Kysymykseni: Kysymykseni koskee todistajan valaa. Siinähän sanotaan, että "Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta..." Raamatussa kuitenkin kielletään vannominen. Minut on kutsuttu todistajaksi itse aloittamaani oikeusjuttuun, ja vannominen vaivaa minua - ei todistajana toimiminen tai totuuden kertominen - tässä tapauksessa kun totuus on puolellani.

On esitetty käsityksiä, että sellaiset raamatunkohdat kuin Matt.5:33,34 ja Jaak. 5:12 kieltäisivät todistajan valan vannomisen oikeudessa. Asiaa lähemmin tarkasteltaessa voi tulla toisenlaiseen johtopäätökseen. Itämailla vannominen oli yleistä. Jeesus ei hyväksy kevytmielistä vannomista tavallisissa tilanteissa, jokapäiväisenä. Samantapainen tausta on myös Jaakobin kirjeen vannomiskiellolla. Kristityn toiminta on aina yhtä vilpitöntä ja luotettavaa kuin jos hänen puheeseensa tai toimintaansa liittyisi juhlallinen vala Riittää, että kristitty myöntää tai kieltää. Mitään vannomista tai valaa ei tarvita.

Oikeudessa annettavan valan luonne on toisenlainen. Siksi sitä ei voi pitää vääränä. Jeesus itse näyttää tunnustaneen esivallan oikeuden vaatia valaa myöntyessään siihen suuren neuvoston edessä (Matt. 26:63,64). Apostoli Paavalikin otti määrätyissä tilanteissa Jumalan todistajakseen (2 Kor. 1:23; 11:31; Gal. 1:20). Myös Vanhan testamentin opetus on, että valaa voidaan käyttää esimerkiksi riita-asioita ratkottaessa (esim. 2 Moos. 22:9,10). Valaa ei saanut vannoa kevytmielisesti (3 Moos. 5:4). Valan vannomisen tuli tapahtua uskollisesti ja oikein (5 Moos. 6:13; 10:20).

Mielestäni omantuntonsa Jumalan sanaan sitonut kristitty, jos kuka, voi oikeudessa Jumalan nimessä vannoa puhuvansa asiasta totta. Raamattu ei kiellä tällaista menettelyä. Mikäli sinusta kuitenkin valan vannominen siitä huolimatta vaivaa, oikeudessa on tietääkseni mahdollista antaa myös juhlallinen vakuutus, joka katsotaan yhtä päteväksi kuin vala.

Taisto Hillberg, pastori

Takaisin kysymysotsikoihin