Tuulen kosketus

He istuvat yön hiljaisuudessa uppoutuneina keskusteluun, jossa taivas tuntuu koskettavan maata. He ovat kahden - Jeesus ja Nikodemos. Oman aikansa ahdistuneessa ilmapiirissä Nikodemos oli onnistunut säilyttämään mielensä avoimuuden, joka tuona hetkenä sinkautti hänen sydämensä ikkunat auki vastaanottamaan Jumalan rakkauden auringon säteet ja taivaan raikkaat armon ilmavirrat. Jeesus käy läpi evankeliumin ydinkohdat. Sanat ovat selkeitä koska niiden tarkoitus on saavuttaa ihmisen sydän. Jeesuksen sanoista löytyy tie iankaikkiseen elämään. Missään muualla Raamattu ei ole ymmärrettävämpi käsitellessään uudestisyntymää.

Yöllinen Kohtaaminen

Johanneksen evankeliumi kertoo kuinka Nikodemos tuli Jeesuksen luokse yöllä. Syynä saattoi olla varovaisuus. Mitä muut ajattelisivat jos saisivat tietää. Meidän ei tule tuomita häntä tästä varovaisuudesta. Hän oli uskonnollinen johtaja, jolta ihmiset odottivat hengellistä ohjausta ja esimerkkiä. Luonteeltaan rehellisenä hän suhtautui tutkimuksiinsa, koskien Jeesusta, hyvin vastuullisesti. Asemansa vuoksi Nikodemos ei voinut innolla tukea ketä tahansa itseään profeetaksi mainostavaa ellei ensin huolellisesti tutkinut asiaa.

Toinen syy yölliseen käyntiin liittyy ehkä siihen, että päivisin Jeesusta ympäröivät sankat ihmisjoukot. Nikodemos valitsi yöllisen tapaamisajankohdan voidakseen keskustella rauhassa. Keskustelusta voimme päätellä, että asiat vaivasivat Nikodemosta. Vaikka hän oli Mooseksen lain asiantuntija hän ei ollut tyytyväinen uskontoonsa. Jotakin puuttui. Jokin Jeesuksen auktoriteetissa ja tavoissa veti häntä puoleensa. Nikodemoksen sanat paljastavat hänen rehellisyytensä. "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." (Joh. 3: 2). Hän ei pyrkinyt imartelemaan. Sanat olivat myönteinen arvio hänen siihenastisesta tutkimuksestaan. Nikodemos ei tullut Jeesuksen luokse vain kuulopuheiden vuoksi. Hän oli kuullut Jeesuksen opettavan ja oli nähnyt kun Jeesus oli tehnyt parantamisihmeitä.

Jeesus ei nuhdellut Nikodemosta siitä, että tämä oli fariseus mutta hän ei myöskään pehmentänyt uudestisyntymisen vaatimusta tälle arvostetulle juutalaisten johtajalle. Jeesus asetti Nikodemoksele samat vaatimukset kuin hän olisi asettanut kenelle tahansa julkisyntiselle! Jeesus ei sanonut, "Nikodemos, sinähän olet jo hyvä ihminen. Sinä olet vilpitön siinä mitä uskot ja siinä mitä yrität tehdä. Jumala kyllä ymmärtää sinun hyvät tekosi ja yrityksesi, joita suoritat. Jatka vain samaan tyyliin. Kyllä Jumala siunaa sinua niiden vuoksi!" Jos Jeesus olisi sanonut näin, Nikodemos olisi lähtenyt keskustelun jälkeen yhtä tyytymättömänä kuin oli tullutkin. Hänen sydämensä olisi ikävöinyt saada kuulla jotakin muuta sillä hänen tekonsa ja yrittämisensä ei ollut tuonut hänelle sisäistä rauhaa. Tämän vuoksi, Jeesus sanoo suoraan, " Nikodemos, ellet synny uudesti et voi nähdä Jumalan valtakuntaa!"

Pienisieluisempi ihminen, kuin Nikodemos, olisi loukkaantunut Jeesuksen sanoista. Sellainen ihminen olisi pitänyt niitä loukkauksena älykkyyttänsä vastaan. Sen sijaan Nikodemos jatkaa keskustelua, "miten joku voisi vanhana syntyä?" Jeesus puhui hänelle kahdesta syntymästä: fyysisestä ja hengellisestä syntymästä. Jos yksilö on olemassa, hänen on täytynyt "syntyä lihasta". Mutta kaikki, mikä on "lihaa", se vanhenee ja kuolee. Mutta syntyä "Hengestä", se on Jumalasta, merkitsee sitä, että omaa uudenlaisen elämän - se on elämää samanaikaisesti fyysisen elämän kanssa. Sitten seuraa Jeesuksen vertaus "tuulesta", jonka seuraukset ovat nähtävissä.

Miten mahdollista?

Nikodemos ihailee ja ihmettelee kuunnellessaan Jeesuksen sanoja uudestisyntymisen välttämättömyydestä ja Pyhästä Hengestä. Puoliksi itseltään ja puoliksi Jeesukselta Nikodemos kysyy, "miten tämä kaikki on mahdollista?" Mestarillisesti Jeesus kääntyy Vanhan testamentin kirjoituksiin, jotka Nikodemos tuntee erinomaisesti. Jeesus viittaa Israelilaisten kokemukseen myrkkykäärmeistä, joita tuli leiriin ja jotka purivat ihmisiä. Jumala käski Moosesta valmistamaan pronssista käärmeen ja ripustamaan sen paaluun leirin keskelle. Jumala pyysi Moosesta kertomaan ihmisille, joita käärmeet olivat purreet, että heidän tuli katsoa pronssikäärmettä ja niin he paranisivat.

Käärme oli halveksittava eläin. Se muistutti Saatanasta, joka ilmestyi käärmeen kautta Eevalle paratiisissa. Jeesus selitti Nikodemokselle, että hänet (Jeesus) ripustettaisiin ylös ja että häntä halveksittaisiin ja pidettäisiin kirottuna ristin vuoksi. Koska hän olisi valmis kestämään häpeän ja alistumaan siihen, miljoonat ihmiset tulisivat vedetyiksi Jumalan luokse! Avain ikuiseen elämään ei siis olisikaan saavutettavissa hyvillä teoilla tai seuraamalla tiettyjä sääntöjä.

Itse asiassa Jeesus sanoi, "Nikodemos, jos uskot minuun ja siihen, että olen ottanut syntisi päälleni, et joudu kadotukseen. Sinä pelastut ja saat iankaikkisen elämän. Nikodemos toteaa, "haluaisin tulla kristityksi mutta en ymmärrä sitä!" Jeesus vastaa, "Sinä et kykene ymmärtämään Pyhän Hengen työtä. Jos voit nähdä tuulen - sen mistä se tulee ja minne se menee - silloin ymmärrät Pyhää Henkeä." Juuri siten kuin voit tuntea tuulen, voit kokea Jumalan muuttavan läsnäolon elämässäsi. Jumalasta tulee elämän keskeisin vaikuttaja

Uudestisyntymisen välttämättömyyttä Jeesus joutui myöhemmin korostamaan myös opetuslapsilleen kun he kysyivät, "kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Jeesus vastasi, "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa". ( Matt. 18: 1 - 4). Uudestisyntymisessä, Pyhän Hengen vaikutuksesta, ihmisen asenne muuttuu ylpeydestä nöyryydeksi. Mieli ja sydän kokee täyskäännöksen.

"Kääntyminen" edellyttää aina kääntymistä pois jostakin - kohti jotakin muuta. Katse kääntyy kohti Jumalaa pois omasta itsestä. Jumalasta tulee elämän keskeisin vaikuttaja. On ihmisiä , joille Jumala ei ole minkäänlainen vaikuttaja elämässä. He saattavat olla lähes tietämättömiä Jumalan olemassaolosta tai ovat välinpitämättömiä. He ovat niin kiinni elämän arjessa, että Jumalan olemassaolokin unohtuu. Vuosisatoja sitten Longinus totesi oman aikansa ihmisistä: "Kun ihminen uppoutuu rahan tekemiseen ja nautinnon etsintään hän väistämättä lopettaa katsomisen ylöspäin." (Longinus, "On the Sublime", p. 44).

On myös ihmisiä, jotka haluavat kieltää Jumalan olemassaolon. Raamattu kuvaa tällaista, "Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole". (Ps. 14:1). Tässä ei ole kysymys älyllisestä epäilystä tai kyvyttömyydestä ymmärtää. Mieluumminkin kyse on ehkä siitä, että ihminen kieltää Jumalan olemassaolon, koska toivoo ettei Jumalaa olisi.

Joku on avoimesti vihamielinen Jumalaa kohtaan. Hän saattaa uskoa Jumalan olemassaoloon, mutta vihaa Jumalaa. Voltaire sanoi Jumalasta, "Me kumarramme, mutta emme puhu." Tämä on eräänlainen kohtelias asenne Jumalaa kohtaan mutta sitä leimaa täydellinen välinpitämättömyys. Tällä asenteella voi käydä kirkossakin, mutta elämässä ei ole oikein tilaa Jumalalle. Kriisitilanteessa saatetaan kääntyä Jumalan puoleen, mutta kun aurinko jälleen paistaa halutaan selviytyä elämästä omin neuvoin. Kaikissa näissä asenteissa Jumala ei ole hallitseva vaikuttaja elämässä. Ihminen ei elä Jumalan läsnäolossa. Ihminen ei ole pysyvästi kääntynyt Jumalaan päin eikä Jumala ole elämän keskus.

Silmät avautuvat

Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen kääntyy pois epäjumalista ja alkaa palvella elävää Jumalaa. Paavali kirjoitti: "Te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa." ( 1. Tess.1: 9).Tässä ei ole kysymys vain puisten ja metallisten jumalien hylkäämisestä vaan periaatteesta. Sanotaan, että ihmisen jumala on se, jolle hän antaa aikansa. Uudestisyntymisessä ihminen antaa elämänsä materiaalin sijaan Jumalalle. Se on käännös pimeydestä valoon ja vihollisen voimasta Jumalan voimaan. "Avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt " ( Apt. 26:18).

Ilon keskus muuttuu

Ihmisen on vaikea kääntyä Jumalan puoleen ellei hän ole varma siitä, että Jumala on rakkaus. Jos Jumala nähdään kostajana, julmana lainrikkojan rankaisijana tai saavuttamattomana pyhyytenä, ihminen ei näe mielekkäänä kääntyä hänen puoleensa. Tällaista Jumalaa ihminen mieluummin pakenee. Uudestisyntyminen alkaa siitä kun ihminen haluaa kokea henkilökohtaisesti Jumalan rakkauden ja anteeksiannon Jeesuksessa Kristuksessa.

Hämmästyksekseen ihminen huomaa kuinka Pyhän Hengen" tuuli" on vaikuttanut myös ilon keskukseen. Asiat, jotka ennen tuottivat iloa eivät enää innosta. Uudestisyntynyt tekee elämänsä löydön todetessaan, että puhtaus onkin jännittävämpää ja kiehtovampaa kuin synti. Uudestisyntynyttä ei Jumalan laki ahdista, vaan hän voi iloita Davidin tavoin: "Sinun käskyistäsi minä saan ilon, ne ovat minulle rakkaat". ( Ps. 119:47). Uudestisyntyminen tekee ihmisestä onnellisen. Hän elää täyteläistä elämää. Se on elämää, josta hän ei ole osannut uneksiakaan. On väärin ajatella että kristinusko olisi kieltävää ja rajoittavaa. Se on tarkoitettu johdattamaan ihminen elämään jossa on uutta tilaa ja voimaa. "Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen". (Room.5: 11). Mikä lahjatarjous!

Ennen kaikkea uudestisyntyminen on ansaitsemattoman armon kokemista. Se on Jumalan tarjous. Sitä ei voi ostaa. Sen voi ottaa vastaan, ainoastaan lahjana, uskon kautta. Tarjous koskee jokaista. Jumalan ääretön rakkaus kohtelee syntistä ikään kuin hän olisi hyvä ihminen. Jumala rakastaa meitä, ei sen perusteella mitä me olemme vaan sillä mitä hän itse on. Mitkään syntimme eivät voi estää Jumalaa rakastamasta meitä.

Uudestisyntynyt ihminen tietää, että hän on syntinen, mutta hän tietää vielä suuremman totuuden - hän on armahdettu syntinen. Tämä tietoisuus saa aikaan sen, että hänen sydämessään paistaa aina aurinko . Eräs sanoi uskovasta ystävästään, "Hän sai oloni tuntumaan sellaiselta kuin kylpisin auringonsäteissä ". Vaikka oli yö niin Nikodemos koki varmasti samoin Jeesuksen seurassa.

Sibrina Kalliokoski, M.Div.

Julkaistu artikkelina Nykyaika-lehdessä.

Takaisin kysymysotsikoihin