille firmoille, mutta joissakin tapauksissa kirkon etiikka asettaa rajat, millaista toimintaa alueella voidaan sallia. Tiloja markkinoidaan myös eurooppalaisille adventtiseurakunnille.
Kysyttiin, onko tarkoitus tehdä jotain toimenpiteitä kevään 2008 adventtikirkon kouluja koskevan kyselyn pohjalta.
Todettiin, että ko. kyselyn raportti julkaistaan kevään 2009 aikana, kun koko aineisto on käyty läpi. Kyselyyn saatiin viitisensataa vastausta eri puolilta Suomea. Toimenpiteistä päätetään raportin valmistuttua.
Kysyttiin kymmenysvarojen käytöstä.
Selvitettiin, miten adventtikirkossa kymmenysvaroja käytetään. Todettiin, että talousjohtaja selvittää asiaa tarkemmin Nykyaika-lehdessä ilmestyvässä artikkelissa.
Kysyttiin Raamatun Sanomassa mainituista erikoispäivistä.
Todettiin, että pääkonferenssin jaostot tuottavat materiaalia seurakunnan erikoispäiviä varten jaostojen käyttöön. Muistutettiin, että seurakuntien jumalanpalvelustoimikunnat voisivat myös huomioida seurakuntien omissa kalentereissa valtakunnalliset erikoispäivät.
Kysyttiin, aiotaanko kevään 2009 aikana järjestää tilaisuuksia, joissa ennen toukokuussa järjestettäviä kokouksia voitaisiin antaa lisätietoa jäsenistölle kirkon organisaation osalta, tai suorittaa mielipidetutkimus jäsenten kannasta asiaan.
Todettiin, että tulevana keväänä keskustelutilaisuuksia järjestetään eri puolilla Suomea ja keskustelujen pohjaksi Nykyaika-lehdessä julkaistaan raportteja organisaatiotoimikunnan työskentelystä. Seuraa ilmoittelua keskustelutilaisuuksien ajankohdista ja paikkakunnista.
Aika ajoin tulee seurakuntalaisilta kysymyksiä, mihin kymmenysvaroja oikein käytetään. ensinnäkin täytyy todeta, että Suomen Adventtikirkon suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen toiminta on yksinomaan kymmenystulojen varassa. Testamentit, lahjoitukset, vuokratulot, määrärahatulot ja muut satunnaiset tulot tuovat oman lisänsä talousarvioon, mutta talouden peruspohjana ovat kuitenkin kymmenystulot. Taloustoimistossa seurataan kymmenysten kertymistä kuukausittain ja lasketaan ennusteita todennäköisestä kymmenyskertymästä vuositasolla. Loppusyksystä päätämme, millä kymmenystasolla laaditaan seuraavan vuoden talousarvio.
Kymmenysten käyttö
Adventtikirkon maailmanlaajuisen yhdessä hyväksytyn ohjesäännön mukaan kymmenyksiä saa käyttää: Kymmenysten käyttö vuoden 2009 talousarviossa
Tämän vuoden talousarvio on rakennettu arviolle, että kymmenyksiä vastaanotetaan seuraavasti:
Piirikunnat ja lähetykset tilittävät vastaanottamistaan kymmenyksistä seuraavat määrärahat:
Tämän lisäksi Suomalainen piirikunta antaa 10 % edellisen vuoden kymmenystoteumasta määrärahana Unionille sen vastaamien laitosten tukemiseen. Viime kokouksessaan Suomalaisen piirikunnan johtokunta päätti lisäksi myöntää tänä vuonna 30 000 e Suomen kristillisen yhteiskoulun tukemiseen.
Näitten tilitysten jälkeen Suomalaisen piirikunnan käyttöön jää noin 61 % kymmenyksistä. Tämä ei valitettavasti riitä kattamaan kaikkia kuluja, joita kymmenysvaroilla pitäisi rahoittaa. Vajetta, 174 960 e, katetaan muilla lahjoitustuloilla, vuokratuloilla ja aiempien vuosien rahastovarauksilla.
Varsinaisen toiminnan kulut vuoden 2009 talousarviossa, Suomalainen piirikunta
Suomalaisen piirikunnan kymmenysvaroilla katettavat varsinaisen -toiminnan kulut ovat yhteensä 2 648 860 e. Tästä suurimman yksittäisen kuluerän muodostavat edellä mainitut määrärahat, mitkä tekevät yhteensä 954 027 e. Seuraavaksi suurin erä on kenttätyöntekijöihin liittyvät kulut kuten palkat, työnantajan lakisääteiset maksut, työkulujen korvaukset, työterveydenhuolto ja koulutus. Nämä yhteensä tekevät 847 700 e, mikä on 32 % varsinaisen toiminnan kymmenysvaroilla katettavista kokonaiskuluista. Lisäksi Suomalainen piirikunta maksaa 60 % Unionin ja Suomalaisen piirikunnan yhteisen hallintotoimiston kuluista, 398 940 e. Piirikunnan jaos-totyöhön menee 285 810 e, ja muita kuluja muodostuu lähinnä kesäjuhlista ja kokouskuluista 44 000 e.
Tämän lisäksi Suomalaisella piirikunnalla on muilla kuin kymme-nysvaroilla katettavia kuluja varsinaisessa toiminnassaan yhteensä 123 300 e. Näistä suurimman erän muodostavat kirkkokiinteistöjen ja seurakuntasalien käyttökustannuksiin annetut avustukset, 87 000 e. Lisäksi muilla kuin kymmenysvaroilla katetaan yhteisen hallintotoimiston kiinteistön ylläpitokuluja ja poistoja piirikunnan kalustosta.
Varsinaisen toiminnan kulut vuoden 2009 talousarviossa, Unioni
Unionin tämän vuoden talousarvion laadinta oli poikkeuksellisen vaativaa.
Molempien säätiöiden, Teuvo Miettisen säätiön ja Kuntoparantolasäätiön, tuki kirkon toimintamuotoihin jää tänä vuonna säätiöiden ta-loudellisten haasteiden takia saamatta (osakemarkkinat - maailmanlaajuinen lama). Kirkko ei pysty omista varoistaan täysin kattamaan tätä säätiöiden nyt poisjäänyttä tukea, mikä vuonna 2008 oli yhteensä 130 000 e. Varsinkin ADA, joka viime vuonna sai 60 000 e tukea Teuvo Miettisen säätiöltä, on nyt suurten taloudellisten haasteiden edessä.
Unionin merkittävimmät tulonlähteet ovat piirikuntien ja lähetysten kymmenystilitykset ja määrärahat sekä Sympatia-keräys. Suurimman osan varsinaisen toiminnan kuluista muodostavat laitoksille jaettavat määrärahat. Kymmenyspohjaiset määrärahat jakaantuvat seuraavasti:
Pohjois-Suomen lähetys 10 000 Tiukasta taloustilanteesta johtuen Kirjatoimi ei tänä vuonna saa Unionilta määrärahaa, joka aiemmin on ollut 38 000 e. Myös Pohjois-Suomen lähetyksen määräraha pieneni huomattavasti. Vuonna 2008 määräraha oli 44 000 e, nyt se on vain 10 000 e.
Tämän lisäksi Unionin saamista kymmenyksistä tilitetään osastoon 10 % ja 11,5 % eläkerahastoon. Nämä yhteensä tekevät n. 59 000 e. Lisäksi Unioni maksaa kymmenysvaroistaan 40 % Suomalaisen piirikunnan kanssa yhteisen hallintotoimiston kuluista, 265 960 e. Kun lasketaan Suomalaisen piirikunnan ja Unionin osuus hallintokuluista yhteen, saadaan 664 900 e. Tämä kattaa hallinto- ja toimistohenkilöstön palkkauskulut ja lisäksi toimistokulut.
Myös muista kuin kymmenysvaroista suurimman osan muodostavat laitoksille jaettavat määrärahat:
SKY 40 000
Lisäksi muilla kuin kymmenysvaroilla katetaan Unionin omistamien kiinteistöjen poistoja ja hallintotoimiston ylläpitokuluja.
Lopuksi
Kirkon talouden peruspilarina ovat kymmenykset. Valitettavasti tällä hetkellä kymmenystulomme eivät riitä kattamaan kaikkea sitä toimintaa, mitä haluaisimme kymmenystuloilla rahoittaa. Niin sanotun "juustohöylän" käyttöä kulujen leikkaamisessa on käytetty riittämiin viime vuosina ja se tie on loppuun käyty, samoin vararahastojen käyttäminen talousarvion tasapainottamiseksi. On selvää, että kenttätyötä pitää pystyä vahvistamaan. Tämä voi vaatia luopumista joistakin muista toimintamuodoista. Näitä linjauksia pitää pohtia tulevissa kevään kokouksissa. tehtävä ei tule olemaan helppo joskin välttämätön kirkon tulevaisuuden taloudenhoidon kannalta. - Lähde NA 9/2009
Aika ja paikka: Konferenssi on kaksiosainen ja osallistua voi valintansa mukaan joko molempiin tai vain toiseen osioon 6.–8.7.2009 Geneve, Sveitsi; 9.–11.7.2009 Collonges, Ranska
Aihe: Terveys ja elämäntavat
Päivien aikana 100 kansainvälistä asiantuntijaa antaa tutkittuun tietoon pohjautuvaa tietoa, työskentelymalleja ja toimintaehdotuksia, joiden avulla voidaan paremmin kohdata ympäröivän yhteiskunnan tarpeet ja edesauttaa ihmisiä heidän terveydellisissä ja hengellisissä tarpeissaan. Konferenssissa on mahdollisuus saada uusinta tieteellistä näyttöä siitä, miten elämäntapavalinnoilla voidaan vaikuttaa terveyden ja elämänlaadun parantamiseen sekä terveysmenojen vähentämiseen. Aiheiden käsittelyssä huomioidaan myös hengellinen näkökulma.
Kohderyhmä: Lääkärit, hammaslääkärit, muut terveydenhuollon ammattilaiset, terapeutit, terveydenhuollossa toimivat hallintoihmiset, päihdetyöntekijät, pastorit ja muut hengellisen työn tekijät sekä kaikki omasta terveydestään kiinnostuneet.
Järjestäjätahot: Kansainvälisen adventtikirkon terveys- ja raittius-jaosto, Loma Lindan yliopisto, Maailman terveysjaosto WHO (isännöi ensimmäisen konferenssipäivän), ICPA, IPA, ADRA ym.
Tarkemmat tiedot aihesisällöstä, rekisteröintimaksuista, luennoitsijoista jne. ovat saatavana osoitteesta www.plusline.org tai www.healthlifestyleconf.com
Lisätietoja: Päivi Laitinen, sähköposti paivi.laitinen@pp.fimnet.fi tai puh. 050-558 0515. - Terveysjaosto - Lähde NA 5/09
Polunkävijän varustus: säähän sopiva vaatetus + vaihtovara, pitkävartiset kengät, lakanat tai makuupussi, aluslakana ja tyynyliina, peseytymisvälineet, sukset (jos on), taskulamppu, Raamattu.
Vartioiden varustus ilmoitetaan vartioille myöhemmin.
Leirimaksu 30 e/hlö. Maksetaan tapahtuman jälkeen vartioittain tilille. Ilmoittautuminen piirikuntaan 2.3. mennessä: (03) 361 1111 tai lanu@adventtikirkko.fi
Leirillä menossa mukana Erwan Le Floch, retkeilevä pastori Sveitsistä.
Tervetuloa Kallioniemeen!Toivoo: Kotkat, Saimaan Saukot & Jani - Lähde NA 5/09
Käännymme kaikkien seurakuntalaisten ja ystävien puoleen, että antaisitte ehdotuksia siitä, miten saisimme mahdollisimman monen mukaan keräämään tai muulla tavoin hankkimaan varoja tähän äärettömän arvokkaaseen työhön. Pyydämme nöyrästi sinua kirjoittamaan ajatuksesi, ehdotuksesi ja ideasi paperille tai lähettämään ne sähköpostissa pikaisesti Sympatia-keräyksen suunnitteluryhmälle. Tarvitsemme panostanne ja otamme vastaan myös ehdotuksia henkilöistä, jotka voisivat olla mukana kehittämässä ke-räystä. Vastaustanne odottaen: Sympatia-keräys, PL 94, 33101 Tampere tai sposti: info@sympatia.fi.
Yhdysvaltain uuden presidentin mottona oli: Yes, we can! Kyllä me voimme! Jumalan armon avulla se on mahdollista, mutta tarvitsemme sinua, jokaista teistä tänä vuonna! Kiitos, että saamme tehdä jälleen yhteistyötä.
Sympatia-keräyksen koordinaattori Markku Heinänen - Lähde NA 5/09
Heinänen opettaa puolen vuoden ajan englantia Almatyn kieli-instituutissa Kazakstanissa. Heinäsellä on jo aiempaa kokemusta ulkomailla olosta, sillä hän on asunut Yhdysvalloissa, opiskellut Argentiinassa ja ollut kymmenen kuukautta vapaaehtoistyössä Keniassa. Silti häntä jännittää vaikkakin myös kiehtoo Kazakstanin haaste. Emilia Rouhe on puolestaan matkustanut Thaimaahan, missä hän hioo opettajankoulutustaan peruskoulussa Bangkokissa.
Suomalaistyttöjen lisäksi eteläkorealainen Sun Ju Lee toimii puolen vuoden ajan Newbold Collegen vieressä toimivan Newbold-koulun kouluavustajana. Sun Ju Leetä kiinnostaa mahdollisuus tutustua länsimaiseen koulujärjestelmään.
– Nämä kolme nuorta naista ovat palvelualttiita ja he ovat vaikuttaneet hyvin myönteisesti koulumme elämään, Välivuosi-ohjelman kouluttaja Henrik Jorgensen kertoo. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö he tekisi vaikutusta myös oppilaslähettipaikoissaan ja etteivätkö heidän kokemansa haasteet vieraissa kulttuureissa rikastuttaisi myös heitä itseään.
Jokainen Välivuosi-ohjelman oppilaslähetti opiskelee ennen kohdepaikkaan läh-töään yhden lukukauden ajan Newbold Collegessa kulttuu-rien ja uskontojen ulottuvuuksia sekä lähetys- ja vapaaehtoistyön merkitystä. Lisätietoja Gap Year -ohjelmasta löytyy osoitteesta: www.newbold.ac.uk – TED News - Lähde NA 4/09
Seuraavana päivänä saavuimme ruotsalaisten nuorten seurassa Tanskan adventtikirkon leirintäkeskukseen Himmellandsgårdeniin. Ehdimme juuri viikonlopun avajaistilaisuuteen, jossa kongressin pääpuhuja Gifford Rhamie, joka toimii Newbold Collegessa teologian opettajana, pyysi meitä kirjaamaan ylös itsestämme kolme positiivista sekä negatiivista asiaa. Paperilaput käärittiin pienen kiven ympärille, joka jätettiin edessä olevaan koriin. Tämän myötä Rhamie toivoi meidän tajuavan, kuinka saamme tulla Jumalan eteen sellaisina kuin olemme. Jumala tuntee vajavaisuutemme ja näkee, kuinka synti on jättänyt jälkensä jopa DNA:hamme. Emme voi odottaa, että meistä tulee täydellisiä ennen kuin astumme Jumalan eteen, koska se on meille mahdotonta.
Sapattiaamuna runsaan aamupalan jälkeen kokoonnuimme jälleen kuulemaan Rhamien puhetta adventismista monikulttuurisessa maailmassa. Kristityn tehtäviin kuuluu julistaa evankeliumia ja johtaa ihmisiä Kristuksen luo. Tapa, jolla jaamme ilosanomaa Jeesuksesta, on kuitenkin hyvin vaihtelevaa. Elämme mediakeskeisessä yhteiskunnassa. Koska meille syötetyn tiedon määrä on niin valtava, meidän olisi pyrittävä vastaanottamaan ne tiedot, jotka ovat meille hyödyllisiä, jotta niiden prosessointi olisi mahdollista. Haasteemme kristittyinä on esittää sanoma Kristuksesta sellaisessa valossa, että nykyihminen ottaisi tiedon vastaan merkitsemättä sitä ”spämmiksi”. Elämämme pitäisi osoittaa muille, minkälaisen muutoksen Kristus on meissä tehnyt, jotta muut voivat nähdä mitä hekin voivat saada, jos he päättävät ottaa Kristuksen vastaan. Nykyajan ”halua se nyt, saa se nyt” ja ”pikakahvi” -kulttuurissa emme jaksa odotella muutoksien tuloa vuosikausia, vaan haluamme havaita ne heti.
Illan hiipiessä luoksemme kokoonnuimme yhteiseen hartaustilaisuuteen. Gifford Rhamie puhui meille anteeksiannosta ihmiseltä toiselle ihmiselle. Hän kertoi kuinka Jumalan ei tulisi olla ainoa, joka antaa anteeksi, sillä moni ajattelee, että sillä ei ole niinkään väliä antaako itse anteeksi vai ei. Totuus on kuitenkin, että anteeksiantamattomat teot syöpyvät mieleemme lopulta myrkyttäen myös sydämemme niin, että vihamme purkautuu pahantekijöitämme kohtaan.
Gifford Rhamie korosti ajatusta, ettei ilman armahdusta tule rauhaa (there is no peace until release). Epäilemättä jokainen, joka on antanut toiselle anteeksi, tietää tämän olevan totta. Tukeakseen ajatusta Rhamie kertoi meille modernin version eräästä Jeesuksen vertauksesta (Matt. 18:21–35). Rhamie korosti sen tärkeyttä, että itse annamme myös toisille anteeksi. Kun Jumala antaa meille anteeksi, meidän on otettava se vastaan ja seurattava hänen esimerkkiään.
Tilaisuuden jälkeen seurasi ehtoollinen. Ruokasali oli muutettu kauniiksi ehtoollissaliksi iltaa varten. Keskelle huonetta oli rakennettu matala allas, ja kynttilät sekä lyhteet valaisivat salia. Huoneen keskelle oli koottu vaakatasoon risti pienistä tuikuista. Tytöt palvelivat toisiaan huoneen yhdessä päässä ja pojat toisessa. Hetki oli hyvin harras ja syvällinen; se liikutti monia.
Sunnuntaiaamuna Rhamien puheen aiheena oli ”fools for God” eli Jumalan hulluja. Saarnan keskeiseksi ajatukseksi hän oli valinnut vertauskuvan tuhlaajapojasta, jota hän onnistuneesti tulkitsi afrikkalaisen heimokulttuurin näkökulmasta. Rhamie kertoi, kuinka joissain afrikkalaisissa heimoissa henkilö ei saa palata takaisin kotiinsa, jos on sieltä kerran päättänyt lähteä. Ja jos hän vielä siitä huolimatta pyrkii joskus takaisin heimon tykö, häntä yritetään estää. Henkilön lähdettyä heimosta häntä pidetään kaikkien silmissä kuolleena. Näin ollen tuhlaajapojan ver-tauksen pojan isä (heimopäällikkö, i.e. suuressa arvossa pidetty mies) toimi muiden heimolaisten silmin hyvin halveksuttavasti ja eriskummallisesti odottaessaan poikansa paluuta. Hän toimi vastoin kulttuurinsa tapoja, ja näin sai hullun nimen. Isän rakkaus oli liian suuri vain unohtaakseen poikansa heimon vaatimalla tavalla. Heimolaisten varoituksista huolimatta ja piittaamatta siitä, että häntä pidettäisiin hulluna, isä vastaanotti tuhlaajapoikansa takaisin avosylin, kyyneleet silmissään. Näin on myös meidän Isämme suhteen. Puheen lopussa Rhamie lauloi vanhan negrospirituaalin muistuttaen näin vielä ajasta, kun tulemme näkemään Isämme taivaassa.
Menimme Tanskaan erilaisine hengellisine tarpeinemme ja palasimme ne täytettyinä. Näimme, kuulimme ja opimme jotain uutta, ja kaiken tämän kautta voimme sanoa, että muutuimme. Se ei välttämättä ollut suuri muutos, mutta se oli muutos, joka toi meidät taas Jumalamme eteen sellaisina kuin olemme. Olimme taas valmiita ottamaan vastaan kutsumuksen, johon Timoteus kehottaa meitä 1.Tim. 6:12: ”Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu”. – Laura Heinänen, Kiki ja Kristiina Vehkavuori - Lähde NA 4/09
Tupurin koulu, jossa lastentapahtuma järjestettiin, otti meidän hyvin vastaan. Rehtorin myötämielisyydellä jokaiselle lapselle annettiin henkilökohtainen kutsu. Erilaisia toimintapisteitä oli runsaasti. Vapaakirkon puolesta vierailijaksi oli kutsuttu Jouni Kuitunen, jolla on kokemusta jo aiemmista vastaavista illoista. Ydinajatus oli, että Jeesuksesta kerrotaan reilusti ja elämänläheisesti, ylistystä ja rukouspalvelua unohtamatta.
Ensimmäisessä illassa oli 110 lasta, ikäjakaumaltaan eniten alle 10-vuotiaita. Lapset kuulivat aluksi illan säännöt, sitten seurasi hengellinen osuus. Raamatussa olevat säännöt ovat meidän kaikkien parhaaksi ja Jeesus on meidän kaikkien paras kaveri. Lapset myös lauloivat soittajien säestyksellä. Tämän jälkeen maistui jättinyyttäreinä toteutettu napostelupala. Toimintapisteissä lapset pääsivät kokeilemaan niin telaketjua, kiinalaista karkinsyöntiä, Z-kenkiä, painia kuin askartelua, kasvomaalausta ja jättitrampoliiniakin.
Illan toisessa evankeliumiosuudessa savuava imuri-sukellusvene-yhdistelmä vangitsi lasten huomion hyvin ja hengellinen opetus jäi varmasti mieleen. Tämän jälkeen oli vuorossa laulua ja ylistystä sekä lasten mahdollisuus henkilökohtaiseen rukouspalveluun.
Ilta oli menestys. Oli siunattua tehdä työtä yhdessä, toisiamme tukien ja kunnioittaen. Taivaan Isä oli kanssamme ja innostus lasten hyväksi tehtävään työhön sen kun kasvoi: olemme suunnittelemassa jo toista iltaa. On koskettavaa huomata, miten voimme iloita yhteisistä asioista ja tehdä yhteistyötä yli seurakuntarajojen. Jokainen lapsi, joka tulee kosketetuksi tällaisten työmuotojen kautta, on äärimmäisen arvokas Jumalalle. Yhteistyö on voimaa. Rukoilethan työmme puolesta! – Salme Kortesoja - Lähde NA 3/09
|
 |
 |
 |
 |
 |