![]() |
|||
|
|
Nettipastori vastaa
Tuulen kosketus
He istuvat yön hiljaisuudessa uppoutuneina keskusteluun, jossa taivas
tuntuu koskettavan maata. He ovat kahden - Jeesus ja Nikodemos. Oman
aikansa ahdistuneessa ilmapiirissä Nikodemos oli onnistunut säilyttämään
mielensä avoimuuden, joka tuona hetkenä sinkautti hänen sydämensä ikkunat
auki vastaanottamaan Jumalan rakkauden auringon säteet ja taivaan
raikkaat armon ilmavirrat. Jeesus käy läpi evankeliumin ydinkohdat. Sanat
ovat selkeitä koska niiden tarkoitus on saavuttaa ihmisen sydän.
Jeesuksen sanoista löytyy tie iankaikkiseen elämään. Missään muualla
Raamattu ei ole ymmärrettävämpi käsitellessään uudestisyntymää.
Johanneksen evankeliumi kertoo kuinka Nikodemos tuli Jeesuksen luokse
yöllä. Syynä saattoi olla varovaisuus. Mitä muut ajattelisivat jos
saisivat tietää. Meidän ei tule tuomita häntä tästä varovaisuudesta. Hän
oli uskonnollinen johtaja, jolta ihmiset odottivat hengellistä ohjausta
ja esimerkkiä. Luonteeltaan rehellisenä hän suhtautui tutkimuksiinsa,
koskien Jeesusta, hyvin vastuullisesti. Asemansa vuoksi Nikodemos ei
voinut innolla tukea ketä tahansa itseään profeetaksi mainostavaa ellei
ensin huolellisesti tutkinut asiaa.
Toinen syy yölliseen käyntiin liittyy ehkä siihen, että päivisin Jeesusta
ympäröivät sankat ihmisjoukot. Nikodemos valitsi yöllisen
tapaamisajankohdan voidakseen keskustella rauhassa. Keskustelusta voimme
päätellä, että asiat vaivasivat Nikodemosta. Vaikka hän oli Mooseksen
lain asiantuntija hän ei ollut tyytyväinen uskontoonsa. Jotakin puuttui.
Jokin Jeesuksen auktoriteetissa ja tavoissa veti häntä puoleensa.
Nikodemoksen sanat paljastavat hänen rehellisyytensä. "Rabbi, me
tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty
tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen
kanssaan." (Joh. 3: 2). Hän ei pyrkinyt imartelemaan. Sanat olivat
myönteinen arvio hänen siihenastisesta tutkimuksestaan. Nikodemos ei
tullut Jeesuksen luokse vain kuulopuheiden vuoksi. Hän oli kuullut
Jeesuksen opettavan ja oli nähnyt kun Jeesus oli tehnyt
parantamisihmeitä.
Jeesus ei nuhdellut Nikodemosta siitä, että tämä oli fariseus mutta hän
ei myöskään pehmentänyt uudestisyntymisen vaatimusta tälle arvostetulle
juutalaisten johtajalle. Jeesus asetti Nikodemoksele samat vaatimukset
kuin hän olisi asettanut kenelle tahansa julkisyntiselle! Jeesus ei
sanonut, "Nikodemos, sinähän olet jo hyvä ihminen. Sinä olet vilpitön
siinä mitä uskot ja siinä mitä yrität tehdä. Jumala kyllä ymmärtää sinun
hyvät tekosi ja yrityksesi, joita suoritat. Jatka vain samaan tyyliin.
Kyllä Jumala siunaa sinua niiden vuoksi!" Jos Jeesus olisi sanonut näin,
Nikodemos olisi lähtenyt keskustelun jälkeen yhtä tyytymättömänä kuin oli
tullutkin. Hänen sydämensä olisi ikävöinyt saada kuulla jotakin muuta
sillä hänen tekonsa ja yrittämisensä ei ollut tuonut hänelle sisäistä
rauhaa. Tämän vuoksi, Jeesus sanoo suoraan, " Nikodemos, ellet synny
uudesti et voi nähdä Jumalan valtakuntaa!"
Pienisieluisempi ihminen, kuin Nikodemos, olisi loukkaantunut Jeesuksen
sanoista. Sellainen ihminen olisi pitänyt niitä loukkauksena
älykkyyttänsä vastaan. Sen sijaan Nikodemos jatkaa keskustelua, "miten
joku voisi vanhana syntyä?" Jeesus puhui hänelle kahdesta syntymästä:
fyysisestä ja hengellisestä syntymästä. Jos yksilö on olemassa, hänen on
täytynyt "syntyä lihasta". Mutta kaikki, mikä on "lihaa", se vanhenee ja
kuolee. Mutta syntyä "Hengestä", se on Jumalasta, merkitsee sitä, että
omaa uudenlaisen elämän - se on elämää samanaikaisesti fyysisen elämän
kanssa. Sitten seuraa Jeesuksen vertaus "tuulesta", jonka seuraukset ovat
nähtävissä.
Nikodemos ihailee ja ihmettelee kuunnellessaan Jeesuksen sanoja
uudestisyntymisen välttämättömyydestä ja Pyhästä Hengestä. Puoliksi
itseltään ja puoliksi Jeesukselta Nikodemos kysyy, "miten tämä kaikki on
mahdollista?" Mestarillisesti Jeesus kääntyy Vanhan testamentin
kirjoituksiin, jotka Nikodemos tuntee erinomaisesti. Jeesus viittaa
Israelilaisten kokemukseen myrkkykäärmeistä, joita tuli leiriin ja jotka
purivat ihmisiä. Jumala käski Moosesta valmistamaan pronssista käärmeen
ja ripustamaan sen paaluun leirin keskelle. Jumala pyysi Moosesta
kertomaan ihmisille, joita käärmeet olivat purreet, että heidän tuli
katsoa pronssikäärmettä ja niin he paranisivat.
Käärme oli halveksittava eläin. Se muistutti Saatanasta, joka ilmestyi
käärmeen kautta Eevalle paratiisissa. Jeesus selitti Nikodemokselle, että
hänet (Jeesus) ripustettaisiin ylös ja että häntä halveksittaisiin ja
pidettäisiin kirottuna ristin vuoksi. Koska hän olisi valmis kestämään
häpeän ja alistumaan siihen, miljoonat ihmiset tulisivat vedetyiksi
Jumalan luokse! Avain ikuiseen elämään ei siis olisikaan saavutettavissa
hyvillä teoilla tai seuraamalla tiettyjä sääntöjä.
Itse asiassa Jeesus sanoi, "Nikodemos, jos uskot minuun ja siihen, että
olen ottanut syntisi päälleni, et joudu kadotukseen. Sinä pelastut ja
saat iankaikkisen elämän. Nikodemos toteaa, "haluaisin tulla kristityksi
mutta en ymmärrä sitä!" Jeesus vastaa, "Sinä et kykene ymmärtämään Pyhän
Hengen työtä. Jos voit nähdä tuulen - sen mistä se tulee ja minne se
menee - silloin ymmärrät Pyhää Henkeä." Juuri siten kuin voit tuntea
tuulen, voit kokea Jumalan muuttavan läsnäolon elämässäsi.
Jumalasta tulee elämän keskeisin vaikuttaja
Uudestisyntymisen välttämättömyyttä Jeesus joutui myöhemmin korostamaan
myös opetuslapsilleen kun he kysyivät, "kuka on suurin taivasten
valtakunnassa?" Jeesus vastasi, "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten
kaltaisiksi te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän
lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa". ( Matt. 18: 1 -
4). Uudestisyntymisessä, Pyhän Hengen vaikutuksesta, ihmisen asenne
muuttuu ylpeydestä nöyryydeksi. Mieli ja sydän kokee täyskäännöksen.
"Kääntyminen" edellyttää aina kääntymistä pois jostakin - kohti jotakin
muuta. Katse kääntyy kohti Jumalaa pois omasta itsestä. Jumalasta tulee
elämän keskeisin vaikuttaja. On ihmisiä , joille Jumala ei ole
minkäänlainen vaikuttaja elämässä. He saattavat olla lähes tietämättömiä
Jumalan olemassaolosta tai ovat välinpitämättömiä. He ovat niin kiinni
elämän arjessa, että Jumalan olemassaolokin unohtuu. Vuosisatoja sitten
Longinus totesi oman aikansa ihmisistä: "Kun ihminen uppoutuu rahan
tekemiseen ja nautinnon etsintään hän väistämättä lopettaa katsomisen
ylöspäin." (Longinus, "On the Sublime", p. 44).
On myös ihmisiä, jotka haluavat kieltää Jumalan olemassaolon. Raamattu
kuvaa tällaista, "Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole". (Ps.
14:1). Tässä ei ole kysymys älyllisestä epäilystä tai kyvyttömyydestä
ymmärtää. Mieluumminkin kyse on ehkä siitä, että ihminen kieltää Jumalan
olemassaolon, koska toivoo ettei Jumalaa olisi.
Joku on avoimesti vihamielinen Jumalaa kohtaan. Hän saattaa uskoa
Jumalan olemassaoloon, mutta vihaa Jumalaa. Voltaire sanoi Jumalasta, "Me
kumarramme, mutta emme puhu." Tämä on eräänlainen kohtelias asenne
Jumalaa kohtaan mutta sitä leimaa täydellinen välinpitämättömyys. Tällä
asenteella voi käydä kirkossakin, mutta elämässä ei ole oikein tilaa
Jumalalle. Kriisitilanteessa saatetaan kääntyä Jumalan puoleen, mutta kun
aurinko jälleen paistaa halutaan selviytyä elämästä omin neuvoin.
Kaikissa näissä asenteissa Jumala ei ole hallitseva vaikuttaja elämässä.
Ihminen ei elä Jumalan läsnäolossa. Ihminen ei ole pysyvästi kääntynyt
Jumalaan päin eikä Jumala ole elämän keskus.
Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen kääntyy pois epäjumalista ja alkaa
palvella elävää Jumalaa. Paavali kirjoitti: "Te hylkäsitte väärät jumalat
ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa." ( 1. Tess.1:
9).Tässä ei ole kysymys vain puisten ja metallisten jumalien
hylkäämisestä vaan periaatteesta. Sanotaan, että ihmisen jumala on se,
jolle hän antaa aikansa. Uudestisyntymisessä ihminen antaa elämänsä
materiaalin sijaan Jumalalle. Se on käännös pimeydestä valoon ja
vihollisen voimasta Jumalan voimaan. "Avaamaan heidän silmänsä ja
saattamaan heidät pimeydestä valoon ja saatanan vallasta Jumalan luo. He
saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva
paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt " ( Apt. 26:18).
Ihmisen on vaikea kääntyä Jumalan puoleen ellei hän ole varma siitä, että
Jumala on rakkaus. Jos Jumala nähdään kostajana, julmana lainrikkojan
rankaisijana tai saavuttamattomana pyhyytenä, ihminen ei näe mielekkäänä
kääntyä hänen puoleensa. Tällaista Jumalaa ihminen mieluummin pakenee.
Uudestisyntyminen alkaa siitä kun ihminen haluaa kokea henkilökohtaisesti
Jumalan rakkauden ja anteeksiannon Jeesuksessa Kristuksessa.
Hämmästyksekseen ihminen huomaa kuinka Pyhän Hengen" tuuli" on
vaikuttanut myös ilon keskukseen. Asiat, jotka ennen tuottivat iloa
eivät enää innosta. Uudestisyntynyt tekee elämänsä löydön todetessaan,
että puhtaus onkin jännittävämpää ja kiehtovampaa kuin synti.
Uudestisyntynyttä ei Jumalan laki ahdista, vaan hän voi iloita Davidin
tavoin: "Sinun käskyistäsi minä saan ilon, ne ovat minulle rakkaat". (
Ps. 119:47). Uudestisyntyminen tekee ihmisestä onnellisen. Hän elää
täyteläistä elämää. Se on elämää, josta hän ei ole osannut uneksiakaan.
On väärin ajatella että kristinusko olisi kieltävää ja rajoittavaa. Se on
tarkoitettu johdattamaan ihminen elämään jossa on uutta tilaa ja voimaa.
"Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet
Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen". (Room.5: 11).
Mikä lahjatarjous!
Ennen kaikkea uudestisyntyminen on ansaitsemattoman armon kokemista. Se
on Jumalan tarjous. Sitä ei voi ostaa. Sen voi ottaa vastaan, ainoastaan
lahjana, uskon kautta. Tarjous koskee jokaista. Jumalan ääretön rakkaus
kohtelee syntistä ikään kuin hän olisi hyvä ihminen. Jumala rakastaa
meitä, ei sen perusteella mitä me olemme vaan sillä mitä hän itse on.
Mitkään syntimme eivät voi estää Jumalaa rakastamasta meitä.
Uudestisyntynyt ihminen tietää, että hän on syntinen, mutta hän tietää
vielä suuremman totuuden - hän on armahdettu syntinen. Tämä tietoisuus
saa aikaan sen, että hänen sydämessään paistaa aina aurinko . Eräs sanoi
uskovasta ystävästään, "Hän sai oloni tuntumaan sellaiselta kuin kylpisin
auringonsäteissä ". Vaikka oli yö niin Nikodemos koki varmasti samoin
Jeesuksen seurassa.
Sibrina Kalliokoski, M.Div.
Julkaistu artikkelina
Nykyaika-lehdessä.
|
||