 |
|||
            |  |
Kotimaan uutiset
Päivitetty 5.8.2008 Palautteet Mervi Tukiainen
01.08.08 Ikiboxi - Paras kanava
Pastorit Sirpa Halminen ja Stanley Kongari sekä Pietarsaarelainen Astrid Ericsson tulkitsivat puheet kolmelle kielelle. Kuorot Vaasasta ja Pietarsaaresta sekä International Groupin vakiojäsenistä esittivät musiikkia, ja lauloimme myös yhdessä. Filippiiniläiset sisarukset toivat juhlaan oman tärkeän osuutensa.
Tämä kansainvälinen ryhmä aloitti melkein päivälleen vuosi sitten, kun Helen Nurmilahti tunsi tärkeäksi aloittaa tällaisen englanninkielisen ryhmän toiminnan. Sisartensa Remin, Irenen ja Junen kanssa hän kutsui ryhmän koolle ja allekirjoittanutkin oli innolla mukana, koska siten englannin kieli, jota monesti tarvitsen, pysyy mukavasti hallinnassa. Teijo Nurmilahti on toiminut lastenkertomusten esittäjänä, joten lapsetkin ovat saaneet annoksensa näissä kokoontumisissa.
Meillä on talven kuluessa ollut monta kertaa onni kuunnella Kennth Stolpen syvälle luotaavia ajatuksia Danielin kirjasta ja Ilmestyskirjasta. Hänen vaimonsa Annele on toiminut tulkkina, että supisuomalaisetkin ovat ymmärtäneet. Kerran saimme myös kuulla mielenkiintoisen todistuksen Johannes Onjukalta hänen armeija-ajaltaan nuoruudessa. Silloin asiat olivat aivan toisin kuin nykyään. Suurella kunnioituksella ajattelemme näitä, jotka pysyivät vahvoina uskossaan myös vaikeuksien keskellä.
Jokaisena sapattina olemme myös syöneet lounaan yhdessä. Aluksi se oli täysin Helen Nurmilahden ja hänen siskojensa tarjoama, mutta joskus pyysimme lippaan, että voimme maksaakin jotakin. Varmasti näin tuleva raha on riittämätön kattamaan kustannuksia, mutta on lisänä kuitenkin. Tämä toiminta jatkuu edelleen. Toivomme mukaan heitä, jotka pystyvät seuraamaan uskonasioita englannin kielellä, koska aina ei ole tulkkia mukana.
Tämän jälkeen olemme viettäneet yhdessä monta sapattia, ja yksi niistä oli yhden vuoden kunniaksi vietetty juhlasapatti 5.4. Silloin ohjelmamme yhteydessä veljet esittelivät meidät kaikki tietokoneen avustuksella valkokankaalta. Saimme jokainen myös pienen lahjan siitä hyvästä, että olimme uskollisesti yhdessä sapatista toiseen. Kun Vaasassa on käynyt vierailija, hän on aina joutunut jäämään kanssamme myös ryhmän vieraaksi. Näin tulee tapahtumaan myös jatkossa.
Vanhempana mukana olevana henkilönä voin todeta sen muutoksen, mitä tapahtuu paikalla olevissa ystävissä. Tämä ryhmä on tuonut onnellisuutta ja ystävyyttä monen elämään. Se on Jumalan silmissä kallis asia, ja hän siunaa varmasti tämän ryhmän toiminnan. Me jokainen haluamme sulkeutua esirukouksiinne. Vasta taivaan kartanoissa saamme nähdä lopullisesti tämän kansainvälisen ryhmän täydelliset tulokset. – Sanelma Suokko - Lähde NA 30/08
Vaikka leireilimmekin ulkomailla, oli leirin ohjelma meille hyvin tutun oloinen. Toki jotain uuttakin saimme kokea. Aamuisin unihiekat karisivat silmistämme aamujumpan tahdissa. Lippua nostimme ja laskimme vuoropäivin eestiläisellä ja suomalaisella tavalla. Suomalaisen tavan mukaan toivotimme hyvät huomenet tai kiitokset kuluneesta päivästä toisillemme ja taivaan Isälle kun taas eestiläisen tavan mukaan lauloimme Polunkävijät-laulua lippua nostettaessa tai laskettaessa. Rungon päivillemme muodostivat aamujen raamattutunnit ja iltojen iltaohjelmat. Niiden väliin mahtui sitten monenlaista muuta tekemistä. Tehtiin leirirakennelmia. Pelattiin Suomi-Eesti jalkapallo-ottelut jotka tällä kertaa päättyivät suomalaisten voitoiksi. Kisailtiin monissa lajeissa, mm. polunkävijätaidoissa, esteradalla ja solmuissa. Pidettiin suunnistuskilpailut kauniissa kangasmetsässä ja otettiin osaa lukuisiin aktiviteetteihin joita olivat mm. kanoottiretki, vaijeriliuku, puutyöt, jousiammunta, köysirata, useat erilaiset kädentaidot ja liikuntalajit. Päivittäin saimme myös nauttia todella kauniin saunasaaren pienen saunan hienoista löylyistä sekä uimisesta raikkaassa pienessä joessa.
Sapattina saimme leirikirkon jälkeen oppia jotain uutta kun osallistuimme raamattukisaan. Raamattukisa oli raamatuntekstien löytämisen nopeuskisa. Tämä oli meille uutta koska meillä perinteisesti raamattukisassa testataan raamattutietoutta ja ymmärrystä, ei nopeutta. Kokemus oli mukava ja hienosti suomalaisetkin pärjäsivät tässä kisassa ihan mitaleille asti. Raamattukisan jälkeen oli vuorossa marssimista johon suomessa emme ole paljoa panostaneet. Rohkeasti jotkut polunkävijämme kuitenkin ottivat osaa siihenkin. Iltapäivällä vartiot vielä esittäytyivät toisilleen ennen diplomien ja palkintojen jakoa. Kaikkien palkittujen lisäksi leirillä muistettiin ja kiitettiin kahta paikalla ollutta suomalaista pitkän linjan polunkävijäohjaajaa, Seija Koskea ja Taimo Laitista. Heidän "polunkävijäikänsä" pyörii jo noin viidessäkymmenessä vuodessa. Hieno saavutus ja kertoo siitä että polunkävijätyö on pitkänlinjan työtä. Otetaan me muut tästä esimerkkiä!
Viikko oli mennyt nopeasti ja päätimme leirin sapattina illalla lippujen laskulla sekä kiittäen toisiamme hyvästä leiristä. Matkaevääksi leiriltä jäi monia hyviä muistoja, uusia ystäviä sekä hyvä mieli eestiläisten ja suomalaisten välillä olevasta yhteistyöstä ja väleistä. Jo ennen leirin loppua monet kyselivätkin että milloin tällainen leiri pidetään uudestaan. Se jää nähtäväksi mutta varmaa on että tämän kaltainen leiri kannattaa järjestää joskus uudestaan. Kenties ensi kerralla suomessa. Kiitos kaikille mukana olleille sekä taivaan Isällemme joka meitä rakastaa ja kantaa käsillään.
"Täss on Polunkävijät näin, me Luojalle kuulumme. Käymme aina eteenpäin, on hyvyys, puhtaus kilpemme. On kaikille viestimme tää, mi tehdä voi vapaaksi: Pian Jeesus jo saapuu, meidät luokseen noutavi!".
- Jani Virolainen
Yhteisillä Aarrekartta -tunneilla pienimmätkin seurasivat mielenkiinnolla Miksun ja Makkosen seikkailuja sekä tutustuivat Jumalan aarteisiin toiminnan ja vastavuoroisuuden kautta. Tiistain hölympialaisissa jokaisella oli puuhaa sokerinpalatornien rakentelusta karkkien keruuseen sekä paperilentokoneiden lennättämiseen. Sapatin perhevaelluksessa koettiin kristityn iloja, vastoinkäymisiä, houkutuksia, niin kuin onnistumisiakin. Suosittua oli myös jalkapalloilu.
Jumalan tunteminen on suurin aarre, jonka ihminen voi löytää. Tämän kesän perheleiri antoi mahdollisuuden katsella karttaa ja tarkastella kulkuansa matkalla taivaskotiin. Palautteista päätellen leiri merkitsi monelle myös virvoittavaa perhetapahtumaa. Suuri Jumala ohjasi leiriä mahtavalla tavalla. – Kaarina Villa - Lähde NA 28-29/08
Käräjäoikeus kuuli maanantaina 9.6. kanteen tekijöiden todistajia ja Suomen Adventtikirkkoa vastaajana sekä kirkon todistajia. Käräjäoikeus antoi asiasta päätöksen keskiviikkona 18.6. ja ”katsoo, että on jäänyt näyttämättä, että yhdistyksen päätös ei ole syntynyt asianmukaisessa järjestyksessä, tai että se on muutoin lain tai yhdistyksen sääntöjen vastainen.” Käräjäoikeus hylkäsi kanteen kokonaan. Suomen Adventtikirkolle ei määrätty oikeudenkäyntikuluja maksettavaksi.
Kanteen tekijät ovat ilmoittaneet tyytymättömyytensä Tampereen käräjäoikeuden 18.6.2008 antamaan päätökseen, joten käräjäoikeuden päätös ei ole vielä lainvoimainen. – Anne Leskinen -Lähde NA 27/08
Apu tuli kuitenkin nuoren ranskalaisen pastorin muodossa. Hän sattui vierailemaan Suomessa juuri sopivalla hetkellä. Hänen nimensä on Erwan Le Flocq ja siihen nähden, että hän joutui ottamaan tehtävän vastaan hyvin lyhyellä varoitusajalla, hän teki loistavaa työtä. Hän kertoi siitä, kuinka synti vaikuttaa ihmisen elämässä ja miten voimme yksilöinä löytää Kristukselta avun. Erwan puhui ranskaksi ja Mariel Pilois tulkitsi puheen englanniksi. Lisäksi muutamat paikalla olleet tarvitsivat tulkkauksen suomeksi. Erwan käytti eri tapoja havainnollistaakseen puheensa aikana, kuinka meidän tulee olla syvälle Kristukseen sitoutuneita, jotta voisimme olla lujia uskossamme ja hänen avullaan voittaa pahan. Myöhemmin hän laittoi itselleen erilaisia laastareita ja siteitä näyttääkseen minkälaisia haavoja syntinen luontomme saa meissä aikaan. Hän poisti niitä yksi kerrallaan ja osoitti, kuinka pääsemme eroon näistä haavoista palaamalla Kristuksen yhteyteen.
Myöhemmin hän kehotti meitä tähtäämään oikeaan kohteeseen, joka on Jeesus, Kristus. Ei niin, että tähtäisimme päämäärättömästi sivulle tai jonnekin muualle, vaan tiukasti keskelle kohti Kristusta.
Perjantai-iltana paloi tavanomainen juhannuskokko. Tänä vuonna tuli kuitenkin niin raju sade heti kokon sytyttämisen jälkeen, että jouduimme kaikki juoksemaan suojaan. Siinä jäi osa ruuastakin sateeseen kastumaan. Oikeastaan ainoa, mikä puuttui, oli Nooan arkki.
Sapatti, kuten niin monesti aiemminkin, osoittautui viikonlopun kohokohdaksi. Saimme kuunnella armoitettua jumalanpalveluksen saarnaa, jota edelsi yhtä upeasti johdettu Fredrik Vänskän pitämä raamattutunti. Lounaan jälkeen meillä oli ”tehtävärata”, jonka jälkeen seurasi ylistys- ja rukoushetki.
Sapatti-iltana oli Suora Lähetys -nimisen lauluryhmän konsertti. Ryhmä, joka koostui neljästä nuoresta mustalaismiehestä, lauloi eri tyyleillä. Tämä oli heidän ensimmäinen esiintymisensä Kallioniemessä. Heidän innokkuutensa oli niin vaikuttavaa, että se siirtyi meihin kaikkiin heidän laulunsa aikana. Heti konsertin jälkeen seurasi Sakari Vehkavuoren suorittama kaste klo 22.00 illalla. Kaikki kerääntyivät järven rannalle seuraamaan, kuinka Johanna Ruo-hiainen antoi elämänsä Jumalalle.
Ilta päättyi Agape-juhlaan ruokasalissa, missä syntyi kaunis ja seesteinen ilmapiiri, kun kaikki olivat yhdessä koolla ja ottivat osaa valmisteltuun juhlaan.
Sunnuntaina, puhujamme viimeisen puheen jälkeen, pelattiin perinteiset jalkapallo- ja lentopallo-ottelut, ilman sadetta onneksi. Kun lähdimme kotimatkalle lounaan jälkeen, odotimme jo tapaavamme jälleen ensi vuonna samoissa merkeissä, jos Jumala suo. - Mariel Pilois - Lähde NA 27/08
Tämän vuoden työntekijäleiri oli lyhyt, mutta anniltaan rikas. Leiri alkoi sunnuntai-iltana 8.6. ja päättyi tiistaina 10.6. iltapäivällä. Leirin osanottajamäärä oli hiukan yli neljäkymmentä työntekijöiden ja seurakuntien huoltajien puolisot ja lapset mukaan luettuna. Leirille tultiin kauniin kesäisen sään vallitessa, mutta jo seuraavana päivänä sää muuttui sateiseksi ja koleaksi. Jopa niin koleaksi, että yksi leirin ulkolaisista puhujista totesi, että hän on kyllä käynyt Suomessa kesällä, mutta tämä on ensimmäinen kerta talvella.
Peurunpirtissä oli kuitenkin hyvä olla kahden takkatulen lämmittäessä isoa huonetta. Maanantai-aamu alkoi Joel Saarisen syvällisellä ja puhuttelevalla aamuhartaudella. Leirille oli saatu mukaan myös kolme ulkolaista puhujaa: Frank Waldschmidt Saksasta, indonesialainen Jonathan Kuntaraf, joka työskentelee pääkonferenssissa Amerikassa sekä Suomen ruotsalaisen piirikunnan palveluksessa oleva Carsten Berglund Ruotsista.
Frank Waldschmidt puhui työntekijöille mm. kriisien kohtaamisesta ja siitä, millainen on lähetyshenkinen pastori. Jonathan Kuntarafin puheet käsittelivät seurakunnan jäsenten motivoimista ja varustamista lähetystyöhön sekä työntekijöiden hyvinvointia ja heidän sitoutumistaan työhönsä. Hänellä oli useita rohkaisevia ja innoittavia kokemuksia siitä, miten evankeliumi etenee eri puolilla maailmaa evankeliumin asialle antautuneiden jäsenten vaikutuksesta. Carsten Berglund käsitteli omassa puheenvuorossaan työnohjausta.
Tästä aiheesta puhui myös pastorin työnsä ohessa työnohjaajaksi opiskeleva Sirpa Halminen.
Monipuolisen hengellisen annin ja pastoraaliseen työhön liittyvän opetuksen lisäksi työntekijöillä oli tällä leirillä myös mahdollisuus testauttaa oma kuntonsa. Maanantai-iltapäivänä kaksikymmentäkaksi työntekijää osallistui Peurunka-hallissa kävely- ja lihaskuntotestiin. Jokainen sai testeistä kirjalliset tulokset ja suositukset kunnon kehittämiseksi tulevina päivinä. Moni työntekijä tuntui arvostavan tätä adventtikirkon johdon osoittamaa pientä elettä heidän hyvinvointinsa ja ter-veytensä hyväksi.
Lyhyt, mutta antoisa työntekijäleiri jatkui missioleirinä, johon myös useimmat työntekijöistämme osallistuivat. - Lähde NA 26/08
Sadekuurot pehmittivät maata, kun tämän vuoden missiopäivät alkoivat vihreässä Kallioniemessä. Koulutustapahtuma kokosi noin 90 osanottajaa: pastoraalisen työn tekijöitä ja seurakunnan jäseniä.
Opettajina ja innoittajina toimivat tohtori Jonathan Kuntaraf, sapattikoulu- ja evankelioimisjaoston johtaja pääkonferenssista, pastori Michael Hamilton, vastaava jaostojohtaja Trans-Euroopan osastosta, ja Frank Waldschmidt Saksasta. Paikalla oli myös ryhmä pastoreita Venäjältä. Adventtiliikkeen kansainvälinen perhe näkyi ja tuntui, sillä Jonathan Kuntaraf on syntyjään Indonesian kiinalainen ja Michael Hamilton jamaikalainen, joka muutti lapsena Englantiin.
Avajaiskokouksessa tiistaina kuuntelimme mielenkiinnolla, miten buddhalaiskotiin syntyneen Jonathanin tie vei eri vaiheiden kautta adventtiseurakuntaan, ja pastoriksi Timorin saarelle, ja aikanaan kansainvälisiin tehtäviin. Viime vuonna meillä oli hänen ja hänen vaimonsa kirjoittama tutkistelusarja Jumalan sanasta Raamatun Sanoma -vihkosessa. Michael Hamilton kertoi varttuneensa adventtiseurakunnan lasten piirissä ja siten kiintyneensä Kristukseen ja seurakuntaan.
Illalla Frank Waldschmidt kertoi oman tarinansa siitä, kuinka Jumala johdatteli häntä eräänlaisten yliluonnollisten ilmiöiden parantamiskeskuksen tehtävistä adventtiseurakuntaan.
Keskiviikkoaamuna Waldsmith puhui arkailevan Gideonin kokemuksista ryöstetyssä ja nälkiintyneessä Israelissa Tuomarien kirjan 6. luvun pohjalta. Näistä ahtaista vaiheista, kuopan pohjalta, Jumala johdatti häntä eteenpäin. ”Ehkä sinäkin olet kuopan pohjalla, olet tehnyt paljon ja yrittänyt taas, mutta ei vain ole onnistunut”, peilasi hän tilannetta meidän aikaamme.
Jonathan Kuntaraf puhui Raamatun tutkimisen tärkeydestä hengellisen elämän ylläpitäjänä. ”Jos Kristuksen seuraaja haluaa kasvaa – – hänen täytyy syödä elämän leipää ja juoda pelastuksen vettä”, siteerasi hän Alfa ja Omega -kirjaa, osa 6, s. 198,199. Asemamme Kirjan kansana on rapistumassa. Kuitenkin Raamattu yhä voi muuttaa ihmisiä, antaa toivoa ja elämän tasapainoa. Esimerkkinä tästä hän kertoi miehestä, joka kirkossa käydessään oli saanut lahjaksi Uuden Testamentin. Miehen mielestä kirjan -ohuet sivut sopivat hyvin savukkeiksi. Niinpä hän kääri sätkiksi ensin Matteuksen, sitten Markuksen ja Luukkaan. Johanneksen evankeliumin kohdalla hän alkoi lukea sanaa ja Joh. 3:16 puhutteli häntä niin paljon, että hän päätti hankkia uuden Uuden testamentin. Mies muutti Taiwanille ja tuli siellä aikanaan adventistiksi.
Helluntai toistuu Michael Hamilton puhui puhutun ja painetun sanan voimasta. Hän kannusti levittämään sanaa kaikin mahdollisin aikamme keinoin. Illalla Jonathan Kuntaraf puhui siitä, että ihmiset, jotka välittävät toisten fyysisistä, sosiaalisista ja hengellisistä tarpeista, ovat heille kuin siltana Jumalan yhteyteen. Ihmiset ovat vastaanottavaisia varsinkin henkilökohtaisten kriisien ja luonnonmullistusten keskellä.
Torstaiaamuna Waldschmidt jatkoi Gideonin kokemuksista ja varmistumisesta Jumalan kansan va-pauttajaksi. Kuntaraf puhui siitä, miten ihmisiä voidaan tavoittaa monin eri tavoin. Henkilökohtaiset todistukset, kokoussarjat, Raamatun tutkistelut, pienryhmät ja kotoiset sapattikirkot voivat vaikuttaa osansa ihmisten tuomisessa Jumalan valtakuntaan. Jeesuksen esimerkkiä saamme pyrkiä seuraamaan. Vapahtaja käytti aikaa ihmisten parissa ja oli heille avuksi monin tavoin. Hääjuhlassa hän auttoi isäntäväkeä kiusallisessa tilanteessa. öisessä keskustelussa hän herätti Nikodemoksessa kaipuuta aitoon uskoon. Naiselle kaivolla hän antoi pelastuksen vettä ja eheytti tämän pelokasta tunne-elämää ja alhaista itsetuntoa.
Melkoiselta haasteelta tuntui myös ns. 7/52 suunnitelma. Lyhyesti tämä tarkoittaa seuraavaa: Rukoile seitsemän päivää jonkun puolesta. Anna hänelle kirja. Rukoile taas seitsemän päivää toisen henkilön puolesta. Anna hänelle kirja. Jatka näin, niin olet antanut vuodessa 52 kirjaa 52 henkilölle.
Yleiskeskustelussa Missioleirillä toivottiin, että adventtikirkon internetsivut samoin kuin paikallisseurakuntien internetsivut saatettaisiin ajan tasalle. Iltapäivällä Hamilton piti palavan saarnan Parantava rukous. Tämä rukous ei noussut esiin suurin sanoin, vaan teoin, kun halvaantuneen ystävät kantoivat hänet Jeesuksen eteen. Mies tiesi kärsivänsä syntiensä tähden, ja sai kuitenkin avun. ”Jäämmekö me makailemaan menneisyyden vankeina, vai saako Jeesus vapauttaa meidät? Tämä kysymys jäi päällimmäiseksi tuosta puheesta.
Torstai-iltana Frank Waldschmidt puhui edelleen Tuomarien kirjan 7. luvun kokemuksista. Siinä Gideonin pienelle, heikolle armeijalle annettiin voimaa. Jumala tekee työtä ihmisen voimattomuuden ja voimistumisen keskellä.
Perjantaiaamuna saimme viimeiset opetukset. Waldschmidt osoitti, miten Gideon sai palvella ja palvoa Jumalaa keskellä vihollisen (midianilaisten) leiriä. Samalla hän peilasi, että ajassamme palvonta kohdistetaan moniin idoleihin. Meidän on päivittäin valittava, kenelle annamme sydämemme palvonnan. Olemmeko Pyhän Hengen temppeleitä, joissa palvotaan Jumalaa?
Jonathan Kuntaraf puhui evankelioimistyön pitkäjännitteisestä prosessista, jossa tärkeä osa on paikallisseurakunnan syttymisellä. Hän kehotti meitä tekemään rukouslistan niistä perheenjäsenistä, sukulaisista, ystävistä, työtovereista ja satunnaisista tuttavista, jotka eivät vielä ole seurakuntamme jäseniä. Mieleen jäi myös kansainvälisen yhteisömme tavoite: meistä viisi miljoonaa on Jumalan käytössä ja johtaa yhden sielun seurakuntaan vuoteen 2010 mennessä. Sehän tietäisi viittä miljoonaa uutta jäsentä.
Lopuksi rukoilimme Sulo Halmisen johdolla siunausta tuleville päiville. Osanottajat vaikuttivat kiitollisilta, koska tällainen kurssi järjestettiin. Tulisivatpa Pyhän Hengen kuurot ja pehmittäisivät sydämiä Jumalan puoleen. - Lähde NA 26/08
Teksti: Jorma Katainen
Hengelliset kesäjuhlat ovat suosittuja. Myös tänä kesänä satojatuhansia suomalaisia hakeutuu eri kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen tapahtumiin ja sanan ääreen. Osallistuminen on tärkeä osa uskonelämää. Niin myös adventistikristityille. Peurungan liikuntakupolista Laukaalla on muodostunut viime vuosina adventtikirkon kesäjuhlien pitopaikka. Eräs syy on keskeinen sijainti sekä lähellä sijaitseva Kallioniemen leiritila. Samalla viikolla pidetystä Tarttuva usko -missiotapahtumasta oli vaivatonta siirtyä juhlapaikalle.
Perjantai-iltana kupolihallissa oli arviolta nelisensataa juhlavierasta. Paikalle oli tultu paitsi hengellisen ohjelman myös ystä-vien kohtaamisen vuoksi. Noin kolmasosa hallin tilasta oli varattu tuote-esittelypöydille, jotka kutsuivat tutustumaan kirkon toimintamuotoihin ja projekteihin. Kauppapuutarha Jalkanen oli – jälleen kerran – muistanut kukkalahjoituksella, upeat gerberat somistivat esiintymislavaa.
Avajaiskokouksen alussa pastori Sulo Halminen kertoi juhlien rukouspalvelusta. Kenenkään ei tarvitse lähteä juhlilta pahoilla mielin tai syntien vaivaamana. Sielunhoitoa varten oli järjestetty henkilöitä, jotka olivat valmiina kuuntelemaan, rohkaisemaan ja voitelemaan öljyllä. Monet hakeutuivatkin keskusteluihin ja keventämään mieltä.
Avajaiskokouksessa Thaimaasta Suomeen lomalle saapunut tohtori Kai Arasola kehotti puheessaan miettimään elämän tärkeysjärjestystä. On vaikea päästä perille Jumalan tahdosta jos on aina kiire. “Martta, Martta...” Lähde liikkeelle levosta käsin. Lataudu. Laita Jumala ensimmäiseksi. Hän kyllä antaa kaiken mitä tarvitset.
Jamaikalaissyntyisen, kansainvälisen adventti-kirkon Trans-Euroopan alueen sapattikoulu- ja kirjallisuustyönjaoston johtajan, pastori Michael Hamiltonin jyrisevä puhe toi mieleen vanhan ajan herätyspuheet. Hamilton kosketteli Elian ajan kuivuutta ja kuinka se oli Jumalan keino herättää luopunut Is-rael. Uskonpuhdistusta ja Hengen sadetta tarvitaan tänäänkin. Adventtikansa on asetettu julistamaan Jumalan tekoja aikamme hengellisen kuivuuden keskellä. Hengen sade on luvattu, ja se tulee varmasti, Hamilton vakuutti. Yleisö nyökytteli, sanoma oli mennyt perille.
Viikko oli ollut viileä ja sateinen. Sapatti oli aurinkoinen ja piristi ajatukset. Tuntui siltä, että taivaan Isä halusi kaikki hyvälle tuulelle. Auditoriossa pastori Pekka Tähti kitaroineen tervehti aamuvirkkuja kysymällä, onko kuulijoilla pelastusvarmuus. Laulettiin laulu älä pelkää lapseni, ja siitä tuli hyvä ja turvallinen olo. Tähti jutusteli tuttuun tyyliinsä yleisönsä kanssa ja vakuutti, että Kristus kuoli jumalattomien puolesta. Sinun ja minun. Mutta: onko meillä synnintuntoa? Jos ei ole, ei ole myöskään hätää hukkuvista ihmisistä. “Sisaret ja veljet, eiköhän ruveta jälleen uskoviksi, lapsenkaltaisiksi.” Kehotus sai kannatusta.
Tämän jälkeen siirryttiin kupolihalliin, missä juhlakansa vähitellen tuplaantui perjantai-illasta. Kun jokainen oli löytänyt istumapaikkansa, olikin raamatuntutkistelutilaisuuden vuoro. Kesäjuhlien raamattutunti on osoittautunut haasteelliseksi toteuttaa samalla tavalla kuin seurakunnissa, keskustellen. Pastori Aimo Helminen oli valinnut esitystavakseen luentotyylin, joka sopikin hyvin kuulijakuntaan ja salin kokoon nähden. Helminen heitti silloin tällöin kysymyksiä. Ylösnousemusaihe on tärkeä ja täynnä opetuksia toivosta kuolemanjälkeisestä elämästä Kristuksessa.
Jumalanpalveluksessa saarnasi Jonathan Kuntaraf, pääkonferenssin sapattikoulu- ja evankelioimistyön jaoston johtaja. Hän puhui innostavasti siitä, kuinka meidän tulee vaeltaa nöyrällä asenteella Jumalan kanssa. Hän korosti, että olemme matkalla kohti parempaa tulevaisuutta – Jumalan valtakuntaa. Tätä matkaa teemme toivossa. Toivo on meille voimavara ja auttaa selviytymään vaikeuksien ja -koettelemusten keskellä. Kuntaraf korosti kuutta seikkaa menestykseen, mitkä tulee muistaa, kun vaeltaa nöyrästi Jumalan kanssa. 1) Meidän tulee vaeltaa uskossa. 2) Vaikeissa erämaakokemuksissa tulee muistaa, että Jumala on kanssamme. 3) Nöyrästi vaeltamiseen liittyy se, että olemme tyytyväisiä siunauksiin, joita Jumala meille antaa yksilöinä. 4) Yhteisellä matkallamme meidän tulee hyväksyä toistemme erilaiset mielipiteet. 5) Jeesus on kanssamme joka hetki ja ohjaa meitä oikealle tielle, kun kuljemme nöyrästi. 6) Nöyrinä vaeltamiseen kuuluu se, että tuemme ja rohkaisemme toisiamme matkalla. Uskonsisar tai -veli tulee hyväksyä hänen puutteistaan huolimatta. Tämä on nöyrää asennetta käytännössä.
Sitten olikin jo aika lounastaa. Iltapäivän tilaisuudessa Suomalaisen piirikunnan johtaja pastori Onni Rytkönen vei kuulijat Nehemian aikaan. Jerusalemin jälleenrakentajille luettiin lain kirjaa ja selitettiin sitä. Jumalan sanan ymmärtämisestä nousi suuri ilo aina kyyneliin saakka. Tänään Jumalan kansalla ilo syntyy Kristuksen täytetyn työn ymmärtämisestä.
Iltapäivän toisessa tilaisuudessa teemana oli kristillinen vastuu. Suomen Adventtikirkon johtaja pastori Atte Helminen kertoi Toivonlinnassa elettävän lähetyshenkistä aikaa. Kirkon taloudellinen tilanne on kohenemassa, seurakunnan jäsenet ovat rukouksin ja uhrilahjoin tukeneet kirkkoa. Kirkkomme ongelma ei ole kuitenkaan talousasioissa vaan uskossamme. Kari Nyrhinen Helsingin Annankadun adventtiseurakunnasta kertoi kuinka Jumala on siunannut, kun seurakunta on panostanut uskollisuuteen kymmenyksissä ja uhrilahjoissa. Tilaisuuden toisessa osiossa pastori Sibrina Kalliokoski käsitteli kristillistä vastuuta tuoreesta ja raikkaasta siunauksen näkökulmasta. Kymmenysten palauttaminen on tärkeä osa sekä yksityistä että yhteistä jumalanpalvelusta. Me palvomme Jumalaa uhrilahjoin ja antimin. Kymmenysten palauttaminen ja uhraaminen kauneimmillaan ja puhtaimmillaan kuvaa kaikkein parhaimman antamista Jumalalle symbolina uhraajan palavasta rakkaudesta Herraansa kohtaan.
Sapatti-iltana puhui saksalainen kriisinhallintakonsultti Frank Wald-schmidt. Hän, samoin kuin Jonathan Kuntaraf, oli puhujavieraana myös Missiopäivillä. Waldschmidtin aiheena oli Tee sitä mitä Jeesus tekisi. Mitä Jeesus tekisi väkivaltaisen perheenisän ja tämän tyttären suhteen eheyttämiseksi? Raamatusta löytyy Jeesuksen menetelmä. Hän meni ihmisten joukkoon. Tutustuttuaan heihin Mestari osoitti myötätuntoa, auttoi ja voitti ihmisten kiintymyksen. Lopuksi hän sanoi: “Seuraa minua”. Tällaista lähestymistä jokainen ymmärtää. Yleisö sai kuulla australialaisesta adventtiseurakunnasta, joka on keskittynyt auttamaan vastuualueensa katulapsia ja nuoria. Korkea itsemurhaprosentti (70) on saatu putoamaan nollaan. Puhuja korosti, ettei pelkkä oikeassa oleminen riitä. Tarvitaan välittämistä. “Tehkää seurakunnistanne lämpimiä paikkoja voittaa ihmisiä Kristukselle.”
Suomalaisen piirikunnan musiikkitoiminnan vastaava, musiikinopettaja Kaisu Helminen ja Silvia Ahonen tiimeineen vastasivat mallikkaasti runsaasta musiikkitarjonnasta. Molempien omat tulkinnat tunnetuista hengellisistä lauluista olivat ehdottoman tasokasta kuultavaa. Oli ilo kuunnella myös kahden nuoren trumpetistin esiintymisiä. Nuoren Senni Hakkaraisen trumpetti soi -upeasti sekä sooloesityksessä että yhteislaulujen aikana Tuomas Tommolan bändissä. Niin ikään nuori trumpetisti Seba Lavranzuk jäi mieleen. Hänen yhdessä Svetlana-äitinsä pianon ja Igor-isänsä hanurin säestyksellä soittama Jerusalem nostatti taivasikävää. Nuori lupaus on myös Anniina Nurminen. Hänen sellonsa soi kepeän vaivattomasti Sirpa-äidin säes-täessä pianolla. Juha Kerosen tulkitsema Kristallivirta toi tämän kirjoittajalle muiston Australian suomalaisesta adventistiryhmästä, joka aina päätti jumalanpalveluksensa tähän samaan lauluun. Ylistysryhmä, Adventus-kuoro sekä Toivonlinnan seurakunnan kuoro ja tietysti koskettavaa hengellistä laulutulkintaa edustava Jaspis Sound Joensuusta toivat esityksillään siu-naukset sävelten ja sanojen kautta. Eikä sovi unohtaa kolmea herttaista Aitolahden tyttöä, jotka saivat yleisöltä sydämelliset taputukset.
Perjantain ja sapatin myöhäisillan todistusko-kouksissa kuultiin monia koskettavia puheenvuoroja siitä, kuinka hyvä Jumala on.
Sunnuntaina satoi. Juhlakansa oli kutistunut muutamaan sataan henkilöön. Teologian tohtoriksi pian väittelevän Timo Flinkin Ilmestyskirjan 14. luvun luennosta jäi soimaan päällimmäkseksi ajatus: “Laki ei ole pelastustie, se on pelastetun tie”. Frank Waldschmidt pohti pikakulttuuriaikaa, jossa kaikki pitää saada heti. Jeesuksen tulo voi kestää vielä, mutta Herran lupaus on varma – menkäämme siis eteenpäin uskossa! Atte Helminen totesi, että Jeesus teki elämän prioriteeteistä yksinkertaisia: siinä missä juutalaiset laativat 613 kohdan lakikokoelman Toorasta, Vapahtaja kaksi: rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. Onni Rytkönen korosti, että Jeesuksen tulemuksen odotus on toivomme tässä ajassa; ylösnousemustoivomme kurottaa katseensa rajan taa. Nämä kaksi toivoa yhdistävät meidät toinen toiseemme.
Kesäjuhlat päättyivät lauluun Meillä on toivo, toivo sydämen. Pastori Antti Oksanen saatteli rukouksella ja Herran siu-nauksella kotimatkalle lähtijät.
Ensi vuonna jälleen jos Jumala suo. - Lähde NA 25/08
Teksti: Mariel Pilois
Adventtikirkon kesäjuhlien nuorille suunnatuissa tilaisuuksissa oli ohjelmassa kolme toisistaan kulttuurillisesti selvästi eroavaa puhujaa.
Perjantai-iltana Jamaikalla syntynyt mutta nykyisin Englannissa asuva ja työskentelevä Michael Hamilton haastoi nuoret vaikuttamaan toisiin ihmisiin ja yhteisöihin, joissa he elävät. Käyttäen esimerkkinä muutamaa kansainvälisesti kuuluisaa suomalaista Hamilton esitti, että he ovat vaikuttaneet kotimaassaan tekemällä sellaista, että lähes koko Suomi on tukenut ja kannustanut heitä. Hamilton vertasi heidän kokemustaan sellaisiin Raamatun henkilöihin kuten Joona, Elia ja apostolit Johannes ja Pietari. Nämä Raamatun henkilöt tekivät suuren vaikutuksen oman aikansa ihmisiin ja heidän vaikutuksensa tuntuu tänäänkin. Hamilton muistutti nuoria, että heidän ei tule pelätä olla erilaisia tai sitä että eivät kulje massojen mukaan. Nuorten tulisi käyttää kaikenlaisia keinoja viedä Jumalan sanomaa eteenpäin, sillä Jumala on heidän kanssaan ja auttaa ja ohjaa heitä.
Sapattina iltapäivällä oli saksalaisen Frank Waldschmidtin vuoro. Hän kertoi olleensa mukana New Age -liikkeessä ja toimineensa siellä terapeuttina. Hän kertoi kyenneensä auttamaan ihmisiä heidän ongelmissaan ja parantamaan heidän sairauksiaan, kunnes hän kohtasi kristityn uskovan, joka kehotti häntä kääntymään Jumalan puoleen. Ensin hän ei tiennyt mitä tehdä, mutta häntä neuvottiin puhumaan Jumalalle. Niin hän pyysi Jumalaa ilmaisemaan itsensä hänelle ja ottamaan häneltä parantamisen voiman pois, mikäli hänen tulisi vastaanottaa Jumala elämäänsä. Wald-schmidtin hämmästykseksi näin tapahtuikin. Waldschmidtin kääntyminen kristityksi johti hänet opiskelemaan teologiaa. Nykyään hän toimii yrittäjänä ja palvelee seurakuntaa auttaen ihmisiä eheytymään ja huolehtii heidän muista tarpeistaan. Hän varoitti nuoria spiritismistä, tarot-korteista, taikuudesta sekä esimerkiksi Harry Potter ja Taru Sormusten herrasta -kirjojen lukemisesta.
Kolmantena puhujanamme oli Indonesiassa kiinalaisista vanhemmista syntyisin oleva ja nykyisin Yhdysvalloissa työskentelevä Jonathan Kuntaraf. Hän kehotti nuoria uskaltamaan olla erilaisia ja käytti esimerkkeinä Joosefia, Danielia ja hänen kolmea ystäväänsä. Hän kertoi myös monien nuorten kokemuksista, joita hän on tavannut eri puolilla maailmaa matkustellessaan, kuinka olla erilainen tämän päivän maailmassa ja tehdä vaikutus ympäristöönsä. Kuntarafin viesti oli selkeä: mikäli nuoret puolustavat uskoaan eivätkä tee siinä kompromisseja, he saavat kokea suuria siunauksia ja elää rikasta, täyttä elämää. - Lähde NA 25/08
Teksti: Jani Virolainen
Mukava joukko varhaisnuoria ja polunkävijöitä aloitteli kesäjuhliaan perjantai-iltana leppoisissa merkeissä pelaillen ja keilaillen. Ilta oli hyvä lopettaa yhteisiin lauluihin ja Fredrik Vänskän johtamaan iltahartauteen. Hartaudessa mietimme juhlia, kun nyt itsekin olimme juhlille tulleet. Juhlimiseen on hyvä olla jokin syy. On hyvä tietää, että taivaassa juhlitaan kun yksikin lapsi, nuori tai aikuinen ha-luaa olla Jeesuksen ystävä ja kulkea hänen kanssaan (Luuk. 15:8–10).
Sapattina aamulla pidimme yhdistettyä ”maraton”-PowerPointsia ja -jumalanpalvelusta. Koko homma kesti yhteen kyytiin miltei kolme tuntia. Tutkimme ja löysimme Raamatusta monta paikkaa, joissa Jumala lupaa meille hienoja asioita. Ennen kaikkea voimme olla varmoja siitä, että ydinajatuksemme ”Jumala pitää aina lupauksensa” on totta! Polunkävijäohjaajabändin johtamana saimme laulaa taivaan Isälle. Atte Helminen johdatteli meitä vielä syvemmälle Jumalan lupausten maailmaan. Jumalan lupaus on myös se, että hän tulee jonain päivänä hakemaan meidät, hänen lapsensa, taivaan kotiin. Jotkut väittävät, että Jumala vitkastelee. Mutta ei. Hän ha-luaa meidän vielä kertovan evankeliumia toisille, niin että -hekin voisivat pelastua (2.Piet. 3:9). Jumalanpalvelus päätettiin koko kesäjuhlien kirkkokansaa palvelemalla. Jaoimme koko joukolle lupauskortteja rohkaisuksi sekä adventtikirkon uutta, juuri painosta tullutta esitettä.
Melojen vilskettä ja pientä veden roisketta koimme, kun iltapäivällä suuntasimme Peurunkajärven rannalle. Kanootit oli vuokrattu käyttöömme. Hauskaa oli, kun nautimme Jumalan meille luomasta luonnosta. Illalla olimme mukana lasten, varhaisnuorten ja vanhempien yhteisessä Perheenä perille -ohjelmassa. Tutustuimme hieman Jalanjäljissä-toimintaan. Opimme, että voimme luottaa Jeesukseen, parhaaseen ystäväämme. Lauloimme ja söimme herkkuja. Sunnuntaina, ennen kotimatkan alkua, harrastimme liikuntaa ja käden taitoja. Sitten oli olikin nämä juhlat juhlittu noin 30 osallistujan voimin. Ensi vuonna uudestaan näissä merkeissä. Sitä ennen nähdään vielä. Vaikka The FinEst Camp 2008 tai Ikiboxi-leireillä. - Lähde NA 25/08
Perjantaina nuoria on paikalla kymmeniä. Kun illalla kokoonnutaan liikuntasaliin, on jokainen enemmän tai vähemmän asettunut taloksi ja todellinen hauskuus voi alkaa.
Nuoret toivotetaan tervetulleiksi ja Toivonlinnan bändi marssii lavalle. Song Service sisältää ylistystä, laulua ja musiikkia. Puolen tunnin taukokaan ei ennen varsinaista tilaisuutta laske tunnelmaa. Myös itse tilaisuuteen kuuluu laulua ynnä muuta, lisäksi estradille nousee viikonlopun puhuja, tanskalainen Robert Fisher, joka on jo edellisen viikon viettänyt Toivonlinnassa. Hän puhuu englantia, mutta kaikki tuntuvat ymmärtävän, joten tulkkia ei tarvita. ”Hyvä elämä” on hänen aiheensa. Robert Fisherilla on paitsi sana hallussaan, myös mahtava huumori sekä äänitehosteet avustajanaan, usein hän saakin kaikki kuulijat räjähtämään nauruun. Puheiden lomassa Fisher hyppää lavalle, nappaa kitaran ja soittaa bändin mukana ylistysmusiikkia. Ja kaikki laulavat.
Puoli kymmeneltä puolet läsnäolijoista lähtee, mutta toinen puoli jää jatkoille. Nyt tunnelma nousee kattoakin korkeammalle, kun paikalle jääneet siirtyvät lavan eteen lattialle istumaan ja ahtautuvat maahan laitetun valosydämen sisälle. Merja Kinnunen sekä Jani Virolainen Tampereelta toimivat ohjaajina. He esittävä kysymyksiä Jumalaan ja rakkauteen liittyen ja kiertelevät nuorten joukossa mikrofonit valmiina taltioimaan ajatuksia kaikkien kuultaviksi. Yhdessä myös lauletaan ja rukoillaan.
Aamiaistarjoilu oli sapattina puoli kymmeneltä, mutta tuskin kukaan nukkui niin pitkään. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja piha parveilee nuoria. Juuri runsas vapaa-aika lieneekin yksi teinipäivien parhaista puolista.
Yhdeltätoista liikuntasalissa ohjelmassa on ehtoollinen. Tilaisuuteen sisältyy myös laulua ja rukousta. Huolimatta ulkona vallitsevasta loistavasta kevätsäästä teinit jaksavat suhteellisen hyvin istua paikallaan ja kuunnella.
Kolmelta aloitetaan varsinainen sapatin jumalanpalvelus ja laulujen jälkeen Robert Fisher pääsee taas vauhtiin. Hänellä on tällä kertaa tulkki, joka onnistuu loistavasti matkimaan Fisherin mahtavia äänitehosteita. Fisherin tekemä diashow saa katsojat melkein tippumaan tuoleiltaan ja nauramaan vedet silmissä. Robert Fisher asettaa pohdittavaksi, millaista hyvä elämä on. Onko hyvää elämää olla rikas tai kuuluisa? Tai olla villi ja vapaa? Pohdittuaan kaikkea tätä Fisher ilmoittaa todenneensa, että hyvää elämää on saada elää lähellä Jumalaa. Elää Jeesuksen seuraajana. Kukaan ei ole eri mieltä.
Kun kaikki ovat saaneet laulaa ja kuulla sanaa sydämensä kyllyydestä, Jani Virolainen ilmoittaa seuraavaksi ohjelmassa olevan ulkoaktiviteetteja. Osa suuntaa rantasaunalle pelaamaan pelejä ja nauttimaan yhdessäolosta, mutta osa jatkaa rentoa hengailua ystävien seurassa ulkona. Teinien keskuudessa ei näytä olevan lainkaan väliä kuka kukin on, mistä tulee tai minkä ikäinen on. Kaikki viihtyvät keskenään sulassa sovussa ja yhdessä pidetään hauskaa vaikka leikkimällä. Jotkut juoksevat ympäriinsä hippaa leikkien, toiset kiipeilevät puissa ja kolmannet rakentelevat rannassa kaarnaveneitä. Ja kyseessä ovat siis TEINIpäivät.
Ulkoillessa saa paitsi hyvän rusketuksen, myös nälän. Mariel Pilois ilmoittaa juhlallisesti, että nyt on Filippiini-ilta ja special-kokit ovat käyttäneet koko päivän loihtiakseen jotain herkullista. Ateria ansaitseekin raikuvat aplodit.
Seuraavat tunnit kuluvat liikuntasalissa ylistäen sekä musiikkia kuunnellen. Robert Fisher jatkaa nuorten valaisemista hyvän elämän resepteistä. Hän myös ottaa Raamatusta esimerkiksi tarinan leskestä, joka antoi ainoan roponsa uhrilahjaksi temppeliin. Mahtavat suosionosoitukset säestävät lopuksi miehen kiitospuhetta. Sen jälkeen on Daikinin konsertin vuoro. Bändi soittaa kristillistä räppiä. Tunnin kestävän konsertinkaan jälkeen kukaan ei ole saanut vielä tarpeekseen ja vielä kerran, ja vielä kerran uudestaankin bändi vaaditaan lavalle soittamaan muutama kappale. Lisäksi tarjotaan tilaisuus tilata Daikinin pian ilmestyvä levy.
Viimeisenä aamuna on Toivonlinnan pihalla teinien keskuudessa havaittavissa paitsi hienoista aamuväsymystä, myös alakuloisuutta. Aurinkokin on masentuneena päättänyt piiloutua pilviverhon taakse. Aamuhetki salissa sisältää vielä hieman lauluja ja Robert Fisherkin pääsee ääneen. Yhdessä kaikki rukouksessa kiittävät Herraa mahtavasta viikonlopusta. Sitten Mariel Pilois komentaa kaikki siivoamaan. Jokainen saa myös täytettäväkseen palautelapun.
Vielä on jalkapallomatsi ennen teinipäivien päättymistä. Piikkiö alkaa palata kohti normaalia arkijärjestystä, kun viimeisimmätkin vieraat lähtevät. Uusien tuttavuuksien kanssa vaihdetaan halauksia ja monelta taholta kuuluu: ”Ensi vuonna sitten taas uudestaan!”
”Nuoret, minä kirjoitan teille: te olette voimakkaita, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pahan.” (1.Joh. 2:14.) – Iressa Taimisto - Lähde NA 25/08
Esite pyrkii nostamaan esiin uskomme kokonaisvaltaisuuden. Sen teemana on seurakuntamme tavoite parantaa ihmisen elämää nyt ja tässä, mutta samalla auttaa häntä näkemään se tulevaisuuden toivo ja ratkaisu, jonka Jeesus Kristus ihmiselle tarjoaa.
Esitteen kielessä käytetään kohderyhmän lukijalle tuttua käsitteistöä ja se vetoaa erityisesti hänen arvomaailmaansa nostaen esiin mm. luomisuskoon olennaisesti liittyvän ihmisen ja luonnon suojelun. Sen elementteinä ovat seurakunnan identiteetin keskeiset asiat kuten Jeesuksen takaisintulo, sapatti, Raamatun arvovalta, terveyssanoma sekä työ ihmisen ja ihmiskunnan auttamiseksi. Kieli on postmodernille tuttua selkokieltä. Mahdollisimman vähillä ja lyhyillä lauseilla on pyritty sanomaan mahdollisimman paljon.
Esitteessä ei korosteta adventismia eikä organisaatiota vaan seurakuntamme tarkoitusta ja Jumalan lupauksia, joihin uskomme. Siinä on vältetty uskonnollista terminologiaa. Esitteessä halutaan kutsua lukija etsimään Jumalan maailman ihmeellisyyksiä. Siinä tunnustetaan myös seurakunnan ja sen jäsenten epätäydellisyys ja keskeneräisyys.
Esitteen käteen saava halutaan kutsua dialogiin seurakunnan kanssa. Sillä halutaan synnyttää hänessä kiinnostusta ottaa asiasta selvää syvemmin. Siksi hänet ohjataan kirkon ja sen eri organisaatioiden nettisivuille ja tarjotaan mahdollisuutta tulla mukaan raamattuopiston kursseille.
Esitteen on koostanut laaja työryhmä. Taitosta on huolehtinut mainostoimisto.
Tässä vaiheessa esitteestä on otettu 2000 kappaleen painos. Esitettä saa tilata adventtikirkon hallintatoimistosta tai ottaa mukaan jaettavaksi kesäjuhlilta. Kesän jälkeen esitteestä on tarkoitus ottaa massajakelupainos ja levittää kohderyhmää hakevasti eri paikkakunnille myöhemmin päätettäviä kanavia käyttäen. – Heimo Lempinen - Lähde NA 24/08
ADRA Finlandin ja Avustuspalvelu ADAn vuoden 2007 toimintatilastojen mukaan apua niiden työstä sai vuoden aikana kaikkiaan 112 000 ihmistä koti- ja ulkomailla. Vuosi 2008 on adventtikirkon kansalaiskeräyksen 88. keräysvuosi.
Työmme painopiste on tietenkin edelleenkin kotimaassa, sitten Keniassa, Etelä-Afrikassa, Georgiassa, Thaimaassa, Liberiassa ja Itä-Karjalassa. Lisäksi tuemme vahvasti ADRAn katastrofiaputyötä kriisialueilla, toteaa Markku Heinänen.
Vuoden 2008 keräyksen tuloksesta ohjataan 5 % Sympatia-katastrofirahastoon. Rahaston varoilla autetaan katastrofien uhreja yhdessä muiden maiden ADRA-yksiköiden kanssa. Kotimaan osuus koko keräyksestä (50 %) ohjataan sosiaaliseen avustustoimintaan Avustuspalvelu ADAn kautta, päihde- ja raittiustyöhön, kristilliseen koulukasvatustyöhön sekä lasten ja nuorten leiritoimintaan.
Avun hinta
On syytä muistaa, että jokaista Sympatia-keräykseen sijoitettua kahta euroa kohden ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyömäärärahoista on saatu lisätukea noin kahdeksan euroa vuoden 2007 hankkeisiin. Ilman Sympatia-keräyksen kattamaa omavastuuosuutta se olisi jäänyt saamatta, jatkaa keräyksen koordinaattori.
1000 eurolla apu viidellesadalle
Sympatia-keräyksen ke-räyslupa on voimassa 2009 huhtikuulle asti. Viime vuoden materiaalia voidaan edelleen käyttää. Uusien esitteiden väliin voi laittaa puhelinhaastekortin. Uudet esitteet ovat valmistuneet ja niitä on saatavana piirikunnan toimistosta sekä kesäjuhlilla. Listat ja tarrat ovat saatavissa piirikunnan toimistosta.
Muutama poiminta avunsaajien kertomuksista:
“Ennen jouduin raahautumaan eteenpäin kepin varassa, mutta nyt jalkani on käännetty oikein päin ja voin juosta ja hyppiä. En ole ennen voinut leikkiä muiden lasten kanssa normaalisti. Kiitos uudesta elämästä!” Yksi niistä lähes sadasta lapsesta, jotka ovat saaneet leikkausten ja kuntoutuksen kautta toimivat jalat Keniassa.
“Emme voi uskoa todeksi, että AIDS-kylämme orvot ovat saamassa koulukeskuksen. Rukouksiimme on tulossa vastaus. Nyt tiedämme, että lap-siemme ei tarvitse päätyä kerjäläisiksi.” Keniaan, Kotieno-kylään on valmistumassa orpojen koulu- ja terveyskeskus.
“Kaikkein suurin tarpeemme on saada jokaiselle perheelle puhdas vesi ja käymälä.” Kenian terveysministerin erityisneuvonantaja lentokonekeskustelussa toukokuussa 2008. – Heimo Lempinen. - Lähde NA 24/08
Mikä sitten muuttuu? Teemme kaksi uudistusta. Nämä uudistukset tulevat kahdessa vaiheessa. Kun seuraava Raamatun Sanoma tulee postitse asiakkaille muutaman päivän kuluttua, se on kooltaan aiempaa paksumpi. Tämä johtuu siitä, että opinto-oppaassa on heinäkuusta lähtien kuuden kuukauden materiaali yksissä kansissa. Stiftausnidonnasta siirrytään liimasidontaan, joka merkitsee sitä, että ulkoasusta tulee vihkomaisuuden sijaan kirjamaisempi. Raamatun Sanoma -opinto-opas on perinteisesti ilmestynyt neljä kertaa vuodessa ja jokainen niistä on sisältänyt kolmen kuukauden opintomateriaalin (perinteisesti on käytetty ilmausta vuosineljännes). Nyt ilmestyvä opinto-opas sisältää näin ollen kahden neljänneksen opintomate-riaalin. Näiden lisäksi materiaalipakettiin sisältyvät luonnollisesti lähetyskertomukset kuuden kuukauden ajanjaksolle heinäkuun ensimmäisestä sapatista joulukuun viimeiseen sapattiin 2008. Nyt ilmestyvä uudistunut Raamatun Sanoma on niin sanottu pilottiversio eli kokeilu. Varsinaisesti uudistus alkaa vuoden 2009 alusta.
Miksi tällainen muutos? Muutos perustuu kahteen seikkaan. Ensinnäkin asiakkailta tulleisiin toivomuksiin. Asiakkaamme ovat jo pidempään esittäneet toivomuksia, että Raamatun Sanoman materiaali olisi saatavilla pidemmäksi kuin kolmen kuukauden ajanjaksoksi kerrallaan. Tämä helpottaisi erityisesti niitä asiak-kaitamme, jotka toimivat opettajina sapattisin raamatuntutkistelutilaisuuksissa. He voivat tulevaisuudessa paneutua opinto-oppaiden aiheisiin pitemmällä aikajänteellä. Toiseksi uudistuksen toivotaan auttavan sapattikoulutoimikuntia, jotka suunnittelevat raamattutunteja, ja jumalanpalvelustoimikuntia, jotka suunnittelevat jumalanpalveluksia. Kun aiheet ovat pitkältä aikaväliltä käytettävissä, on mahdollisuus suunnitella ja valita sopivimmat henkilöt opetustehtäviin, ja myös teemallisesti raamattutunti ja jumalanpalvelus voidaan paremmin sovittaa yhteen.
Kolmas uudistuksen syy liittyy tilaushintoihin. Jo pidemmän aikaa paperin hinta on noussut merkittävästi samoin kuin painatuskustannukset. Mutta kaikkein voimakkaimmin ovat nousseet postituskulut. Kaikki tämä on aiheuttanut suuria paineita nostaa Raamatun Sanoman vuosikerran tilausmaksua huomattavasti enemmän kuin Kirjatoimi julkaisijana on tehnyt. Nyt tehtävällä uudistuksella pyritään myös siihen, että saisimme Raamatun Sanoman asiakkaillemme mahdollisimman edulliseen hintaan myös tulevaisuudessa. Uudistuksen myötä pyritään säästämään niin tuotanto-, painatus- kuin postituskuluissa. Kustantajana Kirjatoimi pyrkii siirtämään syntyneitä säästöjä mahdollisimman paljon suoraan asiakkaidensa hyväksi.
Vuoden 2009 alusta Raamatun Sanoma tulee ilmestymään kaksi kertaa vuodessa tuhtina materiaalipakettina, jonka toivomme palvelevan mahdollisimman hyvin tilaajiamme. Kumpikin näistä sisältää kuuden kuukauden opintomateriaalin. Suunnitelmissa on myös pienentää jonkin verran Raamatun Sanoman kokoa niin, että se olisi vuonna 2009 samaa kokoa kuin ns. keskikokoinen Raamattu. - Lähde NA 24/08
Aurinkoinen sää helli oppilaita ja juhlavieraita, kun Suomen kristillisessä yhteiskoulussa Piikkiössä kokoonnuttiin päättämään 76. lukuvuotta. Onnelliset ja helpottuneen näköiset abiturientit ja peruskoulunsa päättävät yhdeksäsluokkalaiset marssivat juhlasaliin Tia Vartiaisen ja Julius Leppälän säestyksen tahtiin.
Rehtori Lisa Vartiaisen tervehdyssanojen ja Simo Perhon rukouk-sen jälkeen saatiin tutustua kuluneeseen vuoteen oppilaiden Taru Tervamäen ja Santtu Ruuhisalmen johdolla. Katsaus piti sisällään kuvia mm. avustusmatkasta Bulga-riaan ja oppilaiden toteuttamasta Sympatia-keräyksestä.
Stipendien jaon jälkeen rehtori esitti kiitoksensa niille työntekijöille, jotka lähtevät SKY:sta pois. Eläkkeelle lähtevää, pitkäaikaista lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtoria Hilkka Honkarantaa muistettiin lahjalla, ja SKY:n kuoro esitti hänelle laulun, jonka musiikin opettaja Satu Rintala oli säveltänyt varta vasten lehtori Honkarannalle.
Juhlapuheessaan Tarja Dejanova, abiturientin äiti, toi esille ihmisten taipumuksen mitata, tilastoida ja verrata jokaista asiaa; mittaaminen alkaa jo neuvolassa ennen kuin lapsi on syntynyt ja jatkuu läpi opiskelu- ja työvuosien. Dejanova muistutti, että kuitenkin suurin mittari on se, mitä teemme lähimmäisillemme – ja loppujen lopuksi se on tärkein mitta Jumalan silmien edessä.
Yhdeksäsluokkalaisilla koitti suuri hetki, kun he nousivat lavalle, ja rehtori jakoi päättötodistukset. Viimeistään silloin, kun rehtori totesi kaiken olevan siitä hetkestä lähtien peruskoulunsa päättäville vapaaehtoista, monelle oppilaalle valkeni, kuinka ratkaisevia heidän valintansa tulevat olemaan. Miltei koko show’n oli varastaa kaksi pääskystä, jotka eksyivät saliin visertämään omat onnentoivotuksensa.
Rehtori Vartiainen jatkoi tärkeiden todistusten jakamista, sillä vuorossa olivat abiturientit, jotka nousivat juhlaväen eteen ryhmänohjaajansa Petri Palviaisen johdolla. Kaikki ovat tietenkin yo-lakkinsa ansainneet kovalla työllään, mutta erityisen mieleenpainuva oli hetki, jolloin Puolasta kotoisin oleva opiskelija Kinga Jagiello sai oman todistuksensa ja lakkinsa. Kingan tarina on kertomisen arvoinen.
Ennen Piikkiöön saapumistaan hän oli ehtinyt olla vasta puolitoista kuukautta Suomessa au pairina. Käytyään Toivonlinnassa hän halusi suorittaa opintoja lukiossamme. Niinpä yksi asia johti toiseen: Tehtyään muutaman kuukauden opintoja Kinga tiedusteli, olisiko hänellä mahdollisuuksia suorittaa myös yo-tutkinto. Kun kursseja kerääntyi ennätysmäiseen tahtiin eikä tutkinnon suorittamiselle ollut mitään esteitä, hän osallistui viisiin kirjoituksiin ja läpäisi ne kaikki – suomen kielellä.
Suomen Adventtikirkon johtaja Atte Helminen toi kirkon tervehdyksen, jonka jälkeen kajautettiin ilmoille Maamme-laulu. Ovet aukenivat, ja Kinga Jagiello sai viilettää valokuvattavaksi 14 muun uuden ylioppilaan kanssa omenatarhaan, jonka puut kylpivät valkoisen kukkameren alla. Kesäloma saattoi alkaa. - Lähde NA 24/08
16.–22.6.2008 Raamattuleiri
23.–29.6.2008 Musiikki- ja taideleiri
26.–29.6.2008 Naisten leiri
30.6.–3.7.2008 Kehitysvammaisten leiri
Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Saara Keronen p. 040 777 1386, Jari Keronen p. 044 569 5388 tai saara.keronen@luukku.com, jari.keronen@suomi24.fi tai os. Siikasalmen toimintakeskus, Heinävedentie 21 D 1, 83100 Liperi. - Lähde NA 20/08
Toivonlinnassa järjestetään keskustelutilaisuus mediaturvallisuudesta. Luennoitsijana Riitta Martsola. Alustus painottaa internetin, tietokonepelien ja elokuvien käyttöä ja rajoituksia. Ilta vanhemmille on tarkoitettu vain aikuisille. Sylivauvat saavat olla mukana, muuten tilaisuus on alaikäisiltä kielletty.
Kouluttaja Riitta Martsola on lasten ja nuorten mediasuojeluun perehtynyt psykologi ja psykoterapeutti. Hän on työskennellyt lasten, nuorten ja perheiden parissa mm. perhe- ja nuorisoneuvoloissa, Valtion elokuvatarkastamon lasten ja nuorten kehityksen asiantuntijana sekä Pelastakaa Lapset ry:ssä. Tällä hetkellä hän toimii lasten, vanhempien ja ammattikasvattajien mediasuojelukouluttajana sekä asian-tuntijana lastensuojelu- ja mediakysymyksissä.
Tervetuloa! - Lähde NA 20/08
Tämän kirjan englanninkielistä versiota on levitetty eri puolilla maailmaa miljoonapainoksin ja nyt tämä teos saadaan myös suomen kielelle. Adventtikirkon kirjallisuus- ja evankelioimisjaostot ovat valinneet tämän kirjan vuoden lähetyskirjaksi, josta on tarkoitus ottaa suuri massapainos, vähintään 60 000 kpl.
Kirjan hinnaksi on saatu puristettua 0,75 euroa, mutta tarkoitus on saada lahjoitusvaroja niin paljon, että kirjan myyntihinnaksi tulee vain 50 senttiä kappaleelta. Kirjaa on tarkoitus levittää massajakeluna aivan kuin Tie Jeesuksen luo -kirjaakin. Lahjoitusvaroja kirjan painattamiseen voi lähettää tilille: Suomen Adventtikirkko 800015-61735 maininnalla: Kymmenen käskyä -kirjan painatuskuluihin.
Seurakuntien johtokunnille on lähetetty tilauslistat, joilla yksityiset seurakunnan jäsenet ja seurakunnat yhdessä voivat tilata kirjoja ennakkoon halua-mansa määrän. Kun olemme saaneet ennakkotilaukset seurakunnilta ja sponsorivarat kirjan painatuskustannuksiin, kirjat toimitetaan rahtivapaasti paikallisseurakuntiin, joille tulee myös yhteislasku tilatuista kirjoista.
Tehdään yhdessä työtä niin, että tämä Jumalan omalla sormellaan kirjoittama sanoma saavuttaisi mahdollisimman monet kodit meidänkin maassamme ja olisi välikappaleena lisäämässä niiden usko-vien joukkoa, joista Ilmestyskirja sanoo: ”Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Onni Rytkönen - Lähde NA 20/08
”Pidetään sitten poppariru-kous montussa wördservisin jälkeen, kaikki kiinnostuneet mukaan bussin keskiosaan.” Näin alkoivat illan kohokohdat pitkän bussimatkan aikana, jossa vilkas keskustelu hengellisistä asioista Ranen eli Rauno Vartiaisen johdolla kulki laidasta laitaan ja päättyi nuorten popcornin tavoin poksahteleviin sydämellisiin rukouksiin. ”Minua kiinnostaa päivittää kokemukseni nuorten maailmasta aina ajoittain”, sanoi yli kolmekymmentä vuotta lääkärinä toiminut Kalevi Niittyaro, ”siksikin nautin näistä matkoista.” Hän toimi matkan lääkärinä alistuen samoihin oloihin kuin me muutkin, mihin kuului 30 tuntia bussissa istumista, jonka jälkeen oli nukkumisyö sängyssä ja edessä jälleen yli kaksikymmentä tuntia samaa istumista. Onneksi pääkuljettajanamme oli varmasti Suomen kokeneimpiin kuuluva ulkomaanliikenteen ammattilainen Ami Haataja, joten matka kului hyvin turvallisissa ja erittäin palvelevissa käsissä, puhumattakaan runsaista rukouksista matkan puolesta. Matkanjohtajana toimi Heli Sawicki.
Perillä Bulgariassa kaksiviikkoisen matkamme avustuskohteena oli vammaisten lasten päiväkodin ulkoalueiden kunnostaminen Rusen kaupungissa, joka sijaitsee lähellä Romanian rajaa ja Euroopan valtasuonta Tonavaa. Lisäksi autettiin poikavaltaisessa orpokodissa. Nuoret tarttuivat töihin innolla ja luovalla otteella. Monta vapaaehtoisesti muodostunutta ryhmää purki valtavaa energiaansa puhdistaen graffitien rumentamaa seinää sekä hioen hiekkapaperilla leikkikenttälaitteita. Osa nuorista hajotti vanhentuneita rauta- ja betonirakenteita. Aluksi päiväkodin henkilökunta teki omia ehdotuksiaan liikennepuiston rakentamiseksi, mutta myöhemmin he antoivat täysin vapaat kädet nuorten omille ideoille. Lopputulos oli tyylikäs ja erittäin toimiva kokonaisuus.
Haasteitten ilmaantuessa niitä ratkottiin hyvän yhteishengen vallitessa. Kukin osallistui työtehtäviin omien mieltymystensä ja lahjojensa mukaan kaihtamatta uusiakaan toiminta-alueita. Osa ei varmaan koskaan ollut maalannut ihan oikeita rautaisia kohteita. Osalla pysyi hakku vankasti kädessä, ja osa rakensi ensimmäisen katon elämässään ja päällysti sen kattohuovalla. Pihalla vallitsi aina hyvin innostunut ja ahkera ilmapiiri. Jopa päiväkodin johtaja ihmetteli, kuinka kovia työtä tekemään suomalaiset nuoret olivat, kun heitä ei hetkellinen sadekaan ollut saada pois työn äärestä. Muutos oli suuri, mitä pihalla ja koko ympäristön ilmapiirissä aikaansaatiin. Jopa kansallinen televisioyhtiö ja sanomalehti tulivat ihmettelemään tuota ihastuttavaa kädenjälkeä, jonka nuoremme saivat aikaiseksi, sekä sitä iloa, joka heistä välittyi.
Tällainen matka ei ole lähetysmatka ainoastaan kohdemaan suhteen, vaan se on mahdollisuus Jumalalle tehdä työtä omassa keskuudessamme. Puhuttelevaa oli nähdä nuorien, jotka eivät koskaan olleet rukoilleet julkisesti, rohkaistua siihen, tai nuoren, joka ei ollut varma Jumalan olemassaolosta, lukevan Raamattua vapaaehtoisesti yhteisessä iltahartaudessa. Kaikki iltahartaudet olivat nuorten itsensä tekemiä ja suunnittelemia. Nuo pienet hetket, joissa tuntui Jumalan läsnäolo, olivat niitä kultaisia hetkiä, joiden tähden kannatti koko matkalle lähteä.
Matkan tarkoitus toteutui myös yhteydessä paikalliseen seurakuntaan. Saimme kokea valtavaa välittämistä ja ystävyyttä paikallisen seurakunnan taholta. Rusen adventtiseurakunnan nuoret ystävystyivät meidän nuortemme kanssa, he kävivät yhdessä pelaamassa jalka- ja lentopalloa sekä viettivät iltoja yhdessä syöden ja leikkien. Osa lähti myös kanssamme matkalle Varnaan. Eräs äiti Rusessa kertoi olleensa huolissaan pojastaan ja hänen yhteydestään seurakuntaan, mutta suomalaisten nuorten näkeminen oli merkinnyt paljon pojan identiteetille uskovana adventistinuorena. Se oli antanut uuden innon olla osa seurakuntaa. Jotkut kertoivat odottaneensa ryhmämme tuloa jo kuukausien ajan ennen saapumistamme.
Paluumatkalla korviini kantautui syviä nuorten välisiä keskusteluja tällaisen matkan tarkoituksesta, kuinka se avasi heidän silmiään välittämään vähempiosaisista ja kuinka tällaisen matkan jälkeen he osasivat arvostaa paremmin myös omia olojamme. Eräs nuori piti sitä kunnian osoituksena, että sai auttaa vähempiosaisia.
Jos mihin, niin seurakuntamme kannattaa sijoittaa nuorisotyöhön. Mielestäni tällainen matka, jos mikä, voi kylvää elämänmittaisia vaikutuksia osallistujien kesken. Vai kumpien luulet ennemmin olevan valmiita auttamaan jatkossakin ja vaikuttamaan lähimmäisten hyväksi pitkin elämän kulkua: sellaisten, jotka eivät koskaan ole olleet rajojemme ulkopuolella muuten kuin itse hyötymässä matkastaan vai sellaisten, joiden silmät ovat avautuneet maailman erilaisuuden rikkaudelle ja jotka ovat omin käsin saaneet osallistua vähempiosaisten auttamiseen? Itse asiassa vain pieni osa matkan hyödystä kohdentuu avustuskohteeseen, suuremman osan muodostaa se vaikutus, jonka matka tekee siihen osallistuviin. Antakaamme auttamisen ja palvelemisen hengen jatkua, siten toteutamme Jeesuksen lähetyskäskyä. Tällaisten matkojen järjestäminen vaatii paljon varoja, aikaa ja ponnisteluja, mutta ne ovat mielestäni niiden arvoisia. Vai olisiko sinun mielestäsi ollut parempi, että nuoret olisivat vain käyneet katsomassa Eiffelin tornia Pariisissa lukio-matkalla ja palanneet takaisin omaa itsekeskeisyyttään täynnä vai niin, että he olisivat palatessaan huolissaan siitä, että heidän elämänsä voisi jatkossakin olla Jumalan johdossa elettyä ja siu-naukseksi toisille?! Hauskuutta unohtamatta! – Sakari Vehkavuori - Lähde NA 18/08
10.00 Jumalanpalvelus
Ohjelma:
Pitkästä aikaa seurakunnalliset musiikkijuhlat,näiltä et voi jäädä pois!
RUOKAILU (Noutopöytä kts. www.hopeaniemi.fi, huomaa juhlien erikoishinnat: Aikuiset: lounas 10 e, päivällinen 11,50 e. Lapset: 4–12 v. -50%, alle 4 v. ilmainen. Ennakkoilmoittautuminen Hopeaniemen neuvontaan (09)224 241 tai sähköpostiin osoitteella myyntipalvelu@hopeaniemi.fi su 11.5. mennessä. Viestiin merkintä: lounas 17.5. ja henkilömäärä. Maksun voi suorittaa kassalle tai etukäteen tilille 131230-607619. Maksutosite esitettävä ovella. Vaihtoehto päivällinen: teetarjoilu/mehu, piirakoita ja hedelmä: aikuiset 5 e, lapset 3 e. - Lähde NA 16/08
Harvinaiset pohjoismaiset Maranatha-kohteet tarvitsevat sinua!
Osaatko rakentaa? Haluaisitko olla mukana kansainvälisessä rakennustiimissä? Kutsumme suomalaisia mukaan (max 20 henkeä) ainutlaatuiseen tehorakentamisen tiimiin. Rakennamme Tyrifjordin seurakuntakoululle laajennusta 26.6.–13.7.2008
Jos et itse pääse, mutta tunnet jonkun, joka on rakennusalan tai työnjohdon ammattilainen, sponsoroi hänet tähän historialliseen Maranatha rakennus/koulutustapahtumaan.
Osallistumismaksu 425 €a sisältää matkat Turusta lähtien, ruuat, asumisen ja miniloman (vuoristojuna, hotelli ja vuonoristeily) sekä projektimaksut. Projektin suomalaisen ryhmän vetäjänä Markku Heinänen.
Toinen mahdollisuus osallistua Norjan vapaaehtoisrakennustiimiin: Rakentajille, amatööreille ja kiinnostuneille on varattu kirkon saneerausprojektiin 25 hengelle henkeäsalpaavat puitteet Norjan Lofooteille 18.7.–3.8.2008. Matkan hinta 690 €a sisältää matkat, majoituksen, ruuan ja projektimaksut sekä nähtävyydet perillä. Suomalaisten vapaaehtoisprojekti tarvitsee innokkaita rakentajia ja avustajia. Projektin vetäjinä Pekka Pihl ja Markku Heinänen. Oletko sinä tiimiimme etsimämme henkilö?
Tiedustelut ja ilmoittautuminen: amy.heinanen@gmail.com puh. 040 508 4124. Upea kokemus odottaa, sinua tarvitaan! Rajoitetusti paikkoja, toimi pian. www.maranathafinland.net. - Lähde NA 15/08
Annankadun adventtiseurakunta järjestää bussimatkan Helsingistä Latvian pääkaupunkiin Riikaan vappuna 1.–4.5. Matkalla tutustumme mm. Korintan nuorisoseurakuntaan, jonka lisäksi Riikassa on yhdeksän muuta adventtiseurakuntaa. Matka on avoin kaikenikäisille eri puolilta Suomea.
HINNAT HENGELTÄ sisältäen matkat bussilla, laivalla ja majoituksen: Hotellimajoitus 4 h eco-nomy huoneessa aamiaisen kanssa 130 €. Hotellimajoitus 2 h huoneessa aamiaisen kanssa 162 €.
Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Sakari Vehkavuori, puh. 044 033 5494, sakari@vehkavuori.com. - Lähde NA 15/08
kokoontuvat yhteen, koska nauttivat niin paljon yhdessäolosta, vai 2. organisoitunut ryhmä, jolla on selkeä tavoite, vai 3. ”pakkoryhmä”, johon kuulutaan kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa? Muun muassa näitä asioita pohdittiin nuorten Youth Matters -tapahtumassa Helsingissä 7.–8.3.
Kohtauspaikkana toimi Helsingin Annankadun seurakunta ja puhujana oli Cars-ten Berglund Ruotsalaisesta piirikunnasta. Hänellä oli mielenkiintoisia ja vaihtelevia aiheita ja saimme kaiken lisäksi kielikylvyn, sillä perjantai-iltana hän puhui englanniksi ja sapattina ruotsiksi. Häntä tulkkasivat Sakari Vehkavuori ja Hannu Helminen. Tapahtuman järjesti nuoriso-jaosto Mariel Piloisin johdolla.
Perjantai-iltana Carsten Berglund puhui itsevarmuuden, itseluottamuksen ja itsetunnon eroista ja merkityksestä yksilölle persoonana ja kristittynä. Jos Jumala hyväksyy minut omana itsenäni ja rakastaa minua epätäydellisyydestäni huolimatta, miksen itsekin lakkaisi näkemästä itseäni heikkouksieni valossa ja keskittyisi sen sijaan vahvuuksiini. Terve itseluottamus näkee arvon itsessä, mutta yhtä lailla muissa ihmisissä.
Sapattiaamuna osallistuimme jumalanpalvelukseen yhdessä Annankadun seurakunnan kanssa. Iloinen laulu raikui luultavasti kadulle asti. Loppupäivän nautimme toistemme seurasta, uusista ja vanhoista tuttavuuksista ja kuuntelimme opetusta ryhmädynamiikasta ja etiikasta. Testasimme myös, onko mahdollista pudottaa raaka kananmuna toisen kerroksen ikkunasta katuun ilman, että kananmuna menee rikki. On ja ei. Ilmapiiri oli välitön ja lämminhenkinen.
Helsingin Youth Matters osoitti, että seurakunta voi olla sekoitus ensimmäisestä ja toisesta alussa mainituista ryhmäkategorioista. Jos suhteesi seurakuntaan on lähimpänä kolmatta vaihtoehtoa, on korkea aika saada kokemuksia muunlaisesta seurakuntayhteydestä. Seuraava Youth Matters 2/4 järjestetään Tampereella 23.–25.5. Tule mukaan viihtymään tavoitteellisesti! – Emilia Rouhe - Lähde NA 15/08
Suomen vapaakristillisen neuvoston (SKN) vuosikokous pidettiin 17.3. Keuruulla Iso-kirja opistolla. Kokouksessa otettiin Baptistiyhdyskunta SVKN:n jäseneksi. Näin baptistit, jotka ovat olleet poissa SVKN:n toiminnasta lähes kymmenen vuoden ajan, palasivat neuvoston jäsenyyteen. Baptistien edustajaksi SVKN:n hallitukseen tulee Baptistiyhdyskunnan johtaja Jari Portaankorva.
SVKN:n vuosikokous valitsi hallituksensa puheenjohtajaksi Suomen Adventtikirkon johtaja Atte Helmisen. Varapuheenjohtajaksi valittiin everstiluutnantti Arja Laukkanen Pelastusarmeijasta. Vuosiko-kous päätti nostaa neuvoston jäsenmaksuja 10 %. Uudet jäsenmaksut ovat seuraavat: Helluntaiherätys 5 300 euroa, Suomen Vapaakirkko 4 000 euroa, Suomen Adventtikirkko 2 400 euroa, Suomen Pelastusarmeija 900 euroa, Suomen Metodistikirkko 800 euroa ja Suomen Baptistiyhdyskunta 800 euroa.
SVKN: toiminnan tuloksena ilmestyy alkukesällä Hengellisen laulukirjan lisäosa. Lisäosassa on noin sata uutta laulua. - Lähde NA 15/08
Juuri kun olimme lähtemässä vanhainkodista sapatti-iltapäivällä, yksi sairaanhoitajista kiitti meitä vierailijoita ja sanoi: ”Mukavaa, että halusitte tulla tänne ja tuoda iloa meille kaikille.” Nuo sanat vaikuttivat todella meihin, sillä huomasimme, että pieni eleemme oli auttanut näitä ihmisiä. Tehtävämme täällä maailmassa on tuoda iloa toisille ja jakaa Jumalan rakkautta heidän kanssaan.
Perjantaina iltapäivällä Jani Virolaisella ja minulla oli mahdollisuus vierailla Seppolan koulussa ja kertoa nuorille uskostamme ja seurakunnastamme. Oli sekä haastavaa että motivoivaa keskustella näiden nuorten kanssa. Perjantai-iltana oli mukava joukko koolla perheillassa adventtikirkossa. Sapattiaamuna jaoimme yhdessä hengellistä ruokaa. Meitä haastettiin menemään teille ja aitovierille tapaamaan ihmisiä ja auttamaan heitä hengellisesti, fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti, sillä olemme kaikkia arvokkaita Jumalalle.
Jämsän seurakunnan jäsenten tarjoaman maittavan lounaan jälkeen vierailimme kahdessa vanhainkodissa. Kerroimme siellä oleville, että Jumalalla on suunnitelma meitä kaikkia varten ja että olemme matkalla parempaan tulevaisuuteen, jonka Jumala on meille valmistanut.
Jes. 1:16,17 sanotaan: ”Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.”
Jakakaamme kukin pieneltä osaltamme sitä, mitä olemme saaneet, niiden kanssa, jotka eivät ole niin hyvässä osassa yhteiskunnassa kuin me. – Mariel Pilois - Lähde NA 12/08
Polunkävijöiden pitkiä perinteitä kantava TalviTaitoTapahtuma (TTT) järjestettiin tänä vuonna helmi-maaliskuun vaihteessa 29.2.–2.3. lumisessa ja leppoisessa pakkassäässä Kallioniemessä. Missäpä muualla. Ohjelman suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat tänä vuonna Huuhkajat Jyväskylästä. Tapahtumaan osallistui noin sata polunkävijää ja ohjaajaa yhteensä 11 polunkävijävartiosta eri puolilta Suomea. Mukana olivat myös kolme uutta tai uudelleen aktivoitunutta polunkävijävartiota: Saimaan Saukot Lappeenrannasta, Karjalan Karhut Joensuusta ja Tervaskanto Oulusta.
Viikonlopun ohjelmassa oli paljon ulkoilua ja liikkumista talvisessa luonnossa. Saimme nauttia -mäenlaskusta, lumihankijalkapallosta, rekiajelusta niin hevosen kuin moottorikelkankin vetämänä, lumiluolien kaivamisesta, saunasta ja avannosta sekä iltaretkestä Multamäelle. Viikonlopun ohjelmaan kuului myös leirikirkko ja muita yhteisiä ohjelmia Peurunpirtissä sekä tietenkin TalviTaito-kisa (TT-kisa), jonka järjestelyistä vastasivat Vihdin Vintiöt. Eri vartioiden järjestämillä TT-kisan rasteilla testattiin taitoja muun muassa ensiavussa, luonnontuntemuksessa, solmuissa, tulen-teossa ja raamattutietoudessa. Parhaimmaksi tällä kertaa todettiin Mikkelin Mustangien ja Saimaan Saukkojen yhdistetty joukkue. Toiseksi sijoittuivat Jyväskylän Huuhkajat ja kolmanneksi Turun Majavat.
TTT:llä saimme nauttia taivaan Isän huolenpidosta, ystävistä, talvisesta luonnosta, polunkävijämusiikista ja hyvästä ruuasta. Kiitos kaikille osallistuneille! Eteenpäin ja ylöspäin! – Jani Virolainen - Lähde NA 12/08
Helmikuussa oli ilo palata muutamaksi viikoksi Gam-biaan. Johtokunnan kokouksen lisäksi ohjelmaan mahtui koulun asuntolan peruskiven laskeminen, kirkon vihkiminen, evankelinen kokoussarja ja paljon muuta.
Gambian koulukeskukseemme on tarkoitus rakentaa ensin tyttöjen sata paikkaa käsittävä asuntola ja myöhemmin asuntola myös pojille. Asuntolan rakentaminen tullaan suorittamaan vaiheittain siten, että osa asuntolatiloista valmistuu käyttöön ensin ja myöhemmin koko kapasiteetti on käytettävissä.
Asuntolan myötä avautuu mahdollisuus myös sisämaassa asuville lapsille osallistua koulumme tarjoamasta opetuksesta. Koulu käsittää kaikki luokat esikoulusta lukioon ja oppilasmäärä on viime aikoina kasvanut suuresti. Koulumme on yksi harvoja tämän tasoisia oppilaitoksia, jossa on käytettävissä kymmeniä tietokoneita, internet-yhteydet ja myös ajanmukainen laboratorio.
Pari vuotta sitten monet suomalaiset osallistuivat kirkkotontin hankintaan Brikaman kaupungissa. 23.2. saatiin viettää samaiselle tontille rakennetun kirkon vihkiäisiä. Muutama kuukausi sitten oli seurakunnan perustamistilaisuus ja nyt seurakunnalla on mahdollisuus toimia omissa tiloissa. Evankelioimissarja oli järjestetty kirkon pihamaalle ja sen päätösjuhlaa saimme viettää sapattina 1.3. Kiitämme Herraa siitä, että saimme olla mukana johtamassa 29 uutta jäsentä seurakunnan yhteyteen kasteen kautta.
Olemme jälleen palanneet asemapaikallemme Liberiaan ja sulkeudumme kiitollisin mielin esirukouksiin. – Erkki Haapasalo - Lähde NA 12/08
Olin ollut kerran aikaisemmin matkalla Israelissa. Tiesin, että Auvo Helminen on ollut matkanjohtajana useilla Israelin matkoilla. Tiedustelimme, onko hänellä sen suuntaisia matkasuunnitelmia vielä. Näin sai alkunsa tämänkertainen matka, joka toteutettiin 17.–24. helmikuuta. Osanottajista oli 19 ensikertalaista Israelin kävijää ja yhdeksän uusijaa. Adventisteja oli alle 10, siis suurin osa matkalaisista oli ystäviä muista yhteisöistä. Matkamme järjestäjänä oli Toiviomatkat ja opas selosti meille asiantuntemuksella eri kohteita. Usein hän kysyi myös Auvo Helmiseltä, mitä ryhmänjohtajallamme on sanottavaa.
Lentokoneemme laskeutui Tel Aviviin ja sieltä matkamme jatkui Tiberiaaseen, jossa yövyimme. Seuraavana päivänä oli ohjelmassa tutustuminen Ginnosarin kibbutsiin ja museossa Jeesuksen aikaiseen veneeseen. Purjehdimme Gennesaretinjärvellä. Sitten olivat tutustumisvuorossa Pietarin kalasatama, Kapernaum ja Korasin. Kylvimme kuumilla lähteillä aivan Syy-rian rajan tuntumassa. Jordanilla käytiin kastepaikalla, ja sitten siirryimme rajan yli Jordaniaan, jossa kiinnostavia olivat roomalaisajan kaupungin Jerashin osittain hyvin säilyneet jäännökset.
Poikkesimme matkallamme useisiin kirkkoihin. Näistä uusimpia ja kauneimpia oli Ammanin luterilainen kirkko. Ammanin Region-hotellissa nukutun yön jälkeen katselimme matkan aikana beduiinien kyliä. Nebonvuorella Israelia katsellen saimme vähän käsitystä siitä, mitä Mooses näki.
Madabassa ihastelimme kauniita mosaiikkitöitä. Ajellessamme vuoristorinteitä myötäileviä mutkaisia teitä suuret korkeuserot aivan bussin sivulla saivat jännitystä aikaan. Vaikuttavimpia elämyksiä kuitenkin oli Petran ruusunpunainen kaupunki. Korkeat kalliot ja kolme kilometriä pitkä sola soivat aikanaan turvapaikan edomilaisille. Roomalaisajan taitajat kaiversivat kallion seinämiin teoksiaan, joita nyt ihmettelevät tuhannet paikalla käyvät turistit.
Matkamme jatkui Akaban kautta Eilatiin. Aamulla katselimme bussin ikkunasta autiomaata, jonka kautta israelilaisten matka luvattuun maahan muinoin tapahtui. Kuolleessameressä ja mineraalialtaassa saimme tuntumaa suolaisesta vedestä. Matkan kestäessä bussista näki kaiken aikaa uusia maisemia ja ihmisten aikaansaannoksia. Auringon laskiessa ja sapatin al-kaessa olimme Jerusalemissa ihmettelemässä suuren kaupungin näkymiä.
Sapatiksi matkanjohtajamme Auvo Helminen oli katsonut sopivaksi ohjelmaksi kärsimystien kohteisiin tutustumisen. Kuljimme siis Getsemanesta Golgatalle. Monista näkemistämme kirkoista kaunein ja uusin lienee Kukonlaulunkirkko, jonka vierellä oli kai-vauksissa avautunutta vanhan asutuksen jälkeä. Vielä illalla auringon laskettua saimme kiertoajelulla nähdä Jerusalemin valaistua kaupunkia.
Sunnuntaina ajoimme erään suomalaisten perustaman kibbutsin, Jad Hashmonan, kautta Tel Aviviin, josta koneemme lensi illan hämärtyessä kotimaahamme. Mitä sitten tuosta matkasta jäi erityisesti mieleen? Edellä kerrotun lisäksi vielä muistelen noita kiinnostavia hartaushetkiä, joita Auvo Helminen piti päivittäin hotellin tiloissa, bussissa tai jollain mielenkiintoisella paikalla. Sellaisia olivat alus, jolla purjehdimme Gennesaretilla, Ammanin luterilainen kirkko sekä puutarhahaudan alue. Kiitollisia olemme myös Raimo ja Outi Lehtiselle, joilta saimme kuulla herkkää laulu- ja muuta musiikkiohjelmaa. Mieleen jäi paljon muistoja vielä tulevillekin vuosille. – Hilkka Aaltonen - Lahde NA 12/08
Amerikkalainen Highland View Academyn gospelkuoro vierailee Suomessa. Ensimmäinen esiintyminen on Helsingissä Temppeliaukion kirkossa pääsiäismaanantaina 24.3. klo 15.00. Kyseessä on ns. ”Promenade-konsertti”, joka on vapaamuotoinen musiikkihetki vierailijoille.
Toinen konsertti on Turussa, Betel-kirkossa, tiistaina 25.3. klo 19.00.
Tapahtumiin on vapaa pääsy. Turussa kerätään vapaaehtoinen kolehti matkakulujen peittämiseksi. Tervetuloa! - Lähde NA 12/08
Suomen luterilaiseen kirkkoon kuului vuoden 2007 lopussa 81,7 % suomalaisista eli 4 327 313 henkilöä. Vuotta aiemmin kirkkoon kuului 82,4 %. Kirkkoon sekä liityttiin että siitä erottiin vuonna 2007 enemmän kuin edellisenä vuonna. Kirkkoon liittyi 10 474 henkilöä ja siitä erosi 37 879 henkilöä. Kirkkoon liittyminen kasvoi 3,5 % ja kirkosta eroaminen 8,4 %. Kirkosta eronneiden määrä on 0,9 % kirkon jäsenistä.
Luterilaisen kirkon jäseniksi kastettiin 84 prosenttia vuonna 2007 syntyneistä suomalaisista eli 49 318 lasta. Prosenttiosuus on sama kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2007 kirkon jäsenistä kuoli 42 156.
Suhteellisesti eniten kirkosta erottiin Helsingin, Espoon ja Tampereen hiippakuntien alueella, kuten edellisenäkin vuonna. Vähiten kirkosta erottiin Porvoon hiippakunnassa. Kirkkoon liittyneistä naisia oli hieman enemmän (51 %), kun kirkosta erosivat useammin miehet (56 %).
Evankelis-luterilaisia kirkollisia vihkimisiä toimitettiin vuonna 2007 yhteensä 17 614. Kaikista Suomessa vuonna 2007 solmituista avioliitoista luterilaisten kirkollisten vihkimisten osuus oli 60 % (61 % vuonna 2006). Lisäksi 800 avioliittoa sai kirkollisen siunaamisen, mikä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. – KT - Lähde NA 11/08
Pieni, mutta innokas porukka kokoontui perjantaina 8. helmikuuta Aitopirtillä Tampereen Näsijärven rannalla. Illan kuluessa saimme sekä hengellistä että fyysistä ravintoa. Tulen loimussa keskustelimme ystävyyden merkityksestä Mariel Piloisin johdolla, ja lopuksi vaihdoimme kuulumisia iltapalan ääressä.
Sapattiaamu aloitettiin raamattutunnilla ja jumalanpalveluksella Aitolahden adventtikirkossa. Ystävyyden teema jatkui Mariel Piloisin saarnassa. Yhteisen lounaan jälkeen huono ulkoilukeli pakotti meidät leikkimään sisätiloissa. Nuorten retriitti huipentui ystävänpäivän illalliseen kreikkalaisessa ravintolassa. Viikonloppu oli erittäin lämminhenkinen; paremman siitä olisi enää tehnyt suurempi läsnäolijoiden joukko. – Sonja Jortikka ja Teemu Kuusimäki - Lähde NA 11/08
Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi 6.12.2007 Terttu Hurskaiselle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1 lk:n mitalin. - Lähde NA 11/08
Maailman kielten lukumääräksi arvioidaan 7000. Vuoden 2007 loppuun mennessä vähintään yksi kokonainen raamatunkirja on käännetty 2454 kielelle. Näistä koko Raamattu käännettiin viidelle ja Uusi testamentti 20 uudelle kielelle. Tällä hetkellä Uusi tai Vanha testamentti on saatavissa 1168 ja koko Raamattu 438 kielellä.
Suomen Pipliaseura tukee eri puolilla maailmaa tehtävää raamatunkäännös- ja levitystyötä. Suurin yksittäinen hanke on raamatunkäännöstyö kahdelletoista Venäjän alueella puhuttavalle suomensukuiselle kielelle. Vuoden 2007 aikana tässä hankkeessa julkaistiin seuraavat käännökset: Uusi testamentti vepsäksi, Jobin kirja udmurtiksi, Johanneksen evankeliumi komipermjakiksi, otteita Luukkaan evankeliumista hantiksi ja mansiksi sekä Matteuksen evankeliumi vienankarjalaksi.
Raamatun kielitilasto sisältää kaikki ne kielet, joilla Raamattu tai sen osa on julkaistu painettuna 1400-luvun puolivälistä alkaen. Tilastoon on otettu kaikki ne vähintään yhden kokonaisen Raamatun kirjan sisältämät julkaisut, jotka on rekisteröity viime vuonna joko Amerikan Pipliaseuran kirjastossa New Yorkissa tai Britannian ja Ulkomaiden Pipliaseuran kirjastossa Cambridgessa tai Brasilian Pipliaseuran kirjastossa. Tilasto sisältää myös pipliaseurojen ulkopuolisten organisaatioiden julkaisuja.
Suomen Pipliaseura on Yhtyneiden Raamattuseurojen verkoston suomalainen jäsen. Pipliaseurat toimivat yli 200 maassa. Yhtyneet Raamattuseurat on mukana yli 500 käännöshankkeessa eri puolilla maailmaa. Tavoitteena on käännös, joka on uskollinen alkukieliselle tekstille ja välittää Raamatun sanoman. Yhtyneiden Raamattuseurojen verkosto on maailman laajin toimija raamatunkäännös- ja levitystyön alueella.
Suomen, Ruotsin ja Norjan pipliaseurat tekevät yhteistyötä pohjoissaamen raamatunkäännöshankkeessa. – KT/SPS - Lähde NA 9/08
Nuorissa on raikkautta ja elämän sykettä. Heissä on sitä tuoreutta, jota keskuudessamme tarvitaan. Tästä saatiin iloita Varkauden kirkossamme sapattina 16.2. Jumalanpalveluksessa, joka oli erityisesti nimetty nuorille, saimme kuulla Marika ja Mirka Konttisen sekä Taina Laineen kauniita musiikkiesityksiä, ja lisäksi Esa-Petri Tirkkosen todistuspuheenvuoron.
Taivaan Isä siunatkoon ja johtakoon näitä nuoria taivastiellä ja vahvistakoon heidän talenttejaan nimensä kunniaksi. Jäämme odottamaan sapattia 10.5., jolloin kirkossamme on tarkoitus järjestää uudelleen vastaavanlainen nuorten jumalanpalvelus. Silloin on äitienpäivän aika, joten tilaisuuden ajankohta on mitä sopivin. – Pertti Hätönen - Lähde NA 9/08
Suomen kristillisestä yhteiskoulusta eli Toivonlinnasta liikkuu nykyään monenlaista tarinaa ja on ymmärrettävää, että useiden mieltä painaa, mitä pitäisi uskoa. Mitä rakkaassa koulussa oikein tapahtuu? Jotkut ottavat rehtoriin yhteyttä kysyäkseen huhujen todenperäisyyttä ja samat kysymykset ovat olleet useimpien soittajien mielessä. Tähän on koottu tärkeimmät esille tulleet kysymykset ja niihin vastaukset.
Onko Toivonlinna enää adventistinen koulu, kun sen nimikin on muutettu Suomen yhteiskristilliseksi kouluksi?
Koulun nimi on Suomen kristillinen YHTEISKOULU, joka antaa mukavan lyhenteen SKY, eikä suinkaan Suomen YHTEISKRISTILLINEN koulu, joka olisi lyhennettynä SYK. Koulun nimi kertoo koulua tuntemattomallekin paljon koulun toiminnasta. Yhteiskoulu, joka oli jo Toivonlinnan Yhteiskoulun nimessä, kertoo koulumuodosta. SKY käsittää siis perusopetuksen ja lukion yhdessä. Sanalla ”kristillinen” haluttiin kertoa avoimesti koulun kristillisestä luonteesta ja sillä tavalla nostaa Jumalan lippua korkealle. ”Suomen” kertoo koulun toiminta-alueesta. SKY:ssa on oppilaita eri puolilta Suomea, ja jopa Suomen rajojen ulkopuoleltakin, ja se on itse asiassa koko Suomen ainoa kristillinen nuorisolukio.
SKY:n omistaa 100 % Suomen Adventtikirkko. Sanana ”yhteiskristillinen” viittaisi siihen, että koulun omistuspohja olisi jaettu eri kirkkokuntien kesken. Näin ei kuitenkaan ole. Koulutuksen järjestämisen lupa on myönnetty Suomen Adventtikirkolle, joka pysyy yksin koulun ylläpitäjänä, vaikka oppilaaksi otetaan lapsia ja nuoria muistakin seurakunnista ja uskonnollisista taustoista.
Koulun opetussuunnitelmaa ei ole muutettu mitenkään nimenmuutoksen ja kehitysprojektin aloittamisen yhteydessä uskonnon osalta. Voimassaoleva opetussuunnitelma on laadittu vuonna 2005, kun valtakunnallisestikin uudistettiin opetussuunnitelmat. Sekä perusopetuksen että lukion uskonnon opetussuunnitelmassa lukee mm.: ”Raamattu on opetuksen perusta. Uskonnon opetuksessa tarjotaan mahdollisuus tutustua persoonalliseen, rakastavaan Jumalaan, joka on elämän luoja, elämän ylläpitäjä ja pelastaja.” Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteereissä ensimmäisenä mainitaan, että ”oppilas kykenee hankkimaan syventävää tietoa kristinuskosta ja adventtikirkosta” siten, että ”oppilas tuntee Raamatun keskeisen sisällön.”
Lukiossa on tarjolla kolmen valtakunnallisesti pakollisen uskonnon kurssin lisäksi seitsemän valinnaista uskonnon kurssia, joista mm. yksi on nimeltään ”Tutkimme Raamattua” ja yksi ”Mitä on adventismi”. Yhden valinnaisen kurssin teema on käytännön kristillisyys. Kurssi ohjaa opiskelijat käärimään hihansa ja toimimaan Jumalan rakkauden viestin viejinä. Osana tätä kurssia suuri joukko lukion nuorista toimii sanansaattajina bulgarialaisille lapsille huhtikuussa 2008, kun SKY:n nuoret yhdessä bulgarialaisen Rusen kaupungin adventtiseurakunnan nuorten kanssa kunnostavat vammaisten lasten päiväkodin piha-alueita.
Kerrotaanko koulussa enää sapatista?
Sapatista puhutaan vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Jumalanpalvelus järjestetään edelleen sapattina. Nuorten toteuttama musiikkihar-taus, Song Service, perjantai-iltana antaa hyvän alun sapatin vietolle. Song Servicessa ja jumalanpalveluksissa on mukana niin sisä- kuin ulko-oppilaita ja niin adventisti- kuin ei-adventistioppilaita. Monet ei-adventistioppilaat ovat innostuneesti myös kantaneet mm. musiikkivastuuta hartauksissa ja jumalanpalveluksissa. Sapattina on tarjolla jumalanpalveluksen lisäksi iltapäivisin vapaamuotoinen raamattutunti, Word Service, joka on saanut laajan suosion. Oppilaiden odotetaan osallistuvan ainakin osaan sapatin hengellisestä ohjelmasta, jos he jäävät viikonlopuksi asuntolaan. Sapatti on lisäksi tietokoneeton päivä. Myös muina päivinä on hengellistä ohjelmaa, mm. hartauksia, raamattu- ja rukouspiirejä. Hengelliseen tarjontaan on panostettu entistä enemmän tänä vuonna.
Kuinka monta opettajaa koulussa on ja kuinka moni heistä on adventisti?
SKY:ssa on 21 opettajaa, joista 16 on adve | |