Tulevaisuutesi 2000-luvun kynnyksellä -satellittimissio

Missiojumalanpalvelus 1:
"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppun asti:
Prinssi Charles, Prinsessa Di ja avioliiton myytti ja ihme"



Dwight Nelson:
Olen kuullut tätä laulua laulettavan kaikkialla maailmassa eri kielillä. Kaikilla kielillä sanoma on yhtä hyvä: Millainen ystävä Jeesus onkaan! Hyvää sapattia kaikille!

Sanon tämän sellaisen maan kielellä, joka on juuri liittynyt joukkoomme. "Feliz sabado" on portugalia, jota puhutaan Brasiliassa, joka on juuri tällä hetkellä mukana jumalanpalveluksessamme. Tervetuloa, Brasilia ja loput läntisestä pallonpuoliskosta!

Tervetuloa muutkin, kun tämä näytetään ensi viikolla muualla maailmassa. Tervetuloa viettämään Luojamme kunniaksi seitsemännen päivän sapattijuhlaa koko maailmankaikkeuden kanssa. Eikö ole hienoa, että Jumala on maailmankaikkeuden Hallitsija ja Luoja.

Kiitos kuorolle. Olipa voimallista ja upeaa. Olemme jo Jumalan kasvojen edessä ja hänellä on varmasti sanoma meille.



Rukoillaan ennen kuin aloitamme.

Jumala, millainen ystävä sinä oletkaan ja millainen ystävä Jeesus onkaan! Pyydämme sinua näyttämään, miten ikuinen ystävyytesi voi muuttua avioliiton elinikäiseksi ystävyydeksi voidaksemme elää onnellisina elämämme loppuun asti. Jeesuksen nimessä. Aamen.



Eräs nuori lukija kirjoitti tunnetulle sanomalehtireportterille, Ann Landersille, seuraavan kirjeen, jota nyt lainaan. "Hyvä Ann. Nimeni on Randy. Ehkä muistatkin minut kirjeestä, jonka kirjoitin sinulle kolme viikkoa sitten. Muistat varmaan, kun kerroin olevani aivan varmasti rakastunut. Halusin antaa Dottielle luokkasormukseni ja nimelläni varustetun ranneketjun. Halusin jopa ostaa hänelle ystävänpäivälahjaksi 25mk sydämen muotoisen karkkirasian.

Olin tosiaan aika pimahtanut. Pää leijui pilvissä. Dottien nähdessäni, polveni pettivät ja päässäni sumeni. Hikoilin paitani läpimäriksi. En pystynyt syömään. Ruoan näkeminenkin teki pahaa. Äidin mielestä näytin todella sairaalta ja niinpä hän passitti minut lääkäriin. Kävi ilmi, etten ollutkaan rakastunut, vaan kyseessä todella oli flunssa..."

Poika parka - luulee olevansa lemmensairas, mutta hän onkin oikeasti sairas! Se rakkaudesta ensisilmäyksellä! Montako "silmäystä" sitten tarvitaan, jotta voi erottaa rakkauden flunssasta?

"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti." Näinhän kaikkien kunnon satujen ja rakkauskertomusten pitäisi päättyä. Tulee mieleeni tarina C. Swindollin, kirjasta "Vastusta ensi liittoja". Tarina kertoi neljävuotiaasta pikku Suziesta, joka ensimmäistä kertaa kuuli sadun Lumikista päiväkodissa. Hän odotti malttamattomana kotiinlähtöä päästäkseen kertomaan sadun äidilleen.

Iltapäivällä hän sitten silmät innostuksesta hehkuen alkoi kertoa. Sen osan jälkeen, jossa prinssi Hurmaava tulee upealla valkealla ratsullaan ja suudelmalla herättää Lumikin jälleen eloon, Suzie kysyi kovalla äänellä: "Arvaa mitä sitten tapahtui?"

"No joo... he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka".

"Ee-i!", sanoi Suzie otsa kurtussa, "vaan ne meni naimisiin."

Aika fiksu neljävuotias, eikö totta? Naimisiinmeno ja onnellisina elämänsä loppuun asti eläminen eivät aina todellakaan ole sama asia! Joidenkin mielestä ne eivät koskaan ole sama asia!

Otetaan esimerkiksi komean prinssi Charlesin ja kauniin prinsessa Dianan satumainen avioliitto. 29.7. 1981, 750 miljoonaa ihmistä 74 maassa seuraavat spektaakkelinäytelmää, loisteliaita vuosisadan häitä. Nuoren naisen - joka koki onnettoman lapsuuden ja vanhempien avioeron – Lady Diana Frances Spencer, joka rakastui maailman tavoitelluimpaan poikamieheen, itseensä komeaan Prinssi Hurmaavaan.

Ja kun kuninkaallinen morsiuspari seisoo Canterburyn arkkipiispan, Robert Runcien edessä, Koko maailma kuuntelee prinssin ja tulevan prinsessan avioliiton ylle ladeltavia siunauksia. Löysin kotoani kopion puheesta, jonka hän piti ja luen siitä otteen:

"Juuri näinhän saduissa tapahtuu: prinssi ja prinsessa menevät naimisiin, vietetään häät. Mutta sadut loppuvatkin yleensä tähän lauseeseen ‘ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti'. Syynä on luultavasti se, että satujen näkökulmasta katsottuna avioliitto on romantiikan täydellinen vastakohta."

Eipä tainnut maailma aavistaa vielä silloin, että tästä tuoreesta, avioliitosta tulisi juuri sellainen, minkälainen siitä ei papin sanojen mukaan pitänyt tulla, siis "romantiikan täydellinen vastakohta". Kuusitoista vuotta myöhemmin tämä sama, rakastunut, prinsessa kuolee käsittämättömän järjettömällä tavalla pariisilaisessa tunnelissa.

Ja jälleen kerran miljardi ihmistä kerääntyy televisioidensa ääreen. suremaan prinsessaa, joka ei elänyt onnellisena elämänsä loppuun asti. Tämä surullinen tarina mielessäni kysynkin – mikä on totuus onnellisesta avioliitosta? Onko se myytti? Vai mysteeri? Vai kenties suuri ihme? Onko nykyisin edes mahdollista elää onnellisina elämänsä loppuun asti?

Ennen oli muodikasta päivitellä surullisia avioerotilastoja, ja siten todistaa, että avioliitto instituutiona on ajautunut vaikeuksiin. En kuitenkaan ala kerrata teille tilastoja. Tiedättekö miksi? Siksi, että tämä nykyinen nuorten aikuisten X -sukupolvi tietää jo, eikä siksi tarvitse tilastotietoja avioliitosta. Tämä siksi, että he ovat maailmanhistorian rikkinäisimmän sukupolven jälkikasvu.

Tässä kuitenkin tilastoa:

Yhdysvalloissa 3533 lasta syntyy joka vuorokausi yksinhuoltajaäideille. Joka ikinen päivä! Samassa ajassa 2500 lapsen vanhemmat eroavat. Kun lasket luvut yhteen, huomaat, että joka päivä 6033 lapsen kohtaloksi tulee hajallaan oleva koti, sirpaleiset ihmissuhteet ja rikkinäinen perhe. Ja tämä käsittää vain USA:n. Ei ihme, että X-sukupolvi suhtautuu epäillen avioliittoon kestävyyteen, ja että niin monet pysyttelevät siitä kaukana. Onko tilanne sitten toivoton? Onko vaikeuksiin ajautuneella, siipirikolla avioliitolla enää toivoa tässä ajassa? Voidaanko sen siivet taas korjata? Voiko perheestä tulla yhtenäinen? Voiko huonosta avioliitosta tulla hyvä? Voiko hyvästä avioliitosta tulla upea? Voiko keskinkertaisesta rakkaudesta tulla ihmeen ihanaa? Ja vaikken ikinä menisi naimisiin, onko minulla silti mahdollisuus kokea elämässäni Jumalan parhaimmat lahjat: rakkaus ja ystävyys?

En aio luvata kuuta taivaalta, mutta minulla on hyviä uutisia meille kaikille, Jeesuksen elämää kuvaavan kertomuksen muodossa. Avatkaa kanssani Joh. 2:1. Menemme Jeesuksen luokse ja se onkin oikea paikka, kun haluat tutkia ja miettiä avioliittoa.

Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä. Joh. 2:1

Hetkinen, pysähdytään tässä. Kerron nyt jotain kiertelemättä, että olen vähän arka luennoimaan avioliitosta. Siihen on kolme syytä.

1. Heti kun avaan suuni, pelkään, että kuulostan avioliittoasiantuntijalta. Sellainen en todellakaan ole! Olen kyllä antanut avioliittoneuvontaa lukuisille pareille. En vihi ketään ellen ole keskustellut parin kanssa kuudesti puolentoista tuntia kerrallaan.

Niin, ja onhan tätä omaakin kokemusta kertynyt Karenin kanssa 24,5 vuoden ajalta aina siitä päivästä lähtien, jolloin kysyin: "Tahdotko" ja hän tahtoi. Nämä vuodet ovatkin olleet hyvin onnellisia vuosia, vaikka rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että on meilläkin vuosien saatossa ollut omat ongelmamme ja sopeutumisvaikeutemme.

Olemme huomanneet, että kaikki päivät eivät ole "ruusuilla tanssimista", kuten sanonta kuuluu. Karen ja minä, niin kuin te muutkin naimisissa olevat, olemme keskellä prosessia – ja matka jatkuu yhä. Mikä minua kuitenkin tässä luennon pitämisessä eniten häiritsee, on se että Karen istuu parhaillaan eturivissä tekemässä muistiinpanoja. {Karen hymyilee...] Saan kyllä kuulla tästä uudestaan: "siitä satelliittimissiopuheesta, jonka silloin pidit, Dwight..."

Toinen arkailuni syy on, että tiedän, etteivät kaikki täällä ole naimisissa. Jotkut teistä olette valinneet yksin elämisen. Ja tässä me nyt olemme hääjuhlakertomuksen alussa, ja minua huolestuttaa, että joku teistä saattaa jo ajatella, että avioliitto on välttämätön osa onnellisen elämän kaavaa.

Kuten se pikkutyttö, jota Art Linkletter – tunnetun lasten keskusteluohjelman juontaja – kerran haastatteli kysymällä tämän mielikertomusta Raamatusta. "Nooan Arkki", tyttö vastasi. "Ihanko totta?

No mitä sinä opit kertomuksesta?" juontaja sitten kysyi.

"Ne eläimet meni sinne arkkiin pareittain, mikä tarkoittaa sitä, että täytyy olla naimisissa, jos ei halua jäädä rannalle ruikuttamaan."

Jumalalla taisi olla hieman toisenlainen opetus mielessä! Toivoi, että te yksineläjät löytäisitte tästä kertomuksesta periaatteita, joita soveltamalla elämänne ihmissuhteista tulisi niin tyydyttäviä, ja elinvoimaa antavia kuin ylipäätään on mahdollista.

Tässä tulee kolmas syy, miksi epäröin luennoida avioliitosta. Tiedän, että yleisön joukossa on tälläkin hetkellä monia särkyneitä, mutta kultaisia sydämiä, joiden avioliiton ristiretki on johtanut eroon. Vaikka avioerosta olisi jo pitkäkin aika, se ei silti välttämättä ole ohitse. Haavat ja arvet ovat syvällä ihmisessä.

Avioeron uhrit ovat itse minulle näin kertoneet uudestaan ja uudestaan. Heidän tähtensä epäröin luennoida avioliitosta. Pelkään, että tahtomattani kuulostaa siltä, kuin aviossa olevat tuomitsisivat ja syyttäisivät niitä, jotka ovat kärsineet läpi avioeron kivun, ja epäonnistumisen tuskan. Avioero tarkoittaa epäonnistumista - aina. Mutta Jumala ei syytä eikä tuomitse, eikä tässäkään luennossa sitä tehdä. Eikä seurakunnankaan tulisi tuomita! Jeesus toi apua ja toivoa tarvitseville. Ja hän tarjoaa sitä kaikille: haavoittuneille, arpeutuneille, vaikeuksissa oleville, katkeroituneille. Aviossa oleville ja yksineläjille.

Jumalan alkuperäinen suunnitelma paratiisissa oli, että avioliitto toisi onnea ja iloa koko ihmissuvulle. Mutta enää emme elä paratiisissa, vaan langenneessa maailmassa. Ja Jumala astuu keskelle epäonnistunutta ja virheitä täynnä olevaa elämäämme tarjoten toivoa ja apuaan ystävyytensä kautta. Sinkuille, naimisissa oleville, eronneille, uudelleen avioituneille, leskille... aivan jokaiselle meistä. Lopetan nyt epäröintini.

Siirrymme nyt tarkastelemaan hienoa kertomusta, joka antaa toivoa. Aloitetaan alusta. Joh.2:1-4,6-10

Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.



Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: "Heillä ei ole viiniä." Mutta Jeesus vastasi: "Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut."



Siellä oli kuusi kivistä vesi-astiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille:



"Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät.



Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen



ja sanoi: "Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti." Joh. 2: 1-4, 6-10

Tässä se nyt on - jokaisen avioliiton ja ihmissuhteen salaisuus – kätkettynä pitojen valvojan hämmästyneeseen lausahdukseen sulhaselle: "olet säästänyt hyvän viinin tähän asti". Eräs käännös, josta pidän erityisesti, sanoo: "olet säästänyt parhaan viimeiseksi!" Miksi?

Koska Jeesuksen kanssa paras todellakin tulee viimeisenä! Häissä... avioliitossa... elämässä! "Olet säästänyt parhaan viimeiseksi!" Kun sinulla on Jeesus, Ihmeentekijästä tulee avioliiton Pelastaja. Kun sinulla on Jeesus, Ihmeentekijästä tulee osa avioliittoa. Ymmärräthän, että Jumalan alkuperäisen suunnitelman mukaan onnelliseen avioliittoon tarvitaan aina kolme, jotta ystävyys kestäisi ikuisesti!

Tämä tärkeä periaate on ilmaistu Saarn. 4:9. Tarvitaan aina kolme.

Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan. Saarn. 4:9

"Kaksin on parempi kuin yksin." Kun opiskelin yliopistossa, australialainen bändi lauloi hitin: "Yksi on yksinäisin luku, minkä voit tehdä". Se on totta, eikö niin? Lauluista puheen ollen, Barbara Streisand hyräili: "Ne, jotka tarvitsevat toisia ihmisiä, ovat onnellisimpia maailmassa". Tiedättekö mitä? On saatu selville, että he ovat myös terveimpiä!

Berkeleyssä sijaitsevan Kalifornian Yliopiston tartuntatautien professori Leonard Syme, yritti 70-luvulla selvittää, miksi Kaliforniassa asuvilla japanilaismiehillä oli 2 – 5-kertainen määrä sydänsairauksia Japanissa eläviin japanilaismiehiin verrattuna. Ero johtui seurasta ja ihmissuhteista. He olivat erossa perheestä ja juurista, heillä oli enemmän sydänsairauksia, vaikka kolesteroliarvot olivat samat.

"Kaksin on parempi kuin yksin, kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan." Mennään jakeeseen 10:

Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu - häntä auttamassa ei ole ketään.



Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin? Saarn. 4:10-11

Kaksi on parempi kuin yksi. Mikä on vielä parempi kuin kaksi? -Kolme!

Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti. Saarn. 4:12

Katsokaapa tätä kaunista, punaista narua. Käytämme näitä merkitessämme varattuja paikkoja kirkossamme. Se on upea. Pankaa merkille... Joskus otan tämän esille häissä ja näytän sen hääparille. Tarvitaan kolme ohuempaa lankaa, jotka yhteen kiedottuina muodostavat.. tämän kauniin punoksen. Tämä juuri on Salomon idea! Kaksin on parempi kuin yksin ja kolmisin on kaikkein paras. Tätä Jumala tarkoittaa.

Mennään siihen päivään, jolloin Jumala loi avioliiton. Olemme lukeneet tätä "alkujen" kirjaa ennenkin. Kyseessä täytyy olla perustavaa laatua oleva kirja. Mikä traaginen erehdys, ettei kristillinen seurakunta ole ottanut huomioon tätä opetusta. Mennään takaisin päivään, jolloin Jumala loi avioliiton.

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 1. Moos. 1:27

Huomatkaa, kun Jumala loi ihmiset, tarvittiin kaksi puoliskoa kokonaisuuden luomiseksi: "mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." Jumala on seurallinen ja hän hakeutuu ystävien seuraan.

Koko tämän "Kuinka luoda elinikäinen ystävyyssuhde Jumalaan" – mission aikana olemme huomanneet, että Jumala kaipaa ystäviä. Et kai kuvittele, että hän luo tämän kauniin planeetan ja sitten vain sanoo: "Minulla on suurenmoinen puutarha maailmankaikkeudessa."

Ei, hän haluaa jakaa sen jonkun kanssa. Ja niin hän luo ihmisen. Ja arvaapa mitä? Hän loi meidät kuvakseen. Se tarkoittaa: Jos Jumala kaipaa suhteita, niin mekin kaipaamme. Kaipaamme toisia ihmisiä. Meidät luotiin ystävyyteen ja kumppanuuteen. Niinpä Jumala loi ensiksi vain toisen puoliskon ihmiskunnasta. Hän olisi voinut luoda molemmat yhtä aikaa. Hän halusi kuitenkin opettaa, että tarvitsemme kumppanuutta.

Luetaan luvusta 2, jakeet 19 ja 20. Tämä tapahtui Adamin luomisen jälkeen, muistattehan: "...Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento."

Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi.



Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille,



kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania.1.Moos. 2:19,20



Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen." 1.Moos. 2:18

Adam huomaa: "Kaksi, kaksi, kaksi... minä olen yksin! Mitä ihmettä? Jotain puuttuu."

Tätä juuri Jumala odotti. Heti kun Adam tajusi mistä on kyse, hänestä tuli ensimmäinen nukutuspotilas.

Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla.



Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.1. Moos. 2:21,22

Adam avaa silmänsä ja hänen edessään seisoo sydäntä pysäyttävin, hengästyttävin, pulssia kiihdyttävin, hämmästyttävin, ja kaunein olento koko maailmassa: Eeva! Wau!

Olen kuullut monia kaskuja siitä, miksi Jumala loi miehen ennen naista. Joltain kuulin, että kun Jumala oli luonut miehen, hän mutisi itsekseen: "pystyn parempaankin". Yleensä naiset kertovat tämän. En kannata naisten vapautusliikettä, mutta kannatan miehen ja naisen tasa-arvoisuutta Jumalassa. Itse asiassa Jumala painotti ihmisille sitä, että meidät luotiin yhteistyössä toimiviksi, tasavertaisiksi kumppaneiksi.

Miehet huomio: Jumala otti yhden Adamin kylkiluista –
ei siis palaa jalasta, mikä oikeuttaisi naisen polkemisen,
tai palaa Adamin päästä, jotta nainen voisi hallitsisi häntä.
Jumala otti luun sydämen vierestä opettaakseen, että miehet ja naiset luotiin ikuiseen ystävyyteen ja kumppanuuteen, kulkemaan käsi kädessä ja rinta rinnan Jumalan täydellisinä luomuksina.

Ja kuka pitikään ensimmäisen vihkisaarnan?

Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. 1. Moos. 2:24.

Siinä se on – Jumalan matematiikka.

Mies + Vaimo + Jumala = Avioliitto = Yksi.

Joku vääräleuka kerran totesi: "Avioliitossa mies ja nainen tulevat yhdeksi. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun he yrittävät päättää, kummaksi, mieheksi vai naiseksi?"

Ei, ei! Kun avioliitto on kolmen langan punos Jumalan, miehen ja naisen, ykseyden ihme tapahtuu kahden itsenäisen ihmisen yhdistyessä yhdeksi eläväksi ja rakkaudelliseksi luomukseksi.

Jumalan laskuopin mukaan 1+1+1=1.

Tämä ei ole uutta matematiikkaa, vaan hyvin, hyvin vanhaa. Näin oli alussa. Näin täytyy olla myös lopussa. Myös Titanic –sukupolven kohdalla. Jumalan matematiikka pitää paikkansa jopa tämän sukupolven kohdalla: Jos haluatte olla yhtä Herrassa, hän tekee teistä yhden koko elämänne ajaksi!

Miten tämä tapahtuu? Haluan jakaa kanssasi kolme käytännöllistä, toteuttamiskelpoista periaatetta, jotka Jumala tarjoaa Sanassaan avioliittoa suunnitteleville, jotka haluavat muuttaa avioliittonsa suunnan, tai haluavat tehdä hyvästä avioliitostaan vieläkin paremman!

1. Periaate - Efesolaiskirjeen 5:25-29.

Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla



voidakseen asettaa seneteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.



Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.



Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa." Ef. 5:25-29

Maailmassa ei ole suurempia vauvoja kuin miehet! Jos tarkastelet aamulla peilin edessä seisovaa miestä, huomaat, kuinka huolellisesti hän ajaa partaansa – ikään kuin se olisi suuri taideteos. Jokaisen pienen haavan hän hellästi hoitaa, ikään kuin olisi suorittamassa suurta kirurgista operaatiota. Jos tarkastelet miestä kampaamassa tukkaansa, huomaat, miten hän käsittelee jokaisen hiuksen erikseen. Voi olla, että naiset ovat turhamaisia, mutta uskon, että miehet voivat olla vieläkin turhamaisempia! Paitsi tietenkin läsnäolevat. ;-)

Samoin, Paavali kirjoittaa, aviomiehen velvollisuus on rakastaa vaimoaan. Aviomiehet! Niin kuin huolehditte hellästi itsestänne, samalla tavoin teidän pitäisi huolehtia Jumalan teille antamasta vaimosta. Mutta siltä varalta, että tämä vertauskuva ei toimisi, Paavali sanoo: "Tiedätkö miten sinun tulee huolehtia vaimostasi?" Hän ottaa parhaan rakkauden esimerkin ihmiskunnan historiasta.

Hän sanoo: "Aviomiehet, menkää Jeesuksen ristin juurelle ja katsokaa Jeesuksen kuolevia kasvoja. Kuunnelkaa kaverit, rakastakaa vaimojanne niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa."

Kreikankielinen rakkautta tarkoittava sana 'agape' on sama kuin Joh. 3:16: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon..." Näin aviomiesten tulisi rakastaa vaimoaan. Kyseessä on rakkaus, joka haluaa pyyteettömästi uhrata itsensä toisen hyväksi. Uhrata itsensä yhä uudestaan. Tämä tarkoittaa selkokielellä, että meidän miesten tulee pitää vaimojemme etua omaa etuamme tärkeämpänä. Vaimoni on tärkeämpi kuin oma elämäni, joten minun tulisi rakastaa häntä kuten Jeesus rakasti minua. Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että desibeleihin tai mykkäkouluun johtaneen riidan jälkeen on aviomiehen velvollisuus tehdä aloite juuttuneen tukin irrottamiseksi.

Olen ollut pastorina kauniissa Coquillessa ja Myrtle Pointin laaksossa Oregonissa. Kaupungissa oli joen varrella suuria sahoja. Usein, kun tukkeja kuljetettiin jokea pitkin saattoi käydä niin, että tukit jäivät jumiin joen mutkaan rykelmiksi. Silloin ei auttanut muu kuin irrottaa tukoksen aiheuttanut tukki.

Aviomiehet, meidän velvollisuutemme on nöyrtyä ja poistaa tällaiset tukit. "Kulta, olin väärässä " (vaikka olisitkin ollut muuten oikeassa itse väittelyssä. - Ette kai luulleet, että olisin voinut jättää äskeisen väliin? En minä nyt ihan kaikessa anna periksi :-) "Kulta, olen ollut väärässä, antaessani riidan kasvaa tähän pisteeseen. Olin väärässä vihastuessani. Pyydän anteeksi. Haluan poistaa häiritsevän tukin, jotta rakkauden vedet voisivat taas virrata avioliitossamme."

Aviomiehen velvollisuus on "naulita itsensä ristiin" ja pyytää ensimmäisenä anteeksi sovinnon aikaansaamiseksi. Tämän itsensä uhraavan periaatteen mukaisesti, miehen ei kuulu sanoa: "Odotan, kunnes vaimoni tulee pyytämään anteeksi." Ei, riippumatta siitä kenen syy. "Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti..."



1. Periaate - rakastakaa itsenne uhraten.

Ja vaikka Paavali haastaakin miehet tekemään aloitteen, se ei tarkoita, ettei naisten tulisi rakastaa samalla tavoin! Kyllä vaan.

Lue kappaleen loppuun asti. Ensimmäinen periaate: Rakasta.



2. Periaate - pitäkää toisistanne.

Tämä on raamatullinen periaate, kuten kaunis pieni hääruno Laulujen Laulussa selvästi ilmaisee.

makealta - kaikki hänessä houkuttaa! Laulujen laulu 5:16.

"Tällainen on minun rakkaani, tällainen on minun ystäväni." Rakastan tätä. Kestävät avioliitot eivät ole vain rakastuneita varten, vaan myös ystäviä varten. Rakastuneet, myös pitävät toisistaan.

"Redbook" niminen lehti haastatteli 730 avioliittoneuvojaa, saadakseen selville, mitkä ovat 10 yleisintä ongelma-aluetta avioliitossa. Tutkimus paljasti seuraavat asiat. Ensimmäinen ei liene yllätys.

1) Kommunikaation katkeaminen

2) Yhteisten tavoitteiden ja kiinnostuksen kohteiden puuttuminen

3) Seksuaalinen yhteensopimattomuus

4) Uskottomuus

5) Mielenkiinnon ja innostuksen hiipuminen

6) Raha-asiat

7) Erimielisyydet lastenkasvatuksessa

8) Alkoholin ja huumeiden käyttö

9) Tasa-arvokysymykset

ja

10) Lähisukulaiset



Ensimmäinen ongelma-alue ei liene kenellekään yllätys, mutta mitä mieltä olet toisesta ja viidennestä? Yhteisten tavoitteiden ja kiinnostuksen kohteiden puuttuminen, sekä mielenkiinnon ja innostuksen hiipuminen.

Ystävät hyvät, avioliitot eivät ole automaatteja. Elämän pituiseen ystävyyteen pitää panostaa täysillä, itsensä likoon laittaen. Äitini lähetti Karenille ja minulle Wayne Rickersonin kirjoittaman lehtiartikkelin vuosia sitten. Se käsitteli kipinän säilyttämistä avioliitossa. Kirjoittajan perusohje on selkeästi seuraavanlainen: avioliitolle tulee asettaa tavoitteita.

Mistä on kyse? Tässä muutamia hänen ehdottamiaan ideoita.

Keksikää traditio, jonka voitte säilyttää vuodesta toiseen.
Ystävystykää toisen pariskunnan kanssa.
Illallistakaa yhdessä kerran kuussa.
Pitäkää vuosittainen suunnittelukokous yhdessä.
Suunnitelkaa matka Havaijille (elämänikuinen projekti, ehkä!).
Opiskelkaa yhdessä (ruuanlaittoa, valokuvausta, tietotekniikkaa).
Harrastakaa urheilua tai jotain luovaa.
Käykää kävelyllä - säännöllinen aika yhteisille keskusteluille.
Syökää lounasta yhdessä kerran viikossa.
Lukekaa yhdessä kirja ja keskustelkaa siitä.
Tehkää jotain hauskaa yhdessä koettavaksi, jotain nautinnollista joka saa teidät kasvamaan läheisimmiksi.

Pitäkää toisistanne!

Pidän aivan erityisellä tavalla tästä Laulujen laulun lausahduksesta: "Tällainen on minun rakkaani. Tällainen on minun ystäväni". Se vaatii vähän suunnittelua, mutta on silti mahdollista toteuttaa. Ensimmäinen periaate oli: rakastakaa ja pitäkää toinen toisistanne.

Näitä voisi olla 30 kolmen sijaan. Mutta tässä

kolmas periaate.

Tämä on erityisen tärkeä avioliiton parantaja ja kasvattaja – Päästäkää irti. Näin juuri Raamattu neuvoo Ef. 4:32.

Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Ef. 4:32

Jotkut teistä olette tulleet syvästi haavoitetuiksi aviopuolisoidenne takia. Tiedän, sillä olen kuullut ja nähnyt sydäntä särkevät litaniat ja kyyneleet. Olen nähnyt sekä miesten, että naisten itkevän sydäntä särkevästi rikkoutuneita avioliittojaan. Jumala haluaa tänään tarjota ilmaiseksi parantavaa balsamia jokaiseen avioliittoon – jokaiselle aviopuolisolle, joka vain ottaa sen vastaan.

Tämän avioliitoille tarkoitetun ihmelääkkeen nimi on anteeksianto.

Sanaa vastaava kreikankielinen käännös tarkoittaa: antaa anteeksi, päästää menemään, päästää irti.

En suinkaan yritä ehdottaa, että olisi jotenkin hyveellistä nöyrästi kestää puolison uskottomuutta tai lastensa hyväksikäyttöä. Tällainen tuhoava käytös on hylättävä. Jos asianomaisen käytös ei muutu, tulisi käytöksestä kärsivän lähteä tällaisen vammauttavan ja tuhoavan käytöksen alaisuudesta ainakin joksikin aikaa. Anteeksianto voi tällaisessakin tapauksessa parantaa.

Tilaan Newsweek -lehteä, enkä ikinä unohda "Elämäni käännekohta" – nimistä artikkelia. Kirjoittajana elämäänsä kuvaileva, alkoholisti-isän aikuinen lapsi. Koko artikkelin läpi on havaittavissa kirjoittajan syvä katkeruus isän kanssa elettyjä, tuskallisia vuosia kohtaan.

Artikkeli loppuu sanoihin: "Olen vihannut isääni viimeiset 20 vuotta. En vihaa häntä enää. Ymmärrän, mutta en anna anteeksi, joten älä yritä tulla käsi ojossa isä, odottaen, että joku tarttuisi siihen. Elä omillasi. En aio antaa anteeksi." Ja ehkei hän annakaan. Mutta jos hän ei ikinä anna anteeksi, hän ei myöskään ikinä parane.

Kuunnellaan kun psykologi Donald Hopekuvailee anteeksiannon paradoksia:

"Tuntuisi olevan vastoin omia etujamme päästää irti vääryyksistä, mutta suurin osa meitä loukkaavista henkilöistä, on läheisiämme -



vanhempia, sisaruksia, aviopuolisoita ja ystäviä. Tasoihin pääseminen vain pahentaa koston kierrettä.



Pitkällä tähtäimellä anteeksianto on paras vaihtoehto anteeksiantajalle ja anteeksiannettavalle."

Kuinka jae, jonka juuri luimme menikään: "Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden."

Golgata loistaa kaikkea: rakkautta, pitämistä ja irti päästämistä. Ristillä kohtaamme radikaalin anteeksiannon. Jeesus rukoili: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät."

Muistaen ne miljardit kerrat, jolloin olen välinpitämättömyydelläni sylkenyt Jumalaa kasvoille. Mitä väliä, vaikka joudunkin antamaan anteeksi läheisilleni yhä uudestaan. Olenhan itse saanut anteeksi Jumalalta niin paljon, eikö siis minunkin tule antaa anteeksi!

Anteeksianto ei ole sama kuin unohtaminen. Joitain haavoja ja arpia on mahdotonta antaa anteeksi. Allan Petersen kirjoittaa kirjassaan "Myytti vihreämmästä ruohosta":



"Anteeksianto ei ole kuin pyyhekumi, joka pyyhkii teon aiheuttaman muistijäljen iäksi pois mielestä. Se on mahdotonta. Tapaus on silti osa menneisyyttä. Arpi saattaa jäädä pysyväksi."



Anteeksianto ei ole sama kuin unohtaminen. Mutta anteeksianto tarkoittaa irti päästämistä. Se tarkoittaa, että vapautamme hiljaisella rukouksella meitä loukanneen ihmisen Jumalan huomaan ja varjelukseen. "Annan sinulle anteeksi sen, mitä minulle teit, kuten Jumala antaa anteeksi sen, mitä olen hänelle tehnyt. Valitsen päästää irti sinua kohtaan tuntemastani vihasta ja katkeruudesta. Annan sinulle anteeksi."

Lopetamme samalla tavalla kuin aloitimme tämän luennon – kirjeellä. Ensimmäinen kirje oli osoitettu Annille. Lopetamme kirjeellä Abbylle, joka myös tunnettu kolumnisti. Eräs nainen kirjoitti Abbylle kirjeen, ja haluan, että kuulet hänen kertomuksensa:

"Hyvä Abby, olin 20 ja mieheni oli 26- vuotias. Olimme olleet kaksi vuotta naimisissa, eikä mieleeni ollut tullut, että hän voisi olla minulle uskoton. Kauhea totuus paljastui, kun nuori leski naapuritilalta tuli kertomaan, että odotti mieheni lasta.

Maailma meni sirpaleiksi. Halusin kuolla. Olin vähällä tappaa naisen. Ja mieheni. Mutta tiesin, ettei se olisi ratkaisu. Rukoilin voimaa ja johdatusta. Ja sain sitä. Tiesin, että minun tulisi antaa miehelleni anteeksi, ja niin teinkin. Annoin myös naiselle anteeksi.

Rauhallisesti kerroin miehelleni, mitä olin saanut selville, ja kolmisin keksimme ratkaisun ongelmaan. Lapsi syntyi talossani. Kaikki luulivat, että lapsi oli minun ja naapuri oli vain auttamassa. Todellisuudessa asia oli toisin päin. Mutta näin leskinainen säästyi nöyryytykseltä (hänellä oli ennestään kolme lasta), ja minä otin pojan omakseni. Poika ei koskaan saanut tietää totuutta.

Oliko kyseessä taivaallinen hyvitys kyvyttömyydestäni saada lapsia? En tiedä. En ole koskaan muistuttanut miestäni tästä tapauksesta. Se on ollut suljettu jakso elämässämme viidenkymmenen vuoden ajan. Olen nähnyt rakkautta ja kiitollisuutta mieheni silmissä tuhansia kertoja."

Kylähäiden pitojen valvoja oli oikeassa: "Olet säästänyt parhaan viimeiseksi". Jeesuksen kanssa paras tulee aina viimeisenä. Jeesuksen kanssa pystyt rakastamaan uudestaan – pitämään uudestaan - ja päästämään irti - uudestaan ja uudestaan.

Ja he elivät Jeesuksen kanssa onnellisina elämänsä loppuun asti.

Se ei ole vain myytti. Maailmankaikkeudessa on henkilö, joka pystyy muuttamaan myytin ihmeeksi. Ihmeeksi, joksi avioliitto alunperin luotiin.



Rukoillaan.

Kristus, ihmeiden Herra, avioliiton Herra. Että rakastaisimme, että pitäisimme, että päästäisimme irti kuten sinäkin. Että eläisimme onnellisina tästä eteenpäin Ikuisen Ystävämme kanssa ikuisessa ystävyydessä. Nimessäsi kiittäen, aamen.