Kaste - sitoutumista parhaimmillaan

He seisoivat edessäni. Mies ja nainen. He olivat pukeutuneet kauniisiin, kirkkaan valkoisiin pukuihin. Emme kuitenkaan olleet kirkon alttarilla vihkitilaisuudessa. Me seisoimme kaikki kolme vedessä. He olivat jo aikaisemmin solmineet avioliiton mutta nyt he olivat tulleet vihkiytyäkseen kasteessa Jeesukselle. He olivat liittäneet elämänsä yhteen avioliitossa mutta tuona hetkenä he halusivat sitoutua Herraansa Jeesukseen.

Kastetta voidaan verrata avioliittoon vihkimiseen. Paavali kirjoittaa Korinttissa kastetuille ystävilleen, "olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle." (2 Kor. 11: 2). Avioliitto on kahden tasavertaisen yksilön välinen sitoutuminen toinen toisilleen. Kasteessa ihminen sitoutuu itseänsä korkeampaan. Se on liitto, jossa puutteellinen ihminen sitoutuu kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Juuri tässä tosiasiassa avautuvat ne valtavat siunaukset, jotka kasteeseen sisältyvät. Sitoutuminen kasteessa Jeesukseen on mielestäni parasta, mitä ihminen voi elämässään kokea.

Sitoutuessamme kasteessa Jeesukseen me ikään kuin "puemme" Kristuksen yllemme kuten Paavali sanoo, "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne… Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu." (Gal. 3: 27, 29). Meille luvataan siis Kristuksen vanhurskauden puhdas puku, sen lisäksi kaikki lupaukset ja vielä päälle tulee perintö, joka on iankaikkinen elämä Jumalan valtakunnassa. Jos sitoutuminen Jeesukseen kasteessa merkitsee tällaista, niin mitä enempää voisimme toivoa?

Katsotaan joitakin keskeisiä kasteessa Kristukseen sitoutumisen siunauksia. Jeesukselle kaste oli erittäin tärkeä asia. Jeesus itse meni kastettavaksi Jordanille. Hän näytti meille esimerkin, että niin tulisi jokaisen hänen seuraajansakin tehdä. Hän antoi käskyn seuraajilleen ja pyysi heitä "menemään" kaikkialle maailmaan, "opettamaan" evankeliumia kaikille ja kastamaan heitä (Matt. 28: 19 - 20). Tämän lisäksi Jeesus totesi yksiselitteisesti, "Joka sen (= evankeliumin) uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16: 16). Jeesukselle kaste oli tärkeä sen siunausten vuoksi. Meille kaste on tärkeä siunausten ja pelastuksen vuoksi.

Minulle yksi suurimmista siunauksista, sitoutumisessa kasteessa Jeesukseen, on vapautus syyllisyydestä - anteeksiannon kokeminen. Surullinen, ahdistunut ja hätääntynyt ihminen kaipaa rauhaa ja hyvää omaatuntoa. Juuri tätä meille luvataan kun sitoudumme Jeesukseen kasteessa. Pietarin mukaan kaste on "hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta" (1 Piet. 3: 21 VKR) tai kuten uudempi suomalainen käännöksemme asian ilmaisee, kasteessa Jumala tekee kanssamme "hyvän omantunnon liiton." Tätä tarjotaan jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisesti koettavaksi, "kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi." (Apt. 2: 38). Ananias, Jumalan mies sanoi Paavalille Damaskoksessa, "Älä vitkastele… anna kastaa itsesi, anna pestä pois syntisi." (Apt. 22: 16).

Jumala, joka on rakkaus, hän tietää mitä me hänen luomansa, jotka olemme syntisiä, tarvitsemme. Jumala tietää, että me kaipaamme hyvää omaatuntoa, mielen rauhaa, tietoisuutta ja varmuutta siitä, että asiamme ovat kunnossa. Hän tietää, että me tarvitsemme uudelleen aloittamisen mahdollisuutta. Miten monta kertaa mietimmekään: miksi tein sen - miksi sanoin niin - miksi toimin siten - miksi loukkasin häntä - - - miksi? Jumala tarjoaa meille anteeksiantoaan. Voisiko olla parempaa tarjousta kuin tämä, minkä rakastava taivaallinen Isämme tuo kasteessa meidän koettavaksemme? Ajattele sitä tunnetta kun sinä seisot kastevedessä - sinut upotetaan hetkeksi veden alle - tunnet kuinka tuo lämmin vesi ympäröi sinut joka puolelta - se pesee ja huuhtelee pois sinun syntisi. Mieti kuinka sinut nostetaan ylös vedestä ja sinä voit hengellisin korvisi kuulla nuo samat sanat, jotka Isä Jumala sanoi omalle Pojalleen kasteen yhteydessä, "sinä olet minun rakas poikani (tai tyttäreni), sinuun minä olen mielistynyt." (Mark. 1: 11). Kun avaat silmäsi ja kohotat ne kohti taivasta voit hengellisin silmisi nähdä kuinka sekä Isä Jumala että Poika, Jeesus Kristus katsovat sinuun ja he hymyilevät. He ovat mukana sinun elämäsi tärkeimmässä hetkessä - tottakai - he ovat odottaneet sitä, he ovat tehneet kaikkensa sinun hyväksesi - koko taivas iloitsee ja riemuitsee - taivaassa järjestetään suuret juhlat sinun kunniaksesi (katso Luuk. 15. lukua). Miten mahtava Jumala meillä onkaan!

Mutta ei tässä vielä kaikki. Kun me kasteessa sitoudumme Jeesukselle niin silloin jumaluuden kolmas persoona - Pyhä Henki - tulee elämäämme kuten Pietari helluntaisaarnassaan vakuuttaa, "silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen." (Apt. 2: 38). Kun meidät kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, meidät otetaan Jumalan lapsiksi. Me olemme Hänen ja me kuulumme Hänelle. Pyhä Henki todistaa ja vakuuttaa meitä päivittäin, että me olemme Jumalan lapsia (Room. 8: 16). Pyhästä Hengestä tulee meidän puolustajamme ja esirukoilijamme. Hän ei toimi enää ulkopuolellamme vaan nyt Pyhä Henki on meidän sisällämme ja saa aikaan sen, että Hengen hedelmä, "rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä" (Gal 5: 22), alkavat tulle esiin elämässämme yhä enemmän ja enemmän. Näiden lisäksi Pyhä Henki varustaa meidät lahjoillaan, jotka ovat erityisiä kykyjä "yhteiseksi hyödyksi" (katso 1 Kor. 12. luku).

Kun me kasteessa sitoudumme Jeesukseen niin me liitymme Jeesuksen ruumiiseen, joka on seurakunta. Me olemme silloin Jumalan perheen jäseniä. Me emme ole enää yksin - Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kanssamme ja he antavat meille apuaan kaikessa mitä me kohtaamme elämän arjessa ja Jumalan perheen jäsenet tukevat toinen toistaan. Jeesus itse lupaa olla meidän kanssamme "kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28: 20). Sitoutuessamme Kristukseen kasteessa me saamme paikan hänen kädellään ja Jeesus lupaa, "minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni… eikä minun Isäni kädestä." (Joh. 10: 28, 29). Kun ajattelen tätä kaikkea niin mielestäni kaste on sitoutumista parhaimmillaan.

Klaus Kalliokoski

Ilmestynyt artikkelina Nykyaika-lehdessä.

Takaisin kysymysotsikoihin