Tulevaisuutesi 2000-luvun kynnyksellä -satelliittimissio

8. KUOLEVAN KUNINGATTAREN VIIMEINEN TOIVE



Bernie Anderson & Shasta Burr: Bonsoir Haiti!

Bernie: Kuten pastori Bernadin Haitista toivottaisi. Tervetuloa kaikki haitilaiset ja kaikki muutkin missiolaiset.

Saimme sähköpostin Etelä-Dakotasta. Tuhannet nuoret ovat tilaisuuksissamme antautuneet Jeesukselle. Jos liikut siellä päin, pysähdy auttamaan tämän intiaaniyhteisön nuoria.

Shasta: Kerromme myös pariskunnasta, joka antoi elämänsä Jeesukselle. He kertoivat siitä internet -keskustelulinjallamme. He eivät tunteneet ketään meistä. He olivat hyvin innoissaan.

Bernie: Sinäkin voit keskustella ‘netissä’, jopa D. Nelsonin kanssa hänen aiheistaan. Internet -keskustelulinja on auki vuorokauden ympäriinsä.

Shasta: Te jotka annoitte sydämenne Jeesukselle toissakerralla – te olitte valtava todistus. Se varmasti muutti elämänne. Tämä antoi myös meille uutta intoa ja vahvisti uskoamme, jotka olemme antaneet elämämme Jeesukselle jo aikaisemmin. Kiitos, että Jumala ei vain puhunut teille, vaan myös meille kauttanne. Haluan rukoilla puolestanne, kun kuljette Jeesuksen johdatuksessa.

Bernie: Kiitos Jumalalle! Toivotamme pastori Dwight Nelsonin jälleen tervetulleeksi! [aplodit]



Dwight Nelson:
Kiitos Shasta ja Bernie! On suurta työskennellä Shastan ja Bernien kanssa. [aplodit] He toimivat upeasti. Toivottakaa kanssani tervetulleeksi kaksi esiintyjää. Toinen oli 17 vuotta Atlantic Star –yhtyeessä ja toinen huippumalli.

Hyvät naiset ja herrat: David ja Mariann Lewis [aplodit].
Tervetuloa missioomme David, mitä yhteistä on sinulla ja Beatleseilla?

David: Kun olin nuori he valloittivat Amerikan laulullaan "I wanna hold your hand." Kun näin heidän vaikutuksensa nuoriin - naiset repivät hiuksiaan - päätin, tätä minä haluan.

Dwight: 1976 päätit ystäviesi kanssa tehdä unelmistasi totta ja lähditte LA:hin.

David: Olimme LA:ssä 1½ vuotta levytyssopimusta etsimässä. Soitimme monenlaisissa paikoissa ruokaa ja yösijaa vastaan. Teimme demon, jota tarjosimme aakkosjärjestyksessä levy-yhtiöihin. ABC sattui olemaan lounaalla, joten seuraava listalla oli ANM. Heidän edustajansa kuunteli meitä tunnin, ja sanoi: "Pojat, tervetuloa levytuotannon maailmaan."

Koimme sen alussa taivaanlahjana, koska tulin köyhästä perheestä. Todellisuudessa se ei ollutkaan siunaus, vaan lopun alku hengellisille periaatteille, joita olin kotoa saanut.

Dwight: Halusit menestyä ja olla suosittu. Hittisi "Always" myi yli miljoona kpl, samoin albumisi. Sait mitä halusit.

David: Sain, koska olin kunnianhimoni sokaisema. Todellisuudessa olin tyhjä.

Dwight: Kuinka paljon jouduit uhraamaan menestyksesi tähden?

David: Kaiken ollessa kiinni rahasta, täytyy olla valmis - tekemään imagonsa eteen mitä vain, jopa riisua ja olla seksisymbolina. Aluksi olet hyvin, hyvin sinisilmäinen, mutta vähitellen luovut periaatteistasi.

Dwight: Mariann, 1988 sinulla meni lujaa New Yorkin muotimaailmassa. Mitä elämääsi nyt kuuluu?

Mariann: Olin huippumalli. Työskentelin ympäri Amerikkaa ja Eurooppaa. Poseerasin erilaisiin julkaisuihin. Siellä myös on tehtävä kompromisseja.

Dwight: Kampanjoit jotain tuotetta?

Mariann: Tein valtakunnallista mainoskampanjaa "Oil of Ulaylle"

Dwight: Millaista on elämä muotimaailmassa?

Mariann: Kulissien takana on huumeita, alkoholismia ja vapaata seksiä. Olin kauan hukassa.

Dwight: Niinpä hittilaulajan ja huippumallin tiet kohtasivat ja suunnittelitte avioliittoa. Veljesi suositteli teille jotain ohjausta?

David: Veljeni suositteli meille hengellistä sielunhoitoa - ja niinpä menimme tapaamaan pastori Willesiä. Hän halusi aloittaa tapaamisemme rukouksella. Rukouksen aikana aloimme molemmat itkeä. Henki vaikutti meihin hyvin voimakkaasti.

Hän vihki meidät - ja sen jälkeen päätimme alkaa käydä hänen seurakunnassaan.

Dwight: Se oli adventtiseurakunta. Aivan kuin olisimme kuulleet siitä ennenkin. [naurua salissa] - Aloit tutkia Raamattua.

David: Pyhä Henki johdatti meidät näkemään eron elämämme ja ihanteiden välillä.

Dwight: Kerroit löytäneesi Jumalan henkilökohtaisella tasolla.

David: Opin, että Jumala ei ollut vain Herrani ja Kuninkaani, vaan myös rakas Isäni. Tajusin, että Häntä ei tarvitse pelätä, hänhän on ystäväni. Hän ei koskaan jättänyt minua, vaan minä jätin hänet. Rakastavana Isäni hän odotti poikaansa kotiin.

Mariann: - ja tytärtään! Minäkin olin kadoksissa.

Dwight: Te molemmat palasitte kotiin Jeesuksen luo. Mariann, mitä teet nykyisin?

Mariann: Teemme nyt Herran työtä kokoaikaisesti. Vuonna -97 Herra kutsui meitä kertomaan Hänestä kaikille - kouluissa, kirkoissa, eri tapahtumissa kerromme vapautuksesta. Jumala on siunannut meitä ja muita ohjelmamme välityksellä.

Dwight: Olette todellakin palanneet Herran luokse. Eikö olekin valtavaa?

David: Kyllä. Emme voisi kuvitellakaan elävämme toisella tavalla. En edes miljardeista palaisi entiseen elämäntapaani. Jeesus on minulle tärkeämpi kuin mikään muu.

Tämä laulu sopii meidän kaltaisille ihmisille, jotka kasvavat seurakunnassa, mutta tuhlaajapojan tavoin lähtevät maailmalle. Eräänä päivänä Pyhä Henki kuitenkin johdatti meidät takaisin. Sanomme kuin tuhlaajapoika: "Palaan isäni luokse, Taivaan isä, palaan kotiin".



Laulu; David ja Mariann Lewis:

Olin kaukana Jumalasta, mutta nyt palaan kotiin.
Olen pitkään kulkenut synnin teitä, mutta Herra, palaan kotiin.
Palaan kotiin
Vaellus on päättynyt
Otat meidät rakastavaan syleilyysi
Herra, palaan kotiin

Olen tuhlannut monta arvokasta vuotta, mutta nyt palaan kotiin.
Kadun katkerin kyynelin
Herra, palaan kotiin
Palaan kotiin
Vaellus on päättynyt
Otat meidät rakastavaan syleilyysi
Herra, palaan kotiin

Tiedän tarvitsevani hänen verensä puhdistavaa voimaa.
Palaan kotiin
Pese minut lunta puhtaammaksi
Herra, palaan kotiin
Palaan kotiin
Vaellus on päättynyt
Otat meidät rakastavaan syleilyysi
Herra, palaan kotiin

Mariann: Kaikki yhdessä!!! Laula kanssamme:

Coming home, coming home
Never more to roam
Open wide thine arms of love
Lord, I’m coming home

Mariann: Kiitos Jeesus. Jumalan siunausta!



Dwight: Rukoillaan yhdessä.

[Rukous:] Tällaisen laulun jälkeen haluamme vain sanoa: Palaan kotiin. Olemme harhailleet kauan. Yritämme liikaa omillamme ja se on ollut kovaa. Emme ole onnistuneet. Isä, mitä ikuinen ystävyytesi tarkoittaa? Miten tästä suhteesta voi tulla elävä uuden vuosituhannen kynnyksellä? Puhu meille Sanasi kautta tänään. Vangitse mielemme ja sydämemme. Jeesuksen nimessä, aamen.



Mark Finley kertoo tarinaa eräästä kreikkalaisesta nähtävyydestä. Korkean kallion huipulla meren rannalla sijaitsee ikivanha luostari. Sieltä avautuva näköala sävähdyttää eri maista saapuvia turisteja. On vain yksi varjopuoli. Luostariin pääsee ainoastaan narun päässä keikkuvalla pajukorilla, jota huipulla oleva munkki kampeaa ylös puisen väkipyörän avulla.

Puhuin juuri kreikankielen tulkkimme kanssa. Hän vieraili siellä äskettäin. Minua ei saisi tuohon koriin koskaan. Muutama vuosi sitten eräs turisti istui korissa kokeneen oppaan kanssa. Turisti kysyi hiukan peläten oppaalta: Onko köysi koskaan katkennut?

Opas vastasi: Aina joskus.
Turisti: En halua olla epäkohtelias, mutta kuinka usein köysi vaihdetaan?
Opas vastasi: Aina kun se katkeaa.

Minuahan ei sinne saisi! Miljoonat ihmiset 6 mantereella elävät vauhdikasta elämää. Nyky-yhteiskunta ajaa meitä yhä kiihtyvämmällä tempolla, kunnes kaikki narut ovat katkeamispisteessä. Jännitys, stressi ja ahdistus saavat verenpaineemme kohoamaan, pulssimme kiihtymään ja köytemme nirhautuu yhä ohuemmaksi!

Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisin kuolinsyy Yhdysvalloissa, eikä tilanne ole juuri parempi muissakaan länsimaissa. Joka 4. amerikkalainen mies kuolee sydänkohtaukseen alle 60-vuotiaana. USA:ssa kuolee sydänkohtaukseen vuosittain ½ miljoonaa. Kuinkahan monta piristys- ja unipilleriä ihmiset nielevätkään aamuin ja illoin.

Rauhoittavien lääkkeiden suosio on suuri. Ja onhan meillä myös "Prozac" Lihakset ovat kireät, hermot tiukalla, sydän takoo, pää on pyörällä ja köysi on katkeamaisillaan!

Vuonna 1603 tämä nainen makasi kuolinvuoteellaan. Hän oli hallinnut Britanniaa rautaisella kädellä. Mutta nyt kuningaskunta oli kohdannut vihollisen, jota hän ei kyennyt kukistamaan. Kuolema oli hyvin lähellä. Lähimmät neuvonantajat kokoontuivat vuoteen ääreen, kuningatar Elisabeth I:n astuessa varjojen laaksoon, josta ei ole paluuta.

Neuvonantajat kumartuivat lähelle kuullakseen hallitsijan viimeiset sanat. "Antaisin kaiken omaisuuteni hetkestä aikaa."

Mitä yhteistä on kuolevan kuningattaren viimeisellä toiveella ja yhteiskunnalla, joka roikkuu katkeamassa olevan köyden varassa? Ehkä mekin kaipaamme kiihkeästi sitä, mistä kuningatar olisi antanut valtakuntansa.

Aikaa... lisää aikaa. Aikaa elää, levätä, nauraa, rakastaa, olla, aikaa...

"Antaisin kaiken omaisuuteni hetkestä aikaa." Kuinka paljon sinä olisit valmis maksamaan ajasta?

Minusta tuntuu, että Jumala antaisi mitä tahansa, jos me vain löytäisimme hänen toiseksi suurimman lahjansa! Suurimpaan lahjaan olemme tutustuneet 2:lla edellisellä kerralla. Puhun pelastuksen lahjasta, jonka Jumala antoi ihmisille Jeesuksessa. Tämä on 1. lahja. Katso mitä se sai aikaan Lewiksien elämässä. Kunpa muistaisimme toiseksi suurimman lahjan: "Jumala ajan lahja".

Kyse ei ole vanhasta ajasta. Vaan aivan tietystä ajasta. Kulje kanssani päivään, jolloin aika keksittiin! Palataan alkujen kirjaan, 1. Moos 1.

Hienoa, että olette kaikkialla maailmassa mukana. Nämä ovat Raamatun tunnetuimmat sanat kirjallisuudessa ja teologiassa. Astronautit ovat lausuneet ne katsellessaan aluksestaan maapalloa. Mainostajat ovat ujuttaneet nämä sanat mainosteksteihinsä. Täällä Andrews-yliopistossa sanat on upotettu luonnontieteellisen tiedekunnan lähellä olevalle aukiolle.

"Alussa Jumala loi taivaan ja maan."

Viime kerralla käsittelimme tieteellisiä todisteita ekosysteemiin kuuluvista monimutkaisista pelkistymättömistä järjestelmistä. Jos tuhoamme tällaista järjestelmää, se ei ikinä palaa ennalleen.

Tuore tieteellinen tutkimus tukee sitä mitä juuri luimme: "Alussa Jumala loi." Käydäänpä nyt läpi luomiskertomuksen tärkeimmät kohdat, En nyt lue kertomusta sanasta sanaan - voit tehdä sen joskus itseksesi. Haluan käsitellä luomiskertomuksen ydinkohdat.

Ensimmäinen päivä, jakeet 3, 5:

Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä. 1.Moos. 1:3,5

Toinen päivä, jakeet 6, 8:

Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." Ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä. 1. Moos. 1:6,8

Kolmas päivä, jakeet 9, 13:

Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä. 1. Moos. 1:9,13

Huomaa, että Jumala ei tarvinnut kelloa, kun hän loi maailmaa. Hän erotti vuorokaudenajat toisistaan auringon avulla. Vuorokauden pimeä aika on vuorokauden ensimmäinen osa, ja valoisa aika on sen jälkimmäinen osa, eli Raamatun vuorokaudessa ensin tulee ilta ja yö, sitten aamu ja päivä.

Neljäs päivä, jakeet 14,19:

Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä. 1.Moos.1:14,19

Viides päivä, jakeet 20, 23:

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä. 1.Moos.1:20,23

Kuudes päivä, jakeet 24, 26:

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen,

Heprean kielen sana "adam" ei tarkoita "miestä", vaan "ihmistä"

tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." 1. Moos. 1:24,26

Siinä on Raamatun luomiskertomus. Mutta se jatkuu vielä! Jumala on juuri saanut täydellisen luomuksensa valmiiksi. Itse asiassa jae 31 kertoo:

Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä. 1. Moos. 1:31

Sinäkin olet varmasti joskus kokenut jotakin tällaista? Opiskeluaikoinani maalasin akryyliväreillä. Toivoisin, että minulla olisi aikaa tehdä sitä. Opin sekoittamaan värejä ja maalaamaan kankaalle. Kun se oli valmis, ystäväni ja Karen kehuivat työtäni. Jokainen taiteilija, rakentaja, suunnittelija ja luovan työn tekijä nauttii kättensä työn tuloksista! Jumalakin nautti työnsä tuloksesta.

"Se oli sangen hyvä."

Kun Jumala sai luomuksensa valmiiksi, jotakin olikin vielä tekemättä. Hän olisi voinut lopettaa luomisviikon tähän ja jättää sen kuusipäiväiseksi. Mutta Jumala sanoi: odotahan! Kuten eräs tiedemiesystäväni sanoi, Jumala on olento, joka etsii ystäviä. Jumala olisi voinut luoda Eedenin puutarhan ja jättää asian sikseen. Mutta jo kauan ennen, Hän oli päättänyt luoda ystäviä.

Sanovatko vanhemmat: Meillä on ihana koti, jonne mahtuisi lapsia! He sanoisivat: Rakas, emmekö jakaisi rakkautemme ystävien kanssa! Jumala on samanlainen. Hän on luonut ystävänsä. Jumala haluaa jakaa ystävyyttään erityisenä päivänä. Siksi luomisviikko ei loppunut 6. päivään.

Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään. 1.Moos. 2:1-3

Jumala haluaa päättää jokaisen viikon erityiseen päivään, jolloin hän voi juhlia ikuista ystävyyttään ihmiskunnan kanssa. Niin Jumala loi päivän, jonka hän siunasi, pyhitti ja erotti - tiettyyn tarkoitukseen ja antoi sille nimen sapatti. Rakkaudessaan hän lahjoitti ihmiskunnalle aikaa! Kuuntele miten kauniisti Jeesus kuvaa tätä lahjaa Uudessa testamentissa:

Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra." Mark. 2:27, 28

Sapatti luotiin ihmistä varten! Huomaa! Jumala ei keksinyt 7. päivää ja todennut sitten päätään raapien: "Minun on nyt luotava ihminen palvomaan minua tänä erityisenä päivänä."

Ei todellakaan! Hän sanoi: "Olen juuri luonut itselleni uusia ystäviä, ja tarvitaan erityisen päivä, jolloin voimme juhlia yhdessä ja nauttia ystävyydestämme!"

Sapatti oli rakkauden lahja Luojaltamme. Päivä, jolloin voimme juhlia ystävyyttämme hänen kanssaan! En osaa kuvitella, millaista olisi, ellen saisi olla laatuaikaa perheeni kanssa. Haluan sanoa kaikille maailman isille: Teidän tulisi varata erityistä aikaa - syventääksenne elämänne tärkeimpiä ihmissuhteita. Me tarvitsemme laatuaikaa.

Jumalakin haluaa viettää laadukasta aikaa kanssamme. Jeesus kertoo totuuden: Sapatti on Jumalan antama häiriötön aika, jolloin voimme nauttia ystävyyssuhteestamme hänen kanssaan!

Itse asiassa 7. päivä, sapatti, oli ensimmäinen täysi päivä, jonka Jumala ja ihmiset viettivät yhdessä. Ensimmäinen päivä, jonka Jumala ja ihmiset viettivät yhdessä - oli ikuista ystävyyttä juhlistava sapatti, 7. päivä.

Onko siis yllättävää, että tuo päivä oli Luoja-ystävällemme niin tärkeä, että hän pani sen lakinsa sydämeen?

Muistatko 10 sääntöä, jotka suojelevat jokaista ihmiselle tärkeä suhdetta. Palataan 2. Mooseksen kirjan 20.lukuun. 10 käskyä. Keskitymme nyt 4. Käskyyn, joka alkaa 8. jakeesta.

"Muista pyhittää lepopäivä" 2. Moos. 20:8

Tämä on ainoa käsky, joka alkaa sanalla "muista". Aivan kuin Jumala olisi arvannut miten helposti unohtelemme asioita...

Oli kiinnostavaa lukea japanilaisesta tutkimuksesta. - Synnyin Tokiossa ja asuin siellä 14 vuotta. - Tutkittiin, millainen määrä tavaraa juniin vuosittain unohtuu. - Koulupoikana matkustin noilla junilla joka päivä! Kouluun ja takaisin joka päivä.

Arvaapa kuinka monta sateenvarjoa juniin unohtuu joka vuosi? 500 000! Voisi avata sateenvarjokaupan! Kuinka paljon niihin jää rahaa? Yli 50 miljoonaa markkaa. Olisipa kiva siivota siellä! 79 % tästä summasta tosin palautuu myöhemmin omistajilleen lompakoissa, käsilaukuissa jne.

Juniin unohtuu vuosittain 9 uurnaa vainajan jäännöksineen. Kuvittelepa tilannetta löytötavaratoimiston luukulla… "Etsin isoäitiäni, hän on tuolla hyllyllä!" Eräs lääkäri haki nolona toimistosta formaldehydiin säilötyn kohdun.

Unohtelemme helposti. – Jumala tietää, siksi Hän kehottaa ihmiskuntaa: Muista pyhittää sapatin päivä, jotta voimme yhdessä juhlia ystävyyttämme.

Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. 2. Moos. 20:8-11

Tämä on vialla nyky-yhteiskunnassamme. "Muista pyhittää lepopäivä." Jumala on aina tiennyt, ettei ihminen, tuo ihmeellinen luomus, selviydy 6 päivän työviikosta ilman lepoa. Ilman lepoa, Jumalaa ja mielenterveyttä, järkeä, emme voi toimia. Olemme historian stressaantunein ja ahdistunein sukupolvi. Olemme tuhoon tuomittuja. Ehkä ihmiskunnan on nyt aika arvioida uudelleen suhteensa Jumalan ajan lahjaan. Miten Jumala ilmoittaa sapatista?

Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. 1. Moos. 2:11

Panee ajattelemaan, vai mitä? Jumala halunnee muistuttaa, olemme luotu ikuista ystävyyttä varten. Ehkä tämä päivä on tarkoitettu myös kaikkien ihmissuhteiden hoitamiseen? Ehkä avioliitotkin voisivat paremmin, jos niitä varten olisi kokonainen päivä.

Luin viime sunnuntain sanomalehdestä: "Muuta elämääsi, lepää yksi päivä viikossa." – Naomi Levy . Kyseessä ei ole mikään hengellinen lehti, vaan valtakunnallinen päivälehti. Hän kirjoittaa: "Kuvittele millaista olisi levätä yksi päivä viikossa, ilman elokuvia ja käytännön asioita, ja käyttää se aika sielun hoitamiseen.

Raamattu sanoo: Jumala loi maailman 6 päivässä ja 7. hän lepäsi. Lepo on siis taivaallista alkuperää. Se ei ole laiskuuden merkki, vaan pyhyyden ja viisauden merkki.

Näin hiljattain mainoksen potkunyrkkeilystä, jossa sanottiin: "Lepää sitten kun olet kuollut" Tämä asenne tappaa amerikkalaiset. "Mikä petollinen asenne", Levy toteaa. "Meillä on niin kiire menestyä, ohjelmoida jokainen hetki, että aikaa ei jää nauttimiselle, ilolle ja levolle.

"Olen antanut sinulle ajan lahjan - sapatin, jotta voisimme yhdessä nauttia levosta koko loppuelämämme. Ja Jumala tietää, että olemme kipeästi tuon lahjan tarpeessa!

Amerikkalainen tutkija Louis Harris selvitti laajalla kyselytutkimuksellaan, mitä amerikkalaiset tekevät ‘ajalla’, jota kuningatar Elizabeth I halusi lisää.

Harrisin mukaan ihmisten vapaa-aika on vähentynyt n. 37% vuodesta 1973. Saman ajanjakson kuluessa keskimääräinen työviikko, työmatkat mukaan lukien, on venynyt 41 tunnista melkein 47 tuntiin. Eräissä ammateissa - erityisesti laki- ja liikealalla sekä lääkärin työssä - ihmisiltä vaaditaan usein yli 80 tunnin työviikkoja. Lomat ovat lyhentyneet monien kohdalla pidennetyksi viikonlopuiksi.

"Ajasta on luultavasti tullut maamme arvokkain hyödyke", Harris päättelee. "Tässä pikayhteiskunnassa perheen toimintatapa on alkanut muuttua." Koska 57 prosentissa perheistä sekä isä että äiti käy työssä, lasten ja vanhempien yhdessäoloon jää yhä vähemmän aikaa.

Jeremy Rifkin kirjoittaa kirjassaan "Aikasodat":

"Surkuhupaisaa! Kulttuurissa, jossa ajan säästäminen on niin olennaista, ihmisillä on yhä vähemmän sitä, mitä he arvostavat eniten". Ystäväni, juuri tässä on nykyelämän suuri ristiriita: olemme keksineet monia aikaa säästäviä koneita, vekottimia ja tekniikoita, ja silti kaipaamme kiihkeästi lisää aikaa!

Stressi tappaa meidät nopeammin kuin mikään muu syy! Turhautumista on erityisesti työssäkäyvien perheenäitien keskuudessa. 73 % naisista kokee: Heillä on liian vähän aikaa vapaaseen ja lepoon. Samoin kokee 51 % miehistä. Naisten kohdalla luku on korkeampi, koska nainen palkkatyönsä lisäksi joutuu hoitamaan kotityötkin.

Me miehet, tienaajina muka, kotiin tullessamme istahdamme sohvalle - ja illalla raahaudumme pehkuihin. Vaimoillamme ei ole tuota ylellisyyttä. Robert Schrank, liikkeenjohdon konsultti New York Citystä, toteaa: "On olemassa supertietokone, joka toimii sekunnin triljoonasosassa."

Mitä sekunnin triljoonasosa on? Kaikki nämä uudet keksinnöt vain nielevät aikaa. Vapaa-aikaakin varten laaditaan aikataulu. Poikani juoksee paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Kysyn häneltä: "Onko sinulla hauskaa?" Hän vastaa: "... en minä tiedä."

Olemme unohtaneet, miten levätään. Olemme unohtaneet elämää antavan levon ja siksi olemme menettämässä loppuelämämme.

Onko Jumala hullu antaessaan meille aina 6. päivän jälkeen vapaapäivän? - EI !

Lepopäivän viettäminen on tapa tehdä yhdestä viikonpäivästä erityinen. Meillä ei ainoastaan ole lupaa olla tekemättä töitä, voimme myös olla ajattelematta työntekoa. Se ei ole rajoite, vaan vapaus. Mikä Jumala!

Sosiologi sanoisi: "Ehkä Hän tietää jotain mitä olemme unohtaneet." "Muista pyhittää lepopäivä" Mitä muuta voisimme odottaa ikuista ystävyyttä lupaavalta Luojaltamme. Katsotaan Luukkaan 4:16. Lihaksi tullut Jumala – Katsotaan miten Hän eli:

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, Luuk 4:16

Onko sinulla jokin tapa, jota noudatat päivittäin? Meillä kaikilla on! Kummanko lahkeen vedät jalkaasi ensimmäiseksi? Kummanko sukan ja tai kengän puet ensimmäiseksi? Kierrätkö hammastahnaputkilon tyhjäksi jääneen osan rullalle vai puristeletko putkilon litteäksi?

Me kaikki olemme tapojemme orjia, meillä on omat päivittäiset rutiinimme. Niin Jeesuksellakin oli viikoittainen tapa. Tapa tarkoittaa asiaa, jonka teemme niin toistuvasti, ettemme edes ajattele sitä. Jeesuksen tapa oli mennä sapattina palvelemaan taivaan Jumalaa.

Tiesitkö, että Jeesus teki monia suurimpiä ihmeitään sapattina? Mutta mitä muuta voisi odottaakaan Luojalta, joka tuli alas taivaasta?

Aivan - Raamattu kertoo, että Jeesus on todellakin tämän maailman Luoja. Ennen ihmiseksi tuloaan Kristus loi maailman sanallaan ja itse käsillään muovasi eri elämän muodot.

Sekä Johanneksen evankeliumi, että Kolossalais- ja Heprealaiskirje - todistavat vastaansanomattomasti siitä, että Jeesus on Luoja. Katsotaan Kolossalaiskirjettä. Tämä aamuna herätessäni halusin dynamiittia elämääni, joten luin Kolossalaiskirjeen, joka kertoo Jeesuksen elämästä.

Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Kol. 1:13-17.

Tämä Jeesus - nuori opettaja ja parantaja pölyisissä sandaaleissaan ja kuluneessa viitassaan - tämä Jeesus on ihmiseksi tullut maailmankaikkeuden Luoja! Ei siis ihme, että hän pyhitti itse asettamansa sapatin niin tunnollisesti. Hänhän oli itse antanut sen meille!

Jopa ristillä kuollessaan Jeesus muisti edelleen ajan lahjan, sapatin päivän. Hän lepäsi sen haudassa!

Moni on löytänyt totuuden Jumalan suuresta ystävyyden lahjasta, seitsemännen päivän sapatista, ja tullut sanomaan minulle: "Eikö sapatti olekin vain vertauskuva siitä, että Jumala haluaa meidän valitsevan yhden päivän seitsemästä? Emmehän me voi millään tietää, mikä viikonpäivä sapatti nykyään on? Menneisyydessä on tapahtunut niin monia aikaan liittyviä muutoksia."

Tähän hyvään kysymykseen on hyvin yksinkertainen vastaus. Käännä Raamatustasi muutama sivu taaksepäin ja etsi Luukkaan evankeliumin 23. luku. Haluan esittää sinulle yhden kysymyksen: Minä viikonpäivänä Jeesus nousi kuolleista?

Kaikki - niin kristityt ja kuin ei-kristitytkin - tietävät, että kyseessä on pääsiäissunnuntai. Ristiinnaulitsemispäivää taas kutsuttiin pitkäperjantaiksi. Luetaan Luuk. 23:52-56 ja 24:1

Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään. Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa. Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan. Luuk. 23:52-56

Sekä Jeesus että naiset lepäsivät.

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. Luuk. 24:1

Hauta oli tyhjä!!
Huomaa että Jeesus kuoli pitkäperjantaina, ja pääsiäissunnuntaina hän nousi kuolleista. Näiden kahden väliin jää sapatti. Miksi tätä päivää kutsutaan nykyisin? Tietysti lauantaiksi.

Jos pääsiäissunnuntai ei ole 2000 vuoden kuluessa siirtynyt paikaltaan, niin ei ole seitsemännen päivän sapattikaan. Nykypäivän lauantai, viikon seitsemäs päivä, on siis itse asiassa edelleen Luojan asettama sapatti.

Jeesus kutsuu seitsemättä päivää Herran päiväksi. "Ihmisen Poika on sapatin herra." Matt. 12:8 Jeesus on toisin sanoen sapatin Herra, ja sapatti on Herran päivä. Päivä ei ole koskaan muuttunut! Sapatti on aina ollut lauantai, viikon seitsemäntenä päivänä!

Saatat ajatella, että sapatti annettiin vain juutalaisia varten. Totta on, että Markuksen evankeliumissa sanotaan: "Sapatti on ihmistä varten." Mutta jos sapatti luotiin vain juutalaisia varten, luotiinko nainenkin vain juutalaisia miehiä varten?

Ei tietenkään - Sapatti annettiin ihmiskunnalle aikojen alussa, kauan ennen ainoankaan juutalaisen syntymistä, 2300 vuotta aikaisemmin! Jumala antoi Eedenissä 2 lahjaa. - Avioliiton ja sapatin.

Ei ole mitenkään yllättävää, että Lusifer käyttää kaikki helvetilliset voimansa tuhotakseen Eedenin lahjat. Koska avioliitto muistuttaa luomisesta, sitä vastaan on hyökätty voimakkaasti tänä aikana.

Jos Lusifer saa meidät työskentelemään ilman lepoa ja sapattia, ainoa muistutus Luojastamme samalla häviää. Jopa Charles Darwin – kaikki yrittävät hävittää muiston Luojastamme. Maailma on unohtanut molemmat lahjat – sapatin ja avioliiton.

Jospa voisin vakuuttaa teidät siitä, että viikoittaisessa sapatissa - ylevällä tavalla kiteytyy Jumalan ja ihmisen välinen ikuinen ystävyys.

Haluan päättää tämänkertaisen puheeni Jeesuksen sanoihin. Luimmekin jo nämä Matteuksen evankeliumin sanat: Rakastan tätä Jeesuksen esittämää kutsua. Tästä kaikessa on kyse.

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28

Hän sanoo: tule, tule, tule! Minä annan sinulle levon. Pelastaja, joka antoi meille pelastuksen rauhan on sama kuin Luoja, joka antoi meille sapatin levon. Tulkaa luokseni. Joka sapatti Jumala esittää kutsunsa: "Tulkaa minun luokseni, niin minä annan levon"

Winston oli vielä sangen nuori tuona kohtalokkaana päivänä, jolloin hän vieraili rikkaiden sukulaistensa luona. Siellä hän leikki yksinään uima-altaan lähistöllä. Kukaan ei ollut lähellä, kun hän leikkiessään putosi altaaseen. Hän vajosi heti veden alle, nousi kerran pintaan ja yritti huutaa apua.

Lähettyvillä ollut puutarhurin poika kuuli avunhuudon. Hän ryntäsi nurmikon poikki, sukelsi veteen ja kiskoi Winstonin turvaan. Winstonin perhe oli tietenkin syvästi kiitollinen tästä sankarillisesta teosta. He kysyivät puutarhurin pojalta, miten voisivat korvata uroteon.

Hän sanoi: "Toivoisin pääseväni opiskelemaan, muttei ole rahaa riittävästi."

Onnellinen perhe lupasi avustaa häntä taloudellisesti. Nuori Winston varttui aikuiseksi, ja hänestä tuli kuuluisa pääministeri, joka johti Englantia toisen maailmansodan synkkinä vuosina.

Winston Churchill käväisi brittijoukkojen luona Egyptissä, ja sai siellä keuhkokuumeen. Hän oli todella huonossa kunnossa. Sähköttäjät ottivat kiireesti yhteyttä Englantiin ja pyysivät, että joku erikoislääkäri lähetettäisiin pelastamaan pääministerin henkeä.

Muutaman tunnin kuluttua tohtori Alexander Flemming, penisilliinin keksijä lääkitsi Churchillia uudella ihmelääkkeellään. Toivuttuaan Churchill katsoi lääkäriä ja sanoi: "Alexander, sinä olet kahdesti antanut minulle elämän. Kiitos siitä!" Sillä Alexander Flemming oli sama puutarhurin poika, joka oli pelastanut Winstonin hukkumasta. "Sinä olet kahdesti antanut minulle elämän."

Voimme sanoa samat sanat Jeesukselle tänään. Ensimmäisellä kerralla hän antoi meille elämän luodessaan meidät. Toisen kerran hän lahjoitti meille elämän ristillä. Sama Pelastaja, sama Luoja, sama pelastus, sama sapatti, sama ikuinen ystävyys. Kun meillä on hänen kaltainen ystävä, kuka unohtaisi hänen ajan lahjansa.

Haluan antaa sinulle mahdollisuuden vastaanottaa tämä lahja tänään. Muutama päivä sitten vetosin ihmisiin eri puolilla maailmaa, jotta vastaanottaisivat Jeesuksen tarjoaman ikuisen ystävyyden. Tänään en kuitenkaan aio pyytää teitä eteen, vaan haluaisin että valitsisit ottaa vastaan tämän lahjan. Saat pienen kortin, johon toivon, että vastaat. Missä tahansa oletkin, toivon, että vastaat etenkin 3. kohtaan, joka sisältää tänään kuulemamme kutsun.

Valitsen vastaanottaa Jumalan lahjan, seitsemännen päivän sapatin. Tekisitkö niin?