Ehtoollinen muistuttaa meitä anteeksiannosta Jeesuksessa

Maailman, ehkä kuuluisin ehtoolliseen liittyvä maalaus, on Leonardo da Vinci'n "Viimeinen ehtoollinen". Teos pyrkii kuvaamaan opetuslasten ilmeitä juuri sinä hetkenä kun Jeesus sanoo, "yksi teistä kavaltaa minut." (Joh.13: 21). Maalauksessa opetuslasten kiihtynyt olemus paljastaa heidän järkytyksensä. Jeesus on opetuslastensa ympäröimänä yläsalissa ja murtaa leipää ja asettaa ehtoollisen muistoateriaksi. Rakkaus, kauhu, suru ja hämmästys ovat piirtyneet opetuslasten kasvoihin - he kyselevät, "Herra, kuka se on?" Maalauksessa opetuslapset istuvat neljässä, kolmen henkilön ryhmässä. Hämmennyksissään he ovat vetäytyneet poispäin Jeesuksesta - Jeesus istuu yksin. Jokaisen ilme on erilainen ja heijastelee heidän sisäistä tunnemaailmaansa.

Da Vinci maalasi teoksen luostarin ruokasalin seinään Milanossa, Italiassa vv.1495 -1498. Maalauksen historia on surullinen. Alkuperäinen Leonardo da Vinci'n "Viimeinen ehtoollinen" lähes menetettiin. Se oli maalattu öljyväreillä ja kärsi vakavia vaurioita kosteuden vuoksi. Aikaa myöten se alkoi myös haalistua. 1600 - luvulla seinämaalaukseen puhkaistiin oviaukko. Napoleonin valloitusretken aikana ruokasalia käytettiin sotilaiden majoittamiseen ja sotilaat heittelivät maalausta kivillä. Eräs Ranskan kuninkaista ihastui maalaukseen ja halusi siirrättää sen Ranskaan. Siirtoa yritettiin, mutta kun teoksen pohjalaasti alkoi murentua, siirrosta luovuttiin. Leonardo da Vinci'n oppilaat kopioivat teosta ahkerasti ja näin meillä on tänäänkin tarkka tieto siitä, millainen taideteos oli alkuperäisasussaan.

Jeesuksen kanssa pöydän ääressä oli kaksitoista miestä. Jokaisella heistä oli omat erityistarpeensa, persoonallinen luonteensa ja yksilölliset ajatuksensa. Eräällä tavalla me kaikki olemme tuon pöydän äärellä ehtoollistilaisuuteen kokoontuessamme. Meillä on omat yksilölliset tarpeemme, oma luonteemme ja yksilölliset ajatuksemme. Me heijastelemme jotakin siitä, mitä tapahtui ensimmäisellä ehtoollisella. Leonardo da Vinci'n mukaan "maalausten henkilöt tulisi kuvata siten, että jokainen, joka katsoo taideteosta, voi helposti tunnistaa heidän asenteensa ja ajatuksensa." (The World of Leonardo 1452-1519, Robert Wallace).

Keneen sinä haluat samaistua?

Monissa varhaisissa maalauksissa Juudas oli asetettu istumaan selkä kohti katsojaa - eri puolelle pöytää kuin Jeesus ja muut opetuslapset. Leonardo da Vinci maalasi kuitenkin Juudaksen muiden joukkoon. Juudas on kuitenkin ainoa, jonka kasvot hämärtyvät varjoon. Tämä kuvaa sattuvasti sitä, miten Juudas jättäytyi Kristuksen valon ulkopuolelle. Maalatessaan taulua Leonardo käytti malleina oikeita henkilöitä. Mallien valinta oli taiteilijan mukaan vaikeaa, varsinkin Juudaksen.

Keneen noista kahdestatoista sinä voisit samaistua? Juudas on varmasti listan loppupäässä. Hänelle ehtoollinen Jeesuksen kanssa ei merkinnyt mitään. Hän oli jo päättänyt kavaltaa Herransa. On huomattava, että kun Jeesus vetosi Juudakseen - uudestaan ja yhä uudestaan - muut opetuslapset tuskin ymmärsivät mistä oli kyse. Heille Juudas oli antanut kuvan itsestään uskollisena ja rakastavana opetuslapsena. Vain Jeesus tiesi ja tunsi Juudaksen. Jotkut voivat tänäänkin tulla ehtoolliselle ja silti se ei merkitse heille mitään. Vain sinä ja Herra tiedätte suhteenne syvyyden tai pinnallisuuden.

En kai se ole minä Herra?

Ihmettelen, miksi opetuslapset olivat niin epävarmoja omasta sitoutumisestaan. He kyselivät, "en kai se ole minä, Herra?" Pietari luonteeltaan innokkaana yritti saada selville, kuka voisi olla sellainen, että kavaltaisi Jeesuksen. Pietarille tuo hetki merkitsi itsetutkistelua suhteessa omaan uskollisuuteensa. Paavali toteaakin: "Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta." ( I Kor.11: 28). Säännöllinen ehtoolliseen osallistuminen tarjoaakin suurenmoisen mahdollisuuden tutkia omaa suhdettaan Kristukseen. Jeesus tiesi miten helposti hän unohtuu koska hän ei ole silmin nähtävissä. Ehtoollistilaisuudessa Herramme armo, rakkaus ja anteeksianto ovat kuin käsin kosketeltavissa. Jeesus pyysi koko sydämestään, "tehkää tämä minun muistokseni." Jeesus vetoaa: Älkää unohtako minua. Muistakaa minua.

Johannes ja nimettömät sankarit

Evankeliumissaan Johannes kuvailee yhden opetuslapsista sellaiseksi, jota Jeesus rakasti. Tavallisesti viittauksen ajatellaan tarkoittavan Johannesta itseään. Tottakai Jeesus rakasti kaikkia opetuslapsiaan. Mutta Jeesuksen ja tämän opetuslapsen välillä oli erityinen rakkauden yhteys. Saattaa olla, että Johannes oli sellainen henkilö, jonka rakkaus oli niin vahvaa, niin voimakasta, niin varmaa. Johannes antoi Jeesukselle tukea aina silloin kun hän sitä eniten tarvitsi. Johanneksen rakkautta ei voinut kyseenalaistaa. Johanneksen ei tarvinnut kysyä, "Herra, en kai se ole minä?" Saakoon tällainen kokosydäminen, varma, rakkauteen perustuva sitoutuminen ja luottamus Kristukseen siivittää tunteitamme aina kun seurakuntana osallistumme Herran ehtoolliseen.

Ehtoollisella olleista kolme opetuslasta mainitaan nimeltä. Paikalla oli yhdeksän muutakin opetuslasta. Mikä oli heidän merkityksensä? He olivat opetuslapsia, jotka palvelivat uskollisesti ja kuuliaisesti. Useimmat heistä hävisivät historian varjoihin sen jälkeen kun Jeesus oli heidät valinnut. Heistä ei kerrota evankeliumeissa. Merkitseekö tämä sitä, että he luopuivat uskostaan? Ei todellakaan. Kaikkina aikoina Jeesuksella on ollut "nimettömiä" sankareita. Heistä ei ole kirjoitettu lauluja, mutta silti he ovat olleet siellä - omalla paikallaan. Kuten jalkapallopelissä nimeltä tunnetaan useimmiten hyökkääjät tai puolustajat. Mutta keskikenttäpelaajat ovat yhtä tärkeitä joukkueen voitolle kuin nämä nimeltä tunnetut. Seurakuntakin tarvitsee jokaista jäsentään uskollisesti omalla paikallaan.

Keskipisteenä Jeesus Kristus

Herran ehtoollisen keskipiste on Jeesus Kristus. Hän antoi elämänsä, jotta me voisimme kokea anteeksiannon synneistämme ja voisimme vastaanottaa uuden elämän. Ehtoollisen symbolit, jalkojenpesu, leipä ja viini ovat näkyviä muistuttajia anteeksiannosta. Me tarvitsemme myötätuntoa. Ehtoollisella me voimme kokea ansaitsemattoman Jumalan armon, rakkauden ja hyvyyden Jeesuksessa Kristuksessa.

Ehtoolliselle käydessämme muistakaamme opetuslapsia, jotka olivat pöydän ääressä ensimmäisellä ehtoollisella Jeesuksen kanssa. Samalla tavoin kuin Herra oli lähellä heitä, hän on lähellä sinua ja minua.

Sibrina Kalliokoski, M.Div.

Ilmestynyt artikkelina Nykyaika-lehdessä.

Takaisin kysymysotsikoihin