Paavalin Gal. 4:10-11 koskee aikamääreitä, joita Galatian alueen seurakunnissa tunnontarkasti haluttiin seurata. Kysymyksesi liittyy Jumalan lain olemukseen ja toisaalta siihen, mitä Paavali laista opetti. Toiseksi voimme kysyä, mihin aikamääreisiin Gal. 4:10-11 viittaa.

Aluksi pari sanaa Jumalan lain olemuksesta. 10 käskyä löytyy luettelona Raamatussa kahdessakin kohdassa, 2 Moos. 20:1-17 ja 5 Moos. 5:6-21. Käskyt on käännetty suomenkieliseen Raamattuun muodossa "älä tee". Näin tekstissä on vain kielto. Alkuperäinen hepreankielinen teksti on kuitenkin kaksimerkityksinen. Kun Jumala julisti lakinsa Siinailla, hän ensin julisti evankeliumia toteamalla tuoneensa kansan pois Egyptin orjuudesta. Sitten heprealainen teksti jatkaa "sinulla ei tule olemaan muita jumalia minun rinnallani" (2 Moos. 20:3). Näin alkuperäinen teksti on yhtäaikaa kielto ja lupaus. Se kieltää epäjumalien palvomisen ja samalla lupaa Jumalan aikaansaavan tämän samalla tavalla kuin hän pelasti kansansa Egyptistä. Tämä piirre on valitettavasti hukkunut suomenkielisestä käännöksestä. Kaikki negatiiviset k&aml;skyt 10:stä käskystä on samalla tavalla käännettävissä muodossa "et tule tekemään". Sapattikäsky kuuluu sanatarkasti "muista sapatinpäivää pitääksesi se pyhänä". Me emme siis voi tehdä sapatista pyhää, vaan voimme vain osallistua sen pyhyydestä ja varjella sen pyhyyttä. Jumalahan asetti sapatin pyhyyden jo luomisessa (1 Moos. 2:2-3). Siksi se on myös Jumalan pyhitystyön muisto (Hes. 20:12). Vanhan Testamentin aikaa sekä heprelaisten että Jumalan palvelijoiksi ryhtyneiden pakanoiden tuli viettää sapattia (Jes. 56:6-7). Uusi Testamentti ei muuta tätä tosiasiaa. Sekä Jeesus että Paavali viettivät sapattia (Luuk. 4:16, Ap.t. 17:2). Koko laki koskee myös meitä (Matt. 5:17-19).

Kansa teki sen virheen, että se oletti Jumalan sanoneen "älä tee", vaikka Jumala sanoikin "et tule tekemään" (vrt. 2 Moos. 19:8). Siksi laista tuli ennen pitkää Jumalan uskonvanhurskauden korvike, jota Jumala ei koskaan tarkoittanut. Tätä Paavali tarkoittaa puhuessaan lakivanhurskaudesta. Siinä laki luetaan muodossa "älä tee" ja sitten itse yritetään noudattaa sitä ilman Jumalaa. Tämä johtaa siihen, että synti ottaa laista aiheen ja orjuuttaa ihmisen tekemään juuri sitä, minkä laki kieltää. Siten laki on synnin voimana (Room. 7:22-24, 1 Kor. 15:56). Päinvastainen tapa suhtautua Jumalan lakiin on ottaa se lupauksena Jumalan teoista ihmisessä. Tämä johtaa uskonvanhurskauteen, jossa ihminen muuttuu pala palalta Jumalan kuvan kaltaiseksi. Tästä Paavali sanoo, että laki on hyödyllinen kun sitä käytetään lainmukaisesti (Room. 1:5, 2 Kor. 3:18, 1 Tim. 1:8, Fil. 3:9-10, 4:13).

Tämä perustuu siihen huomioon, että Jumalan laki on Jumalan oman luonteen kuvaus. Jumala on hengellinen, rakkaus, totuus, vanhurskas, pyhä, täydellinen, hyvä ja muuttumaton (5 Moos. 32:4, Jes. 6:3, Matt. 5:48, Luuk. 18:19, Joh. 4:24, 14:6, 1 Joh. 4:8, Jaak. 1:17). Samat adjektiivit kuvaavat Jumalan lakia (Ps. 19:8, 119:142, 172, Room. 7:12, 14, Matt. 22:37-40). Siten 10 käskyä on ikuisesti voimassa, koska Jumala on ikuinen. Tämä koskee myös sapattikäskyä, jonka syvällisin olemus on julistaa lepoa Kristuksessa, kaiken Luojassa. Sapatti on hyvin evankelinen. Se kutsuu meidät jättämään omat tekomme syrjään ja nauttimaan Jumalan teoista. Minkään muun päivän viettäminen ei ole sama asia. Itse asiassa on perusteltua todeta, että muiden päivien kuin sapatin pyhittäminen (pyhänä pitäminen) on todellisuudessa itsevanhurskautusta.

Timo Flink, teologi

Takaisin kysymysotsikoihin