Eräs seurakuntaan kuuluva poika ei halunnut aloittaa seurustelua kanssani, koska olen alkoholistin lapsi. Joudunko tavallaan olemaan lapsuuden vanki? Tavallaan en uskalla päästää ihmisiä kauhean lähelle itseäni, jotenkin torjun heidät. Pelkään et minut torjutaan ja en uskalla luottaa muihin. Olen myös ajatellut itsemurhaa, mutta en uskaltaisi kumminkaan kokeilla sitä. Ehkä se johtuu siitä, että olen yksinäinen ja ei ole paljon kavereita. Olen 19. Kiitos jos pystytte vastaamaan.

Olen pahoillani kokemuksista, joihin olet joutunut ilman omaa syytäsi. Lapsuuden kokemukset ja tapahtumat vaikuttavat vahvasti elämäämme. Jos kokemukset ovat myönteisiä, vaikutukset ovat samoin. Ja päinvastoin. Älä kuitenkaan menetä toivoasi. Sinulla on mahdollisuus selviytyä.

Kuvaus itsestäsi sopii ns. läheisriippuvuuteen. Kannat ehkä myös häpeää siitä, mitä olet kokenut ja millaiseksi itsesi tunnet. Tämän vuoksi pelkäät torjutuksi tulemista. Läheisriippuva käyttäytyminen on paniikkireaktio toisen ihmisen riippuvuuteen (vanhempasi alkoholismiin) tai pakonomaiseen käyttäytymiseen. Pelko, viha ja avuttomuus, jota ihminen tuntee silloin, kun joku, jota rakastaa, on riippuvuusongelmainen, voi johtaa yritykseen hallita ja huolehtia lähimmäisestään. Muodostuu ylivastuullinen elämäntapa. Alkaa kokea, että minun täytyy huolehtia kaikesta, että arvoni riippuu siitä, mitä teen, ei siitä, mitä olen. Omille tarpeille ja levolle ei jää aikaa. Eräs askel toipumisessa on luopua ylivastuullisuudesta ja antaa itselleen lupa levätä.

Ongelmien kieltäminen on myös läheisriippuvuuteen liittyviä piirteitä. Ongelmien kieltäminen johtaa eristäytymiseen, vihan, pelon ja hämmennyksen tunteisiin, sekä yhä päättäväisempään tilanteen hallintayrityksiin. Kieltämällä tosiasiat jäävät kohtaamatta. Toipuminen alkaa, kun luovumme ongelmien olemassaolon kieltämisestä ja Jumalan avulla pyrimme totuudellisuuteen.

Läheisriippuvuus pohjautuu myös ajatukseen, että elämämme onnellisuus riippuu toisista ihmisistä ja heidän käytöksestään. Siksi päättelemme, että meidän on kontrolloitava läheistemme käyttäytymistä. Toipumisen yksi askel on se, että luovumme toisten kontrolloimisesta ja luovutamme nämä ihmiset Jumalan huolenpitoon. Me emme ole vastuussa siitä, miten he tähän huolenpitoon suhtautuvat. "Heittäkää kaikki murheenne hänen (Jumalan) kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen" (1 Piet. 5:7).

Vielä muutama sana häpeästä ja siitä toipumisesta. Häpeä syntyy usein omassa kasvuympäristössä. Kritiikki, huolenpidon ja huomion puute, nöyryytykset ja pilkka (joihin alkoholismi kodissa voi johtaa) aiheuttavat häpeää. Häpeän tunne voi voimistua muissa ihmissuhteissamme ja työssä kokemistamme asioista. Joskus kristillisyyden nimissäkin ihmisiä tuomitaan, nöyryytetään ja hylätään. Olipa häpeän lähde mikä hyvänsä, häpeän tunne on tuskallinen ja satuttava. Se voi muuttua niin osaksi sisäistä maailmaamme, että se alkaa uhata jopa olemassaolomme oikeutta (kerroit itsemurha-ajatuksistasi).

Häpeästä toipuminen vaatii aikaa ja niiden tukea, jotka välittävät sinusta. Olen varma, että tällaisia ihmisiä löytyy yksinäisyydestäsi huolimatta. Jumala on valmis kulkemaan rinnallasi. Vaikka inhoaisit itseäsi, niin Jumala rakastaa sinua. Vaikka näkisit toipumisesi kuinka mahdottomana tahansa, Jumala haluaa parantaa sinut. Siitä on monia vakuutuksia Raamatussa. Ja kaikkein voimakkain tae on Jeesuksessa. Hän otti päälleen koko ihmiskunnan - jokaisen yksilön - kivun ja häpeän. Vaikka kukaan muu ei meitä ymmärtäisi, hän ymmärtää. Hän on luvannut: "Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois" (Joh. 6:37).

Uskon, että voit löytää joitakin sinua tukevia ihmisiä. Jos suinkin mahdollista, ota selvää kokoontuuko asuinpaikkakunnallasi joku kasvuryhmä. Uskoisin näin. Mene rohkeasti mukaan pienryhmään, jossa näistä asioista voi keskustella yhdessä toisten kanssa. Ole avoin myös sille, että elämääsi voidaan johtaa ihminen, joka todella välittää sinusta sinun itsesi tähden. Anna itsellesi ja toipumisellesi aikaa.

Taisto Hillberg, pastori

Takaisin kysymysotsikoihin