Pelastuksen juhlaa parhaimmillaan

Juhlimiseen tarve arkisen viikon jälkeen on kuin ohjelmoitu ihmiseen. Me kaipaamme juhlatunnelmaa jaksaaksemme arjessa. Elämän suuret hetket ja saavutukset antavat aiheen juhlaan. Syitä juhlan järjestämiseksi etsitään. Niihin ollaan valmiita uhraamaan voimia, aikaa ja varoja. Juhlan tuoma virkistys ja ilo tuntuvat olevan vaivan arvoisia.

Juhlatunnelma oli riemullista kun Jumala päätti luomistyönsä. Raamattu kertoo kuinka silloin "aamun tähdet riemuiten karkeloivat". (Job.38: 7). Jumalan mielestä hänen täydellisesti onnistunut luomistyönsä antoi aiheen viikoittaiseen lepopäivään ja juhlaan. "Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään". (1. Moos. 2: 2-3). Jumala lepäsi itse. Mutta Raamattu kertoo, että sapatti on erityisesti asetettu ihmistä varten.( Mark.2: 27) Jumala tiesi kuinka kipeästi me ihmiset tarvitsisimmekaan viikoittaista levähdyskeidasta niin fyysisen, henkisen kuin hengellisenkin hyvinvointimme ylläpitämiseksi. Viikoittaisesta lepopäivästä hyötyvät myös lähimmät ihmissuhteemme.

Sapatti tuo elämään juhlan

"Muista pyhittää lepopäivä". Jos Jumala ei olisi tätä käskyä antanut, elämästäni puuttuisi todellisen juhlan tuntu. Suurimman ilon ja juhlan mieheni ja minun elämääni, uskoontulomme myötä, on ehdottomasti tuonut lepopäivä - sapatti. Se on Jumalan antama mahdollisuus, oikeus ja lupa lepoon. Sapatin lepo huipentuu sen syvimmässä merkityksessään: täydellisessä hengellisessä levossa Jeesuksessa Kristuksessa. Saan levätä omista töistäni. "Minä laulan ja ylistän alati Herran armoa." (Ps. 89: 2). Uskon, että ihminen, joka on henkilökohtaisesti kokenut Jumalan armon pitää kokemustaan juhlan arvoisena. Sapatin vietosta tuli kotiimme ilon juhla siinä samassa kun saimme kokea Jumalan ansaitsemattoman armon elämässämme. Se merkitsi taivaallista vapautusta syyllisyyden tunteista, kadotuksen pelosta ja monista taakoistamme ja haluamme juhlia tätä sapattina - levon päivänä.

Ainutlaatuista tunnelmaa

Perjantaisin, sapatin aattona, auringon viimeisten säteiden laskiessa, meillä on tapana sytyttää kynttilä tai useampia juhlan kunniaksi. Haluamme toivottaa maailman valon, jota kynttilämme symboloivat, Vapahtajamme Jeesuksen, sapatin Herran, tervetulleeksi juhlahetkeemme. Se on uskomaton hetki. Se muistuttaa juhlallisuudeltaan jotakin sellaista kuin monille "joulurauhan" julistus. Eikä sekään riitä kuvaamaan sitä juhlan tuntua, jonka sapatti tuo tullessaan. Se on odotettu hetki, se on tervetullut. Tervetulleempi kuin minkään muu juhla. Pöydällämme on usein myös tuoreita kukkia, jotka muistuttavat Jumalasta, kaiken kauniin luojasta.

"Sapattipöydällämme" on katettuna pieni rakkausateria. Se koostuu esimerkiksi erilaisista tuoreista hedelmistä, helmeilevästä tuoremehusta ja patongista. Yksinkertainen sapatinalkuateria, jonka nautimme yhdessä tai vieraidemme kanssa. Ateria kuvaa Jumalan sanoinkuvaamatonta hyvyyttä ja rakkautta. Pienen ateriamme arvo ei ole rahallisesti suuri, mutta merkitykseltään ja tunnearvoltaan se on korvaamaton. "Rakkausateriamme" tärkeys korostuu siinä, että se saattaa joskus olla viikon ainoa yhteinen ateriamme. Saamme rauhoittua ja hiljentyä hetkeksi. Keskustella vihdoin siitä, mitä meille kuuluu. Kissammekin näyttää aistivan juhlan ja on usein ensimmäisenä omalla paikallaan.

Tottakai saat anteeksi

Ennen ateriaa kuuntelemme hengellistä lempimusiikkiamme, joka virittää meidät sapatin riemulliseen mutta niin rauhalliseen tunnelmaan. Musiikkihetkemme jälkeen luemme Raamatusta sapattikäskyn. Teemme niin koska rakastamme sapatin ja sapatin Herran tuomaa siunausta elämäämme. Sen jälkeen pyydämme anteeksi toisiltamme. Sovimme asiat. Tietenkin sovimme asiat jo viikollakin mutta aivan erityisellä tavalla haluamme kuulla toisiltamme sanat "tottakai saat anteeksi" sapatin alkaessa. Haluamme laskeutua sapattiin asiat sovittuina toistemme ja Jumalan kanssa. Uskomme, että erityisesti sapatin aaton juhlahetkemme ovat merkinneet avioliitollemme suurta siunausta.

Jos joku ajattelee, että sapatin viettäminen on taakka. Tai että viettäisimme sitä pakosta tai ahdistuneina niin voin vakuuttaa ettemme mistään hinnasta luopuisi sapatin siunauksista, levosta ja juhlasta. Sapatinvietto parhaimmillaan on sisäistä rauhaa ja lepoa. Jos sen vietto ei perustu kokemukseen Kristuksessa se voi saada lainomaisia piirteitä. Mutta Jumala suunnitteli sapatin ilonpäiväksi ei taakaksi. Sapatti on hengellisen kasvun aikaa. Se on perhesiteiden lujittamisen aikaa.

On tilanteita, jolloin emme voi olla vastaanottamassa sapattia kotona, eikä meillä ole mahdollisuutta pieneen juhlaamme. Silloin koemme juhlan sisimmässämme. Missä olemmekin tiedämme tarkkaan miltä tuntuu kun sapatti alkaa. Ajatuksissani näen monet auringonlaskut eri puolilla maailmaa - kynttilöiden syttymisen mitä erilaisimmissa tilanteissa.

Uudistumisen aikaa

Sapatin pyhien hetkien parantava ja uudistava vaikutus ei liity vain elämämme onnellisiin hetkiin. Elämämme vaikeina aikoina, surun, menetyksen ja tappioiden päivinä, on sapatin hetkien parantava, rohkaiseva ja lohduttava voima sanoinkuvaamaton. Päivä, jolloin Vapahtajamme saa mahdollisuuden kohdata meitä rauhassa. Kaikki huipentuu sapatin jumalanpalveluksessa. Tunnemme hänen parantavan kätensä koskettavan rauhatonta sydäntämme. Hän täyttää tarpeemme, mikä se kulloinkin on. Mikä suurenmoinen päivä. Saamme jättää kaikki arkiset askareemme ja huolemme pois - yhdeksi päiväksi. Sapatin jälkeen olemme tarmokkaampia tarttumaan mihin tahansa vaikeaankin haasteeseen. Opiskeluaikanamme kiitimme Jumalaa siitä armahduksesta, ettei tarvinnut eikä "saanut ajaa omia asioita" tuona päivänä. Silloin tajusimme selkeästi sen mihin hirveään oravanpyöräkurimukseen ihminen helposti ajautuisi ellei olisi sapattia tätä erinomaista lepokeidasta.

Sapatti on uskomaton juhla, mutta se ei tule itsestään. Jumala tiesi sen ja sanoi, "muista pyhittää lepopäivä". Hän tiesi kuinka helposti ihminen unohtaa. Herra kutsui sapatin aattopäivää valmistuspäiväksi. Sapattiin valmistautuminen on viehättävää kuin. Sapatin juhla ei ole kenenkään yksinoikeus. Jokainen haluava voi löytää omaan elämäntilanteeseensa sopivan tavan tehdä sapatista juhlan. Sapattina on lupa tehdä hyvää. Parasta, mitä voimme lähimmäisillemme tarjota on antaa heille aikaamme ja rakkauttamme. Sapatti mahdollistaa juuri tämän. Kun sapatti päättyy, lauantai-iltana, tunnemme haikeutta. Mutta tietoisuus, että vain viikko, ja jälleen sapatti saapuu luoksemme tuoreen raikkaana, kuten aina ja saamme jälleen "nauttia parhaista herkuista". (Jes. 55: 2).

Sibrina Kalliokoski, M.Div.

Ilmestynyt artikkelina Nykyaika-lehdessä.

Takaisin kysymysotsikoihin