Kiitos kysymyksestä. Sehän käsittelee metafysiikan alueeseen kuuluvaa kysymystä siitä, mikä on Jumalan eli Luojan ja luomakunnan välinen suhde.

Filosofia itsessään ei ole suinkaan mikään "peikko", sillä teologia on itse asiassa filosofiaa, joka tutkii Jumalaa. Sen sijaan erilaiset filosofiset suuntaukset voivat sitä olla, riippuen siitä mitä ne edustavat. Kysymyksesi koskee kahta suuntausta, idealismia ja materialismia. Adventtikirkko opettaa Raamatun opetuksen mukaisesti, että Jumala loi kaiken olemassa olevan tällä planeetalla luomistyössään, joka pitää sisällään myös materian (1 Moos. 1 ja 2). Tähän nähden emme voi hyväksyä idealistista ajatusta materian harhakuvista. Tässä suhteessa olemme materialistisia, mutta emme materialisteja. Materialismissa yleensä ajatellaan materian itsensä omaavan "jumalallisia" ominaisuuksia eli materia itse järjestäytyy olemassa oleviksi eläviksi olennoiksi (vrt. alkuräjähdysteoria ja evoluutio).

Molemmat ajatussuunnat ovat kreikkalaisen ajattelun hedelmiä. Adventtikirkon ajatusmaailma ei kuitenkaan seuraa kreikkalaista filosofiaa vaan raamatullista, heprealaista ajattelua. Mainitsemiesi filosofioiden peruslähtökohta on ajatus siitä, että Jumala on ajan ja paikan, siis myös materian, ulkopuolinen muuttumaton liikuttaja (ns. unmovable mover). Kreikkalaisessa filosofiassa eroteltiin sielu ja materia toisistaan siten, että kaikki henkinen (sielullinen) oli hyvää ja materia pahaa. Ikuisuuden käsite tarkoitti kreikkalaisille staattista ajan puutetta eli Jumala oli muuttumaton olento yhdessä ajan pisteessä näkyvän maailman ulkopuolella. Sekä idealismi että materialismi lähtevät liikkeelle tästä samasta ajatuksesta päätyen lopulta vain päinvastaisiin lopputuloksiin. Idealismin ajatus voidaan esittää seuraavasti: Jumala on materian kanssa epäyhteensopiva. Siis materia on harhakuvitelmaa. Vastaavasti materialisti sanoisi, että Jumala on materian kanssa epäyhteensopiva, siis Jumalaa ei ole (eivät tosin kaikki).

Molemmat filosofiat ovat epäraamatullisia. Raamatun mukaisesti Adventtikirkko opettaa, että Jumala on yhteensopiva luomansa maailmankaikkeuden kanssa, vaikka ylittääkin sen eli hänen olemassaolonsa ei ole sidoksissa maailmankaikkeuden olemassaoloon. Samoin Raamatun mukaisesti Adventtikirkko opettaa, että ikuisuus ei ole ajan puutetta vaan loputonta aikaa. Tämä ikuisuuden määritelmä kreikkalaisessa ja toisaalta heprealaisessa ajattelussa on perusero edellä mainittujen filosofioiden ja Raamatun opetuksen välillä. Sopusoinnussa tämän kanssa uskomme Jumalan elävän ajassa ja paikassa kohdatakseen luomakuntansa. Adventtikirkko hylkää epäraamatullisina panteismin, teosofiset liikkeet, new agen, evoluution jne, koska niiden filosofinen tausta on edellä mainituissa kreikkalaisissa filosofian haaroissa. Maailmankaikkeus on materiaa, mutta se on olemassa ja pysyy tälläkin hetkellä olemassa vain ja ainoastaan Jumalan tahdon ilmaisuna. Samoin hylkäämme opin sielun luontaisesta kuolemattomuudesta sekä ajatuksen siitä, että sielu voisi olla olemassa ilman ruumista. Nämä pohjautuvat samoihin kreikkalaisen ajattelun malleihin, jotka ovat Raamatulle vieraita ja usein sen vastaisia. Raamatun mukaan ihminen on psykosomaattinen jakamaton kokonaisuus eli olento, joka elää ajassa ja paikassa. Ts. ihminen on ajatteleva, hengittävä olento, jolla on materiasta koostuva ruumis. Koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, voimme olettaa, että jollakin tavalla ihminen heijastaa myös Jumalaa, vaikka syntiinlankeemus turmelikin ihmisen ja lähes tuhosi Jumalan kuvan ihmisessä.

Missä siis on taivas? Uskomme, että se on maailmankaikkeuden keskipisteessä (missä lieneekään) oleva Jumalan luoma planeetta, paratiisi eli Paavalin mainitsema "kolmas taivas", jossa Jumala elää kohdatakseen luomansa maailmankaikkeuden olennot ja heidän ylistyksensä. Se, että Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnäoleva ei muuta sitä Raamatun ajatusta, että Jumala on fyysinen, kirjaimellinen olento (ei siis haamu). Kun esimerkiksi profeetta Daniel näki Jumalan valtaistuimellaan, hän ei kuvannut tätä haamuksi vaan kirjaimelliseksi olennoksi, joka oli ajassa ja paikassa, ja jonka luo Ihmisen Poika saapui (Dan. 7). Tämä siksi, että Jeesus on Jumala, joka tuli ihmiseksi ja säilytti ihmisyyden palatessaan taivaaseen. Näin Jeesus on ikuisesti rajattu aikaan ja paikkaan pelastettujen tähden oman valintansa ja aivoituksensa mukaisesti.

Timo Flink, teologi

Takaisin kysymysotsikoihin